Koulu Kosulaan 26.4.1900 Karjalatar

Takamailla sijaitsevissa Tuusniemen Kosulan ja Kartasalon kylissä vietettiin vielä 1900-luvulle tullessa muinaisten aikojen perinteenä huonoa elämää. Lain koura ei yltänyt seudulle ja meno oli kuin villissä lännessä. Salakapakat, pontikan keitto ja humalassa rähinöinti olivat arkipäivää. Aikaa vietettiin mieluummin korttirigeissä ryypiskellessä kuin muissa töissä. Sivistyksen ja ensimmäisen koulun saaminen kylälle vaati kovasti työtä kaupungista paikkakunnalle saapuneelta kauppiaalta.

Tuusniemen Kosulan ja Kartasalon kylät olivat kymmenen vuotta takaperin tunnetut yli koko ympäristön siveellisestä rappiotilastaan. Juominen, riidat ja korttipeli olivat yleisiä. Salakapakoita oli useammassa paikassa. 

Kapakoihin kuletettiin wiinaa kaupungeista ja kotoisia polttajia oli tiheässä, ja kaikesta tästä eivät silloiset viranomaiset paljoa piitanneet, vaan antoivat paheiden olla kaikessa rauhassa, työläisten turmioksi. 

Ja jos milloin viranomaiset olisivat tahtoneetkin syyllisiä rangaistukseen, niin oli vaikea saada vierasmiehiä eli todistajoita, kun rikoksissa oli yhteinen halu peittää, lain säälimättömältä kouralta. - Niin elettiin siihen aikaan Kosulassa ja Kartaslossa. 

Mutta vihdoin koitti kyläläisille uusi, parempi aika; koitti vapauden hetki. Koitti hetki, että orjuuden kahleet katkaistiin; kahleet, jotka kyläläisiä pitivät kiinni hämärästä muinaisuudesta, eli siitä ajasta asti kun kyläläiset asettuivat asumaan sille paikalle taivasta. - Vai lienee raakalaistavat seuranneet mukana. - Paremmin luultavaa!

Kylään saapui vapauttajaksi herra kauppias Kalle Hultin Kuopiosta. Heti tultuansa alkoi herra Hultin puhua inholla työläisten huonoista, turmiollisista elämän tavoista. Tuo herra Hultinin puhe ei tietysti ollut työläisten mieleen. 

Karsaita silmäyksia ja karkeita sanoja sai herra Hultin palkaksi. Mutta herra Hultin ajatteli: Joka kaikki koettaa se kaikki voittaa. Niin tapahtuikin. 

Pajon puhuttuaan sivistyksen hyödyistä sai herra Hultin ukkoset kansakoulun perustuspuuhaan. Tuo homma sai kuitenkin herra Hulinille monta katkeraa vihamiestä. Uuden uran kyntäjästä puhuttiin suurella innolla. Koulu hommaa vastustettiin ankarasti siltä puolelta, joka sydämestään, sielustaan oli kiintynyt wanhoillisuuden ikeeseen. 

Mutta huolimatta kaikesta vastustuksesta, alkoi muutamana herran päivänä kuulua ryskettä saloilta, ja hirsiä ajettiin isolla hevosjoukolla Kotajärven kunnaalle ihan Palokin sahan ja Tuusniemen välisen maantien varteen. 

Ja mitä kummallisinta, niin oli se, että ankarimmatkin vastustajat olivat mukana. Kirouksia kyllä kuului vastustajilta moisesta tyhjän työn teosta ja kalliista kuluista, mutta minkäs teet, kun olivat vähemmistönä, ja enemmistön päätöksiä oli pakko seurata. 

Kun hirret saatiin kokoon, alkoi pian kohota koulurakennus, kohottaen vaaleat seinänsä todisteeksi, että sivistys saa tästä yhden lietsomis-ahjon. - Nyt kävi siis kaikki kuin tahdissa. Kosulan kansakoulu avattiin juhlallisesti toimintaansa. 

Ja miten ollakkaan, niin ensimmäisenä syyslukukautena sai jo Kosulan kansakoulu useampia kymmeniä oppilaia. Avajaisjuhlan ohjelma taisi puhaltaa lukuisaan joukkoon uutta henkeä, uutta käsitystä ihmisvelvollisuuksista itseään ja tulevasiaan kohtaan. 

Sekin, joka alussa ankarasti koulun perustamista vastustivat, lähettivät lapsensa kouluun; tietysti kokeeksi vain. Mutta koulun hyöty tunnustettiin jo ensi talvena. Kinkereillä ei pappi enää lyöttänyt kyläläisillä senlaista nuhdesaarnaa huonosta lasten lukutaidosta, kuten ennen oli tavallista. 

Ne, joiden lapset olivat vielä poissa koulusta, saivat kyllä vielä nuhteita, mutta he panivatkin tämän päihinsä ja seuraavana syksynä oli uusi liuta lapsia kouluun tarjolla. Näin sitä on menty eteenpäin vuosi vuodelta. Useat oppilaat ovat saaneet päästötodistuksen vanhempiensa iloksi ja omaksi hyödykseen. 

Mikäli koulu jaksoi vaikuttaa, sikäli väheni wanhat raakalaistavat, ja nyt on ehditty niin pitkälle, että wiina, kortit ja riidat ovat harvinaisia. Salakapakoita ruvettiin katsomaan kylien häväistykseksi. Ne hävitettiin. Ja jos ken nyt on yrittänyt harjoittaa salaista wiinan kauppaa, hänet armotta on saatettu lain käsiin, saamaan ansaittu rangaistus. 

Tuo alussa vihattu kouluhomman alkuunpanija on työläisten mielestä kelpo mies, joka poisti häpeän leiman ihmisistä. Herra kauppian Kalle Hultin saa nyt kiitosta osakseen ja tulee mjistona pysymään polvesta polveen Kosulan ja Kartasalon kylien asujaimissa. 

Herra Hultiinin tahdon lujuus tulee vieläkin saamaan suuria mullistuksia aikaan mainituissa kylissä. - Se on warmaa! Kiitos herra Hultiinille vaivoistaan sivistyksen wainiolla työskennellessä!

Voihan Venäjä

Nykyisen Venäjän valtaväestön muodostaa slaavit. Slaavien alkuperästä ei olla päästy varmuuteen. Alkuperältään slav termi tarkoittaa orjaa. Termi on bysanttilaista eli Itä-Roomalaista alkuperää. Itä-Roomalainen historioitsija Prokopius esitti slaaveja kutsutun alunperin Sporoiksi. Ei ole tiedossa onko nimityksellä yhteyttä Rooman keisari Neron Sporus-orjaan, jolla oli varsin surkea kohtalo.

Toisen tulkinnan mukaan slaavit ovat alunperin venetejä. Roomalainen historioitsija Tacitus sijoitti kirjoittamassaan Germaniassa venetit Germanian itärajalle balttien naapuriksi. He olivat yksi indoeurooppalaisen kielikunnan heimoista. 

Latinalaisen sanan veneti etymologiaa ei tunneta. Germaanit käyttivät heistä winden-, wenden-, sekä wends-nimitystä. Suomessa on edelleen yleisesti käytössä germaanista alkuperää oleva venäläinen-termi.

Itä-Rooman goottilainen kirjailija Jordanes kuvaili teoksessaan Getica Venetiaa "väkirikkaaksi heimoksi Veiksel-joen latvoilta" (R-M420 > R-M417 > Z283 > R-M458). Alueet olivat Bysantin hallinnan ulkopuolella. Venetejä hankittiin Bysanttiaan sotavankeina pääasiassa maanviljelijä-orjiksi. Venetit kompensoivat menetettyä väestöä lisääntymällä tehokkaasti. Ryöstettyjä orjia alettiin kutsua slaveiksi. 

Varhaiset slaavit

Orjilla oli varsin merkittävä osuus Rooman Impeeriumin menestyksessä. Silloin kun Augustukselta kävi käsky oli Italian ihmisistä peräti 35 prosenttia orjia, mikä on huomattava määrä. Rooman taloudelle tällä oli valtava merkitys. Sivityneenä itseään pitäneet Roomalaiset erosivat näin muista ainoastaan sillä että heillä oli kirjoitustaito. Kirjoitustaidon ansiosta he saattoivat jättää jälkipolville ihmeteltäväksi värittyneen kuvan omasta erinomaisuudestaan

Orjista suurin osa oli syntyperäisiä italialaisia. Ulkomaalla syntyneiden, niin orjien kuin vapaiden osuudeksi on arvioitu enimmillään 5 %. Orjia kerättiin kaikkialta Euroopasta ja Välimereltä. Heitä oli nykyisen nykyisen Gallian, Espanjan, Saksan, Britannian, Balkanin ja Kreikan alueelta. 

Juutalaiset eivät koskaan sulautuneet täysin roomalaiseen yhteiskuntaan ja pysyivät tunnistettavissa olevana vähemmistönä siten myös ylisukupolvisesti. Fennejä Roomalaiset pitivät orjiakin alempina, koska niitä oli vaikea saada kesytettyä, valjastettua ja sopeuttaa hyötykäyttöön. Fennit antoivat lisäksi häpeällisesti naisille (sanan)valtaa yhteisössään. 

Orjat eivät usein eläneet vanhoiksi. Rooman kaupungissa keskimääräinen kuolinikä oli poikkeuksellisen alhainen. Niin miehet kuin naiset kuolivat ennen 18 ikävuotta. Orjista ulkomaalaisilla oli suhteellisesti korkeampi kuolleisuus ja alhaisempi syntyvyys kuin syntyperäisillä. 

Orjia pidettiin tiukasti kurissa ja kapinoinnista rankaistiin ankarasti. Eräs tehokas keino hillitä karkailua ja kapinointia oli ristiinnaulita kiinni saadut. Alunperin rangaistukseen oltiin käytetty pelkkää paalua. 

Ristiinnaulitseminen paaluun.

Uhrin kädet sidottiin tai naulattiin käsivarsista pään yläpuolelle. Jalat sidottiin tai yhteenliitettynä ne naulattiin, joko toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Paalu tuettiin pysyyn toisille varoitukseksi. Uhri ei kuollut heti ja tämän äännekäs vaikerointi ennen kuolemaansa lisäsi pelotevaikutusta huomattavasti. 

Ajan laskun aikaan uhrit naulatiin joko T-muotoiselle tau-, tai X malliselle decus-riristille. Jalat jätettiin hieman koukkuun ja uhrille oli laitettu puuhun myös pieni istuintuki. Näin saatiin pitkitettyä kivuliaan äänekästä kuoleman tuloa ja peloitevaikutusta. Hyväkuntoinen uhri saattoi tehdä äänekästä kuolemaa useita päiviä. Ruumiit jätettiin ristille hajoamaan. Eläimet saivat syödä ne. Tavoitteena siten ei ollut pelkästään tappaa uhria, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis.

Gladiaattorit olivat orjia, jotka pantiin taistelemaan keskenään suljettuun tilaan kunnes hävinnyt pääsi hengestään. Periaate oli sama kuin koirataisteluissa.

Orjia käytettiin ensisijaisesti lihasvoimaa tarvittavissa töissä. Kaivosteollisuus, joissa olosuhteet olivat tunnetusti julmat toimivat pelkästään (lapsi)orjatyövoimalla. Useimmilla orjista ei ollut luku- tai muita erityisiä taitoja.

Määrällisesti eniten orjia kuitenkin käytettiin Italian teollisen mittakaavan maataloudessa, jota kutsuttiin  Latifundiumiksi. Taloudellisesti tästä saatava hyöty oli Rooman valtakunnassa suurinta. 

Latifundium

Latifundiumeissa tuotettiin viljaa, viiniä ja oliiviöljyä. Esimerkiksi viinin tuotanto on työvoimavaltaista, joten orjista saatava panos/hyöty oli suurta. Jotkin Latifundeista erikoistuivat karjaan, pääasiassa lampaisiin ja nautakarjaan. Orjia tarvittiin tämän lisäksi myös maatilateollisuudessa kuten myllyissä ja leipomoissa.

Orjia työssään

Kaupungeissa käytettiin koulutettuja kreikkalaisia (mies)orjia tai entisiä orjia pienten lasten opettajina. Keisari Julianus muisteli goottilaisesta eunukkiorja-opettajansa Mardoniuksesta lämmöllä. Tämä oli poikkeuksellista. 

Orjat saattoivat toimia myös lääkäreinä, kokkeina tai kirjanpitäjinä. Kalliimmilla orjilla oli olemassa oleva koulutus tai ammattitaito ja jotkut heistä oli korkeasti koulutettuja. Taitava orjakopioija (servus litteratus) saatettiin arvostaa jopa 100 000 sestertiosta. 

Vuoden 313 jälkeen germaaniset kansat ja Attilan hunnit aloittivat suuret hyökkäykset Rooman Impeeriumia kohti. Hyökkäyksiä seurasivat taajaan vaeltelevat kainsanjoukot eli kansainvaellukset. Rooman Impeeriumi jakaantui hyökkäysten kuluttamana kahteen osaan, Itä- ja Länsi-Roomaan.

Orjat hyödynsivät hyökkäysten myötä tarjoutuvia tilaisuuksia. Venetien heimosta ryöstettyjen orjien pakosuunta oli entisen Länsi-Rooman rajan yli koilliseen. Reilut viisisataa vuotta kestänyt orjuutus Länsi-Roomassa väheni asteittain. Lopulta maatalous pysähtyi monilla alueilla kokonaan. Hylätyt roomalaiset huvilat ja kartanot muuttuivat metsämaaksi ja lännen kaupunkikeskukset taantuivat.

Ravenna kukistui germaanisille herulilaisille. Romulus puolestaan Augustuksen valtaamiseen vuonna 476. Länsi-Rooman valtakunta romahti lopullisesti. Ikuinen Rooma ei ollutkaan Roomalaisten hallinnassa ikuisesti ja kaikki tiet eivät vieneetkään Roomaan. Itä-Rooman keisari Zeno lakkautti Länsi-Rooman virallisesti vuonna 480.

Jäljelle jäänyt Länsi-Rooma ja orjien suunta,

Tästä alkaen historiallisiin lähteisiin ilmestyivät eteläslaavit Sclavenit Balkanilla ja itäslaavit Antes (nykyään Moldova - Ukraina). Itä-Roomalainen historioitsija Jordanes viittasi slaaveihin Getica-teoksessaan "vaikka he ovat peräisin yhdestä kansasta, ne tunnetaan nykyään kolmella nimellä, Veneti, Antes ja Sclaveni" ( ab una stirpe exorti, tria nomina ediderunt, id est Veneti, Antes, Sclaveni ).   

Slaaveilla oli orjuudessa hankittua osaamista tehokkaaseen maanviljelyyn. Alueet, jotka roomalaiset olivat aiemmin raivanneet pelloksi, asutettiin kohta uudelleen. Pysyvät siirtokunnat hylättiin. Alkoi metsän polttamiseen perustunut viljelytekniikka. Suomeksi tekniikkaa kutsutaan kaskiviljelyksi. 

Siinä puut raivattiin ensin tulella tai kaatamalla ja polttamalla. Sen jälkeen  maaperä muokattiin kuokalla tai auralla ja maahan kylvettiin ruista, tattaria tai vehnää. Yleensä maaperä tuotti satoa enintään vuoden. Sen jälkeen se muutettiin laidunmaaksi. Tällainen viljelytapa kavensi rankasti luonnon biodiversiteettiä ja kulutti siitä kasvuvoiman nopeasti.

Kun metsä ja maaperä uupuivat asutuksen ympäriltä, väestö siirtyi eteenpäin. Slaavit (R-M458) suuntasivat idän suuntaan uudelle hedelmällisille ja helposti viljelyyn valjastettavalle maa-alueelle. Käytöstä pois jäänyt entinen alue alkoi metsittyä uudelleen kannoista tai siemenistä. Perästä seurasi seuraava slaavien asutusaalto. 

Euroopan metsien historiassa on erotettavissa kaksi intensiivistä metsänraivausjaksoa. Ensimmäinen oli vuosina 500-800. Tuo oli ajanjakso jolloin slaavit etenivät itään samalla rusastuen voimakkaasti.

Euroopan metsät

Metsiä hyödynnettiin tämän lisäksi ajamalla sinne kotieläimet. Sikojen ohella metsissä pidettiin suurta karjaa kuten nautoja sekä hevosia, Muodostui metsälaitumia, millä oli selvästi kielteisiä seurauksia metsien ekosysteemille. Toisin kuin siat, jotka säilyttivät metsän luonteen, suuret kotieläimet tuhosivat puita. Ylilaidunnettuna metsät muuttuivat nopeasti pensaikoksi.

Erityisen tuhoisaa metsille oli lampaiden ja vuohien laiduntaminen. Etenkin vuohet tuhosivat vanhoja puita kiipeilytaitojensa ansiosta. Tästä syystä esimerkiksi germaanit olivat kieltäneet vuohien laiduntamisen omissa, varhaisissa metsäsäännöissään. 

-----------------------------

Kolme sataa vuotta kestäneen vahvan laajenemisen myötä slaavit saapuivat Dneprille, jossa he kohtasivat boreaalisella eli havumetsävyöhykkeellä  Ugrilaisen  kulttuurin. Intensiivinen metsänraivaus rauhoittui näin kolmen vuosisadan ajaksi.

Dneprin eteläpäässä Antesit kohtasivat Magyarsien eli nykyisten Unkarilaisten esi-isien asuttamat alueet. Ei ole tietoa siitä kuinka sopuisasti heimojen kohtaaminen 800-luvun alussa tapahtui. Joka tapauksessa slaavit asettuivat asumaan nykyisen Kiovan ympäristöön. Aikaa myöten Magyarsit väistyivät lännen suuntaan samalla slaavilaistuen geneettisesti. 

Dneprin kauppareitti

Slaavien (Krivitšien ja Sloveenien) asutus laajeni Dneprin jokireittiä seuraten pohjoiseen. He kohtasivat havumetsävyöhykkeen tuntumassa Suomalais-Ugrilaisiin lukeutuneita tšuudeja. Tsuudien lisäksi Laatokalta etelään asui monia muitakin Suomalaisia ja Balttilaisia heimoja. Siellä asui Eestiläisiä, Vepsäläisiä, Merjalaisia, Muromalaisia, Mordvalaisia, Liiviläisiä, Vatjalaisia, Olhavan Tsuudeja, Meštšeralaisia ja Inkerikkoja.

Jokireittiä pohjoiseen jatkamalla ohi Suomalais-Ugrilaisten Ljubsan linnoituksen (myöhemmin Laatokanlinna / Aldeigjuborg) saavuttiin suurelle Laatokka-järvelle. Laatokan järven pohjoisosassa oli Karjalaisten Käkisalmen linnoitus. (Sittemmin Karjalaiset rakensivat vielä Viipurin- sekä Tiurinlinnan). Pohjoisesssa asui lisäksi Lyydiäläisiä ja Aunuksen Karjalaisia ja Toimalaisia,  Suomalaisia ja Taipaleentakaisia Tsuudeja.

Keskiaikaiset, eli vuoden 814
eurooppalaiset valtiot

Slaavit asettuivat omiin kyliinsä. Eikä aikaakaan kun alkoi tulla riitoja muiden kanssa siitä kuka päättää kylien välisissä riita-asioissa. Jokaisella heimolla oli tietenkin hyvät perustelut sille miksi juuri heidän tulisi päästä määräävään asemaan. 

Noihin aikoihin jokireitillä Laatokalta etelään liikkuivat pitkäveneillään myös Ruotsit. He olivat kauppamiehiä, jotka tutkivat uusia kauppareittejä sekä mahdollisia kauppa-asemien sijainteja. Myöhemmin Ruotseja on kutsuttu myös Viikingeiksi. Slaavit kutsuivat heitä Varjaageiksi (Suomalaisia mukaillen Ruotsit > Rusit).

Kylät onnistuivat lopulta istumaan yhteiseen neuvottelupöytään. Ruotsien kauppamiehet toimivat välittäjinä. Kylät sopivat vihanpidon lopettamisesta. 

Dneprin allas yhdennäksellä vuosisadalla

Näihin aikoihin noin vuonna 950 perustettiin Novgorodin kaupunki. Siitä kehittyi parin sadan vuoden kuluessa useiden kulttuurien ja kansojen tasavalta jonka tunnuksena veche (vetše)-kello. Se oli Pihkovan ohella toinen keskiajan tasavalloista. Siis jo aikaan ennen Länsi-Eurooppaa! Novgorodilla oli oma kieli ja kirjastolaitos. Nogorodin kaupunkivaltiosta on löydetty tuohikirjeitä, jossa itämerensuomea tavataan ensimmäistä kertaa kirjallisessa muodossa.

Slaavit jatkoivat kaskivijelytekniikkaa käyttäen ja jokia seuraten itään. Toinen metsänraivausjakso Euroopassa koettiin noin vuosina 1100-1300. Kaksi sataa vuotta Novgorodin perustamisen jälkeen vuonna 1150 esiintyy ensimmäistä kertaa maininta Moskovasta. 

Muualta tulleet slaavit perustivat Moskovan (alkunperin majatalo/kartano) Suomarais-Ugrilaisten asuttamalle alueelle, vajaan kuudensadan kilometrin päähän Nogorodista itään. Tuolla suunnalla vaikutti Suomalais-Ugrilaisista kansoista Permit, joihin kuuluivat esimerkiksi Komit ja Udmurtit

Slaavien paikalliseksi kaupan keskukseksi laajennut Moskovan kaupunkivaltio sijaitsi jokien suhteen edullisella paikalla Mustajoen varrella. Joki yhtyy Oka-jokeen ja tämä puolestaan Volgaan ja se johtaa Kaspian merelle. Ympäröivät metsät ja suoalueet tarjosivat asukkaille hyvän suojan. Yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa oli kuitenkin tärkein tekijä, joka turvin slaaviasutus pääsi kasvamaan rauhassa. Mongolit nimittivät Moskovan suuriruhtinaat ja myönsivät heille oikeuden verottaa ympäristöään.

Moskovaa hallittiin läpi seuraavien vuosisatojen itsevaltaisesti. Estottoman irstas ja julma itsevaltaisuus kiteytyi Iivana IV Julman hallituskaudella (1547–1584). Iivana esimerkiksi saattoi teloituttaa niin kansaa kuin ylimyksiään pienimmästäkin vastarinnasta. Hän saattoi tappaa ihmisiä sadistisesti kiduttaen. 

Ei ole tiedossa tunsiko Iivana Italialaisen poliittisen filosofin Niccolò Machiavellin kirjoittaman kirjan, Ruhtinaan. Kirja julkaistiin vuonna 1532 viisi vuotta Machiavellin kuoleman jälkeen. Olipa Machiavelli Iivanalle tuttu tai sitten ei Venäjän historiassa on joka tapauksessa edetty seuraavat viisisataa vuotta tyylipuhtaasti Machiavellin opein.

Kansan pitämiseksi tiukasti kurissa Iivana perusti 1565 Oprichninan. Järjestelmään muodostettiin Venäjän historian ensimmäinen salainen poliisi, pahamaineinen Oprichnik. Opritšnikeilla oli mitätön koulutus ja ne oli palkattu köyhistä oloista. Ivanalle uskollisuuden valan tehtyään ne pukeutuivat mustaan ja ratsastivat mustilla hevosilla. 

Opritšnikien tunnus oli koiranpää hevosen kaulassa sekä lyijypainoin varustettu solmuruoska, vertautuen luutaan. Tällä haluttiin kertoa että ne purevat ensin kuin koirat ja sitten lakaisevat kaiken tieltään. Ne hallitsivat kauhulla ja terrorilla. Erilaisia ​​kidutusmenetelmiä, olivat esimerkiksi neljästys, keittäminen, paahtaminen sekä paahtaminen avotulella pylväisiin sidottuina. Tietenkin unohtamatta ruoskintaa painoilla varustetulla solmuruoskalla.

 

Vuonna 1570 Iivana Julman määräyksestä Opritšnikit tuhosivat hieman aiemmin Moskovaan liitetyn Novgorodin kaupunkivaltion. Kaupunki hävitettiin kartalta erityisen verisesti ja esimerkiksi sen kirjastot tuhottiin täydellisesti. 

Vaikka Iivana ei ollutkaan penaalin terävin kynä, hän ymmärsi sen että kynä saattoi olla miekkaa vahvempi. Oli paras pyyhkiä Novgorodilaisilta menneisyys ja antaa heille tilalle uusi. Opritšnikit siirtyivat hallitsemaan Novgorodin alueita ja aiemmin niin vauras ja hyvin toimeen tullut alue alue vaipui suureen köyhyyteen.

Vuonna 1572 Iivana Julma sääti Venäjälle liikkumista rajoittavia lakeja. Lännessä kehitys oli täsmälleen päinvastainen. Rajoitusten johdosta talonpojat Venäjällä ajautuivat maaorjuuteen sillä enää ei ollut vapautta vaihtaa asuinpaikkaa. Alustalaiset perheineen olivat tilaan kuuluvaa omaisuutta. Valtio tai yksityiset ylimykset omistivat kaiken viljellyn maan. 

Hyväntahtoisen pajarin tai dvorjin alaisuudessa olevien sielujen olot saattoivat parhaimmillaan muistuttaa läntisen maailman talonpoikia. Pahimmillaan olot olivat saatalliset. Mitä enemmän alustalaisia tilalla oli, sitä enemmän se tuotti ja sitä suurempi oli tilan arvo. Ilman niitä ei tilalla ollutkaan mitään arvoa. Maanomistajat saattoivat keskustella keskenään 

- minulla on 200 sielua, montako sielua sinulla on? 

- minulla on 300 sielua. 

Maaorjuuden evoluutiossa älyllisten taitojen kehittyminen ei ole suotavaa, pikemminkin päinvastoin ja siksi oli edullista eliminoida systemaattisesti viisaimmat. Lopputuloksena isosta osasta kansaa kehittyi hyödyllisiä idiootteja (Русская рулетка) jotka toistavat kovaan ääneen "viisaan" johtajansa haluamaa kertomusta.

Tästä tulikin taas mieleen. Vankeudessa, orjuudessa ja yksinvaltaisissa järjestelmissä väestölle kehittyy ovela varastamisen kulttuuri. Nykypäivän läntisissä kulttuureissa jos työntekijä osoittautuu varkaaksi on se työnantajalle valtava tappio. Jos työntekijä osoittautuu tuon lisäksi vielä älykkääksi, on menetys moninkertainen! 

Maaorjuuden Venäjällä varastamisesta puolestaan tuli hyväksytty maan tapa, kunhan pidättäytyi varastamaan asemansa rajoissa. Työläinen voi varastaa vähemmän ja johtajalle oli hyväksyttyä ryöstää enemmän. Tapa on säilynyt näihin päiviin asti ja osaltaan avaa ymmärrystä venäläiseen kulttuuriin.

Taiteilijat Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski kirjoissaan, Ilja Repin tauluissaan tai Alexander Pushkin runoissaan ovat esimerkiksi tavoittaneet venäläisten sielunmaisemaa myös hyvin. Venäläiset ovat hyvin tunteellista kansaa. Suu ja kädet heiluu mutta suma vaan seisoo.

Maaorjuus Venäjällä kesti kolmesataa vuotta. Suurin osa Venäläisistä oli maaorjia vuoteen 1861 saakka. Vapautuksen tapahtuessa valtion ja ylimysten, tiloille kuului jotakuinkin yhtä suuri lukumäärä talonpoikia, yhteensä noin 46 miljoonaa maaorjaa! Noihin aikoihin perustettiin jälleen salainen poliisi Ohrana, mutta se kaatui pian korruptioon.

Volgan lautturit Ilja Repin

Venäläisten kurittaminen ei suinkaan loppunut tähän. Maaorjuuden päättymisen jälkeen kansa pidettiin kovassa kurissa ja nuhteessa gulag-pakkotyöleirijärjestelmän avulla. Ojennusleirille saattoi joutua mielipiteen vuoksi. Leirit olivat osa Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin NKVD:n toimintaa. 

Se hallinnoi maan noin 30 000 gulag-ojennustyöleiriä. Tarkkoja lukuja vankien määristä ei koskaan julkistettu, mutta tutkijoiden keskuudessa on yksimielisyys 14 miljoonasta vankileirillä vangittuna käyneestä vangista. Heistä työleirillä kuoli vajaat kaksi mijoonaa vankia.

John Locken aloittama ja sittemmin Jeremy Benthamin edelleen kehittelemä liberaalinen filosofia nousi länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa johtavaksi suuntaukseksi. Rosseaun alulle laittama romanttisen sankarifilosofia innosti taas tsaarin Venäjää. 

Saksalainen filosofi Karl Marxin jalosti liberalismia voimakkaan polittisesti omaan suuntaansa. Kuin kohtalon ivaa Slaaveja halveksineen Marxin ajama yhteiskunnallinen vallankumous toteutui juuri Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917. Hyvin pian maassa kuitenkin palattiin ordotoksiseen teologiaan. Kirkon tilalle tuli ainoastaan puolue ja sen johtaja Josif Stalin.

Syntyään Georgialainen Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin ihaili suuresti Iivana Julmaa ja näki äärimmäisen väkivaltaisen ja oikukkaan tsaarin elämässä yhtäläisyyksiä omaansa. Stalin samastui Iivanaan jopa siinä määrin, että allekirjoitti salaisia sähkeitä avustajilleen Ivan Vasiljevitšin nimellä. Iivan Julman johtama ja seitsemän vuoden ajan kansaa terrorisoinut opritšnikki oli Stalinille edistyksellinen armeija. 

Iivana Julman tapaan Stalin vainosi omaa kansaa. Stalinin vainoissa kuolleiden tarkkaa määrää on vaikea tietää. Eri lähteissä heitä on arvioitu olleen jopa 7,5–14,0 miljoonaa ihmistä. Vuosina 1932–33 lähes neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli nälkään Stalinin käynnistämän pakkokollektivisoinnin seurauksena. Stalin ja Neuvostoliiton ylin johto eivät tehneet tuolloin elettäkään estääkseen syntynyttä katastrofia.”

Toisen maailmansodan vaikeimmissa vaiheissa Stalin luki huolellisesti Aleksei Tolstoin kirjoittamaa näytelmää Iivana Julma. Kirjan kanteen diktaattori oli raapustanut useaan kertaan sanan ”opettaja”. Stalin hallitsi Neuvostoliittoa lähes 30 vuotta aina kuolemaansa 1953 saakka. Pääpiirteissään Stalinin luoma järjestelmä säilyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991 saakka.

----------------------

Vladimir Putin on syntyään Leningradista. Vladimirin vanhin veli Albert oli kuollut hinkuyskään jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja paljon ennen Vladimirin syntymää. 

Vladimirin isä oli muistellut tapahtumia sodassa. Isällä oli ollut tiukka tilanne saksalaisten ajaessa salaisen poliisin NKVD:n tuhoamispataljoonan ryhmän nurkkaan. 

- Vain pari henkilöä, mukaan lukien isäni onnistui murtautumaan saarrosta. Sitten jahtaaminen jatkui. Isä hyppäsi suohon ja hengitti onton ruo'on läpi, kunnes koirat kulkivat ohi". 

Vain neljä 28 miehestä selvisi. 

Vladimirin isä palveli toisessa maailmansodassa jalkaväessä Leningradin piirityksessä. Palattuaan taisteluun hän melkein räjäytti jalkansa irti saksalaisesta kranaatista, ja oli vammainen koko loppuelämänsä. Hän työskenteli sodan jälkeen tehtaassa. 

Vladimirin äiti oli asunut Leningradissa kaupungin saarron aikaan. Tuolloin häneltä oli kuollut lapsista toinen, Victor kurkkumätään. Äiti oli syvästi uskonnollinen Ordotoksi. Sodan jälkeen hänkin oli tehdastyöläinen. Kumpikin vanhemmista halusivat unohtaa sodan kauheudet ja jatkaa vain elämäänsä ilman kaunaa, Vladimiristä se oli kummallista.

Vladimir asui vanhempiensa kanssa Leningradissa Baskov Lanella talo nro 12:n viidennessä eli ylimmässä kerroksessa kahdenkymmenen neliön huoneessa. Neljä aikuista ja kaksi lasta asuivat soluhuoneistossa, jossa ei ollut kuumaa vettä, kylpyammetta tai wc:tä. Vladimirin syntyessä vuonna 1952 äiti oli ollut 41 ikäinen. Aineellisen puutteen sijasta Vladimir sai ainoana lapsena kaiken huomion.

Vladimirin isoisä Spiridon Ivanovitš Putin oli taitava kokki. Hän oli ollut ensin Leninin ja sitten Stalinin henkilökohtainen kokki. Se ei ole pieni saavutus täällä salamurhien ja kaksoisroolien luvatussa maassa. Uransa loppuaikana hän toimi vielä Nikita Hruštšovin kokkina, kunnes jäi eläkkeelle 80 vuotiaana vuonna 1959. Samaan aikaan alkoi Nikitan uran alamäki. Myöhemmin niin Leninin kuin Stalinin kuolemasta on esitetty epäilyjä etteivät ne olisi olleet luonnollisia.

Ukki kertoili sankaritarinoita pojanpojalleen, joka ihaili suuresti isoisäänsä. Spiridosta on sanottu että hänet oli koulutettu NKVD:ssa (KGB:n edeltäjä). Vuonna 1962 ilmassa leijui kylmän sodan luoma ydinsodan uhka. Vladimirin idoli Spirido kuoli vuonna 1965 pojan ollessa 12 vuotias.  

Lapsena Vladimir saattoi viihtyä tuntikausia jahdaten ja kiduttaen rottia kepillä porraskäytävässä. Epäilemättä hänelle oli tuttuja myös rotanmyrkyt. 

Lähistöllä sijainneesta koulusta ja opiskelusta Vladimir ei välittänyt. Hän myöhästyi tunneilta säännöllisesti. Pienikokoinen poika veltelehti mieluummin kadulla joutuen usein ongelmiin. Ongelmista selviämiämiseksi hän oppi kertomaan satuja uskottavasti (patologinen valehtelu). Isä yritti saada poikaa ruotuun vitsan voimalla. Myös opettaja vieraili Putinien kotona keskustelemassa pojan huonosta kouluasenteesta. Isä vastasi: Minkä minä sille voin. En minä voi poikaa henkihieveriin asti kurittaa.

Vladimiristä kehittyi asuinalueensa häirikkö. Tuon aikainen kaveri on muistellut Jos joku ikinä loukkasi häntä millään tavoin, Volodja kävi heti kiinni, raapi ja puri sekä repi tukkaa tupsuina. Hän teki mitä tahansa, jotta kukaan ei olisi koskaan päässyt nöyryyttämään häntä millään tavalla. Vladimirin lapsuuden taipumukset on yhdistetty psykopaattisiin ominaisuuksiin.

Isän suosituksesta poika aloitti 12 vuotiaana nyrkkeilyharrastuksen. Saatuaan ensimmäisen kerran kunnolla pataan (nenä murtui) hän siirtyi Samboon. 15-vuotiaana vuonna 1968 Vladimir näki Vladimir Basovin ohjaaman neliosaisen televisiosarjan Kilpi ja miekka. Sarja kertoo Neuvostovakoojan seikkailuista toisen maailmansodan pyörteissä. Tuolloin Vladimir omien sanojensa mukaan päätti tulla vakoojaksi. 

Hän kävi 16-vuotiaana tarjoutumassa töihin KGB:n toimistossa. Vladimir käännytettiin takaisin kotiin vastaamalla, että KGB:hen ei pääse pyrkimällä vaan sinne kutsutaan. Vladimirin tivatessa edelleen kerrottiin taloon otettavan vain armeijan tai ylemmän korkeakoulutukinnon kautta. Putin ei halunnut armeijaan. Kysymykseen mikä olisi toivottavin opiskeluala hänelle vastattiin laki. Siitä alkaen oikeustieteen opinnot Leningradin yliopistossa olivat selvä tavoite. 

Vladimir jakoi isän ja äidin kanssa saman asunnon 23 vuotiaaksi asti, kunnes hän aloitti KGB:ssä. Samalla hän alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa. 

Vladimir opiskeli ja palveli vuodesta 1975 alkaen Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin KGB:n tiedustelu-upseerina Leningradissa. Putin koulutettiin lailliseen että laittomaan tiedusteluun. Oman kertomuksensa mukaan KGB:n Red Banner-instituutissa hänelle annettiin peitenimi Platov. Putin oli myöhemmin opetusosaston johtaja, jatko-opiskellen samalla saksaa. Tuonaikaisessa henkilökansiossa Putinin sanottiin olevan "ahkera, kurinalainen ja tunnollinen työntekijä". 

Tosin Putinissa todettiin myös yksi vakava puute: hän ei tunne pelkoa. Vaaran uhatessa pidettiin parempana olla pelkotilassa koska pelko lisää adrenaliinin eritystä ja auttaa reagoimaan paremmin.

Vuonna 1983 Vladimir meni vihille kielitieteilijä ja lentoemäntä Ljudmila Shkrebnevan kanssa. Iloa pilasi ilmassa leijunut ydinsodan uhka. Vuodesta 1985 alkaen saksaa puhunut Vladimir toimi KGB:ssä Dresdenissä Itä-Saksassa. Perheeseen syntyi samana vuonna Maria (Masha) ja vuoden päästä Jekaterina (Katya). 

Myöhemmin Ljudmila on muistellut miehensä olleen varsinainen kotityranni, jonka mielestä naisen kuuluu hoitaa kaikki kotityöt. Putin oli myös kärkevä arvostelemaan vaimonsa valmistamia ruokia. Vladimirin ainoa kotitehtävä oli lasten vieminen lähellä sijainneeseen hoitopaikkaan.

Dresdenissä Putinin kantakapakka oli parin ratikkapysäkin päässä KGB:n talosta. Hämärä pieni kuppila Bierbar am Thor sijaitsi elementtitalossa pommitetun kaupungin historiallisessa keskustassa. On luultavaa että samassa paikassa Putin tapasi ostamalla tai kiristämällä hankittuja KGB:n kätyreitä. 

Kätyrit hankittiin Bellevue-hotellista. Ulkomaalaiset saatoivat Dresdenissä ollessaan majoittua ainoastaan tässä Stasin valvomassa hotellissa. Sen ravintolat, baarit ja huoneet olivat täynnä kameroita ja mikrofoneja. Stasi oli järjestänyt paikalle prostituoituja houkuttelemaan vieraita. Hotellihuoneen tapahtumat kuvattiin. Ne toimivat myöhemmin kiristyksen välineinä.

Vähän aikaa Berliinin muurin murtumisen jälkeen, 5. joulukuuta 1989, joukko saksalaisia ​​mielenosoittajia yritti hyökätä Angelikastrasse 4:n varrella sijainneeseen Neuvostoliitttolaisten KGB:n päämajaan. He etsivät arkistoja. 

Putin sai yleisön hajaantumaan kiihtyneenä uhaten  "Älkää yrittäkö väkisin tunkeutua tänne. Toverini ovat aseistettuja ja heillä on oikeus käyttää aseitaan hätätilanteessa". Väkijoukko perääntyi ja Putin poltti suuren määrän salaisia ​​operatiivisia asiakirjoja residenssin uunissa. Tammikuussa 1990 Vladimir päätti työmatkansa DDR:ään ja palasi Leningradiin. Tuon jälkeen romahti Neuvostoliitto. Päättyi Afganistanin verinen miehitys.

Neuvostoliiton etninen kartta.

Monet Neuvostoliittoon pakkoliitetyistä osavaltioista itsenäistyivät nopeaan tahtiin. Ne alkoivat toteuttaa omaa alkuperäistä kulttuuriaan. Neuvostoliiton kulttuurissa jalostettu Homo Sovieticus-geeni joutui taipumaan (mutta hetkeksi).

Venäjän etninen kartta.

Vuonna 1993 perustettu Venäjän federaatio koostettiin 83 liittovaltiosta. Nämä liittovaltiot sisältävät slaavien lisäksi peräti 160 erilaista etnistä ryhmää!

Venäjän osavaltiot 1993.

Putinin palasi Saksasta tultuaan yliopistoon ja väitöskirjassaan hän esitti Venäjän taloudellisen menestyksen riippuvan viime kädessä energiavarojen hyödyntämisestä. Lapset jatkoivat saksankieliseen lukioon ja sieltä Pietarin valtionyliopistoon. Maria opiskeli biologiaa ja Katerina oli Aasian opinnoissa. Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak palkkasi Putinin yliopistolta ulkomaankauppaan liittyviin tehtäviin.

Putin käynnisti ja johti monia suurhankkeita, kuten Pietarin sataman uudistus. Putinin toiminnasta esitettiin korruptiosyytteitä ja sakandaaeja. Vuonna 1996 Anatoli Sobtšak hävisi likaiseksi nimitetyn Pietarin pormestarivaalin. Samalla Vladimir Putin päätti erota Pietarin varapormestarin tehtävistä. 

Putin muutti perheineen vuonna 1996 Moskovaan. Vladimir aloitti työt ylitarkastajanvirastossa. Jo vuoden päästä hänet nimitettiin viraston johtajaksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin presidentinkanslian varahallintopäälliköksi.

Putin nousi vuonna 1998 yllättäen Boris Jeltsinin nimittämänä FSB:n johtoon. Boris Skuratov toimi tuollin valtakunnansyyttäjänä. Hänellä oli käynnissä tutkinta hämäristä kaupoista ja korruptiosta Jeltsin lähipiirissä. Eikä aikaakaan kun kansallisella televisiokanavalla esitettiin videonauha. Siinä valtakunnansyyttäjä oli alastomana sängyllä kahden prostituoidun kanssa. Putin vakuutti videon olevan aito. Näin hän nousi ensimmäistä kertaa kansalliseen julkisuuteen.

Jeltsin nosti Vladimirin FSB:n päällikön paikalta pääministeriksi vuonna 1999. Jo muutaman viikon kuluttua hänen valinnasta Venäjää ravisteli kerrostaloräjähdysten sarja jossa kuoli satoja viattomia ihmisiä. Vladimir syytti iskuista tshetsheeniterroristeja. Tätä käytettiin perusteluna sodan julistukselle. Myöhemmin on näytetty toteen että räjähdykset olivat järjestetty provokaatio. Hankkeen toteutti FSB Putin johdolla. 

Sotainnostus nosti tuntemattoman nuoren poliitikon Putinin nopeasti kansansuosioon. Sairastelevaksi tullut ja alkoholin kanssa ongelmiin joutunut Jeltsin nimitti Putinin virkaatekeväksi presidentiksi. Vuoden 2000 vaaleissa Putin sitten äänestettiin Venäjän presidentiksi. 

Kymmenen vuotta aiemmin Neuvostoliiton romahtaessa  harvat ja valitut olivat päässeet hankkimaan yksityistettyjä valtion suuryrityksiä pilkkahintaan ja osittain epärehellisin keinoin. Kymmenen vuoden kuluessa bisnekset olivat alkaneet luistaa hyvin. Vladimir otti näin muodostuneen oligarkkien joukon hallintaansa koko uransa ajan menestyksekkäästi käyttämällään keinovalikoimalla eli kiristys, uhkailu ja lahjonta. Mikäli edellä mainitut eivät toimineet viimeisenä keinona oli lisäksi käytössä eliminointi.

Tämän joukon avulla Putin alkoi luoda kansainvälisiä yhteyksiä opinnäytetyönsä mallin mukaisesti. Näin aloitettiin esimerkiksi kehittää kaasuputkihankkeita, öljyn vientiä ja 35% osuus maailmalla toimivista ydinvoimaloista. Talous nousi hieman myös kansalla ja se takasi kansansuosion. Vuonna 2003 Putin sai tytön tuolloin kerrossiivoajana työskennelleen Svetlana Krivonogikhin kanssa.

Putin jatkoi kärsivällisesti vuosikausien ajan. Lännelle muodostettavan energiariippuvuuden ansiosta hän arveli saavansa länsivallat "judo-kielellä" kuristusotteeseen. Vuonna 2008 tuli kaksi kautta täyteen ja hänen piti siirtyä yhden kauden ajaksi pääministeriksi. Noihin aikoihin aloitettiin salaisen palatsin valmistelutyöt Mustan meren rannalla Gelendžikissä. Putin toimi hankkeessa salanimellä Mihail Kalinin.

Vladimir teki myös suhdetöitä ja hänen uutisoitiin olevan menossa vihille tuoreen tyttöystävänsä Alinan kanssa, mutta uutinen peruttiin. Putin piti myös tiiviisti yhteyttä rikollisiin piireihin ja muisti ukin opetukset ruoista sekä juomista. Putinilla lukeekin ukin kuvassa "muista!" Vuonna 2012 hän siirtyi takaisin presidentiksi.

Putinit ilmoittivat avioerosta vuonna 2013. -Emme käytännössä koskaan nähneet toisiamme. Kummallakin oli oma elämänsä Putin muisteli myöhemmin. Vladimir jatkoi peliä aikuisten lastensa ikäisen Alina Kabajevan kanssa. Hän on 31 vuotta Putinia nuorempi.

Vladimir johti valtiota yhä auktoritäärisemmin Neuvostoliiton ja Stalinin hengessä. Syksyllä 2014 Alina siirtyi Venäjän kansallisen mediaryhmän (NMG) johtoon. Tuosta alkaen yhtiöstä on kehittynyt Putinin sanoman kansallinen äänitorvi. 

Putinin kädet ovat kerrostaloräjähdysten jälkeen olleet yhä pahemmin veressä, kuten on nähty Tsetseniassa, Georgiassa sekä vuodesta 2014 alkaen Ukrainassa. On ajauduttu toiseen kylmään sotaan. 

On myös väitetty että vuonna 2015 Alina synnytti Putinille kaksostytöt Sveitsissä. Tämän jälkeen olisi tullut vielä kaksi poikaa. Vuonna 2018 tuli 6 vuotiseksi venytetty presidenttikausi täyteen ja Vladimir valittiin uudestaan. 

Viimeisimpänä Putin käynnisti vuonna 2022 helmikuun 24 päivän hyökkäyksen, joka on hänen pakko-oireisen kahdeksan vuotta kestäneen konfliktin loppunäytös. Taas mitataan edustuksellisen demokratian ja totalitarismin voimaa. 

Venäjä ei ole tehnyt tilinpäätöstä menneisyytensä kanssa, kuten esimerkiksi Saksa. Sen tekemisessä sillä on Putinin Venäläisessä ruletissa (Русская рулетка) edessään vielä pitkä ja kivinen tie. Kuten vanhassa sananlaskussa sanotaan: ensin oli uho sitten tuli tuho. Kansainvälisessä oikeudessa tullaan näkemään Putin sekä hänen kanssarikolliset osallisuudestaan kansanmurhiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Hyväksyessään rikokset Venäjän kansa on tässä osasyyllinen. Kuinka paljon, se tullaan vielä näkemään.

Koska ikuista impeeriumia ei ole vielä keksitty, tässä shakissa saattaa käydä lopulta myös niin, että Berliinin muurin kaatumisesta alkanut Neuvostoliiton romahdusprosessi jatkuu edelleen. 

Neuvostoliiton impeeriumin romahdus.

Entäpä jos Venäjän nykyiset 160 etnistä ryhmää ja niiden muodostamat 83 liittovaltiota alkavatkin haluta perustaa omia, itsenäisiä ja kansan demokraattisesti (Демократия) johtamia valtioita? Silloin kahlehdittu kansa saattaisi päästä lopulta vapauteen ja vetše alkaisi soida uudestaan?

Luultavinta kylläkin on ettei mitään sisällissotaa eikä hajoamista tule. Venäjä vain pikku hiljaa näivettyy ja kleptokratia jatkuu kuten on ollut alusta asti. Silovikit pysyvät vallassa ja Euroopan naapurina toimii samaa epävakaa mafiavaltio kuten tähänkin saakka. Kansaa pidetään hallinnassa esimerkiksi oikeusjutuilla.

Itseasiassa Moskova on jo alunperin perustettu petoksella. Tuolloin 1100-luvun alkupuolella Pajari Stepan Kutško omisti Moskovan majatalon. Hänet tapettiin ja hänen majatalonsa varastettiin. Talon ympärille perustettiin (rosvo)kartano. Kartano ympäröitiin paaluaidalla ja kartanosta kehittyi paikallisen kaupan keskus. Vuosisatojen aikana kaupunkivaltioksi kasvaneena Moskova laajensi alueitaan idästä tulleiden Mongolien tuella ja niiden vasallivaltiona.

Sigirin Ukko - Shigir Idol - Шигирский идол

Maailman vanhin tunnettu, 12 100 vuotta sitten (ybp) valmistettu Šigirin puuveistos eli Šigirin puuidoli (Shigir Idol, Шигирский идол) täyttää ehdottomasti idolin määritelmän. Sen valmistamiseksi on aikanaan nähty tosi paljon vaivaa ja se on ollut varmasti yhteisönsä ihailun, arvostuksen ja/tai jopa palvonnan kohde. Tämä alunperin viisimetrinen, yhdestä puusta valmistettu veistos (tai toteemi) on valmistettu lehtikuusesta. Sigirin Ukko on kiinnostava myös siksi että Suomalais-Ugrilaisten esi-isät elivät veistoksen valmistamisen aikoihin samoilla seuduilla. 

1800-luvun puolessa välissä Shigirin turvesuolla Keski-Uralin itärinteeltä sijaitsi avolouhos.  Kullankaivajat kaivoivat esiin kreivi Aleksei Aleksandrovitš Stenbock-Fermorin mailla sijainneeta kaivokselta myös erilaisia ​​esihistoriallisia esineitä. Niitä oli valmistettu sarvesta, luusta, puusta, kivestä tai savesta. Vuosien myötä esiin tuli lisää löydöksiä. 

Lähellä Kalatan kylää (nyk. Kirovgrad ) ja noin 80 km Jekaterinburgista luoteeseen Chigir järven aueella sijainneesta kaivoksesta löydettiin  24. tammikuuta vuonna 1890 neljän metrin syvyydestä veistos. Kappaleiksi murtunut teos purettiin kymmeneen osaan. Nykypäivänä avolouhoksen löytöpaikka on tulvinut ja saavuttamattomissa.

Chigir järvi (Чигирское озеро).

Kreivi lahjoitti löydökset paikalliselle Uralin luonnontieteiden ystävien seuralle (UOLE). Professori DI Lobanov yhdisti palasia yhteen saaden aikaan 2,8 metriä korkean veistoksen. Käsillä varustettu hahmo seisoi vitsikkäästi jalat ristissä. Se koottiin veistoksen kappaleista sattumanvaraisesti. Jotkin hahmon osat eivät olleet yhteydessä toisiinsa ja puolet fragmenteista jätettiin rekonstruktiossa kokonaan käyttämättä. Malli oli museossa esillä yli kaksikymmentä vuotta.

Rekonstruktio nro 1.

Vuonna 1914 arkeologi Vladimir Jakovlevich Tolmachev suoritti jälleenrakennuksen tieteellisiin menetelmiin pohjautuen. Rekonstruktiossa hän käytti kaikkia veistoksen fragmentteja. V. Ya.Tolmachevin mukaan idoli oli vähintään 5,3 metriä korkea hahmo, jolla oli kookas veistoksellinen pää, lankkumainen runko sekä pitkäksi kartioksi veistetty alaosa. 

Rekonstruktio nro 2.

Vallankumouksen jälkeisen ajan Neuvostovenäjällä ei arvostettu veistosta ja se oli pakattuna varastossa. Seitsemänkymmenen vuoden säiytyksen aikana veistoksen rungon alaosasta katosi iso osa palasia tuntemattomista syystä. Mahdollisesti katoaminen oli tapahtunut jo vallankumouksen vuosina. Nykyään idolin korkeus on 3,4 metriä. Kadonneet palaset keskeltä kapenevaan pohjaan voidaan arvioida vain Tolmachevin piirrosluonnoksen perusteella. Kadonneen osan kokonaispituus on 1,95 m.

Vuonna 1997 havaittiin, että idolin pinta alkoi murentua, ja se päätettiin säilyttää. Sitä ennen päätettiin tehdä puun sisäkerroksista otettujen näytteiden radiohiilianalyysi Venäjän tiedeakatemiassa Moskovassa ja Pietarissa. Se antoi veistoksen iäksi noin 9500 vuotta. Tulos aiheutti tiedemaailmassa sensaation.

Vuonna 2015 tehtiin uusi mittaus Heidelberg yliopistossa Saksassa. Tämä analyysi antoi iäksi 11 ​​500 vuotta. Kyseessä olisi siten kautta aikain vanhin tunnettu puuveistos. Shigirin Ukon läheltä löydetty koristeltu sarvi antaa samaan ajoituksen. Veistoksen kuvioita tunnetaan jääkauden päättymisen ajoilta. Se tukee myös tehtyä havaintoa. Ilmastollisesti tuolloin muututtiin pleistoseenistä holoseeniin, jolloin esimerkiksi golf-virta käynnistyi. Holoseenistä alkoi ilmastollisesti nykyisen kaltainen ajanjakso.

Vuonna 2021 Göttingen yliopiston (Saksa) tutkijat julkaisivat AMS-tulokset esittäen veistoksen iäksi noin 12 100 vuotta. Tuloksen mukaan teos olisi valmistettu juuri viimeisimmän jääkauden lopussa. Tuohon aikaan alueella liikkui suur-riistaa pyytäneitten metsästäjä-keräilijöiden lisäksi esimerkiksi mammutteja, villihevosia, jättiläispeuroja, naaleja sekä luolaleijonia.

Mammutti by Thomas Quine 

Tehdyt radiohiiliajoitukset tukevat yhteisesti käsitystä siitä että Shigirin Idolli on Mesoliittinen kauden alusta. Samalla se on esimerkiksi yli 6000 vuotta vanhempi kuin Stonehenge ja yli kaksi kertaa vanhempi kuin Egyptin pyramidit! Orgaanisesta aineesta valmistettu teos muistuttaa iältään ja ulkonäöltään, turkkilaisen Göbekli Tepen kiviveistoksia. Göbekli Tepe on usein mainittu ihmiskunnan historian ensimmäisinä monumentaalisina rituaalirakenteina. Viimeisimpien mittausten tulosten mukaan Shigir Idol olisi tätäkin vanhempi! 

Luonto oli järjestänyt ainutlaatuisen aikakapselin säilöessään veistoksen vuosituhansien ajaksi suohon. Jos Venäläiset osasivat kadottaa löydettyään osan veistoksesta, niin Suomessa ei edes tiedetä mitä kaikkea on kadotettu soita kuivattaessa. Kuivatettu suo ei enää säilö orgaanista materiaalia vaan hajottaa ne.

Tuosta tulikin mieleen että tietämistä on sanottu olevan neljää lajia. 1. Ei tiedä, mitä ei tiedä. 2. Tietää, mitä ei tiedä. 3. Luulee että tietää ja 4. Tietää että tietää. Mitä kauempana historiassa liikutaan sitä varmemmin myös tiedemiehet liikkuvat ensimmäisessä kolmessa luokassa. 

Onneksi tieteilyyn on rakennettu itseään korjaava takaisinkytkentä. Kun tiedettynä pidetystä asiasta esitetään aukottomasti ja kattavasti perustellen uusi tieto, otetaan se käyttöön.

Sigirin Ukko on alkuperäisessä muodossaan ollut on vähintään 5,3 metriä veistos. Se on veistetty yhden kypsään ikään ehtineen lehtikuuksen sydänpuusta. Lehtikuusen lahonkestävyys on siis tunnettu jo tuolloin. Vuonna 2014 tutkijat laskivat vuosirenkaista veistoksessa käytetyn puun iäksi 159 vuotta. 

Konekäännöksen mukaan: "Ensimmäiset 18 rengasta ovat huomattavasti kapeampia kuin muut, mikä viittaa vaikeisiin olosuhteisiin puun varhaisessa kasvuvaiheessa, mahdollisesti lähellä olevien puiden takia. Noin 20 vuoden iässä puun kasvu vakiintui ja tasainen kasvuvaihe kesti 60 vuoteen asti. Seuraavalla jaksolla havaitaan epävakaa kasvuvauhti. 30 vuoden aikana merkittävät laskut osoittavat toistuvia vaikeita ilmasto-oloja, jotka luultavasti olivat vaikeita myös metsästäjä-keräilijöille". 

"Keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti 2,49 mm on huomattavasti alhaisempi kuin nykyinen (esimerkiksi Etelä-Uralin subalpiinivyöhykkeen keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti on 9,89 mm ), renkaiden leveys vaihtelee myös vähemmän kuin nykyaikaisissa näytteissä. 

Veistoksen yläpään niukat kasvuvuodet vastaavat veistoksen ala-osaan, josta näytteet otettiin. Tämä havainto on todistaa veistoksen kaikkien palasten kuulumisesta yhteen ja samaan puunrunkoon". 

Vuosirenkaiden- sekä tunnetun ilmaston perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään puiden sijoittumista esihistorialliseen aikaan. Tiettävästi tämän veistoksen vuosirenkaita ei ole vertailtu aikakauden ilmasto-oloihin.

Veistoksen pää on suuri ja sen takaosa on siististi pyöristetty. Kasvojen ilme on ikään kuin yllättynyt. Syvältä katsovat silmät ovat ilmeikkäät. Silmäkulmat ovat ulkonevat, litistynyt nenä ja hieman avoin huolellisesti pyöristetty suu. Nenästä korviin kulkevat poikkiraidat kuvaten mahdollisesti tatuointeja. 

Pujopartainen Sigirin Ukko - Shigir Idol - Шигирский идол.

Veistoksen lankkumainen runko on kauttaaltaan peitetty kaiverruksilla. Siksak-kalanruotokoriste kiertyy koko pituudella. Vartalon yläosassa sekä edessä että takana kulkee vaakasuuntaiset ja vinot raidat. Päähän suuntautuvia hartioita, kylkiluita ja lapaluita esitetään myös kalanruoto-kuviolla. Veistoksen ala-osa on kartio ja pohjassa on syvennys, ikäänkuin erottamassa jalkoja toisistaan.

Yleisesti ottaen veistos oli suunniteltu ja valmistettu erittäin huolellisesti, vaikkakin lehtikuusi puumateriaalina ei ollut kiitollisin työstettävä. Rungossa näkyy jälkiä lukuisista sälöistä sekä oksista. Rungon tasaiset sivut on tehty terävästi teroitetulla kiillotetulla piikivestä valmistetulla kovelokirveellä, jossa oli suora terä. 

Työssä käytettiin tämän lisäksi ainakin kahta piikivestä valmistettua talttaa. Ensimmäisessä oli 2–3 cm leveä terä ja toisen terä oli 4–5 cm leveä. Terän kärjen toinen sivu oli kaareva, kuin lusikka. 

Talttauksen kuviointia.

Veistoksen kumpikin pää pää on leikattu vinosti muotoillulla taltalla, jossa on leveä, heikosti kovero terä. Koveron taltan valmistaminen sekä pyöreän muodon luominen ovat vaatineet erityistaitoja. On esitetty että talttaamisessa käytettiin majavan alaleuan etuhampaita.

Sigirin Ukon pää ja vartalon palanen.

Mesoliittisestä kaudesta käytetään usein nimitystä (mesoliittinen) kivikausi. Useat alkuperäiskulttuurit, kuten esimerkiksi aboriginaalit eskimot, intiaanit tai saamelaiset saattoivat elää "kivikauden" kultturissa lähelle nykyaikaa. Terminä "kivikausi" on niin entisten- kuin myöhäisempienkin aikojen alkuperäiskansojen elämäntyyliä leimaava ja alentava käsite, josta kyllä pitäisi vähitellen päästä eroon. Voi hyvin nähdä, että noissa kulttureissa on sydämen viisaus ja esimerkiksi luontosuhde ollut paljon edellä nykyajan "korkeakulttuureita". Toki on heidänkin kilvessä oma tahransa. Jääkauden jälkeen ihmiskunnalla on ollut osuus megafaunan katoamiseen.

---------------------------

Veistoksen löytymisestä alkaen on pohdittu sen käyttöä ja esillelaittoa. On huomattava että veistos oli korkea mutta varsin ohut. Leveyden ja korkeuden suhde oli noin 1:20. Se tarkoittaa sitä, että teos oli altis rikkoontumaan. Sitä ei ole ollut helppo asettaa pystyyn ja laskea alas. On myös havaittu että teoksen alaosassa ei ole merkkejä lahoamisesta, joka on niin ikään hämmentänyt tutkijoita. 

Ehkä Sigirin Ukko sidottiin puuhun tai pyvääseen? Vai asetettiinko se kiviseen kartiokuoppaan ja ainoastaan juhlamenojen ajaksi? Veistoksen pohjassa olevaa koloa on arveltu erottamaan jalat toisistaan. Voisiko sillä olla käytännöllisenpi tarkoitus. Entä jos kolo oliki tarkoitettu vivulle tai köydelle, jolla patsas saatiin irroitettua kartiokolostaan hallitusti? 

On saatu myös selville että veistos on ollut käytössä korkeintaan muutamien vuosikymmenten ajan. Jos veistosta säilytettiin pituusasennossa, olisiko äkillinen vedennousu ja lössimaan kulkeutuminen voinut haudata sen seuraavan kymmenen tuhannen vuoden ajaksi ja myöhemmin löydettäväksi?

Sigirin Ukko.

Veistoksen suurimman arvoituksen kuitenkin luovat siinä olevat kuviot. Huipulla olevan pään lisäksi teoksesta löytyy useita kasvoilla varustettuja hahmoja. Hahmojen piirteet vaikuttavat aluksi kaavamaisesti laadituilta, osa luurankotyylisesti esitettynä. Tarkemmin tarkasteltaessa jokaisella heistä on havaittavissa oma yksilöllinen luonteensa. 

V.Ya. Tolmachev laski veistoksesta kaikkiaan viisi hahmoa. Hahmoista kolme on edessä ja kaksi veistoksen takana. Vuonna 2003 Svetlana Savtšenko havaitsi lisäksi kuudennen naamion vartalon takaa. Vuoden 2014 tutkimuksissa löydettiin seitsemäs, vaurioitunut naamio. Tämän lisäksi ehdotettiin, että hahmoja on mahdollisesti enemmän. Idolin ruumiissa on "sokeita pisteitä".

Toteemista löydettyjä kasvokuvia
vuoden 2014 laskennassa.

Keitä tai mitä nämä hahmot sitten ovat? Aikojen saatossa tutkijat ovat esittäneet aiheeseen lukuisia erilaisia ​​päätemiään ja ehdotuksia. Kieltämättä hahmot saavat mielikuvituksen liikkeelle. Ovatko nämä maailman luomiseen osallistuneiden hahmojen symboleja? Muodostavatko hahmot ikään kuin pystyyn luodun universumin? Onko hahmoja oltava juuri 7 kappaletta? Kuvataanko tässä kolmikerroksista maailmaa? Onko veistos tarkoitettu antamaan seuraajilleen jotain erityistä voimaa, taikakalu? Onko tämä maailmanpylväs, universaali elämänpuu, tai maailmanpuu?
Ehkä kysymyksiin ei saada koskaan vastauksia.

Sen sijaan tiedetään että jääkauden eli myöhäispaleoliittisen kauden lopussa oli mielenkiintoinen nuorempi dryas-kausi. Patsaan valmistusajankohta sijoittuu nuoremman dyas-kauden loppuun. Kauden lopussa oli myös valtava Baltian jääjärven purkaustulva. Sen jälkeen alkoi ilmastollisesti nykyisenkaltainen holoseeni jakso.

Venäläisiä tutkijoita kovasti askarruttava kysymys on myös, onko idoli "paikallisten perinteiden" tuote vai oliko se joidenkin Uralin poikki vaeltaneiden lukuisten heimojen veistämä? Ehkä heidän pitäisi ensin pitäisi määritellä mitä mainitsemansa käsitteet tarkoittavat.

Mikäli veisoksen ikänä pidetään 12100 vuotta, siihen aikaan seudulla vaikutti Kostjonkin kulttuuri. Jääkauden päättyessä se alkoi kehittyä mm. Swidryn, sittemmin Kundan kulttuuriksi. Kulttuurien on otaksuttu puhuneen suomalais-ugrilaista kieltä. Haploryhmä N-M178 (Y-DNA) jälkipolvet ovat eläneet Uralin seudulla tuohon aikaan useiden tuhansien vuosien ajan. Puhutaanko heidän kohdallaan Uralin poikki vaeltaneesta heimosta vai paikallisen perinteiden tuotteiden valmistajista? 

Nykypäivän (Itä-)Suomessa ja Balttiassa N-M178 on hyvin yleinen haploryhmä. Suomesta on tavattu myös samantyylistä veistoksia. Toistaiseksi vanhin tiedossa oleva Pohjankurun puujumalainen on tosin arvioitu olevan paljon myöhäisemmältä ajalta eli 7000 vuoden takaa.

Pohjankurun puujumalainen.

--------------------

Shigir-idoli on kirjailtu universaaleilla kuvioilla. Symboleita ja joitain hahmoja tarkastelemalla voidaan ehkä yrittää tavoittaa veistoksen "sanomaa". 

Ylimmäisenä on ohutkaulainen Sigir-hahmo. Onko tämä yhteisön pääjumaluus? Voi hyvin kuvitella keskikesän juhlaa, jossa aurinko muodostaa veistoksen pään ympärille sädekehää. Yläviistoon katsottaessa teoksen kasvojen ilme näyttää entistäkin jylhemmältä. Veistokselle on voitu myös lisätä julien ajaksi esimerkiksi päähine tai kaulassa liehuva nauha. Aamun aurinko muodostaa veistokselle ohuen ohuen varjon, joka leviää keskipäivällä täyteen mittaansa kunnes iltaa kohti taas kapenee näkymättömiin.

1. Sigir-hahmo.

Natiivi Amerikkalainen1800-luvun lopulta
vastaavanlaisella rintakoristeella varustettuna.

Järjestyksessään toinen hahmo on verhoiltu kauttaaltaan siksak-kuviolla. Esittääkö hän yhteisön shamaania? Siksak-kuvio on ikiaikainen, eräs vanhimmista ihmiskunnan symboleista. Eittämättä kuviossa on voimakkaasti latautunut merkitys. Siksak-kuvio on voinut tarkoittaa vahvasti hyvä tai vahvasti pahaa. Mieleen tulee käärmeenpalvonta, jossa käärmeitä pidettään pyhinä ja kunnioitettavina olioina. Käärmeen myrkky ja lääke ovat saman asian kaksi eri puolta. Kokonaisuutta saatettiin ymmärtää tuolloin nykyistä paremmin.

Uskomuksissa ja taikuudessa käärmeiden merkitys on eläimistä suurin. Käärmet on esitetty enne-eläiminä, toteemieläiminä ja falloksen vertauskuvina. Ne ovat liittyneet hedelmällisyyskulttiin ja haudan vartijoihin. Ihmisen sielu matkalla tuonelaan on saatettu esittää käärmeenä. Nahkan luominen myös vertautuu uudestisyntymiseen. 

2. Käärme-hahmo.

Kalliomaalauksissa "siksak-kuviot ja muutamat metamorfoosiset hahmot, joissa on sekä ihmisen että eläimen piirteitä nk. teriantrooppihahmot, voidaan tulkita transsin eri vaiheidenkuvauksina (Lahelma 2001:2-21). Kivikäs (1997:44-45) puolestaan esittää, että siksak-kuvio saattaa olla tulkittavissa mm. käärmeeksi tai salamaksi. Pentikäisen (1995:89) mukaan käärme ja sitä symboloiva siksak -kuvio ovat yleisiä myös saamelaisrummuissa, joissa niiden sijainti Aution (2000:198) mukaan viittaa hyvään onneen ja menestymiseen. Nämä em. kuviot on todettu universaaleiksi silmän sisäisiksi malleiksi, joita on nähtävissä mm. muuntuneissa tajunnantiloissa. Tällainen tila on saavutettavissa esim. erilaisten huumaavien aineiden kautta. Myös migreeniä sairastavat näkevät samantyyppisiä kuvioita esim. sahalaitaisia siksak-viivoja". 

Käärmeitä on saatettu pitää myös elättikäärmeinä. Siksak-kuviolla on käärmeelle itselleen kolme käytännöllistä tehtävää. Se maastouttaa eläimen, havaittuna varoittaa ja paetessaan aiheuttaa näköharhan saalistajalle. 

Veistoksen järjestyksessään kolmannella hahmolla lähtee säteet päästä. Hahmon lukeutuu niin sanottuihin aurinkopäisiin jumaluuksiin. Heitä on kuvattu eri aikakausina eri tavoin. Veistoksen vasemman puoleisessa kyljessä kulkeva vinoraidoitus muuttuu tässä kohtaa siksak kuvioksi. Oikeassa kyljessä kulkeva siksak kuvio päättyy tähän hahmoon. Veistoksen takapuolella vastapäätä aurinkopää-hahmoa on vaurioitunut ja seitsemäntenä löydetty siksak kuviosta kalanruotoon muuttuva hahmo.

Aurinkopää-hahmo.

Idea ilmentyy seudulla vielä tuhansia vuosia myöhäisemmässä Suomalais-Ugrilaisen metallurgien permian pronssivaluissa ensimmäisen vuosituhannen puolivälissä.

Paljon myöhäisemmän pronssikauden
permiläisiä aurinkojumaluuksia

Neljännellä hahmolla on kalanruoto päässä sekä veistoksen takapuolella viidentenä löydetty naishahmo, joka palautuu vielä muinaisempaan menneisyyteen. Naishahmolle on kuvattu kasvojen lisäksi selkäranka. Lonkkia korostetaan kolmella vaakaviivalla. Polvet ovat koukussa ja jalkojen välistä putoaa pisteitä, jolla kuvataan luultavasti naista. 

Kalanruotopää sekä nainen

Vastaavaa esitystä ei ole tavattu juuri mistään muualta. Hieman yllättäen näin piirretty nainen on löydetty vähintään tuhat vuotta vanhemmasta, ehkä 15 000 vanhasta luolamaalauksesta Etelä-Uralin Ignatievskajasta luolan takaosasta.

Viimeisenä veistoksessa on vasemmalla idolin ruumin "sokea piste" jossa siis mahdollinen siksak-vartaloinen hahmo. Veistoksen takana kuudentena löydetty ja osin vaurioitunut kalanruotoinen hahmo. Kalanruoto on esihistoriallisen ajan yleisimpiä symboleja. Kuvio toistuu tärkeissä yhteyksissä vielä pitkästi historiallisella ajalla. Kantaosan päässä on myös nähtävissä kolo.

"Sokea piste" sekä kalanruoto-hahmo.

Olisi hauskaa joskus veistää veistoksesta kopio tai pienoismalli ihmeteltäväksi. Ehkäpä sille vielä liikenee aikaa muilta mielenkiintoisilta harrastustuksilta. 

Sigirin ukko antaa venäläisellä Шигирский идол hakusanalla paljon tuloksia niin kuvina kuin teksteinä. Veistosta säilytetään nykyään Sverdlovskin paikallismuseossa, jos joskus tulee käyntiä Venäjällä niin tässäpä ykköskohde.