Hyvä paha alkoholi

Alkoholi aiheuttaa Suomalaisissa suuria tunteita puolesta ja vastaan. Nykytietämyksen mukaan Kiinalaisten tiedetään valmistaneen jo kivikaudella yhdeksän tuhatta vuotta sitten riisiviiniä. Ensimmäiset merkit rypäleviinin valmistuksesta ovat tuhat vuotta myöhemmin ja edelleen kivikaudelta nykyisen Georgian alueelta. Silloin keksittiin saviruukkuun unohtuneen viinirypälemehun muuttuneen juomaksi, joka muutti maistelijan tajuntaa! Tuotekehittely on yhtä vanha juttu sillä jo ensimmäisten havaintojen jälkeen alettiin kiinnittää huomiota lajikkeisiin ja tuotantotapoihin.

Saviruukku (pixabay)

Toistaiseksi vanhimmat löydökset oluen valmistamisesta ovat viiden tuhannen vuoden takaa nykyisen Irakin alueella sijainneesta Mesopotamiasta, jolloin työmiehen palkka maksetiin oluena. Samaa hyväksi havaittua tekniikkaa saada työmies vauhtiin alkoholipalkalla hyödynnettiin samoihin aikoihin Egyptissä. Suuria määriä juomaa tuottavat olutpanimot ovat vuosituhansia vanha keksintö niin ikään.

Oluen valmistuksessa eräs tärkeä aines on humala, jota on esiintynyt Suomessa kautta koko tunnetun oluen valmistuksen historian. Rautakauden kalevalassa kerrotaan humalan, ohran ja veden yhdistämisestä juomaksi. Hämeen seudulla sitä sanotaan sahdiksi. Juoman valmistustapaa on myös ehdotettu puuttuvaksi renkaaksi muinaisen Mesopotamian ja nykyoluen valmistamisen välillä.

Humala (Pixabay)

Toinen perinteinen juoma pohjolassa on ollut sima, jolla itseasiassa tarkoitetaan hunajaviiniä. Kalevalassa on mainintoja hunajasta ja simasta. Hunajan lähteenä käytetyn villimehiläisen pesiä on myös käytetty ensimmäisissä Laatokan Karjalan kuvituksissa. Hunajaviini alkoi jäädä paitsioon kristinuskon ja rypäleviinin valloittaessa uusia alueita.

Suomenniemi 1500-luvun kartassa.

Keskiajalla nykyisen Suomen alueella linnoituksissa majailleille sotilaille oli määritelty kiintiöoluet eli käytössä oli edelleen vuosituhansia vanha kannustin. 

Oluttynnyri (Pixabay).

1500-luvulla pohjoismaissa yleistyi (palo)viina, jossa laimeammista alkoholijuomista rikastettiin alkoholipitoisuutta tislaamalla. Toisin sanoen saatiin aikaan tiukempaa tavaraa, joka liikkui pienemmässä tilassa eikä jäätynyt pakkasella pilalle. Harvaan asutussa ja talvella kylmissä pohjoismaissa sekä Venäjällä keksintö otettiin ilolla vastaan.

Nykyisen kaltaista vähäalkoholista simaa alettiin valmistaa Suomessa 1700-luvulla alkuun kartanoissa.

Pohjolassa on suhtautuminen alkoholiin ollut aina kompleksinen. Mannermainen alkoholin käyttö on yleensä koettu sivistyneemmäksi. Mikä sitten on se tekijä joka on tehnyt eron harvaan asutun pohjolan ja Venäjän sekä keski-eurooppalaisen väen alkoholikulttuurien välille?

Keskustelin aiheesta vuosia sitten erään belgialaisen kanssa ja hän esitti asiasta mielenkiintoisen pohdinnan. Siellä päin käytetään alkoholia ainoastaan porukassa. Kun iloisessa pöytäseurueessa joku humaltuu liikaa, saksalaisella on tapana huomauttaa asiasta hienovaraisesti sipaisemalla etusormella nenää ja ranskalaisella korvanlehteä. Huomion osakseen saanut ottaa kierroksen tai kaksi vettä. Tai sitten toteaa että pitää lähteä nukkumaan kun olen aivan väsynyt.

Päivällisen jälkeen (Pixabay).

Suomessa ei tällaista merkkikieltä tunneta. Asia on paremminkin päinvastoin, jos joku ei ota vastaan tarjottua paukkua se on varsinkin turpaan lyönnin peruste. Ja tämähän tietysti johtuu Suomalaisten miesten jalostuneista geeneistä.

Vuoden 2018 alussa Suomessa astuu voimaan uusi liberaalimpi alkoholilaki, jossa otetaan etäisyyttä perinteiseen pohjoismaiseen holhoamisperinteeseen. On mielenkiintoista nähdä kyetäänkö täällä ottamaan uudistus vastaan.

Kun suku sammuu

Uskallan väittää että harva meistä on koskaan miettinyt sitä, mitähän tapahtuu sadan vuoden päästä. Onko tullut lasten-lastenlapsia ja mitä niille kuuluu? Harrastaakohan niistä kukaan sukututkimusta ihmettelen isoisoisän tai -äidin puuhia vuonna 2018? Jos ei muuta, niin miettii että käytti ne silloin ainakin muovia joka hiivatin paikassa.

Jotkut hankkivat lapsia rakkaudesta, toiset velvollisuudesta. Saattaa tapahtuma olla vahinkokin. Eräiden mielestä ainoa hyväksyttävä syy olisi rakkaus. Mikä lie viimeinen totuus? Joskus suku sammuu ja niitä se surettaa, jotka ovat pitäneet sukua arvossa. Joillekin asia on aivan sama ja voi olla jopa ylpeilyn aihe saada olla se, joka päättää surkean sukupolvien ketjun.

Vielä 1900-luvun alussa lapsia hankittiin runsaasti siksi että haluttiin kompensoida suurta kuolleisuutta sekä lapset olivat vanhuuden ainoa turva. Mitä enemmän lapsia, sitä todennäköisempää oli saada elatusta sitten kun ei itse enää juuri mihinkään hyödylliseen kyennyt ja sokeri vielä suussa suli. Ja rakkautta lapsille jaettiin tasaisesti.

Nykyaikana suvun jatkamiselle ei ole olemassa minkäänlaista konkreettista tarvetta, kun yhteiskunta huoltaa jäsenensä hamaan loppuun saakka. Ainoa tarve suvun jatkamiselle on rakkaus sekä joillain vaistonvarainen tarve lisääntyä.

Lasten hankkiminen koetaan usein vapautta rajoittavaksi asiaksi ja sitä lykätään helposti viimeiseen asti. Naisilla parasta-ennen vaihe on kolmeenkymmeneen mennessä ja miehilläkin ennen neljääkymmentä.

Moni hankkii elämänsä otollisen ajan kaikkia muita kivoja elämyksiä ja kokemuksia. Sitten voikin todeta, että ohi meni se perhejuna. Yleisesti länsimaat, Eurooppa ja Japani on alkanut harmaantua ja kuolleisuus ylittää monessa paikkaa syntyvyyden.

1900-luvun alussa käyttöön tullut eläkejärjestelmämme perustuu siihen, että jokainen maksaa työpalkastaan omaa eläkettään. Koska aivan ensimmäiset eläkkeensaajat eivät olleet maksaneet penniäkään, lysti kustannettiin työssä olevien palkasta perittävillä eläkemaksuilla. Niin jokainen sukupolvi maksaa parhaillaan eläkkeellä olevien eläkkeen.

Tämä lainaamisjärjestelmä toimi hienosti niin kauan kuin väki lisääntyi. Kun väki alkoi vähentyä alkoivat ongelmat. Vastauksena kysymykseen esimerkiksi naapurimaamme Ruotsi sekä Saksa ovat ottaneet tulijoita avokätisesti sopeuttaen tulijat kielikoulutuksesta alkaen. Harmaantuvat suvut saavat rauhassa sammua, työtä on ahkeralle, koulutetulle maan omakseen kokevalle porukalle sekä kaikki ovat tyytyväisiä.

Mitenkäs tehdään Suomessa? Siinäpä monen tuhannen euron kysymys kaikille pohdittavaksi yhteisesti ja erikseen?

Luottamus

Luottamus liittyy ihmisyyten kaikkialla. Näin on ollut hamasta muinaisuudesta ja varmaankin niin pitkään kuin ihmiset tällä planeetalla tallustavat. Luottamus on tunneasia.

Luottamus on se näkymätön aine, liima, joka pitää heimot yhdessä ja saa ne menestymään keskenään ja toisten heimojen kanssa. Esimerkkinä vaikka niinkin arkinen asia kuin liikenteen sujuminen tai yhteiskuntarauha perustuvat luottamukseen. Työnantajat luottavat työntekijöidensä antamaan työpanokseen ja työntekijät puolestaan työnantajan suorittamiin velvotteisiin.

Yhteiskunta luottaa veronmaksajiensa vilpittömyyteen ja kansalaiset vastaavasti yhteiskunnalta saataviin palveluihin. Kansalaiset luottavat poliisin toimivan oikeudenmukaisesti. Poliisi taas luottaa kansalaisten noudattavan lakia. Kansalaiset luottavat viranomaisten suosituksiin esimerkiksi ottaa rokkotteita. Viranomaiset taas luottavat että kansalla on laumasuoja.

Toinen äärilaita on tietenkin täydellinen luottamuspula, joka saa heimot riitelemään keskenään ja sekasortoon. Ties mistä asioista nousee salaliittoteorioita. Lopulta kehitys kehittyy yhteenottoihin asti. Viimeisin iso esimerkki tästä on toinen maailmansota. Vasta savuavien raunoiden jälkeen ja kunnolla pataan saaneena osapuolet olivat alttiita luottamusta parantaviin tekoihin. 

Yhteiskuntien sisäinen ja keskinäinen luottamus ei ole koskaan vakio, vaan liikkuu aallon lailla jossain edellä mainittujen kahden ääripään välillä. On olemassa niitäkin jotka pyrkivät hyötymään (aiheuttamastaan) luottamuspulasta. Mieleen tulee ensimmäisenä rikolliset ja politikot. Jotkut taas haluavat keikuttaa venettä ihan vaan huvikseen. Kun mennään me/te ajatteluun ollaan jo tukevasti tällä uralla.

Kotikoneen äärellä on helppo suoltaa milloin mitäkin mielipiteitä mukamas anonyyminä ja perhosefektistäkään mitään tietämättä. Tai ainakaan uskomatta. Käsi ylös, kuka tietää mikä on vihapuhetta seuraava askel?

Uhittelun ilmapiirin kasvaessa tehdyt teot tietenkin kovenevat kierteen lailla. Joku on sanonut että ihmiskunnan muisti on sukupolven mittainen ja siksi yksikään sukupolvi ei jää ilman sotaa. Edelliseen liittyen Erasmus Rotterdamilainen on sanonut viisaasti jo satoja vuosia sitten "kokematonta sota viehättää" ja sukupolvi toisensa jälkeen se on myös saatu todeksi todeta.

Tekisi mieli päivittää sanonta: -kokematonta kovat puheet kiinnostaa. Tänä päivänä länsimaissa kovista ajoista kokemattomia alkavat olla nuorten lisäksi myös vanhat miehet ja sekös tässä huolestuttaa.