tiistai 6. huhtikuuta 2021

Elvis & The Blue Moon Boys Osa III. Sidemans - Rivimuusikot

Tästä eteenpäin Blue Moon Boys-bändin jäsenet olivat rivimuusikoita. Esiintymisin tulivat mukaan ennätys-suuret yleisöt, televisiokeikat ja sivuosat elovissa. Elvis maksoi palkat kuukausittain. Bändin tarina päättyi Elviksen mentyä armeijaan vuonna 1958. Scotty ja D.J. Fontana musisoivat Elviksen kanssa viimeistä kertaa vuonna 1968. Se tapahtui ironisesti tämän "come back" televisio-ohjelmassa.

Vuosi 1955 Elokuu

Scotty ja Bill eivät kertoneet D.J:lle uudesta sopimuksestaan. Rumpalin myötä bändillä oli yksi kuski lisää keikkamatkoilla. Kaikki meni yleensä hyvin paitsi jos Elvis ajoi. Hän oli ihan hyvä ratissa mutta ei keskittynyt siihen mihin mentiin. Joitain kertoja yöllä he saattoivat mennä 160 km ohi risteyksestä ja piti tehdä U-käännös. Siksi hän saikin ajaa päivällä ja jos oli suora reitti ilman käännöksiä. D.J:n alkuaikoina he olivat keikalla St. Louisissa ja hän aiheutti isot naurut. 

Scotty, Bill ja D.J.
Kotimatkalla D.J. oli koko yön ratissa. Hänen kyyti olikin oikein tasaista. Auringon noustessa Scotty alkoi heräillä ja katsoi ympärilleen kysyen "missä me ollaan?". "Helvetti, me ollaan yhä St. Louisissa. Eksyin!" D.J oli ajanut tunteja kaupungin ympäri yrittäessään löytää tietä ulos kaupungista. "En raaskinnut herättää teitä". Scotty nauroi ei se mitään ja ajoi heidät kaupungista ulos seuraavalle taukopaikalle.

Elvis ja The Blue Moon Boys.

Perjantaina 2 syyskuuta heidän ollessa matkalla Texarkana, AR Arkansas Municipal Auditoriumiin Scotty oli Cadillacin ratissa. He joutuivat onnettomuuteen. Scotty muisteli myöhemmin tapahtunutta "Lain mukaan vasemmalle kääntyvä väistää muuta liikennettä. Tämä kaveri tuli vastaan, näytti vilkkua vasemmalle ja kääntyi samantien eteen". He pääsivät keikalle myöhässä ja Cadillaciin tuli $1000 remontti. Jutusta kirjoitettiin paikallislehteen ja Scotty sai ylinopeussakot. 

Syyskuussa keikkoja oli kaikkiaan 25 kappaletta. Lokakuussa esityksiä oli 29. Samaan aikaan Sam sopi business-kumppanuudesta Kemmons Wilsonin kanssa Holiday Inn-hotelliketjussa. 

Marraskuussa keikkoja oli 17 ja Sam perusti maailman ensimmäisen naisten radioaseman WHER, johon tulivat aluksi Dotty Abbott, vaimonsa Becky Phillips ja sitten Marion Keisker. Bob Neal luopui Elviksen levyosuuksista. Hän vain väistyi sivuun. Pakerista tästä lähtien tuli kukko tunkiolle. Neal aloitti sitten Johnny Cashin managerina. 

Marraskuun 21 päivä Sam ilmoitti Elviksen sopimuksen siirrosta RCA:lle. Sam kertoi paikallislehdessä että nyt Elvis sai mahdollisuuden päästä etenemään urallaan maailman suurimmassa levy-yhtiössä. Tämän myötä Elvis saisi täydet mahdollisuudet kehittyä pahaimpaansa. Sopimus sinetöitiin juhlallisin menoin. 

Bill ja Scotty olivat järkyttyneitä vaikka tiesivät Samin olleen taloudellisesti tiukilla. D.J. ei uutena tiennyt mitä sanoa. Marion oli poissa. Samin oikea käsi oli nyt Jack Cement. Johnny Cash oli julkaissut juuri "Cry Cry Cry" ja Carl Perkins pari kuukautta aiemmin "Blue Suede Shoes". Sun Records oli rikkonut Top 10 poplistalla. Sam kuittasi RCA kaupasta ennätykselliset $35000 ja Elvis $5000 bonuksen. Bändin pojilla ei toisaalta ollut muuta menetettävää kuin kotoisaksi käynyt Sun Recordsin pikkustudio. Joulukuussa Blue Moon Boyseillä oli 13 keikkaa.  

Scottyn tulot vuonna 1955 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $8052, yhteensä musiikista $8052, kaikki bruttotulot yhteensä $11265  

Vuosi 1956

Tammikuun alussa he äänittivät RCA:lle Nahvillessä. Tuottaja Steve Sholes buukkasi paikalle pianisti Marvin Hughesin ja kitaristi Chet Atkinsin. Chet oli tuossa vaiheessa jo legenda hittilevytyksineen. Ja hän oli ollut myös rakentamassa studiota esiintyjärostereineen. Atkinsin kysyessä taustalaulajista Elvis sanoi "Jordainers". Hän oli nähnyt gospel-laulubändin usein Ellis Auditoriumilla keikalla. Atkins kuitenkin muokkasi taustalaulubändin: kaksi laulajaa yhtiön listoilla olevan Speer Familystä ja Gordon Stokerin Jordainersistä. 

Bill, Chet, Scotty, DJ, Elvis, Ben Speer ja
Steve Sholes - 14. huhtikuuta 1956

Atkins ei ollut varauksettomasti vakuuttunut nuoren laulajan kyvyistä. Blue moon Boysin pojat eivät tajunneet kuinka merkittävä panostus oli levy-yhtiölle ollut ja kuinka kovat odotukset olivat. Työskentelytapa uudessa yhtiössä oli aivan toisenlainen kuin ennen. Scotty otti paineita esikuvansa olemisesta mukana samoissa sessioissa vaikka tiesi tämä olevan mukana auttamassa. Muutaman päivän aikana he äänittivät "I've Got A Woman","I Was The One", "I'm Counting on you", "Heartbreak Hotel"ja"Money Honey"-kapaleen. Scottyä huvitti katsoa Ferrisin ja Atkinsin yritykset kopioida Samin echo efektiä -tuloksetta!

Tammikuussa keikkoja oli TV-esiintymisen kanssa kaikkiaan 16 kappaletta. Kolme päivää ennen tv-keikkaa Scotty hankki smokin. Blue Moon Boysit olivat tulleet lyhyessä ajassa pitkän matkan alkuaikojen western-asuista. Mitä tahansa oli tulossa he olivat valmiit hyväksymään sen. Tammikuun 27 päivä RCA julkaisi Heartbreak Hotell / I Was The One-sinkun. Billjin basso oli mikitetty Ampeg-mikillä ja vahvistimena Fender Bassman Amp.

Seuraavana päivänä olivat TV-ääniraidan nauhoitukset CBS: n Stage Show CBS Studio 50:stä 53rd ja 54th kadun risteyksestä, teatterirakennuksessa New Yorkissa. Ohjelmaan pääsy oli tuohon aikaan kenen tahansa muusikon unelma. D.J Fontana tapasi talon bändissä soittaneen rumpli-esikuvansa Louis Bellsomin. Heidän soitto piiskasi pojat yrittämään parhaansa. Heille maksettiin siitä. Blue Moon Boys it uskalsivat hengittää vasta kotona Memphisissä.

Viikon päästä TV-esiintymisestä he kokoontuivat RCA:n studiolle Itäisellä 24th kadulla. Tuottaja Steve Holes oli palkannut honky tonk-pianisti Shorty Longin mutta ei vieläkään Jordainersseja. Elvis oli kohtelias mutta etäinen. He äänittivät Carl Perkinsin hitin "Blue Suede Shoes". Elvis halusi myös biisin "My Baby Left Me", "So Glad Your Mine" ja "One Sided Love". Kaikki kävi vaivattomasti koska musiikki oli selkeää ja mukana Fontana joka soitti tarkasti kuin klikki. Sholesin virhe oli ollut se että hän "ajatteli" musiikkia kun se olisi pitänyt "tuntea". Etelän pojat eivät osanneet kopioida he tekivät jutun omalla tavallaan. Sholes lupasi että jos teette yhden hänelle niin toisen itselle. Äänitysten jälkeen Elvis meni tutustumaan paikkoihin. Bändi jäi Warwick-hotellille ja he painuivat kadun toisella puolella sijainneeseen Jerryn baariin pitämään hauskaa.

Helmikuussa pojilla oli 22 keikkaa. Kun pojat olivat tien päällä, TV-ääniraidan tallennuksista CBS: n Stage Show CBS Studiosilla esitettiin telkkarissa "Heartbreak Hotel". Suomalainen toimittaja Paavo Noponen oli tuolloin Yhdysvalloissa ja muisteli hetkiä myöhemmin.


12. päivä helmikuuta he esiintyivät Norfolk, VA Municipal Auditoriumissa missä keikkaa oli katsomassa Vincent Eugene Craddockt, joka tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Gene Vincent. Gene voitti paikalliset laulukisat. Hänelle koottiin bändi Blue Caps ja soolokitaraan tuli Cliff Gallup. Toukokuussa he äänittivät RCA:n kilpailijalle Capitol Recordsille 35 biisiä joukossa hitti Be-Bop-A-lula, joka julkaistiin kesäkuussa.

Maaliskuussa Elvis ja The Blue Moon Boysit soittivat 14 keikkaa sisältäen TV-ääniraidan nauhoitukset CBS: n Stage Show CBS Studiosille, New Yorkissa. Alkuperäiset neljä esitystä ohjelmassa laajenivat kuuteen keikkaan. Maaliskuussa he soittivat myös Hayridestä lähetetystä ensimmäisessä televisiokonsertissa.

Elvis nousi "Heartbreak Hotel"-biisillä pop-listalla ensimmäisen kerran 20 joukkoon sijalle 14. Edellä sijalla numero 13 oli Carl Perkins biisillään "Blue Suede Shoes". Matkalla New Yorkkiin Carl joutui bändinsä kanssa pahaan auto-onnettomuuteen Delawaressa ja TV-keikka peruuntui. Scotty, Bill ja D.J. kävivät matkalla New Yorkiin vierailulla sairaalassa. Elvis laittoi sähkeen. 

Maaliskuun 16 päivä julkaistiin Elviksen ensimmäinen LP, jossa oli 7 New Yorkin tammikuussa äänitettyä ja 5 Nashvillessä tehtyä tallennetta. Levystä oli 362000 ennakkotilausta.

Kohtalon ironiaa oli että Carlin ollessa sairaalassa "Heartbreak Hotel" nousi 1 ja hän jäi sijalle 3. Perkinsin ura ei toipunut tämän jälkeen koskaan täysin ja joskus hän miettikin miten asiat olisivat kehittyneet jos esiintyminen "Perry Como Showssa" olisi tuolloin toteutunut.

Ensimmäisen kultalevyn ihmettelyä.

Elvis & Blue Moon Boysit matkustivat maaliskuun alussa San Diegoon muutama päivä ennen TV-keikkaa. Elvis oli elokuvatuottaja Hall Wallisin koekuvauksissa. Hall innostui mutta Parker ei hyväksynyt roolia ja pyysi etsimään toisen. 3 päivä huhtikuuta oli TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Milton Berle Show:ssa lentotukialus USS Hancockin kannella, Naval Stationissa - San Diegossa. He soittivat biisit "Shake, Rattle and Roll ", " Heartbreak Hotel " ja " Blue Suede Shoes ". Scotty oli ainut joka oli palvellut laivalla ja tämä oli ensi kerta laivalla palvelusvuosien jälkeen. He yöpyivät Scottyn armeijakaverin kotona. 

Tässä esityksessä nähtiin Billin unohtumaton pystybassolla ratsastus hänen "unohtaessaan" Parkerin määräykset pidättyä show-tempuista.

Kahden illan päästä he esiintyivät San Diego-areenalla 11250 kirkuvalle fanille. Viikon päästä Elvis kirjoitti 7 vuoden 3 elokuvan sopimuksen  Paramountille. 

Huhtikuussa keikkoja oli 16 yhteensä kappaletta. He kävivät studiossa, jossa oli sama taustalauluporukka ja pianossa Marvin Hughes. He tallensivat biisin "I Want You, I Need You, I love You" musiikissa ei ollut Elvikselle oikea soundi ja Sholes päätti sessiot. Hän ei tajunnut että etelän poikien olisi vain tarvinnut päästää tekemään sitä mitä he haluavat. Session jälkeen he palasivat kotiin samana päivänä, tällä kertaa vuorolennolla.

Heillä olivat seuraavan kahden viikon kiinnitys Vegasin New Frontier Hotelliin. Nevadassa olleiden atomikokeiden innoittamana Elvistä mainostettiin "Atomic Powered Singer". Presley kuittasi kahden koomikon välissä olleesta 12 minuutin esityksistään  $15000. Koska yleisö oli varttunutta tarjonta ja kysyntä ei kohdannut. Minuuttikin olisi riittänyt esitykseen ja kiinnitys jäi viikkoon. Manageri Parker keskittyi hotellilla pelaamiseen. 

Bändille päivät olivat pitkiä. Eräänä iltana he menivät katsomaan Sands Casinon Silver Queen-baarissa esiintynyttä  Freddie Bell & Bellboysejä. He olivat tehneet oman versionsa Big Mama Thortonin pari vuotta vanhasta hitistä "Hound Dog". Pianisti soitti seisaaltaan ja heiluessaan edestakaisin hän näytti kuin jalkansa olisivat olleet kumia. Blue Moon Boysit olivat myytyjä tähän hauskaan vastaversioon. Elvis halusi treenata juuri tämän version ohjelmistoonsa. 

Parin viikon loman jälkeen toukokuussa keikkoja oli 16 kappaletta Mucipal Auditurium Areenalla Kansas Cityssä Missourissa heidän esityksessä oli poliisien muodostama barrikadi lavan edessä. Järjestäjän edustajien tarttuessa kitaroihin ja vahvistimiin bändi luuli että he aikovat varastaa laitteet, mutta henkilökunta päin vastoin halusi auttaa roudauksessa. Tällaista bändi ei ollut aiemmin nähnyt.

Kesäkuussa he soittivat 15 keikkaa. Kolmena keikkapäivänä oli 3 tai 4 esitystä sekä TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Milton Berle Showhun Hollywoodissa. Tuossa ohjelmassa Elvis shokeerasi kansallisen kanavan "Houn Dog" versiollaan. Askelluksessa saattoi oli vaikutteita muutama viikko aiemmin nähdyistä Berlesin patenttimuuveista. Tämä oli Elviksen vastaus säädyttömäksi ja mauttomaksi haukutusta esiintymisestään, kysyjille hän vastasi "halusitte showta, tässäpä teille lisää puhumisen aihetta".

Heinäkuussa he menivät RCA:n studiolle New Yorkissa ja äänittivät "Houd Dog" levylle. Vaikka biisi oli treenattu ja varsin yksinkertainen rakenteeltaan tällä kertaa siitä tarvittiin monta ottoa. Numero 26 otto kelpasi Sholesille. Elvis sanoi että he kyllä pysyvät parempaan. 41 otto oli vasta hänelle mieleinen versio. 

Scotty käytti "Houd Dogin" kompissa voimasointua. He äänittivät vielä "Don't Be Cruel". Gordon Stoker oli palkattu pianoon ja The Jordainers viimein säestyslauluun. Scotty soitti tähän biisiin ainoastaan ikoniseksi tulleen intron sekä lopusoinnun. Kun he palasivat kotiin Memphisiin junalla he eivät vain läheneet sinkun äänituksistä vaan lähtivät tietoisena siitä kuinka sessiot tulevaisuudessa järjestetään.

Heinäkuussa keikkoja oli 2 kpl ja se tarkoitti soittajille $100 viikkoja $200 sijasta. Sheriffi tuli Scottyn kotiin 1716 Tutwiler ja vei hänet putkaan. Scottyn ensimmäisen vaimon uusi mies Vernon Cortes syytti Scottyä ettei tämä ole maksanut elareita kahdesta lapsestaan. He olivat nähneet Scottyn televisiossa ja lukeneet suosituista konserteista ja ajattelivat että hän on rikas. Heinäkuun 15 Scotty meni O.K. Houk Piano Co:n ja pyysi jälleenrahoittamaan soittimiaan sekä pienentämään kuukausimaksua. Tämä sopi ja näin Scotty sai hoidettua elatusmaksut. 

Heillä oli TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Steve Allen Show'lle The Hudson-teatterissa New Yorkissa, jossa Elvis esitti komedialähetyksessä " Hound Dog""-biisin oikealle ajokoiralle. 

Tuolloin Elviksen "kapinallinen" ja "paheellinen" lavaliikkehdintä oli saanut aikaan yhä äänekkäämpää arvostelua konservatiivisissa teinien vanhemmissa ja "Elvis The Pelvis" haukkumasanaa käytettiin lehdistössä laajasti. Elokuussa oli 9 keikkaa (7 esitystä kahdessa päivässä). "Hound Dog/Don't Be Cuel" oli valtakunnan listaykkösenä! Bändistä kirjoitetussa lehtiartikkelissa pojat kertoivat kohteliaaseen sävyyn kokemuksistaan.

Muutaman lepopäivän jälkeen he tapasivat Hollywoodissa, jossa Elviksellä alkoivat "Love Me Tender"-elokuvan kuvaukset. Samalla Steve Sholes vaati täyttämään sopimusvelvoitteet RCA:lle ja heillä oli kiirettä harjoitella materiaalia. Bändiä ei kelpuutettu elokuvaan mukaan. Tuottajan Ken Darbyn mukaan he eivät osanneet soittaa Hillbilly tai country musiikkia western-elokuvassa, vaikka Scottyllä ja Billillä oli kantribändi ennen Blue Moon Boysejä?! 

Sholes varasi bändille Radio Recordsin studion, jossa he tallensivat "Love Me", "Old Shep", "Too Much", ja Anyplace is Paradice". "Too Much" biisin soolossa Scotty eksyi atoonaalisen musiikin puolelle joka oli Elviksestä hauskaa ja sai jäädä levylle. Sholes korvamerkitsi "Love Me Tender"-biisin RCA:lle.

Syyskuussa oli 2 keikkaa eli TV-ääniraidan tallennukset Ed Sullivan Showssa CBS Studiosille Hollywoodissa. Elvis kuittasi kolmesta biisistä $50000 pojat saivat $78.23 mieheen. Ensiesityksessä oli "Don't Be Cruel" ja sitten "Love Me Tender". 

 Kuvausten jatkuessa Scotty liittyi Jerry Lee Lewiksen kahden viikon kiertueelle Arkansasissa ja Texasissa. Hänen uransa oli vahvassa nousussa mutta hänellä ei ollut levytyssopimusta. Kaikki meni hienosti viimeiseen iltaan saakka, jolloin he ottivat kiertueen päätökseksi New Orleansissa kuppia Scottyn hotellihuoneessa. Yht'äkkiä Lewis pomppasi ylös ja "alkoi kirkua kuin helverin tulessa. Sitä jatkui ja jatkui kunnes hänen appi-ukko tuli ja hiljensi hänet".

Lokakuussa Elvis meni uudella Mark II Continentaliaan huoltoasemalle Mempisissä. Hän pyysi kohteliaasti voisiko johtaja Hopper tarkistaa auton hajua antaneen polttoainejärjestelmän. Kun huolto oli valmis Elvis jäi vielä kirjoittamaan nimikirjoituksia ihailijoille. Hopper pyysi heitä poistumaan sillä he tukkivat kadun muilta asiakkailta. Elvis sanoi pystyvänsä mutta jatkoi silti nimmareiden kirjoittelua. 

Hopper läppäsi Elvistä takaraivolle "menkää". Elvis nousi autosta ja iski nyrkillä. Vasempaan silmäkulmaan tuli puolen tuuman haava. Hopperin roteva työntekijä tuli hätiin ja taskuveitsikin nähtiin. Tilanne päättyi poliisien ja paikallaolijoiden väliintuloon. Kaikki kolme joutuivat kuulusteluihin. Elvikseltä nimeä kysyttäessä tämä vastasi "Ehkä siihen on paras laittaa Carl Perkins".

Mark II Continental

Lokakuussa oli yhteensä 5 keikkaa. Ne sisälsivät TV-kuvaukset Ed Sullivan Showhun CBS Studiossa New Yorkissa, jonne he matkustivat junalla. yli 10 miljoonaa sinkkua myynyt ja $500000 niistä tienannut Elvis allekirjoitti samalla matkalla RCA:n kanssa pitkän ajan sopimuksen. 

Marraskuussa he soittivat 4 keikkaa. Ollessaan neljän päivän matkalla he menivät Toledoon Ohiossa jossa oli kaksi keikkaa urheiluareenalla. He majoittuivat Commodore Perry Hotelliin. Elviksen jutellessa bändin ja Oscar Daviksen kanssa paikalle ryntäsi 19-vuotias vihainen nuorimies. Hän oli vihainen siitä että vaimonsa piti hänen sijasta Elviksen kuvaa lompakossa

Scotty: "Hän kierähti ympäri iskekseen mutta tartuin häneen takaapäin. Siinä oli kaide. Hän otti askeleen sivulle yrittäen kierräyttää minut yli kaiteen. Hän onnistui siinä. Samalla Elvis tuli ja oli tosi nopea liikkeissään. Hän olisi ollut tosi hyvä tappelijana, mutta sellainen pilaa naaman".

Heillä oli lauantaina 15 päivä joulukuuta viimeinen keikka Louisiana Hayride Showssa. Presleystä oli tullut niin suosittu, että Horace Logan ilmoitti kirkuvalle väkijoukolle rauhoittaakseen tätä myöhemmin legendaariseksi tulevan kuulutuksensa: "Elvis has left the building"Koska bändillä oli vähän keikkoja Scotty alkoi velkaantua nopeaan tahtiin.

Scottyn tulot vuonna 1956 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $8194, yhteensä musiikista $9001, kaikki bruttotulot $9167  

Vuosi 1957

Tammikuun 4 Elvis kävi armeijan kutsunnoissa ja siihen kuuluvassa lääkärintarkastuksessa. Lääkärintarkastus oli samassa veteraanisairaalassa missä hän oli esiintynyt aivan uransa alussa. Sitten he matkustivat junalla New Yorkiin, jossa oli Macine Elliot teatterissa CBS:n TV-kuvaukset 'Ed Sullivan Showssa kahtena päivänä. Tuossa vaiheessa Elviksen muuvit olivat jo niin arka aihe että kameramies rajasi alavartalon pois kuvatessaan esitystä. 

Heidän palattuaan Memphisiin Scotty otti yhteyttä CMI:lle Chicagossa ja teki sopi järjestelyistä vaihtaa Gibson L5:n blondiin Gibsonin lippulaiva-malliin Super 400. Kitara ja laukku lähetettiin O.K. Houck Piano Co:n Memphisissä ja myytiin $734 (kitara $675 ja laukku $60). 

Gibson Super 400 blondi.

Viikon päästä Elvis terveystarkastuksen sai tulokset. Hänen kuntoisuusluokka oli 1A.

Tammikuun puolessa välissä he palasivat Hollywoodiin RCA:n äänityksiin Radio Recordsin studiolle. He tallensivat Sholesille 1. nousevan singlen "All Shook Up" ja "Teddy Bear" sekä lisämaterialia tulevalle levylle. 

Elviksen seuraavaan elokuvaan "Loving You" oli palkattu mukaan myös Scotty, Bill ja D.J. Kuvausten välillä he olivat studiossa.  Hollywoodiin tuli vierailemaan Veron ja Glady Presley sekä Bobbie Moore joka halusi nähdä välähdyksen filmiglamourista. Elviksen pyysi Scottyä käyttämään vieraita Burbankissa uudella Cadillacillaan Tennessee Ernie Fordin esityksessä sekä bäkkärillä.

Maaliskuussa he soittivat 4 keikkaa. "All Shook Up" oli ollut listalla 8 viikkoa putkeen nro yksi. Maaliskuun 13 päivä he jatkoivat uuden elokuvan "Jaihouse Rock" kuvauksia sekä RCA-äänityksiä Hollywoodissa ja tuolloin Scotty huomasi ensimmäisen kerran ettei Elvis ollut musiikissa mukana täydestä sydämestään. Saadakseen sopivan flown-mielentilan hän saattoi studiossa uppoutua tunneiksi laulamaan Jordainersien kanssa ennen kuin pääsivät kiinni varsinaiseen työhön. 

Maaliskuun 19 päivä Elvis osti Gracelandin 102 500 dollarilla. Scotty ja Bobbie asuivat 1716 Tutwilerissä Bobbien kolmen sisaren kanssa.

Huhtikuun alussa he soittivat Phidadelphian urheiluareenalla. Elvis oli palkannut mukaansa viisi henkivartijaa (samalla tavalla $100 viikkopalkalla kuin bändin jäsenet) ja tuosta alkaen häntä seurasi tämä "Memphisin mafiaksi"-nimitetty ryhmä. He esiintyivät myös Kanadassa. Rajasopimuksen mukaan rajan pääsi ylittämään ilman passia ja se sopi Parkerille. Nämä olivat Elviksen ainoat ulkomaan keikat. 

Ensimmäisellä keikalla Spokanessa oli 12500 kirkuvaa teiniä ja 100 poliisia. Toisella keikalla oli 26500 kirkuvaa fania ja tämä oli isoin yleisö mitä heillä oli tähän mennessä ollut. Esityksen päätyttyä Elvis oli häipynyt jo ennen kuin pöly ehti laskeutua. Keikkoja huhtikuussa oli yhteensä 4 kappaletta.

Keskiviikkona 8. toukokuuta olleet levytys-sessioissa he äänittivät "(You Are Square) Baby I Don't Care". Bill soitti muutama vuosi aiemmin myyntiin tullutta ensimmäistä Fender-lankkubassoaan. 

Myöhäisempinä vuosina legendaksi kavaneen sepitteen mukaan Bill ei saanut soitettua bassolinjaa ja heitti bassokitaran lattialle kävellen ulos. Sitten Elvis otti sen ja soitti osan itse. Tämäkin on osa Blue Moon Boyseihin kohdistunutta (Parkerista lähtenyttä) maineen pilauskanpanjaa. Todellisuudessa pystybasson viritys poikkeaa lankkubassossa täysin ja kaikki, jotka ovat kokeilleet soittaa samaa biisiä näillä soittimella tietävät että niissä täytyy käyttää täysin eri otteita. Bill vain sanoi tuolloin"nyt ei lähde" ja laittoi bassokitaran telineeseen.

Radio Recordsin studiolla Hollywoodissa.

Buddy Hollyn sopimuksen päätyttyä Decca recordsille hänelle julkaistiin 27. toukokuuta 1957 "That'll Be the Day" jonka myötä Buddyn ja Cricetsien ura lähti valtavaan nousuun.

Elokuussa oli 2 keikkaa. Syyskuun 3 keikan jälkeen he jatkoivat Hollywoodin. Sholes vaati taas uutta singleä. mutta eritysesti häntä kiinnosti aloittaa joululevyn työstäminen. Scotty ja Bill olivat innoissaan Elviksen esitettyä instrumentaali-levyä, jossa hän soittaisi pianot. 

Chryslersiltä myös ehdotettiin endocementtiä, jolloin bändin pojat olisivat saaneet uudet autot ja Elvis olisi ainoastaan sanonut "Minun bändin jäsenet ajaa Chryslersillä". Suunnitelmat kuitenkin kuihtuivat kokoon kun Parkerin ampui ne alas "Ei käy". Bill oli tästä erityisen raivoissaan. Näiden viikkojen aikana elokuva "Jailhouse Rock" oli ensiesityksessä sekä RCA julkaisi helmikuussa äänitetyn "I Beg of You". 

Heidän palattua Memphisiin Bill ja Scotty päättivät että näin ei voida jatkaa. He kirjoittivat Elvikselle kirjeen. Elvis sai kirjeen syyskuun 7 päivä ja järkyttyi sen saatuaan. Hän esitteli kirjettä kaikille. Syyskuun 11 päivä hänen palattuaan Memphisiin juttu oli paikallisissa uutisissa. Bill Black sanoi The Commercial Appealin etusivulla "I'm still living day to day". Scotty sanoi jutussa Elviksen luvanneen enemmän mutta mitään ei ole tapahtunut. Bill sanoi aloittaneensa työt Ace Appliance Co:ssa.

Elvis vastasi muutaman päivän päästä Press Scimitarissa "Scotty, toivotan sinulle hyvää matkaa". 18 päivä syyskuuta Scotty sai Vernonilta postissa lopputilin. Parker oli päässyt tavoitteeseensa. 

Eräänä vapaapäivänä Elvis ajoi uudella moottoripyörällää Sunin studion ohi ja pysähtyi kadun laitaan. Sam ja Marion eivät nähneet riitelyltään paikalle tullutta tähteä. Elvis ihmetteli mikä kaikille on tullut. 

Työttömäksi jäätyään Scotty ei hukannut aikaa vaan buukkasi itsensä ja Billin samantien 16 päivän kiertueelle. He saivat tuplasti paremman korvauksen kuin Elviksen keikoilta sekä lisäetuna hotellimajoitus. 

Elvis palkkasi seuraavalle Tupelon keikalleen Nashvillen sessiomuusikot Hank Garlandin, (myös yksi Scottyn esikuvista) kitaraan ja Chuck Wigintonin bassoon. Chuck oli Scottyn ja D.J, hyvä ystävä. Keikan jälkeen Elvis sanoi ettei tämä ollut samanlaista kuin Scottyn ja Billin kanssa. 

Tom Diskin soitti Scottylle joka oli buukkaamallaan kiertueella. Lokakuussa olisi 3 keikkaa 26 ja 29 päivän välillä. Elvis on valmis maksamaan $1000 tai $250 /esitys. Scotty ja Bill hyväksyivät tarjouksen. Keikalla 9000 ja toisena iltana 10000 kirkuvan fanin edessä kaikki kävi kuin ennenkin ja kuin heillä ei olisi koskaan ollutkaan mitään.

Marraskuu keikkoja oli 2 kappaletta joista toinen Honolulussa palkatta. Jordainers oli täällä mukana. Bill soitti keikan Fenderin Precicion bassolla ja tämä oli The Blue Moon Boysien viimeinen keikka yhdessä.

Scottyn tulot vuonna 1957 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $6657, yhteensä musiikista $10252, kaikki bruttotulot $10252  

Vuosi 1958

Tammikuun 10 päivä Scotty ja bändi kirjautuivat Hollywoodiin Knickerbocker-hotelliin. He tallensivat Radio Recordsin studiolla Jerry Lieberin ja Mike Stollerin biisit seuraavaan elokuvaan. Biisejä oli "King Creole", "Crawfish" ja "Trouble". Elvis sen enempää kuin Scottykään ei pitäneet Paramountin sessiomuusikoilla teettämistä ison kokoonpanon Dixieland fiiliksen sovituksista ja äänityskultuurista: "Ok, pyörii otto numero x". Kaksi minuttia juttelua jokaista ottoa ennen. Scotty, Bill ja D.J. soittivat elokuvassa. Elvis näytteli elokuvassa soolon, jonka oikeasti soitti Scotty.


Scotty pitää "King Creole"-sooloa parhaimmin onnistuneena hatun-nostona (olemassa myös mainio otto nro 8Rock Around The Clock-soololle, jonka soitti Danny Cedrone. Hitti-biisi toimi innoittajana Blue Moon Boysille ensimmäisen That's All Right -sinkun aikaan! 

Elvis, Scotty, Bill ja D.J. tallensivat tammikuun sessiossa myös biisit, joka julkaistiin myöhemmin samana vuonna. "Wear My Ring Around Your Neck", joka nousi sijalle nro 2. toukokuussa  ja "Hard Headed Woman" nousi nro 1 heinäkuussa. Sunnuntaina 1. helmikuuta 1958, he soittivat "My Wish Came True", "Doncha, think It's Time","Your Cheatin 'Heart". Nämä olivat Elvis & The Blue Moon Boys kokoonpanon viimeiset yhdessä tehdyt tallenteet.

The Blue Moon Boys-jäsenet bändin jälkeen 

Maaliskuussa viikko ennen lähtöä Elvis vastasi kaikille kysymykseen mitäs bändi hänen poissaollessaan, heidän on helpoin antaa mennä. Scottylle ja Billille hän sanoi "So long, nähdään kun palaan". 24 päivä Elvis lähti ilmoittautumaan palvelukseen ja hän nousi junaan. Hänen kova klpailija Jerry Lee Lewis nousi listalla 20 joukkoon kappaleellaan "Breathless".

Heinäkuussa Elvis lomilla käydessään kävi Nashvillessä äänityssessioissa Hank Garland kitarassa Bob Moore bassossa ja D.J. rummut (ei päärumpali). Sessioissa he äänittivät "I Got Stung" ja "A Fool Such As I". 

Bill jouduttuaan työttömäksi alkoi viettää aikaansa Hi Records levymerkin Royal Recording-studiolla. Hänen bändin Bill Black Combon single "Smokie (osa 1 & 2)" nousi listalla 20 joukkoon. Bändi levytti pelkkiä instrumentaaleja mutta heidän tanssittava Honky Tonk Boogie-groove osui jive-yleisön makuun

Scotty aloitti yhteistyön Roland "Slim" Wallacen kanssa Fernwood-nimisessä autotallistudiossa. Kalustoa oli alkuun vain pari - kolme mikkiä sekä pieni mononauhuri. Rahaa tämä ei juurikaan tuottanut mutta piti liikkeellä. Scottyn ensimmäinen tuotanto äänitettiin Hi Recordin studiolla. Thomas Waynen lisäksi taustoja lauloi hänen vaimonsa kahden lukio-kaverinsa kanssa. Session ainot muusikot olivat Scotty ja Bill. 


Elokuussa Elvis kävi lomilla kotonaan ja palasi palvelukseen Fort Hoodiin. Seuraavanä päivänä hänen äitinsä Gladys Presley joutui sairaalaan hepatiitin takia ja Elvis lensi takaisin pikalomalle. Gladys kuoli 14. elokuuta sydämen vajaatoiminnon vuoksi 46-vuotiaana. 

Lokakuussa Elvis siirtyi kuudentoista kuukauden komennukselle Fieldbergiin Saksaan kuljettamaan Jeeppiä. Marraskuussa hän tapasi armeijan juhlissa ilmavoimien kapteenin 14-vuotiaan tytön Pricilla Beaulieun alken tapailla tätä ja joitain nuorempiakin saksalaistyttöjä isälleen ja mummolleen vuokraamassaan talossa.

Scottyn tulot vuonna 1958 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $0, yhteensä musiikista $2322, kaikki bruttotulot $2322

Vuosi 1959 

Scottyn Fernwoodilla edellisen vuonna tuottaman sinkun B-puolen "Tragedy" nousi hitiksi ja nousi valtakunnan listalla sijalle 8. Tätä paremmin Memphisin levytyksistä oli tähän mennessä menestyneet ainoastaan Sunin julkaisemat Jerry Lee Lewiksen "Great Balls of Fire" ja "Whole Lot of Shaking' Going On" sekä Carl Perkinsin "Blue Suede Shoes". Uudelle kuulostava (vaikkakin vanhoja ideoita hyödyntävä) Bill Blackin Combo sai nostetta. Samin yhtiö oli ollut tähän asti viimeiset kaksi vuotta koko ajan top 20:ssä mutta nyt ajat olivat muuttuneet. 

Jerry Lee Lewis sotki henkilökohtaisen elämänsä, Carl Perkins oli mennyt muodista ja Johnny Cash vaihtoi toiseen yhtiöön. 3 päivä helmikuuta 1959 kello 12.55 jälkeen uutisoitiin järkyttävä uutinen "päivä jolloin musiikki kuoli" kun  Buddy Holly, Ritchie Valens, "The Big Bopper" sekä JP Richardson kuolivat pienkoneen törmätessä maahan viiden lähellä Mason Cityä, Iowan lentokentältä luoteeseen pian lentoonlähdön jälkeen.

Scotty ohjasi suuren osan hitistä saamistaan tuloista Fernwood-studion kehittämiseen ja kirjasi tämän lisäksi paremman palkan kuin koskaan tähän mennessä:
Keikkaliksat Elvikseltä $0, yhteensä musiikista $13548, kaikki bruttotulot $13548  

Vuosi 1960

Vuonna 1960 26. päivä maaliskuuta Scotty osallistui Elviksen TV-ääniraidan nauhoituksiin ABC:n "Frank Sinatra-Timex Show" Fontainebleau -hotellilla, Miami, FL. Bill Blackin Combo oli nousussa, joten hän kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta. Hänen bändinsä levytti myös "Don't Be Cruel" biisin, joka sai hyvän vastaanoton. 

Kesäkuussa Scotty aloitti työt Sam C Phillipsin yhtiössä ja hän lopetti Fernwoodin. Mooresta tuli uuden juuri valmistuneen studion päällikkö. Se sijaitsi osoitteessa 639 Madison. Asiasta oli paikallislehdessä Press-Scimitarissa uutinen. 

Pian Scottylle soitettiin ja myös hän sai kuulla uutisen. Vanha ystävä Frakie soitti että heidän tavattuaan etelä-Memphisissä vuonna 1953 tapaamista seurasi Vicki-tyttö, joka oli nyt kuusivuotias. Marraskuun 25 päivä Scotty ja Bobbie saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa Andrean. 

Scotty kysyi Samilta voisiko hänkin levyttää jotain instrumentaaleja. Sam vastasi että "katsotaan". Kului viikkoja ja kuukausia mutta mitään ei kuulunut. Scotty toimi aktiiviesti muusikkojen liiton uudistamiseksi. "Sinne ei haluttu mustia eikä Hillbillyjä"

Vuosi 1961 

Scottyllä oli keikat Elviksen kanssa 25. helmikuuta Memphis, TN Ellis Auditorium (1 matinea ja 1 ilta) ja 25. maaliskuuta Honolulu, HI Pearl Harbor Bloch Arenalla. Maaliskuussa Scotty ja D.J. oli palkattu Elviksen elokuvaan "G.I. Blues". He tallensivat Nashvillessä RCA:lle biisit "It's Now Or Never" ja Are You Lonesome Tonight", jotka nousivat hiteiksi. 

Sam avasi uuden studion Nashvilleen Cumberland Lodge rakennukseen ja Scottyn tehtäviin tuli valvoa molempien toimintaa. 25. maaliskuuta Honolulussa, HI Pearl Harbor Bloch Arenalla oli Elviksen ja Scottyn viimeinen live-keikka yli seitsemään vuoteen. D.J. muutti Nashvilleen missä työllisti itsensä tästä lähtien sessio- sekä keikkamuusikkona.

Lokakuun 3 päivä kuultiin järkyttäviä uutisia Englannista, jossa kiertueella ollut ja nopeasti sosituksi tullut rock and roll muusikko Eddie Cohchranin kuultiin kuolleen liikenneonnettomuudessa.

Vuosi 1963

Scottyn isä kuoli leukemiaan ja Scotty vaihtoi Endocement-kitaransa Gibson yhtiön Super 400 sunburst-malliin. Siinä oli Florentine cutaways (terävä sarvi) kuten Blue Moon Boysien alkuaikoina olleessa ES 295:ssä. Super 400 on kokonaan veistetty toisin kuin ES295 runko on muotoon prässättyä vaneria. 

Gibson Super 400 Sunburst

Scotty osti Bobbien kanssa omakotitalon Raleghin lähiöstä mutta uusi koti ei ollut onnellinen, he vain riitelivät. Sam ei ilmaissut mitään kiinnostusta Scottyn levyttämiseen. Hänen uusi Sun-kiinnitys Roy Orbison sentään pääsi listoille Nahvillen studiolla äänitetyllä "Mean Woman Blues"-biisillään. 

Scotty vietti aikaa enemmän ja enemmän Nashvillen studiolla. Siellä hän tuli hyvin juttuun äänitarkkailijana studio-kaupan mukana tulleen Billy Sherrillin kanssa. Billy arvosti suuresti Scottyn ansioita musiikki-tyylin uranuurtajana ja ehdotti levyä. 

Vuosi 1964

Billyn aloitteesta Scotty rohkastui hankkeeseen tehdä kokonainen instrumentaali-levy. Äänitykset olivat helmi-maaliskuun taitteessa. Scotty maksoi studioajasta. Billy halusi tuottajana nimetä levyn "The Guitar That Changed The World". 

Kun Scotty palasi Memphisiin hän kertoi innoissaan Samille, mutta tämä vain nyökkäsi ja mutisi jotain. Muutaman päivän päästä Scotty sai kirjeen jossa: "Luulen, että kaikissa olosuhteissa, sekä sinulle että minulle olisi paras palvelus alkaessasi etsiä uutta paikkaa". 

Kirjeestä kävi ilmi että (Nashvillen) toiminta ei ollut kannattavaa ja Scottyn työsuhteen päättäminen kuului yhtenä osana kannattavuuden parantamistoimiin. Sam myi studion. Billy siirtyi Epic Recordsille tuottajaksi. Muutaman vuoden päästä hänen ura lähti nousuun kiinnittettyään artistiksi Tammy Wynetten.

Työttömäksi jouduttuaan Scotty ja Bobbie laittoivat myyntiin puoli vuotta aiemmin ostamansa talon jossa he eivät koskaan viihtyneet. He erosivat, Bobbie jäi kolme-vuotiaan Andean kanssa Memphisiin ja Scotty muutti Nashvilleen. Scotty pääsi Columbia Recordsin äänittäjä Mort Thomassonin suositeltua häntä Bill Connerille äänittäjäksi Music City Recordsille, joka sijaitsi 19 kadulla Music Row-korttelissa ja oli ollut entisen omistajan aikaan Roi Studiot. Mort oli äänittänyt takavuosina legendaarisen Be-Bop-A-Lula biisin. Scotty hommasi kämpän Bellevuen-lähiöstä Nashvillestä ja liittyi osakkaaksi Music City Recordsiin.

Vuosi 1965

Bill Blackin Combo oli menestynyt jo kolmen vuoden ajan. Bill oli tuolloin 39-vuoden ikäinen. Hän alkoi valittaa yhä useammin päänsärkyä. Huhtikuussa Evelyn toimitti hänet lääkäriin. Billiltä löydettiin aivoista kasvain ja hänet leikattiin. Billillä ja Evelynillä oli kolma lasta. Teini-ikäiset Nancy ja Louis sekä vähän yli vuoden vanha Ann. Muutaman viikon päästä hän pääsi kotiin mutta oli muuttunut mies. Hänestä oli tullut arvaamaton ja kerrankin yöllä karksi kadulle, josta tavoitettiin yövaatteissaan etsimässä vuosia sitten kuollutta isäänsä. 

Kun Elvis kuuli sairastumisesta hän meni käymään Billin kotona. Scotty ja D.J. kävivät myös. Bill joutui uudestaan sairaalaan. Hän hymyili Evelynille ja piti tätä kädestä. Bill vaipui koomaan. Kahdeksan päivää myöhemmin Bill kuoli. 

Hautajaisiin tulivat Scotty, Bobbie, D.J sekä vaimonsa Barbara. Elvis ja Picella kävivät hautajaisten jälkeen. Vuonna 1966 Bobbie muutti Andrean kanssa Nashvilleen Scottyn luo, mutta palasivat takaisin Memphisiin jo vuoden päästä. Elvis meni naimisiin Pricillan kanssa huhtikuun 1 päivä vuonna 1967 ja vuoden päästä heille syntyi Lisa Marie.

Vuosi 1968 

Keväällä 37-vuotias Scotty alkoi tapailla 25-vuotiasta kampaajaa Emily Hastingsia. Emily oli myös Memphisistä ja muisti kuivapesulan, jossa hän oli nuorena koulutyttönä kuunnellut Scottyn soittoa. Kolme kuukautta myöhemmin Scottyllä soi puhelin. 

Soittaja oli Elvis ja hän kysyi voisiko tämä tulla lavalle hänen kanssa. Scotty sanoi kyllä. Moore ei ollut esiintynyt livenä yli seitsämään vuoteen. Scotty ja Emily saapuivat pari päivää ennen keikkaa. Heillä oli yhteinen päivällinen D.J.:n, Barbaran ja Elviksen seurueen kanssa. Kesken kaiken Elvis pyysi Scottyn ja D.J.:n sivuhuoneeseen jossa kysyi olisivatko nämä valmiita Euroopan kiertueelle? He vastasivat kyllä. Parin päivän päästä27 päivä kesäkuuta äänitettiin Elviksen comeback Burbank Kalifornian NBC Color City Studio 4 (18 ja 20). 

Elviksen kitara oli Gibson blondi J200. Scottyn Super 400 näytti kameran valoissa paremmalle, se oli isompi ja parempi soundinen kuin Elviksen Gibson. Kolmen biisin jälkeen Elvis haluasi vaihtaa kitaroita. Fontana muisteli myöhemmin: "joten hän meni ja tarttui Scottyn kitaraan"

D.J. oli kauhuissaan mitä tapahtuu. Hän tiesi miten erityisen tärkeä kitara oli Scottylle eikä pitänyt edes siitä jos toiset koskivat soittimeen. Scottystä ei näkynyt ulospäin mitään. Hän jatkoi Elviksen kitaralla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ottamalla Scottyn kitaran keskellä lavaa Elvis testasi heidän ystävyyttään. 

Tämä oli viimeinen kerta kun Scotty ja Elvis näkivät toisiaan koskaan. Scotty ja Emily, jotka joutuivat siirtämään hääpäiväänsä konsertin takia menivät vihille 28 päivä elokuuta. He ostivat pienen kodikkaan ja maanläheisen piparkakkutalon yhdeltä korkeimmista Nahvillen kukkuloista ja Scotty painoi 14-16 tuntista päivää studiolla vuositulojen ollessa $12000. Elviksen Euroopan kiertueen tuloista olisi olltu apua menojen rahoittamiseen.

Tapahtumia 68-Comebackin jälkeen

Seuraavana vuonna 1969 Elvis äänitti levyä Memphisissä The 827 Thomas Street Bandin kanssa tuottajana Chips Moman. Samantien Elvis alkoi suunnitella suurempaa suurempaa showta Los Angelsiin. Scotty, D.J. ja Jordainers oli kutsuttu paikalle mutta kokoontuminen heidän saavuttuaan paikalle peruutettiin. 

Aikaa ja tuloja uhranneet muusikot pitivät palaverin ja päättivät että tämä sai olla tässä. Scotty: "Vegasin juttu oli viimeinen puhallus". Hän lopetti live-esiintymiset (seuraavaksi 24) vuodeksi keskittyen samalla insentiteetillä äänittämiseen mitä aiemmin soittamiseen. 

Scottylle maistui koko ajan paremmin Johnny Walker (Punainen). 19 päivä heinäkuuta vuonna 1973 Robbie Dawsonille syntyi Tasha-tyttö ja isä oli Scotty. Robbie ja Tasha muuttivat Mississippiin. Emily ei tiennyt asiasta mitään. Elviksen vuotta aiemmin alkanut asumusero Pricellasta johti avioeroon lokakuussa vuonna 1973.

Näihin aikoihin Scotty tuli eräänä yönä pikkutunneilla kotiin. Kun hän ei löytänyt avainta tyhjänä olleen kotiinsa, hän särki oven lekalla ja meni yläkertaan nukkumaan. Tämä oli viimeinen niitti Emilylle, hän erosi Scottystä "Juominen tappaa ystävyyden eikä tähän ole sen enempää lisättävää". Moore myi osuutensa Music City Recordsista ja ryhtyi työskentelemään Freelancena. 

Moore teki töitä esimerkiksi Monument Studioille. Siellä työskenteli Gail Pollock josta tyli työtoveri. Hän ei tienny mitään Scottyn muusikko-taustasta kunnes kuuli asiasta muilta myöhemmin. Erottuaan Emilystä Scotty tapaili vuonna 1975 Mary Ann Coscarellia joka oli opettaja. Tuolloin kuoli Scottyn äiti. 

Carl Perkins sai suostuteltua Scottyn studioon "EP Express/Big Bad Blues" äänityksiin. Vuonna 1976 hänestä tuli yrittäjä ostettuaan Monument Studion. Hän nimesi yrityksen uudestaan Independent Producters Co:ksi (IPC). Yritys valmisti kasettikopioita. Toimitusjohtaja Scotty itse jatkoi samalla freelancena. 

Vuonna 1977 Elokuun 16 Scotty sai puhelun Emilyltä, hän kertoi Elviksen kuolemasta. Scotty järkyttyi uutisesta ja tämän jälkeen tulleisiin haastattelupyyntöihin hän vastasi ettei hänellä ole mitään kerrottavaa "Elvis on kuollut". Scotty oli noihin aikoihin usean vuoden ajan äänittäjänä Hugh Hickersonin Opryland Productionsin televisio-showssa. Muita olivat esimerkiksi "Nashville on the road". 

Vuonna 1981 6 päivä heinäkuuta kuoli uraa uurtava rock and roll-muusikko ja The Blue Moon Boysienkin innoittaja Bill Haley.

Vuonna 1987 Scotty osti Allan Carteeltä $1500 blondin Gibson Super 400 kitaran sijoitusmielessä. Se oli samanlaisen mitä hänellä oli ollut takavuosina. Uuden vastaavan hinta oli tuolloin $5000.

Eräänä päivänä Chet Atkins toi Mark Knoflerin vierailemaan Scottyn luona. Toimistossa oli vanha RCA 77DX mikki paperinpainona. Chet kysyi "toimiiko se?". Scotty vastasi "luultavasti siinä on jokin johto irti". Scotty antoi mikin Chetille. 

Joidenkin viikojen kuluttua Chet ilmestyi toimistolle ja antoi Scottylle vastalahjaksi uuden Gibson Chet Atkinson "Country Gentleman"-kitaran prototyypin. Soitin oli varusteltu nimenomaan Scottyn tapaan ilman Bigsbyä. Tästä eteenpäin kitara oli Scottyn ykkössoitin. 

Scottyn Gibson Chet Atkins Country Gentleman.
huomaa kielten vaimennin tallan takana sekä
Scottyn käyttämä peukaloplektra.

1989 Carl Perkins kysyi Scottyä äänityksiin. Perkinsillä oli todettu kurkkusyöpä ja hän ei pystyisi laulamaan välttämättä kovin pitkään. Scotty epäili osaisiko hän edes pidellä kitaraa oikein käsissään kun oli mennyt 24 vuotta viime keikasta. Carl sanoi "se on kuin pyörällä ajo, et unohda sitä koskaan".  Vuonna 1992 Carlilla oli hyvä vaihe menossa ja he päättivät kokoontua äänityksiin vanhaan Sunin studioon. He äänittivät "706 ReUnion: A Sentimental Journey".

Scottyn ollessa tuolloin 61-ikäinen pari viikkoa äänitysten jälkeen hänen firmansa joutui konkurssiin. Moore vei laitteet pitkien puiden katveessa sijaitsevaan kotiinsa ruralissa Nahvillessä. Moore rakensi studion alakerran keittiöön. 

Moorelle tehtiin kolmenkertainen sydämen ohitusleikkaus jota seurasi anemia, munuaisten vajaatoiminta ja vasemman korvan kuulon menetys. Tämän jälkeen hän esiintyi lukuisien muusikoiden kanssa kuten esimerkiksi Jordainers, D.J., Ronnie McDowell, James Burton, Stray Cats, Paul McCartney, Jerry Reed, Bonnie Rait. Alvin Lee, Eric Clapton ja Keith Richards. Hän kävi D.J.:n kanssa kiertueella Euroopassa: Englanti, Ranska, Belgia, Hollanti, Suomi, Tanska, Ruotsi, Sveitsi ja Saksa.

1996 alkuvuodesta Scotty kutsuttiin nuoruuden esikuvansa Les Paulin 81-vuotis syntymäpäiväjuhliin New Yorkiin. Les esiintyi Irdium Jazz-klubilla Eteläisellä 63 kadulla, hän pyysi Scottyn lavalle parin biisin ajaksi. Scotty ja D.J. vierailivat Suomessa uudestaan vuonna 1999.

Vuonna 2003 Scottyltä leikattiin aivokasvain. Seuraavana vuonna hän oli taas kiertueella Euroopassa. Ystävyys Gail Pollockin kanssa jatkui loppuun asti. Gail kuoli Marraskuun 15 päivä vuonna 2015 ja 28 päivä kesäkuuta 2016 Scotty. Kaden vuoden päästä kuoli D.J. Fontana ja ympyrä oli sulkeutunut.

Scotty Moore ja Gibson L-5 CES.

Linkkien lisäksi lähde: That's Algiht Elvis, Scotty Moore as told to James L. Dickerson 1997, ISBN: 978-1-941644-52-2

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Elvis &The Blue Moon Boys, osa II: Partnes - Osakkaat

Bändi koottiin alun perin studiosessioita varten. Ensisingleä seurasi uskomattoman nopeasti lumipalloefektinä kasvanut suosio ja se tarkoitti ryhmälle kiireisiä aikoja. Alkoi tiivis keikkailu osuuksilla 50%,25% ja 25%. He laajensivat ohjelmistoa sovittamalla tunnettuja biisejä oman kuuloisiksi. Samalla he tulivat kehittäneeksi yhdessä ainutlaatuisen, jäjentämättömän sekä tunnistettavan "Sun" aikakauden Elvis & Blue Moon Boys-soundin.

Vuosi 1954 Heinäkuu

Kun ensisingle soi radiossa 10 päivä, ryhmä oli seuraavina päivinä studiolla. Bändille keksittiin nimi Blue Moon Boys tuoreen sinkun B-puolen biisin johdattamana. Joku heitti ilmaan kysymyksen siitä mitäs sitten jos joku ääliö tiskijukka tai wannabe buukkaaja tekeekin Elviksen kanssa sopimuksen?

Scotty, Elvis ja Bill.

Sam suositteli 19 vuotiaan Elviksen vanhemmille koska he olivat huoltajia vielä vuoden verran että turvallisin valinta olisi tehdä esiintymis-sopimus Scottyn kanssa. Sopimuspohjana käytettiin samaa pohjaa kuin aiemmin Starlite Wranglersien kanssa. Sopimus kirjoitettiin 12. päivä. Gladdy pyysi Scottyä katsomaan keikoilla pojan perään.

Kalenteriin alkoi tulla merkintöjä
päivätöiden ohessa hurjaan tahtiin.

Seuraavalla viikolla he treenasivat kovasti. He kokoontuivat Scottyn työpaikan takahuoneeseen työpäivien jälkeen. Oli kova kiire saada sovitettua biisejä ja koottua ohjelmistoa ryhmälle. Kokoonpanon ensiesiintyminen sovittiin Starlite Wranglersien keikalle Bon Air Clubille (4862 Summer Ave) lauantaina 17 heinäkuuta 1954. Elvis oli lehti-ilmoituksessa Starlite Wranglersin "erikoisvieraana". He soittivat koko ohjelmistonsa eli kaikki kaksi biisiä kahteen otteeseen. 

Vastaanotto oli kohteliasta mutta ei erityisen riehaantunutta. Elvis oli kauhuissaan, mutta Sam rauhoitteli että paremmat ajat olivat edessä päin. Nenä-äänellä Starlite Wranglersissa laulanut Doug Poindexter muisteli myöhemmin: "Ei tuollin voitu tietää Presleyn tulevasta menestyksestä mitään. Suoraan sanottuna ajattelin, että poika kuolisi nälkään." Elvis esiintyi Scottyn ja Billin kanssa Bon Air Clubilla uudestaan 24 päivä.

Sam kysyi ystäväänsä Bob Nealia ottamaan Elvis & Blue Moon Boysit järjestämäänsä konserttiin Overton Park Levitt Shelliin. Sam arveli perhesuuntautuneen yleisön oleven paremmin vastaanottavaista kuin humalainen Bon Airin yleisö. Neal hyväksyi ehdotuksen ja Sam kirjasi pojat paikalliseen muusikoiden liittoon (American Federation of Musicians, Local No. 71). 

Scotty sopi puolestaan keikkoja Sleepy-Eyed Johnin kautta Eagle's Nestille (Kotkan pesä) Memphisissä. Kotkanpesä oli osa Clearpoolin viihdekeskusta. Sen pienessä yökerho-tanssisalissa oli mahdollisuus harrastaa kantri swing-tanssia. Paikka sijaitsi 78 Lamar Avenuella.

Heinäkuun 27 päivä Sam pyysi Marionia kysymään Memphis Press-Scimitataria tekemään juttua Elviksestä lehteen. Se tehtiin Elviksen ruokatauolla Crown Electrisissä. Tämä oli Elviksen ensimmäinen lehtihaastattelu koskaan ja hän pelkäsi kuollakseen. Howardin yrittäessä haastatella hän sai vain vastauksia "Kyllä herra" ja "ei, herra". Marion sitten puhui haastattelun sisällöt.

Elvis elämänsä ensimmäisessä 
lehtihaastattelussa, joka tehtiin ruokatunnin aikana.

30 päivä heinäkuuta konsertin aluksi Neil esitteli bändin yleisölle. Soittajat kuulivat nimensä. "Me olimme kuollaksemme peloissamme". Scotty muisteli myöhemmin "Kaikki ne ihmiset siellä ja me kolme hieman vanhanaikaisten pikkulaitteidemme kanssa". He aloittivat "That's All Right, Mama".

Elvis oli niin hermostunut että alkoi, kuten studiolla, hermostuksissaan vatkaamaan jalkaansa rajusti musiikin tahdissa. Se sai nuoret tytöt huutamaan ja taputtamaan aivan hulluna. Elvis ei tiennyt miltä esitys näytti yleisöön. Pukeutessaan löysiin harmaisiin laskostuiviin housuihin hän sai musiikin tahdissa rytmikkäästi liikkuessaan ne lepattamaan mielikuvituksekkaasti shellin vaaleaa taustaa vasten. "Me ei tiedetty mitä tapahtui kun porukka rupesi kirkumaan ja huutamaan" Scotty muisteli Elviksen ja Blue Moon Boysien ensimmäistä isoa keikkaa.

Elvis esiintyi seuraavana iltana 31.7  Blue Moon Boysien kanssa Bon Air Clubilla. Tuolloin varmistui että tämä ohjelma ei sopinut kaljabaareihin. Scotty ja Bill soittivat Starlite Wranglersin kanssa viimeistä kertaa yhdessä. Tästä eteenpäin he keskittyivät pelkästään Blue Moon Boyseihin Elviksen kanssa.

Keikat jatkuivat elokuussa seuraavasti:
1. päivä West Memphis, TN. KWEM Radio
7. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21)
27. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest
29. päivä. Memphis, TN. Kennedyn sairaala, Gerwell Road

Syyskuussa he palasivat studiolle. Sam puski bändiä studolla ylittämään itsensä ja oli useimmiten oikeassa. Hän ei osannut välttämättä sanoa mitä hän haki, mutta hän kannusti jatkamaan hakemaansa suuntaan kunnes se tavoitettiin. Musisointi Elviksen kanssa studiossa oli kivaa mutta joskus se oli myös vaikeaa koska hän ei valmistautunut niihin yhtään. Sam kuului porukkaan ja heillä oli hauskaa myös soiton jälkeen rentoutuessaan tuopin ääressä. Tuolloin tallennettiin "Good Rockin' Tonight" ja "I Don't Care If the Sun Dont Shine". Elvis seurusteli Dixien kanssa ja joskus he saattoivat lähteä Scottyn sekä Bobbien kanssa yhdessä vaikka puistokadulle. Siellä he katselivat kesäistä menoa samalla syöden vesimelonia.

9 päivä syyskuuta oli vuorossa Memphis, TN. Lamar-airways-ostoskeskus (2256 Lamar Ave) Elviksen esiintyminen Katz-apteekin avajaisissa houkutteli paikalle valtavan joukon teini-ikäisiä (tyttöjä), ja paikalla oli muun muoassa Johnny Cash sekä Elviksen entinen Humes-luokkatoveri George Klein.

9.9.1954 keikalle asut vaihdettiin Bill Haley & Comets
esimerkin innoittamana pois western-stylestä.

17 päivä syyskuuta he soittivat lukion kuntosalilla Bethal Springsissä Tennesseessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Carl Perkins näki Elviksen, Scottyn ja Billin esiintyvän. Keikat jatkuivat

24. syyskuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
25. syyskuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
1. lokakuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)

The Blue Moon Boys.

Sam Phillips sai suostuteltua Grand Ole Opryn managerin Jim Dennyn "antamaan pojalle mahdollisuuden". Niin Elvis ja Blue Moon Boysit pääsivät esiintymään kantrimusiikin pääkaupunkiin Nashvilleen. Matkaa oli 340 km ja tämä oli heille ensimmäinen pitkän matkan keikka koskaan. He saapuivat kaupungissa sijaitsevaan kantrimusiikin "pyhättöön" Ryman Auditoriumiin 2 lokakuuta. Sam ja matkalaukun Elvikselle lainannut Marion tulivat toisella autolla. 

Koska kellään bändissä ei ollut omaa autoa Scottyn vaimo
Bobbie lainasi pojille uutta 1953 Chevy Bel Air Sun gold-autoaan.

Grand Ole Opryn radiolähetykset tallennettiin täällä. Elvis ja Blue Moon Boys esiintyivät Hank Snown lämmittelijöinä. He soittivat "Kentucky Blue Moon"-biisin klo 22.15 ja saivat yleisöltä kohteliaan vastaanoton, mutta se ei ollut kovinkaan äänekkään innostunutta. Yleisö odotelli mattamattomina illan tähteä. 

Opryssä keikalla.

Elvis, Scotty ja Bill tapasivat kulissien takana bluegrass-ikonin Bill Monroen. Tämä onnitteli heitä ja sanoi, että hän oli juuri tallentanut uuden version kappaleestaan ​​Deccalle heidän tyylillä. Kulissien takana oli myös Chet Atkins. Elvis käveli Chetin luo ja sanoi: "Kitaristini haluaa tavata sinut." Scotty oli ihaillut Atkinsia vuosikaudet, mutta he eivät olleet tavanneet koskaan tätä ennen.

Elvis pettyi yleisön sekä järjestäjän laimeaan vastaanottoon ja koko juttu vaikutti hänestä harrastajamaiselle. Hän sanoi "Tajuatteko! Tämä on sitä mistä olen haaveillut kaikki nämä vuodet?!!" Pettymys yleisön kanssa oli molemminpuolista. Scotty ja Bill palasivat keikkailtana yllättäen paikalle saapuneiden Bobbien sekä Evelynin kanssa kotiin. Tämä kerta jäi Elviksen ja Blue Moon Boysien ainoaksi vierailuksi talossa.

Seuraavana päivänä Elvis, Sam ja Marion palasivat myös takaisin kotiin. Sam jatkoi ottaen yhteyttä Louisiana Hayrideen, joka oli Opryn jälkeen toiseksi merkittävin radiolive-keikkaohjelma tähän aikaan ja sitä esitettiin KWKH:n 50 000 W kanavalla Shreveportissa. Se ei ollut niin perinteinen kuin Opry ja esitteli myös paremmin nousevia kykyjä. Sieltä olivat noussut esimerkiksi Hank Williams

Louisiana Hayridestä lähetettiin joka lauantai Iso Britannian Scottish Forces Radio Network -kanavan AFN Pacific-kanavalla 30 minuutin pätkä. Siitä tuli erittäin suosittu ohjelma nuorten keskuudessa esimerkiksi Briteissä, jossa sitä kuunteli myös eräs 13-vuotias Keith Richards.

Muutama päivä ennen keikkoja rumpali D.J. Fontana (Dominic Joseph s.15.3.1931) pysähtyi Hayriden toimistolle kuuntelemaan Elviksen ja poiken levyä "Good Rockin' Tonight". Fontana toimi ammattirumpalina Hoot and Curleysissä, joka oli suosittu bändi Shreveportissa. Se esiintyi yökerhoissa ja strippariklubeilla. Lauantaisin D.J toimi "talonrumpalina" Hayridessä. Hänen isällään oli ruokatavarakauppoja jossa D.J. oli päivät ja sitten illaksi soittokeikalle. Country ja Bluegrass-musiikissa rummut oli tuohon aikaan "punainen vaate" ja joissakin esityksissä rumpali joutui soittamaan jopa verhon takana!

Shreveport (matka Memphisiin 558 km
ja 898 km Nashvilleen)

D.J:llä oli Gretschin klassinen kupari-värinen nitronpinta rumpusetti. Väristä käytetään joskus nimitystä Copper Mist ja se oli myynnissä muutaman vuoden ajan. D.J:n sarjassa oli tunnistettava venähtänyt vasikannahkainen etukalvo. Virveli 5 1/2 "x 14", tom tom  8 "x 12", lattia tom oli 14 "x 14" ja basari on 14 "x 20" sekä 20 " sekä ride-symbaali. Sarja oli alunperin suunniteltu Jazz-muusikoille, joiden keskuudessa niistä tulikin suosittu. 

Gretsch Broadcaster Satin Copper Mist

Pienikokosina rummut mahtuvat hyvin ahtaisiin keikkatiloihin ja tungoksessa oleviin jazzklubeihin sekä oli kätevämmät roudata New Yorkin takseissa. Fontana osti sarjan täydellisenä 500 dollarilla joskus vuonna 1954 Herb Brochsteinilta Brochstein-musiikkikaupasta osoitteesta 2211 Chenevert St., Houston, TX.

Elvis, Scotty ja Bill olivat keikalla lokakuussa seuraavasti:
6. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21)
8. päivä Atlanta. Ga. Silver Slipper (hopea tossu)
9. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest
13. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
Perjanta15. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)

Lauantai-aamuna 16 päivä lokakuuta Elvis, Scotty, Bill ja Sam pakkasivat tavaransa kahteen autoon ja matkustivat Shreveportiin. Tämä oli toinen pitkän matkan keikka. Kesti seitsämän tuntia matkustaa keikkapaikkaan Muncipal Auditoriooon (kunnan auditorio). He tapasivat D.J Fontanan kanssa ennen keikkaa. Moore kävi ennen keikkaa verhon takana D.J:n kanssa biisit läpi ja harjoitukset olivat tässä! Tästä lähtien D.J. soitti Blue Moon Boysien kanssa heidän Hayride-keikoilla.

Ensimmäisellä keikalla 16.10.1954 
Louisiana Hayridessä radiolive-ohjelmassa.

Seuraavalla viikolla Bill meni päivätöiden jälkeen paikalliseen musiikkikauppaan O.K. Houck Piano Co:n etsimään itselleen uutta pystybassoa. Heillä ei ollut kontrabassoja varastossa tuolloin, joten liikkeen myyjä Sid tarjoutui myymään Billille oman soittimensa. 

Billillä oli edelleen Firestonen tehtaalla työstä likaiset haalarit päällään, kun hän kurvasi Sidin kotiin katsomaan soitinta. Sillä välin Sid oli unohtanut soittaa vaimolleen joka Billin nähdessään kieltäytyi laskemasta tätä sisälle. Tarvittiin Sidin vakuuttelut ennen kuin hän päästi Billin kotiinsa. Kaupat tehtiin saman tien 120 dollarilla. Bill hankki Kay-bassonsa lisäksi Kay-M1 konserttibasson. "Thats's All Right Mama"levytyksessä käytetyn Kay-basson omistaa nykyään Paul McCartney. Bassoon tuli tuunaus jossa norsunluun väriset reunalistat "reunasuojat" ja lakkaus johon oli lisätty oli kulta/pronssi kiillettä skä irtokirjaimilla toteutettu"Bill".

20. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest
23. päivä Shreveport. Louisiana Hayride, Muncipal Auditorio.
29. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
30. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)

Marraskuussa keikat jatkuivat:
6. päivä Shreveport. Louisiana Hayride, kunnallinen auditorio (klo 20.00)
Tälle keikalle tulivat mukana myös Elviksen vanhemmat ja allekirjoittivat 12 kuukauden sopimuksen radioliveohjelmaan. Järjestäjä maksoi keikasta Elvikselle 18$ ja Scottylle sekä Billille 12$ mieheen. Sopimus sisälsi keikan viikossa seuraavan 52 viikon ajan.

8. päivä Memphis. Memphisin osavaltio (privaatti keikka)
13. päivä Shreveport. Louisiana Hayride Muncipal Auditorio (klo 20.00)
17. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21)
19. päivä Shreveport, Lake Cliff Club
20. päivä Shreveport, Louisiana Hayride , Muncipal Auditorio (klo 20.00)
21. päivä Houston Texas. Magnolia Gardens
21. päivä Houston Texas. Cookin Hoedown Club
23. päivä Gladewater, Texas. Ksij Radio, Mint Club 
24. päivä Texas, Municipal Auditorium,
25. päivä Houston, Texas. Paladium Club
26. päivä Houston, Texas. Paladium Club
27. päivä Houston, Texas, Paladium Club
27. päivä Houston, Texas, Cookin Hoedown Club
28. päivä Magnolia Gardens, Houston, Texas

Elvis ei ollut käynyt Memphisin ulkopuolella ja keikkojen pitkillä matkoilla hän oli kiinnostunut kaikesta. Scottyltä hän kyseli laivastosta ja palveluksesta. Yksi ongelma keikkamatkoilla oli ruoka, tai paremminkin sen puute. Öisiä pikaruokapaikkoja ei ollut ja pian he oppivat luottamaan rekkamiesten taukopaikkoihin. Joskus he olivat onnekkaita ja paikallinen keikanjärjestäjä kutsui heidät kotiinsa perheensä kanssa syömään. Matkat eivät olleet jäykkää hengissä selviytymistä vaan kaikki koettiin veljellisesti periaatteella "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". 

Esityksen kesto alussa 15 minuuttia ja se laajeni sitten 8-10 biisin setiksi. Ensitallennusten lisäksi heillä oli muutama Chuck Berryn biisi ja esimerkiksi kappaleita kuten "Tweedle Dee". Alkuun heidän kalusto oli todella primitiimistä: Scottyllä kitara sekä vahvistin, Elviksellä kitara ja laulumikki (usein se piti kytkeä Scottyn vahvistimeen). Billillä oli pystybasso, siinä irtomikki sekä bassovahvistin. Monitoreja eikä laulukamoja ollut, kaikki oli siinä. 

Kuullakseen toisensa he soittivat tiiviisti lähellä toisiaan. Joskus he eivät kuulleet yleisön pauhulta toisiaan, mutta tiesivät tarkasti missä olivat menossa Elviksen liikeistä. Scotty vitsailikin joskus haastattelussa "tämä on maailman ainoa perseellä ohjattu bändi". Elvis taas jos ei kuullut bändin soittoa, pysyi ilmiömäisen tarkasti oikeassa eikä pudonnut koskaan.

Bill oli luonnolapsi, vitsili koko ajan ja alkuaikoina hän oli ehdottoman tärkeä tekijä saadessaan rentoutettua porukat niiden ihmetellessä erikoista ryhmää ja erikoista artistia. Elviksellä oli pari kornia juttua ja hän halusikin vain päästä laulamaan. Elviksen ja Billin pitäessä lavalla showta ja Scotty keskittyi soittoon sekä toistamaan kaiken kuten se oli tehty levylle.

Scotty, Bill ja Elvis.

Bob Neal jutteli Samin kanssa ja kysyi voiko hän ryhtyä hoitamaan keikkoja. Scottyllä oli kovasti kiirettä bändin sekä koottavan ja harjoiteltavan ohjelmiston kanssa joten hänelle valtuutus sopi. Bob tuli katsomaan kaikkaa mukanaan Oscar Davis. Davis työskenteli tuolloin "eversti" Tom Parkerin toimistossa hoitaen mainontaa ja myynnin edistämistä. Neal esitteli Davisin Elvikselle sekä Blue Moon Boysille ja Neal ryhtyi buukkaamaan keikkoja kuten Texasiin, Arkansasiin, Alabamaan ja Mississippiin.

2. joulukuuta. Katolinen klubi, Helena, Arkansas
3. joulukuuta. Texarkana, Arkansas. Municipal Auditorium
4. joulukuuta. Shreveport, Louisiana Hayride , Municipal Auditorium (klo 20.00)

Pojat palasivat studioon ja Tallensivat Kokomo Arnoldin biisin "Milkcow Blues Boogie" ja "Your're A Heartbreaker". Julkaisuajankohdaksi tuli tammikuu. Tämä single ei saanut suurempaa kannatusta.

10. joulukuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
11. joulukuuta. Shreveport, Louisiana Hayride, Municipal Auditorium (klo 20.00)
17. joulukuuta. Lukion sali, Hawkins, Texas
18. joulukuuta. Shreveport, Louisiana Hayride, Municipal Auditorium (klo 20.00)

Scottyn tulot vuonna 1954 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $139, yhteensä musiikista $379, kaikki bruttotulot $2249  

Vuosi 1955

Vuoden 1955 alussa tammikuussa heillä oli 23 keikkaa. Kuun alussa he esiintyivät Lubbocksissa Texasissa, jossa lämmittelijänä oli Buddy Hollynä myöhemmin tunnettu laulaja. Buddy oli samana vuonna kaikkiaan kolmen keikan lämmittelijänä. Buddy sai sitten sopimuksen Decca Recordsille. Kuun puolestavälistä alkaen The Blue Moon Boysien keikkaan sisältyi lähes aina kaksi esitystä. 

Scotty muisteli myöhemmin: " En muista levyn nimeä, mutta kuulin tuolloin radiosta Chet Atkinsin instrumentaalin. Hänen kitarassaan oli sama slapback kaiku, mutta hieman eripituisena kuin mitä olin kuullut Samin tekevän. Ihmettelin miten hitossa hän tekee sen?! Niinpä kyselin ystäviltä ja joku kertoi minulle. Atkinsilla oli käsityönä rakennettu vahvistin, jossa on kaiku. Kaivoin edelleen ja sain lopulta rakentajan nimen Ray Butts. Soitin hänelle ja sovimme vahvistimen rakentamisesta myös minulle. Ray asui tuolloin Kairossa Illinoisissa ja soitti harmonikkaa pikku bändissä". Alkoi mattamaton odotus.

Helmikuun alussa sunnuntaina 6 päivä helmikuuta 1955 he esiintyivät Ellis Auditoriumissa Memphisissä. Keikan jälkeen he menivät kadun toiselle puolelle kahvilaan, jossa he tapasivt Samin ja Neilin. Siellä oli myös "Eversti" Tom Parker, joka oli Hank Snown, yhden tähän aikaan suosituimman Grand Ole Opryn artistin manageri. 

Parker puhui kuin myyntitykki ainakin luvaten mahtavaa tulevaisuutta. Hänellä oli myös jotain, jota Elvis ja pojat tarvitsivat kipeästi, nimittäin kontakteja. Snown lisäksi Parker kertoi buukanneensa helmikuun kiertueelle Minnie Perlin, Mother Maybelleä & Charter sistersit ja Slim Whitmanin. 

Scotty ei tuntenut Parkeria riittävästi osatakseen olla varuillaan. Olihan tämä lipeväkielinen myyntimies sanonut käyneensä armeijankin. Tapaamisen lopuksi Parker sanoi ottavansa Elviksen ja Blue Moon Boysit samalle listalle Hank Snown kanssa.

Ellis Auditorium

Seuraavaksi he palasivat studioon ja äänittivät "Bay, Let's Play House". Tämän jälkeen palattiin tielle. Vuoden 1955 Helmikuussa jatkettiin samaa tahtia eli 22 keikkaa kahdella esityksellä. Tämän jälkeenkin keikkoihin sisältyi usein kaksi esitystä. 16 päivä helmikuuta alkaen he olivat tammikuussa sovitulla 5 keikan kiertueella Hank Snown kanssa. 

Riippumatta siitä oliko Elvis ennen tai jälkeen päätähteä Snowta niin yleisön reaktio oli aina sama. Yleisö syttyi ja alkoi kirkua Elviksen esitykselle. Samaisen kiertueen puolivälissä Eversti Parker aloitti sabotoida Neilin (joka varsinaisesti oli tässä vaiheessa manageri) ja Elviksen välejä. 

Parker ehdotti Snown bändille että he voisivat ryhtyä säestämään myös Elvistä. Samalla lailla kuin Snown bändi myös Elvis ampui idean kuolleena alas. Sitäpaitsi heillä oli sopimus joka mukaan Scotty ja Bill olivat osakkaita. Tuolloin varmistui että Parker ei pitänyt Blue Moon Boyseistä tai muistakaan Elvistä lähellä olevista. Tuolloin pojat myös kuulivat Hank Snown bändin muusikolta suuren "hys-hys" salaisuuden, ettei Parker olisikaan maassa laillisesti?!   

Helmikuun yhteiskiertueen päätyttyä kotiin palattuaan pojat menivät studioon ja äänittivät sinkun B-puolen "I'm Left, You're Right, She's Gone". Tämä oli ensi kerta kun Sam hyväksyi paikallisen sävellyksen. Se oli myös ensikerta kun rummut saivat tilaisuuden liittyä bändin soundiin. Äänityksissä käytettiin paikallista James Lott nimistä lukio-opiskelijaa. Maaliskuussa keikkoja oli 22 kappaletta.

Neil alkoi puuhata bändiä New Yorkkiin vierailemaan TV-keikalle talent-ohjelmaan. Hän itse oli käynyt aiemmin kaupungissa mutta pojille tämä oli ensimmäinen kerta. Samoin maanalainen, jolla he matkustivat studiolle, "Arthur Godfrey's Talent Scouts" ohjelman lähetykseen. Bill esiintyi pellenä, heitti vitsejä, ilmeili hauskuttaen ympärillä olleita. Alkuajan keikoilla kun Elvis sekä yleisö oli jäässä tällä sai tilanteen laukeamaan aina. Pois lähtiessään he kuulivat järjestäjän toivotukset "Älkää soittako meille, tarvittaessa me soitamme teille". 

Vuoden 1955 huhtikuussa keikkoja oli 24, ja tuolloin jukaistiin myös keväällä äänitetty sinkku. Elvis osti ensimmäisen oman autonsa, 1951 Licolnin ja näin he eivät tarvinneet lainata enää Bobbien -54 Chevyä keikoilla kulkemiseen. Hän maalasi  oveen "Elvis Presley - Sun Records". Bobbielle Elvis ei huomioinut siihen astista auton lainaamista keikoille. Ei tuolloin eikä myöhemminkään millään tavoin.

1951 Lincoln Cosmopolitan

Elvis alkoi käyttää näihin aikoihin maskaraa esiintyessään. Hän lainasi idean Tony Curtisilta. Näyttelijät ovat tehostaneet ilmettään kautta aikojen esityksissä. Noihin aikoihin Elvis menetti neitsyytensä ja sai jännittää jonkin aikaa rikki mennyttä kondomia. Elvis koki Blue Moon Boysien kanssa myös fanien hysterian ensimmäisen aallon. 

Toukokuussa keikkoja oli 31. Billin basso köytettiin aina keikkamatkoille kattotelineelle. Kovin juttu tuolloin oli se kun matkalla Memphisistä Texasiin Carlislessä Arkansasissa Billin ollessa ratissa yhtä äkkiä kuorma-autoa hinattiin heidän eteensä sivutieltä. Bill teki hätäjarrutuksen ja basso lähti katolta ujeltaen pimeyteen. 

Roudaamassa.

Elvis ja Scotty jäivät tutkimaan auton vaurioita Billin painuessa etsimään bassoaan. Kohta pimeydestä kuului thumb, thumb, thumb ja hän palasi onnettomuuspaikalle. "Se oli täydellinen laskeutuminen" nauroi Scotty "ei niin mitään vikaa soittimessa!" 

Pian Elvis vaihtoi autonsa 1955 Cadillaciin. Auto paloi kesäkuun 5 päivä Elviksen ajaessa naisystävän kanssa Hopeista Texarkanaan.

Kesäkuussa keikkoja oli 27 kappaletta. Kuun lopussa 24.6.1955 Scotty teki paperit kaupasta OK Houck Piano Co:n välityksellä, jossa osti Ray Buttsin valmistaman EchoSonic-vahvistimen hintaan $495. Hän sai vaihdossa Fender Deluxesta $65 ja maksoi osamaksulla loput. Ray sai kaupasta $330. EchoSonic vahvistima valmistettiin yhteensä ainoastaan 68 kappaletta. Siinä oli 12" University UC-121-kaiutin ja 2x 6L6 pääteputket, 5e4-tasasuuntaaja sekä 12a7- ja 12ax7-putket. Mikä tärkeintä, vahvistimeen sisältyi myös mekaaninen nauhakaiku. 

Heinäkuun 7 päivä Scotty vaihtoi Bobby Lee-hihnaisen Gibson ES 295 kitaransa arvokkaampaan sekä perinteisemmän näköiseen Jazz laatikkoon Gibson L-5 CES blondi. Venetian cutaways (pyöreä-sarvinen) L-5 maksoi laukkuineen veroineen $629,28 ja vanhasta hyvitettiin $225. Loppulaskuun jäi maksettavaa $461. 

Scotty ja uusi blondi Gibson L-5 CES

Heinäkuussa keikkoja oli 20 kappaletta . Lisäksi he tallensivat "I Forgot to Remember to Forgot" johon Sam kysyi sessioihin rumpaliksi Johnny Bernero-nimisen paikallisen rumpalin. Elvis ei pitäny alkuun biisistä. Seuraavaksi he kokeilivat "Mystery Train" ja ilman rumpalia ihan kuin ensimmäisissä äänityksissä. Sitten "Trying to Get to You". Sam julkaisi kaksi ensimmäistä sinkulle seuraavassa kuussa. Hänellä oli sopimus ainoastaan Elviksen kanssa ja muut muusikot eivät saaneet senttiäkään mistään levytuloista. Mystery pomppasi numero 1 kantrilistalle. Eämä oli Elviksen ja Bluemoon Boysien ensimmäinen listaykkönen! Heinäkuun viimeisen päivä keikalta kuvattiin legendaarinen "tonsill" (nielurisa) -valokuva, joka tunnetaan ensimmäisenä RCA:n levyn kannesta.

Elokuussa heillä oli muutama päivä lomaa. Elvis oli Dixien kanssa. Eversti käytti ajan Elviksen vanhempien kanssa ystävyyden hieromiseen. Scotty ja Bill miettivät että bändi tarvitsee vakituisen rumpalin. Rumpalilla soitetetuissa keikoissa oli enemmän potkua. Elvis hyväksyi asian mutta ei halunnut osallistua palkkaamiseen. 

Tähän asti he olivat jakaneet suusanallisen sopimuksen perusteella keikkaliksat niin, että Elvis 50% ja Bill 25% sekä Scotty 25%. Scotty ja Bill suostuivat jakamaan omista tuloistaan $100/viikko bändiin otettavalle rumpalille. Soittaessaan D.J:n kanssa Scotty ja Bill olivat tykänneet tämän soittotyylistä. Fontana oli oppinut lukemaan artistia ja osasi taitavasti muuttaa soiton dynamiikkaa tunnelman tihennyksissä.  D.J.Fontana aloitti virallisesti Blue Moon Boyseissä. Scotty ja Bill olivat riemuissaan lopputuloksesta. Elokuussa heillä oli 21 keikkaa.

Bill, D.J ja Scotty

Riemu ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Elokuun lopussa heillä oli palaveri Elviksen ja Bob Nealin kanssa. Neal selitti että heidän sopimuksensa ei ollut reilu koska Elvis oli tähti riippumatta siitä että he olivat myötävaikuttaneet suosion kasvamiseen. "Joten meillä on kriisi joka pitää käsitellä. Ilmoituksena Scottylle ja Billille emme voi jatkaa enää entiseen tapaan, vaan palkkiolla jonka kaikki osapuolet hyväksyvät" .

Scotty ja Bill romahtivat. Tämä oli Blue Moon Boysien loppu. He aloittivat Elviksen kanssa kumppaneina. Nyt he eivät olisi kuin pelkkiä palkattuja säestäjiä eli rivimuusikoita. Koska heidän välisensä sopimus oli suusanallinen, he eivät haluneet (uskomansa heikon todistusvoiman vuoksi) lähteä riitauttamaan asiaa. 

Pojat uhkasivat nostaa kytkintä niin nopeasti kuin pystyy, mutta Neil jatkoi järkkymättömästi "Ottakaa tai jättäkää". Vielä vuosienkaan päästä Scotty ei suostunut hyväksymään sitä, että että tämä neuvottelu käytiin Elviksen aloitteesta ja että hän olisi voinut pettää porukan.

Scotty ja Bill hyväksyivät lopulta palkan pitkin hampain. Tästä eteenpäin he saivat $200/viikko jos oli keikkoja sekä $100 jos ei ollut keikkoja. Scotty: "näytti siltä että saisimme vähintään saman verran kuin tekemällä hattuja tai autonrenkaita. Se oli lintu kädellä tilanne. Kadunmiehelle tarjottu oli hyvä palkka, mutta se ei ollut riittäväsi kaikesta siitä mitä me teimme. Kadunmies ei ollut vastuussa mistään." 

Scotty ja Bill sovittivat biisit yhdessä ja ennen kaikkea olivat luomassa bändin alkuperäisen ja ainutlaatuisen jäljittelemättömän soundin! Kaikki muusikot jotka ovat soittaneet triossa ymmärtävät miten paljon kolmelta henkilöltä vaatii saada kuulostamaan bändi isolta. Bill ja Scotty olivat maksaneet omista palkkiostaan myös laitteet, matkakulut, hotellit ja esiintymisvaatteet. 

Scotty jatkoi "Luulen että hänen isänsä (Veron) oli kuin kadunmies ja luultavasti ajatteli että - ne tyypit saa $200 viikossa, en ole koskaan saanut enempää kuin $30 tai $50. Ymmärrän kyllä ajattelun kulun, mutta se silti ole reilua."  Elvis alkoi maksaa tästä eteenpäin bändin kuukausipalkat.

Myöhemmin samassa kuussa tuli lisää huonoja uutisia. Parker sai vakuutettua Vernonin ja Gladysin siitä että hän. Vain ja ainoastaan hän voi ohjata Elviksen uran oikeaan suuntaan musiikkialan miinakentällä tehden sopimuksen Nealin ohi. Outoa kyllä Neal ei nostanut asiasta koskaan mekkalaa. Hän vain astui sivuun luopuen kaikesta. Elviksen uralla alkoi tapahtua tästä lähtien kummallisia asioita. 

Parker alkoi manipuloida Elvistä ja tämä vanhempia eikä hän pitänyt Blue Moon Boysien pojista. Hänen määräillessään Elvis oli usein eri mieltä asiasta. Soittajat saattoivat sanoa nouse ylös ja sano mitä oikeasti ajattelet asiasta. Ei siinä ole mitään väärää. Elvis vastasi "Tein hänen kanssaan sopimuksen, - minä hoidan laulamisen ja hän bisneksen". Bändille hän saattoi marmattaa ja jupista päivän pari mukautuen lopulta Parkerin tahtoon.

Linkkien lisäksi lähde: That's Alrigiht Elvis, Scotty Moore as told to James L. Dickerson 1997, ISBN: 978-1-941644-52-2

Juttu jatkuu...