Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isoviha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isoviha. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. kesäkuuta 2025

Tulipaloista 1780-luvulla

Tämä tekstinä on käytetty suoria lainauksia Pekka Pitkäsen ansiokkaista tutkimuksista seuraavassa lähteenä mm. Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat ja Pirinen Savon historia II:1.


Vuoden 1748 Kuopion syyskäräjillä annettiin ohjeita, mitä ja kuinka suuria rakennuksia tuli maatiloille rakentaa. Nämä ohjeet liittyivät tulipalojen sattuessa kihlakunnalta saatavien palotuen maksuperusteisiin. Suurimmille 2 - 4 veromarkan tai isommilla tiloilla tuli olla lailliset rakennukset (korvaukseen oikeutetut) "skal bestå till laga bygnad", joiden koot olivat määritellyt seuraavasti:

Isommat 2 veromarkan tai suuremmat tilat:
Asuinrakennukset: tupa 12 x 12 kyynärää. Vierastupa ”giäste stuga”,9 x 9 kyynärää , jonka takana olisi 6 kyynärää pitkä ja 9 kyynärää leveä kammari. Ruokahuone ”visthus” 6 x 6 kyynärää, vilja-aitta 9 x 9 kyynärää, jauhoaitta 5 x 5 kyynärää, ulkohuone "hemlig hus" 4 x 4 kyynärää.

Ulkorakennukset: sauna ja sen yhteydessä mallashuone tms. ”mältelefwa” yhteismitoiltaan 9 x 9 kyynärää, riihi 12 x12 kyynärää. Karjarakennukset: talli ja heinäparvi yhteensä 9 x 9 kyynärää, navetta siihen kuuluvine karsinoineen (lås) 12 x 12 kyynärää, lampola 6 x 6 kyynärää, sikala 4 x 4 kyynärää
rehulato 10 x 10 kyynärää.

Kyynärä vastasi noin 0,6 metriä. Mallashuoneessa lienee ollut jonkinlaiset laverit kaljamaltaiden valmistusta varten. Mallasohrat keitettiin ja sitten ne lienee kuivattu ennen varsinaista uunikuivatusta.

Pienemmät alle 2 veromarkan (1 3/4 - 1/2 - ) tilat:
Asuinrakennukset: tupa 9 x 9 kyynärää eli 5,2 x 5,2 m, vierastupa ilman kamaria 9 x 9 kyynärää
ruokahuone 5 x 5 kyynärää, vilja ja jauhoaitta yhdessä 9 x 9 kyynärää. "Huussi" noin 3 x 4 kyynärää.

Lasi-ikkunat ja savukorsteenit yleistyivät Kuopion itäpuolelle 1780-luvulla, kun siitä tehtiin kaupunkia. Iisalmi oli lähempänä merenrantakaupunkeja, joten kehitys siellä yleensä kulki hiukan edellä!

Ulkorakennukset: sauna ja ”mallashuone” yhdessä 7 x 7 kyynärää, riihi 8 x 8 kyynärää
Karjarakennukset: talli 6 x 6 kyynärää eli 3,6 x 3,6 m. Tähän mahtuisi 2 hevosta. Navetta 9 x 9 kyynärää eli 5,4 x 5,4 m. Tähän mahtuisi täyteen ahdettuna n. 8 lehmää! (Lehmät olivat silloin vain noin 150 kg painoisia). Lampola 4 x 4 kyynärää, sikala 3 x 3 kyynärää, rehulato 8 x 8 kyynärää.

Katto oli paikkakunnan tavan mukaan tuohesta ja turpeesta malkahirsin (takwed), mutta niitä nähtävästi palon sattuessa ei korvattu.

Palovahinkojen korvausohjeissa otettiin huomioon suuremmilla tiloilla rakennushirsien kuljetusmatka. Muutoin ne jaettiin pelkästään 3 luokkaan:  A) ei kunnollista omaa hirsimetsää (jolloin hirret jouduttiin ostamaan), B) keskinkertainen oma hirsimetsä ja C) hyvä oma hirsimetsä. Korvaukset ne muodostettiin hopeakaroliineissa (Cr) ja niiden osissa ilmoitettuina. Alle 2 veromarkan tiloille seuraavasti:


Vanhempien tai muiden rakennusten osalta ei ollut tiettyä korvaussummaa.

1700 – luvun jälkipuoliskolla edellä annettua rakennusohjetta käytettiin ”päätilojen” jonkinlaisena minivaatimuksena. Useimmiten asuintupa ja vierastupa sijoitettiin peräkkäin noin 3 – 4 metrin etäisyydelle. Niiden välille rakennettiin eteinen. Siten talon pituus saattoi olla 15 – 20 metriä tai enemmänkin.

-----------------------

Vuonna 1756 joutui Murdolax 1 isäntä Väänänen vaikeuksiin Murtolahden ja naapurikylien kruununtilallisten tavoin Juantehtaan ruukin omistajien kanssa. Kyseisen vuoden syyskäräjillä ruukin osakkaat ilmaisivat halunsa ostaa Nilsiän Murtolahden kruunutilan N:o 1 ruukin verolle ennen sen asukasta Pietari Väänästä. 

Kruunu suosi vuoriteollisuutta. Tämä johdosta kymmenen vyotta aiemmin vuonna 1746 perustettu Stromsadahl (yksi ensimmäisistä Suomessa) oli vuonna 1756 saanut etuosto-oikeuden niihin tiloihin, jotka sijaitsivat kahden peninkulman säteellä ruukista. 

Murtolahtelainen Pietari Väänänen huomasi kuitenkin vedota siihen, että teitä pitkin tilan etäisyys ruukista oli suurempi kuin kaksi peninkulmaa. Näin Väänäset saivat ostaa Murdolax 1-tilan itselleen verotilaksi elokuussa 1762.

Jatko ei kuitenkaan edennyt lopulta kovin hyvin Murtolahti n:o 1 tilalla. Kävi ilmi että Lars Mönkkösen leskellä ja perillisillä oli perintöoikeus 1/3 tilasta. Tilan Kamarikollegiolta saamaan perintökirjaan haettiin ilmeisesti Tigerstedtin myötävaikutuksella muutos, niin että tämä 1/3 jäi edellisen Kamarikollegion päätöksen ulkopuolelle. Se osa oli jäänyt Staphan Peckarisen nimiin. 

Tähän osaan iski Tigerstedt. Peckarinen sitoutui 12. 2. 1767 maksamaan luutnantti G. F. Tigerstedtille tästä osasta 1 000 talaria kuparirahassa. Tästä summasta hän oli maksanut vuosina 1773 ja 1774 summa 700 taalaria (tk 1781 Kuopio § 352. Pekkaristen tilan osa näyttää jääneen ruukin verolle.

Murtolahdessa isojaon maastomittauksia suoritettiin vuosina 1777 ja 1779. Tässä vaiheessa Murtolahdessa oli kolme tilaa, joiden yhteenlaskettu nautinta/pinta-ala oli 9656 tynnyrinalaa 128 (noin 4828 ha). Päärakennukset sijaitsivat muutamien satojen metrien päässä toisistaan vanhan, ennen isojakoa olleen ryhmäkyläasutuksen mukaisesti.

Tilojen isännät vuoden 1742 henkikirjassa.

Pentikäiset ja Hämäläiset saivat ostettua tilansa vapaaksi Strömsdahlin rautaruukin verolta vuonna 1780. (Järvimalmiruukista kartonkitehtaaksi. Juantehtaan historia 1746 - 1996 (s. 329 J. Forsberg - A. Kankkunen v. 1996 s.117). Hinta oli 50 tynnyriä ruista ja 50 tynnyriä ohraa 4 vuoden kuluessa ruukille toimitettuna ilmeisesti kumpaakin tilaa kohti erikseen. Tynnyrissä piti olla 32 kappaa. 

Murdolax 1,2 ja 3 talot.

Sopimuksen päiväys oli 25.9.1779 Kuopiossa (mm. sk Kuopio 1780 §184). Hämäläisten velan mainitaan koskeneen luvattomasta kaskeamisesta määrättyjä sakkoja (sk 1786 Kuopio s.1244); siis vuonna 1776 ruukinkäräjillä! Kaupat saatiin päätökseen Kuopion syyskäräjillä vuonna 1780, Pentikäisten sukukirja 2).

Suurpalo Nilsiän Murtolahdessa vuonna 1781

Kuopion syyskäräjille tuotiin vuonna 1781 palovahinkoilmoitus Murtolahdesta. Inkerin Järvisaaren pogostan Oseren kylästä muuttaneen Sigfrid Pentikäisen perikunnan talossa oli syttynyt 8. elokuuta 1781 tulipalo. Palovahingot olivat käyneet tutkimassa kruununnimismies Henric Asteen, lautamies Olof Heikkinen Pelonnniemeltä ja naapuri Henric (Jöranin poika) Hämäläinen saman kuun 23. päivänä. 

Vastaavalta näyttävä Paavon pirtti Aholansaaressa.

Ilmoituksen teki talonpoika (bonden) Påhl (Urbanin poika) Pentikäinen.  Anottiin palotukea vahinkojen korvaamiseksi pitäjän rahastosta.

Kuinka tuli oli päässyt irti ei tiedetty. Lähimpien naapurien mukaan tulta oli pidetty talossa vain aamulla, jolloin heinätöissä niityllä olleelle talonväelle oli keitetty liedellä puuroa. Sen jälkeen heinäväki oli ruokalepojen jälkeen palannut niitylle ja taloon oli jäänyt vain emäntä parin pikkulapsen kanssa. Oli vallinnut kova tuuli ja sää oli kuiva. Muutaman tunnin kuluttua keskipäivän aikaan oli havaittu tulen olevan irti uuden navetan katolla. Se sijaitsi asuintuvan eteläpuolella. Vanha emäntä oli kiirehtinyt niitylle huutamaan apua. Kun heinäväki saapui taloon, mitään ei ollut tehtävissä. Koko talo oli ollut jo tulessa. Se oli palanut hiileksi tai tuhkaksi. Metalliesineet olivat sulaneet.

Tarkastusmiesten mukaan tuhkaksi oli palanut:

I Asuinrakennukset (mangården)

1. Savutupa eli pirtti, joka oli hyvin tehty honkapuusta 17 kyynärää mitoiltaan (10 m x 10 m) . Katto oli tuohesta kattopuut päällä hyvin tehty. Tuohien alla 12 kyynärän (7,2 m) pitkä ja leveä hyvä honkatukeista tehty alakatto. Tilan omista eikä naapurienkaan metsistä löytynyt vastaavia hirsiä ennen kuin peninkulman päästä. Sama koski kattotuohia. Siksi paloavustusta anottiin pirtistä 100 taalaria hopearahassa.

2. Toinen savutupa 11 kyynärää (7,1m) kanttiinsa. Tätä oli käytetty vierastupana (gästestuga). Tupien välille oli pystytetty 9 kyynärää (5,5 m) pitkä irtonaisista tukeista reunoilta tolppien ulkopuolelle ladotut eteinen (farstuga). Molemmat olivat olleet hyvässä kunnossa. Kaikki edellä mainitu kolme tupaa yhtenäisen hyvän tuohikaton alla. Jälkimmäisten rakennusten osalla palotukea anottiin 80 taalaria.

Talo oli siis ollut hyvin kookas eli noin 22,5 metriä pitkä! Tämän mukaan Pentikäiset näyttivät olleen varakasta väkeä. Ehkä kauppareissut toivat vaurautta.

3. Ruoka-aitta (wistehus eli matstuga) mitoiltaan 9 kyynäärää (5,5 m) hirsistä koottu ja tuohikattoinen. Tukianomus 2 taalaria.

4. Aita piharakennusten ympärillä varustettuna kolmella laudalla. Palotuki 5 taalaria.

II Ulkorakennukset (uthels)

1. Kaksi jauho ja vilja-aittaa , joiden yhteispituus oli 11,5 kyynärää ja leveys 5 kyynärää (6,8m x 3 m) tuohikatolla varustettu tukianomus 20 taalaria.

2. Varustehuone (redskaphus) 10 kyynärää pitkä ja 9 leveä ( 6 m x 5,4 m) kohtalaisen hyvistä hirsistä ja tuohikattoinen 10 taalaria.

III Karjarakennukset (ladugården)

1. Uusi hyvin rakennettu seinähirret veistetyt sisä- ja ulkosivuilta talli rehuvarastoineen. Katto oli tuohesta, joiden päällä oli kattopuut sisältä hyvässä kunnossa pilttuineen ja muine asiaankuuluvinen varusteineen. Korvaushakemus 30 taalaria hopeassa.

2. Uusi navetta 12 kyynärää (7,2 m ) mitoiltaan tuohikatolla. Sisävarustus pilttuineen oli hyvässä kunnossa. Ovissa rautasaranat. Hakemus 40 taalaria.

3. Lammashuone (fårhus) 9 kyynärää (5,5 m) mitoiltaan hyvässä kunnossa anomus 16 taalaria.

4. Sikala (svinhus) 6 kyynärää (3,6 m) kanttiinsa välttävässä kunnossa. Korvaushakemus 5 taalaria.

5. Uusi rehulato 12 kyynärää (7,2 m) mitoiltaan tuohikatto halkopäällysteillä ovi rautasaranoilla. Anomus 41 taalaria.

6. Liiteri tallin ja navetan välillä hyvin varustettu irtotukeista tolppien varassa, katto tuohesta, jonka päällä oli turvetta (kunttarne) kattopuita. Anomus 20 taalaria.

7. Uusi sauna (badstuga) 9 kyynärää (5,4 m) mitoiltaan. Tälle ei voitu anoa tukea.

IV Viljaa, rehua ja muita tavaroita.

8. Aittojen lisäksi oli palanut valmiiksi jauhettua
a) ruisjauhoa 4,5 tynnyria a 10 taalaria eli 45 taalaria.
b) ohrajauhoja 4,5 tynnyriä a 8 taalaria eli 36 taalaria.

9. 5 parmasta ruisolkea ladon ulkopuolella a 1 taalari yhteensä 5 taalaria.

10. 2 kuormaa heinää a 2 taalaria yhteensä 4 taalaria.

11. 250 kerppua (kärfer) lehtiä 12:16 taalaria.

12. 4 uutta lahnaverkkoa a 15 syltä (26 m) 15 taalaria.

13. aidastarvikkeita 100 kuormaa navetan luona 25 taalaria.

14. Pellosta oli palanut satoa olkineen 16 kappaa ruista 5 taalaria, 16 kappaa ohraa 4 taalaria, 1 parmas ruis ja ohraolkea yhteensä 1 taalari sekä 1 tynnyri akanoita a 1 taalari eli yhteensä 10 taalaria.

15. Lisäksi aidaksia ja pystypuita (stör) oli palanut 10 kuormaa yhteensä 1 taalari.

16. 19 nippua uutta tuohta 9 taalaria.

Palovahinkojen yhteisarvo oli 545 taalaria hopeassa, minkä nimismies Asteen vahvisti. Kuitenkin vielä piti tutkia, kuinka palo oli syttynyt. Vasta sitten voitiin jättää anomus pitäjän palotuesta. Edellä olevasta havaitaan, että Påhl Pentikänen osasi nähtävästi kaupunkimatkojen koulimana yksilöidä ja arvoida hyvin tarkasti kärsimänsä vahingot. Jauhot oli nähtävästi jauhettu kyläläisten yhteisessä Pieksänkosken myllyssä. Pentikäisen pirtti 10 m x 10 m oli suurin seudulla tavatuista taloista. 

Palopaikalta on myöhemmin löydetty mm. sormuksen katkelma, metallinen kirjan kulmavahvike sekä riikintaaleri 1700-luvun alkupuolelta.

Palopaikalta myöhemmin löy-
tynyt 1700-luvun riikintaaleri.

Murtolahdesta kotoisin olleet Hämäläiset ja Pentikäiset riitelivät talvella vuonna 1781 Kuopion käräjillä Tukholman matkan kustannuksista. Muiden ruukin kanssa käräjöineiden ohella myös he olivat vuoden 1780 vaiheilla käyneet kuninkaan (hovioikeuden) puheilla.

----------------------

Tulipalo vuonna 1782 Nilsiän Murtolahdessa

Tulipalot riivasivat edelleen Murtolahtea. Käräjäpöytäkirjojen mukaan tuli oli tehnyt vuonna 1782 tuhojaan verotalonpoika Pietari Väänäsen omistamalla torpalla Murtolahden ”päivärannalla”. Palovahingot kävivät tarkastamassa lautamies Juho Pitkänen ja talonpoika naapurista Paavo Pentikäinen. Palossa oli tuhoutunut mm. mitoiltaan 9 kyynärää tuohikatolla varustettu asuintupa, pieni vanha tupa, riihi, talli ja peltoa 15 kuorman edestä. Niittyä oli kärynnyt neljän kuorman alalta. Kuorma heiniä vastasi noin 200 kiloa. Edellisten lisäksi oli palanut suota, jossa oli 200 sylen pituiset ojat. Tuli oli levinnyt myös Kylmäpuron suolle, joka oli ojitettu 500 sylen oljilla ja uudelle 15 kuorman niitylle. Vahingot olivat yhteensä 113 riikintaaleria. Torppa sijaitsi ”Murtoniemen” länsirannalla”.

Parikymmentä vuotta myöhemmin talon isäntä Pietari mainittiin arvonimellä herastuomari ja valtiopäivämies. (Hän on Paavo Ruotsalaisen ohessa toinen Nilsiän suurmiehistä).

-----------------------

Tulipalo vuonna 1783 Nilsiän Murtolahdessa

Epäonni jatkui Murtolahdessa: Vuonna 1783 Murtolahden tilalla numero 2 asui vauras talonpoika Heikki Hämäläinen. Talossa kävi esimerkiksi vuonna 1778 Kuopion kappalainen kolmantena joulupäivänä pitämässä jumalanpalveluksen. 

Talossa oli syttynyt tulipalo tammikuun 13. päivän yönä. Siinä oli tuhoutunut katto ja seinähirsien ylin ”varvi” eli kerros. Palovahingot oli käynyt arvioimassa tosin aika ylimalkaisesti Kuopion kruununnimismies Karl Procope. Palovahinkoluettelon Kuopion käräjille toi Heikin poika Juho Hämäläinen. Palossa oli tuhoutunut katto ja hirsien ylin kerros. Talven lumi lienee koituneen muiden rakennuksen osien pelastukseksi. Vahinkoluettelo oli seuraava:

•asuintupa, joka oli 13 x 13 kyynärää eli noin 8 x 8 metriä vahingon arvo 6 riikintaaleria
•vierastupa mitoiltaan 9 x 9 kyynärää vahingon arvo 2 riikintaaleria
•eteinen, jonka mittoja ei nimismies ollut kirjannut vahingon arvo 1:16 riikintaaleria
•tarvekaluhuone, jonka mittoja ei löytynyt vahingon arvo 1:32 riikintaaleria

Asiakirjasta ei selviä, oliko tarvekaluhuone sijoitettu tupien yhteyteen tai eteinen asuintuvan ja vierastuvan välille. Jälkimmäisessä tapauksessa rakennuksen kokonaispituus olisi noin 17 metriä.

--------------------------

Tulipalo ritari G. F. Tigerstedtin Engelnäsin kartanossa Joroisissa 1783

Tigrested erosi armeijasta vuonna 1783 ja meni Joroisiin. Samana vuonna paloi Nilsiäläisten ruukintilojen verotusoikeudet Stromsdalin ruukille haalineen ritari Georg Friedrich Tigerstedtin Joroisissa omistama Räisälänrannan rustholli Kotkalahti nro 4 eli Engelnäs. Palo syttyi 31. maaliskuuta 1783 ja palovahingot käsiteltiin Joroisten vuoden 1785 talvikäräjillä (§7).

Asiamiehen Abraham Wittingin mukaan vahingot oli käynyt tarkastamassa lautamies Påhl Tuovinen Katisenlahdesta apunaan talonpoika Erik Pärnänen Kotkatlahdesta. Katisenlahti sijaitsi Engelnäsin pohjoispuolella Varkaudesta etelään. Ilmoituksen mukaan oli palanut:

1. Asuintupa eli pirti hongasta 12 kyynärää kanttiinsa eli noin 7,2 m x 7,2 m. Talossa oli tuohikatto ja ovissa rautasaranat. Hirsiä ei löytyisi läheltä, joten vahinkojen arvo oli 160 taalaria. Tukihakemus oli 26:32 taalaria

2. Vierastupa mitoiltaan 10 kynäärää (5,4m x 5,4m). Tuvassa oli tuohikatto, ovissa rautasaranat, sisällä kaakeliuuni. Ikkunoita oli 3, joissa oli yhteensä 48 ruutua. Lattia oli lankuista. Vahinkoilmoitus 140 taalaria ja tukihakemus 56:32 taalaria.

3. Ruoka-aitta 4 kynärää x ) kyynärää (2,4 m x 5,4 m) hongasta täydellisessä kunnossa. Hinta-arvio 20 taalaria.

4. Kellari kivestä, jonka yhteydessä oli veistotupa (timrat hus) "täydellisesä kunnossa" mitoiltaan noin 5,3 m x 2 m. Vahinkoarvio 56 taalaria.

5. Varustehuone 3 m x 3 m "täydellisessä kunnossa" vahinkoarvio 20 taalaria.

6. Eteinen pirtin ja ruokahuoneen välillä hongasta 5,4 m x 5,4 m "täydellisessä kunnossa". Edellä mainituista Tigerstedt anoi palotukea noin 148 taalaria. Sitä ei siis saatu koko vahinkosumman verran.

Lisäksi ilmoitettiin palaneen viljaa, jauhoja, 2 piilukirvestä, 4 sirppiä, 3 kirvestä, 4 auraa, palokoukku, 4 turvehakkua, 8 ojalapioita, 54 syltä köyttä, jauhinkivet, maitopyttyjä, sänkyvaatteita, 2 rautapataa ym.

Samojen käräjien luvussa 17 lautamies Påhl Tuovinen ilmoitti, että herra ritarilta olikin vain palanut ei enempää kuin kaksi tupaa! Käräjät vaati Tigerstedtiltä selvitystä asiasta ja antoi pirtin (160 d) ja vierastuvan (140 d) vahingoista sekä 2 ruisleipätynnyrin osalta palotukea vain 57 taalaria eli reilun 1/3 anotusta...

Tigerstedt kosti asian lautamies Tuoviselle. Käräjien luvun 47 mukaan hän haastoi tämän yhdessä pikkutilallisten Utriaisten, Kolehmaisten ja Hynnisten kanssa käräjille luvattomasta kalastuksesta Kuvanssin kalastamossa. Se sijaitsi noin 8 km etäisyydellä Engelnäsistä pohjoiseen Siitiselän länsirannalla. 

Muistettakoon, myös että Tigrestedtin Torstila Joroisissa oli palanut pääsiäisenä 1779. 

Isojako saatiin päätökseen Murtolahdessa vuonna 1783

Tilanne isonjaon jälkeen.

Vuonna 1786 Tigersted käräjöi paljon Murtolahden asukkaiden kanssa. Pentikäisten tilan tultua autioksi sen oli ostanut lähinaapuri Anders Väänänen, joka myi tilan edelleen veljelleen Petter Väänäselle 5 500 taalarilla "Pentikäisen aution" (sk Kuopio 1795 §283). Täpä suurpalossa kadonnut "Vanhapaikka" sijaitsi 200 - 300 m etäisyydellä Väänästen talosta. 

Nilsiän nimismies Procope vuonna 1786 hukkui heikkoihin jäihin.

Vuosien 1776 – 1786 välillä käydyn käjäjöinnin seurauksena Tigrerstedt kärsi tappion ruukin verotilojen asukkaille näiden puolustaessa tilojensa hallintaoikeutta. 

----------------------------

Tigrerstedt kypsyi myymään Stromsdahlin ruukin ja siihen kuuluvan omaisuuden luutnantti Stephan Bennetille vuoden 1787 alussa.Tigrerstedt alkoi nyt operoida "liikemiehenä" ja sahayrittäjänä Enonkoskella toimittaen puutavaraa Venäjän puolelle.

Ruotsin ja Venäjän välille puhkesi Kustaa III:n sota vuonna 1788. Venäläisten aloitettua hyökkäyksen Savossa vuonna 1789 Georg Fredrik Tigerstedt ryhtyi vehkeilemään vihollisen kanssa. Arvoisa miekkaritari petti kuninkaan ryhtymällä venäläisten vakoojaksi.

Venäläisten joutuessa perääntymään ja Tigerstedtin oli lähdettävä heidän mukaansa. Tigersted taisteli Parkumäen taistelun aikana 21. heinäkuuta 1789 venäläisten riveissä, jääden taistelun jälkeen rakuunan vangiksi Qvistilän maatilalla. Ritari oli kätkeytyneenä sianpahnoihin, mutta hänen kannuksensa näkyivät paikkaa tarkastamaan tulleelle rakuunalle.

Venäläisten jättämistä papereista selvisi myös Tigerstedtin aikaisempi yhteistyö venäläisten kanssa. Tigerstedtin toiminnan motiivit olivat taloudellisia (kuten olivat olleet koko uransa ajan). Hän oli sopinut venäläisten kanssa saavansa voitokkaan sodan jälkeen koko Rantasalmen pitäjän itselleen palkkioksi palveluksistaan.

Tigerstedt vietiin Vaasaan, jossa Vaasan hovioikeus tuomitsi hänet maanpetoksesta kuolemaan. Hänet mestattiin joulukuussa 1790 Rantasalmella. 

Kuningas armahti Tigerstedtiä sen verran, että pyöveli ei katkaissut hänen oikeaa kättään ennen kaulan katkaisua. Myös Tigerstedtin omaisuus annettiin hänen leskelleen.

Savossa tunnetaan sanonta: Ahneella on paskainen loppu.

Sigfred ja Urban Pänttickäin

Sigfred Pänttickäin on tunnettu kirkon kirjoissa myös nimillä Sigfrid Pentikäin. Emme tiedä miten Sigfrediä, joka on Savon Pentikäisten vanhin tunnettu isän isä, on kutsuttu 1700-luvulla. Sigfred on alkuaan germaani-nimi tarkoittaen voittoisaa rauhaa.

Sukuseurassa hänestä on käytetty nimitystä Sippe, mutta tässä häntä kutsutaan nimellä Sipi. Nimitykselle on historiallista perustaaSipi-etunimeä on käytetty Suomalaisena Sigfred-johdannaisena jo vuosisatojen ajan. Ruotsi-Suomessa nimi liittyy vahvasti kristinuskoon. Ympäri Suomea löytyy myös Sipilä-nimisiä talonpoikaistaloja. Sieltä nimi on juontunut talojen asukkaiden sukunimeksi. Sippe tarkoittaa Saksan kielessä heimoa ja on etunimenä Suomessa tuntematon, joten mennään Sipillä.

Sawakot

Kautta aikain varhaisimmat merkinnät asiakirjoissa Pentikäisistä löytyvät (vanhimmista asiakirjoista) 1541 Savosta Juvalta, jossa on vaikuttanut Lau Bendiken

Kruunu myönsi Viipurin karjalassa kolmen vuoden verovapauden riitamaan uudisasukkaille. Vuonna 1544 Muolaassa Karjalan kannaksella tavattiinkin Bengt Bengttiken. Ihanus Bengtiken Uusikirkko Viipurin pitäjä, mainitaan myös. Vajaan kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1553 Mth Bentike mainitaan Viipurin pitäjässä jo kolmen talon muodostamassa Pentikkälän kylässä Kuolemanjärven pitäjässä. Se oli myös Ruotsin puolella Venäjän vastaisen rajan tuntumassa. 

Juva kuului 1500-luvulla Ruotsiin. Karjalan kannas sekä Viipuri kuuluivat myös Ruotsille, ne sijaitsivat valtakunnan itäisellä laidalla. Inkerinmaa taas oli vanhastaan Suomalais-sukukansojen Vatjalaiseten ja Inkerikkojen kotimaa. 

Vuodesta 1617 Stolbovan rauhasta alkaen Inkeri liitettiin Ruotsiin. Tuosta alkaen seudulle alkoi tulla väkeä muualta Suomesta ja eteenkin Savosta. Heitä kutsuttiin Sawakoiksi. Toinen muuttajaryhmä oli Äyrämöiset ja heidän tulosuunta Äyräpää kannaksen Karjalassa. Savakot olivat protestanttisia luterilaisia, Äyrämöläisissä oli sekä Luterilaisia että Kreikan uskoisia ordotokseja

Inkerikkojen, Savakkojen ja Äyrämöisten lisäksi Inkerissä oli pieni määrä Ruotsalaisia, Saksalaisia ja Virolaisia. Aluetta asuttanutta väkeä kutsuttiin yhteisesti Inkeriläisiksi. Meno oli siis varsin kansainvälistä. Sawakot ja Äyrämöiset tunnisti helposti muodikkaasta pukeutumisestaan. 

Sawakko-mies ja Äyrämöläisiä naisia.

Alueet kuuluivat (aina vuoteen 1634 saakka) Viipurin linnalääniin. Viipurin linnaläänissä oli Viipurin linnan linnoituksen lisäksi PähkinälinnaNevalinna sekä Käkisalmenlinna. Sitten (vuodesta 1634 eteenpäin läänijaossa tästä tuli) Viipurin ja Savonlinnan lääni.

Inkeri, Järvisaarren Pogosta Oseran kylä

Kirkonkirjoissa mainitaan Sipin olleen syntynyt vuonna 1655 JärvisaaresaInkerissä "Jerwisäriska Pågost" . Se on hyvinkin mahdollista. Järvisaaresta löytyy Pentikäisen järvi ja ensimmäinen Pentikäinenkin, Lauri etunimeltään, oli muuttanut Järvisaaren Oseraan Uudenkirkon Tommilassa jo vuonna 1619, heti ensimmäisten siirtolaisten joukossa alueen siirryttyä Ruotsille. Hänet on mainittu myös talvikäräjillä vuonna 1626. Muuttojen ja väestökasvun seurauksena asukasluku tässä rajamaakunnassa lähti ripeään kasvuun. Vuonna 1655 syntynyt Sipi (Germaani-nimi voittoisa rauha) oli siten toisen tai kolmannen polven Inkeriläinen.  

Järvisaaren epätäydellisistä ja puutteellisista asiakirjoista Sipiä ei olla yrityksistä huolimatta onnistuttu löytämään sen enempää kuin hänen perhettäkään. On tietysti mahdollista että lapsuuden aikana Sipin perhe oli joutunut vaihtelemaan asuinpaikkaa vuosina 1656–1658 Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn Ruptuurisodan takia. 

Tuo sota oli tyhjentänyt rajaseudun nopeasti ja varsin autioksi. Luterilaiset siviilit väistivät pohjoiseen ja Ordotoksit Venäjälle. Rauhan palattua autiot kuitenkin täyttyivät pian, myös uusia siirtolaisia saapui. Heidän joukossaan tavataan taas useita Pentikäisiä. Syynä Inkeriin muutton olivat mm. kruunun myöntämät verovapausvuodet, katovuodet Savossa ja/tai sotaväenoton- sekä oikeuslaitoksen pakoilu. Uudisasutusseudulla virallinen väestökirjanpito ei ollut täsmällistä.

Vuonna 1674 Järvisaaren pogostan "Jerwisäriska Pågost" Åseran "Åsere" (Järven) kylässä verotettiin Siman Pentikäistä, joka oli samalla ainoa tämän sukuinen henkilö koko pogostassa. Ei ole tietoa onko Siman sama kuin Sipi? 

Joka tapauksessa Sipi kasvoi tällaisessa yhteisössä päästen lopulta varsin hyvän aseman. Sipi meni naimisiin Maria Lempisen (Lembiäinen) kanssa. He alkoivat saada lapsia kun Sipi oli jo aikamies eli 35-vuotias. Risto syntyi vuonna 1690, (tosin hänestä en ole löytänyt mainintoja). Anna syntyi vuonna 1695. 

Anna Pentikäinen (k.28.9.1760)

Lapsista kolmas eli Urbanus syntyi vuotta myöhemmin eli vuonna 1696. Urbanus tarkoittaa "kaupunkilainen" tai "hienosti sivistynyt".  Urbanuksella on vahva kristillinen yhteys, nimi on ollut kahdeksalla Paavilla. 

Urbanuksesta käytetään myös lyhennettyä versiota Urban ja Suomessa nimi on lyhennetty usein muotoon Urpo. Lähivuosikymmenien slangissa nimestä on tullut haukkumasana tarkoittaen tyhmää, joten käytän vähemmän värittynyttä Urban-muotoa. Urbanuksen syntymän aikoihin vaivasi koko Pohjois-Eurooppaa Suuret kuolonvuodet

Suuri Pohjan sota

Vuonna 1700 alkoivat Inkerissä tsaarin Venäjän hillittömät väkivaltaisuudet siviilejä kohtaan. Käynnistyi Suuri Pohjan sota. Talonpojat ryhmittyivät puolustamaan perheitään ja taistelemaan olemassa olonsa puolesta. Heitä ryhdyttiin kutsumaan KiwekkäiksiSuuren Pohjan sodan alkaessa Sipi oli 45 ikäinen.

Sipin onnistui saada perheensä, eli vaimonsa ja pienet lapsensa turvaan. Ehkäpä he pääsivät sukulaisten luo Sawoon? Tai sitten tai pakolaiseksi Ruotsiin?  On esitetty että Sipi olisi tuonut sodan jatkuessa perheensä Murtolahteen Nilsiään vuonna1710.

Vuonna 1711 kun taistelua oltiin käyty jo alun toistakymmentä vuotta, niin Kiwekkäät liitettiin kruunun joukkoihin. Sipi (Sigfred Pänttickäin) kuului Taneli Luukoisen johtamiin jalkarakuunoihin, josta hänet löydetään Tukholman kuninkaallisesen arkiston muonitusrullista. Lisäksi rullissa mainitaan myös Knut Pentikäinen (Cnuth Pänttickäin). Silloin Sipi oli viidenkymmenen kuuden ikäinen. 

Kun peräti 21 vuotta kestänyt Suuri Pohjan sota ja sitä kymmenen vuotta kestänyt Venäläläisen miehitysvallan Isoviha viimein päättyivät vuonna 1721, niin Sipi oli jo kuudenkymmenen kuuden vanha mies! Sota-aika kesti siis koko hänen aikuis-ikänsä keski-iästä vanhuuteen saakka. Sodan ja miehityksen vuosina myös Sipin lapset ehtivä kasvaa aikuisiksi!

Murdolax 3, (Nilsiä) Kuopio

Rauhan tultua Kruunu korvasi Inkerissä omaisuutensa menettäneille heidän menetyksensä vastaavalla omaisuuserällä. Se antoi menetysten tilalle esimerkiksi autioksi joutuneita rälssitiloja. 

Rantasalmelais-lähtöinen Olof Sianjalkainen oli asuttanut uudistilaa yhtenä ensimmäisistä seutukunnan asukkaista Kuopion (Nilsiän) Murtolahdessa vuodesta 1546 alkaen. Hänen sukulaisensa Paavo Sianjalkanen on Nilsiän ensimmäinen tunnettu asukas, Hän asui vuonna 1541 Savisalonsaarella tai Tihvonniemellä. 

Tuohon aikaan asutus Savossa oli oli harvassa, mutta tilat olivat vastaavasti usein isoja ja vauraita. Ne tuottivat paljon viljaa ja voita. Kasvatettavia viljalajeja olivat ruis, ohra, kaura ja vehnä (Pirinen Savon historia II:1 s. 372). Lisäksi viljeltiin herneitä, papuja, pellavaa, hamppua, humalaa sekä tietenkin naurista. Tärkeimmät kotieläimet olivat hevonen, lehmä, lammas, vuohi, sika ja kana. Mtesästys ja eteenkin kalatus olivat tuokataloudessa merkittävässä asemassa.

Murdolax oli ollut Jalkasten suvun hallussa peräti 150 vuoden ajan. 1700-luvulle tultaessa tila oli jakaantunut veromaksusaatavien seurauksena kolmeen osaan. 1 tila oli Pekkarisen hallussa, 2 tilaa isännöi Hämäläiset ja 3 tilan isäntä oli Carl Jallkain.

Kuopio maakirja vuonna 1722.

Pian sodan päättymisen 1721 jälkeen Murdolax 3 tila ajautui verosaatavien vuoksi lopulta autioksi ja Jalkaset siirtyivät Liminkaan. Tilan uudeksi omistajaksi nyt viimeistään tuli Sipi perheineen. Talo oli kumpareella rannan läheisyydessä. Tosin vuodesta 1725 aina vuoteen 1727 asti henkikirjoissa Murtolahti 3:n isännäksi mainittiin talollinen Påhl Bengdtinen vaimoineen..


Murdolax 3.

(Savon tuomiokirjakanta Rulla ES 2012 | Nide a:26 [oo.29] | Kuopio 27.1.1726 | Kuva n:o 36 löytyy myös talollinen Bonden Påhl Bengtikein). 

Paavo (Bonden Påhl Bengtikein) löytyy myös (Savon tuomiokirjakanta Rulla ES 2012 | Nide a:26 [oo.29] | Kuopio 27.1.1726 | Kuva n:o 36. Suvun perimätarinassa kerrottu nimen vaihtaminen meni siis niin, että talon isäntä Sipi esiintyi alkuvuosien ajan Paavo-nimellä!!

Kuopion henkikirjassa vuonna 1727.

Kiwekkäät olivat olleet venäläisten silmissä henkipattoja, joten oli järkevää pitää matalaa profiilia pitkään pitkään vielä myös rauhan tulon jälkeen.

Sipin ja Marian lapsista Risto oli jo aikuinen mies eli 31 ikäinen, Anna 26 vuotta ja Urbanuskin 25 vuoden vanha. 

(Pentikäisten sukutaulun mukaan Risto olisi saanut Walborg-nimisen lapsen noin vuonna 1720. Walborg oli aikuiseksi tultuaan mennyt naimisiin Staffan Leskisen kanssa ja saanut Liisa-nimisen lapsen vuonna 1745 Kuopio msrk).

Urbanuksen perhe

Urban meni naimisiin Tervasniemestä (Kuopio msrk) kotoisin olleen Margareta Mikontytär Taskisen (s. 4.7.1693) kanssa. He saivat lapsia. Sigfrid syntyi 6.2.1723

Seuraavana Urbanille ja Margaretalle syntyi Påhl (Paavo) 24.1.1726, (k. 30.11.1774). Kummiksi tuli Sipi-ukki. Paavosta tuli aikanaan tilan seuraava isäntä. Paavo-nimi yhdistyy vahvasti kristilliseen ja kulttuurisen perintöön ja tunnistetaan hyvin myös ympäri maailmaa. Paavo on lyhentymä Paavalista, joka taas pohjautuu latinan Paulus-nimeen. Paulus tarkoittaa pientä ja vaatimatonta/nöyrää. 

Vuosien 1727-1734 välisen rippikirjan mukaan Murtolahdessa samaa taloa asutti kaksi Pentikäis-pariskuntaa. Vanha pari eli Sipi Marian kanssa sekä nuori pari eli Urban Margaretan kanssa. 

Urbanille ja Margaretalle syntyi poika, 24.2.1728 hänet kastettiin nimellä Urbanus.

Urbanille ja Margetalle syntyi sitten Maria 1.6.1730.

Lauri, Lars meni naimisiin Inga Pursiattaren kanssa ja Niemisjärvellä heille syntyi Elias 18.1.1731. Ennen tätä ja tämän jälkeen näistä henkilöistä ei löydy mainintoja.

Vanha isäntä Sipi Pentikäinen kuoli Murdolax 3-tilalla 28.4.1733 seitsämänkymmenen kahdeksan ikäisenä.

Kuopio kuolleet maaseurakunta 1733.

Vuoden 1734 henkikirjassa talon isännäksi ilmoitettiin Urban Bengtikain. Mönkkösen yhtiökumppani Taskinen oli poistunut 1 tilalta.

Vuoden 1734 henkikirja.

Urbanille ja Margetalle syntyi Johannes 17.3.1733. (Tosin isäksi on virheellisesti merkitty talon isäntä aiemman"Paavo"-nimen mukaan, Johannekselta ei olla tavattu jälkipolvia.


Urbanille ja Margetalle syntyi Petter 5.5.1734


Urbanille (41 v) ja Margetalle syntyi Anna 8.5.1737


Urbanille ja Margetalle syntyi Margetta 8.1.1740


Urbanin ja Margetan ensimmäinen lapsi Sigfrid kuoli nuorena, vain viidentoista ikäisenä 6.6.1741


Urbanille ja Margetalle syntyi viimeinen lapsi Kaisa eli Carin 23.9.1742 ja tuossa vaiheessa Urban oli 46 ikäinen. Kaisa oli lapsista viimeisin eli yhdeksäs.


Sipin vaimo, leski Maria Lembinen kuoli vuonna1739. Vuoden 1742 henkikirjassa Murdolax 3 isäntänä oli Urban. Mönkkösen 1 tilaa oli vaihtunut isännöimään Väänänen.

Vuoden 1742 henkikirjasta.

Talon isäntä Urbanus Bentikäin kuoli 11.7.1758 haudattu 23.7.1758 Murdolax

Urbanin Vaimo Margareta Mikontytär Taskinen kuoli 20.12.1761 Murtolahti 3. 


sunnuntai 11. toukokuuta 2025

Kiwekkäät, jalkarakuunat, foot Dragoner

Venäläiset aloittivat  vuonna 1700 raja-alueella Inkerissä siviiliväestöön kohdistuneet raa'at väkivaltaisuudet. Sotajoukot tulivat rajan yli Ruotsin kruunun puolelle raiskaten, kiduttaen ja tappaen  puolustuskyvyttömiä siviileitä. Eroa ei tehty sille oliko kyseessä nainen, lapsi, vanhus tai pappi. 

Hyökkäyksiä tehtiin kesken kirkonmenojen, näet kylän väki oli tuolloin valmiiksi koolla. Vuonna 1701 venäläiset  hautasivat Järvisaaren pastorin maahan kaulaa myöten ja leikkasivat tältä veitsellä suupielet auki korviin asti sekä kielen irti. Seurakunnan lukkari naulattiin kiinni kirkonoveen, jossa häntä pahoinpideltiin ja ruoskittiin. Kotieläimet tapettiin, viljat ja muu varastamisen arvoinen varastettiin. Kodit ja pellot poltettiin. Ihmisiä otettiin suurin määrin orjiksi.

Ruotsin kruunu oli sitonut kätensä sotiin Euroopassa ja Itärajan suojelemiseksi ei jäänyt enää juurikaan resursseja. Kiwekkäät olivat Inkeriläisistä talonpojista miehitysaikana kehittynyt vastarintaliike. Heidän toiminta oli ilmeisen vaikuttavaa koskapa itse tsaari lupasi Kiwekkään päästä vadillisen kultaa. 

Myöhemmin vuonna 1711 kivekäs-joukot järjestettiin karoliijoukkojen joukko-osastoksi. Vapaajoukkoja ryhdyttiin kutsumaan nimellä jalkarakuunat eli fotdragon, jotka toimivat varsinaisista joukko-osastoista erillisenä yksikkönä. Sen lisäksi että nämä kivekäs (Kivikas)-ryhmät toimivat pienissä ryhmissä ne pukeutuivat milloin talonpojiksi, milloin venäläisiksi aina tehtävästä riippuen. Suomen lisäksi he puhuivat ruotsia ja venäjää. Seuraavassa muutamia tunnetuimpia kivekäs-sissejä. 

Karoliinit - Caroleans

Kivekkäiden koukkoja johti Majuri Taneli Luukkainen. Taneli toimi kivekäs-joukoissa luultavasti vuodesta 1700 alkaen aina vuoteen 1713, jonka jälkeen hän hävisi kuin maan alle. Luukkaisesta on olemassa oma tarina. Tanelin patajoonan muonitusrullista löytyy myös isän isäni kymmenen polven takaa.

Luukkaisen pataljoonassa oli henkikomppanjan likäksi Iisakki Tillaisen sekä Simon Torikan johtamat komppanjat.

Petter Längström oli syntynyt Savossa mahdollisesti Joroisissa ja maanviljelijän poika. Hän kuului myöhemmin Porin rykmentin niin sanottuun tuplaukseen, jossa hänestä tuli vuonna 1710 Ruoveden komppanian palveleva vänrikki, luutnantti ja sitten pian ylennettiin jo kapteeniksi vuonna 1711. Hänen uroteoista kerrotaan paljon, kuten myös myös siviilien tekemistä valituksista. Långström joutui myöhemmin vangituksi Luukkaisen kanssa, mistä he onnistuivat pakenemaan

Långstomin karkaamisesta.

Långström kuoli kuninkaan lähettinä karoliinien kuolinmarssin aikaan 24. marraskuuta 1718. Paikka oli Stjördalenissa, Tröndelagenissa, Norjassa väijytykseen Forra-joen rannalla, jossa Norjalaisten talonpoikien tuli haavoitti hänet kuolettavasti.

Petter Längström.

Lauri Kärki (Lars Kärckj) oli Luukkaisen henkikompanjan luutnantti. Hänet ylennettiin myöhemmin kapteeniksi. Vuoden 1713 jälkeen hän retkeili oman osastonsa kanssa.

Tapani Löfving, (Stefan Löfving) teki reissuistaan päiväkirjamuistiinpanot mikä koostettiin myöhemmin kirjaksi Tapani toimi aktiivisesti tiedustelutehtävissä vuosien 1711-1713 välisenä aikana.

Kivekkäiden improvisoidun toiminnan Inkerissä ja Viipurin Karjalassa katsotaan varsinaisesti päättyneeksi heidän järjestäydyttyä vakinaisiin karoliini-joukkoihin vuonna 1711. Pari vuotta myöhemmin eli vuonna 1713 Ruotsi menetti otteensa ja koko Suomi tuli lopulta miehitetyksi. Alkoi Venäläisen terrorin aika. 

Kivekkäät olivat siis henkipattoja (outlaws). Venäläisten miehitettyä koko nykyisen Suomen alueet liikkui vuosina 1713- 1721, eli isovihan ajan miehittäjän kurimuksen lisäksi joitain satunnaisia pikku ryhmiä häiritsemässä Venäläisiä sotajoukkoja. 

Palveluksia siviileiltä vaatineet kulkijat esittäytyivät "kivekkäinä" vaikka eivät olleet käyneet Inkeriä lähelläkään. 

Miehittäjä selvitti siviilejä kiduttaen ryhmien liikkeitä ja "kosti" niiden aiheuttamat häriöt kollektiivisen julmasti siviileille. Kivekkäät joutuivat epäsuosioon. Tietysti Suomalaisissa löytyi sellaisiakin mitkä toimivat petollisesti etuisuuksia saadakseen veljiään vastaan. Venäläisen luonteeseen kuuluva epäluottamuksen kylväminen alkoi kantaa satoa.

tiistai 6. toukokuuta 2025

Kivekkään sissit: Taneli Luukkoinen

Taneli Luukkoinen esiintyy asiakirjoissa myös nimellä Daniel Luuckoins, Daniel Luckoin, Daniel Luukoins ja Daniel Luukoin. 1700-luvulla kirjurit olivat vielä ruotsalaisia ja suomalaisten nimien oikeinkirjoituksessa oli horjuvuutta. Nimi saatettiin kirjoittaa eri kerroilla hieman eri tavoin, jopa pelkästää yhdessä asiakirjassa! Ison vihan aikainen sissipäällikkö Taneli Luukkoinen oli syntyjään Inkeriläinen ja perimätarinan mukaan hänen kotikylänsä oli Vanhamoisio. Sukujuuriltaan Luukkoinen oli suurella todennäköisyydellä savosta aikanaan tulleita savakkoja

Taneli Luukkoinen.

Vuonna 1700 venäläiset alkoivat raukkamaisesti terrorisoida raja-alueen puolustuskyvytöntä siviiliväestöä raakaa väkivaltaa käyttäen. Monesta perheestä poltettiin kodit, viljat ja eläimet. Vaimoja raiskattiin ja tapettiin myös lapsia sekä vanhuksia. Ruotsin valta, joka oli asuttanut seutua vahvasti mm. veroetuuksilla jätti oman maansa kansalaiset vähintään yhtä raukkamaisesti vaille suojaa. 

Tässä tukalassa tilanteessa seudun talonpojat aktivoituivat nopeasti yhteen yhdistäen voimansa. Heidän ensimmäinen johtajansa oli Inkeriläinen sukunimeltään Kiwekäs (Kiwikas). Joukolle hän oli pelkkä Kivekäs ja pian koko ryhmää alettiin kutsua Kivekkäiksi. Pietari ei ollut ottanut huomioon että Suomessa maata viljelevä luokka eivät olleet kuoliaaksi peloteltuja maaorjia, vaan itsenäisiä, itsellisiä talonpoikia. 

Vaimonsa ja lapsensa julmasti menettäneet talonpojat aloittivat kostoiskut, jotka toteutettiin kylmäpäisellä viileydellä armoa tuntematta. Vähän kerrassaan Venäjän puolelle tehdyistä partio- ja hävitysretkistä tuli yhä paremmin suunniteltuja ja kunnolla organisoituja täsmäiskuja. Se sai vihollisen varpailleen. 

Kivekkäät pystyivät liikkumaan metsässä äänettömästi. Sissien vahvoja etuja olivat mm. maaston tuntemus, motivaatio, joustavuus, nopeus ja ketteyys. Taidot karttuivat rohkean toiminnan myötä yhä paremmaksi.

Suuri Pohjan sota alkoi siis vuonna 1700. Ruotsin sotiessa Saksia ja Puolaa vastaan ruotsalaiset olivat anteneet venäläisten hyökkäillä juurikaan estämättä itärintamalla. 

Vihollisten saadessaan kivekkään kiinni, he kohtelivat heitä raa'asti. Kivekkäiden hurjan ja häikäilemättömän toiminnan seurauksena venäläiset "rankaisivat" myös miehittämiensä alueiden siviilejä, mikäli vain kiduttamalla saivat kuulla tai epäilivät heitä vastarinta-sissien tukemisesta tai avustamisesta. Näin toimien taakseensa vilkuilevat venäläiset onnistuivat kylvämään epäluottamuksen siemenen siviiliväestöön.

Lopulta vastarintasissit yksin ja ilman todellista sotilasvoimaa pystyivät lähinnä häiritsemään miehittäjän toimia. Pietari valloitti Inkerin ja alkoi rakentaa uutta pääkaupunkiaan, Pietaria vuonna 1703 Inkeriläisten maille Suomenlahden pohjukkaan. 

Kenraali Maidel myönsi kivekäs-sissipäällikko Taneli Luukkoiselle kapteenin arvon vuonna 1706. Pietari Suuri tarjosi Ruotsille rauhaa, jossa tämä rauhanehtojen mukaan olisi menettänyt "vain" Inkerin. Se ei sopinut Kaarlelle. Elokuussa 1707 Ruotsin joukot lähtivät marssimaan kohti Venäjää.

Kylmäpäisten ja hurjaa mainetta saaneiden kivekkäiden toiminta alkoi saada arvostusta jo Ruotsin sodanjohtoa myöten. Nieroth muodosti vuonna 1711 heistä kiinteämpiä osastoja, ns jalkarakuunoita (fotdragon). Tarkkaan ottaen sissi-temiä ei tunnettu tuohon aikaan, joten historiallisesti oikeampi tapa olisi puhua jalkarakunoista. Vastaavaa toimimintaa tarkoittava sissi on nykyään paljon tunnetumpi termi, niin käytän sitä selkeyden vuoksi.

 Luukkoinen sai omasta pyynnöstään vuonna 1711 Nierothilta majurin valtakirjan. Kivekäs-joukot liitettiin Ruotsin valtakunnan vakinaiseen sotavoimaan. Nämä joukot säilyttivät edelleenkin aikaisemman vapaan luonteensa. Jalkarakuunoita oli kolme komppaniaa ja niissä yhteensä 238 miestä.

Alkuun komppanjien johtajat olivat Taneli Luukkoinen komppanjan päälikköine Iisakki Tillainen ja Simo Torikka. Heinäkuussa Taneli uskoi oman komppanjansa Simo Torikan haltuun. Kivekkäiden osasto kuului Armfeltin joukkoihin. Ne yrittivät Savosta käsin katkaista Viipurin ja Pietarin välisen yhteyden. Luukkoinen samosi joukkoineen Inkerinmaalle saakka, josta hän pelasti kotikirkon kellon. 
(2. Savon historia osa II:2 / V. Saloheimo sivut 546 - 578)

Taneli Luukkoinen piti päämajaansa pitkään Mikkelin pitäjän Hirvensalmen kappelin alueella. Sissien tärkein tuki-alue oli Mäntyharjun, Hirvensalmen ja Pertunmaan erämaa-alueet. Karoliini-armeijaan järjestäytyneenä joukon muonitusrulla kesällä 1711 oli suraavanlainen: 

Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och Manhaftigh Daniel Luuckoins Wärfwade foot Dragoner och anförtrodde Battalion sampt Lyff Compagnie pro Iulij Månadh 1711, Nemb:nRulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä Henkikomppanja pro Heinäkuu 1711, Nemeb:n
Daniel Luukoin1
Pastor                                       Hendrich Lechljn1
Leutnant                  Lars Kärckj1
Skrifwarde                               Barh:d Antonius1
Voluntaire                             Ioseph (Mo?)ljn1kommer att åthniuta dess underhåldh if:n d.15 Iunij
Tambourer         Lars Nousiain1
Påhl Huttuin1
Giemena
Corporal                         1.Iöran Wållmar1
                                                 2.Iöran Håltzåin1
3.Beniam Paijain1
4.Iören Lämbiäin1
R. M:                                   5.Anders Lauckain1
6.Iohan Tallpåin1
7.Påhl Cåifwistolain1
8.Cnuth Pänttickäin1
R. M:                                   9.Thomas Kåifwistolain1
10.Påhl Kattala1
11.Eskell Wanhain1
12.Cnuth  Tukia    1
R. M:                                   13.Anders Anthon1
14.Abram Iackimain1
15.Simon Nuija1
16.Petter Iaticka1
Corp:                   17.Cnuth Kåifwistolain1
18.Iohan Tårckeli1
19.Larss Häickiläin1
20.Mårthen Wehwiläin1
R. M:                                   21.Mattz Pylwein1
22.Brusius Karhu1
23.Anders Helpalain1
24.Påhl P(en?)nain1
R. M:                 25.Mickell Wackilain1
26.Iöran Kaulia1
27.Erich Karhu1
28.Mattz Tättri1
R. M:                                     29.Simon Kåppra1
30.Iacob Iackimain1
                          31.Thomas Tharckiain1niutit d. 26 Iunij 1/3 portion för Iulij.
32.Iohan Tillain1
Corp.                                33.Mickell Wanhain1Dito.
34.Bertill Sahkåin1
35.Hendrich Maijer1
36.Thomas Iåckelain1
R. M:                                     37.Petter Pattia1
38.Larss Tåifwarj1
39.Sigfred Stuckj1
40.Abram Huppuin1
R. M:                                     41.Mickell Repå1
42.Påhl Måtturj1
43.Bertill Huttuin1
44.Mickell Huttuin1
R. M.                                 45.Niels Ahtiain1
46.Petter Salacka1
47.Zacharias Kiuru1
48.Hendrich Wållmar1
Corp:                        49.Abram Pyöriäin1
50.Anders Tåifwari1
51.Iohan Ahtiain1
52.Grels Huppuin1
R. M:                              53.Larss Pelckåin1
                           54.Petter Räisäläin1Dito
55.Iohan Sarfwi1
56.Gabriel Pukåin1
R. M:                                     57.Lars Sarfwi1
58.Mattz Wirolain1
59.Måarhten Kauckain1
60.Bertill Moller1
R. M:                            61.Olof Malendiäin1
62.Iohan Malendiäin1
63.Iohan Wirolain1
64.Anders Saika1
Corpor.                         65.Anders karfwain1
66.Gabriel Pårali1
67.Anders Mattzson1
68.Staffan Huuhka1
R. M:                                     69.Iöran Huuhka1
70.Mickell Mattzson1
71.Simon Kåifwistolain1
72.Simon Hansk1
R. M:                    73.Mickell Safwolain1
74.Påhl Kålmkäsåin1
75.Elias Pyöriäin1
76.Thomas Rappu1
R. M:                            77.Thomas Näriäin1
78.Thomas Pukåin1
79.Thomas Erickain1
80.Iöran Kiuru1
Corp:                        81.Olof Tanhoapä1
82.Grels Huuhka1
83.Staffan Tåricka1
84.Anders Maijor1
R. M:                 85.Ioseph Pillj1
                        86.Thomas Wäisäin1Casserad i stället Iohan Iacobson Wärfd d. 25 Iunij.
87.Iöran Puhacka1
88.Anders Sållia1
R. M:           89.Erich Påsti1
90.Mattz Kautti1
91.Simon Salacka1
92.Sigfred Höpelö1
R. M:                 93.Iacob Antonius1
94.Christer Huuhka1
95.Påhl Tarckiain1
96.Christer Tauckari1
R. M:                                     97.Staffan Äickäs1
98.Anders Kampin1
99.Iacob Wirolain1
100.Larss Nemoin1
R. M:                                     101.Erich Pöhö1
102.Iöran Råuhiain1
103.Mattz Kuparin1
104.Hendrich Purain1
       105.Anders Pirhåin1Wärfd d. 15 Iunij
Prophoss                                      Samuel Tyttin1
Datum Biörnilä d 30 Iunij 1711 Daniel: Lucoin.Päivätty Biörnilä 30. kesäkuuta 1711 Daniel: Lucoin.
Extract af major Daniel Lukoins Battaillons Rullor för Iulij Månad nemb.Ote majuri Daniel Lukoinin pataljoonan heinäkuun luvuista.
Major             1 á 4  Portioner / annosta
Pastor               1 á 2D:o
Capitainer       2 á 2D:o
Leutnant          1 á 2D:o
Vnder Officerare, Corporaler Tambourer, Volunteuer, Profoss, ockUpseerit, korpraalit, rumpalit, vapaaehtoiset, professorit ja
Gemene             233 á 1Portion
Summa             238Man.
Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och manhaftigh Daniel Luukoins Wärfwade foot Dragoner och Anförtrodde Battalion sampt Capitein Isaack Tillains Compagnie, Pro Iulij Månadh 1711, Nemb:nRulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä kapteeni Isaack Tillaisen Komppanja, Pro Iulij Månadh 1711, Nemb
Capitein                Isaack Tillain1
Skrifware                            Barthold Antonius1
volunteur                    Hendrich Frostman1
Tambourer                                  Daniel Puolack1
Mårthen Såicka1
Giemena
Corpor.                             1.Iöran Huppuin1
2.Mattz Halthåin1
3.Påhl Halthåin1
4.Sigfred Pänttickäin1
5.Petter Paijain1
R. M:                                     6.Lars Melckålain1
7.Iöran Årban1
8.Marckus Kiuru1
9.Sigfred Kiuru1
10.Gustaff Wirolain1
R. M:                                     11.Carl Kiwickas1
12.Mattz Sijtare1
                                          13.Anders Randia1d: 26 Iuny niutit 1/3 portion för Iuly.
14.Staffan Sijra1
15.Mickell Paijain1
Corp:                        16.Erich Huuhka1
17.Mattz Rosimus1
18.Thomas Langin1
19.Anders Wartiain1
                                    20.Reinhåldt Laihain1Affskiedat i stället Thomas Åra.
Thomas Åra sai potkut sen sijaan.
R. M:                                     21.Anders Paijain1
22.Anders Langin1
23.Iohan Hörckö1
24.Ioseph Kiuru1
25.Grels Maijor1
R. M:                                        26.Iöran Pijppu1
27.Iohan Williackain1
28.Iöran Mijckolain1
29.Staffan Illwes1
30.1
Corp:                                31.Iohan Såcka1
32.Hendrich Hörcköin1
33.Olof Hyppyin1
34.Olof Häckj1
35.Mårthen Hyppyin1
R. M:                             36.Iöran Willain1
37.Christer Metzo1
38.Eskell Månåin1
39.Påhl Iäskeläin1
40.Mårthen Kiuru1
R. M:                             41.Mattz langin1
42.Thomas Ahtiain1
43.Marckus Langin1
44.Simon Bryggare1
45.Påhl Hentin1
Corp:                                46.Anders Gångh1
47.Ioseph Susi1
48.Abram Langin1
49.Hendrich Mättingi1
50.Erich Waitin1
R: M:                          51.Mattz Häickeläin1
52.Iohan Sahkåin1
53.Bertill Ållickain1
54.Iöran Kåppalain1
55.Bertill Iäskeläin1
R. M:                     56.Iacob Killiuin1
57.Erich Nuija1
58.Mattz Hyppyin1
59.Staffan Kroka1
60.Staffan Ramba1
Corp:                                61.Mattz Safwolain1
62.Iohan Ifwåin1
63.Esajas Susi1
64.Mickell Kiriäin1
65.Hans Waitin1
R. M:                             66.Clemet Puhacka1
67.Elias Kapain1
68.Grels Kallåin1
69.Mattz Myllyin1
70.Mattz Tijttain1
R. M:         71.Mårthen Safwolain1
72.Cnuth Lappalain1
73.Petter Ahwåin1
74.Iohan Tirråin1
75.Mickell Hörcköin1
Corp:                                76.Thomas Haltzoin1
77.Olof Ahåckain1
78.Iacob Waitin1
79.Clas Signesnöre1
80.Iöran Hyppyin1
R. M:                   81.Simon Kuttilain1
82.Tynns Kyrsin1
Datum Biörnilä d. 30 Iunij 1711: Isaack Tillain.Päivämäärä Biörnilä k. 30. kesäkuuta 1711: Iisakki Tillainen
Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och Manhafttigh Daniel Luukoins Wärfwade foot Dragoner och anförtrodde Battallion sampt Capitein Simon Torickas Compagnie pro Iulij Månadh 1711, Nemb:nRulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä Simon Torikan Komppanja pro Iulij Månadh 1711, Nemb
Capitein           Simon Toricka1
Munsterskrif:e   Iohan Qvast1
Tambouerer                           Christer Palckåin1
Giemena
Corporal                       1.Eskell Ramba1
2.Erich Iunnåin1
3.Simon Såppelain1
4.Iöran Paijain1
R. M:                             5.Petter Paijain1
6.Mickell Kysein1
7.Iöran Huuhtain1
8.Erich Innain1
R. M:                             9.Mattz Teifwari1
                            10.Sigfred Åutin      1
11.Petter Leskin1
12.Anders Sikain1
R. M:                             13.Iöran Paijain1
14.Olof Parlain1
15.Grels Pusti1
16.Thomas Iullj1
Corp:                                17.Thomas Kaselain1
18.Eskell Laitin1
19.Simon Peckarj1
20.Mårthen Myllyin1
R. M:                             21.Iohan Ingeråin1
22.Petter Liukåin1
23.Iören Årafwa1
24.Iören Nunmelain1
R. M:                             25.Sigfred Illin1
26.Elias Lötzä1
27.Petter Hasain1
28.Mattz Muldain1
R. M:                                 29.Iohan Läder1
30.Iohan Sutarj1
31.Påhl Ruokolain1
32.Petter Ruokolain1
R. M:                    33.Anders Härkin1
34.Mattz Äickäs1
35.Hend: Safwolain1
Datum Biörnilä d 30 Iunij 1711. Vtj Capit:s frånwaro efter Befallningh underskrif:n Barth: Antonius.Päivämäärä Biörnilä d 30. kesäkuuta 1711. Vtj Capitin poissaolo Befallninghin allekirjoituksen jälkeen Barth: Antonius.

Lähde: Samlingen Stora nordiska kriget 10: 14C, p 3237-, mf FR 419.

Kivekkäitä käytettiin tiedustelupalvelukseen, vihollisen häiritsemiseen ja yllätyksiin. Ryhmän kevyt kuri ei aina suinkaan ollut äkseeraajien mieleen. Mutta sitten taas kun oltiin partioretkellä ja tilanne päällä, niin joukot osoittivat mitä esimerkillisintä neuvokkuutta ja rohkeutta.  Pelkäämäämätön ja urhoollinen toimita loi miehittäjissä pelon ilmapiiriä.

Daniel Lucoin.

Elokuussa 1711 Luukkoinen retkeilessään 130 miehen kanssa joutui yllättäen Viipurin lähellä taisteluun itseään paljon vahvempaa vihollisjoukkoa vastaan. Myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan ”talonpoikain viekkaiden kertomusten johdosta”. Luukkoinen jäi taistelussa luutnantti Tillaisen kanssa vangiksi. 

Luukkoinen vietiin ankaraan vankeuteen Pietarissa. Hänen onnistui kuitenkin paeta, mutta jo vuorokauden kuluttua hänet saatiin uudestaan kiinni. Mahdollisesti vankien vaihdossa hän pääsi vapaaksi. 

Vähän myöhemmin partioretkellä Luukkoinen joutui taas vangituksi. Tällä kertaa yhdessä kapteeninsa Pietari Longströmin kanssa. Taneli oltiin jo ripustamassa tavallisena maantierosvona hirsipuuhun kun viime tipassa näytettyään majurin valtuutuksensa hän välttyi varmasta kuolemasta. 

Vuonna 1713 Luukkoinen vietiin nyt yhdessä Longströmin kanssa Moskovaan, mistä he kuitenkin onnistuivat jo muutaman päivän päästä pakenemaan. Kolmen viikon kulutta he olivat jo omien luona. 

Tämän jälkeen Luukkoisen kerrotaan liikkuneen miehittäjän miehittämällä alueella Viipurin ja Pietarin välillä onnistuen yllättämään itsensä tsaari Pietarin eräästä herraskartanosta päivällistä syömästä. Vangin sieppaus kuitenkin epäonnistui täpärästi ja tsaari onnistui pakenemaan. Oli siis lähellä ettei itse Venäjän tsaari joutunut Luukkoisen käsiin. Myöhemmin Kaarlo Kramsu laati tapahtumasta muistorunoelman.

Tämän jälkeen maininnat Taneli Luukkoisesta loppuvat, hän hävisi kuin maan nielemänä. Erään perimätarinan mukaan hän olisi kuollut kotipitäjässään Vanhamoisiossa vuonna 1713.

Vuonna 1714 Napuen taistelusta (Iso-kyrö) alkaen koko Suomenmaa tuli Venäläisten miehittämäksi ja alkoi Isovihana tunnettu raaka miehitysaika. Suuri Pohjan sota päättyi vuonna 1721. Ruotsissa evakossa olleet, silloisen tämaan asukkaat alkoivat palailla kotimaahansa. 

Inkerissä kotinsa ja tilansa menettäneille kruunu myönsi asuttamattomilta seudulta maita sijaan. Kunnostautumiset palkittiin lisäksi esim. verovapauksilla, mikä olikin tuohon aikaan merkittävä etu. 

Tanelin vaimo, myös Inkeristä lähtenyt Maria Heikintytär Lempiäinen meni uudestaan naimisiin Tanelin kapteenikirjurin, niin ikään Inkeriläislähtöisen Barthold Antoniuksen kanssa. Bartholdista tuli myöhemmin valtiopäivämies Hollolan kihlakunnasta Ruotsin kuningaskunnan valtiopäiville.

Kivekkäiden tarina on innoittanut useita seikkailukirjailijoita kuten myös tutkijoita Kyösti Wilkuna Korpimajuri, ja kaksi miekkaa Johan Lindberg Luukkoinen, Daniel, C.A Gottlund Lyhykkäisiä tiijustuksia muinoisista Suomalaisita Pea-sotilaista. E.Pärnänen Antti Kivekäs, Johanna Aminoff-Winberg, Isonvihan pakolaisetPå flykt i eget land : internflyktingar i Sverige under stora nordiska kriget, Viljo Rauta Iso VihaZ. Topelius, Ison vihan Kivekkäät.