Soitin "keskiyön erikoinen"-biisin, joka on Juice Leskisen Suomeksi kirjoittama versio Lead Bellyn tunnetuksi tekemästä kansansävelmästä Midnight Special. Tätä kansansävelmää ovat versioineet lukuisat artistit 1900-lvun alusta alkaen.
Soittamani versio on mukaelma Merle Traviksen vuonna 1968 telkkarissa esittämästä versiosta sekä siinä on myös kaikuja Lead Bellyn versiosta.
Merlen esityksen jälkeen kappaleen levytti 70-luvun alussa esimerkiksi suosioon noussut bändi CCR, jota versiota Juice lienee käyttänyt lähtökohtana käännöstekstilleen.
Merle Travis on myöntänyt Lead Bellyn vaikutuksen omaan musikin tekemiseensä (Midnight Special-kappaletta laajemmin). Lead Belly tunnistetaan omasta erikoisesta 12-kielisesen Stella Auditorium kitaran soudista. Kitara oli viritetty löysempään viritykseen, jolloin se oli helpompi soittaa sekä antoi erikoisen omalaatuisen äänimaailman.
Juice levytti biisin yhdessä Mikko Alatalon kanssa. Helppo kuvitella Juicen ammentaneen ykkösvärssyn fiilikset Juankosken meiningistä 60-luvulla, jolloin vielä asui äidin ja isäpuolen kanssa sekä tehtaan pilli soitti duunarit tehtaalle. Niin, veren sokeri on tärkeää pitää tasapainossa..
Merle levytti kirjoittamansa biisin vuonna 1947. Hän esitti kappaletta julkaisun jälkeen usein myös televisiolähetyksissä vielä viisikymmentä-luvulla.
Maailmanlaajuisesti tämän kappaleen teki tunnetuksi vuonna 1956 Merlen hyvä ystävä ja radioaikojen työtoveri Ernie Ford. Tummaääninen Ernie oli myös Elvis Presleyn äidin Gladys Presleyn suurin idoli, tietysti heti oman pojan jälkeen.
Suomeksi hitin levytti Ernien kanssa samana vuonna Suomen iskelmätaivaan tuon aikakauden ykkösmestari Olavi Virta. Kappaleen nimeksi tuli päivän työ, ja Suomalaisen tekstin kirjoitti armoitettu sananikkari Reino Helismaa. Sovittaja on ilmeisesti hakenut kappaleeseen New Orleansin hautajaismusiikkitunnelmia.
Helismaan sanoituksessa aihe viedään tehtaaseen. Nykypäivänä aiheeseen voivat samaistua kaikki virikkeettömän, liukuhna-tyylin, alipalkatun ja aliarvostetun työn tekijät:
Päivän työ
Niin helposti kai rikkaat leipänsä saa, mutta köyhälle on se vaikeampaa Työstä pois, jälkeen työtä päin Kas, kohtalo köyhiä käskee näin!
Tee nyt päivän työ, huomenna on se eessäs taas uusi ja loppumaton Kun ruumisi jo tehtaalle myyty lie? Se sielun myös aikanaan sinulta vie!
Kun synnyin niin ei, päivä paistanut ei, Tieni varjoon kulki ja tehtaaseen vei Kone ei päivää nähdä voi Sen pyörien jyskeessä laulu soi
Tee nyt päivän työ, huomenna on...
Sain kummeiksi työn, myös sen ankarat lait Ja ne suuntansa antoi tielleni kai? Tieni ei käänny tuumakaan Sen varrella soi yksi ääni vaan
Olen soitellut viime aikoina "Cannonball Rag"-biisiä. Aiemmin käsitykseni on ollut että kappaleen olisi alun perin levyttänyt ja kirjoittanut thumb picking-kitaristi Merle Travis. Sitten löytyi mainintaa että sen olisi kirjoittanut Kennedy Jones. Asiaa tarkemmin selvitellessä selvisi että asia ei välttämättä olekaan aivan näin.
Yllä kuultava versio on mukaelma Merlen, Chet Atkinsin ja Tommy Emmanuelin tunnetuiksi tekemistä lickeistä ja omilla mausteilla kokonaisuudeksi kudottuna.
Kappaleen alkuperästä puhuttaessa tosiaankin on esitetty että biisin olisi alunperin kirjoittanut Arnold Shultz ja sen olisi levyttänyt ensimmäistä kertaa koskaan David Miller.
Arnold oli 1900-luvun taitteessa vaikuttanut multi-instrumentalisti, jota on pidetty Amerikkalaisen sormisoitto-tyylin kehittelijänä. Hän oli soittanut kauan Shultzien perhe-bändissä. 1920-luvun alkupuolella Shultz oli sitten alkanut soittaa yhdessä valkoisten soittajien kanssa.
Tuosta alkaen hänellä oli merkittävä vaikutus soittajiin, joille hän jakoi auliisti osaamistaan. Tätä jatkui aina vuoteen 1931 Arnoldin (45 v) kuolemaan saakka. Freelance-vuosiensa aikana Arnold soitti myös legendaarisen Bill Monroen kanssa.
Samana vuonna 1931 kun Shultz kuoli, kitaristi David Miller julkaisi kappaleen "The Blind Soldier" jota painettiin myös "Cannon Ball Rag"-nimellä.
Merle Travis oli luultavasti oppinut kappaleen mentoriltaan Mose Ragerilta. On mahdollista Mose oli puolestaan oppinut sen opettajaltaan Kennedy Joensilta, joka taas tunsi Arnoldin hyvin. Kennedy on kertonut saaneensa vaikutteita Arnoldilta.
Biisiä on esittäneet vuosien varrella useat kitartistit rokista kantriin kuten Eddie Cohran, Brian Setzer, Duane Eddy, James Burton, Jerry Reed, Doc Watson, Tommy Emmanuel ja Merle Traviksen poika Thom Bresh.
Ja toden totta, lopulta olipa kappaleen kirjoittaja kuka tahansa. Niin Tommyn sanoja lainatakseni tämä biisi on yksi parhaita sormisoitto eli fingerstyle-tekniikan harjoitusbiisejä koskaan.
Vanhin kitaraversio lienee Django Reinhardtin hieno tallenne 40-luvun taitteesta.
Les Paulin esittämä jazzversio on tallennettu samoihin aikoihin Djangon kanssa. Lester on maininnut Djangon esikuvakseen. Les Paul myös kustansi aikanaan Djangon hautakiven.
Uusin levyni Golden Roots of Rockin' on kuunneltavissa sähköisissä musiikkipalveluissa kuten esimerkiksi iTunes/Apple Music, Deezer, Spotify, YouTube Music, Tidal, Amatzon, Qobuz, Pandora, Claro Música, iHeartRadio, Anghami, Tecent, NetEase, TikTok, Resso, Boomplay/Ayoba, Snapchat, Jaxsta, Joox, Napster, LyricFind, Facebook/Instagram.
5.7.2023 käynnistyy 70-vuotis juhlavuosi Elvis Presleyn, Scotty Mooren ja Bill Blackin vuonna 1954 julkaisemasta ensisinglestä That's All Right / Blue Moon of Kentucky. Julkaisin Golden Roots of Rockin'-levyn täyttyvän juhlavuoden kunniaksi. Levyn coverit ovat Blue Moon Boysien vuosien 1955-1956 Louisiana Hayride keikkalistasta. Levyn valmistelu kesti kaikkiaan yhdeksän vuotta. Levyn musaa pystyy käyttämään vaikkapa Rock’n’swing-tanssissa.
Golden Roots of Rockin'.
Löysin takavuosina bootleg-levyn kirpputorilta. Musiikin tekninen laatu oli toivottoman surkea mutta tunnelma oli todella vahva. Soitto oli vapautuneempaa kuin esimerkiksi aikalaisilla Sun-records levyillä. Olin aina siihen asti kuvitellut että Sun-rcords levyillä Elvis, Bill ja Scotty olivat parhaimmillaan. Myöhemmin tuo keikkakooste-bootleg on julkaistu virallisesti Elvis '55 (Recorded Live At the Louisiana Hayride)-nimellä.
Vuonna 2014 tapaturman seurauksena kunto meni kokonaan ja alkoi uudestaan soittamaan opettelu. Soittokunnon takaisinsaamiseksi tein "kuntoutushankkeena" rautalankalevyn. Opettelin myös sormisoittoa ja lopputuloksena akustisen bluespitoisen levyn. Levyjen myötä itseluottamus koheni. Noihin aikoihin sain sitten jostain päähäni, että haluan toteuttaa löytämästäni kirpparilevystä historian elävöittämishankkeen.
Kylläkin jos olisin tuolloin tiennyt kuinka iso työ- ja opiskelumatka ideasta lopulta kehittyi, olisin ehkä jättänyt aloittamatta koko shown. Mutta nyt voi sanoa että olipa hyvä kun sitten kuitenkin tuli tehtyä. Tuli isän sanoeks paljon oppia, hehe.
Elvis kumppaneineen esitti 50-luvulla keikoillaan lainabiisejä, jotka oli sovitettu aivan ennenkuulumattomaan tyyliin! Materiaalina heillä oli ihonväristä riippumatonta hillbilly (myöh. Country) kuin blues musiikkia. kappaleiden sovituksessa käytettiin jazz soinnutusta (esim. 9-soinnut) ja hilbillystä tuttua thumb picking-kitarasoittoa. Bassossa käytössä oli slap soittoteknikka pystybassolla toteuttaen. Alunperin rumpuja ei kuulunut bändiin ollenkaan! Rytmin muodosti Elviksen iskevä kitarakomppaus, rytmikäs staccato bassottelu sekä Scottyn bassolinjaan soittama oktaavia korkeampi tuplaus.
Minun piti opetella Scottyn käyttämät lickit ja kuviot. Etsin myös muusikoita soittamaan esimerkiksi Billin slapback bassokuvioita, mutta testailuista huolimatta sopivia ei tuntunut löytyvän tai aikataulut eivät osuneet yhteen. Nykypäivän muusikot, itseni mukaanlukien, eivät osaa soittaa alkuperäisellä 50's tyylillä. Se vaatii paljon harjoitusta. Perustin jopa bändin ajatuksena tuottaa levy sen kanssa. Jokin kuitenkin aina tökki. Lopulta päädyin itse soittamaan levylle rumpuja ja stemmoja myöten aivan kaiken. Soittoa tuli kolmetoista kertaa viisi raitaa plus kolme-ääninen laulustemma. Välillä projeti täytyi laittaa tauolle ja tehdä muita hankkeita. Kädet oli jumissa ja tenniskyynäpäätä ym.
Lopulta itse äänitykseen kaikkineen kului vuosi aikaa välillä 2022-2023. Raidat ovat suurimmaksi osaksi nopeasti kerralla sisään soitettu. Soiton piti saada kuulostamaan tuoreelta ja elävältä, joten pienet tekniset virheet saivat jäädä kuuluville. Ne myös todistavat samalla ettei musiikkia ole manipuloitu. Minulle on erittäin tärkeää että soiton puhtautta kuten sävelkorkeuksia ja taimia ei ole keinotekoisesti korjattu. Kaikki on vanhanaikaisesti aitoa, eli ns. luomua. (Keinotekoista sävelpuhtauden korjailua on harjoitettu musiikissa 2000-luvun alusta asti ja nyt jo puhutaan keinoälyn luomasta musiikista!)
Hanketta varten piti valmistaa kitara sekä vahvistin. Kaiku on kuusikymmentä vuotta vanha ja piti kunnostaa ensin. Äänitys miksaus ja masterointi ovat omat. Äänityspöytää piti korjata välillä. Joskus työ saattoi keskeytyä kuukausiksi sairastelujen takia. Tietoa piti etsiä teemaan liittyen monesta suunnasta.
Luultavasti vaikeinta rock- kitaransoitossa on soittaa katu-uskottavasti puhtaalla kitarasoundilla. Hankkeen myötä nousi arvostus Scotty Moorea (ja esim. Cliff Gallupia) kohtaan!
Kaikkineen tästä levystä saattaa tulla päähanke minun soittajan uralla. Ainakin käytettyjen resurssien ja käytetyn ajan osalta. Levyhanke kesti kaikkiaan yhdeksän vuotta.
Ismo tarinoita-blogi täytti juuri kymmenen vuotta. On ollut mukava tehdä tätä blogia. Asioita tutkimalla on tullut opittua uutta ja samalla on saanut laitettua asioita muistiin vastaisen varalle. Blogi on ollut myös erittäin tärkeä väline 2.3.2014 sattuneenaivoinfarktin kuntoutuksessa.
Tämän blogin kanssa tuli harjoiteltua esimerkiksi tekstinkäsittelyä. Se oli taas ehdoton edellytys uuteen ammattiin opiskelemisessa ja pärjäämisessä siellä. Valmistuessani täytin viisikymmentä vuotta, voin kertoa että oli pajon hommaa.
Kiitos kaikille blogin lukijoille! Tallensin pikaotolla muutaman joulun klassikko-kappaleen Chet Atkins-tyylisesti soitellen. Toivotan sävelien myötä Hyvää Joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2023 kaikille maailman ihmisille!
Julkaisin toukokuussa 2022 seitsemän vuoden tauon jälkeen uuden albumin "Kesäinen metsä". Levyn musiikin ilmaisu on tehty hyvin ytimekkäästi yhdellä kerralla äänitetyllä kitaralla sekä laululla.
Musiikki on saatavilla kaikissa suurimissa musiikki alustoilla, kuten esimerkiksi Deezer, Spotify, iTunes, Amazon tai YouTube. Äänitykset kestivät kevättalven 2022. Fingerstyle-sormisoitto sovituksia levyn kappaleille aloin työstää jo 2019, jolloin myös aloin kokoamaan materiaalia sekä harjoittaa biisejä soittokuntoon.
Pikkaustyylisesti peukaloplektralla soitettuihin sovituksiin olen saanut vaikutteita Amerikkalaisilta esikuvilta, kuten Merle Travis, Chet Atkins, Doc Watson, Willie Nelson ja Maybelle Carter. Tämän projektin myötä tuli esimerkiksi Tähti ja meripoika, Extrapallo ja Nousevan auringon talo-biisissä perhdyttyä myös itselleni uuteen Carter scratch-soittotekniikkaan, joka on suotta jäänyt Thumb Picking, Travis Picking tai Atkins Pickingin näppäilytyylien varjoon.
Amerikkalaisten kitaristien sormisoitto-soittotekniikan idea on pyrkiä tuottaa koko musiikki kerralla yhdellä kitaralla sekä laululla. Aivan kuin kitara olisi koko bändi.
Tämä tarkoittaa säestyssoinnutusta, bassolinjaa, melodialinjaa sekä rytmitystä. Täytyy sanoa että oli hauskaa miettiä edellisten lisäksi sävellajeja, tempoja sekä esityksen tyyliä. Tarkoitus oli tavoitella klassikkosävelmien, joita on versioineet useat artistit, alkuperäistä henkeä. Samalla kuitenkin oma sormenjälki esitykseen laittaen.
Valitsin soittimeksi tällä kertaa nailonkielisen akustisen. Esikuvistani Willie Nelson, Jerry Reed ja myös Chet Atkins suosivat näitä kitaroita ja soundi on pehmeämpi kuin teräskielisissä. Samalla ajoittain tuskaa aiheuttava nivelrikko pysyy tällä tavalla paremmin hallinnassa.
Äänitykset on toteutettu kotiin rakentamassani äänitysstudiossa itse itseäni tuottaen. Pidän itsenäisestä työskentelystä Merle Traviksen ja Chet Atkinsin tapaan. Itse äänitysvaihe kävi ripeästi. Olen sen tyylin kannattajia, jolle matriaali pitää olla äänitysten alkaessa valmiiksi harjoiteltu.
Äänityksissä soitot ja laulut tulee tehdä kertaottona, eikä sävelkorkeuksiin tai ajoituksiin saa tehdä jälkikäteisiä korjauksia. Toisin sanoen kaikki luomua. Eikä sitä ole haittaa jos mikistä tulee pientä kohinaa, klikki kilahtaa tai tuoli narahaa.
Vaikka biisit oli hyvin harjoiteltu äänityksiin sisältyi muutama yllätys. Esimerkiksi paperilla helppo biisi Ruotsalais-standardi "tähti ja meripoika" osoittautui näennäisestä helppoudestaan huolimatta lauluosuudeltaan haastavaksi palaksi. Hyväksyttävä lopputulos löytyi sävellajia muuttamalla sekä lähetymiskulmaa uudistamalla.
Omia sävellyksiä mukaan tuli kolme. Aiemmin julkaisematon Marika Pentikäisen sanoittama "kesäinen metsä" on sävelletty seitsemän vuotta sitten omiin pikku juhliin. Kaksi muuta omaa biisiä on ensimmäiseltä pitkäsoitolta vuodelta 2003. Kokonaisuudessaan projekti oli erittäin mukava kokemus. Seuraava työ on jo suunittelussa.
Välimusiikiksi on kiva soitella thumbpicking, peukkupleku, peukalo pleku, pikkaus, eli fingerstyle guitar sormisoitto-tyylillä. On myös käytetty Travis picking, Kentucky pickin, Chet Atkins style picking. Sormisoittoa käyttävillä on monilla omanlaisiaan fraaseja tai maneereita ja tästä johtuu myöskin nimitysten kirjavuus. Sormisoitto pikkaus-tyylille ei ole jostain syystä kehittynyt Suomessa sen enempää kuin anglosaksisissa maissa vakiintunutta termiä.
Thumbpicking-soittotyyli tarkoittaa näppäilysoittoa, jossa käytetään peukaloplektraa. Usein peukalolla näppäilty bassoääni sammutetaan tarkoituksellisesti saman tien kämmensyrjällä. Näin saadaan aikaan haluttu, rytmiä korostava Thumb-ääni.
Käytettyjä Dunlop ULTEX-peukaloplektoja
Tyylilajin tunnetuimpia edustajia ovat Merle Travis, Chet Atkins, Scotty Moore, Mark Knopfler ja Tommy Emmanuel. Lähes kaikki muut tunnetut kitaristit soittavat sitten plektroilla. Plektrasoitto kitaroissa on noussut nykyiseen ylivoimaiseen valta-asemaansa mandoliinisoitosta 1900-luvun alusta alkaen.
Thumbpickin eli peukaloplektra-tyyli kehiteltiin 1900-luvun alussa. Tuolloin kitaristelilla ei ollut vahvistimia käytössä. Tekniikan avulla saatiin alunperin näppäilysoitettujen kappaleiden bassoon haluttua thumb-voimaa. Tuohon aikaan vielä soittajat soitti ja yleisö tanssi. Selkeämmin musiikista erotettu rytmi eli poljento paransi asiakaskokemusta.
Alusta lähtien thumb-tekniikkaa on käyttänyt pieni määrä soittajia. Sen takia on soittotyylistä käytetty erilaisia nimityksiä eri tilanteissa:
Thumbpicking
Thumb pickin'
Travis picking
Atkins picking
Kentucky picking.
Joskus myös yleistäen:
Fingerstyle guitar
Finger pick
Suomessa tästä soittotyylistä on käytetty pelkästään nimitystä pikkaus, näppäilysoitto tai sormisoitto, koska ei ole täällä tunnettu thumb-tekniikkaa.
Tunnetuin peukaloplektrojen valmistaja on Fred Kelly, seuraavassa kuvassa keskellä yhtiön Slick Pick ja oikeassa reunassa nopeaan soittoon tarkoitettu Delrin Speed-malli. Mielestäni Slick Pickit katkeaa helposti ja Delrin Speed ei toimi.
Aiemmin käytin Dunlop Shell Thumbpick peukaloplektroja (kuvassa vasemmalla ylhäällä, mutta nykyään pelkästään Dunlopin oikeakätistä Ultex-thumbplektraa, jolla on soitettu myös seuraavat klipit. Oikeakätisiä Dunlop-peukaloplektroja käytän siksi että niissä on haluamani ominaisuudet ja vasenkätisiä versioita ei yksinkertaisesti ole saatavilla!
Peukaloplektroja
Seuraavassa on omia versioitani Chet Atkinsin sovituksista. Atkinsin uran yksi ensimmäisiä menestyskappaleita oli seuraavassa kuultava Windy And Warm.
Toisena vanha jazzstandardi eli Caravan.
Aikalaisesta listasuosikista Chet Atkinsin sovittama Mr. Sandaman saa väkisin hyvälle tuulelle.
Vanhaa klassikkoa Walk Don't Run kappaletta on myös mukava soittaa. Chet Atkinsin version jälkeen The Ventures nousi omalla sovituksellaan maailmanlaajuiseen suosioon.
Kokosin aineiston ja harjoitin sen esityskuntoon vuoden 2014 aikana. Marraskuun aikana olivat äänitykset jotka tapahtuivat ns. studiolivenä. Laulu, kitara ja stompin bass menivät purkkiin kertaottona. Muutamaan kappaleeseen lisäsin jälkeenpäin soittamani mandoliinin, banjon sekä Jätten Jorm Sångissa kammalla soitetun soolo-osuuden! Baby Please Don't Go kuoro-osuuksissa vierailee muusikkokavereita laulamassa. Miksaus ja masterointi tapahtuivat joulukuun aikana. Hanke olkoon kunnianosoitus mainioitten laulujen laatijoille.
Kaavi Bluesista. Kuva: Ruud Dirks
Seuraavassa hieman taustatietoa. Kitaransoitossa ylivoimaisesti eniten käytössä on plektralla soitto. Sen jälkeen paljon paljon pienemmällä prosenttiluvulla tulee kaikenlaiset muut näppäilytekniikat. Suomessa sormilla näppäilysoitto on kevyen musiikin puolela tähän asti lähes kokonaan huomiota vaille jäänyt soittotapa ja sen huomaa esimerkiksi vaikkapa wikipediasta verratessa hakusanoja näppäily sekä fingerstyle sisältöjä.
Näppäilysoitto on täällä lähes yksinomaan klassisessa kitaramusiikissa käytetty tekniikka. Akustisella kitaralla esitetty muu musiikki kuten kansanmusiikki, folk, bluegrass, pop, jne on sitten soitettu plektralla. Reunahuomautuksena mandoliinisoittoa suoritetaan ainoastaan plektralla. Sieltäkö käsitys kielisoittimien "plektrapakollisuudesta" lienee meillä on lähtöisin? Noh, niin tai näin tämä albumi on tehty yhtä kappaletta lukuuottamatta näppäilemällä eli "fingerstylellä".
Albumin vanhimpia kappaleita on trad. sävellys Railroad Bill. Tosi tapahtumiin pohjautuva teksti kertoo lainsuojattomasta voimakkaasti ristiriitaisia tunteita herättäneestä henkilöstä. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppuun syvässä etelässä sisällissodan jälkeisen rakentamisen aikana. Kappale on tuon aikaisen rotujen ja taloudellisen kuilun symboli muistuttaen meitä siitä, mitä pahaa eriarvoistunut yhteiskunta saa aikaan.
Vuosisadan alussa vanha trad. melodia Hesitation Blues levytettiin useana ragtime-versiona. Hyvä biisi, jonka minäkin halusin albumille.
Näppäilemällä soitettua ja Pohjois-Amerikassa alkuaan kehitettyä musiikkia kutsutaan fingerpicking soitoksi. Fingerpicking-blues sai alkunsa kun mustat muusikot alkoivat imitoida kitaroillaan suosiossa ollutta piano ragtime-tyyliä. Mikäpä olisi ollutkaan parempi harjoituskaveri kuin soittaa kylän ainoan automaattipianon mukana.
Joissain paikoissa tosin saattoi olla Edisonin fonosylinteri soitin. 1920-luvun taitteessa jotkut näistä kitaristeista alkoivat päästä laajemminkin esille ja suosikkejani ovat mm. sokea kitaristi Arthur "Blind" Blake. Valitsin albumilleni Arthurin säveltämän kappaleen, jonka hän levytti uransa loppuaikoina eli mystinen Diddie Wa Diddie.
Toinen elämäntarinaltaan vähintään yhtä mielenkiintoinen muusikko on "Missisippi" John Hurt. Johnin versioimana kiinnostuin kappaleista Make Me Pallet On Your Floor, jossa matkamies kyselee yösijaa olkien päälle.
Toinen Johnin versioima on Creole Belles (alunperäinen levytys vuosisadan alusta). Hurt keikkaili aktiivisesti niin ikään 20-luvulla. Suurille estradeille hänet keksittiin vasta vanhoilla päivillään ja perinnetutkijain ansiosta.
Nykypäivänä molempien mainittujen muusikoiden käyttämää kitaravaihtobasso-soittoa sanotaan ragtimeksi (kuten pianolla soitettua). Näiden soittajien uran aktiivivaiheessa 20-luvulla oli voimassa kieltolaki. Salakapakoissa muiden juhlapaikkojen ohella tarvittiin viihdykkeenä automaattipianon ja gramofonin lisäksi elävää musiikkia.
Muita juuri ennen 30-luvun lamaa levyttäneitä on myös eräs ensimmäisiksi Delta Blues muusikoiksi mainituista eli Pappi Robert Wilkins. Häneltä halusin albumilleni mukaan avoimessa D-virityksessä Capon kanssa taianomaisesti kulkevan kappaleensa Prodigal Son. Uskonnollisesta viitekehyksestä huolimattaan tarina on hyvin universaali. Kappale on myöhemmin tunnettu myös brittimuusikoiden plagiaationa.
Kieltoajan sekä laman jälkeen jokilaivojen reitiltä tulleita Delta Blues suosikkejani ovat muusikot "Big" Joe Williams jolta Baby Please Don't Go. Laulun on arveltu olevan alunperin vanha orjuuden aikainen puuvillapelloilla käytetty ja työtä rytmittänyt yksisointuinen vuorolaulu eli työlaulu.
Sekä avoimessa G:ssä capon kanssa menevä Traveling Riverside Blues jossa molemmissa on pullonkaula mukana. Tässäkin sävellyksestä ovat myöhemmin britit kunnostautuneet tekijänoikeukorvauksien kähveltämisessä.
Neljäkymmentä luvulle tultaessa Merle Travis toi suuremmalle yleisölle tutuksi niin sanotun "Travis"-näppäilyn, Merleä arvostanut Chet Atkins sanoo kehittäneensä tyylissään Travis-soittoa. Nykypäivinä tunnettuja "Travis"-tekniikan jatkojalostajia on mm. Chetin esikuvakseen maininnut Tommy Emmanuel. Hän on puolestaan lisännyt omiin esityksiinsa mm. perkussiivisyyttä.
Viisikymmen luvun sävellyksistä mukana on Big Bill Broonzyn aina mukava Country Blues Hey Hey. Bill oli esiintynyt jo 20-luvulta alkaen Blaken ja kumppanien kanssa, mutta suuri yleisö "keksi" hänet vasta viisikymmentä luvulla folkloristien myötä. Eruoopassa Bill tuli tutuksi tehtyään joitain kiertueita. Eteenkin Britteihin Billillä on ollut suuri vaikutus. Valitettavasti Bill kuoli varhain jo ennen kuusikymmen lukua.
Kuusikymmentä luvulla folk-aalto pääsi suurimpaan suosioonsa samaan aikaan kun britit tekivät musiikillisen invaasion Amerikkaan versioimalla amerikkalaisten omia vanhoja blues levytyksiä! Fingerpicking tyylillä musisoinut Lightnin' Sam Hopkins sävelsi tuolloin Once Was A Gambler. Texasilainen Sam oli musisoinut 30-luvulta lähtien ilman suurempaa menestystä vaikka hän oli ollutkin erittäin tuottelias. Suuret konserttisalit koittivat hänelle kuin John Hurtille Folk aallon myötä.
On sanottu että useilla blues-artisteilla muutokset tahtien määrissä vaihtelevat satunnaisesti. Minä puolestaan väitän että niin Samilla kun vaikkapa Robert Johnssonilla tai John Hurtilla nämä muutokset ovat tietoisia ja harkittuja. (Ainakin omissa sovituksissa se ovat sitä). 4/4 kappaleessa on väliin laitettu 2/4 sekä 5/4 tahteja. Tai sitten on voitu poistaa 4/4 tahdista puolet. Kaikki tämä kuitenkin toistuu säännöllisesti ja joka kierron ajan! Näin kappaleeseen on saatu "kansanomaisuutta" joka meille säännöllisen 4/4 tahdin toistajille on erikoisen vaikeaa.
Näppäilysoitossa banjolla käytetään usein sormiplektoja etu- keskisormessa, nimettömässä sekä peukalossa. Ragtime- tai Travis-tyylissä riittää usein pelkkä peukaloplektra. Tällä voidaan bassottelun ohella hoitaa vaihtelevasti myös arpeggio- sekä melodia osuuksia. Näppäilysormien kynnet saa hyvään kuntoon vaikkapa klassisen soiton oppaiden ohjeilla.
Kuusikymmentä luvun britti-invaasion blues vaikuttein John Mayallin säveltämä Telephone Blues toimii albumin tuoreempana fingerstyle-esityksenä. Levyn kansikuvat on Marika Pentikäisen.
Albumin sävellysajankodaltaan nuorin kappale on Toots Thielmansin hauska animaatiosävellys Jätten Jorm Sång on vuodelta 1974. Soitan biisissä akustisen kitaran lisäksi banjoa, mandoliinia sekä kammalla!
Kampa soittimena on kazoon esi-isä. Kammalla maniskan säestämänä on soitettu Suomessa aikoinaan kieltolain aikaan jopa nurkkatansseja. Voipaperi vain taitetaan kamman piikkien päälle ja näin rakennettu soitin asetetaan huulien väliin. Huulet laitetaan kevyesti voipaperin päälle ja aletaan laulaa kuten kazoolla.
Soittimella saadaan tuotettua ilmoille hieman pärisevää soundia. Soittimesta kertoi minulle pikkupoikana eräs vanha kotikylän soittaja "kylämuusikko" Taito Oinonen. Hän kertoi laittomista ja jännän salaisille kuulostaneista nurkkatansseista. Isäni neuvoi minulle sitten soittimen oikeaoppisen kokoamisen sekä soittotekniikan.
Kappaleen alkuperäinen oikeudenomistaja myönsi alunperin julkaisuluvat CD:lle sekä sähköisiin jakeluihin. Myöhemmin ne peruutettiin sähköisistä palveluista. Kappale on siten on saatavilla nykyään ainoastaan CD:llä.
