Kestävän elämän manifesti

Luin juuri podcastin innoittamana Pasi Heikkurisen ja Toni Ruuskan kirjoituskokelman "Kestävän elämän manifesti." Manifestissä eli juhlallisesti sanottuna ohjelmajulistuksessa esitettiin seuraavanlaisia ajatuksia. 

Heti kirjan alussa kirjoittajat ottavat käsittelyyn kestävä kehityksen määritelmän koska heidän mukaansa nykypäivän kestävyyden käsite on viherpesuineen varsin epämääräinen. He esittävät kestävyyden niin että se tulee tarkentaa kahdeksi eri tyypiksi, heikoksi- ja vahvaksi kestävyydeksi. 

Heikko kestävyys perustuu Heikkurisen mukaan ihmisten tekniikan avulla luomaan jatkuvaan talouskasvuun. Luonnon arvo määräytyy ensisijaisesti ihmisen siltä saaman hyödyn perusteella. 

Vahvassa kestävyydessä ihmisten luomia laitteiden sekä tekniikoiden ei uskota pystyvän korvaamaan luonnon omia prosesseja. Esimerkiksi pölyttäjät ovat katoamassa kokonaan. Suurimpana syynä pölyttäjien vähenemiselle ovat sopivien elinympäristöjen väheneminen, hyönteismyrkkyjen lisääntynyt käyttö, vieraslajit ja ilmastonmuutos. Vahvassa kestävyydessä ihmisten tulee luopua uusiutumattomien materiaalien ja energioiden käytöstä. Tämän lisäksi uusiutuvaa maailmaa käytettäisiin vain sen uusiutumiskyvyn rajoissa. 

Kirjoittajat haluavat muotoilla myös väkivallan käsitteen uusiksi. Heidän mukaan antroposeenin ajan ihmiskeskeisessä luontosuhteessa luonto nähdään pelkästään ihmiselle alisteisena hyödykkeenä. Antroposeenisessä ajassa hyödykkeen eli resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä myös pidetään kehityksenä. 

Heikkurisen ja Ruuskan mukaan tähän ajatteluun pitäisi saada aikaan perustavanlaatuinen muutos eli luonnon resurssien hyödyntäminen pitäisi nähdä väkivaltana luontoa kohtaan. Luontoa olisi siten hyväksyttyä hyödyntää ainoastaan ihmisten ensisijaisten tarpeiden verran. 

Tarpeina mainitaan ravinto, suoja sekä kenties sosiaalista kanssakäymistä koskevat tarpeet. Näiden määrä ja laatu vaihtelee ihmisen sijaintipaikan mukaan. Esimerkiksi päiväntsasaajalla riittää kevyempi vaatetus kuin pohjoisessa.

Kirjoittajat nostavat esille väestöräjähdyksen. Väestö on kasvanut viimeisimmän vuosisadan aikana noin 1 miljardista 8 miljardiin! Väestömäärän lisääntyminen yhdistettynä luonnon hyödyntämiseen perustuvaan jatkuvaan talouskasvuun on kestämätön yhdistelmä. 

Kehityksen seurauksena käsillä on kirjoittajien mukaan kuudes massasukupuuttoaalto, kapitalismin romahdus ja dystopia. 

Ratkaisuksi ihmiskunnan ongelmaan Heikkurinen ja Ruuska tarjoavat "uusmaalaisuutta". Ihmiset voisivat muuttaa maalle ja aloittaa opetella selviytymisen vaatimattomilla puitteilla sekä lihasvoimalla. Taitoja voi hankkia Ruuskan masinoimassa Omavaraopistossa. 

------------------------------------

Tulevaisuuden näkymät ovat kieltämättä hiuksia nostattavat. Ehkäpä loppukahinoissa jokainen kansa yrittää saada omat jalostuneet geeninsä olemaan se jota jää eloon dystopian jälkeiseen aikaan, kuka tietää. 

Etulyöntiasemassa voisi kuvitella olevan se ken on ymmärtänyt laittaa lapsensa partioon, 4-h kerhoon, metsästys/kalastusseuraan sekä vaellusta harrastamaan. Lyhytaikaisen häiriön eli pahan päivän varalle on jokaisen hyvä varaua kotivaralla, joka ei ole tallennettu vyötärölle.

On selvää että "Kestävän elämän manifesti" sellaisenaan ajateltuna on utopia.  Vanhimpia käsityksiä myyttisestä onnelasta lienee Homeroksen Scheria, feakialaisten saari. Ensimmäinen tallennettu utopistiseksi luokiteltava ehdotus on noin 2 400 vuotta sitten Platonin kirjoittama tasavalta. Eedenin puutarha lukeutuu myös utopistisiin paikkoihin. Noin 500 vuotta sitten Thomas More kirjoitti julkaistufiktion ja sosiopoliittisen satiirin "Utopia", josta käsite on tullut nykypäivän sanastoon.

Monet kulttuurit sisältävät näitä utopistisia, myyttisiä tai uskonnollisia arkkityyppejä. Ne heräävät eloon erityisen vahvasti aina silloin kun ihmisille on koittaneet vaikeat ja kriittiset ajat. Kestävän elämän manifesti lukeutuu 2000-luvun moderneihin utopioihin, jossa kirjoittajien teksteihin sisältyy niukkuuden jälkeinen taloustiede ja myöhäinen kapitalismi. Hollantilainen filosofi Marius de Geus on ehdottanut ekologisten utopioiden voivan olla inspiraation lähteenä vihreään politiikkaan liittyville liikkeille.

Ongelman ratkaisusta kärjistäen voisi sanoa ihmiskunnalla olleen historiansa aikana vain muutama ongelmanratkaisukeino. 1700-luvun loppupuolelle saakka, jos kohdattiin ongelmia ryhdyttiin rukoilemaan. Jos ongelma paheni rukoiltiin kovemmin. Joitain tuhansia vuosia taaksepäin saatettiin pahimmassa paikassa jopa uhrata yhteisön jäsen jumalien lepyttämiseksi. 

Teollisen vallankumouksen myötä 1800-luvun alkupuolelta lähtien kun ihmisille on tullut ongelma, on ongelman ratkaisuksi keksitty kone/tekniikka. Koneuskonnossa jos ongelma on pahentunut, on kehitetty yhä parempi kone. Tai sitten kone vaikka ei konetta välttämättä olisi tarvitttukaan.

Ihmisten välille on tietenkin tullut kilpailua kenellä on tehokkain tekniikka. Se on kyllä oikeastaan kummallista että polttomoottorin idea, joka sylintereineen on lähtöisin höyrykoneista on edelleen eniten käytetyin keksintö. Parempaan ei olla kyetty.

1970-luvulta alkaen ongelmiin alettiin hakemaan ratkaisua mittaamisesta. Mittaususkonto on nykyään niin arkipäivää ettei sitä aina edes huomaa. Työpaikalla mitataan tehoa, tavoitteita ja suorituksia jatkuvan parantamisen nimeen. 

Eräs tuttu manasi lenkiltä tultuaan että lenkki meni ihan hukkaan kun askel- ja hyvinvointimittari jäi kotiin. Mittausvirheen seurauksena Facebook puolestaan liitti erääseen äärijärjestöön puolimiljoonaa käyttäjää noin vain. Mittaususkonnossa perusperiaate on että jos ongelma pahenee niin se korjataan lisäämällä laskentatehoa, mitattavia asioita ( esim. valvontakameroita) ja tekoälyä.

Kirjaan palatakseni siinä mainittua ja epätoivottua heikkoa kestävyyttä ihmiskunnalla on ollut käytössä jo ainakin 15 000 vuotta. Noihin aikoihin kesytettiin sudesta ihmisen paras kaveri eli koira. Koirat ovat toimineet ihmisen metsästykaverina ja pohjoisten alueiden rekikoirina näihin päiviin asti. 

Noin 10 000 vuotta sitten jääkauden päättymisen aikoihin ryhdyttiin järjestelmällisesti valikoimaan paremmin itäviä siemeniä ja kesytettäviä eläimiä, alkoi domestikaatio. Rajallisia resursseja kuten esimerkiksi kuparia on käytetty sen 8 000 vuotta ja kultaa 6 000 vuotta.

Heikosta kestävyydestä huolimatta kehitys on jatkunut vuosituhannesta toiseen verrattaen maltillisena. Ihminen on yrittänyt hallita ympäristöään mutta lopulta on aina ollut ympäristön armoilla. Esimerkiksi vielä 1800-luvulla Suomi oli länsi-euroopan köyhin kolkka ja kehitysmaa. Suurina nälkävuosina 1866-68 Suomalaisia kuoli joukoittain nälkään. Ennen näkemättömän nopea muutos koitti teollisen vallankumouksen myötä. 

Suomen talous on kasvanut näkävuosista 24-kertaiseksi ja itsenäisymisestäkin alkaen 15-kertaiseksi. Siis sadassa vuodessa! Kasvuvauhti on ollut Japanin jälkeen maailman toiseksi nopeinta. 

Heikkurinen ja Ruuska vertaavat vahvaa kestävyyttä palaamiseksi 50-luvulle. Kirjaimellisesti tulkiten he tarkoittanevat palaamista esiteolliseen aikaan 1700-luvulle, jolloin matkustettiin hevosilla tai jalan. Uusiutumattomia materiaaleja kuten rautaa tuolloin käytetiin ainoastaan auran terässä, kirveessä sekä puukossa. 

Tästä voidaankin palata historian saatossa nähtyihin utopia-kokeiluihin, joita on ollut runsaasti. 1800-luvulla niitä esiintyi eteenkin Yhdysvalloissa, jossa ryhmittymiä toimi parhaimmillaan toista sataa. 

Useat yhteisöistä olivat maatalousvetoisia, kristillisiä ja teollistumisvastaisia. Vuosisadan loppuun mennessä suurimman osaa toiminta oli kuitenkin hiipunut toimimattomana idealismina. Ajan saatossa myös Suomalaiset ovat perustaneet eri puolille maapalloa toistakymmentä ihanneyhteiskuntaa. 

1960-luvulla vaihtoehtoisia utopiayhteisöjä edustivat nopeasti hiipuneet hippiyhteisöt. Idealistisia ja maalaisromanttisia maallemuuttojuttuja on nähty tämän tästä nykypäiviin asti. Iso osa kokeilijoista on kuitenkin palannut kokeilusta vähin äänin kaupunkiin.

Yhdysvalloissa voimissaan on kristillinen Amissit-ryhmä. Amissit ovat toimineet peräti jo 1600-luvun lopusta alkaen samanlaista esiteollista elämäntyyliään noudattaen. Uskonto on elimellinen osa liikettä. Heikkurisen ja Ruuskan utopian voisi kuvitella olevan jonkin sortin amissi-elämää ilman uskonnollista twistiä. 

Amissi-pariskunta asioilla.

Maapallon väkiluvun kasvu on mittauksen tulos. Joidenkin mittausten mukaan käännekohta saattaa olla lähellä. Vielä pari vuotta sitten mitattiin että muutos koittaisi vasta 2100-luvulla. Tiedä mikä tulos on vuoden päästä. Joka tapauksessa ihmisten määrä 1 miljadista 8 miljardiin vain sadan vuoden aikana on paljon.

Heikkurinen ja Ruuska eivät esitä tämän konkreettisempia kehitysideoita uusmaaseutua ympäröiville yhteiskunnille. Ruuska ilmoittaa toteuttavansa omassa toiminnassaan uusmaalaisuutta. Onnea kokeilulle.

Jos minulta kysytään kuinka tässä kaikessa käy, villi veikkaukseni on että isossa kuvassa ihmiskunta jatkaa aina vaan itsekkäämmin mielihyvään perustuvaa elämänmenoaan vuoristoradan viimeiseen suureen laskuun saakka. Tässä voisi lainata ihmiskunnan muistokiveen muistokirjoituksen tuntemattomalta tinurilta: "paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvisi kylmeni".