tiistai 17. tammikuuta 2023

Äänitystyöasema Yamaha AW4416 patterin vaihto

Vuonna 2000 Yamaha esitteli Los Angelesissa NAMM-messujen kohokohdaksi osoittautuneen laitteen. Se oli aikansa edistyksellisintä tekniikkaa edustanut 16-kanavainen AW4416 äänitystyöasema. Tuolloin uusi laite maksoi 1700 puntaa. Vuonna 2001 äänitystyöaseman hinta oli edelleen 3800 dollaria. Nykyään käytettyjä laitteita myydään kunnosta riippuen noin 400-800 eurolla. 

Työaseman yksittäiset laajennusosat, kuten käytetyt Y56K Wawesin DSP -laatuiset laajennuskortit maksavat edelleen noin 300-500 €. Toisaalta ei tarvita maksaa jatkuvia lisenssimaksuja. Laitteessa on linux-pohjainen käyttöjärjestelmä. Linux on Suomalaisen keksijän Linus Torvaldsin keksimä avoimen lähdekoodin ohjelmisto.

Laitteen perusidea oli koota äänitystudion tarkkaamohuoneen laitteisto ainoastaan yhteen mukana kuljetettavaan laitteeseen. Työasemaa pystyi sitten kujettamaan aina sinne, missä olivat äänitys-sessiot. Paikalle tarvittiin ainoastaan 240 v valovirta, luurit sekä mikit. Miksauksen saattoi tehdä laiturin nokassa tai studion tarkkaamossa talon efektien höystämänä.

Nilsiän Elmussa toimiessani rakensimme kylälle studion. Tutustuin AW4416 äänitystyöaseman käyttöön Mantun studiolla, jonne laite hankittiin Martti Hautsalon konsultoimana. Tuolloin Suomessa olivat käytössä vielä markat ja laitteen hinta oli muistaakseni yli 21 000 markkaa. Eveliina Lammentausta teki laitteen korttien ja CD-aseman kytkennän, käyttöönoton sekä huipputarpeellisen Suomenkielisen pikamanuaalin. 

Äänitystekniikan peruskurssi tuli suoritettua useissa muille ja itselleni tehtävissä levyhankkeissa. Toimin  Marja-Liisa Kuosmasen "Kaikille rakkailleni"-ensilevyn äänityssessioissa äänittäjänä sekä miksaajana. Levyn tuottaja ja hyvä ystäväni Martti Hautsalo oli äänitystyössä erittäin tärkeä mentori. Tuolloin tuli opeteltua myös viulusektion, puhallinsoitinten ja kontrabasson taltiointia.

Myöhemmin mantun studiolla siirryttiin alan kehitystä seuraten tietokonepohjiseen Protools/Cubase-äänittämiseen interfaceineen laitteineen. Ostin vanhettuneena käytöstä poistetun Yamahan omaan pikku kotistudiooni 2010-luvun alussa. Olen tehnyt kaikki levyni työaseman avulla.

AW4416:ssa on esimerkiksi laadukkaat mikrofonietuasteet. Laitteessa on yhdistelty vanhan koulukunnan äänitystyöskentelyn sekä nykypäivän äänitystekniikan parhaat puolet. Yamaha on nykypäivänä katsoen äänitystyöskentelyn murrosajan laite. 

Se pakottaa sinut seuraamaan näytön katselun sijasta musiikkia ja keskittymään siihen. Näytön, näppäimistön sekä hiiren sijasta sinulla on rauta. Siinä on käsin käytettävät jämäkät liukusäätimet sekä nappulat. Yksittäisten nuottien hiirellä korjailusta tai liimaa/leikkaa operoinnin näytöllä asemasta joudut keskittymään musikaaliseen työskentelyyn. Se sopii minulle.

AW4416 on ihanteellinen laite "yhden miehen"-studiossa. Uskon että Les Paul, Chet Atkins, Jimi Hedrix tai Paul McCartney olisivat ollet aikoinaan soololevy-äänityksiä tehdessään innoissaan työasemasta. Yamahaan voi kytkeä erilaisia apulaitteita. Esimerkiksi jalkapedaalin avulla voit laittaa kappaleen käyntiin, seuraavalla polkaisulla soittaa haluamasi fraasin ja kolmannella pysäyttää äänityksen. Suurin osa (9-pin) sarjaporttiin kytkettävistä MS-hiiristä toimii koneessa hyvin. Alkuaikoina laitteen ominaisuuksia hyödynnettiin myös muutoin monipuolisesti

Yamaha teki laitteesta lujarakenteisen ja varmatoimisen mutta tuskin insinööritkään tulivat ajatelleeksi että AW4416:t olisivat käytössä yhä edelleen 2020-luvulla! Näin ollen kellon ja asetusten muistin ylläpitämisessä laitteissa käytettiin Dallas DS12887 kellopiiriä. Piirin käyttöikä on noin 20 vuotta ja pari viikkoa sitten tuli minun laitteessa tunnit täyteen.

Yamaha alkoi herjata välkyttäen pikku näytöllään patterin loppumisesta. Käytettävyys heikkeni huomattavasti asetusten muistin häipymisestä. Alkoi selvittely patterin vaihtamiseksi. YouTubesta löytyi ohjevido muutostyön tekemiseksi. 

Löytyi myös korvaava osa, joka laitetaan Dallas DS12887 tilalle. Patteri on jatkossa vaihdettavissa huomattavasti helpommin. Seuraavalla kerralla ei tarvittaisi piirin tinaamista vaan selvitään pelkästään oikean patterin vaihdolla! Nyt tarvittiin siis vain muutostyö tehtäväksi. Koska halusin patteri-asian kuntoon, päätin tehdä korjauksen itse.

Vasemmalla Dallas DS12887, oikealla korvaava osa.

Ensin tarvitaan pehmustettu alusta, Philips-kärkinen ristipääruuvari, rasioita ruuveille ja maalarinteittiä. Nauhalaattakaapeleissa on käytössä kahdelaisia kiinnityksiä. Osa on kiinni pelkästään (napakalla) puristusliitoksessa, toisissa kaapeli kiinnittyy liittimellä joka lukitsee puristusliitoksen sitä kiinnitettäessä kiilaamalla. Näitä liittimiä täytyy ennen laattakaapelin irroitusta hieman löysyttää varovasti. 



Liukusäätimissä on viiste vasemmassa
reunassa.


Liukusäätimet on syytä suojata esim.
solumuovisuikaleilla.

Kannen kiinnitysruuvit on syytä laittaa omiin 
rasioihinsa. CD-aseman luukku,
ruuvarin kärki Pillips PH2

CD-aseman kaapelit irti.

Kovalevy ja ja kortit pois.

Merkitään kaapelit ja irroitetaan.

Ruuvit 5 kpl omaan merkittyyn rasiaan.

Myöhemmin patteria vaihdettaessa laitetta ei tarvitse purkaa tämän pidemmälle!

Muistikorttiteline käännetään katolleen ja
otetaan liittimet 4 sekä 5 irti. 


Merkataan kaapelit, liittimet sekä ruuvin
paikat huolellisesti. Ruuvit omaan merkittyyn rasiaan.

Parin tunnin työskentelyn jälkeen
Dallas DS12887 patteripiiri on vimein esillä.

Seuraavaksi alkoi piirilevyn suojaus. Se onnistuu joka taloudesta löytyvällä alumiinifoliolla. Suojauksella estetään tinaroiskeiden pääsy piirilevylle. Dallas muistipiiri on kiinnitetty lujasti ja sen irroittamiseksi ovat käytössä tehokas tinakolvi, tinaimuri sekä tinan "imeytys-sukkaa." Piirin vaihtotyössä tarvitaan myös kunnon valaisin sekä suurennuslasi telineessä.

Suojaus tehdään molemmille puolille.

Dallas irroitettuna. Tilalle asennetaan IC-jalka
helpottamaan tulevaisuudessa mahdollisesti tehtäviä vaihtoja

Varmistetaan ettei ole tullut kylmäjuotoksia
tai oikosulkuja.

Tarkistetaan vielä kerran

Laitetaan korvaava muistipiiri paikalleen.

Imuroidaan työskentelyalusta sekä pikkuteholla
imuroidaan harjapäällä piirilevyt.

Asennetaan piirilevyt ja osat takaisin käänteisessä
järjestyksessä takaisin.


Alle pujotettavat kaapelit 4 ja 5 kiinni

Korttipaikkateline kiinni.

Nappulat paikalleen.

Battery ok. Tässä laitteessa edellinen patteri kesti 
kaksikymmentäkolme vuotta.

AW4416:lla on yhä tänä päivänä vankka käyttäjäjoukko. YouTubesta löytyy pikakäyttöohjeita, alkuperäisiä ohjevideoita sekä muuta. AW4416 työaseman käyttäjillä on oma aktiivinen facebook-ryhmä ja netistä löytyy kattavasti ohjekirjoja, ajureita ja kortteja ja keskustelukanava. AW4416 pystyy halutessaan myös kytkemään ja hyödyntämään nykypäivän äänitysohjelmiin kuten Cubaseen.

torstai 5. tammikuuta 2023

Berhinger virtalähteen johto

Tuttavani pikkumikseristä meni muuntajan liitin rikki. Virtalähteen malli on Berhinger eurorack power supply model MXEU3. Berhinger ei ole rakentanut kyseistä muuntajaa käyttäviä laitteita pitkään aikaan. Uuden vaihtomuuntajan löytyminen on mahdotonta. Porukoilla menee tämän takia toimivia laitteita  roskalavoille eikä luonto kiitä.

Muoviin valettu liitin.

Muuntajassa on erikoisen näköinen 3-napainen liitin. Virtalähteen korvaamiseksi harrastajat ovat myös selvitelleet napojen jännitteitä.

Selvisi siis että kyseessä on Mini-Din 3 urosliitin. Se on siis samaa sarjaa kuin Din-liittimet mutta minikokoinen versio. Tämän Berhinger ystävällisesti unohtaa kertoa. Vaihtoliittimiä on saatavilla esimerkiksi Starelecistä 1 euron hintaan. 

Berhinger eurorack power supply
model MXEU3 kytkentä

Seuraavaksi piti selvittää johtojen kytkentä. Berhinger on valanut liittimien kytkennän ovelasti muovin sisään, joten selvittely vaati hieman askartelua. Musta tulee keskelle. Reunoihin kytkeytyvät punainen ja vihreä kuvan mukaisesti.

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Muuruveden kirkko

Muuruveden kirkossa vietetään vuonna 2024 jo peräti 120-vuotisjuhlia! Kirjoitin blogin myös kymmenen vuotta sitten kirkon 110-vuotisjuhlista

Kirkon täyttäessä 100-vuotta parikymmentä vuotta sitten tapahtumia oli koko juhlavuoden ajan. Oli kirkkovenesoutua, perinnekinkereitä ja perinnejumalanpalvelusta. 

Paikallislehden artikkeli

100 v Juhlavuoden kunniaksi painettiin 18.9.2004 juhlajulkaisu, jossa oli kattavasti artikkeleita ja eri ikäisten seurakuntalaisten ajatuksia seurakunnastaan. Helena Riekki oli kirjoittanut myös hyvän koosteen kirkon alkuvaiheista. 

Muuruveden kirkon satavuotisjuhlaan oltiin valmistauduttu harvinaislaatuisen hyvin. Vuonna 1999 oli valmistunut kolme vuotta kestänyt arkkitehtitoimisto Klemolan suunnittelema ennaltamiskorjaustyö. 

Ennaltamisessa oltiin käytetty apuna esimerkiksi vanhoja valokuvia ja tekstikatkelmia. Voi sanoa että kirkko oli juhlapäivänä 18.9.2004 kaikin puolin juhlavassa kunnossa! Kiitokset tuolloiselle Juankosken seurakunnalle ja Muuruveden papille Mikko Huhtalalle. Mikko oli monitaitoinen, hänellä pysyi käsissä myös kivimiehen leka.

Juhlajulkaisun kannessa Stenbäckin laatima

Tuolloin pidettyyn juhlamessuun osallistui piispa Ville Riekkinen. Emirituspiispa Matti Sihvonen saarnasi. Juhlakonsertissa esiintyi Cantores Miminores sekä Kuopion kaupungiorkesteri. Solisteina Vuokko Kekäläinen, Satu Vihavainen, Eija Puukko ja Heikki Rainio. Musiikin johti professori Christian Hauschild. 

Seurakuntatalolla oli esillä Kuopion museon ansiokkaan indententin Helena Riekin kokoama mielenkiintoinen näyttely Stenbäckin kirkoista. Näyttely oli esillä Helsingissä rakennustaiteen museossa, mistä se saapui Muuruvedelle. Näyttelyä oltiin täydennetty erikoistiedoin Muuruveden kirkosta. 

Seuraavassa kokoamiani rakennuspiirrustuksia Helsingin rakennusarkkitehtuurin museosta, Kuopion museosta sekä omia filmivalokuvia vuodelta 2000. Kirjoitin blogin puuseppä Paavo Pentikäisestä, joka urakoi kirkon puurakenteet, kuten saarnastuolin, kaiteet, virsitaulut, penkkien päädyt sekä alttarin. 

Saarnastuoli työpiirrustustuksessa.

Saarnastuoli valmistumisen jälkeen.

Saarnasuoli ennaltamisremontin
jälkeen vuonna 2000.

Kirkon suunnittelu sai alkunsa 26.8.1900 pidetyssä seurakuntalaisille järjestetyssä kokouksessa. Silloin toimeen valittiin 10 henkinen toimikunta. Oltiin saatu Senaatin päätös 25.1.1899 Muuruveden erottamiseksi Nilsiästä omaksi kirkkoherrakunnaksi. Rakennuspaikka valitessa kirjattiin pöytäkirjoihin: Mäki on kaikille puolille somasti viettävä kumpu, josta on laaja näköala kaikille suunnille.

Vuoden 1999 värien palautus

Alkuperäinen virsitaulu.

Rakennustoimikunnan lähetystö vieraili Helsingissä arkkitehti Stenbäckin toimistolla ja kesän 1901 aikana syntyivät ensimmäiset luonnospiirrustukset. Elokuussa Stenbäck esitteli laveerattuja luonnospiirrustuksia seurakunnalle kirkonkokouksessa Muuruveden kansakoululla. Päätösten jälkeen piirrustusten valmistuttua puusepät alkoivat työstää kirkon rakenteita verstaassaan.

Parvi ja kaiteet työpiirrustuksessa.

Parvi ja kaiteet valmistumisen aikoihin.

Parvi ja kaiteet ennaltamisremontin
värienpalautuksen jälkeen vuonna 2000.

Josef Stenbäck toimi itse kirkon pääurakoitsijana. Hän teki pitkän päivätyön suunnittelun ja rakentamisen rinnalla Teollisuuskoulun opettajana, ensin Helsingissä ja myöhemmin Tampereella. Stenbäck oli Suomen Teollisuuslehden perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja. Teollisuuskoulun pitkä kesäloma tarjosi mahdollisuuden rakennustöiden urakoimiseen. Vuonna 1903 Stenbäck vietti  Muuruveden rauhallisessa maalaisympäristössä perheineen koko kesän. Perheen nuorin lapsi Lauri syntyi Muuruvedellä.

Rakennusmestarina oli Kaarlo Albert Hall (myöh. Honkavaara). Hall oli Helsingin teollisuuskoulusta valmistuttuaan siirtynyt Stenbäckin kirkkotyömaille. Hall oli ensin oli apulaistyönjohtajana Kuolemajärvellä. Seuraavaksi hän tuli varsinaiseksi työnjohtajaksi ensin Muuruvedelle ja sitten Nilsiään. 

Sonkajärven kirkon rakentamisesta lähtien Hall toimi yksityisenä urakoitsijana. Töihin lukeutuvat esimerkiksi Kallaveden lukio sekä Tarinan- ja Harjamäen sairaalat. Honkavaaraksi sukunimensä suomalaistettuaan hän asui loppuikänsä Muuruvedellä. Honkavaara suunnitteli myös Muuruveden seurakuntaan pappilan.

Penkit työpiirrustuksissa.

Penkit värien ennaltamisremontin jälkeen
vuonna 2000.

Rakentaminen alkoi kesällä 1902. Jo kevään aikana työmaalle koottiin rakennustarpeita kuten puutavaraa. Kesäkuun neljäs päivä rakennustoimikunta tarkisti perusuomat. Kaivettiin valtavan suuri pohja, johon noin tonnin painoiset kivet laskettiin yksi kerrallaan. 

Harmaagraniittiset kivet louhittiin lähistöltä useammastakin paikkaa Zittingien ja Kalle Paldaniuksen mailta. Ensin ammuttiin kallioon poski, josta kivimiehet alkoivat irrottaa kiviä. Harmaagraniitti lukeutuu parhaiden rakennuskivien joukkoon. 

Kiven lohkomiseen liittyy maallikoiden silmissä myös mystiikkaa. Vain kivimies tiesi kiven ominaisuudet, mihin suuntaan ja miten se halkeaisi. Löttömäelle kivet kuljetettiin hevosten vetämillä vaunuilla. Rakennusmiesten raskasta työtä siivitti hyvät jutut ja laulut jota asioillaan liikkuneet kyläläiset seurasivat. Perustukset valmistuivat heinäkuun lopulla.

Vuoden 1903 lopulle tultaessa olivat seinät, holvit sekä vesikatto olivat jo pystyssä. Työmaalla oli tuossa vaiheessa 60 miestä. Kivimiehet saivat kiitosta kauniisti asetelluista kivistä.


Alttari valmistumisen jälkeen.


Alttari jäi ennaltamisremontissa
vuosien varrella muokattuun muotoonsa.

Alttari ja taustan suuri ikkuna.

Toukokuussa rakentainen oli niin pitkällä että rakennustoimikunta valitsi suunnittelijan ehdotuksista kirkon värit. Pääväriksi tuli vaaleanvihreä jonka kanssa sopusuhtaisesti yhteensulavaksi on sovitettava muut sen ohella käytettävät värit. Kaikki puuosat maalattiin vihreällä öljymaalilla, peilipinnat himmeällä muut osat kiiltävällä maalilla. Rapatut pinnat kalkkimaalilla, seinät vaalean harmaalla, holvit valkoiseksi.

Saarnastuoli ja alttarin sorvaukset ja leikkaukset klassisen käytännön mukaisesti kullalla (tässä kultapronssilla) niiden keskeisen aseman korostamiseksi. Saarnastuolin peilipintojen koristeet ovat myöhemmältä ajalta mahdollisesti 30-luvulta Iisalmelaisyntyisen Heikki Hämeen (Hämäläinen) toteuttamana.

Stenbäckin suunittelutyön hallitseva piirre oli gotiikka. Kivikirkoissa mukaan tuli jugendin sekä kansallisromantiikan aiheita, joka palautuvat maamme keskiaikaisiin kirkkoihin. Keskiajan kirkoista tulivat myös alttarikaiteen kulmiin tehtyjen kynttelikköjen esikuvat. Puiset pylväät muistuttavat keskiaikaisten kirkkojen soihtusauvoista. Nilsiän myötä ne poistettiin myös Muuruvedellä. Katkaistut osat kuitenkin säilytettiin niin, että ne voitiin palauttaa vuoden 1999 ennaltamisessa.

Muuruveden kirkon kanssa samaan aikaan rakennettua Koiviston kirkkoa pidetään Muuruveden kirkon sisarkirkkona. Töitä sarjoitettiin. Muuruvedeltä esimerkiksi vietiin Koivistoon koristeaiheeksi harmaagraniittisia rakennuskiviä sekä puusepän työt. Saarnastuoli, alttari kaiderakenteet, penkkien päädyt. Niin ikään Koiviston kirkon holvin tiilet lyötiin Muuruvedellä. Kivet ja tiilet rahdattiin talvella laivarantaan, josta ne kuljetettiin Koivistoon avoveden aikaan sisävesilaivan vetämässä rahtilotjassa. 

20-luvulla Koiviston kirkon alttari-ikkunaan valmistui Lennart Segerstålen suuri lasimaalaus. Myös Muuruvedelle Stenbäck ehdotti lasimaalausta: Alttarikoristeeksi ehdotetaan hankittavaksi sinkistä valettu ja kullattu ristiinnaulitun Wapahtajan kuva. Tuonnempana hankitaan alttaritaulu, joka lasimaalauksena täyttää kuorin perällä olevan ison ikkunan. Lasimaalauksesta on käyty vuosien aikana keskusteluja mutta aika ei ole ollut sille suotuisa.

Koiviston kirkon alttari.