Kestävän elämän manifesti

Luin juuri podcastin innoittamana Pasi Heikkurisen ja Toni Ruuskan kirjoituskokelman "Kestävän elämän manifesti." Manifestissä eli juhlallisesti sanottuna ohjelmajulistuksessa esitettiin seuraavanlaisia ajatuksia. 

Heti kirjan alussa kirjoittajat ottavat käsittelyyn kestävä kehityksen määritelmän koska heidän mukaansa nykypäivän kestävyyden käsite on viherpesuineen varsin epämääräinen. He esittävät kestävyyden niin että se tulee tarkentaa kahdeksi eri tyypiksi, heikoksi- ja vahvaksi kestävyydeksi. 

Heikko kestävyys perustuu Heikkurisen mukaan ihmisten tekniikan avulla luomaan jatkuvaan talouskasvuun. Luonnon arvo määräytyy ensisijaisesti ihmisen siltä saaman hyödyn perusteella. 

Vahvassa kestävyydessä ihmisten luomia laitteiden sekä tekniikoiden ei uskota pystyvän korvaamaan luonnon omia prosesseja. Esimerkiksi pölyttäjät ovat katoamassa kokonaan. Suurimpana syynä pölyttäjien vähenemiselle ovat sopivien elinympäristöjen väheneminen, hyönteismyrkkyjen lisääntynyt käyttö, vieraslajit ja ilmastonmuutos. Vahvassa kestävyydessä ihmisten tulee luopua uusiutumattomien materiaalien ja energioiden käytöstä. Tämän lisäksi uusiutuvaa maailmaa käytettäisiin vain sen uusiutumiskyvyn rajoissa. 

Kirjoittajat haluavat muotoilla myös väkivallan käsitteen uusiksi. Heidän mukaan antroposeenin ajan ihmiskeskeisessä luontosuhteessa luonto nähdään pelkästään ihmiselle alisteisena hyödykkeenä. Antroposeenisessä ajassa hyödykkeen eli resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä myös pidetään kehityksenä. 

Heikkurisen ja Ruuskan mukaan tähän ajatteluun pitäisi saada aikaan perustavanlaatuinen muutos eli luonnon resurssien hyödyntäminen pitäisi nähdä väkivaltana luontoa kohtaan. Luontoa olisi siten hyväksyttyä hyödyntää ainoastaan ihmisten ensisijaisten tarpeiden verran. 

Tarpeina mainitaan ravinto, suoja sekä kenties sosiaalista kanssakäymistä koskevat tarpeet. Näiden määrä ja laatu vaihtelee ihmisen sijaintipaikan mukaan. Esimerkiksi päiväntsasaajalla riittää kevyempi vaatetus kuin pohjoisessa.

Kirjoittajat nostavat esille väestöräjähdyksen. Väestö on kasvanut viimeisimmän vuosisadan aikana noin 1 miljardista 8 miljardiin! Väestömäärän lisääntyminen yhdistettynä luonnon hyödyntämiseen perustuvaan jatkuvaan talouskasvuun on kestämätön yhdistelmä. 

Kehityksen seurauksena käsillä on kirjoittajien mukaan kuudes massasukupuuttoaalto, kapitalismin romahdus ja dystopia. 

Ratkaisuksi ihmiskunnan ongelmaan Heikkurinen ja Ruuska tarjoavat "uusmaalaisuutta". Ihmiset voisivat muuttaa maalle ja aloittaa opetella selviytymisen vaatimattomilla puitteilla sekä lihasvoimalla. Taitoja voi hankkia Ruuskan masinoimassa Omavaraopistossa. 

------------------------------------

Tulevaisuuden näkymät ovat kieltämättä hiuksia nostattavat. Ehkäpä loppukahinoissa jokainen kansa yrittää saada omat jalostuneet geeninsä olemaan se jota jää eloon dystopian jälkeiseen aikaan, kuka tietää. 

Etulyöntiasemassa voisi kuvitella olevan se ken on ymmärtänyt laittaa lapsensa partioon, 4-h kerhoon, metsästys/kalastusseuraan sekä vaellusta harrastamaan. Lyhytaikaisen häiriön eli pahan päivän varalle on jokaisen hyvä varaua kotivaralla, joka ei ole tallennettu vyötärölle.

On selvää että "Kestävän elämän manifesti" sellaisenaan ajateltuna on utopia.  Vanhimpia käsityksiä myyttisestä onnelasta lienee Homeroksen Scheria, feakialaisten saari. Ensimmäinen tallennettu utopistiseksi luokiteltava ehdotus on noin 2 400 vuotta sitten Platonin kirjoittama tasavalta. Eedenin puutarha lukeutuu myös utopistisiin paikkoihin. Noin 500 vuotta sitten Thomas More kirjoitti julkaistufiktion ja sosiopoliittisen satiirin "Utopia", josta käsite on tullut nykypäivän sanastoon.

Monet kulttuurit sisältävät näitä utopistisia, myyttisiä tai uskonnollisia arkkityyppejä. Ne heräävät eloon erityisen vahvasti aina silloin kun ihmisille on koittaneet vaikeat ja kriittiset ajat. Kestävän elämän manifesti lukeutuu 2000-luvun moderneihin utopioihin, jossa kirjoittajien teksteihin sisältyy niukkuuden jälkeinen taloustiede ja myöhäinen kapitalismi. Hollantilainen filosofi Marius de Geus on ehdottanut ekologisten utopioiden voivan olla inspiraation lähteenä vihreään politiikkaan liittyville liikkeille.

Ongelman ratkaisusta kärjistäen voisi sanoa ihmiskunnalla olleen historiansa aikana vain muutama ongelmanratkaisukeino. 1700-luvun loppupuolelle saakka, jos kohdattiin ongelmia ryhdyttiin rukoilemaan. Jos ongelma paheni rukoiltiin kovemmin. Joitain tuhansia vuosia taaksepäin saatettiin pahimmassa paikassa jopa uhrata yhteisön jäsen jumalien lepyttämiseksi. 

Teollisen vallankumouksen myötä 1800-luvun alkupuolelta lähtien kun ihmisille on tullut ongelma, on ongelman ratkaisuksi keksitty kone/tekniikka. Koneuskonnossa jos ongelma on pahentunut, on kehitetty yhä parempi kone. Tai sitten kone vaikka ei konetta välttämättä olisi tarvitttukaan.

Ihmisten välille on tietenkin tullut kilpailua kenellä on tehokkain tekniikka. Se on kyllä oikeastaan kummallista että polttomoottorin idea, joka sylintereineen on lähtöisin höyrykoneista on edelleen eniten käytetyin keksintö. Parempaan ei olla kyetty.

1970-luvulta alkaen ongelmiin alettiin hakemaan ratkaisua mittaamisesta. Mittaususkonto on nykyään niin arkipäivää ettei sitä aina edes huomaa. Työpaikalla mitataan tehoa, tavoitteita ja suorituksia jatkuvan parantamisen nimeen. 

Eräs tuttu manasi lenkiltä tultuaan että lenkki meni ihan hukkaan kun askel- ja hyvinvointimittari jäi kotiin. Mittausvirheen seurauksena Facebook puolestaan liitti erääseen äärijärjestöön puolimiljoonaa käyttäjää noin vain. Mittaususkonnossa perusperiaate on että jos ongelma pahenee niin se korjataan lisäämällä laskentatehoa, mitattavia asioita ( esim. valvontakameroita) ja tekoälyä.

Kirjaan palatakseni siinä mainittua ja epätoivottua heikkoa kestävyyttä ihmiskunnalla on ollut käytössä jo ainakin 15 000 vuotta. Noihin aikoihin kesytettiin sudesta ihmisen paras kaveri eli koira. Koirat ovat toimineet ihmisen metsästykaverina ja pohjoisten alueiden rekikoirina näihin päiviin asti. 

Noin 10 000 vuotta sitten jääkauden päättymisen aikoihin ryhdyttiin järjestelmällisesti valikoimaan paremmin itäviä siemeniä ja kesytettäviä eläimiä, alkoi domestikaatio. Rajallisia resursseja kuten esimerkiksi kuparia on käytetty sen 8 000 vuotta ja kultaa 6 000 vuotta.

Heikosta kestävyydestä huolimatta kehitys on jatkunut vuosituhannesta toiseen verrattaen maltillisena. Ihminen on yrittänyt hallita ympäristöään mutta lopulta on aina ollut ympäristön armoilla. Esimerkiksi vielä 1800-luvulla Suomi oli länsi-euroopan köyhin kolkka ja kehitysmaa. Suurina nälkävuosina 1866-68 Suomalaisia kuoli joukoittain nälkään. Ennen näkemättömän nopea muutos koitti teollisen vallankumouksen myötä. 

Suomen talous on kasvanut näkävuosista 24-kertaiseksi ja itsenäisymisestäkin alkaen 15-kertaiseksi. Siis sadassa vuodessa! Kasvuvauhti on ollut Japanin jälkeen maailman toiseksi nopeinta. 

Heikkurinen ja Ruuska vertaavat vahvaa kestävyyttä palaamiseksi 50-luvulle. Kirjaimellisesti tulkiten he tarkoittanevat palaamista esiteolliseen aikaan 1700-luvulle, jolloin matkustettiin hevosilla tai jalan. Uusiutumattomia materiaaleja kuten rautaa tuolloin käytetiin ainoastaan auran terässä, kirveessä sekä puukossa. 

Tästä voidaankin palata historian saatossa nähtyihin utopia-kokeiluihin, joita on ollut runsaasti. 1800-luvulla niitä esiintyi eteenkin Yhdysvalloissa, jossa ryhmittymiä toimi parhaimmillaan toista sataa. 

Useat yhteisöistä olivat maatalousvetoisia, kristillisiä ja teollistumisvastaisia. Vuosisadan loppuun mennessä suurimman osaa toiminta oli kuitenkin hiipunut toimimattomana idealismina. Ajan saatossa myös Suomalaiset ovat perustaneet eri puolille maapalloa toistakymmentä ihanneyhteiskuntaa. 

1960-luvulla vaihtoehtoisia utopiayhteisöjä edustivat nopeasti hiipuneet hippiyhteisöt. Idealistisia ja maalaisromanttisia maallemuuttojuttuja on nähty tämän tästä nykypäiviin asti. Iso osa kokeilijoista on kuitenkin palannut kokeilusta vähin äänin kaupunkiin.

Yhdysvalloissa voimissaan on kristillinen Amissit-ryhmä. Amissit ovat toimineet peräti jo 1600-luvun lopusta alkaen samanlaista esiteollista elämäntyyliään noudattaen. Uskonto on elimellinen osa liikettä. Heikkurisen ja Ruuskan utopian voisi kuvitella olevan jonkin sortin amissi-elämää ilman uskonnollista twistiä. 

Amissi-pariskunta asioilla.

Maapallon väkiluvun kasvu on mittauksen tulos. Joidenkin mittausten mukaan käännekohta saattaa olla lähellä. Vielä pari vuotta sitten mitattiin että muutos koittaisi vasta 2100-luvulla. Tiedä mikä tulos on vuoden päästä. Joka tapauksessa ihmisten määrä 1 miljadista 8 miljardiin vain sadan vuoden aikana on paljon.

Heikkurinen ja Ruuska eivät esitä tämän konkreettisempia kehitysideoita uusmaaseutua ympäröiville yhteiskunnille. Ruuska ilmoittaa toteuttavansa omassa toiminnassaan uusmaalaisuutta. Onnea kokeilulle.

Jos minulta kysytään kuinka tässä kaikessa käy, villi veikkaukseni on että isossa kuvassa ihmiskunta jatkaa aina vaan itsekkäämmin mielihyvään perustuvaa elämänmenoaan vuoristoradan viimeiseen suureen laskuun saakka. Tässä voisi lainata ihmiskunnan muistokiveen muistokirjoituksen tuntemattomalta tinurilta: "paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvisi kylmeni".

Kaiken takana on algoritmi

Usein sunnuntaisin luemme puolisoni kanssa päivän hesaria ja nykykajan tyyliin omilta älypuhelimilta.  Kiinnostavista aiheista saatamme käydä sitten enemmänkin keskustelua. Usein ollaan myös törmätty siihen että kiinnostava uutinen on tullut ainoastaan toisen uutis-syötteeseen. Jaamme sitten toisillemme linkkejä uutisista.

Tästä päästäänkin uutis-syötteeseen eli siihen virtaan, jota näet ihmisten vispaavan älypuhelimistaan minne katseesi käännätkin. Puhutaan siis alustasta. Alusta voi olla mikä tahansa, kuten Tiktok, Facebook, Instagram, WhatsApp, Spotify, Google, YouTube, Telegram, Twitter, Huuto.net, Helsingin Sanomat tai jokin muu infuensseri/vaikuttajakanava.

Kaikkia näitä yhdistää se että alusta itsessään on mitäänsanomattoman tylsä taulu, josta mielenkiintoisen tekee ainoastaan niissä pyörivä uutis- tai muu sisältövirta. Kuten hyvin tiedetään alustojen takana on yrityksiä, joiden tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvää liiketulosta. 

No kuinka siihen hyvään liiketulokseen sitten päästään? Saamalla ihmiset pysymään kanavalla mahdollisimman pitkään. No mitenkäs ne saadaan jäämään kanavalle sekä palaamaan pian uudestaan? Antamalla heille sellaista syötettä joka saa kiinnostuksen pysymään alati yllä. No, miten sitä syötettä pystytään hallitsemaan? Tekemällä mahdollisimman paras algoritmi!

Herkullinen porkkana kannustaa pysymään valitulla kanavalla.

Wikipedia kertoo asiasta tiivisteysti -Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan; jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma. Alustan ylläpitäjälle on liiketoiminnan loppu, jos asiakas häipyy kanavalta.

Useimmiten aasit nähdään kärryjä vetämässä.

Eipä ihme että verkon jättiläiset vartioivat ja suojelevat omia algoritmejään kiihkeän mustasukkaisesti. Tuottaahan algoritmin runsaudensarvi yhtiölle satumaisia tuloja loputtomasti vuodesta toiseen. Nyt ollaan verkkoliiketoiminnan ytimessä. Yritykset ovat vastahakoisia luovuttamaan menestyksen luoneista algoritmistaan (lue kilpailuedusta) suurpiirteistä tai suuntaa antavaa tietoa jopa edes viranomaisille. Ajan saatossa algoritmit myös ne kehittyvät alati hienostuneemmiksi onnistuen häivyttämään itsensä lähes näkymättömiin. Ne jopa oppivat tuntemaan sinut paremmin kuin puolisosi.

Jotkut käyttäjät myös pyrkivät tunnistamaan algoritmien sielunelämää. Manipuloimalla niitä he pyrkivät saamaan itselleen todellista enemmän tykkäyksiä, klikkauksia tai soittokertoja. Joskus he saattavat näin toimien onnistua saamaan itselleen myös ansaitsematonta taloudellista etua.

Seuraavaksi voidaan kysyä mitä haittaa hyvästä algoritmistä sitten voisi olla? Alustan käyttäjät ja ylläpitäjäthän kaikki ovat tyytyväisiä. Ensimmäisenä tulee mieleen se että niin hyvä kuin onkin saada mieluista uutisvirtaa sekä suuria tunteita, samalla jokainen ajautuu syvemmälle omiin poteroihinsa, kuten nykyään sanotaan omaan kuplaan. Syötteestä tulee itseään vahvistava luuppi. Kun kumartaa yhteen suuntaan niin pyllistää toiseen. Harmaan sävyt haihtuu ja kaikesta tulee mustavalkoista. 

Ennen käytettiin silmälappuja,
nykyään algoritmin valitsemaa syötettä.

Samanmielisten kanssa hankkiudutaan sitten samoihin rinkeihin ja lähetellään sieltä vihaisia iskusanoja muiden dissaamiseksi. No mitä haittaa tästä sitten voisi olla? Ensinnäkin alustat ovat tehokkaita aikasyöppöjä varastaen kaiken vapaa-aikasi Toisekseen polarisoitumiskehitys voi johtaa yksilötasolla ystävyyssuhteiden uusjakoon ja pahimmillaan maailman sotaan.

Julkisesti somealustoja ei ole kiinnostanut näihin päiviin asti mitä niiden kanavilla puhutaan. He pesevät kätensä sanoen "tarjotaan vain alusta keskusteluille". Samalla he jättävät sanomatta "pääasia kun rattaat kulkee ja eurot kilisee". Todellisuudessa saadakseen ihmiset pysymään kanavilla ylläpitäjät ovat valmiita sulkemaan silmästä eettisiltä ja moraalisilta arvoilta.

No mitä algoritmi sitten seuraa sinusta. Kaikkea sitä mitä kanavilla olevista voi vain kuvitella pystyttävän mitattaamaan. Kaikesta tästä koostuu mahtava tietomassa. Tietomassaa hallinnoidaan kehittyneellä algoritmilla eli tekoälyllä. Tämän jälkeen uutisvirtaasi ohjaillaan tietämisen neljää lajia hyödyntäen. 1. Ei tiedä että ei tiedä 2. Tietää että ei tiedä 3. Luulee että tietää 4. Tietää että tietää.

Niin, miten todellinen maailma ympärilläsi on ja onko valinnat oikeasti itsesi tekemiä?

Sigirin Ukko - Shigir Idol - Шигирский идол

Maailman vanhin tunnettu, 12 100 vuotta sitten (ybp) valmistettu Šigirin puuveistos eli Šigirin puuidoli (Shigir Idol, Шигирский идол) täyttää ehdottomasti idolin määritelmän. Sen valmistamiseksi on aikanaan nähty tosi paljon vaivaa ja se on ollut varmasti yhteisönsä ihailun, arvostuksen ja/tai jopa palvonnan kohde. Tämä alunperin viisimetrinen, yhdestä puusta valmistettu veistos (tai toteemi) on valmistettu lehtikuusesta. Sigirin Ukko on kiinnostava myös siksi että Suomalais-Ugrilaisten esi-isät elivät veistoksen valmistamisen aikoihin samoilla seuduilla. 

1800-luvun puolessa välissä Shigirin turvesuolla Keski-Uralin itärinteeltä sijaitsi avolouhos.  Kullankaivajat kaivoivat esiin kreivi Aleksei Aleksandrovitš Stenbock-Fermorin mailla sijainneeta kaivokselta myös erilaisia ​​esihistoriallisia esineitä. Niitä oli valmistettu sarvesta, luusta, puusta, kivestä tai savesta. Vuosien myötä esiin tuli lisää löydöksiä. 

Lähellä Kalatan kylää (nyk. Kirovgrad ) ja noin 80 km Jekaterinburgista luoteeseen Chigir järven aueella sijainneesta kaivoksesta löydettiin  24. tammikuuta vuonna 1890 neljän metrin syvyydestä veistos. Kappaleiksi murtunut teos purettiin kymmeneen osaan. Nykypäivänä avolouhoksen löytöpaikka on tulvinut ja saavuttamattomissa.

Chigir järvi (Чигирское озеро).

Kreivi lahjoitti löydökset paikalliselle Uralin luonnontieteiden ystävien seuralle (UOLE). Professori DI Lobanov yhdisti palasia yhteen saaden aikaan 2,8 metriä korkean veistoksen. Käsillä varustettu hahmo seisoi vitsikkäästi jalat ristissä. Se koottiin veistoksen kappaleista sattumanvaraisesti. Jotkin hahmon osat eivät olleet yhteydessä toisiinsa ja puolet fragmenteista jätettiin rekonstruktiossa kokonaan käyttämättä. Malli oli museossa esillä yli kaksikymmentä vuotta.

Rekonstruktio nro 1.

Vuonna 1914 arkeologi Vladimir Jakovlevich Tolmachev suoritti jälleenrakennuksen tieteellisiin menetelmiin pohjautuen. Rekonstruktiossa hän käytti kaikkia veistoksen fragmentteja. V. Ya.Tolmachevin mukaan idoli oli vähintään 5,3 metriä korkea hahmo, jolla oli kookas veistoksellinen pää, lankkumainen runko sekä pitkäksi kartioksi veistetty alaosa. 

Rekonstruktio nro 2.

Vallankumouksen jälkeisen ajan Neuvostovenäjällä ei arvostettu veistosta ja se oli pakattuna varastossa. Seitsemänkymmenen vuoden säiytyksen aikana veistoksen rungon alaosasta katosi iso osa palasia tuntemattomista syystä. Mahdollisesti katoaminen oli tapahtunut jo vallankumouksen vuosina. Nykyään idolin korkeus on 3,4 metriä. Kadonneet palaset keskeltä kapenevaan pohjaan voidaan arvioida vain Tolmachevin piirrosluonnoksen perusteella. Kadonneen osan kokonaispituus on 1,95 m.

Vuonna 1997 havaittiin, että idolin pinta alkoi murentua, ja se päätettiin säilyttää. Sitä ennen päätettiin tehdä puun sisäkerroksista otettujen näytteiden radiohiilianalyysi Venäjän tiedeakatemiassa Moskovassa ja Pietarissa. Se antoi veistoksen iäksi noin 9500 vuotta. Tulos aiheutti tiedemaailmassa sensaation.

Vuonna 2015 tehtiin uusi mittaus Heidelberg yliopistossa Saksassa. Tämä analyysi antoi iäksi 11 ​​500 vuotta. Kyseessä olisi siten kautta aikain vanhin tunnettu puuveistos. Shigirin Ukon läheltä löydetty koristeltu sarvi antaa samaan ajoituksen. Veistoksen kuvioita tunnetaan jääkauden päättymisen ajoilta. Se tukee myös tehtyä havaintoa. Ilmastollisesti tuolloin muututtiin pleistoseenistä holoseeniin, jolloin esimerkiksi golf-virta käynnistyi. Holoseenistä alkoi ilmastollisesti nykyisen kaltainen ajanjakso.

Vuonna 2021 Göttingen yliopiston (Saksa) tutkijat julkaisivat AMS-tulokset esittäen veistoksen iäksi noin 12 100 vuotta. Tuloksen mukaan teos olisi valmistettu juuri viimeisimmän jääkauden lopussa. Tuohon aikaan alueella liikkui suur-riistaa pyytäneitten metsästäjä-keräilijöiden lisäksi esimerkiksi mammutteja, villihevosia, jättiläispeuroja, naaleja sekä luolaleijonia.

Mammutti by Thomas Quine 

Tehdyt radiohiiliajoitukset tukevat yhteisesti käsitystä siitä että Shigirin Idolli on Mesoliittinen kauden alusta. Samalla se on esimerkiksi yli 6000 vuotta vanhempi kuin Stonehenge ja yli kaksi kertaa vanhempi kuin Egyptin pyramidit! Orgaanisesta aineesta valmistettu teos muistuttaa iältään ja ulkonäöltään, turkkilaisen Göbekli Tepen kiviveistoksia. Göbekli Tepe on usein mainittu ihmiskunnan historian ensimmäisinä monumentaalisina rituaalirakenteina. Viimeisimpien mittausten tulosten mukaan Shigir Idol olisi tätäkin vanhempi! 

Luonto oli järjestänyt ainutlaatuisen aikakapselin säilöessään veistoksen vuosituhansien ajaksi suohon. Jos Venäläiset osasivat kadottaa löydettyään osan veistoksesta, niin Suomessa ei edes tiedetä mitä kaikkea on kadotettu soita kuivattaessa. Kuivatettu suo ei enää säilö orgaanista materiaalia vaan hajottaa ne.

Tuosta tulikin mieleen että tietämistä on sanottu olevan neljää lajia. 1. Ei tiedä, mitä ei tiedä. 2. Tietää, mitä ei tiedä. 3. Luulee että tietää ja 4. Tietää että tietää. Mitä kauempana historiassa liikutaan sitä varmemmin myös tiedemiehet liikkuvat ensimmäisessä kolmessa luokassa. 

Onneksi tieteilyyn on rakennettu itseään korjaava takaisinkytkentä. Kun tiedettynä pidetystä asiasta esitetään aukottomasti ja kattavasti perustellen uusi tieto, otetaan se käyttöön.

Sigirin Ukko on alkuperäisessä muodossaan ollut on vähintään 5,3 metriä veistos. Se on veistetty yhden kypsään ikään ehtineen lehtikuuksen sydänpuusta. Lehtikuusen lahonkestävyys on siis tunnettu jo tuolloin. Vuonna 2014 tutkijat laskivat vuosirenkaista veistoksessa käytetyn puun iäksi 159 vuotta. 

Konekäännöksen mukaan: "Ensimmäiset 18 rengasta ovat huomattavasti kapeampia kuin muut, mikä viittaa vaikeisiin olosuhteisiin puun varhaisessa kasvuvaiheessa, mahdollisesti lähellä olevien puiden takia. Noin 20 vuoden iässä puun kasvu vakiintui ja tasainen kasvuvaihe kesti 60 vuoteen asti. Seuraavalla jaksolla havaitaan epävakaa kasvuvauhti. 30 vuoden aikana merkittävät laskut osoittavat toistuvia vaikeita ilmasto-oloja, jotka luultavasti olivat vaikeita myös metsästäjä-keräilijöille". 

"Keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti 2,49 mm on huomattavasti alhaisempi kuin nykyinen (esimerkiksi Etelä-Uralin subalpiinivyöhykkeen keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti on 9,89 mm ), renkaiden leveys vaihtelee myös vähemmän kuin nykyaikaisissa näytteissä. 

Veistoksen yläpään niukat kasvuvuodet vastaavat veistoksen ala-osaan, josta näytteet otettiin. Tämä havainto on todistaa veistoksen kaikkien palasten kuulumisesta yhteen ja samaan puunrunkoon". 

Vuosirenkaiden- sekä tunnetun ilmaston perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään puiden sijoittumista esihistorialliseen aikaan. Tiettävästi tämän veistoksen vuosirenkaita ei ole vertailtu aikakauden ilmasto-oloihin.

Veistoksen pää on suuri ja sen takaosa on siististi pyöristetty. Kasvojen ilme on ikään kuin yllättynyt. Syvältä katsovat silmät ovat ilmeikkäät. Silmäkulmat ovat ulkonevat, litistynyt nenä ja hieman avoin huolellisesti pyöristetty suu. Nenästä korviin kulkevat poikkiraidat kuvaten mahdollisesti tatuointeja. 

Pujopartainen Sigirin Ukko - Shigir Idol - Шигирский идол.

Veistoksen lankkumainen runko on kauttaaltaan peitetty kaiverruksilla. Siksak-kalanruotokoriste kiertyy koko pituudella. Vartalon yläosassa sekä edessä että takana kulkee vaakasuuntaiset ja vinot raidat. Päähän suuntautuvia hartioita, kylkiluita ja lapaluita esitetään myös kalanruoto-kuviolla. Veistoksen ala-osa on kartio ja pohjassa on syvennys, ikäänkuin erottamassa jalkoja toisistaan.

Yleisesti ottaen veistos oli suunniteltu ja valmistettu erittäin huolellisesti, vaikkakin lehtikuusi puumateriaalina ei ollut kiitollisin työstettävä. Rungossa näkyy jälkiä lukuisista sälöistä sekä oksista. Rungon tasaiset sivut on tehty terävästi teroitetulla kiillotetulla piikivestä valmistetulla kovelokirveellä, jossa oli suora terä. 

Työssä käytettiin tämän lisäksi ainakin kahta piikivestä valmistettua talttaa. Ensimmäisessä oli 2–3 cm leveä terä ja toisen terä oli 4–5 cm leveä. Terän kärjen toinen sivu oli kaareva, kuin lusikka. 

Talttauksen kuviointia.

Veistoksen kumpikin pää pää on leikattu vinosti muotoillulla taltalla, jossa on leveä, heikosti kovero terä. Koveron taltan valmistaminen sekä pyöreän muodon luominen ovat vaatineet erityistaitoja. On esitetty että talttaamisessa käytettiin majavan alaleuan etuhampaita.

Sigirin Ukon pää ja vartalon palanen.

Mesoliittisestä kaudesta käytetään usein nimitystä (mesoliittinen) kivikausi. Useat alkuperäiskulttuurit, kuten esimerkiksi aboriginaalit eskimot, intiaanit tai saamelaiset saattoivat elää "kivikauden" kultturissa lähelle nykyaikaa. Terminä "kivikausi" on niin entisten- kuin myöhäisempienkin aikojen alkuperäiskansojen elämäntyyliä leimaava ja alentava käsite, josta kyllä pitäisi vähitellen päästä eroon. Voi hyvin nähdä, että noissa kulttureissa on sydämen viisaus ja esimerkiksi luontosuhde ollut paljon edellä nykyajan "korkeakulttuureita". Toki on heidänkin kilvessä oma tahransa. Jääkauden jälkeen ihmiskunnalla on ollut osuus megafaunan katoamiseen.

---------------------------

Veistoksen löytymisestä alkaen on pohdittu sen käyttöä ja esillelaittoa. On huomattava että veistos oli korkea mutta varsin ohut. Leveyden ja korkeuden suhde oli noin 1:20. Se tarkoittaa sitä, että teos oli altis rikkoontumaan. Sitä ei ole ollut helppo asettaa pystyyn ja laskea alas. On myös havaittu että teoksen alaosassa ei ole merkkejä lahoamisesta, joka on niin ikään hämmentänyt tutkijoita. 

Ehkä Sigirin Ukko sidottiin puuhun tai pyvääseen? Vai asetettiinko se kiviseen kartiokuoppaan ja ainoastaan juhlamenojen ajaksi? Veistoksen pohjassa olevaa koloa on arveltu erottamaan jalat toisistaan. Voisiko sillä olla käytännöllisenpi tarkoitus. Entä jos kolo oliki tarkoitettu vivulle tai köydelle, jolla patsas saatiin irroitettua kartiokolostaan hallitusti? 

On saatu myös selville että veistos on ollut käytössä korkeintaan muutamien vuosikymmenten ajan. Jos veistosta säilytettiin pituusasennossa, olisiko äkillinen vedennousu ja lössimaan kulkeutuminen voinut haudata sen seuraavan kymmenen tuhannen vuoden ajaksi ja myöhemmin löydettäväksi?

Sigirin Ukko.

Veistoksen suurimman arvoituksen kuitenkin luovat siinä olevat kuviot. Huipulla olevan pään lisäksi teoksesta löytyy useita kasvoilla varustettuja hahmoja. Hahmojen piirteet vaikuttavat aluksi kaavamaisesti laadituilta, osa luurankotyylisesti esitettynä. Tarkemmin tarkasteltaessa jokaisella heistä on havaittavissa oma yksilöllinen luonteensa. 

V.Ya. Tolmachev laski veistoksesta kaikkiaan viisi hahmoa. Hahmoista kolme on edessä ja kaksi veistoksen takana. Vuonna 2003 Svetlana Savtšenko havaitsi lisäksi kuudennen naamion vartalon takaa. Vuoden 2014 tutkimuksissa löydettiin seitsemäs, vaurioitunut naamio. Tämän lisäksi ehdotettiin, että hahmoja on mahdollisesti enemmän. Idolin ruumiissa on "sokeita pisteitä".

Toteemista löydettyjä kasvokuvia
vuoden 2014 laskennassa.

Keitä tai mitä nämä hahmot sitten ovat? Aikojen saatossa tutkijat ovat esittäneet aiheeseen lukuisia erilaisia ​​päätemiään ja ehdotuksia. Kieltämättä hahmot saavat mielikuvituksen liikkeelle. Ovatko nämä maailman luomiseen osallistuneiden hahmojen symboleja? Muodostavatko hahmot ikään kuin pystyyn luodun universumin? Onko hahmoja oltava juuri 7 kappaletta? Kuvataanko tässä kolmikerroksista maailmaa? Onko veistos tarkoitettu antamaan seuraajilleen jotain erityistä voimaa, taikakalu? Onko tämä maailmanpylväs, universaali elämänpuu, tai maailmanpuu?
Ehkä kysymyksiin ei saada koskaan vastauksia.

Sen sijaan tiedetään että jääkauden eli myöhäispaleoliittisen kauden lopussa oli mielenkiintoinen nuorempi dryas-kausi. Patsaan valmistusajankohta sijoittuu nuoremman dyas-kauden loppuun. Kauden lopussa oli myös valtava Baltian jääjärven purkaustulva. Sen jälkeen alkoi ilmastollisesti nykyisenkaltainen holoseeni jakso.

Venäläisiä tutkijoita kovasti askarruttava kysymys on myös, onko idoli "paikallisten perinteiden" tuote vai oliko se joidenkin Uralin poikki vaeltaneiden lukuisten heimojen veistämä? Ehkä heidän pitäisi ensin pitäisi määritellä mitä mainitsemansa käsitteet tarkoittavat.

Mikäli veisoksen ikänä pidetään 12100 vuotta, siihen aikaan seudulla vaikutti Kostjonkin kulttuuri. Jääkauden päättyessä se alkoi kehittyä mm. Swidryn, sittemmin Kundan kulttuuriksi. Kulttuurien on otaksuttu puhuneen suomalais-ugrilaista kieltä. Haploryhmä N-M178 (Y-DNA) jälkipolvet ovat eläneet Uralin seudulla tuohon aikaan useiden tuhansien vuosien ajan. Puhutaanko heidän kohdallaan Uralin poikki vaeltaneesta heimosta vai paikallisen perinteiden tuotteiden valmistajista? 

Nykypäivän (Itä-)Suomessa ja Balttiassa N-M178 on hyvin yleinen haploryhmä. Suomesta on tavattu myös samantyylistä veistoksia. Toistaiseksi vanhin tiedossa oleva Pohjankurun puujumalainen on tosin arvioitu olevan paljon myöhäisemmältä ajalta eli 7000 vuoden takaa.

Pohjankurun puujumalainen.

--------------------

Shigir-idoli on kirjailtu universaaleilla kuvioilla. Symboleita ja joitain hahmoja tarkastelemalla voidaan ehkä yrittää tavoittaa veistoksen "sanomaa". 

Ylimmäisenä on ohutkaulainen Sigir-hahmo. Onko tämä yhteisön pääjumaluus? Voi hyvin kuvitella keskikesän juhlaa, jossa aurinko muodostaa veistoksen pään ympärille sädekehää. Yläviistoon katsottaessa teoksen kasvojen ilme näyttää entistäkin jylhemmältä. Veistokselle on voitu myös lisätä julien ajaksi esimerkiksi päähine tai kaulassa liehuva nauha. Aamun aurinko muodostaa veistokselle ohuen ohuen varjon, joka leviää keskipäivällä täyteen mittaansa kunnes iltaa kohti taas kapenee näkymättömiin.

1. Sigir-hahmo.

Natiivi Amerikkalainen1800-luvun lopulta
vastaavanlaisella rintakoristeella varustettuna.

Järjestyksessään toinen hahmo on verhoiltu kauttaaltaan siksak-kuviolla. Esittääkö hän yhteisön shamaania? Siksak-kuvio on ikiaikainen, eräs vanhimmista ihmiskunnan symboleista. Eittämättä kuviossa on voimakkaasti latautunut merkitys. Siksak-kuvio on voinut tarkoittaa vahvasti hyvä tai vahvasti pahaa. Mieleen tulee käärmeenpalvonta, jossa käärmeitä pidettään pyhinä ja kunnioitettavina olioina. Käärmeen myrkky ja lääke ovat saman asian kaksi eri puolta. Kokonaisuutta saatettiin ymmärtää tuolloin nykyistä paremmin.

Uskomuksissa ja taikuudessa käärmeiden merkitys on eläimistä suurin. Käärmet on esitetty enne-eläiminä, toteemieläiminä ja falloksen vertauskuvina. Ne ovat liittyneet hedelmällisyyskulttiin ja haudan vartijoihin. Ihmisen sielu matkalla tuonelaan on saatettu esittää käärmeenä. Nahkan luominen myös vertautuu uudestisyntymiseen. 

2. Käärme-hahmo.

Kalliomaalauksissa "siksak-kuviot ja muutamat metamorfoosiset hahmot, joissa on sekä ihmisen että eläimen piirteitä nk. teriantrooppihahmot, voidaan tulkita transsin eri vaiheidenkuvauksina (Lahelma 2001:2-21). Kivikäs (1997:44-45) puolestaan esittää, että siksak-kuvio saattaa olla tulkittavissa mm. käärmeeksi tai salamaksi. Pentikäisen (1995:89) mukaan käärme ja sitä symboloiva siksak -kuvio ovat yleisiä myös saamelaisrummuissa, joissa niiden sijainti Aution (2000:198) mukaan viittaa hyvään onneen ja menestymiseen. Nämä em. kuviot on todettu universaaleiksi silmän sisäisiksi malleiksi, joita on nähtävissä mm. muuntuneissa tajunnantiloissa. Tällainen tila on saavutettavissa esim. erilaisten huumaavien aineiden kautta. Myös migreeniä sairastavat näkevät samantyyppisiä kuvioita esim. sahalaitaisia siksak-viivoja". 

Käärmeitä on saatettu pitää myös elättikäärmeinä. Siksak-kuviolla on käärmeelle itselleen kolme käytännöllistä tehtävää. Se maastouttaa eläimen, havaittuna varoittaa ja paetessaan aiheuttaa näköharhan saalistajalle. 

Veistoksen järjestyksessään kolmannella hahmolla lähtee säteet päästä. Hahmon lukeutuu niin sanottuihin aurinkopäisiin jumaluuksiin. Heitä on kuvattu eri aikakausina eri tavoin. Veistoksen vasemman puoleisessa kyljessä kulkeva vinoraidoitus muuttuu tässä kohtaa siksak kuvioksi. Oikeassa kyljessä kulkeva siksak kuvio päättyy tähän hahmoon. Veistoksen takapuolella vastapäätä aurinkopää-hahmoa on vaurioitunut ja seitsemäntenä löydetty siksak kuviosta kalanruotoon muuttuva hahmo.

Aurinkopää-hahmo.

Idea ilmentyy seudulla vielä tuhansia vuosia myöhäisemmässä Suomalais-Ugrilaisen metallurgien permian pronssivaluissa ensimmäisen vuosituhannen puolivälissä.

Paljon myöhäisemmän pronssikauden
permiläisiä aurinkojumaluuksia

Neljännellä hahmolla on kalanruoto päässä sekä veistoksen takapuolella viidentenä löydetty naishahmo, joka palautuu vielä muinaisempaan menneisyyteen. Naishahmolle on kuvattu kasvojen lisäksi selkäranka. Lonkkia korostetaan kolmella vaakaviivalla. Polvet ovat koukussa ja jalkojen välistä putoaa pisteitä, jolla kuvataan luultavasti naista. 

Kalanruotopää sekä nainen

Vastaavaa esitystä ei ole tavattu juuri mistään muualta. Hieman yllättäen näin piirretty nainen on löydetty vähintään tuhat vuotta vanhemmasta, ehkä 15 000 vanhasta luolamaalauksesta Etelä-Uralin Ignatievskajasta luolan takaosasta.

Viimeisenä veistoksessa on vasemmalla idolin ruumin "sokea piste" jossa siis mahdollinen siksak-vartaloinen hahmo. Veistoksen takana kuudentena löydetty ja osin vaurioitunut kalanruotoinen hahmo. Kalanruoto on esihistoriallisen ajan yleisimpiä symboleja. Kuvio toistuu tärkeissä yhteyksissä vielä pitkästi historiallisella ajalla. Kantaosan päässä on myös nähtävissä kolo.

"Sokea piste" sekä kalanruoto-hahmo.

Olisi hauskaa joskus veistää veistoksesta kopio tai pienoismalli ihmeteltäväksi. Ehkäpä sille vielä liikenee aikaa muilta mielenkiintoisilta harrastustuksilta. 

Sigirin ukko antaa venäläisellä Шигирский идол hakusanalla paljon tuloksia niin kuvina kuin teksteinä. Veistosta säilytetään nykyään Sverdlovskin paikallismuseossa, jos joskus tulee käyntiä Venäjällä niin tässäpä ykköskohde.

Päättymättömän nauhakasetin historia sekä Hipac ja PlayTape-kasetit

Päättymättömän nauhakasetin patentti

Yhdysvaltalainen musiikkitekniikan keksijä Bernard Cousino sai loputtoman nauhan idean vuonna 1952 patentoi sen numerolla pat US2804401A. Tähän keksintöön pohjautuen luotiin 1/4" päättymättömän nauhan Audio Vendor-kasetti. 

Bernard Cousinon
patentti US2804401A

Fidelipac

George Eash kehitteli idean pohjalta vuonna 1954 1/4" nauhalla toteutetun kahden raidan Fidelipac (tai käytetty myös nimitystä NAB cartridge)-patruunan. Vuosikymmenien ajan nämä kasetit toimivat lukuisien yhdysvaltalaisten radiokanavien toistomusiikin, kuten ohjelmien tunnussävelmien tallennusalustana. 

Päättymättömän nauhan
Fidelipac -patruuna.

Stereo-Pak

Vuonna 1963 Earl William "Madman" Muntz jatkojalosti 1/4" nauhaa käyttäneeseen patruunaan neljä raitaa. Samalla hän lisäsi siihen painotelan. Kasetti sai kauppanimen Muntz Stereo-Pak. 

Stereo 8

Parin vuoden kuluttua Bill Lear julkaisi tähän ideaan pohjautuneen 8-track tape (kauppanimi Stereo 8) kahdeksan kappaleen kasetin, joka julkaistiin vuonna 1965. Stereo 8 kaseteista tuli Yhdysvalloissa nopeasti suosittu tallennusformaatti esimerkiksi autosoittimena ja radiolähetystoiminnassa, jossa sitä käytettiin yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Päättymättömän nauhan
Stereo 8 kasetti.

PlayTape

Vuonna 1966 Frank Stanton julkaisi 1/8 tuuman (3,2 mm) käyttäneen kahden raidan PlayTape-kasetin. Tuote luotiin kilpailemaan Stereo Pak ja Stereo 8-kasettien kanssa. Kilpailijoitansa selkeästi pienikokoisempana ja heppokäyttöisenä PlayTape-kasetti alkoi menestyä markkinoilla hyvin. Vuonna 1968 aloitettiin valmistaa PlayTape autosoittimia.

Frank Stanton.

Musiikkia yhdelle kasetille sopi 8-24 minuuttia. Valittavissa toistoon oli kaksi monotettua kanavaa tai yksi stereo. Alihankintana Japanissa edullisesti valmistettuja PlayTape-soittimia myytiin Yhdysvalloissa Sears-ketjun kaupoissa ($19,95). Siellä oli saatavilla vaihtoehtoisesti laadukkaampia MGM ($29,95) soittimia. 

Playtape-kasetti.

PlayTapen suosituksi tuloon Yhdysvalloissa vaikutti suuresti pienikokoiset ja paristokäyttöiset soittimet. Pian jakelusopimuksia oli 28 maahan Euroopasta Aasiaan ja Autraaliaan. 

Tähän asti kuluttajat olivat pystyneet kuuntelemaan musiikkia kannettevissa laitteista ainoastaan matkaradioista. Itse valittua mielimusiikkia voitiin nyt kuunnella ensimmäistä kertaa historiassa missä tahansa. Haluamansa musiikin kuuntelemiseksi ei tarvinnut enää vaivalloista töpseliä, painavaa kelanauhuria tai autoa! 

Sears vuoden 1967 joulukuvastosta.

Kannettavien PlayTape soittimien kanssa musiikin kuuntelusta tuli helppoa ja sitä pystyi tekemään ihan missä ja koska tahansa huvitti! Ennen kaikkea nuoriso otti tämän uuden keksinnön omakseen. 

Samalla alkoi nuorisomusiikkikulttuurin ja markkinan räjähdyksenomainen kasvu. Vuonna 1967 alkaen Pepsi alkoi myydä PlayTape -soittimia 12,95 dollarilla, mikä tuplasi näiden laitteiden myynnin.

Myös kasetit valmistettiin (edullisesti) alihankintana Japanissa ja niille luotiin väritunnistusjärjestelmä, josta pystyi erottamaan kasetin pituuden:

• Punainen RED HOT SINGLE vastasi 45 kierrostt/min. singleä, hinta 1 dollaria, 2 raitaa, 6 min.
• Musta EXTENDED PLAY 4 kappaleen EP: tä 1,49 dollaria,  4 raitaa, 12 min.
• Valkoinen LONG PLAY 8 kappaleen LP 2,98 dollaria, 8 raitaa, 24 min.
• Sininen lasten albumit KIDDIE TAPE 1,00–1,50 dollaria,  12 min laulua tai puhetta
• Harmaa keskustelu ja opetus GENERAL INFORMATION SERIES 1,00–1,50 dollaria.

Kasettien värit.

PlayTape Mail Call

Patentin omistanut Stantoin möi idean myös Smith Corona (SCM) kirjoituskone-yhtiölle, joka lähti rohkeasti hakemaan uusia markkinoita PlayTape Mail Call-äänikirjeiden formaatilla. 

Mail Call kirje.

Liikeideana oli vaivalloisen kirjoittamisen asemasta puhua kasetille terveiset ja postittaa kasetti vastaanottajalle. Hanke ei onnistunut kaupallisesti. Monet muistavat vastaavalla idealla Suomen postin 80-luvulla toteuttaman c-kasetti äänikirje-idean, jossa tyhjiä kasetteja sekä kuljetuspusseja sai ostaa postista. 

PlayTape Dictaphone

60-luvun lopulla valmistettiin muutamien vuosien ajan Playtape-mitoituksella  toimistotarvikemyyntiin Dictaphone-tuotemerkin puhelinvastaaja- sanelukonenauhoja.Tuolloin Dictaphonessa elettiin siirtymävaiheessa bell-rumpu(sanelu)koneista magneettinauhalaitteisiin. Myöhemmin 70-luvun lopussa Dictaphonen omistajaksi tuli Pitney Bowes ja Dictaphone-vastaajiin Norelcon edustamat c-kasetit.

Kuusikymmentä-luvun lopulla Yhdysvaltalaisten Stereo-Pak ja Stero 8 pääsivät mukaan kilpailuun julkaisemillaan kannettavilla laitteilla ja autosoittimilla. PlayTapen kanssa kilpaili yhä vahvemmin myös Hollannista alkanut Philipsin 0,8 tuuman (3,81 mm) nauhaa käyttävä C-kasetti-formaatti. C-kasetit alkoivat yleistyä PlayTapea vahvemmin. PlayTape-tuotanto lopetettiin Yhdysvalloissa ja se lisenssoitiin Japaniin. 

Philipsin C-kasetti vei voiton
PlayTapelta.

Hipac

Vuoden 1971 elokuussa Japanilaisten musiikkilaitevalmistajien yhteisyritys alkoi tuottaa kuluttajamarkkinoille PlayTapen lisenssillä (c-kasetin) 3,81 mm levyistä nauhaa käyttänyttä HiPac-kasetteja sekä laitteita. Kasetille mahtui enimmillään musiikkia 60 min nauhanopeudella 4.88 cm sekunnissa tai 30 minuuttia nopeudella 9,5 cm/min. Nauhoja valmistivat Sony, Fuji Film, Hitachi/Maxwell, ja TDK.

"Uusi, pieni Hipac-kasetti".

Pioneerin johtamaan ryhmään kuului Hitachi, Mitsui Bussan Denki Hambai, Sharp, Clarion, Nippon Columbia ja Tokio Shibaura Electric, Toshiba Musical Industries, Apollon Music Industrial, Funai Electric, Kodansha, Mitsubishi Eletric ja Sanyo Eletric eli suuri osa Japanilaisista soitinlaiteyrityksistä. 

Tuossa vaiheessa c-kasetin lopullinen menestys ei ollut vielä ollenkaan varmaa ja Stereo 8 oli maailman suurimmalla kuluttajamarkkinalla Yhdysvalloissa johtoasemassa. Stereo 8 nauhaa pienempään Hipac kasetin menestykseen uskottiin siksi lujasti. Japanilaisilla oli vahva tahto luoda Hipac-formaatista maailmanlaajuinen standardi!

Hipac-kasetissa oli jaettu neljä ääniraitaa kahteen stereo-ohjelmaan. Hipac-kasetteja käytettiin myös esimerkiksi Melos ja Univox nauhakaikulaitteissa. Recording Tape HD 5000 ja HP 407-kasetteja valmistettiin Apollon yhtiön nimissä.

Japanilaisilla 50- ja 60- luvuilla ollut mahtava talouskasvu mutta uusi liikeidea Hipac joutui alusta alkaen kovien haasteiden eteen. Myös ajoitus osoittautui vääräksi. Vuonna 1971 dollari joutui devalvoiduksi aiheuttaen Japanin viennille suuria ongelmia. C-kasetti valtasi markkinoita koko ajan vahvemmin. Vuonna 1973 koittanut öljykriisi johdatti Japanin talouden lopulta pahimpaan talouskriisiin sitten toisen maailmansodan. Maailman menestykseksi suunniteltu (lisenssillä valmistettu) Hipac-formaatti lopetettiin vähin äänin vuonna 1973. 

Pyrkiessään c-kasetilla maailmanlaajuiseksi standariksi Phillipsin c-kasetti kilpaili myös Saksalaisten Grundigin ja Telefunkenin valmistaman DC International-kasetin kanssa. Niinpä se tarvitsi Japanilaisten tukea, jolloin Sony painosti Phillipsiä luovuttamaan c-kasetin valmistuslisenssin ilmaiseksi. Näin Japanilaiset laitevalmistajat ryhmittyivät nopeasti joukolla Eurooppalaisen c-kasetin taakse. 

Päättymättömän nauhan kasettien valmistus päättyi siis (Yhdysvaltalaisten) keskinäisen kilpailuun, lisenssimaksuihin ja epäonniseen ajoitukseen. Jos suhdanteet olisivat olleet toiset, saattaisimme tänä päivänä kummastella päättymättömän nauhan kasettien asemasta c-kasetteja. 

Hipac näkymät "paranevat".

70-luvun alussa valmistetut Hipac-vaihtokasettivarastot ovat loppuneet jo vuosia sitten. Melos ja Univox-kaikujen soundia on laitteiden vaatimattomasta rakenteesta huolimatta pidetty nauhakompression ja soundinsa puolesta ensiluokkaisina. Jo pelkkä etuaste parantaa soundia. Niinpä laitteita halutaan pitää käytössä edelleen. Kasettien saatavuuden heikentyessä ja hintojen noustessa luotu korvaavia nauhajärjestelyjä. 

Dictaphone-vastaajan sekä Mail Call-kasetin lisäksi myös Playtape-kasetista pystyy saamaan muokkaamalla toimivan vaihtopatruunan. Apollon HD 5000-kaseteille on lisäksi tarjolla useita eri korjauspalveluita sekä varaosia. Sormistaan näppärän on mahdollista kunnostaa kasetti itse.

Hipac- ja PlayTape-kasettien huolto

Näytän seuraavassa yleisimmin saatavilla olevan Apollon Record Tape sekä PlayTape -kasetin käyttöönottokunnostuksen Melos nauhakaikuun. 

PlayTape sekä Hipac-kasetti.

Kasetit ovat mitoitukseltaan hyvin pitkälle identtisiä. PlayTape-kasetista on mahdollista tehdä helposti hyvin toimiva vaihtokasetti. Tarvitset ainoastaan viilaa. Viilaamalla kasettipesästä kohoke PlayTape sekä Hipac-kasetti sopivat jatkossa Melos-kaikuun täydellisesti. 

Kasettipesän olake, joka hiotaan pois.

 

Seuraavaksi roskien poisto imurilla sekä pyyhintä kostutetulla paperilla. Tämän jälkeen avataan kansi leikkaamalla paperi mattoveitsellä sekä avataan Hipac-kasetista pieni ristipäinen taustaruuvi. 

Kummassakin kasetissa, niiden etupuolella on (Phillips) ristipääruuvi kansipaperin alla keskellä. Sijainti löytyy tunnuselemalla. Hipac-kasetista lisäksi vapautetaan  kiekon lukitus sitä varten tehdyllä koukulla. 

Hipac-kasetin taustapuolen ruuvi
sekä koukun sijainti.

Tämän jälkeen irrotetaan kansi varovasti longistaen. Puhdistetaan kasetista irtonainen lika sekä lika myös nauharullasta. Kokeillaan varovasti nauhakiekon liikkuminen ja jousen toiminta. 

Tärkein työvaihe on irroittaa vanhat padit sekä kiinnitysliimat, puhdistaa alue ja liimata tilalle uudet padit. Jos nauha on esimerkiksi purkautunut sen pystyy kelaamaan takaisin nauhakiekolle.

Kasetin osat.

Tämän jälkeen kansi pannaan kiinni. Uutta c-kasetin nauhaa tarvitaan 15 metriä. Potentiometrin ollessa puolessa välissä eli asennossa viisi nauhanopeus on 10 cm/min.  Silloin yhden nauhakierroksen tekemisessä menee aikaa 2.5 minuuttia.

Paras nauhatyyppi kaikukäyttöön on type I normal bias kasettinauha. Myös Type I:n nauhoilla on keskinäisiä eroja. Jotkut ovat liian liukkaita ja toiset rypistyy tai rispaantuvat reunasta helposti. 

Kokeilujeni perusteella Sony HF ja TDK D, eli samat yhtiöt jotka toimittivat alkuperäisiä Hipac-kasettinauhoja ovat hyviä nauhakaikunauhoja. Netistä kasetteja löytyy myyntipalstoilta ja on myös olemassa kasettien omia myyntipalstoja. Alkuperäinen nauhatyyppi on ollut nykyaikaisia hieman paksumpaa ja nauhan voiteluun niissä on lisätty graffittia.

Testattavia nauhoja.

Mikäli nauhan tarvitsee vaihtaa kokonaan se tehdään seuravasti. Ensin tehdään teline, jossa c-kasetti sekä Hipac saadaan pysymään pystyssä, samalla korkeudella ja peräkkäin. Hipacin nauhakiekko on vapautettu koukulla. Kädet ei saa olla hikiset ja nauhaa on kosketeltava vain sen verran kuin on pakko. 

Katkaistaan kummankin kasetin nauha ja liitetään se c-kasetista Hipackiin. Liitokseen on saatavilla omaa teippiä ja liitostyövälineitä. Teipin liittäminen onnistuu myös ilman blockia mutta parit pinsetit ja suurennuslasi telineessä ovat työssä avuksi.

Seuraavaksi aletaan vetää nauhaa rauhallisella tasaisella liikkeellä niin, että se kelautuu kiekolle tasaisesti. Samalla Hipackiin menee uutta nauhaa c-kasetista. 

Nauhan vetoa Hipackista.

Nauhaa vedetään 15 m kunnes nauhalenkin pää on kertänyt kokonaan kasetissa ympäri ja palaa näkyville. Liitos katkaistaan c-kasetista. Leikkauskulma on 45 astetta. Huom! leikkauskulman suunta. (Toinen vaihtoehto on 90 astetta) Nauhakiekosta purkavan puolen terävä kulma tulee Hipacin etupuolelle. Tällä varmistetaan nauhan moitteeton kulku echoa käytettäessä.

Nauhan päät yhteen teipattuna.

Teipin pätkän päät leikataan samalla tavalla 45 asteen kulmaan kuin nauhakin leikattin. Teipin pätkä on noin 10 mm pituinen. (Vaihtoehtoisesti leikkaukset voi 90 asteen kulmaan). Teipataan Hipac-kasetin nauhanpäät yhteen yhdeksi lenkiksi. 

Nauhaliitos edellisestä kuvasta suurennettuna.

Kun harjoittelee vaihtoa muutaman kerran saa vahdon tehtyä reippaassa varttitunnissa. Niinpä onkin kätevä testailla eri nauhojen soundia.

Vasemmalla kunnostettu kasetti.

PlayTape-kasetteja.