Idästä tulleet isän isät Aatamista viikinkiajan kynnykselle

Tämä 14.2.2024 päivitetty teksti on julkaistu alunperin 6.11.2019

Suurin joukko Suomalaisista miehistä kuuluu haploryhmään N-M231. Tuttavallisimmin porukkaa sanotaan Niilon pojiksi. Suomalaisista miehistä heitä on noin 60%. Määrällisesti yleisintä esiintyminen on Itä-Suomessa (90%). Nykytiedon mukaan alkukoti on ollut kauan sitten Afrikassa, josta nykysijoille siirtyminen on kestänyt seuraavat parisataatuhatta vuotta.

Kuopiolaisia 1800-luvun alusta

Afrikka

 A (Y-DNA) eli Haploryhmä Aatami

Nimityksellä viitataan kaikkien nykyään elävien miesten varhaisimmin tunnettuun yhteiseen esi-isään katkeamattomassa isälinjassa. Aatami ei ollut oman aikansa ainoa mies. On todennäköisintä, että samaan aikaan oli useita muitakin miehiä. Muiden miesten sukupuu on vain päättynyt jossain vaiheessa ennen nykyaikaa. Aatami on elänyt 200000-300000 vuotta sitten Afrikassa mahdollisesti nykyisen Botsvanan alueella koko ihmispopulaation ollessa ehkä 10000 henkeä. Suunnilleen näistä ajoista lähtien on ollut olemassa anatomisesti nykyihmisiä.

A-L1085 (Y-DNA) on esiintynyt 140 000 - 300 000 vuotta sitten Keski-Luoteis-Afrikassa.

A-P305 (Y-DNA) on eriytynyt noin 161 300 vuotta sitten Afrikassa.

A1b (Y-DNA) Afrikka

BT (Y-DNA) on esiintynyt 150 000-145 000 vuotta sitten Afrikassa.

CT (Y-DNA) on vaikuttanut Afrikassa mahdollisesti pohjois-Afrikassa noin 100 000-70 000 vuotta sitten.

CF (Y-DNA) haploryhmä on muodostunut joskus 75 000 - 70 000 vuotta sitten Itä-Afrikassa.

Lähi-itä

F-M89 (Y-DNA) on vaikuttanut noin 44 000 vuotta sitten nykyisen Irakin-Iranin alueella. F-M89:llä on ollut veli, jonka jälkeläisiä tavataan nykyään Euraasiassa, Oseaniassa ja Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa:

- C-M130 (CF - C-M130) esiintyy nykyisin yleisimmin Kazakstanin, Mongolian, Venäjän Kaukoidän, Polynesian ja tiettyjen Australian ryhmien alkuperäiskansojen keskuudessa sekä kohtalaisen yleisesti Koreassa ja Manchuissa.

-C2-M217 (CF - C-M130 -  C-M217) ryhmään kuuluu esimerkiksi suurin osa nyky-Mongoleista. Haploryhmä on yhdistetty mm. Tšingis-kaaniin. 

matka FamilyTreeDNA Globetrekkerin mukaan.

GHIJK (Y-DNA) on esiintynyt noin 45 000 vuotta sitten Irakin-Iranin alueella.

HIJK (Y-DNA) on vaikuttanut noin 43 000 vuotta sitten Irakin-Iranin alueella.

IJK (Y-DNA) on muodostunut noin 42 000 vuotta sitten Irakin-Iranin alueella.

Etelä-Aasia

K-M9 (Y-DNA) haploryhmä on vaikuttanut noin 40 000 vuotta sitten nykyisen Bangladeshin rannikon maisemissa. K-M9:llä on ollut veli eli nykyään Euroopassa yleinen haploryhmä I-M438 (IJK - IJ - I-M170 - I-M438).

Tähän aikaan elivät viimeiset Neanderthalin ja Denisovan ihmiset ennen kuin ne kuolivat sukupuuttoon. Molempien jäänteitä on löytynyt tuolta ajoilta myös Altain vuoristosta Denisovan luolasta. Esi-isämme on saanut äitinsä kautta ripauksen Neanderthalin geeniä. Yhteisöillä on ollut jo tuolloin mahdollisesti alkukoiria.

K2 (Y-DNA) on elänyt noin 40 000 vuotta sitten nykyisen Bangladeshin rannikon seudulla. 

K2a (Y-DNA) on eriytynyt noin 39 000 vuotta sitten esiintyen Etelä-Aasiassa. Hänellä on ollut kaksi veljeä:

1. Alkuperäiset Amerikkalaiset haploryhmä y-dna  Q (Y-dna K2 - K2b - P - Q) sekä
2. Euroopassa nykyään yleisin haploryhmä y-dna R (Y-dna K2 - K2b - P - P1 - R )

Native Americans.

K2a (Y-DNA) on elänyt noin 37 000 vuotta sitten Etelä-Aasiassa.

NO (Y-DNA) on muodostunut noin vuosina 36 000 nykyisen Hanoin maisemissa. Elettiin jääkauden aikaa ja liikuttiin alavilla mailla. Elanto tuli ryhmätyössä mammutteja metsästäen. Kulkua jatkettiin pitkin nykyisen Kiinan rannikkoa. Sivuutettiin sitten nykyisen Pekingin seudut. Mammutteja seuraten kierrettin nykyisen Mongolian ylänköalue vastapäivään. Lopulta saavuttiin Altai-vuoriston taakse nykyisen Taka-Baikalian maisemiin. Hetkessä tämä kehitys ei tapahtunut sillä itään päin siirtyminen kesti kaikkiaan kuudentoista tuhannen vuoden ajan

Nykyihmisten levittäytyminen
viimeisellä jääkaudella.

Baikaljärvi

N-M231(Y-DNA) eli täällä Suomessa tutummin Niiloksi nimetty esi-isä haarautui omaksi haploryhmäkseen noin 20 000 vuotta ennen ajanlaskua Baikaljärven ympäristössä. Tuohon aikaan viimeisin jääkausi oli vielä voimissaan. Nämä pullonkaulojen sekä Dunkelin kaaviot selventävät haarautumista. 

Baikaljärvi.

Ravinnon saannissa mammutit vähenivät koko ajan, joten tilalle tuli muuta suur-riistaa. Alkoi kilpilu resusseista muiden suur-riistaa hyödyntäneiden eläinten kuten susien kanssa. Yhdeksi tärkeimmistä asioista N-miesten elämään tästä eteenpäin (seuraavan 20 000 vuoden ajaksi nykypäiviin saakka) tulikin sopeutua elämään Borealisella havumetsävyöhykkeellä. 

Peräti seuraavien 17 000 vuoden ajan esi-isät pysyttelivät Baikaljärven ympärillä, (nykyisen eteläisen Suomen kokoisella alueella)! Ja mikäpäs siinä jos ruokaa oli yllin kyllin ja sai elää rauhassa.

Havumetsävyöhyke on kapea nauhamainen vyöhyke jossa viihtyvistä eläimistä yhdeksi tärkeimmäksi saaliseläimeksi muodostui hirvi. 

Hirven levinneisyys.

Hirvien lisäksi havumetsävyöhykkeellä viihtyvät meille nyky-Suomalaisille muutkin tutut lajit. Esimerkkeinä mainittakoon puolukka, mustikka, isokarpalo, tiainen, valkoselkätikka, peura, ilves, karhu, metso, teeri, orava, mänty, rauduskoivu ja kuusi (kuusia on olemassa kaikkiaan 30 lajiketta mm. siperiankuusi) ja sienet.

Pohjoinen havumetsävyöhyke

(N-M231 on myös yhteinen esi-isä historiallisten geeninäytteiden kanssa, jotka on yhdistetty paljon myöhemmin esiintyneissä Kushnarenkovo-Karayakupovo- ja Sargat-kulttuuriin sekä Munkh-Khairkhan kulttuureissa). 

Kalastaja-keräilijäyhteisössä perheisiin syntyi suhteellisen vähän lapsia, vain 3-4 lasta. Sisarusten keskinäinen ikäero oli vähintään neljä vuotta koska seuraavan sisaren aika oli vasta suhteellisen pitkän vieroittamisen jälkeen. Lapsista pidettiin hyvää huolta ja rankaiseminen sekä kurittaminen olivat varsin harvinaisia. Ankarista oloista johtuen lapsikolleisuus yhteisöissä oli suurta, jopa 50%. 

N-L 735 (Y-DNA) haploryhmä haarautui Baikaljärveä ympäröivällä alueella 16 000 vuotta ennen ajanlaskua. Tähän aikaan alueella syntyi kautta aikain ensimmäinen vaaleahiuksinen tyttölapsi, jolla oli luultavasti myös vaalea iho! Tuolta ajalta eteenpäin on myös N-miehet tunnistettu vaaleista (blondit) hiuksista ja helposti auringossa palavasta ihosta.

Vaalea tyttö. Kuva: Pixabay

N-F1206 (Y-DNA) on arvioitu erkaantuneen omaksi haploryhmäkseen noin 15 900 vuotta ennen ajanlaskua. Yhteisöllä oli koiria. On mahdollista että ne olivat nykyisen pystykorvan kantamuotoa.

N-L729 (Y-DNA) haarautui Baikalilta länteen noin 15 500 vuotta ennen ajanlaskua. Tähän aikaan eläneillä esi-isillä oli käytössään puuidolit. 

Ilmaston muuttuessa sekä mammuttien kuoltua sukupuuttoon täytyi sopeutua muuttuvaan elinympäristöön. Tästä eteenpäin ruoka tuli metsästyksestä ja keräilystä mutta ennen kaikkea kalastuksesta kuten lohista. Hylkeenpyynti oli tärkeää.

Itä Kazakstan Baikaljärveltä lounaaseen, taustalla 
Altai-vuoristoa.

 

N-P105 (Y-DNA) on eriytynyt 10 500 vuotta ennen ajanlaskua Baikalin länsipuolella. Eteläpuolella oli Altain vuoristo. Tuohon aikaan viimeisimmän jääkauden sulamisvaihe lähestyi jo nykyisen Suomen alueita ja pian siellä ensimmäiset asukkaat jo kalastivat. 

N-Tat (Y-DNA) vaikutti Baikalin ja Uralin välisellä alueella noin 10 000 vuotta ennen ajanlaskua. 

Mahdollisesti jo näihin aikoihin olivat käytössä jonkinlaisia hikimajoja eli protosaunoja eli saunan esiasteita. 

Lähes kaikki haploryhmän Y-dna N jäsenet pohjoisen Euraasian populaatioiden joukossa palautuvat joko haploryhmän N-Tat tai haploryhmän N-P43 alaklaadeihin. 

Esi-isien lisäksi myös valtaosa Saamelaisisten miesten N-haploryhmän esi-isistä lukeutuu N-Tat ryhmään. Nyttemmin jo hieman vanhahtavan artikkelin mukaan nyky ajan Saamelaisten miesten geenit jakaantuisivat seuraavasti: N3 53%, I 30% ja R 17% (Huom! N-Tat haploryhmä tunnettiin aiemmin nimellä N3). 

N-F1419 (Y-DNA) on eriytynyt noin 9 000 vuotta ennen ajanlaskua. Taajuus on noin 60% nykyisten Suomalaisten keskuudessa ja noin 40% latvialaisten, liettualaisten ja 35% virolaisten keskuudessa. Itä-Suomessa jopa seitsämän kymmenestä miehestä edustaa tätä haploa. 

N-839 (Y-DNA) on vaikuttanut Baikalin ja Uralin välisellä alueella 6 500 vuotta ennen ajanlaskua. Tuon ajan ihmisistä on jäänyt Baikalin alueen arkeologeille paljon tutkittavaa, kuten hautoja.

Kitoi-kulttuuri

N-L708 (Y-DNA) eli Baikalin ja Uralin välisellä alueella, noin 6 000 vuotta ennen ajanlaskua Kitoi-kulttuurissa. Kitoi-kulttuuri oli hämmästyttävän kehittynyttä elämänpiiriltään ja hautausmaineen. Hautaukseen liittyi punaokra. 

Pääosa Kitoi-kulttuurin ruoasta tuli kalastuksesta. Tuolloin ilmestyivät ensimmäistä kertaa saviastiat ja kehittyneet kalastustarvikkeet. Nopean kehityspyrähdyksen ottaneisiin kalastustarvikkeisiin kuuluivat esimerkiksi verkot, kalapadot, aidat, koripyydykset, harppuunat ja koukut. Kitoi-ihmisillä oli käytössään myös tehokkaat metsästysjouset. Kalastuksen ohella harjoitettiin metsästämistä. Pronssintuotano sai alkunsa myöhemmin näillä seuduilla. 

Suksien on arveltu tulleen käyttöön viimeistään näihin aikoihin. Hiihtämisen ja suksien alkuperä aiheuttaa edelleen paljon keskustelua.

Viisi sataa vuotta myöhemmin Moskovan pohjoispuolella Dubna-joen rannoilla eli samaisen kulttuurin N porukkaa. Heidän käyttämäsä teknisesti monimutkaiset nuotat ja ansat ovat vanhimpia Euroopassa. Kalastusvälineinä heillä oli koukkuja, harppuunoita, painoja, verkon kellukkeita. Heillä oli verkkojen valmistukseen ja korjaukseen tarkoitettuja neuloja sekä kalojen mittaamiseen ja puhdistamiseen hirven kylkiluista valmistettuja välineitä. Vuodenkierron mukaan he kalastivat kevättalvesta sekä alkukesästä. Kesällä sitten metsästettiin. Apuna metsästyksessä oli koiria. Loppukesästä ja syksyllä kerättiin metsämarjoja. Talviaikana taas metsästettiin.

N-M2005 (Y-DNA) vaikutti Baikalin seudulla noin 4 500 vuotta ennen ajanlaskua. Tuolloin alueella elänyttä väkeä on kutsuttu nimellä ns. läntisen vaiheen joukko (Western Steppe Herders).  Etelän puolen naapurustossa aroilla vallitsi paimenkulttuuri. Heillä oli käytössään kesytetyt hevoset.

N-CTS9239 (Y-DNA) haarautui Baikalin maisemissa noin 4 400 vuotta ennen ajanlaskua. Tämä esi-isä eli Isakovo- Serovo kulttuurissa. Heillä oli käytössää kalastaja-metsästäjä-keräilijä kulttuurissa edistyksellisesti saviastiat ja hautausmaat. Hän kalasti ja metsästi Angara-joella ja Angaran laaksossa.

Pohjoisen puolen naapurustossa Baikalin pohjoispuolella eli Ymyyakhtakh-klaaniyhteisö (joka oli myös N-haploryhmää). Klaani eli valtavavien Lena- ja Yenisei-jokien alueella. Joet saivat vetensä Baikaljärvestä sekä ympäröiviltä valuma-alueilta. Nykyään klaanin jälkipolvet tunnetaan Yukaghir nimellä.

Yukaghirin shamaani
rumpuineen.

N-L1026 (Y-DNA) eli noin 3800 vuotta ennen ajanlaskua Baikalin ja Uralin välisellä alueella. 

(Myöhemmin vaikuttaneen legendaarisen Rurikin dynastiansa kanssa meillä on yhteinen esi-isä N-L1026, joten tunnettuja sukulaisia siis löytyy heh. Saman lähteen mukaan myös Liettualaisen Gediminids- ja Puolassa merkittävä Jagiellonian dynastian kanssa meillä on yhteinen kantaisä L-1026. Tuon aikaisia historiallisia geeninäytteitä on toistaiseksi olemassa vähänlaisesti, aikaa myöten kattavuus paranee, joskin esimerkiksi happamassa maaperässä orgaaninen aines häviää tuhannessa vuodessa).

Altai-vuoristo

N-CTS6967 (Y-DNA) on muodostunut noin 3 000 vuotta ennen ajanlaskua Baikalin ja Uralin välisellä alueella Altai-vuoriston tuntumassa. Näihin aikoihin päättyi peräti 17 000 vuotta kestänyt yhtäjaksoinen asutusvaihe Baikalin alueella ja alkoi liike länteen. Esi-isiemme lähtiessä liikkeelle pohjoisesta saapui tilalle Glazkov-kulttuuri. Glazkovin aineellinen kulttuuri oli edistynyttä.

Luultavasti suuntaa ohjasi havumetsävyöhykkeestä tuttu elinpiiri, Irtysh- ja Ob-jokireitit sekä riista- ja kauppakontaktit. Hirvet olivat tärkeä motiivi uusille asuinpaikoille siirtymiseen. Etenemisen pääsuunnaksi tuli siten länsi ja luode. 

Siirtymäjakso kesti kaikkiaan kolmen tuhannen vuoden ajan.  Tuossa vaiheessa Altai-vuorella oli louhittu Kuparia jo pitkän aikaa. Näihin aikoihin vuorilla käynnistyi Seima-Turbino kulttuuri. 

Kulttuuriin liittyy eräs merkittävä keksintö, tinapronssi. Pronssikauden sanotaan alkaneen varsineisesti tinapronssista. Taidokkasti valmistetuista pronssiaseista ja muista esineistä tuli nopeasti yleellisyystuotteita ja kauppatavaroita. 

Seima-Turbino kulttuurin eteneminen

N-CTS6967:n naapurustossa havumetsävyhykkeen eteläpuolella Kaspian aroilla vaikutti paimentolaiskulttuuri, jonka kanssa oltiin tiiiviisti vuorovaikutuksessa koko siirtymävaiheen ajan. 

Yamna-paimenten esi-isien eteneminen.

Tutkittaessa ensimmäisiä pronssia tuottaneita paikkoja Altai-vuoristossa on todettu kuudestatoista yksilön joukon olevan syntyperältään eri alueiden indoiraninkielisistä paimentajista sekä N haploryhmän henkilöistä! 

Näihin aikoihin Altailla alkoi myös kalliotaide. Kalliomaalauksissa on käytetty lukuisasti eri kuva-aiheita kuten esimerkiksi hevosia, ratsastajia, metsästäjiä, hirviä ja poroja. 

Kalliopiirros-taidetta Altailta Turkkilaiselta
kaudelta.

Länsi- ja Keski-Siperiaan Seima-Turbinon metallurgian kehittyneet pronssivalutekniikat levisivät Altailta Uralille ja Euraasian valtavalle pohjoiselle alueelle uskomattoman nopeasti. N-haploryhmän keskinäinen sukulais- ja kauppayhteyksien ylläpitäminen, talven matkustuskeinot ja muuttoliike olivat tärkeitä Seima-Turbinon aineellisen kulttuurin leviämiseen havumetsävyöhykkeellä.

Seima-Turbinon esineistöön lukeutuva
 Borodinon aarre.

Pontik-Kaspian arolta liikkeelle lähtenyt indoeurooppalainen kulttuuri laajeni Eurooppaan havumetsävyöhykkeen eteläpuolella. Merkittävänä tekijänä laajenmiseen oli paimenten käyttöönsä kesyttämillä hevosilla. Avomaastossa liikkuneet härät vetivät perässään pyörävaunuja. On mahdollista että kulttuurivaihdon myötä he omaksuivat tuolloin saunan (Hammam) idean.

Arojen hevoslauma.

Tästä eteenpäin Jamnojen kohtaamilta kansoilta vaihtui aina puhutun kielen lisäksi osittain myös miesten geenit. On huomattavaa että seuraavan kahden tuhannen vuoden aikana muutos tapahtui kaikkialla muualla paitsi Suomalais-Ugreilla! Saimme heiltä kuitenkin joitain lainasanoja kuten mehiläinen ja porsas sekä kaupankäyntiin viittaava lukusana sata.

Kun havumetsävyöhykkeellä haluttiin siirtyä talvella nopeasti paikasta toiseen ihmiset liikkuivat jokien jääkansia pitkin, koska reitit olivat tuttuja sekä sekä helpoimmin kuljettavissa. Retket tehtiin silloin joko koiravaljakoilla tai porojen vetämien rekien avulla. 20 poron vetämä reki eteni päivän aikana 20–25 kilometriä. Poroissa oli myös se etu että ne löysivät tarvitsemansa ruoan itse.

Kelkkaa vetävä porotokka.

Koiria jalostettiin metsästykseen tai rekikoiraksi. Yhdellä 5–7 rekikoiran valjakolla saattoi edetä päivän aikana kuormattuna 70–80 km ja ilman lastia 150–180 km. Valjakko kuluttaa 10 –14 kg tuoretta kalaa päivässä. Nykyajan kestävyysvaljakkokilpailussa valjakoilla kuljetaan jopa 1800 km:n matka 10-11 päivän aikana! 

Koiravaljakko.

Joet jossa oli runsaasti kalaa koirien syötäväksi sanottiin olevan "koirajokia". Tällaisia jokia olivat esimerkiksi pohjoisen Olenyok-, Yana-, Indigirka- ja Kolymajoki. Sellaiset joet, joissa ei ollut kalaa tai ne eivät riittäneet koirien ruokkimiseen kutsuttiin "peurajoiksi". Niiden jokien varsilla liikuttiin poroilla. Rekikoirat ja porot eivät voineet liikkua samoilla alueilla koska Saamelaiset pitivät koiria suurena haitana toimeentulolleen. 

Esi-isät liikkuivat siis Irtysh-jokea pitkin länteen, se yksi Ob-joen haara. Matkaa jatkettiin edelleen Ob-jokea. Ob-joki on yksi Siperian ja Aasian pisimmistä joista. Se päättyy Uralin vuoristoon. 

Ugrien siirtyminen.

Ural

N-CTS3103 (Y-DNA) muodostui noin 2 500 vuotta ennen ajanlaskua Ural-vuoriston seudulla. On esitetty että tämän henkilön jälkipolvien mukana nykyiseen Suomeen tuli ugrilainen kieli. 

Ural (Pixabay, vladimir80)

Uralilta on löydetty Kama-joen läheltä Kolva- ja Vishera-jokien varsilta kalliotaidetta. Ne esittävät eläimiä, ihmisiä sekä erilaisista geometrisia hahmoja. Eläinkuvissa pääosissa ovat usein hirvet, kauriiit ja porot. Lintuja edustavat usein vesilinnut, pääasiassa joutsenet. Muut eläimet kuvaavat käärmeitä ja karhuja.

Uralin kalliotaidetta pronssikaudelta.

N-CTS3103;n naapurissa havumetsävyöhykkeen eteläpuolisilla aroilla naapurissa vaikutti indoiraninkielinen paimentolaiskulttuuri. Indoiranilaisia kieliä puhuvilta jamnoilta omaksuttiin karjanhoitoa sekä hevoset rattaineen. 

Osoituksena läheisestä vuorovaikutuksesta saatiin nykyiseen suomenkieleen Iranilaisperäistä eläinsanastoa: udar (utare), varsa, vasa, vasikka ja tiine. Henkisiä asioita jumala, taivas, marras sekä syntyä, arvo, taivas. Tuolta on myös karjan hoitoon liittyvä piimä. 

Uralilla louhittiin kuparia ja näihin aikoihin siellä ryhdyttiin tuottamaan myös pronssia. 

Kaksoishevoshautausten levinneisyys
vuosina 2000-1300 eaa

N-Z1936 (Y-DNA) vaikutti Uralilla noin 2400 vuotta ennen ajanlaskua. N-Z1936:lla oli kaksi veljeä:

-Ensimmäisen veli jatkoi pohjoiseen. Hänestä alkoi ensimmäinen N-Saamelaisten haara nykyisen Muurmanskin alueella (Bolshoy Oleni Ostrov 4). Muuttaja otti mukaan ehkä pronssitikarin, rumpunsa ja kesyttämänsä poron ja/tai hevosen.

-Toisen veljen haarasta tulivat ensimmäiset Unkarin N-miehet.

N-CTS1223 (Y-DNA) vaikutti noin 2300 vuotta ennen ajanlaskua. Myös tästä esi-isästä jakautui myöhemmin Unkarissa vaikuttanut haara (Sárrétudvari 5 ja Püspökladány 95. Nykypäivinä Unkarin N-sukuhaarat ovat hiipuneet käytännössä olemattomiin. Geenien häipymisestä huolimatta nykyisen Unkarin kieli on säilynyt ugrilaisena kielenä. 

Ilmiö on tullut luultavimmin suojelija-asiakasjärjestelmästä (Patron–Client Systems).
Suojelija-asiakasjärjestelmässä asiakas on kuningas myös sanan varsinaisessa merkityksessä. Suojelija-asiakas järjestelyjä on esiintynyt kautta historian. Ilmiötä esiintyy erityisesti nopeiden yhteiskunnallisten murrosten, kuten suurten teknisten edistysaskelten yhteydessä. Ketterän luonteensa ansiosta Patron–Client Systeemi on usein esivaihe siirryttäessä monarkiaan.

Unkariin muuttaneilla N-miehillä oli kovasti haluttuja resursseja. Niitä olivat edistykselliset pronssiaseet, (Euroopassa elettiin vielä kivikautta) hevoset, meripihkakauppa, turkisten maahantuonti sekä liuta vaaleita tyttäriä. Tämä joukko tarvitsi suojelua. Sitä oli saatavilla suurilta sotapäälliköiltä spivaa palkkiota vastaan. Näin syntyi hallitsija- sekä sotilasluokka. Vahvojen ja taitavien soturipäälliköiden uskollisuus oli ostettavissa erilaisilla etuuksilla. Symbioosi oli toimiva niin kauan kuin järjestelmässä säilyi tasapaino. Johtajaluokan kielestä tuli alueen kieli. 

Indoeurooppaliset kielet valloittivat paljon tehokkaammin koko Euroopan vastaavalla suojelija-asiakasjärjestelmällä. Suomalaisugrit olivat siis ainoa joukko Euroopassa, joka pystyi tarjoamaan vaihtoehdon Indo-Iranilaisille kielille.

Nykyisen Saksan - Tsekin maisemista Erzgebirgen malmivuorilta löytyi harvinaista ja pronssin valmistamisessa erittäin haluttua tinaa. Malmivuorilta johtaa Zschopau-joki pohjanlahteen. Suuresti kasvaneen kaupankäynnin tarpeita varten tehtiin vesillä liikkumista varten uusi keksintö. 

Aiemmin käytössä olleiden ruuhien, kanoottien ja kajakkien tilalle tuli uusi "ommeltujen" limisaumaisten veneiden idea. Ensimmäiset tunnetut limisaumaiset veneet ovat ajalta noin 2500 eaa Khufu-laiva Egyptissä sekä hopeinen vene Urin kaupungissa Mesopoamiassa. Idea laajeneni nopeasti ympäri Eurooppaa. 

Permin kulttuuri

N-CTS9925 (Y-DNA) Suomalais-Ugrilaisen haploryhmän mahdollinen muodostumispaikka on Uralilta länteen noin 2000 vuotta ennen ajanlaskua Permin seudulla. Perm sijaitsee Kama-joen varrella, joka puolestaan on yksi Volgan suurimmista sivuhaaroista. 

Nykyään seudulla vaikuttavat Suomalais-Ugrilaiset Udmurdit. Tuohon aikaan Kama-joen laaksossa vallitsi Abashevo-kulttuuri. 

Kama joki, Perm (Kuva pixabay, Seregei)

Noihin aikoihin vaikuttaneen Mesopotamian alueelta levisi muutakin kuin aiemmin keksitty pyörä, kesytetyt hevoset ja karjanhoito. Kulovalkean tavoin uusi musiikkiväline, eli kielisoitin Qanun valloitti sydämet (Qanun oli innoituksensa Mesopotamialaisesta Urin lyyrasta). Suomeen edenneiden Ugrien sanastossa soitin sai muodon ja nimen Kantele. Shamaanista tuli tietomies, tietäjä iänikuinen, joka tiesi kaikkien asioiden juuren. Asioiden alun tietäminen antoi tietomies Väinämöiselle supervoiman. Rumpu vaihtui kanteleeseen.

Väinämöinen ja ihailija
kanteleen lumoissa.

Suomalaisugrit ottivat omakseen myös uusia ruoka-aineita.  Kaakkois-Aasiassa luontaisena kasvava tattari-, länsi-Aasiassa kasvanut nauris- sekä tuhansia vuosia aiemmin domestikoitunut ohra ilmaantuivat ruokavalioon viimeistään näihin aikoihin. Hunajan keräämisestä tuli suunnitelmallista. 

Ohran viljelyn laajeneminen.

Näihin aikoihin aloitettiin tinan louhiminen Englannissa Doverissa. Pronssin valmistettavaksi tarvittavaa tinaa saatiin nyt Altai-vuorilta, Malmivuorilta sekä Doverista. Todiste tuon aikaisista kauppayhteyksistä on Saksasta löytynyt nebran taivaslevy. Kauppayhteyksien kulkuneuvona käytettiin ommeltavia limisaumaisia veneitä. Euroopan vanhin tämän mallin vene on löydetty Doverista (1500 ekr.). Pronssikauden laajaneminen Eurooppaan ei suinkaan käynyt sopuisasti. Tuolta ajalta tiedetään vanhin tunnettu suurtaistelu Tollestenin taistelukentältä.

N-CTS2733 (Y-DNA) on muodostunut Volgan varrella ehkäpä nykyisen Kazan maisemissa 1500 vuotta ennen ajanlaskua. Hänen kaksi poikaa jatkoivat seuraavasti:

- VL29 jatkoi itämerta länteen nykyisen Baltian suuntaan. Nykyään N-VL29 on erityisen yleinen liettualaisten ja latvialaisten keskuudessa. 

- Z1925 jälkeläiset Äänisen - Laatokan kautta nykyisen Suomen suuntaan. 

Jokia pitkin liikuttiin "ommeltavilla" limisaumaisella soutuveneellä kulkien (Hartola 1000 eaa.). On merkille pantavaa että nykypäivinä Suomi on asukasmmäärään suhteutettuna maaliman venerikkain maa! 

Kama-joki.

N-CTS2733:n jälkipolvista vaikutti nykyisen Moskovan seudulla Suomalais-Ugrilainen Dyakovon kultturi. Dyakovon kulttuurissa vainajat asuivat tuhkauurnissa puoliksi maan alle rakennetuissa "kuolleiden taloissa" ja siksi heistä on nykypäivänä saatavilla vähän historiallista geeniaineistoa.

Historiallinen geeninäyte aikalaisesta sukulaisesta N-miehestä on löytynyt nykyisen Muurmanskin seudulta sekä Unkarista.

Volga-joki, Kazan (Pixabay, honinanatalia)

N-CTS2733 historiallisia geeninäytteitä on tavattu esimerkiksi nykyisen Smolenskin maisemista. Hän on vaikuttanut Volga-joen varrella matkaten ehkäpä nykyisen Nižni Novgorodin ja Jaroslavlin ohi Vologdan alueelle Valkeajärvelle, jossa tavataan edelleen Suomen sukuisia. Alueella on vaikuttanut rikas pronssikulttuurin Seima-Turbino-ilmiö, johon tutkimuksissa on yhdistetty Suomalais-Ugrit.

Valkeajärven seudulla (Pixabay, Victoria_Borodinova)

N-Z1925 (Y-DNA) eriytyi myöhäisellä pronssikaudella 700 vuotta ennen ajanlaskua nykyisen Volgan varrella. Talot rakennettiin hirsipuusta. Ananyino-kulttuurin talous perustui metallin työstämiseen, metsästykseen, karjankasvatukseen, kalastukseen ja keräilyyn. Viimeistään näihin aikoihin tällä seudulle levisi Turkkilaisten mukana luultavimmin Kaukasuksen alueella kehittyi rautakausi, joka mullisti elämänpiirin pysyvästi.

N-Z1926 (Y-DNA) on vaikuttanut noin 600 vuotta ennen ajanlaskua.

N-CTS1737 (Y-DNA) on vaikuttanut runsaat 400 vuotta ennen ajanlaskua. Historiallisia geeninäytteitä aikalaisista sukulaismiehistä on tavattu myös Viron seudulta sekä Unkarista.

Laatokka

 N-Z1933 (Y-DNA) on nykyisten Savolaisten ja Karjalaisten N-miesten yhteinen esi-isä vaikuttaen Äänisen - Laatokan alueella noin 400 vuotta ennen ajanlaskua. N-Z1933 on myös Vesku Loirin esi-isä. 

Aunuksesta on saatu pronssissa tarvittavaa kuparia. Siihen aikaaan riista- ja kalarikkaat seudut ovat epäilemättä houkutelleet maisemiensa lisäksi tulijoita jäämään pysyvästi asumaan. 

Laatokka järvi (Pixabay, niko225)

HS:n artikkelissa kerrotaan: ”Suomeen saapuneet N-miehet lienevät olleet tämän aikakauden eliittiä. He toivat uuden kielen, (oliko se kenties kansasuomi vai kantasaame) ja aika lailla vaihtoivat kulttuuria sekä isälinjat.”

Pronssin ja kuparin kysyntä muuttui nopeasti uuden innovaation raudan tulon myötä. Rauta oli paljon vahvempaa, halvempaa ja sitä pystyttiin tuottamaan paikallisesta järvimalmista. Niin rauta korvasi pronssin lyhyellä siirtymäajalla. Tämä saattoi osaltaan ajaa Ananinokulttuurin tekijöitä perinteisen kuparin ja pronssintuotantoalueelta liikkeelle uuden raaka-aineen perään. 

Tämä porukkahan saattoi suorastaan olla näitä Väinämöisen ja raudan valmistustaidon tuonutta Seppä Ilmarisen porukkaa heh. Järvisuomesta oli löydettävissä helposti järvi- ja suomalmia. 

Äänisen kautta pääsi Vienanmerelle ja sieltä Nuorttijoen vesistöjä pitkin Savukoskelle, josta on tavattu Suomen ensimmäiset rautaesineet vuosina 600 - 800 ennen ajanlaskua. 

Seppä Ilmarinen

N-Z1933:llä on ollut tuolloin pronssikauden lopussa kaksi poikaa:
- N-CTS4329 tavataan nykyään yleisesti Savossa.
- VL62 on runsastunut voimakkaimmin nykyisen Pohjois-Karjalaan aluella.

Kalastuksen sekä metsästyksen lisäksi hän kaskiviljeli pienimuotoisesti tattaria, (jorma-)ohraa, pellavaa, kitupellavaa ja naurista. Kotieläiminä oli nautoja sekä lampaita. Kotieläimiä kuten kyyttö-lehmiä pidettiin pääasiassa maidon ja lampaita maidon ja villan takia. Vauraimmat saattoivat omistaa hevosen, jonka sukulinjassa oli ripaus mongolianvillihevosta. Jokaiseen savuun kuului myös koiria. 

Pysyvien pakkasten tultua lihat jäädytettiin. Kevät-talvella jääpuikkojen alkaessa ilmestyessä räystäälle lihat otettiin ulos ahavaan riipumaan kuukauden ajaksi. Kalaa ja riistanlihaa käsiteltiin  näin kuivalihaksi, ja ne saatiin kestämään kuukausia pilaantumatta aina seuraaville pakkasille asti. Valmista kuivalihaa säilytytettiin niliaitassa, koska säilyttämiseen riittää kuiva ja auringon valolta sekä eläimiltä suojattu tila. Kalaverkot punottiin niinistä jota sai esimerkiksi metsälehmuksesta.

Niukasti käytettävissä ollut suola tuli jokireittejä pitkin Permin alueelta esi-isien mailta. Suolaa tarvittiinkin lähinnä ohrarieskan leipomisessa. Makea tuli ainoastaan hunajasta. Marjoja kuten puolukkaa ja karpaloita säilöttiin myös talven varalle. Säilöminen talven yli onnistui helposti ilman nykyajan lisäaineita.

Hunajan avulla tehtiin myös alkoholipitoista simaa. Valmistuksen onnistuimisen kannalta parasta aikaa oli nykyisen vapun seutu. Sima tarkoitti oli tuohon aikaan samaa kuin nykyään hunajaviini. Oluen valmistuksessa tarvittiin villihiivaa ja sen alku oltiin saatu lähimetsästä. Perunaa ei esimerkiksi ollut ollenkaan, rasvaa se minkä riistasta sai ja ohraa oli saatavilla päivän puuron sekä rieskapalasen tarpeiksi. Pääpiirteissään elämänmeno oli samantyyppistä seuraavan kahden tuhannen ajan.

Saimaa, (Pixabay, konkarikin)

N-CTS4329 (Y-DNA) on elänyt noin 200 ennen ajanlaskun alkua Laatokan Karjalassa ja Saimaan välisellä alueella. Tuolloin alueella elettiin todennäköisesti rinnakkain kantasaamelaisen kanssa omissa yhteisöissään.

N-CTS8565 (Y-DNA) esiintyy Laatokan - Päijänteen välisellä alueella ajanlaskun aikoihin.

N-CTS125466 (Y-DNA) esiintyy Laatokan - Päijänteen välisellä alueella ajanlaskun aikoihin.

N-Z4998 (Y-DNA) runsastuu sisäsuomessa 200 jaa. ainakin 11 jälkeläislinjaan. N-ryhmän runsastumiseen vaikuttaa osaltaan menestyksekäs kaskiviljelykulttuuri. N-Z4998 On myös Andy MacCoyn esi-isä.

N-CTS3223 (Y-DNA) on esiintynyt Karjalassa ja Etelä-Savossa kansanvaellusajalla 400 jaa. runsaana Samaan aikaan lännessä on runsastunut I1-L258 ja itäpuolella N-VL62:n alaryhmät. Maanviljely vakiintui ja Suomen kieli syrjäytti Saamen eteläisessä Suomessa. Uutuutena alettiin viljellä ruista ja valmistaa ohrasta sahtia.  Ruisleivän juurta säilytettiin huolella läpi vuoden. Härkäpapua alettiin viljellä viimeistään näihin aikoihin. N-CTS3223 on myös Mika Häkkisen, Kari Tapion, Dannyn ja Eino Leinon esi-isä.

Mikkeli

N-Z5892 (Y-DNA) erkaantui 500 jaa. tai viikinkiajan kynnyksellä. Tämä haploryhmä on sisarhaplojaan suppeampi. Ryhmä vaikutti Päijänteen itäpuolella Savossa eli nykyisen Mikkelin ympäristössä. Noihin aikoihin nykyisen Mikkelin seudulla vaikutti verrattaen vauras talonpoikais-metsästäjä-keräilijäkulttuurin yhteisö. N-Z5892 (Y-DNA) on myös Hannes Kolehmaisen esi-isä. 

Tänne palautuu seitsemän vanhimman savolaisen kantasuvun snipit. Huomionarvoista on se että tuon ajan hautalöydöistä Mikkelin seudulta tavattavissa koruissa on tulkittavissa Permiläisvaikutetta esi-isien entisiltä asuinsijoilta. Arkeologisia kohteita on useita, esimerkiksi Tuukkalan löytöjen perusteella on voitu rekonstuoida ajan vaatetusta. 500-luvun alkuun osui ilmastollisesti hankala kausi jonka muinaisskandinaavit nimesivät Ragnarökiksi.

Vuodesta 500 jaa. eteenpäin minulla on tällä hetkellä dnan ryhmittelytiedoissa noin tuhannen vuoden aukko seuraavaan isän-isään. Tulevaisuudessa ihmisten tieto omista juuristaan lisääntyy ja kuva selkeytyy kun he vain teettäisivät itselleen enemmän dna-testejä (Big Y 700). 

Historiallisia geeninäytteitä tuolta ajalta tavataan ympäri Itämerta, nyky-Unkarin- sekä Balttian- ja Valko-Venäjän maisemista. Heidän geeninsä palautuu samaan esi-isään. Isän-isien arvioitua matkaa voi tarkastella myös tästä tai tästä esityksestä, lisää hakukenttään N-Z5892.

Suomen muinaislinnoja.

700-luvulla nykyisen keski-Euroopan suunnasta laajenivat kosketukseen Suomalais-Ugrien asuttamien alueiden kanssa maatalouskultturissa eläneet slaavit. Slaavit runsastuivat räjähdysmäisen nopeasti. Heillä oli käytössään erittäin tehokas, mutta luontoa rankasti kuluttava kaskivieljelytekniikka. Slaaveja kutsuttin venäläisiksi.

Kaskeaminen perustui puhtaasti metsän polttamiseen. Paikallaan pysyvään viljelyteknikkaan verrattuna metsää polttamalla oli mahdollista saada jopa 14-kertainen sato! Kaskeaminen vaati runsaasti työvoimaa, joten runsaan viljasadon saamiseksi tuli harjoittaa ahkerasti myös pirttiviljelyä. 

Kaskemisen avulla laajenevat venäläiset slaavikyläyhteisöt levisivät määräenemmistöisen musertavalla ylivoimalla asuttamaan lopulta koko nykyisen Venäjän aluetta. Slaavit omaksuivat Suomalais-Ugreilta saunan, kanteleen, tattarin, ja nauriin. Slaaveilta puolestaan lainautui suomen kieleen pari sanaa: raja, ruoska ja pappi. Nämä ilmentävätkin hyvin vuosisataista kanssakäymistä tästä eteenpäin. 

Osa Suomalais-Ugreista omaksui kaskiviljelytekniikan. Niin Karjalais-Savolainen asutus levisi rusastuen Itä-Päijänteelle eli nykyisen Mikkelin seudulle. Päijänteen länsipuolelle olivat lännestä levittäytyneet Hämäläiset. 

Raatajat rahanalaiset.

Tuhat luvulle tultaessa keksitiin huhtakaskitekniikka. Tämän tekniikan myötä alkoi Pohjoisen havumetsävyöhykkeen tehohyödyntäminen. Savolainen asutus alkoi runsastua nopeasti ja eteni kohti nykyistä Pohjois-Savoa. Lopulta asutus laajeni itäsuomalaisella kielialueella Savolaiskiilana tunnetulle murrealueelle.

Pohjoinen havumetsävyöhyke

Nykyään ikiaikaisina pidetyt savolaiset sukunimet alkoivat muodostua 1200-1300 luvulla Päijänteen itäpuolella eli nykyisen Mikkelin ympäristössä samalla kun Ruotsien Kruunun vaikutus alueella kasvoi. Tuolloin ihmiset tunnettiin usein etunimen lisäksi korko-, kölli-, eli liikanimestä. Korkonimen saattoi saada kantajaansa kuvailevasta kommelluksesta, ominaisuudesta, asuinpaikasta, harrastuksesta tai sanaväännöksestä, esimerkkinä Pentti Pentikkä. Kölli-peitenimikulttuuria Suomessa on harrastettu nykypäiviin asti. 

Huhtakaskikulttuurissa muodostui sukukunnittain pikkuhiljaa asuinpaikkaa pohjoisen suuntaan vaihtavia ja erämaita viljelyyn valjastavia suurperhekuntia. Perheen pää oli uudisasukastilan isäntä jolla liuta lapsia, vävyjä, miniöitä ja lapsenlapsia. Parhaille kasvupaikoille perustettiin eränkäyntipaikkojen tuntumaan uusia kaskipalstoja. 

Vuonna 1323 sovitussa rauhassa Novgorod salli Ruotsien alkaa verottaa Savilaxea. Se on ensimäinen kerta kun Savo mainitaan kirjallisissa lähteissä. Ruotsinkieliset kirjurit toivat vaihtelevuutta kirjaamisiin. 

Uudisasukkaat etenivät vesireittejä pitkin. Palstat tunnettiin raivaajansa mukaan. Kruunun tullessa osille se oli kiinnostunut kuulemaan kuka viljelee mitäkin palstaa. Edellä mainitun köllin esimerkin mukaisesti palstaa viljeli Pentti Pentikkänen. Koska nimeämisissä- ja niiden kirjoittamisessa oli alussa paljon vaihtelevuutta, edellisen poika saattoi olla Antti Pentikkäinen. Tämän poika taas Paavo Pentikäinen. Näin sukunimet ja niiden kirjoitusmuodot vakiintuivat vähän kerrassaan.

Turun hiippakunnan laajeneminen vuosina 1300-1500

Sukunimet Savossa alkoivat vakiintua verotuksen tarkentuessa 1500-luvulle tultaessa. Vanhin maakirja löytyy vuodelta 1541, jossa mainittuja sukunimiä nykyään pidetään vanhimpana savolaisina sukuniminä. Maakirjan jälkeen savossa muodostui myös uusia sukunimiä. Nuijasodan talonpoikaisjohtaja Esko Pietarinpoika Uttermarkin on sukulainen 1600-luvun taitteesta. 

Myöhemmin savolaiset veivät menestyksekkään huhtakaskitekniikan myös Ruotsiin.

Nykypäivän Suomalaista noin 60% isälinja on N haploryhmää. Itä-Suomessa osuus on jopa 90%.

Sain selville teettämästäni Big Y dna-testistä että kuulun Suomessa yleiseen N-Z5892 haploryhmään.