Kuolemajärveltä elokuun 19 päivänä 1867

 Ilmarinen 23.8.1867 no 34

Kuolemajärvellä

...Meidän pitäjämme äyrämöiset näkywät hykääwän waatepartensa; usea tahtoo tyttärensä kääntää sawakoksi, jonka puku päältä katsoin on siistimpi kuin äyrämöisen, mutta kun tutkimme niiden kulunkia, niin edellinen ei maksa muuta kun wuodessa 5 eli 6 woi-naulan hinnan, mutta jälkimmäinen eli sawakon waateparsi tulee maksamaan wuodessa hywän lehmän hinnan. Äyrämöinen näet tekee itse kaikki mitä waatteukseen tarwitsee, mutta sawakko waatteukseen ostaa melkein kaikki työ-palttoineen, kun eiwät itse osaa tehdä eikä juuri kutoa. Mutta ylpeys waatteista nähty aina nousewan niin miehissä kuin naisissakin, joista nyt erittäin olisi wähän puhuttawaa, kuin köyhyys on yleinen.
A.R.

Sawakko- ja Äyrämöläismies
oli vaikeampi erottaa
keskenään waateparresta.

Ilmarinen 27.9.1867 No 39

Sawakkojen ja Äyrämöisten eri waatteenparsista

Ilmarisen 36 numerossa oli kirjoitus Sawakoista ja Äyrämöisistä, warsinkin heidän historiallisesta tekstuuristaan. Lisäykseksi voisi wielä muistuttaa, että "Lähteistä ison wihan historiaan" tawataan ilmoituksia ja wiittauksia menneen vuosisadan alusta tapahtuneena wäen lisääntymisenä Inkeristä muuhun Suomeen. - Tähän liitämme nyt muutamia tietoja Sawakkoin ja Äyrämöisten waatteenparsista, niitten muutoksista Walkjärwen pitäjässä.

...Muinoin miehet eivät täällä pitäneet paitaa pöksyjen ulkopuolella, niin kuin nykyisin Wenään muodin mukaan. Miehet pitiwät silloin valkeaa lyhyttä wiittaa, melkein semmoista kuin naisetkin; miehen wiitasta tokaan ei ollut mitään punaista kaulusta; muuten siinä oli samanlaisia punalanka-koristuksia, kuin naistenkin wiitassa; säämyskää oli miehen wiitoissa edellä wyötäisiltä aina kaulaan asti, ja säämyskästä oli kaikki tinaisia tai waskisia nappia. 

Miesten walkea kosteli, päällystämätön turkki sekä wastamainittu wiitta oliwat niin kaidat edestä, etteiwät reunat ulottuneet päälletysten. Oli wähän leweämpikin wiittalaji, suhmana wiitta, mutta sekin oli paljoa kaidempi, kuin nykyiset wiitat. Miesten koipia peitti silloin ylhäällä polwiin saakka mustasta sarasta tehdyt polwipöksyt, jotka polwen alapuolella nauhoilla köytettiin kiinni; alempana olivat säärykset eli housut, joita polvipöksyihin suun alla nauhoilla kiinnitettiin ja joiden yläpäässä oli supistawasoikka, joka oli punalangalla kirjoitettu ja lapatti alas säären edestä. 

Jaloissa pitiwät miehet wanhaan aikaan jaloissa "upokkaita" (pieksuja) tahi "ruojukenkiä"; jälkimmäiset oliwat muuten saappaan näköisiä, waan warret oliwat takanta auki, joita, niinkuin upokkaitakin, nahkanauhoilla ja waskisirkalla käärittiin säären ympäri kiinni.

Talwella pidettiin mustia karwahattuja, päällys mustasta sarasta, korwalliset hywin leweät. Oli kalliimpiakin karwahattuja, joita rällihatuiksi kutsuttiin ja joitten päällyksenä oli mustaa nahkaa tai samettia; korwallisissa ahmanhännän nahkaa. Toista laatua oli "sipersta" ja "pelkkawoi-hattu". 

Kesällä pidettiin ostetuita huopahattuja, sekä ympyrä-anturaisia että teräwä-anturaisia; niissä oli 6 suurta tinaista, kullannäköisiksi silattua lappa, 2 edessä, 2 takana ja 1 kummallakin puolella, mustaan samettinauhaan lävistettyinä.

Paraimmat tämmöiset hatut maksuivat noin 6 ruplaa pankossa. Kun näitä kalliimpia ruwettiin pitämään oli jo ylpeys waateparressa päässyt wallalleen Walkjärwellä. Oli miehillä silloin kallis wyölajikin, Kalmikki-tussakko, joka maksoi 6 ruplan paikoilla. Wuoden 1825 waiheilla alkoi waatteenparsi täällä paljon muuttua ja Äyrämöis- sekä Sawakko-parsien erinäisyys enetä. Kaupungista ruwettiin nyt ostamaan kaikenlaisia tarpeita.. 

..Miehet alkoiwat ostaa saappaitakin kaupungista. Noin w. 1837 asti kesti tätä kallista muotia taukoomatta, mutta silloin alkoiwat hegelliset herätykset ja kerittiläistuumat häwittiwät wähittäin liiallisia koristuksia naisten puwuista, niin että eroitus Sawakkojen ja Äyrämöisten wälillä taas wäheni...

...Miehet pitiwät noin 30 wuotta takaperin paljon "wenään-wiittoja", jotka oliwat pitemmät ja leweämmät, kuin nuo wanhamuotiset, kirjoitetut, lyhyet Suomen wiitat. Wenäänwiitoissa oli 3 samettinauhaa kummallakin rinta-aukon puolella. Niitä ei enää paljon pidetä, eikä harmaitakaan wiittoja niin yleisesti, kuin ennen.

Muotia täälläkin syntyy uusia, waikkei joka päivä, niinkuin Pariisissa, niin toki joka vuosi. Jo 1840 alkoiwat miehet pitää silinteriä, sertukin mukaisiksi tehtynä "Jänterikkiä"; sitte muutaman vuoden kuluttua, wähän pitempiä, "kuitsaweikkoja"; sitten ostettiin Pietarista ihwan walmiita  "Boteuhtoja"; nyt pidetään enimmiten werasta, nantkista ja satinasta tehtyjä palttoja.

Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä II

 Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä II (Suometar 18.8.1854 Nro 33 osa 2 )

Paljon olisi wielä lisättäwää tarkoin selitettäessä kaikkia Äyrämöläisnaisten waatetuksesta löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin myös niitä erillaisuuksia warsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt tytöt erotetaan waimoista, ja tyttölöistä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. 

Suometar 18.8..1854 Nro 33.

Waan tähän on minulla liian wähän tietoa yleisestä puku-opista, ja wielä wähemmän halua, sillä näin paperilla puhuen ei täänkaltaisia asioita saa kuitenkaan niin selkiästi näkymään kuin sen lukija waatii.

Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettäwä, joka tarkoin kuwaileisi jokaisen puwunlajin, ennen kuin käypi myöhäksi. Saillä Sawakkolaisuus woittaa minun katsoessani alaa enemän ja enemmän, ja Sawakjkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisi Äyrämöisten kanssa, isonee isonemistansa näiden wähenemisellä.

Sawakkoja ja Äyrämöisiä.

Sawakkolaisuus on nim. lyhimmästi sanoen waateparren uudemmaksi muuttuminen."Ken rikas on, se tekee tyttärensä Sawakoksi" sanoi minulle Walkjärwellä eräs Äyrämöisnainen, kukaties vähän kateudella, ett'ei ikä ja warat myötenantaneet hänen itsensä ruveta Sawakoksi.

Sawakot tunnetaan siitä että heillä on juovikkaiset (s.o. pumpuliset eli muut osto-)hameet, jotka myös ovat pitemmät ja komemmasti tehdyt kuin Äyrämöisillä; että he owat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka kanssa heillä on tawallinen huiwi, pois myöskin heittäneet waatteistansa ne isotöiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puwustansa lähenewät muun Suomen asujaimia.

Wastainen asia onkin siis epäilemättä heidän kädessänsä. Ja vaikka Äyrämöiset kyllä tietäwät olevansa wanhan ja tosisyntyisten puolella, eivät Sawakot kuitenkaan kunnioita tätä heidän esi-isien tawoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos Sawakko-mies naipi Äyrämöistytön, tämän oikei eri wälipuheen kautta täytyy luwata luopuwansa Äyrämöläis-puwusta.

Äyrämöläisneito

Tämmöisiä naimisia ei kuitenkaan tapahdukaan kuin hywin harwoin, ja Kiwennawalla kysyttyäni eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin naitiin Raudulta, sanoi hän: "se kuin on heillä Äyrämöisillä niin hirwiä waatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua".

Sitä taitaisikaan sekään surettaa, jos Äyrämöisyys wähitellen loppuisi kokonaankin. Sillä on monta wikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa naiset, kuulkaapas se kauniit Äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman mitään varjoa päivän ja ilman waikutusta wastaan muuttuu monenkarwaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jättimäisen seikan tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna kuin Sawossa on miehillä, sillä erotuksella kuitenkin, että jakauksen kohdassa riippuu otsalla hius-tupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan pahastuko tästä wertauksesta, sillä sen sattuwampaa en löytänyt).

Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, waan nyt palmikoidaan hiukset sykerölle hunnun alle niin lujasti, että useammalla naisella kuin noin wähän päälle 30 wuoden, alkaa pää paljastua, jota rumentawaa wikaa sitten koetetaan huntua laajentamalla peittää.

Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja waimojen hiukset, kun ei sitä waikiatekoista sykeröä voi jokapäiväisessä elannossa alinomaa korjata, hapsottavat hajallansa, joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin jalosti ylentää waimon kauneutta, nim. kaunista tukkaa. 

Suuri wika Äyrämöläisten waatetuksessa on sekin, että tytön hoikuus, jota niin muualla pidetään suuressa arvossa, sen kautta peräti katoaa, oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin lyhyet liiwit, että hame alkaa jo hartioilla ja wyöllis-nauha wedetään juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttörukat kyyryseliksi, jota täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä wikana, vaan suurempana kauneutena.

Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä wähäisistä wälikappaleista, joista Sawakkojen ja Äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä; onko tämä eroitus alkujankin ollut näin wähäpätöinen, wai onko sillä ollut suurempikin ja arwoisempi syy, kuin vain tämänkaltainen erilaisuus waatteissa? Oliwatko Sawakot ehkä jotakuta toista kansanlahkea kuin Äyrämöiset? 

- Kielestä yksinäisten Sawakkojen ja Äyrämöisten kesken ei nyt enää woi mitään päättää, ja kuinkapa olisi ollutkaan mahdollista, että he yksissä asuen ja yhtä tietä puhuen olisiwat woineet säilyttää kumpikin murteensa sekoimatta, josta murteilla olisikin alusta ollut eroitusta.

Waan merkillistä on kumminkin että, että ne pitäjät, joissa Sawakkolaisuus on wallan päällä, niin kuin Uusikirkko, Koiwisto ja Wiipuri, puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin hyvästi Pyhäristinkin, Walkjärwen ja Kiwennavan murteessa, joista Sawakkolaisuus wielä paraillaan sotii Äyrämöläisyyden kanssa.

Sangen ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Wuoksen rannalla muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottu Metsäpirtin kylässä Walkjärweä, Wuoksen vasemmalla rannalla: maa, hakkaa, tupaa, kaula, eilen, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 wirstaa Wuoksen poikki Kuninkaanristin kylään Sakkulaan, kuuluiwat nämä sanat jo: moa, hakkoa, tupoa, kakla, eklen. Niin on  mainituissa kolmessa pitäjässä loppuhengähdys e:n perästä hywin wieno eli tuskin ensinkään löytywäkään, jota myöten niistä esim. sanotaan: menekään, tulepas, otahan, ei:menekkään, tuleppas, otahhan. 

Sitä vastaan kuului sama hengähdys hyvin hywästi Pyhäjärwellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin se kieli, mitä korpiselillä ja Ilomantsin Wenäjän rajaa wasten olewista Kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani owat koko etelä-Wiipurin asujaimet olleet puhtaista Karjalaisia, sillä Sawakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen pää-wäylältänsä karjalaista.

Waan myöhemmin, kukaties pitkällisten sotawainojen kautta rahwaan häwitettynä rajan tienoilta, alkoi tänne pohjan puolelta siirtyä Hämäläisiä, joita kutsutaan Sawakoiksi. Pääte-kko nim. merkitsee jotakin (enimmiten ihmis-)olentoa, niin kuin sanopissa: nuorikko, nuori waimo, linnakko, linnan eli kaupungin asukas, koirakko, koiranhammas, emakko, emisä sika j.n.e.

Inkeri.

Karjalaisten kanssa yhteen joutuneet Hämäläiset eivät myöskään arwattawasti voineet säilyttää kieltänsä karjalaisuudelta, ja näin syntyi wähitellen tämä hämäläis-karjalainen murre, jota nyt puhutaan Wiipurin läänin lounais-osassa.

Karjalaisiaehkä asui paksummaltaedellä mainitun Äyräpään eli oikein karjalaksi, Äkräpään järwen tienoilla, josta he, erottuaksensa näistä tulleista wieraista, rupesiwat nimittämään Äträmöisiksi, Äyrämöiseksi. Nimi lewisi sitten sitä myöten kuin nimetty lahkokin, ulottuen wiimein Inkerin maahan.

Tämänlaiselta näyttää minusta Sawakkojen ja Äyrämöisten kyllä arwoisista syistä syntynyt, waan nyt enää wähäisistä asioista näyttäytywä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin kuitenkin hywin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joista heidän rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisiwat taas paljoa enemmän aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, woin näillä seuduin wiipyä, jonkatähden edellä olewat lauseeni owatkin pidettäwät pikemmin puheen-alkajaisina kuin warmoina päätteinä U.O.

Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä I

 Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä (Suometar 11.8.1854 Nro 32 osa I)

Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisestä osasta Wiipurin lääniä, ett'ei pian kuulisi puhuttavan Sawakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu näistä on wiime vuonna vielä enennyt sen kautta, että akateemikko Röppen Pietarista v. 1849 toimitti Inkerinmaasta kansallisuuskartan, josta Wenäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät Sawakot ja Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. 

Suometar 11.8.1854 Nro 32 osa I.

Röppen'in selitys ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedonhaluista, ja lukijan täytyy hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä Sawakot ja Äyrämöiset? Wiipurin läänissä on se minun tietääkseni vaan Äyräpään kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järwestä, joka on Wuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, ainoastaan Pyhäristin, Walkjärwen ja Kiwennawan pitäjät, joista Sawakkoisuus ja Äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sen tähden että ne näistä pitäjistä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis juoksee rajansa.

Uusikirkko, Koiwisto, ja Wiipuri, eli kaikki mitä on lähteen päin näistä rajapitäjistä, on Sawakkojen alustaa, jota wastaan taas toisella puolella on Pyhäjärwi, Sakkula ja Raudun pitäjä owat niin synkkiä Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi jos sekä waimoa sanottaisiin Sawakoksi, niin on samalla myös sanottu hänestä kaikki, mitä waimoihmisestä ilkeintä sanoa woipi.

Sawakkoja ja Äyrämöisiä.

Kysymyksessä oleva eroitus Sawakkojen ja Äyrämöisten wälillä ei meidän aikoina enää näyttäydy muusta kuin waimojen puwusta. Tätä myöten on se waimo Äyrämöinen, jolla on seuraawat tunnusmerkit: Ensinkin pitää hänellä olla yksivärinen (ei juowikas eli wiirukas) hame, joko harmaa, joka on tawallisen hameen kanssa, sininen, musta eli wieläpä tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä helmus, jota harmaista, sinisistä ja mustista on punainen, vaan punaisista hameista, joita tunnetaan ei paljon pidetä, keltainen.

Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis waimon heti tunnet, on se niin kutsuttu mekko, s.o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin kotelia korkia ja sen lewyinenkin alapäästä, waan yläpuolelta wähän kapenewa, joka laitos äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rintalappu, se ruotsiksi kutsuttu spillduf. Tämän mekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopia-solki, jota yhdistää sen ei keskellä rintaa, waan rinnan toispuolitse kulkewan sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen. 

Äyrämöläis neito.

Paitse näitä koristuksia Äyrämöiswaimot-waimot hyvin rakastavat sini-, puna-, taikka kelta-langalla ommeltuja kirjoituksia (broderier) hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykistä, pyhe-liinoista j. m. Mainitsematta on wielä huntu, joka on Äyrämöisyyden kruunu ja kukkainen, ja josta waatteen-parsien tuntija näistä tienoin heti woipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka waimo on kotoisin.

Huntu, joka on naidun waimon merkki, on pohjoispuolella Wuosta pitkä, päälaelta selän takana riippuwa walkia waate. Sertingistä eli muusta hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, wieläpä kauniskin, jos se niinkuin esim. Räisälän waimojen nähdään työssä ollesansa tekewän, asetetaan päälaelle matalaksi neliskolkkaiseksi lakiksi, joka pääwerho on aiwan yhdenlainen sen lakin kanssa, mitä Akman'in Osteriassa *) nähdään sen aasin (waiko hewosen) selässä istuwan ihanan Italiattaren päässä.

Inkerinmaa

Mutta lähdeppäs Wuoteelta etelätä kohti, niin pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Walkjärwellä on se supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leviäksi liina-palaksi, joka peittää hiukset, Pyhäjärwellä on se melkein yhtä pitkä, waan ei kuin paria eli kolmea sormea lewiä ja milt'ei sen pää-rakkineen näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole muu kuin ennen olleen suuremman hunnun jäännös.

Mutta wasta Sakkulassa ja Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsaalla riippuva valkoinen ympyrä, waan waimon wanhetessa laajenee wähän huntukin, sekä tämänlainen että Pyhäjärwellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun walta ulottuu Inkeriinkin kaikiteskin nähdään se Pohjopis-Inkerin Äyrämöisillä Lempaalasta, Wuoteella ja Toksowassa.

jatkuu..

Koulu Kosulaan 26.4.1900 Karjalatar

Takamailla sijaitsevissa Tuusniemen Kosulan ja Kartasalon kylissä vietettiin vielä 1900-luvulle tullessa muinaisten aikojen perinteenä huonoa elämää. Lain koura ei yltänyt seudulle ja meno oli kuin villissä lännessä. Salakapakat, pontikan keitto ja humalassa rähinöinti olivat arkipäivää. Aikaa vietettiin mieluummin korttirigeissä ryypiskellessä kuin muissa töissä. Sivistyksen ja ensimmäisen koulun saaminen kylälle vaati kovasti työtä kaupungista paikkakunnalle saapuneelta kauppiaalta.

Tuusniemen Kosulan ja Kartasalon kylät olivat kymmenen vuotta takaperin tunnetut yli koko ympäristön siveellisestä rappiotilastaan. Juominen, riidat ja korttipeli olivat yleisiä. Salakapakoita oli useammassa paikassa. 

Kapakoihin kuletettiin wiinaa kaupungeista ja kotoisia polttajia oli tiheässä, ja kaikesta tästä eivät silloiset viranomaiset paljoa piitanneet, vaan antoivat paheiden olla kaikessa rauhassa, työläisten turmioksi. 

Ja jos milloin viranomaiset olisivat tahtoneetkin syyllisiä rangaistukseen, niin oli vaikea saada vierasmiehiä eli todistajoita, kun rikoksissa oli yhteinen halu peittää, lain säälimättömältä kouralta. - Niin elettiin siihen aikaan Kosulassa ja Kartaslossa. 

Mutta vihdoin koitti kyläläisille uusi, parempi aika; koitti vapauden hetki. Koitti hetki, että orjuuden kahleet katkaistiin; kahleet, jotka kyläläisiä pitivät kiinni hämärästä muinaisuudesta, eli siitä ajasta asti kun kyläläiset asettuivat asumaan sille paikalle taivasta. - Vai lienee raakalaistavat seuranneet mukana. - Paremmin luultavaa!

Kylään saapui vapauttajaksi herra kauppias Kalle Hultin Kuopiosta. Heti tultuansa alkoi herra Hultin puhua inholla työläisten huonoista, turmiollisista elämän tavoista. Tuo herra Hultinin puhe ei tietysti ollut työläisten mieleen. 

Karsaita silmäyksia ja karkeita sanoja sai herra Hultin palkaksi. Mutta herra Hultin ajatteli: Joka kaikki koettaa se kaikki voittaa. Niin tapahtuikin. 

Pajon puhuttuaan sivistyksen hyödyistä sai herra Hultin ukkoset kansakoulun perustuspuuhaan. Tuo homma sai kuitenkin herra Hulinille monta katkeraa vihamiestä. Uuden uran kyntäjästä puhuttiin suurella innolla. Koulu hommaa vastustettiin ankarasti siltä puolelta, joka sydämestään, sielustaan oli kiintynyt wanhoillisuuden ikeeseen. 

Mutta huolimatta kaikesta vastustuksesta, alkoi muutamana herran päivänä kuulua ryskettä saloilta, ja hirsiä ajettiin isolla hevosjoukolla Kotajärven kunnaalle ihan Palokin sahan ja Tuusniemen välisen maantien varteen. 

Ja mitä kummallisinta, niin oli se, että ankarimmatkin vastustajat olivat mukana. Kirouksia kyllä kuului vastustajilta moisesta tyhjän työn teosta ja kalliista kuluista, mutta minkäs teet, kun olivat vähemmistönä, ja enemmistön päätöksiä oli pakko seurata. 

Kun hirret saatiin kokoon, alkoi pian kohota koulurakennus, kohottaen vaaleat seinänsä todisteeksi, että sivistys saa tästä yhden lietsomis-ahjon. - Nyt kävi siis kaikki kuin tahdissa. Kosulan kansakoulu avattiin juhlallisesti toimintaansa. 

Ja miten ollakkaan, niin ensimmäisenä syyslukukautena sai jo Kosulan kansakoulu useampia kymmeniä oppilaia. Avajaisjuhlan ohjelma taisi puhaltaa lukuisaan joukkoon uutta henkeä, uutta käsitystä ihmisvelvollisuuksista itseään ja tulevasiaan kohtaan. 

Sekin, joka alussa ankarasti koulun perustamista vastustivat, lähettivät lapsensa kouluun; tietysti kokeeksi vain. Mutta koulun hyöty tunnustettiin jo ensi talvena. Kinkereillä ei pappi enää lyöttänyt kyläläisillä senlaista nuhdesaarnaa huonosta lasten lukutaidosta, kuten ennen oli tavallista. 

Ne, joiden lapset olivat vielä poissa koulusta, saivat kyllä vielä nuhteita, mutta he panivatkin tämän päihinsä ja seuraavana syksynä oli uusi liuta lapsia kouluun tarjolla. Näin sitä on menty eteenpäin vuosi vuodelta. Useat oppilaat ovat saaneet päästötodistuksen vanhempiensa iloksi ja omaksi hyödykseen. 

Mikäli koulu jaksoi vaikuttaa, sikäli väheni wanhat raakalaistavat, ja nyt on ehditty niin pitkälle, että wiina, kortit ja riidat ovat harvinaisia. Salakapakoita ruvettiin katsomaan kylien häväistykseksi. Ne hävitettiin. Ja jos ken nyt on yrittänyt harjoittaa salaista wiinan kauppaa, hänet armotta on saatettu lain käsiin, saamaan ansaittu rangaistus. 

Tuo alussa vihattu kouluhomman alkuunpanija on työläisten mielestä kelpo mies, joka poisti häpeän leiman ihmisistä. Herra kauppian Kalle Hultin saa nyt kiitosta osakseen ja tulee mjistona pysymään polvesta polveen Kosulan ja Kartasalon kylien asujaimissa. 

Herra Hultiinin tahdon lujuus tulee vieläkin saamaan suuria mullistuksia aikaan mainituissa kylissä. - Se on warmaa! Kiitos herra Hultiinille vaivoistaan sivistyksen wainiolla työskennellessä!

Voihan Venäjä

Nykyisen Venäjän valtaväestön muodostaa slaavit. Slaavien alkuperästä ei olla päästy varmuuteen. Alkuperältään slav termi tarkoittaa orjaa. Termi on bysanttilaista eli Itä-Roomalaista alkuperää. Itä-Roomalainen historioitsija Prokopius esitti slaaveja kutsutun alunperin Sporoiksi. Ei ole tiedossa onko nimityksellä yhteyttä Rooman keisari Neron Sporus-orjaan, jolla oli varsin surkea kohtalo.

Toisen tulkinnan mukaan slaavit ovat alunperin venetejä. Roomalainen historioitsija Tacitus sijoitti kirjoittamassaan Germaniassa venetit Germanian itärajalle balttien naapuriksi. He olivat yksi indoeurooppalaisen kielikunnan heimoista. 

Latinalaisen sanan veneti etymologiaa ei tunneta. Germaanit käyttivät heistä winden-, wenden-, sekä wends-nimitystä. Suomessa on edelleen yleisesti käytössä germaanista alkuperää oleva venäläinen-termi.

Itä-Rooman goottilainen kirjailija Jordanes kuvaili teoksessaan Getica Venetiaa "väkirikkaaksi heimoksi Veiksel-joen latvoilta" (R-M420 > R-M417 > Z283 > R-M458). Alueet olivat Bysantin hallinnan ulkopuolella. Venetejä hankittiin Bysanttiaan sotavankeina pääasiassa maanviljelijä-orjiksi. Venetit kompensoivat menetettyä väestöä lisääntymällä tehokkaasti. Ryöstettyjä orjia alettiin kutsua slaveiksi. 

Varhaiset slaavit

Orjilla oli varsin merkittävä osuus Rooman Impeeriumin menestyksessä. Silloin kun Augustukselta kävi käsky oli Italian ihmisistä peräti 35 prosenttia orjia, mikä on huomattava määrä. Rooman taloudelle tällä oli valtava merkitys. Sivityneenä itseään pitäneet Roomalaiset erosivat näin muista ainoastaan sillä että heillä oli kirjoitustaito. Kirjoitustaidon ansiosta he saattoivat jättää jälkipolville ihmeteltäväksi värittyneen kuvan omasta erinomaisuudestaan

Orjista suurin osa oli syntyperäisiä italialaisia. Ulkomaalla syntyneiden, niin orjien kuin vapaiden osuudeksi on arvioitu enimmillään 5 %. Orjia kerättiin kaikkialta Euroopasta ja Välimereltä. Heitä oli nykyisen nykyisen Gallian, Espanjan, Saksan, Britannian, Balkanin ja Kreikan alueelta. 

Juutalaiset eivät koskaan sulautuneet täysin roomalaiseen yhteiskuntaan ja pysyivät tunnistettavissa olevana vähemmistönä siten myös ylisukupolvisesti. Fennejä Roomalaiset pitivät orjiakin alempina, koska niitä oli vaikea saada kesytettyä, valjastettua ja sopeuttaa hyötykäyttöön. Fennit antoivat lisäksi häpeällisesti naisille (sanan)valtaa yhteisössään. 

Orjat eivät usein eläneet vanhoiksi. Rooman kaupungissa keskimääräinen kuolinikä oli poikkeuksellisen alhainen. Niin miehet kuin naiset kuolivat ennen 18 ikävuotta. Orjista ulkomaalaisilla oli suhteellisesti korkeampi kuolleisuus ja alhaisempi syntyvyys kuin syntyperäisillä. 

Orjia pidettiin tiukasti kurissa ja kapinoinnista rankaistiin ankarasti. Eräs tehokas keino hillitä karkailua ja kapinointia oli ristiinnaulita kiinni saadut. Alunperin rangaistukseen oltiin käytetty pelkkää paalua. 

Ristiinnaulitseminen paaluun.

Uhrin kädet sidottiin tai naulattiin käsivarsista pään yläpuolelle. Jalat sidottiin tai yhteenliitettynä ne naulattiin, joko toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Paalu tuettiin pysyyn toisille varoitukseksi. Uhri ei kuollut heti ja tämän äännekäs vaikerointi ennen kuolemaansa lisäsi pelotevaikutusta huomattavasti. 

Ajan laskun aikaan uhrit naulatiin joko T-muotoiselle tau-, tai X malliselle decus-riristille. Jalat jätettiin hieman koukkuun ja uhrille oli laitettu puuhun myös pieni istuintuki. Näin saatiin pitkitettyä kivuliaan äänekästä kuoleman tuloa ja peloitevaikutusta. Hyväkuntoinen uhri saattoi tehdä äänekästä kuolemaa useita päiviä. Ruumiit jätettiin ristille hajoamaan. Eläimet saivat syödä ne. Tavoitteena siten ei ollut pelkästään tappaa uhria, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis.

Gladiaattorit olivat orjia, jotka pantiin taistelemaan keskenään suljettuun tilaan kunnes hävinnyt pääsi hengestään. Periaate oli sama kuin koirataisteluissa.

Orjia käytettiin ensisijaisesti lihasvoimaa tarvittavissa töissä. Kaivosteollisuus, joissa olosuhteet olivat tunnetusti julmat toimivat pelkästään (lapsi)orjatyövoimalla. Useimmilla orjista ei ollut luku- tai muita erityisiä taitoja.

Määrällisesti eniten orjia kuitenkin käytettiin Italian teollisen mittakaavan maataloudessa, jota kutsuttiin  Latifundiumiksi. Taloudellisesti tästä saatava hyöty oli Rooman valtakunnassa suurinta. 

Latifundium

Latifundiumeissa tuotettiin viljaa, viiniä ja oliiviöljyä. Esimerkiksi viinin tuotanto on työvoimavaltaista, joten orjista saatava panos/hyöty oli suurta. Jotkin Latifundeista erikoistuivat karjaan, pääasiassa lampaisiin ja nautakarjaan. Orjia tarvittiin tämän lisäksi myös maatilateollisuudessa kuten myllyissä ja leipomoissa.

Orjia työssään

Kaupungeissa käytettiin koulutettuja kreikkalaisia (mies)orjia tai entisiä orjia pienten lasten opettajina. Keisari Julianus muisteli goottilaisesta eunukkiorja-opettajansa Mardoniuksesta lämmöllä. Tämä oli poikkeuksellista. 

Orjat saattoivat toimia myös lääkäreinä, kokkeina tai kirjanpitäjinä. Kalliimmilla orjilla oli olemassa oleva koulutus tai ammattitaito ja jotkut heistä oli korkeasti koulutettuja. Taitava orjakopioija (servus litteratus) saatettiin arvostaa jopa 100 000 sestertiosta. 

Vuoden 313 jälkeen germaaniset kansat ja Attilan hunnit aloittivat suuret hyökkäykset Rooman Impeeriumia kohti. Hyökkäyksiä seurasivat taajaan vaeltelevat kainsanjoukot eli kansainvaellukset. Rooman Impeeriumi jakaantui hyökkäysten kuluttamana kahteen osaan, Itä- ja Länsi-Roomaan.

Orjat hyödynsivät hyökkäysten myötä tarjoutuvia tilaisuuksia. Venetien heimosta ryöstettyjen orjien pakosuunta oli entisen Länsi-Rooman rajan yli koilliseen. Reilut viisisataa vuotta kestänyt orjuutus Länsi-Roomassa väheni asteittain. Lopulta maatalous pysähtyi monilla alueilla kokonaan. Hylätyt roomalaiset huvilat ja kartanot muuttuivat metsämaaksi ja lännen kaupunkikeskukset taantuivat.

Ravenna kukistui germaanisille herulilaisille. Romulus puolestaan Augustuksen valtaamiseen vuonna 476. Länsi-Rooman valtakunta romahti lopullisesti. Ikuinen Rooma ei ollutkaan Roomalaisten hallinnassa ikuisesti ja kaikki tiet eivät vieneetkään Roomaan. Itä-Rooman keisari Zeno lakkautti Länsi-Rooman virallisesti vuonna 480.

Jäljelle jäänyt Länsi-Rooma ja orjien suunta,

Tästä alkaen historiallisiin lähteisiin ilmestyivät eteläslaavit Sclavenit Balkanilla ja itäslaavit Antes (nykyään Moldova - Ukraina). Itä-Roomalainen historioitsija Jordanes viittasi slaaveihin Getica-teoksessaan "vaikka he ovat peräisin yhdestä kansasta, ne tunnetaan nykyään kolmella nimellä, Veneti, Antes ja Sclaveni" ( ab una stirpe exorti, tria nomina ediderunt, id est Veneti, Antes, Sclaveni ).   

Slaaveilla oli orjuudessa hankittua osaamista tehokkaaseen maanviljelyyn. Alueet, jotka roomalaiset olivat aiemmin raivanneet pelloksi, asutettiin kohta uudelleen. Pysyvät siirtokunnat hylättiin. Alkoi metsän polttamiseen perustunut viljelytekniikka. Suomeksi tekniikkaa kutsutaan kaskiviljelyksi. 

Siinä puut raivattiin ensin tulella tai kaatamalla ja polttamalla. Sen jälkeen  maaperä muokattiin kuokalla tai auralla ja maahan kylvettiin ruista, tattaria tai vehnää. Yleensä maaperä tuotti satoa enintään vuoden. Sen jälkeen se muutettiin laidunmaaksi. Tällainen viljelytapa kavensi rankasti luonnon biodiversiteettiä ja kulutti siitä kasvuvoiman nopeasti.

Kun metsä ja maaperä uupuivat asutuksen ympäriltä, väestö siirtyi eteenpäin. Slaavit (R-M458) suuntasivat idän suuntaan uudelle hedelmällisille ja helposti viljelyyn valjastettavalle maa-alueelle. Käytöstä pois jäänyt entinen alue alkoi metsittyä uudelleen kannoista tai siemenistä. Perästä seurasi seuraava slaavien asutusaalto. 

Euroopan metsien historiassa on erotettavissa kaksi intensiivistä metsänraivausjaksoa. Ensimmäinen oli vuosina 500-800. Tuo oli ajanjakso jolloin slaavit etenivät itään samalla rusastuen voimakkaasti.

Euroopan metsät

Metsiä hyödynnettiin tämän lisäksi ajamalla sinne kotieläimet. Sikojen ohella metsissä pidettiin suurta karjaa kuten nautoja sekä hevosia, Muodostui metsälaitumia, millä oli selvästi kielteisiä seurauksia metsien ekosysteemille. Toisin kuin siat, jotka säilyttivät metsän luonteen, suuret kotieläimet tuhosivat puita. Ylilaidunnettuna metsät muuttuivat nopeasti pensaikoksi.

Erityisen tuhoisaa metsille oli lampaiden ja vuohien laiduntaminen. Etenkin vuohet tuhosivat vanhoja puita kiipeilytaitojensa ansiosta. Tästä syystä esimerkiksi germaanit olivat kieltäneet vuohien laiduntamisen omissa, varhaisissa metsäsäännöissään. 

-----------------------------

Kolme sataa vuotta kestäneen vahvan laajenemisen myötä slaavit saapuivat Dneprille, jossa he kohtasivat boreaalisella eli havumetsävyöhykkeellä  Ugrilaisen  kulttuurin. Intensiivinen metsänraivaus rauhoittui näin kolmen vuosisadan ajaksi.

Dneprin eteläpäässä Antesit kohtasivat Magyarsien eli nykyisten Unkarilaisten esi-isien asuttamat alueet. Ei ole tietoa siitä kuinka sopuisasti heimojen kohtaaminen 800-luvun alussa tapahtui. Joka tapauksessa slaavit asettuivat asumaan nykyisen Kiovan ympäristöön. Aikaa myöten Magyarsit väistyivät lännen suuntaan samalla slaavilaistuen geneettisesti. 

Dneprin kauppareitti

Slaavien (Krivitšien ja Sloveenien) asutus laajeni Dneprin jokireittiä seuraten pohjoiseen. He kohtasivat havumetsävyöhykkeen tuntumassa Suomalais-Ugrilaisiin lukeutuneita tšuudeja. Tsuudien lisäksi Laatokalta etelään asui monia muitakin Suomalaisia ja Balttilaisia heimoja. Siellä asui Eestiläisiä, Vepsäläisiä, Merjalaisia, Muromalaisia, Mordvalaisia, Liiviläisiä, Vatjalaisia, Olhavan Tsuudeja, Meštšeralaisia ja Inkerikkoja.

Jokireittiä pohjoiseen jatkamalla ohi Suomalais-Ugrilaisten Ljubsan linnoituksen (myöhemmin Laatokanlinna / Aldeigjuborg) saavuttiin suurelle Laatokka-järvelle. Laatokan järven pohjoisosassa oli Karjalaisten Käkisalmen linnoitus. (Sittemmin Karjalaiset rakensivat vielä Viipurin- sekä Tiurinlinnan). Pohjoisesssa asui lisäksi Lyydiäläisiä ja Aunuksen Karjalaisia ja Toimalaisia,  Suomalaisia ja Taipaleentakaisia Tsuudeja.

Keskiaikaiset, eli vuoden 814
eurooppalaiset valtiot

Slaavit asettuivat omiin kyliinsä. Eikä aikaakaan kun alkoi tulla riitoja muiden kanssa siitä kuka päättää kylien välisissä riita-asioissa. Jokaisella heimolla oli tietenkin hyvät perustelut sille miksi juuri heidän tulisi päästä määräävään asemaan. 

Noihin aikoihin jokireitillä Laatokalta etelään liikkuivat pitkäveneillään myös Ruotsit. He olivat kauppamiehiä, jotka tutkivat uusia kauppareittejä sekä mahdollisia kauppa-asemien sijainteja. Myöhemmin Ruotseja on kutsuttu myös Viikingeiksi. Slaavit kutsuivat heitä Varjaageiksi (Suomalaisia mukaillen Ruotsit > Rusit).

Kylät onnistuivat lopulta istumaan yhteiseen neuvottelupöytään. Ruotsien kauppamiehet toimivat välittäjinä. Kylät sopivat vihanpidon lopettamisesta. 

Dneprin allas yhdennäksellä vuosisadalla

Näihin aikoihin noin vuonna 950 perustettiin Novgorodin kaupunki. Siitä kehittyi parin sadan vuoden kuluessa useiden kulttuurien ja kansojen tasavalta jonka tunnuksena veche (vetše)-kello. Se oli Pihkovan ohella toinen keskiajan tasavalloista. Siis jo aikaan ennen Länsi-Eurooppaa! Novgorodilla oli oma kieli ja kirjastolaitos. Nogorodin kaupunkivaltiosta on löydetty tuohikirjeitä, jossa itämerensuomea tavataan ensimmäistä kertaa kirjallisessa muodossa.

Slaavit jatkoivat kaskivijelytekniikkaa käyttäen ja jokia seuraten itään. Toinen metsänraivausjakso Euroopassa koettiin noin vuosina 1100-1300. Kaksi sataa vuotta Novgorodin perustamisen jälkeen vuonna 1150 esiintyy ensimmäistä kertaa maininta Moskovasta. 

Muualta tulleet slaavit perustivat Moskovan (alkunperin majatalo/kartano) Suomarais-Ugrilaisten asuttamalle alueelle, vajaan kuudensadan kilometrin päähän Nogorodista itään. Tuolla suunnalla vaikutti Suomalais-Ugrilaisista kansoista Permit, joihin kuuluivat esimerkiksi Komit ja Udmurtit

Slaavien paikalliseksi kaupan keskukseksi laajennut Moskovan kaupunkivaltio sijaitsi jokien suhteen edullisella paikalla Mustajoen varrella. Joki yhtyy Oka-jokeen ja tämä puolestaan Volgaan ja se johtaa Kaspian merelle. Ympäröivät metsät ja suoalueet tarjosivat asukkaille hyvän suojan. Yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa oli kuitenkin tärkein tekijä, joka turvin slaaviasutus pääsi kasvamaan rauhassa. Mongolit nimittivät Moskovan suuriruhtinaat ja myönsivät heille oikeuden verottaa ympäristöään.

Moskovaa hallittiin läpi seuraavien vuosisatojen itsevaltaisesti. Estottoman irstas ja julma itsevaltaisuus kiteytyi Iivana IV Julman hallituskaudella (1547–1584). Iivana esimerkiksi saattoi teloituttaa niin kansaa kuin ylimyksiään pienimmästäkin vastarinnasta. Hän saattoi tappaa ihmisiä sadistisesti kiduttaen. 

Ei ole tiedossa tunsiko Iivana Italialaisen poliittisen filosofin Niccolò Machiavellin kirjoittaman kirjan, Ruhtinaan. Kirja julkaistiin vuonna 1532 viisi vuotta Machiavellin kuoleman jälkeen. Olipa Machiavelli Iivanalle tuttu tai sitten ei Venäjän historiassa on joka tapauksessa edetty seuraavat viisisataa vuotta tyylipuhtaasti Machiavellin opein.

Kansan pitämiseksi tiukasti kurissa Iivana perusti 1565 Oprichninan. Järjestelmään muodostettiin Venäjän historian ensimmäinen salainen poliisi, pahamaineinen Oprichnik. Opritšnikeilla oli mitätön koulutus ja ne oli palkattu köyhistä oloista. Ivanalle uskollisuuden valan tehtyään ne pukeutuivat mustaan ja ratsastivat mustilla hevosilla. 

Opritšnikien tunnus oli koiranpää hevosen kaulassa sekä lyijypainoin varustettu solmuruoska, vertautuen luutaan. Tällä haluttiin kertoa että ne purevat ensin kuin koirat ja sitten lakaisevat kaiken tieltään. Ne hallitsivat kauhulla ja terrorilla. Erilaisia ​​kidutusmenetelmiä, olivat esimerkiksi neljästys, keittäminen, paahtaminen sekä paahtaminen avotulella pylväisiin sidottuina. Tietenkin unohtamatta ruoskintaa painoilla varustetulla solmuruoskalla.

 

Vuonna 1570 Iivana Julman määräyksestä Opritšnikit tuhosivat hieman aiemmin Moskovaan liitetyn Novgorodin kaupunkivaltion. Kaupunki hävitettiin kartalta erityisen verisesti ja esimerkiksi sen kirjastot tuhottiin täydellisesti. 

Vaikka Iivana ei ollutkaan penaalin terävin kynä, hän ymmärsi sen että kynä saattoi olla miekkaa vahvempi. Oli paras pyyhkiä Novgorodilaisilta menneisyys ja antaa heille tilalle uusi. Opritšnikit siirtyivat hallitsemaan Novgorodin alueita ja aiemmin niin vauras ja hyvin toimeen tullut alue alue vaipui suureen köyhyyteen.

Vuonna 1572 Iivana Julma sääti Venäjälle liikkumista rajoittavia lakeja. Lännessä kehitys oli täsmälleen päinvastainen. Rajoitusten johdosta talonpojat Venäjällä ajautuivat maaorjuuteen sillä enää ei ollut vapautta vaihtaa asuinpaikkaa. Alustalaiset perheineen olivat tilaan kuuluvaa omaisuutta. Valtio tai yksityiset ylimykset omistivat kaiken viljellyn maan. 

Hyväntahtoisen pajarin tai dvorjin alaisuudessa olevien sielujen olot saattoivat parhaimmillaan muistuttaa läntisen maailman talonpoikia. Pahimmillaan olot olivat saatalliset. Mitä enemmän alustalaisia tilalla oli, sitä enemmän se tuotti ja sitä suurempi oli tilan arvo. Ilman niitä ei tilalla ollutkaan mitään arvoa. Maanomistajat saattoivat keskustella keskenään 

- minulla on 200 sielua, montako sielua sinulla on? 

- minulla on 300 sielua. 

Maaorjuuden evoluutiossa älyllisten taitojen kehittyminen ei ole suotavaa, pikemminkin päinvastoin ja siksi oli edullista eliminoida systemaattisesti viisaimmat. Lopputuloksena isosta osasta kansaa kehittyi hyödyllisiä idiootteja (Русская рулетка) jotka toistavat kovaan ääneen "viisaan" johtajansa haluamaa kertomusta.

Tästä tulikin taas mieleen. Vankeudessa, orjuudessa ja yksinvaltaisissa järjestelmissä väestölle kehittyy ovela varastamisen kulttuuri. Nykypäivän läntisissä kulttuureissa jos työntekijä osoittautuu varkaaksi on se työnantajalle valtava tappio. Jos työntekijä osoittautuu tuon lisäksi vielä älykkääksi, on menetys moninkertainen! 

Maaorjuuden Venäjällä varastamisesta puolestaan tuli hyväksytty maan tapa, kunhan pidättäytyi varastamaan asemansa rajoissa. Työläinen voi varastaa vähemmän ja johtajalle oli hyväksyttyä ryöstää enemmän. Tapa on säilynyt näihin päiviin asti ja osaltaan avaa ymmärrystä venäläiseen kulttuuriin.

Taiteilijat Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski kirjoissaan, Ilja Repin tauluissaan tai Alexander Pushkin runoissaan ovat esimerkiksi tavoittaneet venäläisten sielunmaisemaa myös hyvin. Venäläiset ovat hyvin tunteellista kansaa. Suu ja kädet heiluu mutta suma vaan seisoo.

Maaorjuus Venäjällä kesti kolmesataa vuotta. Suurin osa Venäläisistä oli maaorjia vuoteen 1861 saakka. Vapautuksen tapahtuessa valtion ja ylimysten, tiloille kuului jotakuinkin yhtä suuri lukumäärä talonpoikia, yhteensä noin 46 miljoonaa maaorjaa! Noihin aikoihin perustettiin jälleen salainen poliisi Ohrana, mutta se kaatui pian korruptioon.

Volgan lautturit Ilja Repin

Venäläisten kurittaminen ei suinkaan loppunut tähän. Maaorjuuden päättymisen jälkeen kansa pidettiin kovassa kurissa ja nuhteessa gulag-pakkotyöleirijärjestelmän avulla. Ojennusleirille saattoi joutua mielipiteen vuoksi. Leirit olivat osa Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin NKVD:n toimintaa. 

Se hallinnoi maan noin 30 000 gulag-ojennustyöleiriä. Tarkkoja lukuja vankien määristä ei koskaan julkistettu, mutta tutkijoiden keskuudessa on yksimielisyys 14 miljoonasta vankileirillä vangittuna käyneestä vangista. Heistä työleirillä kuoli vajaat kaksi mijoonaa vankia.

John Locken aloittama ja sittemmin Jeremy Benthamin edelleen kehittelemä liberaalinen filosofia nousi länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa johtavaksi suuntaukseksi. Rosseaun alulle laittama romanttisen sankarifilosofia innosti taas tsaarin Venäjää. 

Saksalainen filosofi Karl Marxin jalosti liberalismia voimakkaan polittisesti omaan suuntaansa. Kuin kohtalon ivaa Slaaveja halveksineen Marxin ajama yhteiskunnallinen vallankumous toteutui juuri Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917. Hyvin pian maassa kuitenkin palattiin ordotoksiseen teologiaan. Kirkon tilalle tuli ainoastaan puolue ja sen johtaja Josif Stalin.

Syntyään Georgialainen Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin ihaili suuresti Iivana Julmaa ja näki äärimmäisen väkivaltaisen ja oikukkaan tsaarin elämässä yhtäläisyyksiä omaansa. Stalin samastui Iivanaan jopa siinä määrin, että allekirjoitti salaisia sähkeitä avustajilleen Ivan Vasiljevitšin nimellä. Iivan Julman johtama ja seitsemän vuoden ajan kansaa terrorisoinut opritšnikki oli Stalinille edistyksellinen armeija. 

Iivana Julman tapaan Stalin vainosi omaa kansaa. Stalinin vainoissa kuolleiden tarkkaa määrää on vaikea tietää. Eri lähteissä heitä on arvioitu olleen jopa 7,5–14,0 miljoonaa ihmistä. Vuosina 1932–33 lähes neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli nälkään Stalinin käynnistämän pakkokollektivisoinnin seurauksena. Stalin ja Neuvostoliiton ylin johto eivät tehneet tuolloin elettäkään estääkseen syntynyttä katastrofia.”

Toisen maailmansodan vaikeimmissa vaiheissa Stalin luki huolellisesti Aleksei Tolstoin kirjoittamaa näytelmää Iivana Julma. Kirjan kanteen diktaattori oli raapustanut useaan kertaan sanan ”opettaja”. Stalin hallitsi Neuvostoliittoa lähes 30 vuotta aina kuolemaansa 1953 saakka. Pääpiirteissään Stalinin luoma järjestelmä säilyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991 saakka.

----------------------

Vladimir Putin on syntyään Leningradista. Vladimirin vanhin veli Albert oli kuollut hinkuyskään jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja paljon ennen Vladimirin syntymää. 

Vladimirin isä oli muistellut tapahtumia sodassa. Isällä oli ollut tiukka tilanne saksalaisten ajaessa salaisen poliisin NKVD:n tuhoamispataljoonan ryhmän nurkkaan. 

- Vain pari henkilöä, mukaan lukien isäni onnistui murtautumaan saarrosta. Sitten jahtaaminen jatkui. Isä hyppäsi suohon ja hengitti onton ruo'on läpi, kunnes koirat kulkivat ohi". 

Vain neljä 28 miehestä selvisi. 

Vladimirin isä palveli toisessa maailmansodassa jalkaväessä Leningradin piirityksessä. Palattuaan taisteluun hän melkein räjäytti jalkansa irti saksalaisesta kranaatista, ja oli vammainen koko loppuelämänsä. Hän työskenteli sodan jälkeen tehtaassa. 

Vladimirin äiti oli asunut Leningradissa kaupungin saarron aikaan. Tuolloin häneltä oli kuollut lapsista toinen, Victor kurkkumätään. Äiti oli syvästi uskonnollinen Ordotoksi. Sodan jälkeen hänkin oli tehdastyöläinen. Kumpikin vanhemmista halusivat unohtaa sodan kauheudet ja jatkaa vain elämäänsä ilman kaunaa, Vladimiristä se oli kummallista.

Vladimir asui vanhempiensa kanssa Leningradissa Baskov Lanella talo nro 12:n viidennessä eli ylimmässä kerroksessa kahdenkymmenen neliön huoneessa. Neljä aikuista ja kaksi lasta asuivat soluhuoneistossa, jossa ei ollut kuumaa vettä, kylpyammetta tai wc:tä. Vladimirin syntyessä vuonna 1952 äiti oli ollut 41 ikäinen. Aineellisen puutteen sijasta Vladimir sai ainoana lapsena kaiken huomion.

Vladimirin isoisä Spiridon Ivanovitš Putin oli taitava kokki. Hän oli ollut ensin Leninin ja sitten Stalinin henkilökohtainen kokki. Se ei ole pieni saavutus täällä salamurhien ja kaksoisroolien luvatussa maassa. Uransa loppuaikana hän toimi vielä Nikita Hruštšovin kokkina, kunnes jäi eläkkeelle 80 vuotiaana vuonna 1959. Samaan aikaan alkoi Nikitan uran alamäki. Myöhemmin niin Leninin kuin Stalinin kuolemasta on esitetty epäilyjä etteivät ne olisi olleet luonnollisia.

Ukki kertoili sankaritarinoita pojanpojalleen, joka ihaili suuresti isoisäänsä. Spiridosta on sanottu että hänet oli koulutettu NKVD:ssa (KGB:n edeltäjä). Vuonna 1962 ilmassa leijui kylmän sodan luoma ydinsodan uhka. Vladimirin idoli Spirido kuoli vuonna 1965 pojan ollessa 12 vuotias.  

Lapsena Vladimir saattoi viihtyä tuntikausia jahdaten ja kiduttaen rottia kepillä porraskäytävässä. Epäilemättä hänelle oli tuttuja myös rotanmyrkyt. 

Lähistöllä sijainneesta koulusta ja opiskelusta Vladimir ei välittänyt. Hän myöhästyi tunneilta säännöllisesti. Pienikokoinen poika veltelehti mieluummin kadulla joutuen usein ongelmiin. Ongelmista selviämiämiseksi hän oppi kertomaan satuja uskottavasti (patologinen valehtelu). Isä yritti saada poikaa ruotuun vitsan voimalla. Myös opettaja vieraili Putinien kotona keskustelemassa pojan huonosta kouluasenteesta. Isä vastasi: Minkä minä sille voin. En minä voi poikaa henkihieveriin asti kurittaa.

Vladimiristä kehittyi asuinalueensa häirikkö. Tuon aikainen kaveri on muistellut Jos joku ikinä loukkasi häntä millään tavoin, Volodja kävi heti kiinni, raapi ja puri sekä repi tukkaa tupsuina. Hän teki mitä tahansa, jotta kukaan ei olisi koskaan päässyt nöyryyttämään häntä millään tavalla. Vladimirin lapsuuden taipumukset on yhdistetty psykopaattisiin ominaisuuksiin.

Isän suosituksesta poika aloitti 12 vuotiaana nyrkkeilyharrastuksen. Saatuaan ensimmäisen kerran kunnolla pataan (nenä murtui) hän siirtyi Samboon. 15-vuotiaana vuonna 1968 Vladimir näki Vladimir Basovin ohjaaman neliosaisen televisiosarjan Kilpi ja miekka. Sarja kertoo Neuvostovakoojan seikkailuista toisen maailmansodan pyörteissä. Tuolloin Vladimir omien sanojensa mukaan päätti tulla vakoojaksi. 

Hän kävi 16-vuotiaana tarjoutumassa töihin KGB:n toimistossa. Vladimir käännytettiin takaisin kotiin vastaamalla, että KGB:hen ei pääse pyrkimällä vaan sinne kutsutaan. Vladimirin tivatessa edelleen kerrottiin taloon otettavan vain armeijan tai ylemmän korkeakoulutukinnon kautta. Putin ei halunnut armeijaan. Kysymykseen mikä olisi toivottavin opiskeluala hänelle vastattiin laki. Siitä alkaen oikeustieteen opinnot Leningradin yliopistossa olivat selvä tavoite. 

Vladimir jakoi isän ja äidin kanssa saman asunnon 23 vuotiaaksi asti, kunnes hän aloitti KGB:ssä. Samalla hän alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa. 

Vladimir opiskeli ja palveli vuodesta 1975 alkaen Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin KGB:n tiedustelu-upseerina Leningradissa. Putin koulutettiin lailliseen että laittomaan tiedusteluun. Oman kertomuksensa mukaan KGB:n Red Banner-instituutissa hänelle annettiin peitenimi Platov. Putin oli myöhemmin opetusosaston johtaja, jatko-opiskellen samalla saksaa. Tuonaikaisessa henkilökansiossa Putinin sanottiin olevan "ahkera, kurinalainen ja tunnollinen työntekijä". 

Tosin Putinissa todettiin myös yksi vakava puute: hän ei tunne pelkoa. Vaaran uhatessa pidettiin parempana olla pelkotilassa koska pelko lisää adrenaliinin eritystä ja auttaa reagoimaan paremmin.

Vuonna 1983 Vladimir meni vihille kielitieteilijä ja lentoemäntä Ljudmila Shkrebnevan kanssa. Iloa pilasi ilmassa leijunut ydinsodan uhka. Vuodesta 1985 alkaen saksaa puhunut Vladimir toimi KGB:ssä Dresdenissä Itä-Saksassa. Perheeseen syntyi samana vuonna Maria (Masha) ja vuoden päästä Jekaterina (Katya). 

Myöhemmin Ljudmila on muistellut miehensä olleen varsinainen kotityranni, jonka mielestä naisen kuuluu hoitaa kaikki kotityöt. Putin oli myös kärkevä arvostelemaan vaimonsa valmistamia ruokia. Vladimirin ainoa kotitehtävä oli lasten vieminen lähellä sijainneeseen hoitopaikkaan.

Dresdenissä Putinin kantakapakka oli parin ratikkapysäkin päässä KGB:n talosta. Hämärä pieni kuppila Bierbar am Thor sijaitsi elementtitalossa pommitetun kaupungin historiallisessa keskustassa. On luultavaa että samassa paikassa Putin tapasi ostamalla tai kiristämällä hankittuja KGB:n kätyreitä. 

Kätyrit hankittiin Bellevue-hotellista. Ulkomaalaiset saatoivat Dresdenissä ollessaan majoittua ainoastaan tässä Stasin valvomassa hotellissa. Sen ravintolat, baarit ja huoneet olivat täynnä kameroita ja mikrofoneja. Stasi oli järjestänyt paikalle prostituoituja houkuttelemaan vieraita. Hotellihuoneen tapahtumat kuvattiin. Ne toimivat myöhemmin kiristyksen välineinä.

Vähän aikaa Berliinin muurin murtumisen jälkeen, 5. joulukuuta 1989, joukko saksalaisia ​​mielenosoittajia yritti hyökätä Angelikastrasse 4:n varrella sijainneeseen Neuvostoliitttolaisten KGB:n päämajaan. He etsivät arkistoja. 

Putin sai yleisön hajaantumaan kiihtyneenä uhaten  "Älkää yrittäkö väkisin tunkeutua tänne. Toverini ovat aseistettuja ja heillä on oikeus käyttää aseitaan hätätilanteessa". Väkijoukko perääntyi ja Putin poltti suuren määrän salaisia ​​operatiivisia asiakirjoja residenssin uunissa. Tammikuussa 1990 Vladimir päätti työmatkansa DDR:ään ja palasi Leningradiin. Tuon jälkeen romahti Neuvostoliitto. Päättyi Afganistanin verinen miehitys.

Neuvostoliiton etninen kartta.

Monet Neuvostoliittoon pakkoliitetyistä osavaltioista itsenäistyivät nopeaan tahtiin. Ne alkoivat toteuttaa omaa alkuperäistä kulttuuriaan. Neuvostoliiton kulttuurissa jalostettu Homo Sovieticus-geeni joutui taipumaan (mutta hetkeksi).

Venäjän etninen kartta.

Vuonna 1993 perustettu Venäjän federaatio koostettiin 83 liittovaltiosta. Nämä liittovaltiot sisältävät slaavien lisäksi peräti 160 erilaista etnistä ryhmää!

Venäjän osavaltiot 1993.

Putinin palasi Saksasta tultuaan yliopistoon ja väitöskirjassaan hän esitti Venäjän taloudellisen menestyksen riippuvan viime kädessä energiavarojen hyödyntämisestä. Lapset jatkoivat saksankieliseen lukioon ja sieltä Pietarin valtionyliopistoon. Maria opiskeli biologiaa ja Katerina oli Aasian opinnoissa. Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak palkkasi Putinin yliopistolta ulkomaankauppaan liittyviin tehtäviin.

Putin käynnisti ja johti monia suurhankkeita, kuten Pietarin sataman uudistus. Putinin toiminnasta esitettiin korruptiosyytteitä ja sakandaaeja. Vuonna 1996 Anatoli Sobtšak hävisi likaiseksi nimitetyn Pietarin pormestarivaalin. Samalla Vladimir Putin päätti erota Pietarin varapormestarin tehtävistä. 

Putin muutti perheineen vuonna 1996 Moskovaan. Vladimir aloitti työt ylitarkastajanvirastossa. Jo vuoden päästä hänet nimitettiin viraston johtajaksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin presidentinkanslian varahallintopäälliköksi.

Putin nousi vuonna 1998 yllättäen Boris Jeltsinin nimittämänä FSB:n johtoon. Boris Skuratov toimi tuollin valtakunnansyyttäjänä. Hänellä oli käynnissä tutkinta hämäristä kaupoista ja korruptiosta Jeltsin lähipiirissä. Eikä aikaakaan kun kansallisella televisiokanavalla esitettiin videonauha. Siinä valtakunnansyyttäjä oli alastomana sängyllä kahden prostituoidun kanssa. Putin vakuutti videon olevan aito. Näin hän nousi ensimmäistä kertaa kansalliseen julkisuuteen.

Jeltsin nosti Vladimirin FSB:n päällikön paikalta pääministeriksi vuonna 1999. Jo muutaman viikon kuluttua hänen valinnasta Venäjää ravisteli kerrostaloräjähdysten sarja jossa kuoli satoja viattomia ihmisiä. Vladimir syytti iskuista tshetsheeniterroristeja. Tätä käytettiin perusteluna sodan julistukselle. Myöhemmin on näytetty toteen että räjähdykset olivat järjestetty provokaatio. Hankkeen toteutti FSB Putin johdolla. 

Sotainnostus nosti tuntemattoman nuoren poliitikon Putinin nopeasti kansansuosioon. Sairastelevaksi tullut ja alkoholin kanssa ongelmiin joutunut Jeltsin nimitti Putinin virkaatekeväksi presidentiksi. Vuoden 2000 vaaleissa Putin sitten äänestettiin Venäjän presidentiksi. 

Kymmenen vuotta aiemmin Neuvostoliiton romahtaessa  harvat ja valitut olivat päässeet hankkimaan yksityistettyjä valtion suuryrityksiä pilkkahintaan ja osittain epärehellisin keinoin. Kymmenen vuoden kuluessa bisnekset olivat alkaneet luistaa hyvin. Vladimir otti näin muodostuneen oligarkkien joukon hallintaansa koko uransa ajan menestyksekkäästi käyttämällään keinovalikoimalla eli kiristys, uhkailu ja lahjonta. Mikäli edellä mainitut eivät toimineet viimeisenä keinona oli lisäksi käytössä eliminointi.

Tämän joukon avulla Putin alkoi luoda kansainvälisiä yhteyksiä opinnäytetyönsä mallin mukaisesti. Näin aloitettiin esimerkiksi kehittää kaasuputkihankkeita, öljyn vientiä ja 35% osuus maailmalla toimivista ydinvoimaloista. Talous nousi hieman myös kansalla ja se takasi kansansuosion. Vuonna 2003 Putin sai tytön tuolloin kerrossiivoajana työskennelleen Svetlana Krivonogikhin kanssa.

Putin jatkoi kärsivällisesti vuosikausien ajan. Lännelle muodostettavan energiariippuvuuden ansiosta hän arveli saavansa länsivallat "judo-kielellä" kuristusotteeseen. Vuonna 2008 tuli kaksi kautta täyteen ja hänen piti siirtyä yhden kauden ajaksi pääministeriksi. Noihin aikoihin aloitettiin salaisen palatsin valmistelutyöt Mustan meren rannalla Gelendžikissä. Putin toimi hankkeessa salanimellä Mihail Kalinin.

Vladimir teki myös suhdetöitä ja hänen uutisoitiin olevan menossa vihille tuoreen tyttöystävänsä Alinan kanssa, mutta uutinen peruttiin. Putin piti myös tiiviisti yhteyttä rikollisiin piireihin ja muisti ukin opetukset ruoista sekä juomista. Putinilla lukeekin ukin kuvassa "muista!" Vuonna 2012 hän siirtyi takaisin presidentiksi.

Putinit ilmoittivat avioerosta vuonna 2013. -Emme käytännössä koskaan nähneet toisiamme. Kummallakin oli oma elämänsä Putin muisteli myöhemmin. Vladimir jatkoi peliä aikuisten lastensa ikäisen Alina Kabajevan kanssa. Hän on 31 vuotta Putinia nuorempi.

Vladimir johti valtiota yhä auktoritäärisemmin Neuvostoliiton ja Stalinin hengessä. Syksyllä 2014 Alina siirtyi Venäjän kansallisen mediaryhmän (NMG) johtoon. Tuosta alkaen yhtiöstä on kehittynyt Putinin sanoman kansallinen äänitorvi. 

Putinin kädet ovat kerrostaloräjähdysten jälkeen olleet yhä pahemmin veressä, kuten on nähty Tsetseniassa, Georgiassa sekä vuodesta 2014 alkaen Ukrainassa. On ajauduttu toiseen kylmään sotaan. 

On myös väitetty että vuonna 2015 Alina synnytti Putinille kaksostytöt Sveitsissä. Tämän jälkeen olisi tullut vielä kaksi poikaa. Vuonna 2018 tuli 6 vuotiseksi venytetty presidenttikausi täyteen ja Vladimir valittiin uudestaan. 

Viimeisimpänä Putin käynnisti vuonna 2022 helmikuun 24 päivän hyökkäyksen, joka on hänen pakko-oireisen kahdeksan vuotta kestäneen konfliktin loppunäytös. Taas mitataan edustuksellisen demokratian ja totalitarismin voimaa. 

Venäjä ei ole tehnyt tilinpäätöstä menneisyytensä kanssa, kuten esimerkiksi Saksa. Sen tekemisessä sillä on Putinin Venäläisessä ruletissa (Русская рулетка) edessään vielä pitkä ja kivinen tie. Kuten vanhassa sananlaskussa sanotaan: ensin oli uho sitten tuli tuho. Kansainvälisessä oikeudessa tullaan näkemään Putin sekä hänen kanssarikolliset osallisuudestaan kansanmurhiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Hyväksyessään rikokset Venäjän kansa on tässä osasyyllinen. Kuinka paljon, se tullaan vielä näkemään.

Koska ikuista impeeriumia ei ole vielä keksitty, tässä shakissa saattaa käydä lopulta myös niin, että Berliinin muurin kaatumisesta alkanut Neuvostoliiton romahdusprosessi jatkuu edelleen. 

Neuvostoliiton impeeriumin romahdus.

Entäpä jos Venäjän nykyiset 160 etnistä ryhmää ja niiden muodostamat 83 liittovaltiota alkavatkin haluta perustaa omia, itsenäisiä ja kansan demokraattisesti (Демократия) johtamia valtioita? Silloin kahlehdittu kansa saattaisi päästä lopulta vapauteen ja vetše alkaisi soida uudestaan?

Luultavinta kylläkin on ettei mitään sisällissotaa eikä hajoamista tule. Venäjä vain pikku hiljaa näivettyy ja kleptokratia jatkuu kuten on ollut alusta asti. Silovikit pysyvät vallassa ja Euroopan naapurina toimii samaa epävakaa mafiavaltio kuten tähänkin saakka. Kansaa pidetään hallinnassa esimerkiksi oikeusjutuilla.

Itseasiassa Moskova on jo alunperin perustettu petoksella. Tuolloin 1100-luvun alkupuolella Pajari Stepan Kutško omisti Moskovan majatalon. Hänet tapettiin ja hänen majatalonsa varastettiin. Talon ympärille perustettiin (rosvo)kartano. Kartano ympäröitiin paaluaidalla ja kartanosta kehittyi paikallisen kaupan keskus. Vuosisatojen aikana kaupunkivaltioksi kasvaneena Moskova laajensi alueitaan idästä tulleiden Mongolien tuella ja niiden vasallivaltiona.