Hyvää Joulua

 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2024!

Joulukattauksessa: Kitara Gibson ES-335 Antique natural dot, vahvistin Rikstone C25 ST ja kaiku Binson Echorec valmistaja T Rex.

Laiteasetukset.

Teemaan sopivasti vielä muutamia, vähän aikaa sitten kotikulmilta otettuja kuvia. Video sekä kuvat Marika.

Tunne vastaan järki

Luin pitkästä aikaa Bertrand Russelin kirjoittaman "Länsimaisen filosofian" historian. Kirjoittaja on vuosikymmeniä sitten kuollut matemaatikko, filosofi, loogikko ja aikansa älykkö. Vaikka länsimaisen filosofian historian kirjan ensijulkaisusta aikaa on kulunut lähemmäs sata vuotta, niin tuo aika on länsimaisen filosofian historiassa lyhyt hetki. 

Bertrand Russel, länsimaisen
filosofian historia.

Niin ollen teksti ja viimeisen 2500 vuoden aikana vaikuttaneiden filosofien analyysi on edelleen varsin osuvaa ja ajankohtaista luettavaa. Näin ainakin vertailtaessa niiden filosofien osalta keiden tuotokset ovat tuttuja. Russelin länsimaisen filosofian historiaa on aikanaan myös kritisoitu, mutta mielestäni osuvampaa synteesiä aiheesta on vaikea löytää.

Russelin filosofian peruskysymysten myötä aloin pohdiskella ihmisten ja yhteisöjen järjestäytymistä enemmänkin. Lisa Feldman Barret nimeää nämä ekolokeroiksi. 

----------------------------

Heimokulttuuri

Viisitoistatuhatta vuotta sitten ihmiset elivät vielä täysin heimokulttureissa. Keräily- ja paimentalouksien muodostuvat yhteisöt järjestäytyivät perheiksi, perheet suvuksi ja lopulta suvut heimoiksi. Heimon tärkein tunnusmerkki oli se että siltä puuttui väkivallan monopolia harjoittava keskusvalta. Heimokulttuurin jäsenet olivat itsenäisiä ja ylpeitä ihmisiä arvostaen vapauttaan. Tämä teki keräily- tai paimentolaisheimokunnista (ekolokero) periaatteessa demokraattisia ja tasa-arvoisia.  

Jäsenten vapaus oli näennäistä, sillä sitä rajoitti sitoumukset perhettä, sukua sekä heimoa kohtaan. Jos jäsentä uhattiin, suku tuli viipymättä apuun. Sukulaisia oli myös vastavuoroisesti autettava viipymättä hädän hetkellä. Useimmiten suvun vanhin, johon suhtauduttiin erityisellä kunnioituksella oli mies. 

Vaikka asuttiin hajallaan maantieteellisesti laajalla alueella, vahvaa sukuyhteyttä pidettiin yllä ja sitä vahvistettiin eri rituaalien aina tavattaessa. Täysin individualistit henkilöt poistettiin yhteisöstä. Yksin luonnon armoilla eläminen oli monin verroin turvattomampaa sekä lyhytkestoisempaa, joten jokainen pysyi mielellään yhteydessä sukuunsa.

Heimokulttuuri

Heimokulttuurissa uskottiin moniin jumaluuksiin ja henkiin. Palvomisen välittäjänä saattoi olla yhteisön yhteinen idoli, kuten pohjolan kansalla Sigirin ukko. 

Keskinäiset erimielisyydet selviteltiin pohjolan heimokulttuurissa esihistoriallisella ajalla käräjäkivillä. Käräjät eli heimoneuvosto (Thing) muodostettiin sukukuntansa vanhimmista. Rangaistuskäytännöistä yleisimpänä käytössä oli hyvitysmenettely. Vaikka heimokulttuuri on hävinnyt suuresta osasta nykyaikaista läntistä maailmaa niin sitä tavataan edelleen maailmassa huomattavan paljon.

--------------------

Maanviljelykulttuuri

Jääkauden väistyessä ilmasto-olot muuttuivat entiseen verrattuna rajusti. Suotuisampien olosuhteiden myötä alkoi kehittyä maanviljely. Viljelytoimintaa aloiteltiin siis jo reilut yksitoista tuhatta vuotta sitten, mutta järjestäytyneenksi touhu kehittyi vasta joskus 5500 ennen ajanlaskua. 

Pellon raivaaminen metsään oli erittäin raskasta ja aikaa vievää työtä. Vaivannäön seurauksena keksittiin täysin uusi käsite, raja. Pellosta tuli minun pelto ja minun maa erotettiin rajalla metsästä. Vaikka eläimiä hyödynnettiin vetojuhtina, pellolla ahertaminen oli edelleen raskasta. 

Ihmiset asettuivat asumaan paikoilleen peltojensa läheisyyteen. Maatalouden tuottaman ylijäämän seurauksena yhteisöihin alkoi kehittyä ryhmiä, jotka olivat keskenään täysin eriarvoisessa asemassa. 

Alkoi naisten alistaminen. Suurimmasta väestöryhmästä, joka viljeli maata tehtiin orjia. Muodostui hierarkisesti järjestäytyneet käsityöläisten, pappien, sotilaiden sekä hallinnon luokat. Luokkajaon lopputulemana vijelijäyhteisöä (ekolokero) johdettiin yksinvaltaisesti. Keksittiin pyörä sekä lukutaito.

Peace Scene of the Standard of Ur

Viljelykulttuurissa sadon takaamiseksi eli ruoan varmistamiseksi seuraavan talven ajaksi oltiin valmiita sietämään monenmoisia vaivoja. Oltiin valmiita tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia yli vuoden päähän. 

Näin siviloidun ihmisen toimintaan tuli mukaan harkitsevuus. Metsästyskulttuurissa olleet sponttaanius, intohimo sekä joskus nopeasti kohdatut vaaralliset tilanteet muuttuivat maanviljelijäkulttuurissa eriarvoisuuteen, sovinnaisuuteen, ennakoivuuteen, sekä tylsyyteen. 

Vaivanpalkkioksi viljalla kyettiin elättämään heimokulttuuriin verrattuna moninkertaisesti suurempia yhteisöitä murto-osan kokoisella alueella. Niinpä eturistiriitatilaneissa keräilymetsästäjien oli väistettävä huomattavasti suuremmiksi kasvavia viljely-yhteisöitä.

Käsityöläiset olivat tärkeä luokka.

Usko maanviljelykulttuurissa oli heimokultturien tapaan polyteististä eli uskottiin moneen jumalaan. Viljelykultturissa tärkeimmäksi nousi hedelmällisyyden, kuten härän tai maaemon palvonta. Uskottiin että hyvät suhteet jumaluuteen takasivat hyvän sadon. Uskottiin myös siihen että yhteisöä johtanut yksinvaltias oli erityisen läheisessä suhteessa pääjumaluuteen. 

Yksinvaltias esitettiin usein maanpäälle laskeutuneena jumaluutena. Liittyessään hallitukseen jumalat tulivat kosketukseen moraalin kanssa. Lainsäätäjät saivat siten lakikokoelmansa eli dogminsa joltakin jumalalta ja lain rikkomisesta tuli jumalaton teko. 

Tuhansia vuosia käytössä ollut itsevaltius, tai myöhemmin 1500-luvusta alkaen Machiavellismi, taikka 1900-luvulla alkanut yksinjohtajuutta toistava yksipuoluejärjestelmä ja komentotalous edustavat samaa dogmisysteemiä. Niiden olemus ei ole staattinen. Yhteisön pysymiseksi johtajansa hallinnassa kuria on alati tehostettava, jolloin lopulta joudutaan pysähtyneisyyden aikaan. Pysähtyneisyyden aika voi sitten kestää useiden sukupolvien ajan. 

Viljelykulttuuri

Kun pysähtyneisyys oli näivettänyt yhteisönä riittävästi, niin hallinnon rappiota seurannut pidäkkeiden purkautuminen johti hillittömään anarkiaan. Jos kaikkien sota kaikka vastaan ei ehtinyt johtaa hajallaan olevaa yhteisöä naapuriyhteisön alamaisuuteen (orjuuteen), niin se johti ennen pitkää uuteen dogmiin, uuteen johtajaan ja uuteen kierrokseen.

Maatalouskultturissa edettiin Mesopotamiasta Egyptiin ja Egyptistä antiikin aikaan. Noin vuonna 600 ennen ajanlaskua Kreikan sivilisaatiossa tapahtui nopea kehitys. Maatalouden tuottaman ylijäämän ja luokkajaon seurauksena Ateenan kaupunkivaltiossa muodostui vapaiden joutilaitten nuorten miesten luokka. 

Oikeuden riita-asioissa saivat vapaat miehet puolustaa itse itseään. Hyvillä puhelahjoilla oli siten mahdollista saada itselleen huomattavaa lisäetua ja esimerkiksi tuomarit puolelleen. Taitoja harjoitettiin maksullisten opettajien, sofistien avulla. Keksittiin uusia asioita kuten (länsimainen) filosofia.

Akropolis (pixabay)

Ateenan filosofipiireissä keksittiin että intohimon ja harkitsevuuden eli tunteen ja järjen välissä on ristiriita. Sieltä alkaen filosofit ovat kehitelleet toinen toisensa jälkeen ja mielestään toinen toistaan parempia (yhteiskunta)malleja perustaen ne aina joko tunteen tai järkeilyn varaan. Vastakkainen puoli on niissä nähty aina kilpailevana rakenteena, joka tulee sulkea pois tai vähintään minimoida.

Tunteeseen perustuneet yhteisöt (esim. Spartalaiset) ovat luottaneet johonkin uskomiseen, dogmiin. Niiden vaikuttimina ovat olleet romanttiset liikkeet, jotka pitävät suuressa arvossa kuria, urheutta, sankaruutta, jaloutta, seikkailua ja intohimoa uskomansa asian puolesta. Sankarivaltiossa ihmiset ovat valtiota varten. Ne suhtautuvat myötämielisesti ihmisluonnon irrationalisiin ja intuitiivisiin puoliin, koska järki tuntuu heistä vihamieliseltä sosiaaliselle yhteenkuuluvaisuudelle. Tiukka kuri on johtanut tällaiset yhteisöt pysähtyneisyyteen. Ajan kuluessa korruption ja rappeutumisen seurauksena ne menettevät otteensa kansaan, josta ne ajautuivat nopeaan kaaokseen ja vieraiden valtioiden orjuuteen.

Tietoon perustuvat yhteisöt (esim. Ateena) taas olivat rationaalisia, empiirisesti hankittuun sekä harkittuun tietoon ja hyötyyn perustuvia ihmisten ekologisia lokeroita. Niissä ei ollut sijaa väkivaltaiselle intohimolle eikä tunteenomaiselle toiminnalle ja niin niistä tuli lopulta kuolettavan tylsiä. Näissä valtio on yksilöitä varten. Yksilöiden individualismin ja persoonallisen riippumattomuuden johdosta keskinäisestä yhteistoiminnasta tuli lopulta mahdotonta. Niin ne hajosivat joutuen vieraan vallan alamaisuuteen.

Antiikin Kreikan filosofien piirissä keksityn edustukselliseen vallanjakoon perustuva (ekolokero) demokratia jäi näin paikalliseksi sekä lyhytaikaiseksi. Monarkistinen dogmisysteemi palasi vallitsevaksi yhteiskuntamalliksi länsimaisiin viljelykulttuureihin yli tuhannen vuoden ajaksi!  

Vaikka yksivaltainen viljelykulttuuri valtasikin voimakkaasti alaa, niin on myös huomattava että esimerkiksi vielä 500-luvulla koko maailman väestöstä peräti 80 prosenttia elivät paimentolaisuuteen ja keräilyyn perustuvissa heimoyhteisöissä.

-------------------

Edustuksellinen demokratia

Pitkän, reilun tuhat vuotta kestäneen pimeän jakson ja pimeän keskiajan jälkeen tietoon perustuva tiede sekä yhteiskunnallinen ajattelu alkoivat kehittyä harppauksin. Vuonna 1788 nähtiin yhteisöiden järjestäytymisessä uusi edistyksen kausi. Heinäkuun itsenäisyysjulistuksella perustettiin Yhdysvallat ja liberaali demokratia tuli maassa vallitsevaksi yhteiskuntamalliksi. 

Perustajien luoma perustuslaki sääti vaaleilla valitun hallituksen. Samalla se turvasi kansalaisoikeudet ja -vapaudet (tosin alkuun vain valkoisille). Perustajaisejä, joihin lukeutui myös suomalaistaustainen politikko, yhdisti päättäväisyys rakentaa amerikkalaisuus vapauden ja tasa-arvon periaatteiden varaan.

Itsenäisyysjulistus.

Edustuksellinen demokratia muistutti vanhaa heimokulttureista tuttua järjestystä. Kaksitoista sukunsa vanhinta korvattiin säännöllisesti äänestämällä valittavilla edustajilla. Aiemmasta heimokulttuurista erotti myös väkivallan monopolia harjoittava yhteisön keskusvalta. Omin voimin pärjäämisen eetos oli silti Yhdysvaltojen uudisasukkaiden tunteessa vahvasti mukana. 

Euroopan demokratia-kehitys käynnistyi vuotta myöhemmin. Ranskan vallankumous alkoi vuonna 1789. Kymmenen vuoden kuluessa kumottiin säätyerioikeudet, feodaaliyhteiskunta ja absolutistinen monarkia. Ympäri Eurooppaa vanhoissa monarkioissa käynnistyi muutosprosessi, jota käytiin jossain maissa erityisen kivuliaasti. Valtioita myös itsenäistyi monarkioiden alamaisuudesta ja usein demokratiaan päädyttiin vasta repivän anarkian ja sisällissodan jälkeen. 

Ranskan vallankumous.

Samalla tavoin kuin heimo- tai yksinvaltainen kulttuuri, niin myös demokraattisesti koottu yhteiskuntajärjestys (ekolokero) on hitaassa mutta jatkuvassa liikkeessä. Ihminen kyllästyy helposti samana toistuviin asioihin. Näin myös demokraattisesti johdettujen yhteiskuntien arvoja pitää liikkeessä mielipidevaikuttajat. 

Yhteiskuntavaikuttajien, kuten tieteilijöiden, taiteilijoiden, filosofien ja lopulta politikkojen mielipiteet vaikuttavat siihen kiristetäänkö ja löysätäänkö demokraattisen yhteiskunnan säätelyä. Liian tiukaksi säädetty yhteiskunta kohtaa byrokratian lisääntymisen, kangistumisen ja lopulta pysähtymisen. Kestää ikuisuuden asioiden etenemiseksi järjestelmän rattaissa.

Demokratiaa toisaalta uhkaa myös liiaksi arvostettu yksilöllisyys. Liian löysälle päästettyä säätelyä seuraa opportunismi sekä rajaton individualismi. Haurastuneen demokratian vastareaktiona yksinvaltainen ja autoritäärinen johtajuus nostaa suosiota. Paikalle tarvitaan vain erikoisen karismaattinen, puhetaitoinen ja itseensä ylenpalttisesti luottava johtaja joka ottaa porukan haltuun. Esimerkki demokratian haavoittuvaisuudesta löytyy esimerkiksi kolmekymmentäluvun Saksasta. Viimeaikoina on nähty esimerkiksi yksinvaltaisuuden kasvua esimerkiksi Unkarissa ja Turkissa. 

Kansanvallan ja yksinvallan liike

Viimeisen sadan vuoden aikana on nähty useita tapauksia kun yhteiskunnan sekaannusta ei seurannut todellinen demokratia vaan uusi yksinvaltainen dogmi. Seuraavassa joitain esimerkkejä:

• Venäjän vallankumouksesta ja sisällissodasta jouduttiin yksipuoluejärjestelmään, jossa kommunistipuolueen johtaja korvasi aiemmin vallassa olleen tsaarin. Kommunismin kaaduttua nykyään vallassa on yksinvaltainen "presidentti".
• Kiinan sisällissodassa päädyttiin vuonna 1950 tilanteeseen, jossa muodostui yksipuoluejärjestelmä Venäjän tapaan. Hävinnyt kansanvalta vetäytyi Taiwanin saarelle.
• Korean niemimaalla ollaan jakaantuneessa tilassa myös edelleen. 
• Vietnamissa sodittiin myös ja nykyään Vietnam on sosialistinen yksipuoluevaltio.
• Saksan kommunistinen itäosa yhdistyi läntiseen Saksan liittotasavaltaan vuosikymmeniä kestäneen eron jälkeen vuonna 1990. Tämä on esimerkeistä ainoa, jossa yksinvaltainen järjestelmä sulautui demokratiaan.

Vaikka kehitys ei kaikkialla johtanutkaan todelliseen demokratiaan, niin demokratian nimi kuten tasavalta on kelvannut aivan kaikille yhteiskuntamalleille (myös yksinvaltaisesti hallittujen maiden virallisiin nimiin asti). 

Olennaisinta on kuitenkin huomata sekä yksinvaltaisesti johdettujen, että kansan edustuksellisesti valitseman valtiomuodon näkevän itselleen vastakkaisen järjestelmän todellisena uhkana olemassaololleen. Nykypäivinä on siten nähtävissä nopeasti vahvistuvaa vastakkainasettelua. 

Erona entisiin aikoihin osapuolilla on nykyään käsissään ydinaseet. Ainoastaan keskinäisen kauhun tasapaino estää käyttämästä niitä. On tärkeä tiedostaa ettei ihmiskunnalla ole koskaan aiemmin ollut mahdollisuuksia aiheuttaa totaalista ihmiskunnan sukupuuttoa sekä maapallon tuhoa. 

Ydinaseet eivät suinkaan ole nykypäivän ainut huoli. Luonnon resurssien hyödyntäminen on ollut jo vuosikymmeniä kestämättömällä tasolla. Ilmasto-olojen muutos aiheuttaa tulevaisuudessa valtavia kansainvaelluksia myös muualle kuin länsivaltoihin.

Herkkä tasapaino

---------------------------

Tulevaisuus

Luin syksyn aikana Lisa Feldman Barretin kirjoittaman tuoreen teoksen seitsemän ja puoli oppia aivoista. Kirja on mielestäni merkittävin teos pitkään, pitkään aikaan. Kirjassa on tämän päivän tieteilijöiden tuoreimmat käsitykset pakattuna helposti ymmärrettävään muotoon. Kirja on suositeltava lukukokemus mihin tahansa aivoilla tehtävään asiaan liittyen.

Lisa Feldman Barrett
Seitsemän ja puoli oppia
aivoista.

Käsitykseni mukaan voisi sanoa että NÄIN vallankumoksellisia ja rohkeita ajatuksia ei olla kuultu reiluun pariin tuhanteen vuoteen. Kirja lähtee liikkeelle asenteella! Alkuun ammutaan alas iänikuinen tunne vastaan järki-rakennelma. Ihmisyyteen kuuluvat tietoisena tai tiedostamatta kumpikin puoli. Riippuu vain tilanteesta, kumpiko ohjaa toimintaa. Perusteet väitteelle ovat musertavan loogiset. 

Voidaan siis sanoa että viimeisen kahden tuhannen vuoden ajan ihmiskuntaa on johdettu harhaan pahanpäiväisesti. Tunteen ja järjen vastakkainasetteluun perustuneet filosofiset ja muut teoriat ovat jonniin joutavaa humpuukkia. Suuri osa länsimaisesta filosofiasta menee siten roskapönttöön! Niin ollen myös esimerkiksi tunteen vallassa tehtyjen vääryydentekojen puolustettavuudelta murenee pohja!

Kirja on muutenkin varsinainen tietopläjäys, joten tähän juttuun mukaan mahtuu ainoastaan ajatukset kirjan alusta ja lopusta. Lopussa pohdiskellaan radikaalin uutta, tekisi mieli sanoa filosofiaa. Se on ennen kaikkea rehellisen suoraselkäinen (ekolokero) ehdotus. Ihmiskunnan olisi kestävinä perustaa tulevaisuudessa ajattelunsa ja toimintansa pelkästään kahden perusperiaatteen varaan: Vapauteen ja vastuuseen! Ajatuksen johdattelemana voisi päätyä seuraavaan:

1.Ihminen olisi vapaa toteuttamaan itseään ja haaveitaan. Uskomaan tai olemaan uskomatta.

2. Ihmisen vapautta rajoittaisi ainoastaan vastuu itsestä ja vastuu ympäristöstä. Itsestä vastuussa oleminen tarkoittaisi sitä että kohdellaan lahjana saatua elämää kunnioittavasti. Annetaan keholle riittävästi perustarpeita kuten ilmaa, vettä, ravintoa, lämpöä, lepoa, turvaa ja yhteisöllisyyttä. 

Ei turmella lahjaksi saatua elämää ja kroppaa tietoisesti esimerkiksi huumeilla, alkoholin väärinkäytöllä, epäterveellisellä ruoalla, liialla sokerilla, -suolalla, liian vähäällä unella, tai liian pitkällä paikoillaan ololla, istumisella. Tahi työhön, someen, pelaamiseen tai kuntoilurääkkiin jumittumalla.  Annetaan aisteille (kuten maku- haju-, näkö-, kuulo tai tuntoaisteille) nautintoja, MUTTA vain rajoitetun ajan. Tutustutaan itselle vieraasiin asioihin ja maihin. 

Haastetaan itseä säännöllisesti MUTTA ainoastaan rajoitetun ajan esimerkiksi, opiskelulla, mietiskelyllä, työllä, liikunnalla, fyysisellä rasituksella, lämpö- ja kylmäaltistuksella sekä paastolla.  Introvertit hakeutumalla toisten seuraan, ekstrovertit hakeutumalla hiljaisuuteen. Mukavuusalueen ulkopuolella piipahtaminen kehittää ihmistä. Haasteeseen pystyy opettelemaan suhtautumaan ahdistuksen sijasta innostuneen päättäväisesti.

Vastuuullisuuteen ympäristöä kohtaan tarkoittaisi esimerkiksi tekomme ja puheemme niin lähiympäristöä kuin vieraampia ihmisiä kohtaan. On hyvä tietää, että fyysisen ja/tai psyykkinen väkivalta jättää jäljet kohteen lisäksi myös tekijään. Toisin päin kääntäen. Hyvät teot tekevät hyvää hyvänteon kohteelle mutta myös tekijälle. 

Vastuu ympäröivästä luonnosta kaikkineen tarkoittaisi että luonnosta hyödynnettäisiin ainoastaan se määrä resursseja mitkä kuluvat itsestä vastuullisuuden toteuttamiseksi. Ruokaa, suojaa, lämpöä, opiskelua, työtä, urheilua, harrastuksia ja matkustamista varten kulutettaisiin vain välttämättömin. Kulutettu resurssi palautettaisiin takaisin luonnolle ja/tai hyvitettäisiin se.

Vapaus ja vastuu.

Tekojen rangaistuvuutta pohtiessa ensin selvitettäisiin onko toimittu vapaassa tahdossa. Seuraavaksi onko oltu vastuullisia itseä kohtaan. Lopuksi onko oltu vastuullisia ympäristöä kohtaan. 

Uuden oikeuskäsityksen mukaan ei enää onnistuisi saamaan vapautusta tuomioosa hankkiutumalla ennen vääryyden tekoa humalaan, syömällä kärpässientä, ayahuascaa tai olemalla tunnekuohuissa, vaan ihmiset vastuutettaisiin teoistaan.

Luulen kyllä rehellisyyden nimissä ettei ihmiskunta ole vielä pitkään, pitkään aikaan riittävän kypsä edellä esitetylle "filosofialle". Ihmiskunta ei vain ole valmis muutokseen. 

Ensinnäkin todellisesti demokraattiset yhteenliittymät, kuten EU on helppo saada pysähtyneisyyden tilaan. Sihen riittää ainoastaan yhden yksinvaltaisesti johdetun maan veto-oikeus. Yksinvaltaisuus siis voittaa demokratian.

Niinpä ennen vapauden ja vastuun yhteisöitä kuljetaan maailmanlaajuisesti Kafkamaisessa tunnelmissa täysin päinvastainen kehityskulku lähes päätyyn asti. Seuraa arviolta noin tuhat vuotta kestävä alati voitokkaan Machiavellismin kausi (ekolokero). Ihmiset orjuuttavat itseään sekä toisiaan. Tuona aikana ei olla vapaita eikä vastuullisia. 

Valtiot jolla on väkivallan monopoli vahtivat kansalaisiaan oikeusjuttuineen ja ovat koko ajan sodassa muiden maiden kanssa. Jos väkivallan monopoli ei ole yksin valtion hallussa, niin sitä on sitten ostettavissa mitä moninaisimmilta yksityisiltä palkka-armeijoilta ja rosvojoukoilta. Nöiden valtioiden sisällä on siten lukematon määrä aseellisia ryhmittymiä, joiden jatkuvat selkkaukset välien selvittelyineen on arkipäivää. 

Tekniikan vallankumous takaa tuhon ja sekoilun täydellisyyden. Orvelilaisen dystopian ajanjakson kuluessa, maapallo tuhotaankin siten 99 prosenttisesti. Ylikansoitus vaihtuu pullonkaulaksi. Tellusta asuttavat jäljellä olevat viimeiset, ehkäpä noin 30 000 ihmistä. Lopulta ihmismieli saattaa tulla kypsäksi.

---------------------

Lopuksi

Teologian ja tieteen välille muodostui jo sen alkuaikoina hetteikkö "No Man's land" jota on kutsuttu viimeisen 2600 vuoden ajan filosofiaksi. Myös dystopian jälkeen ihmistä tulevat askarruttamaan samat asiat kuin tähän saakka. Bertrand Russelin sanoin: 

"Onko maailma jakaantunut henkeen ja aineeseen? Jos on, niin mitä on henki ja mitä aine? Onko henki aineen alainen, vai onko sillä mitään aineesta riippumattomia voimia? Onko kaikkeudessa mitään ykseyttä ja tarkoitusta? Kehittyykö se kohti jotain päämäärää? Onko todella olemassa jotain luonnonlakeja, vai uskommeko niitä olevan vain siksi että, että meissä on synnynnäinen järjesteyksen rakkaus? Onko ihminen se mitä hän näyttää olevan astronomin silmissä: pienen pieni epäpuhtaan hiilen ja veden muodostama hiukkanen, joka voimatonna ryömii pienen ja mitättömän kiertotähden pinnalla? Vai onhko hän se, minkä Hamlet hänessä näkee? Onko hän ehkä kumpaakin yhtäaikaa? Onko olemassa elämäntapa, joka on jalo, ja toinen, joka on halpamainen, vai ovatko kaikki elämäntavat  vain merkityksettömiä? Jos on olemassa jalo elämäntapa, mikä on sen olemuksena ja miten voimme sen toteuttaa? Täytyykö hyvän olla ikuista, jotta se ansaitsee arvonantoa, vai kannattako sitä etsiä siinäkin tapauksessa, että kaikkeus kulkee auttamattomasti kohti kuolemaa? Onko jotain sellaista kuin viisaus, vai onko se, mikä sellaiselta näyttää, vain hulluuden äärimmäistä hienostusta?"