Tunne vastaan järki

Luin pitkästä aikaa Bertrand Russelin kirjoittaman "Länsimaisen filosofian" historian. Kirjoittaja on vuosikymmeniä sitten kuollut matemaatikko, filosofi, loogikko ja aikansa älykkö. Vaikka länsimaisen filosofian historian kirjan ensijulkaisusta aikaa on kulunut lähemmäs sata vuotta, niin tuo aika on länsimaisen filosofian historiassa lyhyt hetki. 

Bertrand Russel, länsimaisen
filosofian historia.

Niin ollen teksti ja viimeisen 2500 vuoden aikana vaikuttaneiden filosofien analyysi on edelleen varsin osuvaa ja ajankohtaista luettavaa. Näin ainakin vertailtaessa niiden filosofien osalta keiden tuotokset ovat tuttuja. Russelin länsimaisen filosofian historiaa on aikanaan myös kritisoitu, mutta mielestäni osuvampaa synteesiä aiheesta on vaikea löytää.

Russelin filosofian peruskysymysten myötä aloin pohdiskella ihmisten ja yhteisöjen järjestäytymistä enemmänkin. Lisa Feldman Barret nimeää nämä ekolokeroiksi. 

----------------------------

Heimokulttuuri

Viisitoistatuhatta vuotta sitten ihmiset elivät vielä täysin heimokulttureissa. Keräily- ja paimentalouksien muodostuvat yhteisöt järjestäytyivät perheiksi, perheet suvuksi ja lopulta suvut heimoiksi. Heimon tärkein tunnusmerkki oli se että siltä puuttui väkivallan monopolia harjoittava keskusvalta. Heimokulttuurin jäsenet olivat itsenäisiä ja ylpeitä ihmisiä arvostaen vapauttaan. Tämä teki keräily- tai paimentolaisheimokunnista (ekolokero) periaatteessa demokraattisia ja tasa-arvoisia.  

Jäsenten vapaus oli näennäistä, sillä sitä rajoitti sitoumukset perhettä, sukua sekä heimoa kohtaan. Jos jäsentä uhattiin, suku tuli viipymättä apuun. Sukulaisia oli myös vastavuoroisesti autettava viipymättä hädän hetkellä. Useimmiten suvun vanhin, johon suhtauduttiin erityisellä kunnioituksella oli mies. 

Vaikka asuttiin hajallaan maantieteellisesti laajalla alueella, vahvaa sukuyhteyttä pidettiin yllä ja sitä vahvistettiin eri rituaalien aina tavattaessa. Täysin individualistit henkilöt poistettiin yhteisöstä. Yksin luonnon armoilla eläminen oli monin verroin turvattomampaa sekä lyhytkestoisempaa, joten jokainen pysyi mielellään yhteydessä sukuunsa.

Heimokulttuuri

Heimokulttuurissa uskottiin moniin jumaluuksiin ja henkiin. Palvomisen välittäjänä saattoi olla yhteisön yhteinen idoli, kuten pohjolan kansalla Sigirin ukko. 

Keskinäiset erimielisyydet selviteltiin pohjolan heimokulttuurissa esihistoriallisella ajalla käräjäkivillä. Käräjät eli heimoneuvosto (Thing) muodostettiin sukukuntansa vanhimmista. Rangaistuskäytännöistä yleisimpänä käytössä oli hyvitysmenettely. Vaikka heimokulttuuri on hävinnyt suuresta osasta nykyaikaista läntistä maailmaa niin sitä tavataan edelleen maailmassa huomattavan paljon.

--------------------

Maanviljelykulttuuri

Jääkauden väistyessä ilmasto-olot muuttuivat entiseen verrattuna rajusti. Suotuisampien olosuhteiden myötä alkoi kehittyä maanviljely. Viljelytoimintaa aloiteltiin siis jo reilut yksitoista tuhatta vuotta sitten, mutta järjestäytyneenksi touhu kehittyi vasta joskus 5500 ennen ajanlaskua. 

Pellon raivaaminen metsään oli erittäin raskasta ja aikaa vievää työtä. Vaivannäön seurauksena keksittiin täysin uusi käsite, raja. Pellosta tuli minun pelto ja minun maa erotettiin rajalla metsästä. Vaikka eläimiä hyödynnettiin vetojuhtina, pellolla ahertaminen oli edelleen raskasta. 

Ihmiset asettuivat asumaan paikoilleen peltojensa läheisyyteen. Maatalouden tuottaman ylijäämän seurauksena yhteisöihin alkoi kehittyä ryhmiä, jotka olivat keskenään täysin eriarvoisessa asemassa. 

Alkoi naisten alistaminen. Suurimmasta väestöryhmästä, joka viljeli maata tehtiin orjia. Muodostui hierarkisesti järjestäytyneet käsityöläisten, pappien, sotilaiden sekä hallinnon luokat. Luokkajaon lopputulemana vijelijäyhteisöä (ekolokero) johdettiin yksinvaltaisesti. Keksittiin pyörä sekä lukutaito.

Peace Scene of the Standard of Ur

Viljelykulttuurissa sadon takaamiseksi eli ruoan varmistamiseksi seuraavan talven ajaksi oltiin valmiita sietämään monenmoisia vaivoja. Oltiin valmiita tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia yli vuoden päähän. 

Näin siviloidun ihmisen toimintaan tuli mukaan harkitsevuus. Metsästyskulttuurissa olleet sponttaanius, intohimo sekä joskus nopeasti kohdatut vaaralliset tilanteet muuttuivat maanviljelijäkulttuurissa eriarvoisuuteen, sovinnaisuuteen, ennakoivuuteen, sekä tylsyyteen. 

Vaivanpalkkioksi viljalla kyettiin elättämään heimokulttuuriin verrattuna moninkertaisesti suurempia yhteisöitä murto-osan kokoisella alueella. Niinpä eturistiriitatilaneissa keräilymetsästäjien oli väistettävä huomattavasti suuremmiksi kasvavia viljely-yhteisöitä.

Käsityöläiset olivat tärkeä luokka.

Usko maanviljelykulttuurissa oli heimokultturien tapaan polyteististä eli uskottiin moneen jumalaan. Viljelykultturissa tärkeimmäksi nousi hedelmällisyyden, kuten härän tai maaemon palvonta. Uskottiin että hyvät suhteet jumaluuteen takasivat hyvän sadon. Uskottiin myös siihen että yhteisöä johtanut yksinvaltias oli erityisen läheisessä suhteessa pääjumaluuteen. 

Yksinvaltias esitettiin usein maanpäälle laskeutuneena jumaluutena. Liittyessään hallitukseen jumalat tulivat kosketukseen moraalin kanssa. Lainsäätäjät saivat siten lakikokoelmansa eli dogminsa joltakin jumalalta ja lain rikkomisesta tuli jumalaton teko. 

Tuhansia vuosia käytössä ollut itsevaltius, tai myöhemmin 1500-luvusta alkaen Machiavellismi, taikka 1900-luvulla alkanut yksinjohtajuutta toistava yksipuoluejärjestelmä ja komentotalous edustavat samaa dogmisysteemiä. Niiden olemus ei ole staattinen. Yhteisön pysymiseksi johtajansa hallinnassa kuria on alati tehostettava, jolloin lopulta joudutaan pysähtyneisyyden aikaan. Pysähtyneisyyden aika voi sitten kestää useiden sukupolvien ajan. 

Viljelykulttuuri

Kun pysähtyneisyys oli näivettänyt yhteisönä riittävästi, niin hallinnon rappiota seurannut pidäkkeiden purkautuminen johti hillittömään anarkiaan. Jos kaikkien sota kaikka vastaan ei ehtinyt johtaa hajallaan olevaa yhteisöä naapuriyhteisön alamaisuuteen (orjuuteen), niin se johti ennen pitkää uuteen dogmiin, uuteen johtajaan ja uuteen kierrokseen.

Maatalouskultturissa edettiin Mesopotamiasta Egyptiin ja Egyptistä antiikin aikaan. Noin vuonna 600 ennen ajanlaskua Kreikan sivilisaatiossa tapahtui nopea kehitys. Maatalouden tuottaman ylijäämän ja luokkajaon seurauksena Ateenan kaupunkivaltiossa muodostui vapaiden joutilaitten nuorten miesten luokka. 

Oikeuden riita-asioissa saivat vapaat miehet puolustaa itse itseään. Hyvillä puhelahjoilla oli siten mahdollista saada itselleen huomattavaa lisäetua ja esimerkiksi tuomarit puolelleen. Taitoja harjoitettiin maksullisten opettajien, sofistien avulla. Keksittiin uusia asioita kuten (länsimainen) filosofia.

Akropolis (pixabay)

Ateenan filosofipiireissä keksittiin että intohimon ja harkitsevuuden eli tunteen ja järjen välissä on ristiriita. Sieltä alkaen filosofit ovat kehitelleet toinen toisensa jälkeen ja mielestään toinen toistaan parempia (yhteiskunta)malleja perustaen ne aina joko tunteen tai järkeilyn varaan. Vastakkainen puoli on niissä nähty aina kilpailevana rakenteena, joka tulee sulkea pois tai vähintään minimoida.

Tunteeseen perustuneet yhteisöt (esim. Spartalaiset) ovat luottaneet johonkin uskomiseen, dogmiin. Niiden vaikuttimina ovat olleet romanttiset liikkeet, jotka pitävät suuressa arvossa kuria, urheutta, sankaruutta, jaloutta, seikkailua ja intohimoa uskomansa asian puolesta. Sankarivaltiossa ihmiset ovat valtiota varten. Ne suhtautuvat myötämielisesti ihmisluonnon irrationalisiin ja intuitiivisiin puoliin, koska järki tuntuu heistä vihamieliseltä sosiaaliselle yhteenkuuluvaisuudelle. Tiukka kuri on johtanut tällaiset yhteisöt pysähtyneisyyteen. Ajan kuluessa korruption ja rappeutumisen seurauksena ne menettevät otteensa kansaan, josta ne ajautuivat nopeaan kaaokseen ja vieraiden valtioiden orjuuteen.

Tietoon perustuvat yhteisöt (esim. Ateena) taas olivat rationaalisia, empiirisesti hankittuun sekä harkittuun tietoon ja hyötyyn perustuvia ihmisten ekologisia lokeroita. Niissä ei ollut sijaa väkivaltaiselle intohimolle eikä tunteenomaiselle toiminnalle ja niin niistä tuli lopulta kuolettavan tylsiä. Näissä valtio on yksilöitä varten. Yksilöiden individualismin ja persoonallisen riippumattomuuden johdosta keskinäisestä yhteistoiminnasta tuli lopulta mahdotonta. Niin ne hajosivat joutuen vieraan vallan alamaisuuteen.

Antiikin Kreikan filosofien piirissä keksityn edustukselliseen vallanjakoon perustuva (ekolokero) demokratia jäi näin paikalliseksi sekä lyhytaikaiseksi. Monarkistinen dogmisysteemi palasi vallitsevaksi yhteiskuntamalliksi länsimaisiin viljelykulttuureihin yli tuhannen vuoden ajaksi!  

Vaikka yksivaltainen viljelykulttuuri valtasikin voimakkaasti alaa, niin on myös huomattava että esimerkiksi vielä 500-luvulla koko maailman väestöstä peräti 80 prosenttia elivät paimentolaisuuteen ja keräilyyn perustuvissa heimoyhteisöissä.

-------------------

Edustuksellinen demokratia

Pitkän, reilun tuhat vuotta kestäneen pimeän jakson ja pimeän keskiajan jälkeen tietoon perustuva tiede sekä yhteiskunnallinen ajattelu alkoivat kehittyä harppauksin. Vuonna 1788 nähtiin yhteisöiden järjestäytymisessä uusi edistyksen kausi. Heinäkuun itsenäisyysjulistuksella perustettiin Yhdysvallat ja liberaali demokratia tuli maassa vallitsevaksi yhteiskuntamalliksi. 

Perustajien luoma perustuslaki sääti vaaleilla valitun hallituksen. Samalla se turvasi kansalaisoikeudet ja -vapaudet (tosin alkuun vain valkoisille). Perustajaisejä, joihin lukeutui myös suomalaistaustainen politikko, yhdisti päättäväisyys rakentaa amerikkalaisuus vapauden ja tasa-arvon periaatteiden varaan.

Itsenäisyysjulistus.

Edustuksellinen demokratia muistutti vanhaa heimokulttureista tuttua järjestystä. Kaksitoista sukunsa vanhinta korvattiin säännöllisesti äänestämällä valittavilla edustajilla. Aiemmasta heimokulttuurista erotti myös väkivallan monopolia harjoittava yhteisön keskusvalta. Omin voimin pärjäämisen eetos oli silti Yhdysvaltojen uudisasukkaiden tunteessa vahvasti mukana. 

Euroopan demokratia-kehitys käynnistyi vuotta myöhemmin. Ranskan vallankumous alkoi vuonna 1789. Kymmenen vuoden kuluessa kumottiin säätyerioikeudet, feodaaliyhteiskunta ja absolutistinen monarkia. Ympäri Eurooppaa vanhoissa monarkioissa käynnistyi muutosprosessi, jota käytiin jossain maissa erityisen kivuliaasti. Valtioita myös itsenäistyi monarkioiden alamaisuudesta ja usein demokratiaan päädyttiin vasta repivän anarkian ja sisällissodan jälkeen. 

Ranskan vallankumous.

Samalla tavoin kuin heimo- tai yksinvaltainen kulttuuri, niin myös demokraattisesti koottu yhteiskuntajärjestys (ekolokero) on hitaassa mutta jatkuvassa liikkeessä. Ihminen kyllästyy helposti samana toistuviin asioihin. Näin myös demokraattisesti johdettujen yhteiskuntien arvoja pitää liikkeessä mielipidevaikuttajat. 

Yhteiskuntavaikuttajien, kuten tieteilijöiden, taiteilijoiden, filosofien ja lopulta politikkojen mielipiteet vaikuttavat siihen kiristetäänkö ja löysätäänkö demokraattisen yhteiskunnan säätelyä. Liian tiukaksi säädetty yhteiskunta kohtaa byrokratian lisääntymisen, kangistumisen ja lopulta pysähtymisen. Kestää ikuisuuden asioiden etenemiseksi järjestelmän rattaissa.

Demokratiaa toisaalta uhkaa myös liiaksi arvostettu yksilöllisyys. Liian löysälle päästettyä säätelyä seuraa opportunismi sekä rajaton individualismi. Haurastuneen demokratian vastareaktiona yksinvaltainen ja autoritäärinen johtajuus nostaa suosiota. Paikalle tarvitaan vain erikoisen karismaattinen, puhetaitoinen ja itseensä ylenpalttisesti luottava johtaja joka ottaa porukan haltuun. Esimerkki demokratian haavoittuvaisuudesta löytyy esimerkiksi kolmekymmentäluvun Saksasta. Viimeaikoina on nähty esimerkiksi yksinvaltaisuuden kasvua esimerkiksi Unkarissa ja Turkissa. 

Kansanvallan ja yksinvallan liike

Viimeisen sadan vuoden aikana on nähty useita tapauksia kun yhteiskunnan sekaannusta ei seurannut todellinen demokratia vaan uusi yksinvaltainen dogmi. Seuraavassa joitain esimerkkejä:

• Venäjän vallankumouksesta ja sisällissodasta jouduttiin yksipuoluejärjestelmään, jossa kommunistipuolueen johtaja korvasi aiemmin vallassa olleen tsaarin. Kommunismin kaaduttua nykyään vallassa on yksinvaltainen "presidentti".
• Kiinan sisällissodassa päädyttiin vuonna 1950 tilanteeseen, jossa muodostui yksipuoluejärjestelmä Venäjän tapaan. Hävinnyt kansanvalta vetäytyi Taiwanin saarelle.
• Korean niemimaalla ollaan jakaantuneessa tilassa myös edelleen. 
• Vietnamissa sodittiin myös ja nykyään Vietnam on sosialistinen yksipuoluevaltio.
• Saksan kommunistinen itäosa yhdistyi läntiseen Saksan liittotasavaltaan vuosikymmeniä kestäneen eron jälkeen vuonna 1990. Tämä on esimerkeistä ainoa, jossa yksinvaltainen järjestelmä sulautui demokratiaan.

Vaikka kehitys ei kaikkialla johtanutkaan todelliseen demokratiaan, niin demokratian nimi kuten tasavalta on kelvannut aivan kaikille yhteiskuntamalleille (myös yksinvaltaisesti hallittujen maiden virallisiin nimiin asti). 

Olennaisinta on kuitenkin huomata sekä yksinvaltaisesti johdettujen, että kansan edustuksellisesti valitseman valtiomuodon näkevän itselleen vastakkaisen järjestelmän todellisena uhkana olemassaololleen. Nykypäivinä on siten nähtävissä nopeasti vahvistuvaa vastakkainasettelua. 

Erona entisiin aikoihin osapuolilla on nykyään käsissään ydinaseet. Ainoastaan keskinäisen kauhun tasapaino estää käyttämästä niitä. On tärkeä tiedostaa ettei ihmiskunnalla ole koskaan aiemmin ollut mahdollisuuksia aiheuttaa totaalista ihmiskunnan sukupuuttoa sekä maapallon tuhoa. 

Ydinaseet eivät suinkaan ole nykypäivän ainut huoli. Luonnon resurssien hyödyntäminen on ollut jo vuosikymmeniä kestämättömällä tasolla. Ilmasto-olojen muutos aiheuttaa tulevaisuudessa valtavia kansainvaelluksia myös muualle kuin länsivaltoihin.

Herkkä tasapaino

---------------------------

Tulevaisuus

Luin syksyn aikana Lisa Feldman Barretin kirjoittaman tuoreen teoksen seitsemän ja puoli oppia aivoista. Kirja on mielestäni merkittävin teos pitkään, pitkään aikaan. Kirjassa on tämän päivän tieteilijöiden tuoreimmat käsitykset pakattuna helposti ymmärrettävään muotoon. Kirja on suositeltava lukukokemus mihin tahansa aivoilla tehtävään asiaan liittyen.

Lisa Feldman Barrett
Seitsemän ja puoli oppia
aivoista.

Käsitykseni mukaan voisi sanoa että NÄIN vallankumoksellisia ja rohkeita ajatuksia ei olla kuultu reiluun pariin tuhanteen vuoteen. Kirja lähtee liikkeelle asenteella! Alkuun ammutaan alas iänikuinen tunne vastaan järki-rakennelma. Ihmisyyteen kuuluvat tietoisena tai tiedostamatta kumpikin puoli. Riippuu vain tilanteesta, kumpiko ohjaa toimintaa. Perusteet väitteelle ovat musertavan loogiset. 

Voidaan siis sanoa että viimeisen kahden tuhannen vuoden ajan ihmiskuntaa on johdettu harhaan pahanpäiväisesti. Tunteen ja järjen vastakkainasetteluun perustuneet filosofiset ja muut teoriat ovat jonniin joutavaa humpuukkia. Suuri osa länsimaisesta filosofiasta menee siten roskapönttöön! Niin ollen myös esimerkiksi tunteen vallassa tehtyjen vääryydentekojen puolustettavuudelta murenee pohja!

Kirja on muutenkin varsinainen tietopläjäys, joten tähän juttuun mukaan mahtuu ainoastaan ajatukset kirjan alusta ja lopusta. Lopussa pohdiskellaan radikaalin uutta, tekisi mieli sanoa filosofiaa. Se on ennen kaikkea rehellisen suoraselkäinen (ekolokero) ehdotus. Ihmiskunnan olisi kestävinä perustaa tulevaisuudessa ajattelunsa ja toimintansa pelkästään kahden perusperiaatteen varaan: Vapauteen ja vastuuseen! Ajatuksen johdattelemana voisi päätyä seuraavaan:

1.Ihminen olisi vapaa toteuttamaan itseään ja haaveitaan. Uskomaan tai olemaan uskomatta.

2. Ihmisen vapautta rajoittaisi ainoastaan vastuu itsestä ja vastuu ympäristöstä. Itsestä vastuussa oleminen tarkoittaisi sitä että kohdellaan lahjana saatua elämää kunnioittavasti. Annetaan keholle riittävästi perustarpeita kuten ilmaa, vettä, ravintoa, lämpöä, lepoa, turvaa ja yhteisöllisyyttä. 

Ei turmella lahjaksi saatua elämää ja kroppaa tietoisesti esimerkiksi huumeilla, alkoholin väärinkäytöllä, epäterveellisellä ruoalla, liialla sokerilla, -suolalla, liian vähäällä unella, tai liian pitkällä paikoillaan ololla, istumisella. Tahi työhön, someen, pelaamiseen tai kuntoilurääkkiin jumittumalla.  Annetaan aisteille (kuten maku- haju-, näkö-, kuulo tai tuntoaisteille) nautintoja, MUTTA vain rajoitetun ajan. Tutustutaan itselle vieraasiin asioihin ja maihin. 

Haastetaan itseä säännöllisesti MUTTA ainoastaan rajoitetun ajan esimerkiksi, opiskelulla, mietiskelyllä, työllä, liikunnalla, fyysisellä rasituksella, lämpö- ja kylmäaltistuksella sekä paastolla.  Introvertit hakeutumalla toisten seuraan, ekstrovertit hakeutumalla hiljaisuuteen. Mukavuusalueen ulkopuolella piipahtaminen kehittää ihmistä. Haasteeseen pystyy opettelemaan suhtautumaan ahdistuksen sijasta innostuneen päättäväisesti.

Vastuuullisuuteen ympäristöä kohtaan tarkoittaisi esimerkiksi tekomme ja puheemme niin lähiympäristöä kuin vieraampia ihmisiä kohtaan. On hyvä tietää, että fyysisen ja/tai psyykkinen väkivalta jättää jäljet kohteen lisäksi myös tekijään. Toisin päin kääntäen. Hyvät teot tekevät hyvää hyvänteon kohteelle mutta myös tekijälle. 

Vastuu ympäröivästä luonnosta kaikkineen tarkoittaisi että luonnosta hyödynnettäisiin ainoastaan se määrä resursseja mitkä kuluvat itsestä vastuullisuuden toteuttamiseksi. Ruokaa, suojaa, lämpöä, opiskelua, työtä, urheilua, harrastuksia ja matkustamista varten kulutettaisiin vain välttämättömin. Kulutettu resurssi palautettaisiin takaisin luonnolle ja/tai hyvitettäisiin se.

Vapaus ja vastuu.

Tekojen rangaistuvuutta pohtiessa ensin selvitettäisiin onko toimittu vapaassa tahdossa. Seuraavaksi onko oltu vastuullisia itseä kohtaan. Lopuksi onko oltu vastuullisia ympäristöä kohtaan. 

Uuden oikeuskäsityksen mukaan ei enää onnistuisi saamaan vapautusta tuomioosa hankkiutumalla ennen vääryyden tekoa humalaan, syömällä kärpässientä, ayahuascaa tai olemalla tunnekuohuissa, vaan ihmiset vastuutettaisiin teoistaan.

Luulen kyllä rehellisyyden nimissä ettei ihmiskunta ole vielä pitkään, pitkään aikaan riittävän kypsä edellä esitetylle "filosofialle". Ihmiskunta ei vain ole valmis muutokseen. 

Ensinnäkin todellisesti demokraattiset yhteenliittymät, kuten EU on helppo saada pysähtyneisyyden tilaan. Sihen riittää ainoastaan yhden yksinvaltaisesti johdetun maan veto-oikeus. Yksinvaltaisuus siis voittaa demokratian.

Niinpä ennen vapauden ja vastuun yhteisöitä kuljetaan maailmanlaajuisesti Kafkamaisessa tunnelmissa täysin päinvastainen kehityskulku lähes päätyyn asti. Seuraa arviolta noin tuhat vuotta kestävä alati voitokkaan Machiavellismin kausi (ekolokero). Ihmiset orjuuttavat itseään sekä toisiaan. Tuona aikana ei olla vapaita eikä vastuullisia. 

Valtiot jolla on väkivallan monopoli vahtivat kansalaisiaan oikeusjuttuineen ja ovat koko ajan sodassa muiden maiden kanssa. Jos väkivallan monopoli ei ole yksin valtion hallussa, niin sitä on sitten ostettavissa mitä moninaisimmilta yksityisiltä palkka-armeijoilta ja rosvojoukoilta. Nöiden valtioiden sisällä on siten lukematon määrä aseellisia ryhmittymiä, joiden jatkuvat selkkaukset välien selvittelyineen on arkipäivää. 

Tekniikan vallankumous takaa tuhon ja sekoilun täydellisyyden. Orvelilaisen dystopian ajanjakson kuluessa, maapallo tuhotaankin siten 99 prosenttisesti. Ylikansoitus vaihtuu pullonkaulaksi. Tellusta asuttavat jäljellä olevat viimeiset, ehkäpä noin 30 000 ihmistä. Lopulta ihmismieli saattaa tulla kypsäksi.

---------------------

Lopuksi

Teologian ja tieteen välille muodostui jo sen alkuaikoina hetteikkö "No Man's land" jota on kutsuttu viimeisen 2600 vuoden ajan filosofiaksi. Myös dystopian jälkeen ihmistä tulevat askarruttamaan samat asiat kuin tähän saakka. Bertrand Russelin sanoin: 

"Onko maailma jakaantunut henkeen ja aineeseen? Jos on, niin mitä on henki ja mitä aine? Onko henki aineen alainen, vai onko sillä mitään aineesta riippumattomia voimia? Onko kaikkeudessa mitään ykseyttä ja tarkoitusta? Kehittyykö se kohti jotain päämäärää? Onko todella olemassa jotain luonnonlakeja, vai uskommeko niitä olevan vain siksi että, että meissä on synnynnäinen järjesteyksen rakkaus? Onko ihminen se mitä hän näyttää olevan astronomin silmissä: pienen pieni epäpuhtaan hiilen ja veden muodostama hiukkanen, joka voimatonna ryömii pienen ja mitättömän kiertotähden pinnalla? Vai onhko hän se, minkä Hamlet hänessä näkee? Onko hän ehkä kumpaakin yhtäaikaa? Onko olemassa elämäntapa, joka on jalo, ja toinen, joka on halpamainen, vai ovatko kaikki elämäntavat  vain merkityksettömiä? Jos on olemassa jalo elämäntapa, mikä on sen olemuksena ja miten voimme sen toteuttaa? Täytyykö hyvän olla ikuista, jotta se ansaitsee arvonantoa, vai kannattako sitä etsiä siinäkin tapauksessa, että kaikkeus kulkee auttamattomasti kohti kuolemaa? Onko jotain sellaista kuin viisaus, vai onko se, mikä sellaiselta näyttää, vain hulluuden äärimmäistä hienostusta?"

Kestävän elämän manifesti

Luin juuri podcastin innoittamana Pasi Heikkurisen ja Toni Ruuskan kirjoituskokelman "Kestävän elämän manifesti." Manifestissä eli juhlallisesti sanottuna ohjelmajulistuksessa esitettiin seuraavanlaisia ajatuksia. 

Heti kirjan alussa kirjoittajat ottavat käsittelyyn kestävä kehityksen määritelmän koska heidän mukaansa nykypäivän kestävyyden käsite on viherpesuineen varsin epämääräinen. He esittävät kestävyyden niin että se tulee tarkentaa kahdeksi eri tyypiksi, heikoksi- ja vahvaksi kestävyydeksi. 

Heikko kestävyys perustuu Heikkurisen mukaan ihmisten tekniikan avulla luomaan jatkuvaan talouskasvuun. Luonnon arvo määräytyy ensisijaisesti ihmisen siltä saaman hyödyn perusteella. 

Vahvassa kestävyydessä ihmisten luomia laitteiden sekä tekniikoiden ei uskota pystyvän korvaamaan luonnon omia prosesseja. Esimerkiksi pölyttäjät ovat katoamassa kokonaan. Suurimpana syynä pölyttäjien vähenemiselle ovat sopivien elinympäristöjen väheneminen, hyönteismyrkkyjen lisääntynyt käyttö, vieraslajit ja ilmastonmuutos. Vahvassa kestävyydessä ihmisten tulee luopua uusiutumattomien materiaalien ja energioiden käytöstä. Tämän lisäksi uusiutuvaa maailmaa käytettäisiin vain sen uusiutumiskyvyn rajoissa. 

Kirjoittajat haluavat muotoilla myös väkivallan käsitteen uusiksi. Heidän mukaan antroposeenin ajan ihmiskeskeisessä luontosuhteessa luonto nähdään pelkästään ihmiselle alisteisena hyödykkeenä. Antroposeenisessä ajassa hyödykkeen eli resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä myös pidetään kehityksenä. 

Heikkurisen ja Ruuskan mukaan tähän ajatteluun pitäisi saada aikaan perustavanlaatuinen muutos eli luonnon resurssien hyödyntäminen pitäisi nähdä väkivaltana luontoa kohtaan. Luontoa olisi siten hyväksyttyä hyödyntää ainoastaan ihmisten ensisijaisten tarpeiden verran. 

Tarpeina mainitaan ravinto, suoja sekä kenties sosiaalista kanssakäymistä koskevat tarpeet. Näiden määrä ja laatu vaihtelee ihmisen sijaintipaikan mukaan. Esimerkiksi päiväntsasaajalla riittää kevyempi vaatetus kuin pohjoisessa.

Kirjoittajat nostavat esille väestöräjähdyksen. Väestö on kasvanut viimeisimmän vuosisadan aikana noin 1 miljardista 8 miljardiin! Väestömäärän lisääntyminen yhdistettynä luonnon hyödyntämiseen perustuvaan jatkuvaan talouskasvuun on kestämätön yhdistelmä. 

Kehityksen seurauksena käsillä on kirjoittajien mukaan kuudes massasukupuuttoaalto, kapitalismin romahdus ja dystopia. 

Ratkaisuksi ihmiskunnan ongelmaan Heikkurinen ja Ruuska tarjoavat "uusmaalaisuutta". Ihmiset voisivat muuttaa maalle ja aloittaa opetella selviytymisen vaatimattomilla puitteilla sekä lihasvoimalla. Taitoja voi hankkia Ruuskan masinoimassa Omavaraopistossa. 

------------------------------------

Tulevaisuuden näkymät ovat kieltämättä hiuksia nostattavat. Ehkäpä loppukahinoissa jokainen kansa yrittää saada omat jalostuneet geeninsä olemaan se jota jää eloon dystopian jälkeiseen aikaan, kuka tietää. 

Etulyöntiasemassa voisi kuvitella olevan se ken on ymmärtänyt laittaa lapsensa partioon, 4-h kerhoon, metsästys/kalastusseuraan sekä vaellusta harrastamaan. Lyhytaikaisen häiriön eli pahan päivän varalle on jokaisen hyvä varaua kotivaralla, joka ei ole tallennettu vyötärölle.

On selvää että "Kestävän elämän manifesti" sellaisenaan ajateltuna on utopia.  Vanhimpia käsityksiä myyttisestä onnelasta lienee Homeroksen Scheria, feakialaisten saari. Ensimmäinen tallennettu utopistiseksi luokiteltava ehdotus on noin 2 400 vuotta sitten Platonin kirjoittama tasavalta. Eedenin puutarha lukeutuu myös utopistisiin paikkoihin. Noin 500 vuotta sitten Thomas More kirjoitti julkaistufiktion ja sosiopoliittisen satiirin "Utopia", josta käsite on tullut nykypäivän sanastoon.

Monet kulttuurit sisältävät näitä utopistisia, myyttisiä tai uskonnollisia arkkityyppejä. Ne heräävät eloon erityisen vahvasti aina silloin kun ihmisille on koittaneet vaikeat ja kriittiset ajat. Kestävän elämän manifesti lukeutuu 2000-luvun moderneihin utopioihin, jossa kirjoittajien teksteihin sisältyy niukkuuden jälkeinen taloustiede ja myöhäinen kapitalismi. Hollantilainen filosofi Marius de Geus on ehdottanut ekologisten utopioiden voivan olla inspiraation lähteenä vihreään politiikkaan liittyville liikkeille.

Ongelman ratkaisusta kärjistäen voisi sanoa ihmiskunnalla olleen historiansa aikana vain muutama ongelmanratkaisukeino. 1700-luvun loppupuolelle saakka, jos kohdattiin ongelmia ryhdyttiin rukoilemaan. Jos ongelma paheni rukoiltiin kovemmin. Joitain tuhansia vuosia taaksepäin saatettiin pahimmassa paikassa jopa uhrata yhteisön jäsen jumalien lepyttämiseksi. 

Teollisen vallankumouksen myötä 1800-luvun alkupuolelta lähtien kun ihmisille on tullut ongelma, on ongelman ratkaisuksi keksitty kone/tekniikka. Koneuskonnossa jos ongelma on pahentunut, on kehitetty yhä parempi kone. Tai sitten kone vaikka ei konetta välttämättä olisi tarvitttukaan.

Ihmisten välille on tietenkin tullut kilpailua kenellä on tehokkain tekniikka. Se on kyllä oikeastaan kummallista että polttomoottorin idea, joka sylintereineen on lähtöisin höyrykoneista on edelleen eniten käytetyin keksintö. Parempaan ei olla kyetty.

1970-luvulta alkaen ongelmiin alettiin hakemaan ratkaisua mittaamisesta. Mittaususkonto on nykyään niin arkipäivää ettei sitä aina edes huomaa. Työpaikalla mitataan tehoa, tavoitteita ja suorituksia jatkuvan parantamisen nimeen. 

Eräs tuttu manasi lenkiltä tultuaan että lenkki meni ihan hukkaan kun askel- ja hyvinvointimittari jäi kotiin. Mittausvirheen seurauksena Facebook puolestaan liitti erääseen äärijärjestöön puolimiljoonaa käyttäjää noin vain. Mittaususkonnossa perusperiaate on että jos ongelma pahenee niin se korjataan lisäämällä laskentatehoa, mitattavia asioita ( esim. valvontakameroita) ja tekoälyä.

Kirjaan palatakseni siinä mainittua ja epätoivottua heikkoa kestävyyttä ihmiskunnalla on ollut käytössä jo ainakin 15 000 vuotta. Noihin aikoihin kesytettiin sudesta ihmisen paras kaveri eli koira. Koirat ovat toimineet ihmisen metsästykaverina ja pohjoisten alueiden rekikoirina näihin päiviin asti. 

Noin 10 000 vuotta sitten jääkauden päättymisen aikoihin ryhdyttiin järjestelmällisesti valikoimaan paremmin itäviä siemeniä ja kesytettäviä eläimiä, alkoi domestikaatio. Rajallisia resursseja kuten esimerkiksi kuparia on käytetty sen 8 000 vuotta ja kultaa 6 000 vuotta.

Heikosta kestävyydestä huolimatta kehitys on jatkunut vuosituhannesta toiseen verrattaen maltillisena. Ihminen on yrittänyt hallita ympäristöään mutta lopulta on aina ollut ympäristön armoilla. Esimerkiksi vielä 1800-luvulla Suomi oli länsi-euroopan köyhin kolkka ja kehitysmaa. Suurina nälkävuosina 1866-68 Suomalaisia kuoli joukoittain nälkään. Ennen näkemättömän nopea muutos koitti teollisen vallankumouksen myötä. 

Suomen talous on kasvanut näkävuosista 24-kertaiseksi ja itsenäisymisestäkin alkaen 15-kertaiseksi. Siis sadassa vuodessa! Kasvuvauhti on ollut Japanin jälkeen maailman toiseksi nopeinta. 

Heikkurinen ja Ruuska vertaavat vahvaa kestävyyttä palaamiseksi 50-luvulle. Kirjaimellisesti tulkiten he tarkoittanevat palaamista esiteolliseen aikaan 1700-luvulle, jolloin matkustettiin hevosilla tai jalan. Uusiutumattomia materiaaleja kuten rautaa tuolloin käytetiin ainoastaan auran terässä, kirveessä sekä puukossa. 

Tästä voidaankin palata historian saatossa nähtyihin utopia-kokeiluihin, joita on ollut runsaasti. 1800-luvulla niitä esiintyi eteenkin Yhdysvalloissa, jossa ryhmittymiä toimi parhaimmillaan toista sataa. 

Useat yhteisöistä olivat maatalousvetoisia, kristillisiä ja teollistumisvastaisia. Vuosisadan loppuun mennessä suurimman osaa toiminta oli kuitenkin hiipunut toimimattomana idealismina. Ajan saatossa myös Suomalaiset ovat perustaneet eri puolille maapalloa toistakymmentä ihanneyhteiskuntaa. 

1960-luvulla vaihtoehtoisia utopiayhteisöjä edustivat nopeasti hiipuneet hippiyhteisöt. Idealistisia ja maalaisromanttisia maallemuuttojuttuja on nähty tämän tästä nykypäiviin asti. Iso osa kokeilijoista on kuitenkin palannut kokeilusta vähin äänin kaupunkiin.

Yhdysvalloissa voimissaan on kristillinen Amissit-ryhmä. Amissit ovat toimineet peräti jo 1600-luvun lopusta alkaen samanlaista esiteollista elämäntyyliään noudattaen. Uskonto on elimellinen osa liikettä. Heikkurisen ja Ruuskan utopian voisi kuvitella olevan jonkin sortin amissi-elämää ilman uskonnollista twistiä. 

Amissi-pariskunta asioilla.

Maapallon väkiluvun kasvu on mittauksen tulos. Joidenkin mittausten mukaan käännekohta saattaa olla lähellä. Vielä pari vuotta sitten mitattiin että muutos koittaisi vasta 2100-luvulla. Tiedä mikä tulos on vuoden päästä. Joka tapauksessa ihmisten määrä 1 miljadista 8 miljardiin vain sadan vuoden aikana on paljon.

Heikkurinen ja Ruuska eivät esitä tämän konkreettisempia kehitysideoita uusmaaseutua ympäröiville yhteiskunnille. Ruuska ilmoittaa toteuttavansa omassa toiminnassaan uusmaalaisuutta. Onnea kokeilulle.

Jos minulta kysytään kuinka tässä kaikessa käy, villi veikkaukseni on että isossa kuvassa ihmiskunta jatkaa aina vaan itsekkäämmin mielihyvään perustuvaa elämänmenoaan vuoristoradan viimeiseen suureen laskuun saakka. Tässä voisi lainata ihmiskunnan muistokiveen muistokirjoituksen tuntemattomalta tinurilta: "paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvisi kylmeni".

Kaiken takana on algoritmi

Usein sunnuntaisin luemme puolisoni kanssa päivän hesaria ja nykykajan tyyliin omilta älypuhelimilta.  Kiinnostavista aiheista saatamme käydä sitten enemmänkin keskustelua. Usein ollaan myös törmätty siihen että kiinnostava uutinen on tullut ainoastaan toisen uutis-syötteeseen. Jaamme sitten toisillemme linkkejä uutisista.

Tästä päästäänkin uutis-syötteeseen eli siihen virtaan, jota näet ihmisten vispaavan älypuhelimistaan minne katseesi käännätkin. Puhutaan siis alustasta. Alusta voi olla mikä tahansa, kuten Tiktok, Facebook, Instagram, WhatsApp, Spotify, Google, YouTube, Telegram, Twitter, Huuto.net, Helsingin Sanomat tai jokin muu infuensseri/vaikuttajakanava.

Kaikkia näitä yhdistää se että alusta itsessään on mitäänsanomattoman tylsä taulu, josta mielenkiintoisen tekee ainoastaan niissä pyörivä uutis- tai muu sisältövirta. Kuten hyvin tiedetään alustojen takana on yrityksiä, joiden tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvää liiketulosta. 

No kuinka siihen hyvään liiketulokseen sitten päästään? Saamalla ihmiset pysymään kanavalla mahdollisimman pitkään. No mitenkäs ne saadaan jäämään kanavalle sekä palaamaan pian uudestaan? Antamalla heille sellaista syötettä joka saa kiinnostuksen pysymään alati yllä. No, miten sitä syötettä pystytään hallitsemaan? Tekemällä mahdollisimman paras algoritmi!

Herkullinen porkkana kannustaa pysymään valitulla kanavalla.

Wikipedia kertoo asiasta tiivisteysti -Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan; jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma. Alustan ylläpitäjälle on liiketoiminnan loppu, jos asiakas häipyy kanavalta.

Useimmiten aasit nähdään kärryjä vetämässä.

Eipä ihme että verkon jättiläiset vartioivat ja suojelevat omia algoritmejään kiihkeän mustasukkaisesti. Tuottaahan algoritmin runsaudensarvi yhtiölle satumaisia tuloja loputtomasti vuodesta toiseen. Nyt ollaan verkkoliiketoiminnan ytimessä. Yritykset ovat vastahakoisia luovuttamaan menestyksen luoneista algoritmistaan (lue kilpailuedusta) suurpiirteistä tai suuntaa antavaa tietoa jopa edes viranomaisille. Ajan saatossa algoritmit myös ne kehittyvät alati hienostuneemmiksi onnistuen häivyttämään itsensä lähes näkymättömiin. Ne jopa oppivat tuntemaan sinut paremmin kuin puolisosi.

Jotkut käyttäjät myös pyrkivät tunnistamaan algoritmien sielunelämää. Manipuloimalla niitä he pyrkivät saamaan itselleen todellista enemmän tykkäyksiä, klikkauksia tai soittokertoja. Joskus he saattavat näin toimien onnistua saamaan itselleen myös ansaitsematonta taloudellista etua.

Seuraavaksi voidaan kysyä mitä haittaa hyvästä algoritmistä sitten voisi olla? Alustan käyttäjät ja ylläpitäjäthän kaikki ovat tyytyväisiä. Ensimmäisenä tulee mieleen se että niin hyvä kuin onkin saada mieluista uutisvirtaa sekä suuria tunteita, samalla jokainen ajautuu syvemmälle omiin poteroihinsa, kuten nykyään sanotaan omaan kuplaan. Syötteestä tulee itseään vahvistava luuppi. Kun kumartaa yhteen suuntaan niin pyllistää toiseen. Harmaan sävyt haihtuu ja kaikesta tulee mustavalkoista. 

Ennen käytettiin silmälappuja,
nykyään algoritmin valitsemaa syötettä.

Samanmielisten kanssa hankkiudutaan sitten samoihin rinkeihin ja lähetellään sieltä vihaisia iskusanoja muiden dissaamiseksi. No mitä haittaa tästä sitten voisi olla? Ensinnäkin alustat ovat tehokkaita aikasyöppöjä varastaen kaiken vapaa-aikasi Toisekseen polarisoitumiskehitys voi johtaa yksilötasolla ystävyyssuhteiden uusjakoon ja pahimmillaan maailman sotaan.

Julkisesti somealustoja ei ole kiinnostanut näihin päiviin asti mitä niiden kanavilla puhutaan. He pesevät kätensä sanoen "tarjotaan vain alusta keskusteluille". Samalla he jättävät sanomatta "pääasia kun rattaat kulkee ja eurot kilisee". Todellisuudessa saadakseen ihmiset pysymään kanavilla ylläpitäjät ovat valmiita sulkemaan silmästä eettisiltä ja moraalisilta arvoilta.

No mitä algoritmi sitten seuraa sinusta. Kaikkea sitä mitä kanavilla olevista voi vain kuvitella pystyttävän mitattaamaan. Kaikesta tästä koostuu mahtava tietomassa. Tietomassaa hallinnoidaan kehittyneellä algoritmilla eli tekoälyllä. Tämän jälkeen uutisvirtaasi ohjaillaan tietämisen neljää lajia hyödyntäen. 1. Ei tiedä että ei tiedä 2. Tietää että ei tiedä 3. Luulee että tietää 4. Tietää että tietää.

Niin, miten todellinen maailma ympärilläsi on ja onko valinnat oikeasti itsesi tekemiä?

Luottamus

Luottamus liittyy ihmisyyten kaikkialla. Näin on ollut hamasta muinaisuudesta ja varmaankin niin pitkään kuin ihmiset tällä planeetalla tallustavat. Luottamus on tunneasia.

Luottamus on se näkymätön aine, liima, joka pitää heimot yhdessä ja saa ne menestymään keskenään ja toisten heimojen kanssa. Esimerkkinä vaikka niinkin arkinen asia kuin liikenteen sujuminen tai yhteiskuntarauha perustuvat luottamukseen. Työnantajat luottavat työntekijöidensä antamaan työpanokseen ja työntekijät puolestaan työnantajan suorittamiin velvotteisiin.

Yhteiskunta luottaa veronmaksajiensa vilpittömyyteen ja kansalaiset vastaavasti yhteiskunnalta saataviin palveluihin. Kansalaiset luottavat poliisin toimivan oikeudenmukaisesti. Poliisi taas luottaa kansalaisten noudattavan lakia. Kansalaiset luottavat viranomaisten suosituksiin esimerkiksi ottaa rokkotteita. Viranomaiset taas luottavat että kansalla on laumasuoja.

Toinen äärilaita on tietenkin täydellinen luottamuspula, joka saa heimot riitelemään keskenään ja sekasortoon. Ties mistä asioista nousee salaliittoteorioita. Lopulta kehitys kehittyy yhteenottoihin asti. Viimeisin iso esimerkki tästä on toinen maailmansota. Vasta savuavien raunoiden jälkeen ja kunnolla pataan saaneena osapuolet olivat alttiita luottamusta parantaviin tekoihin. 

Yhteiskuntien sisäinen ja keskinäinen luottamus ei ole koskaan vakio, vaan liikkuu aallon lailla jossain edellä mainittujen kahden ääripään välillä. On olemassa niitäkin jotka pyrkivät hyötymään (aiheuttamastaan) luottamuspulasta. Mieleen tulee ensimmäisenä rikolliset ja politikot. Jotkut taas haluavat keikuttaa venettä ihan vaan huvikseen. Kun mennään me/te ajatteluun ollaan jo tukevasti tällä uralla.

Kotikoneen äärellä on helppo suoltaa milloin mitäkin mielipiteitä mukamas anonyyminä ja perhosefektistäkään mitään tietämättä. Tai ainakaan uskomatta. Käsi ylös, kuka tietää mikä on vihapuhetta seuraava askel?

Uhittelun ilmapiirin kasvaessa tehdyt teot tietenkin kovenevat kierteen lailla. Joku on sanonut että ihmiskunnan muisti on sukupolven mittainen ja siksi yksikään sukupolvi ei jää ilman sotaa. Edelliseen liittyen Erasmus Rotterdamilainen on sanonut viisaasti jo satoja vuosia sitten "kokematonta sota viehättää" ja sukupolvi toisensa jälkeen se on myös saatu todeksi todeta.

Tekisi mieli päivittää sanonta: -kokematonta kovat puheet kiinnostaa. Tänä päivänä länsimaissa kovista ajoista kokemattomia alkavat olla nuorten lisäksi myös vanhat miehet ja sekös tässä huolestuttaa. 

Oi me suomalaiset, pohjolan keräilijä-metsästäjäkansa

Suomalaiset ovat alkuperäiskansaa pohjoisen Amerikan intiaanien, Eskimoiden ja Siperian hantien tavoin. Heidän lailla eristäytynyt asemamme näkyy vielä nykyään geeneissämme. Yhteistä on myös haasteelliset elinolosuhteet (lue kuukausien pimeys ja kylmyys pusikoiden keskellä) sekä yksipuolinen toimeentulo. Noiden tekijöiden takia ovat maailmankatsomuksemme ja suhtautuminen asioihin hyvin yhteneväistä jopa vielä tänä päivänä.

Suomalaisia erottaa edellä mainituista puhdasverisistä alkuperäiskansoista kyllä se, että olemme saaneet historian saatossa osaksemme muutamia isoja muuttoaaltoja jotka ovat tehneet meistä siinä mielessä epäpuhtaita. Yksi suuri muutos tapahtui vasarakirveskansan tulon myötä, kun täällä pohjolassa alettiin viljellä vakituisesti ja väestömäärät alkoivat lisääntyä moninkertaiseksi aiempaan verrattuna. Toinen samanaikainen muutos oli kotatyyppisistä ratkaisuista hirsisiin rakennuksiin vähittäinen siirtyminen. Vaikka täällä aikalaiskertomusten mukaan vielä viisi sataa vuotta sitten pukeuduttiin eläinten nahkaan (turkiksiin), ympäröivään maailmaan integroituminen on tapahtunut pehmeämmin kuin monella muulla alkuperäiskansalla. Esimerkiksi hanteille on käynyt paljon huonommin.

Muutoksista huolimatta olemme onnistuneet säilyttämään vielä paljon alkuperäistä. Listaan seuraavaan tärkeimmät:

1. Kohtuullisuuden käsitteen puuttuminen. Kun maa on yli puolet vuodesta jäässä ja kahden pimeän välissä lyhyt aika hämärää. Niin niissä oloissa alkuaan ainoa lähes varma läpivuotinen elintarvike oli riista. Kuten tiedetään kaarijousella ja vastaavilla tarpeilla metsästettäessä täytyi hommassa onnistuakseen olla täysillä mukana. Niinpä kaikki toimet mihin ryhdyttiin, tehtiin perusteellisesti. Alkuperäiskansojen keskuudessa ei ole koskaan ollut kohtuuden käsitteelle käyttöä. Seikka on tänä päivänä huomattavissa esimerkiksi suhtautumisena nautintoaineisiin kuten sokeriin, suolaan, rasvaan ja alkoholiin.

2. Suurin osa ravinnosta on lihaa. Suomalaiset ovat pitäneet uskollisesti kiinni vuosituhantisesta perinteestä pysyä lihapainotteisessa ruokavaliossa ja se on yksi syy meillä yleiseen sydän- ja verisuonitauteihin. Olemme maailman huippua lihansyöjinä!

3. Kateus. Kuten metsästäjä-keräilijäkansoista tiedetään ne elävät pieninä perhekuntina. Jos virrassa huomataan lastu se tarkoittaa että yläjuoksulla on joku ihminen joka tietenkin vie riistan ja naiset tai aiheuttaa muuten hämminkiä. Eli siitä on päästävä nopeasti eroon.

4. Erakkous. Joutuessaan väenpaljouteen suomalainen välittömästi ahdistuu ja alkaa kaivata takaisin mökilleen korven keskelle, jossa ei kuulu ihmisen eikä elämän äänet ajatuksia sotkemasta.

5. Itkuvirsiin rakastuminen. Jos laulussa ei ole tunnetta niin että ranteet tekisi mieli aukoa, niin se kyllä ei ole vakavasti otettavaa eikä hyvää musiikkia. Paatosta pitää olla ja alhaista mieltä. Suomalaisen musiikin vieraita kansoja karkoittava vaikutus on toiminut tähän asti tehokkaasti. Suomalaista musiikkia ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen Suomalinen. Puhuttu kieli on kyllä lainasanojen myötä alkanut antaa periksi ulkomaiden paineelle.

Plagioinnista

Viime päivinä plagiointi on ollut kovasti esillä Marimekon suunnittelijan Kristiina Isolan käryttyä kuva-aiheen lähes täydellisestä lainaamisesta ja esittämisestä omana teoksenaan. Asiasta uutisoi mm. Helsingin Sanomat.

Tuosta lainailu- ja kopiointiasiasta putkahti mieleen, että onhan sitä harrastettu kautta aikain. Milloin taiteessa, milloin tieteessä. Esimerkkinä mieleen muistuu facebookissa naamatuttuni pari viikkoa sitten jakaman linkin. Siitä huomataan yhdenmukaisuus Mud - Hair of the Dog (1975) levyttämän kappaleen ja Popedan tasan kymmenen vuotta myöhemmin levyttämän Kuuma kesä hitin välillä. Aika muhkeat teostot sävellyksestä nimiinsä kuitannut Costello Hautamäki on todennut asiasta vain, että rapatessa roiskuu.

Anssi Kelakin on ottanut teemaan kantaa, että on pelottavaa kun mitään ei voi kohta säveltää. Kun niitä nuotteja on rajallinen määrä, kuten myös niistä syntyviä kombinaatioita. Anssille kuten muillekin säveltäjille tiedoksi, että nykyään on olemassa esimerkiksi mainioita aplikaatioita, jolla voi hakea vastaavuuksia melodioilleen.

Samalla tavalla on tekniikka kehittynyt vastaavuuksien hakuun myös kuvissa. Marimekon muuten kannattaisi kiireellä ostaa oikeudet koko Maria Primatšenkon tuotantoon. Siellä olisi paljon muutakin hyvää Marimekolle. Ja vahinko kuittaantuisi nopeasti. Isola ansaitsisi kyllä jonkinlaisen näpäytyksen. Onhan hänellä pitkä ja maineikas ura, joten vahinko oli myös keskimääräistä isompi. Ja kun teko oli vielä tietoinen.

Suomessa on elänyt musiikkipiireissä sitkeästi huhu neljän tahdin lainaamisesta, mutta tähän on olemassa selvennystä jota mm. selvitellään ansiokkaasti tässä linkissä.

Popedasta ja Hautamäestä tuli mieleeni kun 14-16 vuoden ikäisenä kahdeksankymmentäluvun alussa kävin paljon Kaavin Iloharjulla tsekkaamassa sen hetken ykkösbändejä Suomessa. Olin aloittanut maanisen kitaransoiton opettelun muutama vuosi aiemmin. Suomalaisista diggailin myöskin Popedaa ja heidän uutta levyään Raakaa voimaa. Minulla oli tapana tunkea kyselemättä takahuoneisiin kitaristeja jututtamaan. Jotain uusia soittokikkoja siinä kenties oppimaan. Ja niinpä pääsin nuoren Costello-kitaristin juttusille. Muistan kun Pate alkoi esiintyä homoeroottisesti, ilmeisenä aikomuksenaan pelotella nuoren pojun pois bäkkäriltä. Silloin tajusin ettei tarvitse olla maalta ollakseen juntti.

Me siis jatkoimme soittamisesta ja soittimista jutustelua. Muistan kun kerroin tutustuneeni kaverini Jorma Laitisen myötävaikutuksella Lynyrd Skynyrd bändiin, josta täällä härmässä ei juurikaan kukaan tiennyt mitään. Elettiinhän aikaa ennen globalisaation ja netin. Samainen Laitinen oli hyvin musiikin virtauksista perillä ostaen vinyyli-levynsä ulkomailta ja hänen avulla olin tutustunut myös Van Halenin musiikkiin. Sekä bändin kitaristiin Edvard Van Halenin kitarointiin. Olin juuri keksinyt Edin käyttämän kikan -tappingin. Ja työn alla oli haparoivia yrityksiä tekniikan haltuun ottoon. Hautamäki ei ollut vielä moisesta lickistä kuullutkaan. Niinpä sitten yritin näyttää miten se menee. On ollut hauska kuulla silloin ja myöhemminkin bändin biiseissä varsin suoria vaikutteia sieltä ja täältä. Kaasua levyn jälkeen ei Popedaa enää ole tullut pahemmin kuunneltua.

Michael Jackson Beat it levyllekin sooloilemaan (3:05) kelvanneesta Edvard Van Halenista tuli taas mieleeni että hänen kuuluisaksi tekemä tapa maalata kitara (kelpasi kasarimusiikkihenkisen) levyn julkaisseen Anssi Kelankin 2013 visuaaliseen ilmeeseen. Joskin ilman limuttelukitarasooloja. Hehe.

Kasaritukkahevistä ja Van Halenista tuli mieleen taas Reckless Love, jonka konsertin näin tuossa pari viikkoa sitten. Peukutan kovasti Kuopion poikia hyvistä esikuvista, joiden eliittiin on kyllä vielä matkaa. Muuten, on Van Halenkin ottanut jostain vaikutteita  ja versioi toisten biisejä.

Tässä lopputulemana voisi sanoa, että kaikki ottavat vaikutteita jostain. On vain hyvä pitää mielessä, ettei lainaukset ole kohdistettavissa suoraan johonkin jo keksittyyn teokseen. Tai sitten käyttää reilusti sitaattia lähde mainiten. Kunniaa ja mammonaa itselleen näin varastamatta.
Takavuosina mainosti eräs automerkki "Maailma tarvitsee esikuvia". Tekisi mieleni lisätä siihen, että vaikuttajansa ne on esikuvillakin.
Mielestäni suurimman arvostuksen ansaitsee se, joka jalostamalla vaikutteitaan KEKSII kokonaan uuden jutun. Kuten vaikkapa Jimi Hendrix.