Tulipaloista 1780-luvulla

Tämä tekstinä on käytetty suoria lainauksia Pekka Pitkäsen ansiokkaista tutkimuksista seuraavassa lähteenä mm. Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat ja Pirinen Savon historia II:1.

Epäonnista elämää rajamailla Savossa.

Vuoden 1748 Kuopion syyskäräjillä annettiin ohjeita, mitä ja kuinka suuria rakennuksia tuli maatiloille rakentaa. Nämä ohjeet liittyivät tulipalojen sattuessa kihlakunnalta saatavien palotuen maksuperusteisiin. Suurimmille 2 - 4 veromarkan tai isommilla tiloilla tuli olla lailliset rakennukset (korvaukseen oikeutetut) "skal bestå till laga bygnad", joiden koot olivat määritellyt seuraavasti:

Isommat 2 veromarkan tai suuremmat tilat:

Asuinrakennukset: tupa 12 x 12 kyynärää. Vierastupa ”giäste stuga”,9 x 9 kyynärää , jonka takana olisi 6 kyynärää pitkä ja 9 kyynärää leveä kammari. Ruokahuone ”visthus” 6 x 6 kyynärää, vilja-aitta 9 x 9 kyynärää, jauhoaitta 5 x 5 kyynärää, ulkohuone "hemlig hus" 4 x 4 kyynärää.

Ulkorakennukset: sauna ja sen yhteydessä mallashuone tms. ”mältelefwa” yhteismitoiltaan 9 x 9 kyynärää, riihi 12 x12 kyynärää. Karjarakennukset: talli ja heinäparvi yhteensä 9 x 9 kyynärää, navetta siihen kuuluvine karsinoineen (lås) 12 x 12 kyynärää, lampola 6 x 6 kyynärää, sikala 4 x 4 kyynärää

rehulato 10 x 10 kyynärää.

Kyynärä vastasi noin 0,6 metriä. Mallashuoneessa lienee ollut jonkinlaiset laverit kaljamaltaiden valmistusta varten. Mallasohrat keitettiin ja sitten ne lienee kuivattu ennen varsinaista uunikuivatusta.

Pienemmät alle 2 veromarkan (1 3/4 - 1/2 - ) tilat:

Asuinrakennukset: tupa 9 x 9 kyynärää eli 5,2 x 5,2 m, vierastupa ilman kamaria 9 x 9 kyynärää

ruokahuone 5 x 5 kyynärää, vilja ja jauhoaitta yhdessä 9 x 9 kyynärää. "Huussi" noin 3 x 4 kyynärää.

Lasi-ikkunat ja savukorsteenit yleistyivät Kuopion itäpuolelle 1780-luvulla, kun siitä tehtiin kaupunkia. Iisalmi oli lähempänä merenrantakaupunkeja, joten kehitys siellä yleensä kulki hiukan edellä!

Ulkorakennukset: sauna ja ”mallashuone” yhdessä 7 x 7 kyynärää, riihi 8 x 8 kyynärää

Karjarakennukset: talli 6 x 6 kyynärää eli 3,6 x 3,6 m. Tähän mahtuisi 2 hevosta. Navetta 9 x 9 kyynärää eli 5,4 x 5,4 m. Tähän mahtuisi täyteen ahdettuna n. 8 lehmää! (Lehmät olivat silloin vain noin 150 kg painoisia). Lampola 4 x 4 kyynärää, sikala 3 x 3 kyynärää, rehulato 8 x 8 kyynärää.

Katto oli paikkakunnan tavan mukaan tuohesta ja turpeesta malkahirsin (takwed), mutta niitä nähtävästi palon sattuessa ei korvattu.

Palovahinkojen korvausohjeissa otettiin huomioon suuremmilla tiloilla rakennushirsien kuljetusmatka. Muutoin ne jaettiin pelkästään 3 luokkaan:  A) ei kunnollista omaa hirsimetsää (jolloin hirret jouduttiin ostamaan), B) keskinkertainen oma hirsimetsä ja C) hyvä oma hirsimetsä. Korvaukset ne muodostettiin hopeakaroliineissa (Cr) ja niiden osissa ilmoitettuina. Alle 2 veromarkan tiloille seuraavasti:

Vanhempien tai muiden rakennusten osalta ei ollut tiettyä korvaussummaa.

1700 – luvun jälkipuoliskolla edellä annettua rakennusohjetta käytettiin ”päätilojen” jonkinlaisena minivaatimuksena. Useimmiten asuintupa ja vierastupa sijoitettiin peräkkäin noin 3 – 4 metrin etäisyydelle. Niiden välille rakennettiin eteinen. Siten talon pituus saattoi olla 15 – 20 metriä tai enemmänkin.

-----------------------

Vuonna 1756 joutui Murdolax 1 isäntä Väänänen vaikeuksiin Murtolahden ja naapurikylien kruununtilallisten tavoin Juantehtaan ruukin omistajien kanssa. Kyseisen vuoden syyskäräjillä ruukin osakkaat ilmaisivat halunsa ostaa Nilsiän Murtolahden kruunutilan N:o 1 ruukin verolle ennen sen asukasta Pietari Väänästä. 

Kruunu suosi vuoriteollisuutta. Tämä johdosta kymmenen vyotta aiemmin vuonna 1746 perustettu Stromsadahl (yksi ensimmäisistä Suomessa) oli vuonna 1756 saanut etuosto-oikeuden niihin tiloihin, jotka sijaitsivat kahden peninkulman säteellä ruukista. 

Murtolahtelainen Pietari Väänänen huomasi kuitenkin vedota siihen, että teitä pitkin tilan etäisyys ruukista oli suurempi kuin kaksi peninkulmaa. Näin Väänäset saivat ostaa Murdolax 1-tilan itselleen verotilaksi elokuussa 1762.

Jatko ei kuitenkaan edennyt lopulta kovin hyvin Murtolahti n:o 1 tilalla. Kävi ilmi että Lars Mönkkösen leskellä ja perillisillä oli perintöoikeus 1/3 tilasta. Tilan Kamarikollegiolta saamaan perintökirjaan haettiin ilmeisesti Tigerstedtin myötävaikutuksella muutos, niin että tämä 1/3 jäi edellisen Kamarikollegion päätöksen ulkopuolelle. Se osa oli jäänyt Staphan Peckarisen nimiin. 

Tähän osaan iski Tigerstedt. Peckarinen sitoutui 12. 2. 1767 maksamaan luutnantti G. F. Tigerstedtille tästä osasta 1 000 talaria kuparirahassa. Tästä summasta hän oli maksanut vuosina 1773 ja 1774 summa 700 taalaria (tk 1781 Kuopio § 352. Pekkaristen tilan osa näyttää jääneen ruukin verolle.

Murtolahdessa isojaon maastomittauksia suoritettiin vuosina 1777 ja 1779. Tässä vaiheessa Murtolahdessa oli kolme tilaa, joiden yhteenlaskettu nautinta/pinta-ala oli 9656 tynnyrinalaa 128 (noin 4828 ha). Päärakennukset sijaitsivat muutamien satojen metrien päässä toisistaan vanhan, ennen isojakoa olleen ryhmäkyläasutuksen mukaisesti.

Tilojen isännät vuoden 1742 henkikirjassa.

Pentikäiset ja Hämäläiset saivat ostettua tilansa vapaaksi Strömsdahlin rautaruukin verolta vuonna 1780. (Järvimalmiruukista kartonkitehtaaksi. Juantehtaan historia 1746 - 1996 (s. 329 J. Forsberg - A. Kankkunen v. 1996 s.117). Hinta oli 50 tynnyriä ruista ja 50 tynnyriä ohraa 4 vuoden kuluessa ruukille toimitettuna ilmeisesti kumpaakin tilaa kohti erikseen. Tynnyrissä piti olla 32 kappaa. 

Murdolax 1,2 ja 3 talot.

Sopimuksen päiväys oli 25.9.1779 Kuopiossa (mm. sk Kuopio 1780 §184). Hämäläisten velan mainitaan koskeneen luvattomasta kaskeamisesta määrättyjä sakkoja (sk 1786 Kuopio s.1244); siis vuonna 1776 ruukinkäräjillä! Kaupat saatiin päätökseen Kuopion syyskäräjillä vuonna 1780, Pentikäisten sukukirja 2).

Suurpalo Nilsiän Murtolahdessa vuonna 1781

Kuopion syyskäräjille tuotiin vuonna 1781 palovahinkoilmoitus Murtolahdesta. Inkerin Järvisaaren pogostan Oseren kylästä muuttaneen Sigfrid Pentikäisen perikunnan talossa oli syttynyt 8. elokuuta 1781 tulipalo. Palovahingot olivat käyneet tutkimassa kruununnimismies Henric Asteen, lautamies Olof Heikkinen Pelonnniemeltä ja naapuri Henric (Jöranin poika) Hämäläinen saman kuun 23. päivänä. 

Vastaavalta näyttävä Paavon pirtti Aholansaaressa.

Ilmoituksen teki talonpoika (bonden) Påhl (Urbanin poika) Pentikäinen.  Anottiin palotukea vahinkojen korvaamiseksi pitäjän rahastosta.

Kuinka tuli oli päässyt irti ei tiedetty. Lähimpien naapurien mukaan tulta oli pidetty talossa vain aamulla, jolloin heinätöissä niityllä olleelle talonväelle oli keitetty liedellä puuroa. Sen jälkeen heinäväki oli ruokalepojen jälkeen palannut niitylle ja taloon oli jäänyt vain emäntä parin pikkulapsen kanssa. Oli vallinnut kova tuuli ja sää oli kuiva. Muutaman tunnin kuluttua keskipäivän aikaan oli havaittu tulen olevan irti uuden navetan katolla. Se sijaitsi asuintuvan eteläpuolella. Vanha emäntä oli kiirehtinyt niitylle huutamaan apua. Kun heinäväki saapui taloon, mitään ei ollut tehtävissä. Koko talo oli ollut jo tulessa. Se oli palanut hiileksi tai tuhkaksi. Metalliesineet olivat sulaneet.

Tarkastusmiesten mukaan tuhkaksi oli palanut:

I Asuinrakennukset (mangården)

1. Savutupa eli pirtti, joka oli hyvin tehty honkapuusta 17 kyynärää mitoiltaan (10 m x 10 m) . Katto oli tuohesta kattopuut päällä hyvin tehty. Tuohien alla 12 kyynärän (7,2 m) pitkä ja leveä hyvä honkatukeista tehty alakatto. Tilan omista eikä naapurienkaan metsistä löytynyt vastaavia hirsiä ennen kuin peninkulman päästä. Sama koski kattotuohia. Siksi paloavustusta anottiin pirtistä 100 taalaria hopearahassa.

2. Toinen savutupa 11 kyynärää (7,1m) kanttiinsa. Tätä oli käytetty vierastupana (gästestuga). Tupien välille oli pystytetty 9 kyynärää (5,5 m) pitkä irtonaisista tukeista reunoilta tolppien ulkopuolelle ladotut eteinen (farstuga). Molemmat olivat olleet hyvässä kunnossa. Kaikki edellä mainitu kolme tupaa yhtenäisen hyvän tuohikaton alla. Jälkimmäisten rakennusten osalla palotukea anottiin 80 taalaria.

Talo oli siis ollut hyvin kookas eli noin 22,5 metriä pitkä! Tämän mukaan Pentikäiset näyttivät olleen varakasta väkeä. Ehkä kauppareissut toivat vaurautta.

3. Ruoka-aitta (wistehus eli matstuga) mitoiltaan 9 kyynäärää (5,5 m) hirsistä koottu ja tuohikattoinen. Tukianomus 2 taalaria.

4. Aita piharakennusten ympärillä varustettuna kolmella laudalla. Palotuki 5 taalaria.

II Ulkorakennukset (uthels)

1. Kaksi jauho ja vilja-aittaa , joiden yhteispituus oli 11,5 kyynärää ja leveys 5 kyynärää (6,8m x 3 m) tuohikatolla varustettu tukianomus 20 taalaria.

2. Varustehuone (redskaphus) 10 kyynärää pitkä ja 9 leveä ( 6 m x 5,4 m) kohtalaisen hyvistä hirsistä ja tuohikattoinen 10 taalaria.

III Karjarakennukset (ladugården)

1. Uusi hyvin rakennettu seinähirret veistetyt sisä- ja ulkosivuilta talli rehuvarastoineen. Katto oli tuohesta, joiden päällä oli kattopuut sisältä hyvässä kunnossa pilttuineen ja muine asiaankuuluvinen varusteineen. Korvaushakemus 30 taalaria hopeassa.

2. Uusi navetta 12 kyynärää (7,2 m ) mitoiltaan tuohikatolla. Sisävarustus pilttuineen oli hyvässä kunnossa. Ovissa rautasaranat. Hakemus 40 taalaria.

3. Lammashuone (fårhus) 9 kyynärää (5,5 m) mitoiltaan hyvässä kunnossa anomus 16 taalaria.

4. Sikala (svinhus) 6 kyynärää (3,6 m) kanttiinsa välttävässä kunnossa. Korvaushakemus 5 taalaria.

5. Uusi rehulato 12 kyynärää (7,2 m) mitoiltaan tuohikatto halkopäällysteillä ovi rautasaranoilla. Anomus 41 taalaria.

6. Liiteri tallin ja navetan välillä hyvin varustettu irtotukeista tolppien varassa, katto tuohesta, jonka päällä oli turvetta (kunttarne) kattopuita. Anomus 20 taalaria.

7. Uusi sauna (badstuga) 9 kyynärää (5,4 m) mitoiltaan. Tälle ei voitu anoa tukea.

IV Viljaa, rehua ja muita tavaroita.

8. Aittojen lisäksi oli palanut valmiiksi jauhettua
a) ruisjauhoa 4,5 tynnyria a 10 taalaria eli 45 taalaria.
b) ohrajauhoja 4,5 tynnyriä a 8 taalaria eli 36 taalaria.

9. 5 parmasta ruisolkea ladon ulkopuolella a 1 taalari yhteensä 5 taalaria.

10. 2 kuormaa heinää a 2 taalaria yhteensä 4 taalaria.

11. 250 kerppua (kärfer) lehtiä 12:16 taalaria.

12. 4 uutta lahnaverkkoa a 15 syltä (26 m) 15 taalaria.

13. aidastarvikkeita 100 kuormaa navetan luona 25 taalaria.

14. Pellosta oli palanut satoa olkineen 16 kappaa ruista 5 taalaria, 16 kappaa ohraa 4 taalaria, 1 parmas ruis ja ohraolkea yhteensä 1 taalari sekä 1 tynnyri akanoita a 1 taalari eli yhteensä 10 taalaria.

15. Lisäksi aidaksia ja pystypuita (stör) oli palanut 10 kuormaa yhteensä 1 taalari.

16. 19 nippua uutta tuohta 9 taalaria.

Palovahinkojen yhteisarvo oli 545 taalaria hopeassa, minkä nimismies Asteen vahvisti. Kuitenkin vielä piti tutkia, kuinka palo oli syttynyt. Vasta sitten voitiin jättää anomus pitäjän palotuesta. Edellä olevasta havaitaan, että Påhl Pentikänen osasi nähtävästi kaupunkimatkojen koulimana yksilöidä ja arvoida hyvin tarkasti kärsimänsä vahingot. Jauhot oli nähtävästi jauhettu kyläläisten yhteisessä Pieksänkosken myllyssä. Pentikäisen pirtti 10 m x 10 m oli suurin seudulla tavatuista taloista. 

Palopaikalta on myöhemmin löydetty mm. sormuksen katkelma, metallinen kirjan kulmavahvike sekä riikintaaleri 1700-luvun alkupuolelta.

Palopaikalta myöhemmin löy-
tynyt 1700-luvun riikintaaleri.

Murtolahdesta kotoisin olleet Hämäläiset ja Pentikäiset riitelivät talvella vuonna 1781 Kuopion käräjillä Tukholman matkan kustannuksista. Muiden ruukin kanssa käräjöineiden ohella myös he olivat vuoden 1780 vaiheilla käyneet kuninkaan (hovioikeuden) puheilla.

----------------------

Tulipalo vuonna 1782 Nilsiän Murtolahdessa

Tulipalot riivasivat edelleen Murtolahtea. Käräjäpöytäkirjojen mukaan tuli oli tehnyt vuonna 1782 tuhojaan verotalonpoika Pietari Väänäsen omistamalla torpalla Murtolahden ”päivärannalla”. Palovahingot kävivät tarkastamassa lautamies Juho Pitkänen ja talonpoika naapurista Paavo Pentikäinen. Palossa oli tuhoutunut mm. mitoiltaan 9 kyynärää tuohikatolla varustettu asuintupa, pieni vanha tupa, riihi, talli ja peltoa 15 kuorman edestä. Niittyä oli kärynnyt neljän kuorman alalta. Kuorma heiniä vastasi noin 200 kiloa. Edellisten lisäksi oli palanut suota, jossa oli 200 sylen pituiset ojat. Tuli oli levinnyt myös Kylmäpuron suolle, joka oli ojitettu 500 sylen oljilla ja uudelle 15 kuorman niitylle. Vahingot olivat yhteensä 113 riikintaaleria. Torppa sijaitsi ”Murtoniemen” länsirannalla”.

Parikymmentä vuotta myöhemmin talon isäntä Pietari mainittiin arvonimellä herastuomari ja valtiopäivämies. (Hän on Paavo Ruotsalaisen ohessa toinen Nilsiän suurmiehistä).

-----------------------

Tulipalo vuonna 1783 Nilsiän Murtolahdessa

Epäonni jatkui Murtolahdessa: Vuonna 1783 Murtolahden tilalla numero 2 asui vauras talonpoika Heikki Hämäläinen. Talossa kävi esimerkiksi vuonna 1778 Kuopion kappalainen kolmantena joulupäivänä pitämässä jumalanpalveluksen. 

Talossa oli syttynyt tulipalo tammikuun 13. päivän yönä. Siinä oli tuhoutunut katto ja seinähirsien ylin ”varvi” eli kerros. Palovahingot oli käynyt arvioimassa tosin aika ylimalkaisesti Kuopion kruununnimismies Karl Procope. Palovahinkoluettelon Kuopion käräjille toi Heikin poika Juho Hämäläinen. Palossa oli tuhoutunut katto ja hirsien ylin kerros. Talven lumi lienee koituneen muiden rakennuksen osien pelastukseksi. Vahinkoluettelo oli seuraava:

•asuintupa, joka oli 13 x 13 kyynärää eli noin 8 x 8 metriä vahingon arvo 6 riikintaaleria
•vierastupa mitoiltaan 9 x 9 kyynärää vahingon arvo 2 riikintaaleria
•eteinen, jonka mittoja ei nimismies ollut kirjannut vahingon arvo 1:16 riikintaaleria
•tarvekaluhuone, jonka mittoja ei löytynyt vahingon arvo 1:32 riikintaaleria

Asiakirjasta ei selviä, oliko tarvekaluhuone sijoitettu tupien yhteyteen tai eteinen asuintuvan ja vierastuvan välille. Jälkimmäisessä tapauksessa rakennuksen kokonaispituus olisi noin 17 metriä.

--------------------------

Tulipalo ritari G. F. Tigerstedtin Engelnäsin kartanossa Joroisissa 1783

Tigrested erosi armeijasta vuonna 1783 ja meni Joroisiin. Samana vuonna paloi Nilsiäläisten ruukintilojen verotusoikeudet Stromsdalin ruukille haalineen ritari Georg Friedrich Tigerstedtin Joroisissa omistama Räisälänrannan rustholli Kotkalahti nro 4 eli Engelnäs. Palo syttyi 31. maaliskuuta 1783 ja palovahingot käsiteltiin Joroisten vuoden 1785 talvikäräjillä (§7).

Asiamiehen Abraham Wittingin mukaan vahingot oli käynyt tarkastamassa lautamies Påhl Tuovinen Katisenlahdesta apunaan talonpoika Erik Pärnänen Kotkatlahdesta. Katisenlahti sijaitsi Engelnäsin pohjoispuolella Varkaudesta etelään. Ilmoituksen mukaan oli palanut:

1. Asuintupa eli pirti hongasta 12 kyynärää kanttiinsa eli noin 7,2 m x 7,2 m. Talossa oli tuohikatto ja ovissa rautasaranat. Hirsiä ei löytyisi läheltä, joten vahinkojen arvo oli 160 taalaria. Tukihakemus oli 26:32 taalaria

2. Vierastupa mitoiltaan 10 kynäärää (5,4m x 5,4m). Tuvassa oli tuohikatto, ovissa rautasaranat, sisällä kaakeliuuni. Ikkunoita oli 3, joissa oli yhteensä 48 ruutua. Lattia oli lankuista. Vahinkoilmoitus 140 taalaria ja tukihakemus 56:32 taalaria.

3. Ruoka-aitta 4 kynärää x ) kyynärää (2,4 m x 5,4 m) hongasta täydellisessä kunnossa. Hinta-arvio 20 taalaria.

4. Kellari kivestä, jonka yhteydessä oli veistotupa (timrat hus) "täydellisesä kunnossa" mitoiltaan noin 5,3 m x 2 m. Vahinkoarvio 56 taalaria.

5. Varustehuone 3 m x 3 m "täydellisessä kunnossa" vahinkoarvio 20 taalaria.

6. Eteinen pirtin ja ruokahuoneen välillä hongasta 5,4 m x 5,4 m "täydellisessä kunnossa". Edellä mainituista Tigerstedt anoi palotukea noin 148 taalaria. Sitä ei siis saatu koko vahinkosumman verran.

Lisäksi ilmoitettiin palaneen viljaa, jauhoja, 2 piilukirvestä, 4 sirppiä, 3 kirvestä, 4 auraa, palokoukku, 4 turvehakkua, 8 ojalapioita, 54 syltä köyttä, jauhinkivet, maitopyttyjä, sänkyvaatteita, 2 rautapataa ym.

Samojen käräjien luvussa 17 lautamies Påhl Tuovinen ilmoitti, että herra ritarilta olikin vain palanut ei enempää kuin kaksi tupaa! Käräjät vaati Tigerstedtiltä selvitystä asiasta ja antoi pirtin (160 d) ja vierastuvan (140 d) vahingoista sekä 2 ruisleipätynnyrin osalta palotukea vain 57 taalaria eli reilun 1/3 anotusta...

Tigerstedt kosti asian lautamies Tuoviselle. Käräjien luvun 47 mukaan hän haastoi tämän yhdessä pikkutilallisten Utriaisten, Kolehmaisten ja Hynnisten kanssa käräjille luvattomasta kalastuksesta Kuvanssin kalastamossa. Se sijaitsi noin 8 km etäisyydellä Engelnäsistä pohjoiseen Siitiselän länsirannalla. 

Muistettakoon, myös että Tigrestedtin Torstila Joroisissa oli palanut pääsiäisenä 1779. 

Isojako saatiin päätökseen Murtolahdessa vuonna 1783

Tilanne isonjaon jälkeen.

Vuonna 1786 Tigersted käräjöi paljon Murtolahden asukkaiden kanssa. Pentikäisten tilan tultua autioksi sen oli ostanut lähinaapuri Anders Väänänen, joka myi tilan edelleen veljelleen Petter Väänäselle 5 500 taalarilla "Pentikäisen aution" (sk Kuopio 1795 §283). Täpä suurpalossa kadonnut "Vanhapaikka" sijaitsi 200 - 300 m etäisyydellä Väänästen talosta. 

Nilsiän nimismies Procope vuonna 1786 hukkui heikkoihin jäihin.

Vuosien 1776 – 1786 välillä käydyn käjäjöinnin seurauksena Tigrerstedt kärsi tappion ruukin verotilojen asukkaille näiden puolustaessa tilojensa hallintaoikeutta. 

----------------------------

Tigrerstedt kypsyi myymään Stromsdahlin ruukin ja siihen kuuluvan omaisuuden luutnantti Stephan Bennetille vuoden 1787 alussa.Tigrerstedt alkoi nyt operoida "liikemiehenä" ja sahayrittäjänä Enonkoskella toimittaen puutavaraa Venäjän puolelle.

Ruotsin ja Venäjän välille puhkesi Kustaa III:n sota vuonna 1788. Venäläisten aloitettua hyökkäyksen Savossa vuonna 1789 Georg Fredrik Tigerstedt ryhtyi vehkeilemään vihollisen kanssa. Arvoisa miekkaritari petti kuninkaan ryhtymällä venäläisten vakoojaksi.

Venäläisten joutuessa perääntymään ja Tigerstedtin oli lähdettävä heidän mukaansa. Tigersted taisteli Parkumäen taistelun aikana 21. heinäkuuta 1789 venäläisten riveissä, jääden taistelun jälkeen rakuunan vangiksi Qvistilän maatilalla. Ritari oli kätkeytyneenä sianpahnoihin, mutta hänen kannuksensa näkyivät paikkaa tarkastamaan tulleelle rakuunalle.

Venäläisten jättämistä papereista selvisi myös Tigerstedtin aikaisempi yhteistyö venäläisten kanssa. Tigerstedtin toiminnan motiivit olivat taloudellisia (kuten olivat olleet koko uransa ajan). Hän oli sopinut venäläisten kanssa saavansa voitokkaan sodan jälkeen koko Rantasalmen pitäjän itselleen palkkioksi palveluksistaan.

Tigerstedt vietiin Vaasaan, jossa Vaasan hovioikeus tuomitsi hänet maanpetoksesta kuolemaan. Hänet mestattiin joulukuussa 1790 Rantasalmella. 

Kuningas armahti Tigerstedtiä sen verran, että pyöveli ei katkaissut hänen oikeaa kättään ennen kaulan katkaisua. Myös Tigerstedtin omaisuus annettiin hänen leskelleen.

Savossa tunnetaan sanonta: Ahneella on paskainen loppu.

Sigfred ja Urban Pänttickäin

Sigfred Pänttickäin on tunnettu kirkon kirjoissa myös nimillä Sigfrid Pentikäin. Emme tiedä miten Sigfrediä, joka on Savon Pentikäisten vanhin tunnettu isän isä, on kutsuttu 1700-luvulla. Sigfred on alkuaan germaani-nimi tarkoittaen voittoisaa rauhaa.

Sukuseurassa hänestä on käytetty nimitystä Sippe, mutta tässä häntä kutsutaan nimellä Sipi. Nimitykselle on historiallista perustaa. Sipi-etunimeä on käytetty Suomalaisena Sigfred-johdannaisena jo vuosisatojen ajan. Ruotsi-Suomessa nimi liittyy vahvasti kristinuskoon. Ympäri Suomea löytyy myös Sipilä-nimisiä talonpoikaistaloja. Sieltä nimi on juontunut talojen asukkaiden sukunimeksi. Sippe tarkoittaa Saksan kielessä heimoa ja on etunimenä Suomessa tuntematon, joten mennään Sipillä.

Sawakot

Kautta aikain varhaisimmat merkinnät asiakirjoissa Pentikäisistä löytyvät (vanhimmista asiakirjoista) 1541 Savosta Juvalta, jossa on vaikuttanut Lau Bendiken. 

Kruunu myönsi Viipurin karjalassa kolmen vuoden verovapauden riitamaan uudisasukkaille. Vuonna 1544 Muolaassa Karjalan kannaksella tavattiinkin Bengt Bengttiken. Ihanus Bengtiken Uusikirkko Viipurin pitäjä, mainitaan myös. Vajaan kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1553 Mth Bentike mainitaan Viipurin pitäjässä jo kolmen talon muodostamassa Pentikkälän kylässä Kuolemanjärven pitäjässä. Se oli myös Ruotsin puolella Venäjän vastaisen rajan tuntumassa. 

Juva kuului 1500-luvulla Ruotsiin. Karjalan kannas sekä Viipuri kuuluivat myös Ruotsille, ne sijaitsivat valtakunnan itäisellä laidalla. Inkerinmaa taas oli vanhastaan Suomalais-sukukansojen Vatjalaiseten ja Inkerikkojen kotimaa. 

Vuodesta 1617 Stolbovan rauhasta alkaen Inkeri liitettiin Ruotsiin. Tuosta alkaen seudulle alkoi tulla väkeä muualta Suomesta ja eteenkin Savosta. Heitä kutsuttiin Sawakoiksi. Toinen muuttajaryhmä oli Äyrämöiset ja heidän tulosuunta Äyräpää kannaksen Karjalassa. Savakot olivat protestanttisia luterilaisia, Äyrämöläisissä oli sekä Luterilaisia että Kreikan uskoisia ordotokseja. 

Inkerikkojen, Savakkojen ja Äyrämöisten lisäksi Inkerissä oli pieni määrä Ruotsalaisia, Saksalaisia ja Virolaisia. Aluetta asuttanutta väkeä kutsuttiin yhteisesti Inkeriläisiksi. Meno oli siis varsin kansainvälistä. Sawakot ja Äyrämöiset tunnisti helposti muodikkaasta pukeutumisestaan. 

Sawakko-mies ja Äyrämöläisiä naisia.

Alueet kuuluivat (aina vuoteen 1634 saakka) Viipurin linnalääniin. Viipurin linnaläänissä oli Viipurin linnan linnoituksen lisäksi Pähkinälinna, Nevalinna sekä Käkisalmenlinna. Sitten (vuodesta 1634 eteenpäin läänijaossa tästä tuli) Viipurin ja Savonlinnan lääni.

Inkeri, Järvisaarren Pogosta Oseran kylä

Kirkonkirjoissa mainitaan Sipin olleen syntynyt vuonna 1655 Järvisaaresa, Inkerissä "Jerwisäriska Pågost" . Se on hyvinkin mahdollista. Järvisaaresta löytyy Pentikäisen järvi ja ensimmäinen Pentikäinenkin, Lauri etunimeltään, oli muuttanut Järvisaaren Oseraan Uudenkirkon Tommilassa jo vuonna 1619, heti ensimmäisten siirtolaisten joukossa alueen siirryttyä Ruotsille. Hänet on mainittu myös talvikäräjillä vuonna 1626. Muuttojen ja väestökasvun seurauksena asukasluku tässä rajamaakunnassa lähti ripeään kasvuun. Vuonna 1655 syntynyt Sipi (Germaani-nimi voittoisa rauha) oli siten toisen tai kolmannen polven Inkeriläinen.  

Järvisaaren epätäydellisistä ja puutteellisista asiakirjoista Sipiä ei olla yrityksistä huolimatta onnistuttu löytämään sen enempää kuin hänen perhettäkään. On tietysti mahdollista että lapsuuden aikana Sipin perhe oli joutunut vaihtelemaan asuinpaikkaa vuosina 1656–1658 Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn Ruptuurisodan takia. 

Tuo sota oli tyhjentänyt rajaseudun nopeasti ja varsin autioksi. Luterilaiset siviilit väistivät pohjoiseen ja Ordotoksit Venäjälle. Rauhan palattua autiot kuitenkin täyttyivät pian, myös uusia siirtolaisia saapui. Heidän joukossaan tavataan taas useita Pentikäisiä. Syynä Inkeriin muutton olivat mm. kruunun myöntämät verovapausvuodet, katovuodet Savossa ja/tai sotaväenoton- sekä oikeuslaitoksen pakoilu. Uudisasutusseudulla virallinen väestökirjanpito ei ollut täsmällistä.

Vuonna 1674 Järvisaaren pogostan "Jerwisäriska Pågost" Åseran "Åsere" (Järven) kylässä verotettiin Siman Pentikäistä, joka oli samalla ainoa tämän sukuinen henkilö koko pogostassa. Ei ole tietoa onko Siman sama kuin Sipi? 

Joka tapauksessa Sipi kasvoi tällaisessa yhteisössä päästen lopulta varsin hyvän aseman. Sipi meni naimisiin Maria Lempisen (Lembiäinen) kanssa. He alkoivat saada lapsia kun Sipi oli jo aikamies eli 35-vuotias. Risto syntyi vuonna 1690, (tosin hänestä en ole löytänyt mainintoja). Anna syntyi vuonna 1695. 

Anna Pentikäinen (k.28.9.1760)

Lapsista kolmas eli Urbanus syntyi vuotta myöhemmin eli vuonna 1696. Urbanus tarkoittaa "kaupunkilainen" tai "hienosti sivistynyt".  Urbanuksella on vahva kristillinen yhteys, nimi on ollut kahdeksalla Paavilla. 

Urbanuksesta käytetään myös lyhennettyä versiota Urban ja Suomessa nimi on lyhennetty usein muotoon Urpo. Lähivuosikymmenien slangissa nimestä on tullut haukkumasana tarkoittaen tyhmää, joten käytän vähemmän värittynyttä Urban-muotoa. Urbanuksen syntymän aikoihin vaivasi koko Pohjois-Eurooppaa Suuret kuolonvuodet. 

Suuri Pohjan sota

Vuonna 1700 alkoivat Inkerissä tsaarin Venäjän hillittömät väkivaltaisuudet siviilejä kohtaan. Käynnistyi Suuri Pohjan sota. Talonpojat ryhmittyivät puolustamaan perheitään ja taistelemaan olemassa olonsa puolesta. Heitä ryhdyttiin kutsumaan Kiwekkäiksi. Suuren Pohjan sodan alkaessa Sipi oli 45 ikäinen.

Sipin onnistui saada perheensä, eli vaimonsa ja pienet lapsensa turvaan. Ehkäpä he pääsivät sukulaisten luo Sawoon? Tai sitten tai pakolaiseksi Ruotsiin?  On esitetty että Sipi olisi tuonut sodan jatkuessa perheensä Murtolahteen Nilsiään vuonna1710.

Vuonna 1711 kun taistelua oltiin käyty jo alun toistakymmentä vuotta, niin Kiwekkäät liitettiin kruunun joukkoihin. Sipi (Sigfred Pänttickäin) kuului Taneli Luukoisen johtamiin jalkarakuunoihin, josta hänet löydetään Tukholman kuninkaallisesen arkiston muonitusrullista. Lisäksi rullissa mainitaan myös Knut Pentikäinen (Cnuth Pänttickäin). Silloin Sipi oli viidenkymmenen kuuden ikäinen. 

Kun peräti 21 vuotta kestänyt Suuri Pohjan sota ja sitä kymmenen vuotta kestänyt Venäläläisen miehitysvallan Isoviha viimein päättyivät vuonna 1721, niin Sipi oli jo kuudenkymmenen kuuden vanha mies! Sota-aika kesti siis koko hänen aikuis-ikänsä keski-iästä vanhuuteen saakka. Sodan ja miehityksen vuosina myös Sipin lapset ehtivä kasvaa aikuisiksi!

Murdolax 3, (Nilsiä) Kuopio

Rauhan tultua Kruunu korvasi Inkerissä omaisuutensa menettäneille heidän menetyksensä vastaavalla omaisuuserällä. Se antoi menetysten tilalle esimerkiksi autioksi joutuneita rälssitiloja. 

Rantasalmelais-lähtöinen Olof Sianjalkainen oli asuttanut uudistilaa yhtenä ensimmäisistä seutukunnan asukkaista Kuopion (Nilsiän) Murtolahdessa vuodesta 1546 alkaen. Hänen sukulaisensa Paavo Sianjalkanen on Nilsiän ensimmäinen tunnettu asukas, Hän asui vuonna 1541 Savisalonsaarella tai Tihvonniemellä. 

Tuohon aikaan asutus Savossa oli oli harvassa, mutta tilat olivat vastaavasti usein isoja ja vauraita. Ne tuottivat paljon viljaa ja voita. Kasvatettavia viljalajeja olivat ruis, ohra, kaura ja vehnä (Pirinen Savon historia II:1 s. 372). Lisäksi viljeltiin herneitä, papuja, pellavaa, hamppua, humalaa sekä tietenkin naurista. Tärkeimmät kotieläimet olivat hevonen, lehmä, lammas, vuohi, sika ja kana. Mtesästys ja eteenkin kalatus olivat tuokataloudessa merkittävässä asemassa.

Murdolax oli ollut Jalkasten suvun hallussa peräti 150 vuoden ajan. 1700-luvulle tultaessa tila oli jakaantunut veromaksusaatavien seurauksena kolmeen osaan. 1 tila oli Pekkarisen hallussa, 2 tilaa isännöi Hämäläiset ja 3 tilan isäntä oli Carl Jallkain.

Kuopio maakirja vuonna 1722.

Pian sodan päättymisen 1721 jälkeen Murdolax 3 tila ajautui verosaatavien vuoksi lopulta autioksi ja Jalkaset siirtyivät Liminkaan. Tilan uudeksi omistajaksi nyt viimeistään tuli Sipi perheineen. Talo oli kumpareella rannan läheisyydessä. Tosin vuodesta 1725 aina vuoteen 1727 asti henkikirjoissa Murtolahti 3:n isännäksi mainittiin talollinen Påhl Bengdtinen vaimoineen..

Murdolax 3.

(Savon tuomiokirjakanta Rulla ES 2012 | Nide a:26 [oo.29] | Kuopio 27.1.1726 | Kuva n:o 36 löytyy myös talollinen Bonden Påhl Bengtikein). 

Paavo (Bonden Påhl Bengtikein) löytyy myös (Savon tuomiokirjakanta Rulla ES 2012 | Nide a:26 [oo.29] | Kuopio 27.1.1726 | Kuva n:o 36. Suvun perimätarinassa kerrottu nimen vaihtaminen meni siis niin, että talon isäntä Sipi esiintyi alkuvuosien ajan Paavo-nimellä!!

Kuopion henkikirjassa vuonna 1727.

Kiwekkäät olivat olleet venäläisten silmissä henkipattoja, joten oli järkevää pitää matalaa profiilia pitkään pitkään vielä myös rauhan tulon jälkeen.

Sipin ja Marian lapsista Risto oli jo aikuinen mies eli 31 ikäinen, Anna 26 vuotta ja Urbanuskin 25 vuoden vanha. 

(Pentikäisten sukutaulun mukaan Risto olisi saanut Walborg-nimisen lapsen noin vuonna 1720. Walborg oli aikuiseksi tultuaan mennyt naimisiin Staffan Leskisen kanssa ja saanut Liisa-nimisen lapsen vuonna 1745 Kuopio msrk).

Urbanuksen perhe

Urban meni naimisiin Tervasniemestä (Kuopio msrk) kotoisin olleen Margareta Mikontytär Taskisen (s. 4.7.1693) kanssa. He saivat lapsia. Sigfrid syntyi 6.2.1723. 

Seuraavana Urbanille ja Margaretalle syntyi Påhl (Paavo) 24.1.1726, (k. 30.11.1774). Kummiksi tuli Sipi-ukki. Paavosta tuli aikanaan tilan seuraava isäntä. Paavo-nimi yhdistyy vahvasti kristilliseen ja kulttuurisen perintöön ja tunnistetaan hyvin myös ympäri maailmaa. Paavo on lyhentymä Paavalista, joka taas pohjautuu latinan Paulus-nimeen. Paulus tarkoittaa pientä ja vaatimatonta/nöyrää. 

Vuosien 1727-1734 välisen rippikirjan mukaan Murtolahdessa samaa taloa asutti kaksi Pentikäis-pariskuntaa. Vanha pari eli Sipi Marian kanssa sekä nuori pari eli Urban Margaretan kanssa. 

Urbanille ja Margaretalle syntyi poika, 24.2.1728 hänet kastettiin nimellä Urbanus.

Urbanille ja Margetalle syntyi sitten Maria 1.6.1730.

Lauri, Lars meni naimisiin Inga Pursiattaren kanssa ja Niemisjärvellä heille syntyi Elias 18.1.1731. Ennen tätä ja tämän jälkeen näistä henkilöistä ei löydy mainintoja.

Vanha isäntä Sipi Pentikäinen kuoli Murdolax 3-tilalla 28.4.1733 seitsämänkymmenen kahdeksan ikäisenä.

Kuopio kuolleet maaseurakunta 1733.

Vuoden 1734 henkikirjassa talon isännäksi ilmoitettiin Urban Bengtikain. Mönkkösen yhtiökumppani Taskinen oli poistunut 1 tilalta.

Vuoden 1734 henkikirja.

Urbanille ja Margetalle syntyi Johannes 17.3.1733. (Tosin isäksi on virheellisesti merkitty talon isäntä aiemman"Paavo"-nimen mukaan, Johannekselta ei olla tavattu jälkipolvia.

Urbanille ja Margetalle syntyi Petter 5.5.1734

Urbanille (41 v) ja Margetalle syntyi Anna 8.5.1737. 

Urbanille ja Margetalle syntyi Margetta 8.1.1740. 

Urbanin ja Margetan ensimmäinen lapsi Sigfrid kuoli nuorena, vain viidentoista ikäisenä 6.6.1741

Urbanille ja Margetalle syntyi viimeinen lapsi Kaisa eli Carin 23.9.1742 ja tuossa vaiheessa Urban oli 46 ikäinen. Kaisa oli lapsista viimeisin eli yhdeksäs.

Sipin vaimo, leski Maria Lembinen kuoli vuonna1739. Vuoden 1742 henkikirjassa Murdolax 3 isäntänä oli Urban. Mönkkösen 1 tilaa oli vaihtunut isännöimään Väänänen.

Vuoden 1742 henkikirjasta.

Talon isäntä Urbanus Bentikäin kuoli 11.7.1758 haudattu 23.7.1758 Murdolax

Urbanin Vaimo Margareta Mikontytär Taskinen kuoli 20.12.1761 Murtolahti 3. 

Kiwekkäät, jalkarakuunat, foot Dragoner

Venäläiset aloittivat  vuonna 1700 raja-alueella Inkerissä siviiliväestöön kohdistuneet raa'at väkivaltaisuudet. Sotajoukot tulivat rajan yli Ruotsin kruunun puolelle raiskaten, kiduttaen ja tappaen  puolustuskyvyttömiä siviileitä. Eroa ei tehty sille oliko kyseessä nainen, lapsi, vanhus tai pappi. 

Hyökkäyksiä tehtiin kesken kirkonmenojen, näet kylän väki oli tuolloin valmiiksi koolla. Vuonna 1701 venäläiset  hautasivat Järvisaaren pastorin maahan kaulaa myöten ja leikkasivat tältä veitsellä suupielet auki korviin asti sekä kielen irti. Seurakunnan lukkari naulattiin kiinni kirkonoveen, jossa häntä pahoinpideltiin ja ruoskittiin. Kotieläimet tapettiin, viljat ja muu varastamisen arvoinen varastettiin. Kodit ja pellot poltettiin. Ihmisiä otettiin suurin määrin orjiksi.

Ruotsin kruunu oli sitonut kätensä sotiin Euroopassa ja Itärajan suojelemiseksi ei jäänyt enää juurikaan resursseja. Kiwekkäät olivat Inkeriläisistä talonpojista miehitysaikana kehittynyt vastarintaliike. Heidän toiminta oli ilmeisen vaikuttavaa koskapa itse tsaari lupasi Kiwekkään päästä vadillisen kultaa. 

Myöhemmin vuonna 1711 kivekäs-joukot järjestettiin karoliijoukkojen joukko-osastoksi. Vapaajoukkoja ryhdyttiin kutsumaan nimellä jalkarakuunat eli fotdragon, jotka toimivat varsinaisista joukko-osastoista erillisenä yksikkönä. Sen lisäksi että nämä kivekäs (Kivikas)-ryhmät toimivat pienissä ryhmissä ne pukeutuivat milloin talonpojiksi, milloin venäläisiksi aina tehtävästä riippuen. Suomen lisäksi he puhuivat ruotsia ja venäjää. Seuraavassa muutamia tunnetuimpia kivekäs-sissejä. 

Karoliinit - Caroleans

Kivekkäiden koukkoja johti Majuri Taneli Luukkainen. Taneli toimi kivekäs-joukoissa luultavasti vuodesta 1700 alkaen aina vuoteen 1713, jonka jälkeen hän hävisi kuin maan alle. Luukkaisesta on olemassa oma tarina. Tanelin patajoonan muonitusrullista löytyy myös isän isäni kymmenen polven takaa.

Luukkaisen pataljoonassa oli henkikomppanjan likäksi Iisakki Tillaisen sekä Simon Torikan johtamat komppanjat.

Petter Längström oli syntynyt Savossa mahdollisesti Joroisissa ja maanviljelijän poika. Hän kuului myöhemmin Porin rykmentin niin sanottuun tuplaukseen, jossa hänestä tuli vuonna 1710 Ruoveden komppanian palveleva vänrikki, luutnantti ja sitten pian ylennettiin jo kapteeniksi vuonna 1711. Hänen uroteoista kerrotaan paljon, kuten myös myös siviilien tekemistä valituksista. Långström joutui myöhemmin vangituksi Luukkaisen kanssa, mistä he onnistuivat pakenemaan. 

Långstomin karkaamisesta.

Långström kuoli kuninkaan lähettinä karoliinien kuolinmarssin aikaan 24. marraskuuta 1718. Paikka oli Stjördalenissa, Tröndelagenissa, Norjassa väijytykseen Forra-joen rannalla, jossa Norjalaisten talonpoikien tuli haavoitti hänet kuolettavasti.

Petter Längström.

Lauri Kärki (Lars Kärckj) oli Luukkaisen henkikompanjan luutnantti. Hänet ylennettiin myöhemmin kapteeniksi. Vuoden 1713 jälkeen hän retkeili oman osastonsa kanssa.

Tapani Löfving, (Stefan Löfving) teki reissuistaan päiväkirjamuistiinpanot mikä koostettiin myöhemmin kirjaksi Tapani toimi aktiivisesti tiedustelutehtävissä vuosien 1711-1713 välisenä aikana.

Kivekkäiden improvisoidun toiminnan Inkerissä ja Viipurin Karjalassa katsotaan varsinaisesti päättyneeksi heidän järjestäydyttyä vakinaisiin karoliini-joukkoihin vuonna 1711. Pari vuotta myöhemmin eli vuonna 1713 Ruotsi menetti otteensa ja koko Suomi tuli lopulta miehitetyksi. Alkoi Venäläisen terrorin aika. 

Kivekkäät olivat siis henkipattoja (outlaws). Venäläisten miehitettyä koko nykyisen Suomen alueet liikkui vuosina 1713- 1721, eli isovihan ajan miehittäjän kurimuksen lisäksi joitain satunnaisia pikku ryhmiä häiritsemässä Venäläisiä sotajoukkoja. 

Palveluksia siviileiltä vaatineet kulkijat esittäytyivät "kivekkäinä" vaikka eivät olleet käyneet Inkeriä lähelläkään. 

Miehittäjä selvitti siviilejä kiduttaen ryhmien liikkeitä ja "kosti" niiden aiheuttamat häriöt kollektiivisen julmasti siviileille. Kivekkäät joutuivat epäsuosioon. Tietysti Suomalaisissa löytyi sellaisiakin mitkä toimivat petollisesti etuisuuksia saadakseen veljiään vastaan. Venäläisen luonteeseen kuuluva epäluottamuksen kylväminen alkoi kantaa satoa.

Kivekkään sissit: Taneli Luukkoinen

Taneli Luukkoinen esiintyy asiakirjoissa myös nimellä Daniel Luuckoins, Daniel Luckoin, Daniel Luukoins ja Daniel Luukoin. 1700-luvulla kirjurit olivat vielä ruotsalaisia ja suomalaisten nimien oikeinkirjoituksessa oli horjuvuutta. Nimi saatettiin kirjoittaa eri kerroilla hieman eri tavoin, jopa pelkästää yhdessä asiakirjassa! Ison vihan aikainen sissipäällikkö Taneli Luukkoinen oli syntyjään Inkeriläinen ja perimätarinan mukaan hänen kotikylänsä oli Vanhamoisio. Sukujuuriltaan Luukkoinen oli suurella todennäköisyydellä savosta aikanaan tulleita savakkoja. 

Taneli Luukkoinen.

Vuonna 1700 venäläiset alkoivat raukkamaisesti terrorisoida raja-alueen puolustuskyvytöntä siviiliväestöä raakaa väkivaltaa käyttäen. Monesta perheestä poltettiin kodit, viljat ja eläimet. Vaimoja raiskattiin ja tapettiin myös lapsia sekä vanhuksia. Ruotsin valta, joka oli asuttanut seutua vahvasti mm. veroetuuksilla jätti oman maansa kansalaiset vähintään yhtä raukkamaisesti vaille suojaa. 

Tässä tukalassa tilanteessa seudun talonpojat aktivoituivat nopeasti yhteen yhdistäen voimansa. Heidän ensimmäinen johtajansa oli Inkeriläinen sukunimeltään Kiwekäs (Kiwikas). Joukolle hän oli pelkkä Kivekäs ja pian koko ryhmää alettiin kutsua Kivekkäiksi. Pietari ei ollut ottanut huomioon että Suomessa maata viljelevä luokka eivät olleet kuoliaaksi peloteltuja maaorjia, vaan itsenäisiä, itsellisiä talonpoikia. 

Vaimonsa ja lapsensa julmasti menettäneet talonpojat aloittivat kostoiskut, jotka toteutettiin kylmäpäisellä viileydellä armoa tuntematta. Vähän kerrassaan Venäjän puolelle tehdyistä partio- ja hävitysretkistä tuli yhä paremmin suunniteltuja ja kunnolla organisoituja täsmäiskuja. Se sai vihollisen varpailleen. 

Kivekkäät pystyivät liikkumaan metsässä äänettömästi. Sissien vahvoja etuja olivat mm. maaston tuntemus, motivaatio, joustavuus, nopeus ja ketteyys. Taidot karttuivat rohkean toiminnan myötä yhä paremmaksi.

Suuri Pohjan sota alkoi siis vuonna 1700. Ruotsin sotiessa Saksia ja Puolaa vastaan ruotsalaiset olivat anteneet venäläisten hyökkäillä juurikaan estämättä itärintamalla. 

Vihollisten saadessaan kivekkään kiinni, he kohtelivat heitä raa'asti. Kivekkäiden hurjan ja häikäilemättömän toiminnan seurauksena venäläiset "rankaisivat" myös miehittämiensä alueiden siviilejä, mikäli vain kiduttamalla saivat kuulla tai epäilivät heitä vastarinta-sissien tukemisesta tai avustamisesta. Näin toimien taakseensa vilkuilevat venäläiset onnistuivat kylvämään epäluottamuksen siemenen siviiliväestöön.

Lopulta vastarintasissit yksin ja ilman todellista sotilasvoimaa pystyivät lähinnä häiritsemään miehittäjän toimia. Pietari valloitti Inkerin ja alkoi rakentaa uutta pääkaupunkiaan, Pietaria vuonna 1703 Inkeriläisten maille Suomenlahden pohjukkaan. 

Kenraali Maidel myönsi kivekäs-sissipäällikko Taneli Luukkoiselle kapteenin arvon vuonna 1706. Pietari Suuri tarjosi Ruotsille rauhaa, jossa tämä rauhanehtojen mukaan olisi menettänyt "vain" Inkerin. Se ei sopinut Kaarlelle. Elokuussa 1707 Ruotsin joukot lähtivät marssimaan kohti Venäjää.

Kylmäpäisten ja hurjaa mainetta saaneiden kivekkäiden toiminta alkoi saada arvostusta jo Ruotsin sodanjohtoa myöten. Nieroth muodosti vuonna 1711 heistä kiinteämpiä osastoja, ns jalkarakuunoita (fotdragon). Tarkkaan ottaen sissi-temiä ei tunnettu tuohon aikaan, joten historiallisesti oikeampi tapa olisi puhua jalkarakunoista. Vastaavaa toimimintaa tarkoittava sissi on nykyään paljon tunnetumpi termi, niin käytän sitä selkeyden vuoksi.

 Luukkoinen sai omasta pyynnöstään vuonna 1711 Nierothilta majurin valtakirjan. Kivekäs-joukot liitettiin Ruotsin valtakunnan vakinaiseen sotavoimaan. Nämä joukot säilyttivät edelleenkin aikaisemman vapaan luonteensa. Jalkarakuunoita oli kolme komppaniaa ja niissä yhteensä 238 miestä.

Alkuun komppanjien johtajat olivat Taneli Luukkoinen komppanjan päälikköine Iisakki Tillainen ja Simo Torikka. Heinäkuussa Taneli uskoi oman komppanjansa Simo Torikan haltuun. Kivekkäiden osasto kuului Armfeltin joukkoihin. Ne yrittivät Savosta käsin katkaista Viipurin ja Pietarin välisen yhteyden. Luukkoinen samosi joukkoineen Inkerinmaalle saakka, josta hän pelasti kotikirkon kellon. 
(2. Savon historia osa II:2 / V. Saloheimo sivut 546 - 578)

Taneli Luukkoinen piti päämajaansa pitkään Mikkelin pitäjän Hirvensalmen kappelin alueella. Sissien tärkein tuki-alue oli Mäntyharjun, Hirvensalmen ja Pertunmaan erämaa-alueet. Karoliini-armeijaan järjestäytyneenä joukon muonitusrulla kesällä 1711 oli suraavanlainen: 

Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och Manhaftigh Daniel Luuckoins Wärfwade foot Dragoner och anförtrodde Battalion sampt Lyff Compagnie pro Iulij Månadh 1711, Nemb:n				Rulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä Henkikomppanja pro Heinäkuu 1711, Nemeb:n
		Daniel Luukoin	1
Pastor		Hendrich Lechljn	1
Leutnant		Lars Kärckj	1
Skrifwarde		Barh:d Antonius	1
Voluntaire		Ioseph (Mo?)ljn	1	kommer att åthniuta dess underhåldh if:n d.15 Iunij
Tambourer		Lars Nousiain	1
		Påhl Huttuin	1
Giemena
Corporal	1.	Iöran Wållmar	1
	2.	Iöran Håltzåin	1
	3.	Beniam Paijain	1
	4.	Iören Lämbiäin	1
R. M:	5.	Anders Lauckain	1
	6.	Iohan Tallpåin	1
	7.	Påhl Cåifwistolain	1
	8.	Cnuth Pänttickäin	1
R. M:	9.	Thomas Kåifwistolain	1
	10.	Påhl Kattala	1
	11.	Eskell Wanhain	1
	12.	Cnuth  Tukia	1
R. M:	13.	Anders Anthon	1
	14.	Abram Iackimain	1
	15.	Simon Nuija	1
	16.	Petter Iaticka	1
Corp:	17.	Cnuth Kåifwistolain	1
	18.	Iohan Tårckeli	1
	19.	Larss Häickiläin	1
	20.	Mårthen Wehwiläin	1
R. M:	21.	Mattz Pylwein	1
	22.	Brusius Karhu	1
	23.	Anders Helpalain	1
	24.	Påhl P(en?)nain	1
R. M:	25.	Mickell Wackilain	1
	26.	Iöran Kaulia	1
	27.	Erich Karhu	1
	28.	Mattz Tättri	1
R. M:	29.	Simon Kåppra	1
	30.	Iacob Iackimain	1
	31.	Thomas Tharckiain	1	niutit d. 26 Iunij 1/3 portion för Iulij.
	32.	Iohan Tillain	1
Corp.	33.	Mickell Wanhain	1	Dito.
	34.	Bertill Sahkåin	1
	35.	Hendrich Maijer	1
	36.	Thomas Iåckelain	1
R. M:	37.	Petter Pattia	1
	38.	Larss Tåifwarj	1
	39.	Sigfred Stuckj	1
	40.	Abram Huppuin	1
R. M:	41.	Mickell Repå	1
	42.	Påhl Måtturj	1
	43.	Bertill Huttuin	1
	44.	Mickell Huttuin	1
R. M.	45.	Niels Ahtiain	1
	46.	Petter Salacka	1
	47.	Zacharias Kiuru	1
	48.	Hendrich Wållmar	1
Corp:	49.	Abram Pyöriäin	1
	50.	Anders Tåifwari	1
	51.	Iohan Ahtiain	1
	52.	Grels Huppuin	1
R. M:	53.	Larss Pelckåin	1
	54.	Petter Räisäläin	1	Dito
	55.	Iohan Sarfwi	1
	56.	Gabriel Pukåin	1
R. M:	57.	Lars Sarfwi	1
	58.	Mattz Wirolain	1
	59.	Måarhten Kauckain	1
	60.	Bertill Moller	1
R. M:	61.	Olof Malendiäin	1
	62.	Iohan Malendiäin	1
	63.	Iohan Wirolain	1
	64.	Anders Saika	1
Corpor.	65.	Anders karfwain	1
	66.	Gabriel Pårali	1
	67.	Anders Mattzson	1
	68.	Staffan Huuhka	1
R. M:	69.	Iöran Huuhka	1
	70.	Mickell Mattzson	1
	71.	Simon Kåifwistolain	1
	72.	Simon Hansk	1
R. M:	73.	Mickell Safwolain	1
	74.	Påhl Kålmkäsåin	1
	75.	Elias Pyöriäin	1
	76.	Thomas Rappu	1
R. M:	77.	Thomas Näriäin	1
	78.	Thomas Pukåin	1
	79.	Thomas Erickain	1
	80.	Iöran Kiuru	1
Corp:	81.	Olof Tanhoapä	1
	82.	Grels Huuhka	1
	83.	Staffan Tåricka	1
	84.	Anders Maijor	1
R. M:	85.	Ioseph Pillj	1
	86.	Thomas Wäisäin	1	Casserad i stället Iohan Iacobson Wärfd d. 25 Iunij.
	87.	Iöran Puhacka	1
	88.	Anders Sållia	1
R. M:	89.	Erich Påsti	1
	90.	Mattz Kautti	1
	91.	Simon Salacka	1
	92.	Sigfred Höpelö	1
R. M:	93.	Iacob Antonius	1
	94.	Christer Huuhka	1
	95.	Påhl Tarckiain	1
	96.	Christer Tauckari	1
R. M:	97.	Staffan Äickäs	1
	98.	Anders Kampin	1
	99.	Iacob Wirolain	1
	100.	Larss Nemoin	1
R. M:	101.	Erich Pöhö	1
	102.	Iöran Råuhiain	1
	103.	Mattz Kuparin	1
	104.	Hendrich Purain	1
	105.	Anders Pirhåin	1	Wärfd d. 15 Iunij
Prophoss	–	Samuel Tyttin	1
Datum Biörnilä d 30 Iunij 1711 Daniel: Lucoin.				Päivätty Biörnilä 30. kesäkuuta 1711 Daniel: Lucoin.
Extract af major Daniel Lukoins Battaillons Rullor för Iulij Månad nemb.				Ote majuri Daniel Lukoinin pataljoonan heinäkuun luvuista.
Major			1 á 4	Portioner / annosta
Pastor			1 á 2	D:o
Capitainer			2 á 2	D:o
Leutnant			1 á 2	D:o
Vnder Officerare, Corporaler Tambourer, Volunteuer, Profoss, ock				Upseerit, korpraalit, rumpalit, vapaaehtoiset, professorit ja
Gemene			233 á 1	Portion
Summa			238	Man.
Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och manhaftigh Daniel Luukoins Wärfwade foot Dragoner och Anförtrodde Battalion sampt Capitein Isaack Tillains Compagnie, Pro Iulij Månadh 1711, Nemb:n				Rulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä kapteeni Isaack Tillaisen Komppanja, Pro Iulij Månadh 1711, Nemb
Capitein		Isaack Tillain	1
Skrifware		Barthold Antonius	1
volunteur		Hendrich Frostman	1
Tambourer		Daniel Puolack	1
		Mårthen Såicka	1
Giemena
Corpor.	1.	Iöran Huppuin	1
	2.	Mattz Halthåin	1
	3.	Påhl Halthåin	1
	4.	Sigfred Pänttickäin	1
	5.	Petter Paijain	1
R. M:	6.	Lars Melckålain	1
	7.	Iöran Årban	1
	8.	Marckus Kiuru	1
	9.	Sigfred Kiuru	1
	10.	Gustaff Wirolain	1
R. M:	11.	Carl Kiwickas	1
	12.	Mattz Sijtare	1
	13.	Anders Randia	1	d: 26 Iuny niutit 1/3 portion för Iuly.
	14.	Staffan Sijra	1
	15.	Mickell Paijain	1
Corp:	16.	Erich Huuhka	1
	17.	Mattz Rosimus	1
	18.	Thomas Langin	1
	19.	Anders Wartiain	1
	20.	Reinhåldt Laihain	1	Affskiedat i stället Thomas Åra.
				Thomas Åra sai potkut sen sijaan.
R. M:	21.	Anders Paijain	1
	22.	Anders Langin	1
	23.	Iohan Hörckö	1
	24.	Ioseph Kiuru	1
	25.	Grels Maijor	1
R. M:	26.	Iöran Pijppu	1
	27.	Iohan Williackain	1
	28.	Iöran Mijckolain	1
	29.	Staffan Illwes	1
	30.		1
Corp:	31.	Iohan Såcka	1
	32.	Hendrich Hörcköin	1
	33.	Olof Hyppyin	1
	34.	Olof Häckj	1
	35.	Mårthen Hyppyin	1
R. M:	36.	Iöran Willain	1
	37.	Christer Metzo	1
	38.	Eskell Månåin	1
	39.	Påhl Iäskeläin	1
	40.	Mårthen Kiuru	1
R. M:	41.	Mattz langin	1
	42.	Thomas Ahtiain	1
	43.	Marckus Langin	1
	44.	Simon Bryggare	1
	45.	Påhl Hentin	1
Corp:	46.	Anders Gångh	1
	47.	Ioseph Susi	1
	48.	Abram Langin	1
	49.	Hendrich Mättingi	1
	50.	Erich Waitin	1
R: M:	51.	Mattz Häickeläin	1
	52.	Iohan Sahkåin	1
	53.	Bertill Ållickain	1
	54.	Iöran Kåppalain	1
	55.	Bertill Iäskeläin	1
R. M:	56.	Iacob Killiuin	1
	57.	Erich Nuija	1
	58.	Mattz Hyppyin	1
	59.	Staffan Kroka	1
	60.	Staffan Ramba	1
Corp:	61.	Mattz Safwolain	1
	62.	Iohan Ifwåin	1
	63.	Esajas Susi	1
	64.	Mickell Kiriäin	1
	65.	Hans Waitin	1
R. M:	66.	Clemet Puhacka	1
	67.	Elias Kapain	1
	68.	Grels Kallåin	1
	69.	Mattz Myllyin	1
	70.	Mattz Tijttain	1
R. M:	71.	Mårthen Safwolain	1
	72.	Cnuth Lappalain	1
	73.	Petter Ahwåin	1
	74.	Iohan Tirråin	1
	75.	Mickell Hörcköin	1
Corp:	76.	Thomas Haltzoin	1
	77.	Olof Ahåckain	1
	78.	Iacob Waitin	1
	79.	Clas Signesnöre	1
	80.	Iöran Hyppyin	1
R. M:	81.	Simon Kuttilain	1
	82.	Tynns Kyrsin	1
Datum Biörnilä d. 30 Iunij 1711: Isaack Tillain.				Päivämäärä Biörnilä k. 30. kesäkuuta 1711: Iisakki Tillainen
Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och Manhafttigh Daniel Luukoins Wärfwade foot Dragoner och anförtrodde Battallion sampt Capitein Simon Torickas Compagnie pro Iulij Månadh 1711, Nemb:n				Rulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä Simon Torikan Komppanja pro Iulij Månadh 1711, Nemb
Capitein		Simon Toricka	1
Munsterskrif:e		Iohan Qvast	1
Tambouerer		Christer Palckåin	1
Giemena
Corporal	1.	Eskell Ramba	1
	2.	Erich Iunnåin	1
	3.	Simon Såppelain	1
	4.	Iöran Paijain	1
R. M:	5.	Petter Paijain	1
	6.	Mickell Kysein	1
	7.	Iöran Huuhtain	1
	8.	Erich Innain	1
R. M:	9.	Mattz Teifwari	1
	10.	Sigfred Åutin	1
	11.	Petter Leskin	1
	12.	Anders Sikain	1
R. M:	13.	Iöran Paijain	1
	14.	Olof Parlain	1
	15.	Grels Pusti	1
	16.	Thomas Iullj	1
Corp:	17.	Thomas Kaselain	1
	18.	Eskell Laitin	1
	19.	Simon Peckarj	1
	20.	Mårthen Myllyin	1
R. M:	21.	Iohan Ingeråin	1
	22.	Petter Liukåin	1
	23.	Iören Årafwa	1
	24.	Iören Nunmelain	1
R. M:	25.	Sigfred Illin	1
	26.	Elias Lötzä	1
	27.	Petter Hasain	1
	28.	Mattz Muldain	1
R. M:	29.	Iohan Läder	1
	30.	Iohan Sutarj	1
	31.	Påhl Ruokolain	1
	32.	Petter Ruokolain	1
R. M:	33.	Anders Härkin	1
	34.	Mattz Äickäs	1
	35.	Hend: Safwolain	1
Datum Biörnilä d 30 Iunij 1711. Vtj Capit:s frånwaro efter Befallningh underskrif:n Barth: Antonius.				Päivämäärä Biörnilä d 30. kesäkuuta 1711. Vtj Capitin poissaolo Befallninghin allekirjoituksen jälkeen Barth: Antonius.

Lähde: Samlingen Stora nordiska kriget 10: 14C, p 3237-, mf FR 419.

Kivekkäitä käytettiin tiedustelupalvelukseen, vihollisen häiritsemiseen ja yllätyksiin. Ryhmän kevyt kuri ei aina suinkaan ollut äkseeraajien mieleen. Mutta sitten taas kun oltiin partioretkellä ja tilanne päällä, niin joukot osoittivat mitä esimerkillisintä neuvokkuutta ja rohkeutta.  Pelkäämäämätön ja urhoollinen toimita loi miehittäjissä pelon ilmapiiriä.

Daniel Lucoin.

Elokuussa 1711 Luukkoinen retkeilessään 130 miehen kanssa joutui yllättäen Viipurin lähellä taisteluun itseään paljon vahvempaa vihollisjoukkoa vastaan. Myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan ”talonpoikain viekkaiden kertomusten johdosta”. Luukkoinen jäi taistelussa luutnantti Tillaisen kanssa vangiksi. 

Luukkoinen vietiin ankaraan vankeuteen Pietarissa. Hänen onnistui kuitenkin paeta, mutta jo vuorokauden kuluttua hänet saatiin uudestaan kiinni. Mahdollisesti vankien vaihdossa hän pääsi vapaaksi. 

Vähän myöhemmin partioretkellä Luukkoinen joutui taas vangituksi. Tällä kertaa yhdessä kapteeninsa Pietari Longströmin kanssa. Taneli oltiin jo ripustamassa tavallisena maantierosvona hirsipuuhun kun viime tipassa näytettyään majurin valtuutuksensa hän välttyi varmasta kuolemasta. 

Vuonna 1713 Luukkoinen vietiin nyt yhdessä Longströmin kanssa Moskovaan, mistä he kuitenkin onnistuivat jo muutaman päivän päästä pakenemaan. Kolmen viikon kulutta he olivat jo omien luona. 

Tämän jälkeen Luukkoisen kerrotaan liikkuneen miehittäjän miehittämällä alueella Viipurin ja Pietarin välillä onnistuen yllättämään itsensä tsaari Pietarin eräästä herraskartanosta päivällistä syömästä. Vangin sieppaus kuitenkin epäonnistui täpärästi ja tsaari onnistui pakenemaan. Oli siis lähellä ettei itse Venäjän tsaari joutunut Luukkoisen käsiin. Myöhemmin Kaarlo Kramsu laati tapahtumasta muistorunoelman.

Tämän jälkeen maininnat Taneli Luukkoisesta loppuvat, hän hävisi kuin maan nielemänä. Erään perimätarinan mukaan hän olisi kuollut kotipitäjässään Vanhamoisiossa vuonna 1713.

Vuonna 1714 Napuen taistelusta (Iso-kyrö) alkaen koko Suomenmaa tuli Venäläisten miehittämäksi ja alkoi Isovihana tunnettu raaka miehitysaika. Suuri Pohjan sota päättyi vuonna 1721. Ruotsissa evakossa olleet, silloisen tämaan asukkaat alkoivat palailla kotimaahansa. 

Inkerissä kotinsa ja tilansa menettäneille kruunu myönsi asuttamattomilta seudulta maita sijaan. Kunnostautumiset palkittiin lisäksi esim. verovapauksilla, mikä olikin tuohon aikaan merkittävä etu. 

Tanelin vaimo, myös Inkeristä lähtenyt Maria Heikintytär Lempiäinen meni uudestaan naimisiin Tanelin kapteenikirjurin, niin ikään Inkeriläislähtöisen Barthold Antoniuksen kanssa. Bartholdista tuli myöhemmin valtiopäivämies Hollolan kihlakunnasta Ruotsin kuningaskunnan valtiopäiville.

Kivekkäiden tarina on innoittanut useita seikkailukirjailijoita kuten myös tutkijoita Kyösti Wilkuna Korpimajuri, ja kaksi miekkaa Johan Lindberg Luukkoinen, Daniel, C.A Gottlund Lyhykkäisiä tiijustuksia muinoisista Suomalaisita Pea-sotilaista. E.Pärnänen Antti Kivekäs, Johanna Aminoff-Winberg, Isonvihan pakolaiset, På flykt i eget land : internflyktingar i Sverige under stora nordiska kriget, Viljo Rauta Iso Viha, Z. Topelius, Ison vihan Kivekkäät.