Välimusiikiksi on kiva soitella thumb pickin-tyylillä. Thumb picking-soittotyyli tarkoittaa peukaloplektralla soitettavaa kielisoittimien näppäilysoittoa. Usein peukalolla näppäilty bassoääni sammutetaan tarkoituksellisesti saman tien kämmensyrjällä. Näin saadaan aikaan haluttu, rytmiä korostava peukalon Thumb-ääni. Soundi muistuttaa hieman pystybassolla aikaansaatava napsahtavaa ja nopeasti sammuvaa bassoääntä.
Yleisesti kitaristit soittavat plektroilla. Plektrasoitto on noussut valta-asemaansa 1900-luvun alusta alkaen. Alunperin pletrat olivat tunnettuja mandoliinisoitossa.
Thumbpickin eli peukaloplektra-tyyli kehiteltiin myös 1900-luvun alussa. Tuolloin kitaristelilla ei ollut vahvistimia käytössä. Peukaloplektralla saatiin alunperin näppäilysoitettujen kappaleiden bassoon haluttua thumb-voimaa. Tuohon aikaan vielä soittajat soitti ja yleisö tanssi. Selkeämmin musiikista erotettu rytmi eli poljento paransi asiakaskokemusta oli siis tanssittavampaa.
Tunnetuimmilla sormisoittoa käyttävistä kitaristeista on persoonallisia fraaseja sekä maneereita ja tästä johtuen soittotyylejä on voitu nimetä yhtä kirjavasti soittajien nimillä. Ehkäpä kielisoittimien sormisoiton kattotermi on Fingerpick.
Suomessa sormisoittotyyliä sanotaan pikkaukseksi, näppäilysoitto- tai sormisoittotyyliksi. Peukaloplektralla soitettava thumb-soittotekniikkaa ei tunneta Suomessa. En ainakakaan tiedä itseni lisäksi yhtään toista Suomalaista peukalopleku-kitaristia, mikä on harmi. Peukkuplekuja sentään löytyy.
Perinteisin peukaloplektrojen valmistajista on Fred Kelly, seuraavassa kuvassa keskellä Fred Kellyn Slick Pick ja oikeassa reunassa nopeaan soittoon tarkoitettu Delrin Speed-malli. Mielestäni Slick Pickit katkeavat helposti ja Delrin Speed ei toimi muuten.
Aiemmin käytin Dunlop Shell Thumbpick peukaloplektroja (kuvassa vasemmalla ylhäällä, mutta nykyään pelkästään Dunlopin oikeakätistä Ultex-thumbplektraa, jolla on soitettu myös seuraavat klipit. Oikeakätisiä Dunlop-peukaloplektroja käytän siksi että niissä on haluamani ominaisuudet ja vasenkätisiä versioita ei yksinkertaisesti ole saatavilla!
Peukaloplektroja
Seuraavassa on omia versioitani Chet Atkinsin sovituksista. Atkinsin uran yksi ensimmäisiä menestyskappaleita oli seuraavassa kuultava Windy And Warm.
Toisena vanha jazzstandardi eli Caravan.
Aikalaisesta listasuosikista Chet Atkinsin sovittama Mr. Sandaman saa väkisin hyvälle tuulelle.
Vanhaa klassikkoa Walk Don't Run kappaletta on myös mukava soittaa. Chet Atkinsin version jälkeen The Ventures nousi omalla sovituksellaan maailmanlaajuiseen suosioon.
Julkaisin juuri uusimman levyni Thumb Rules. Sovitin ja soitin levylle näppäilysoittoklassikoita 14 kappaletta. Siinä olikin peukalosääntöjä kerrakseen hehe. Soitin ja lauloin levylle kaiken musiikin itse. Osaa biiseistä olen soitellut vuosien ajan mutta suuri osa oli uutta ohjelmaa. Harjoittamisessa levytyskuntoon meni kappaleesta riippuen muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Projektin äänitysvaihe kaikkineen kesti vuoden verran.
Ismo ruskatunnelmissa Levi-tunturilla syyskuussa 2024. Kuva Marika Pentikäinen
Biiseistä suurin osa on instrumentaaleja. Ainostaan The World is Waiting for the Sunrice, Sixteen Tons, Midnight Special ja Georgia on My Mind on laulettu. Musiikki on kuunneltavissa kaikilla tunnetuimmilla musiikin jakelualustoilla.
Levyn musiikki on kuunneltavissa seuraavissa palveluissa.
Levyllä on kuullaan soolokitaran lisäksi soittimia seuraavasti:
Solistinen kitara on soitettu kuivana Ross Grey-henkisen Wampler Ego-kompuran läpi. Alkuperäiset Rossin valmistamat "Grey"-kompurat ovat nykyään keräilyhintaisia ja Wampleria pidetään usein Rossia parempana juuri monipuolisemman säädettävyyden ansiosta. Tämä on tietysti makuasioita, mistä ei saa kiistellä. Menee vähän asian sivuun mutta sanotaan nyt sekin että Esa Pulliaisen suosima Dod FX80B relase-malli on niin ikään Ross-johdannainen. Tosin se on toteutettu kolmella säätimellä.
Ross-tyypin kompuraa mutta viidellä paikalle säädettävänä on ollut saatavilla myös jo Wampleria ennen mutta kloonattuna. Mulla se on ollut käytössä vuosien ajan (esim. jo Saunabändissä).
Mutta täytyy sanoa että Wampler menee senkin ohi. Ego sopii täydellisesti thumbpickingjachicken picking soittoon.
Delay-tyyppisessä efektoinnissa oli mukana Echoplex EP- 2, joka on täydellinen valinta yhden äänipään delay-tyypin kaiuttamiseen.
Käytössä oli myös T-Rex Binson Echorec. Hankin kaiun heti vuonna 2023, kun ne tulivat saataville. Tämä kaiku on saanut mielestäni aivan turhaan negatiivisia käyttäjäarvioita henkilöiltä, joilla osaaminen on luultavasti rajoittunutta.
Kaiku on mielestäni paras monen äänipään kaiuista mitä tähän asti olen soittanut. Studiotarpeisiin kaiku täydellinen. Tällä kaiulla onnistuu niin 50's rockabilly slapback, 60's Wonderful land, avaruusäänet kuin kärpässieni-illallisen jälkeinen psykedeelinen tunnelmointi hehe.
EP-2:n ohella Binson on herkkä laite, joka ei sovi keikalle. Käyttäjän myös pitää tietää mitä tekee. Eli en suosittele aloittelijoille. Tällä herkällä sähkömekaanisella kaiulla on helpompi saada pilaantunut soundi, joten esim. keikalle huoltovapaa digipurkki on oikea valinta.
Tilakaikuna oli käytössä Strymon Big Sky koska mukavuudenhalu voitti. En kehdannut alkaa rakentaa tilaa vieviä plate-kaikuja ja suihkuvirityksiä hehe.
Edellä mainittujen efektien lisäksi levyllä soi muutaman sekunnin ajan vintage-tyylin tremolo. Sen kytkentä perustuu 50-60-luvun vahvistimissa käytetettyyn piiriin, joka on rakennettu nykypäivän efektipurkkiin. Tarkkaan ottaen käytetty kytkentä ei ole tremolo vaan vaiheen käännin heh. No niin tai näin, perinne-tremolo soi Midnight Special-biisin alussa.
Sovitin levylle tulleen musiikiin sormisoitto-tyylillä. Oli hauska miettiä kaikkia soittoteknisiä pulmia ja löytää niihin ratkaisut. Toki lainasin lisäksi myös esikuvieni käyttämiä ideoita soveltaen. Suomalaisista kitaristeista en tunne kovinkaan montaa sormisoittajaa, mikä on todella sääli. Tässä asiassa tunnen oloni varsin yksinäiseksi. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja ideoita muiden näppäilysoittajien kanssa.
Mukaan tuli myös yksi uusi oma kirjoittamani biisi, Pick Up The Blues. Muu materiaali on cover-versioita klassikkosävelmistä. Levyn kaikki musiikki on nykymusiikin valtavirrasta poiketen aidosti soitettua ja laulettua eli luomua. Sitä ei ole siis manipuloitu millään autotunella tai vastaavilla tavoilla.
Äänitykset ja miksaus tapahtui omassa kotistudiossa. Mikit Rode NT 5, T.Bone RB770 ja Shure 55 SH. Masterointi on vanhan tutun Jannen Note On tekemä. Levyn kannen kuvasi Marika Pentikäinen ja layout on oma. Matti Ihatsu kirjoitti levystä paikallislehteen.
.jpg)
