Lättähattu - Pork Pie

 -Mitä ne lättähatut siellä huutelee?!! Tapio Rautavaara huusi esityksensä välissä lavan perällä keskustelleelle nuorisoporukalle! Sodasta toipuvassa Suomessa elettiin viisikymmentä-luvulla vahvasti koti-uskonto-isänmaa-linjalla. Ne muutamat nuoret, jotka rohkenivat erottua joukosta diggaamaan virallisen Suomi-iskelmän lisäksi Amerikan meininkiä ja pukeutua muuten kuin 30-luvun tyylillä saivat vanhemmalta väeltä haukkumanimen lättähattu (lättäri. lätäri). Eikä lättähatuksi nimittelemiseksi tarvittu aina edes hattua! "Ihan selvästi lättähattujen hommia" sanottiin aina, kun jotain epämiellyttävää oli tapahtunut.

Alkuperäinen lättähattu

Pork pie hattua vastaa suomessa lättähattu. Hattumalli on kehittynyt alunperin Yhdysvalloissa. Hattua saattoi kiertää rypytys ja siinä saattoi olla myös pieni sulka koristeena. Hattua käyttivät naiset noin vuodesta 1830 aina vuoteen 1865. Hatusta käytettiin nimitystä pork pie, joka vastaa suunilleen samaa asiaa kuin lihapiirakka tai lörtsy. Pork pie nimitys tuli samantapaisesta ulkomuodosta Melton Mowbray piirakan kanssa.

Pork pie hat

1800-luvun lopussa pork pie hattu tuli miesten muotiin Britanniassa kuunnes suosio taas hiipui. Seuraavaksi 1920-luvulla Amerikkalainen mykkäelokuvien koomikoiden parhaimmistoon kuuluva Buster Keaton teki siitä tavaramerkin itselleen. Hän osti halvalla käytettyjä Stetson-hattuja, jotka muotoili sokerivedellä itselleen pork pie hatuksi. Hyvällä onnella kuusi hattua riitti elokuvaa kohti.

Buster Keaton

Kieltolain villeinä vuosina pork pie hattu alkoi tulla yleisemmäksi ja kolmekymmentä-luvun lamavuosina se oli suositumpi kuin koskaan. Count Basien orkesterin jäsenenä 20-luvun puolivälissä tunnetuksi tullut arvostettu Jazz-fonisti Lester Young oli niin ikään tunnettu pork pie-lättähatustaan. 

Lester käytti hattua uransa loppuun asti aina viisikymmentä-luvun lopulle saakka. Seuraavassa hän neuvoo kuinka pork pie tehdään oikeaoppisesti itse. Hattumallia suosivat Jazzareiden lisäksi myös Blues- ja Ska-muusikot. Lättänää hattua saattoi nähdä niin kapea- kuin levelierisenä mallina.

Näin teet pork pie hatun.

--------------------------------------------

Lättähattu-käsite Suomessa

Lättähattu-käsite oli Suomessa käytössä jo paljon ennen viisikymmenlukua Jazzareitten mukanaan tuomana. Viisikymmen-luvulla joillain nuorilla miehillä muutamassa suurimmassa kaupungissa saatettiin nähdä lättähattuja. Ne tehtiin itse höyryttämällä ja sokerivedellä esimerkiksi käytetyistä Borsalino- tai roston hatuista. Tyttöjä vastaavasti haukuttiin piukkapöksyiksi heidän laitettua housut (mahdollisimman tiukat) ensimmäistä kertaa jalkaan muuten kuin ratsastamista tai hiihtämistä varten. Lisä-ärsytykseksi (vanhemmille) he saattoivat laittaa huuliin räikeän punaista huulipunaa.

Aito höyryttämällä muotoiltu ja sokerivedellä
jäykistetty lättähattu Helsingistä 50-luvulta.

Vuonna 1953 julkaistiin elokuva hurjapäät (The Wild One), jonka pääosaaa esitti nuori nouseva tähti Marlon Brando. Elokuva innoitti nuorisoa ympäri läntisen maailman ja nahkatakkien sekä farkkujen myynti Amerikassa räjähti hetkessä. Suomessa moottoripyörät, farkut ja nahkatakit olivat kaupunkienkin nuorille vielä saavuttamaton unelma. Mahdollisuudet alkoivat helpottua vuoden päästä säännöstelyn loputtua ja sen jälkeen pikku hiljaa nuorten (aikuisten) elintason ja tulojen parantuessa. 

Koska alkuun ei ollut saatavilla farkkuja eikä nahkatakkeja suorat housut kavennettiin tosi kapeaksi. Päälle pantiin olkatopattu puvuntatakki ja päähän lättähattu. Britti-nuorisoa puolestaan rauhoitti se että siellä The Wild One elokuva vapautettiin sensuurista vasta 14 vuotta myöhemmin. 

Kari Suomalaisen näkemys lättähatuista.

1954 loppukesästä Amerikkalaisia  alkoi järisyttää uutta turmiollista Rock and Roll musiikkia esittänyt nuorisoidolli Elvis Presley, joka aiheutti lavaliikehdinnään suunnatonta pahennusta. Sodasta kotiin palannet jermut olivat huolissaan tyttöjensä siveydestä eikä lehtolapsiakaan haluttu, (täytyy muistaa että e-pilleri keksittiin vasta vuosikymmenen päästä). Hajanaisia tiedonmurusia uudesta kapinallisesta rock and roll musiikista ja nuorisoa villinneestä kulttuurista tihkui myös kaukaiseen Suomeen asti.

Älä käännä heille selkääsi  (Blackboard Jungle) ensiesitettiin Suomessa maaliskuussa 1955 ja elokuvassa kuultu Bill Haley and his Comets yhtyeen esittämä Rock Aroud The Clock-biisi (levytys 1952) oli jotain aivan uutta. Se aiheutti läntisen maailman nuorisossa levotonta liikehdintää. 

Muun maailman tapaan Suomessa oli suurta kysyntää uuden rock and rollin esittäjistä, mutta tuon aikaiset bändit eivät osanneet soittaa tätä kummallista musiikkia! Ainoastaan muutamat bändit, kuten Erik Linströmin Jazz-bändi All Starilla oli ohjelmistossa pari rock and roll hittiä. Sillä sitten jo voitiinkin tehdä kaksi loppuun myytyä konserttia Turussa myöhemmin tunnetuin seurauksin. Kitarassa oli legendaarinen Herbert "Häkä" Katz.

Uutinen 22.101956 tapahtumista
Turun Sanomat

Elokuvateatteri Reassa, Helsingissä oli 26.10.1956 Suomen ensi-ilta (vuoden viiveellä) elokuvasta nuori kapinallinen (Rebel Without a Cause),  jonka myötä nousi julkisuuteen James Dean. Kotimaisessa elokuvatuotannossa tultiin perässä. Elokuvan julkaisun aikaan Helsingissä pelättiin tulevia "mellakoita" ja virkavallan kanssa tuli erimielisyyttä siitä pitäisikö lähteä kotiin. Rock-Jerry joutui tämän seurauksena putkaan.

Vuonna 1957 Rock-staroja olivat Amerikassa jo esimerkiksi Eddie Cocran, Gene Vincent ja Little Richard, Carl Perkins, Jerry Lee Lewis, laseistaan tunnettu Buddy Holly ja Chuck Berry 

Vuonna 1957 näki päivänvalon myös suosittu animaatioelokuva Three Little Bops, jossa yksi Bop musisoi  lättähattuineen.

Three Little Bops

Pohjolassa ei jääty jälkeen rock-tanssin harrastamisessa. Täällä saatiin aikaan jo vuodesta 1957 alkaen Suomi-Ruotsi-Tanska välisiä maaotteluita sekä kansallisia Rock-tanssi ja laulukisoja! Tuolta ponnistivat Raittisen veljekset. 

Pohjoismaista yhteistoimintaa nuorisolla oli nykyistä enemmän muutenkin. Esimerkiksi vuonna 1958 Per-Elvis Tukholmasta, Ruotsin Rock kunigas Boris, Rock-Finn Tanskasta ja Rock Jerry Suomesta pääsivät esiintymään Ruotsin television taltioimaan playback-konserttiin. Statistina artisteja säesti Rock Raggen bändi The Four Comets. Kitaristilla oli Euroopassa tuolloin todella harvinainen Amerikkalainen Gibson Les Paul kitara! 

Viisikymmentäluvulla Ruotsissa sai alkunsa Amerikkalaisiin autoihin ja musiikkin keskittynyt alakulttuuriryhmä Raggarit.

Viisikymmentä-luvulla Suomessa otettiin käyttöön kiskoilla liikkuneet Dm6 ja Dm7. Ne pysähtyivät ihan mille tahansa pysäkille. Pian nämä kiskobussit saivat kansan suussa nimen lättähattu. (Lätärihenkeen parempi alkuperäinen nimi näille kiskobusseille olisi ollut D9 ja E9 haha)

Kotimaisista elokuvista suureen suosioon nousivat Pekka ja pätkä-elokuvista monilahjakkuus, muusikko, taikuri ja koomikko Masa Niemi tunnettiin myös lättähatustaan. Epäilemättä hän oli Buster Keatoninsa opiskellut. 

Masa Niemi.

Masa esiintyi joskus 50-luvulla myösTapio Rautavaaran kanssa. Vuonna 1959 elokuvassa iskelmäketju esiteltiin aikakauden iskelmätähtiä. Mukana oli myös komediallinen lättähattutanssiesitys. Seuraavan vuosikymmenen alussa hättähattumuodin jo mentyä muodista Tapio merkkasi vuonna 1962 omaksi sävellyksekseen menestyslevytyksen Yölinjalla. Se oli alkuaan Amerikkalaisen "lättähatun", Johnny Cashin Sun-studiolla 50-luvulla levyttämä sävellys. 

Lättähatut sekä 50-luvun musiikki myöhemmin

Suomessa siis hättähatut-käsitteellä siis viitatataan 50-luvun nuorisoon. Kuusikymmentä-luvulla itä-Saksassa otettiin käyttöön Karl Peglaun suunnittelema (vihreä) liikennevalo-ukkeli eli Ampelmännchen. Ennen mallin hyväksymistä suunnittelija oli hieman huolissaan ukon "porvarillisen" lättähatun puolesta ja olevan esteenä hyväksymiselle. Ampelmännchenistä on tullut suosittu (n)ostalgia hahmo nykypäivän Berliinissä.

Ampelmännchen.

Amerikassa vuonna 1971 Gene Hackmanin käytti todelliseen henkilöön perustuvassa elokuvassa The French Connection  alkuperäisen esikuvan mukaisesti pork pie hattua. Muutaman vuoden kuluttua eli vuonna 1973 Robert De Niro käytti pork pie hattua elokuvassa Mean Streets. 

Televisiossa pyöri vuosina 1974-1984 suosittu 50-lukua nostalgisoinut Happy days eli onnen päivät-sarja. Suomessa Juice Leskinen levytti vuonna 1974 50-luvun tunnelmia kuvailleen kappaleen Marilyn.

Elvis Presley kuoli vuonna 1977. Samoihin aikoihin punk-ilmiön kanssa tuli suosioon 50-lukua fiilistellyt rockabilly-buumi. 80-luvun taitteessa Suomessa 50-luvun meininkiä diggailleita saatettiin sanoa fiftareiksi tai James Deanin esikuvan mukaan diinareiksi. Grease-elokuva teki tunnetuksi You're The One That I Want sekä matchbox-bändi rockabilly rebel biisin. Suosituimmaksi bändiksi nousi kuitenkin Brian Setzerin luotsaama Stray Cats.

Blgin kirjoittaja oli vuonna 1979 yhdentoista vanha. Siirryin tuolloin toiseen vapaampaan kouluun viidennelle luokalle ja saatoin viimein tulla ulos "muusikon" kaapista, hehe. Olin seurannut musiikkia isosiskon Suosikkeja lukemalla jo peruskoulun ekoista luokista lähtien. Varmaan nykykielellä sanottuna olin muutenkin pikkuvanha ja tyttöjä piti tietenkin myös vähän kiusata. No, vaikka omaa soitinta en vielä ollut saanutkaan, musiikki kyllä kiinnosti jo tuolloin kovasti. Elviksen kuolema ja hänen uransa vaiheet tuli tarkkaan tsekattua. Telkkarista tuli myös nostalgia elokuvia, kuten Love me tender joka lällystä maineestaan huolimatta on hieno esitys. Vajaan vuoden verran olin 50's rokkari niin maan perusteellisesti kuin vain 11 vuotias wanna be muusikko saattoi syrjäisellä pikkukylällä olla.

Angsti-Ismo vitosen luokkakuvassa.

80-luvun alussa Junnu Vainio levytti kappaleen muistelutyyppisen "viimeinen lättähattu". Hieman myöhemmin Irwin Goodman jatkoi "Tahdon lättähattujen vanhainkotiin". Vuonna 1983 ensilevynsä julkaissut Stevie Ray Vaughan murtautui nopeasti julkisuuteen. Hän suosi huopahattuja ja usein hänellä nähtiin leveälierinen lättähattu.

Stevie Ray Vaughan jatkoi Jazzareitten/
muusikoitten lättähattuperinnettä.

Maailmalla punk-rockabillymeininki on jatkunut näihin päiviin Psychobilly-kulttuurina (Punkabilly, horrorbilly). Psychobillyssä on käytetty horror-aineksia, joita 50-luvulla toi esiin Hollywoodissa Suomalaista sukujuurta ollut Vampira (Maila Nurmi) Vampirasta on äskettäin julkaistu myös kirja.

--------------------------------

Halusin kokeilla miten 50-lukulaisen itsetehdyn matalan lättähatun tekeminen oikein onnistuu.

Fedora-hattu ennen käsittelyä.

Vanha fedora "blues"-hattuni sai luvan tulla koekaniniksi muotoilutestiin. Kattilaan vettä ja höyrystymään. Sitten hattu höyryyn. Ensin piti oikoa vanhat muodot ja kanttaukset pois. Sitten taas höytyrystä ja hatun päälaen painaminen sisäänpäin.

Uusi lättähattuni.

Tämän jälkeen höyrytystä ja taitos takasin kannen tasalle. Taas höyrytystä ja kannen muotoilua tasaiseksi. Sokerivesisuihkulla lisäjäykistystä. Työn viimestelyssä matkasilitysrauta on hyvä keksintö. Silittäessä on hyvä käyttää ohutta puuvillaista harsokangasta välissä. Hatusta tuli oikein onnistunut.

Hatun tekemiseen meni aikaa noin tunti ja käsissä olisi höyrytyksen aikana kannattanut olla jotkin suojakäsineet sillä vesihöyry, jolla hattu pitää kyllästää ennen muotoilu on tulikuumaa. Tottumattomissa käsissä palovammojen riski on todellinen. Siksi lättähattua ei saa ryhtyä tekemään kotioloissa. Pork Pie-mallisia lättähattuja on hyvin saatavilla hattukaupoista.

Julkaisin kesällä 2023 cover-levyn Elviksen ja Blue Moon Boysien suhisevasta vuoden 1955 keikkanauhan lättähattu-musiikista. Oli kyllä hauska projekti!