Tapio Köykän paja valmisti VOIMA vahvistimia, joista tässä muutamia. Kaikki ovat tietenkin putkikoneita ja täysin toimintakunnossa:
Ensimmäisenä niin sanottu varavoimani, hehe. Se on merkinnän mukaan käynyt huollossa vuonna 1965.
VOIMA 405
Vasemmalta säädetään sävyä, keskellä virta kytkin
ja oikealla säädetään voimaa
Takapaneelissa hienoja yksityiskohtia,
DIN-liittimiä ja valovirtatöpselin mitoilla kaijutinlähtö muun muoassa.
Seuraavat vahvistimet ovat Vepsäläisen Karin kokoelmista.
Malli A 15W
Korkeat, matalat, voiman säätö ja valintakytkin.
Sama laite toiselta puolen.
Seuraavana malli K 40-2
Kallistettu säätöpaneeli.
Tässä on puolestaan pääteaste mallia P-40 ja E-5 etuaste
Olisi kyllä mukava saada kerättyä tänne kaikenlaista tietoa Voima vahvistimiin liittyen.
Loppuun oli pakko lisätä hienoa muotoilua samalta aikakaudelta eli Philips EL 6420. Tässä ns. leivänpaahtimessa on oikein paahtorivat. Hehe.
Ensimmäisen levyn kokemuksista oppineena ja rohkaistuneena halusin tehdä toisen täyspitkän. Kustansin ja tuotin tämänkin levyn itse. Studiossa levylle soitti oma bändi vierailijoiden lisäksi. Näin julkaisin albumin Sileä kivi. Levyn kappaleista on kuultavissa tässä blogauksessa näytteitä ja sitä on saatavilla CD.nä allekirjoittaneelta.
Levy on kuunneltavissa kattavasti myös musiikkialustoilta:
Bändissä soitti bassoa Tero Ylisirkka ja pianoa sekä koskettimia Panu Rouvinen. Petri Kainulainen puolestaan soitti rummut sekä perkussiot. Bändi soitti taustat kahdessa sessioissa syystalvesta 2004 ja kaikkineen levyn tekoon meni kaikki liikenevä vapaa-aika seuraavan kahdeksan kuukauden ajan.
Sävellykset ovat kaikki käsialaani, samaten tekstit yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Arrasin myös jokaisen kappaleen sovituksen.
Toimin tämän lisäksi levyn äänittäjänä sekä miksaanajana Les Paulin, Paul McCartneyn, Jimi Hendriksin tai Chet Atkinsin esimerkien innoittamana. Mukana apuna olivat Sami Pääkkö, Lassi Eskelinen ja Kari Vepsäläinen.
Käytin levyllä ensimmäistä kertaa juuri valmistunutta VOIMA 405 vahvistinta ja kitaroina soitin kiinteätallaista Fender Stratocasteria sekä Gibson Les Paulia. Efekteinä Echolette E 51 putkinauhakaikua. Soololaulujen lisäksi lauloin stemmoja.
Studion tarkkaamossa (Kuva: Kari Vepsäläinen).
Kappaleet päätyivät levylle äänitysjärjestyksessä, joka oli seuraava:
Tähdet taivaan säveltämäni kappaleen sanoitti Sirpa Pentikäinen ollen levyn ainoa vieras lyriikka. Biisi on sävelletty äänitysvuotena. Rummuissa vieraili Hannu Nenonen kuten myös seuraavassa.
Tuntureiden taa on edellisen tapaan saman vuoden sävellys.
Pieni laulu on alunperin Bengal-bändin aikaan 1986 kirjoittamani kappale ollen levyn ns. pöytälaatikkonosto. Päivitin ja viilasin mediun tempoisen beatin tekstiä ajan henkeen paremmin sopivaksi.
Swinging Elk on säveltämäni instrumental-rock, jonka nimessä levytys aikoihin kamppaili Moose ja Elk. Levylle päätyi sitten Elk, ja ihan vain siksi että ensimmäinen kitaravahvistimeni koskaan on ollut nimeltään ELK. Aasinsiltaa nääs hehe. Paikallislehti uutisoi tuolloin kolmen hirven kulkeneen pitkin pikkukylän Nilsiän raittia. Ne oli bongattu esimerkkinä linja-autopysäkkikatokselta seisoskelemasta.
Häiden aikaan kappaleessa harmonikkaa soitti Hannun lisäksi levyllä vieraillut Pasi Horttanainen.
Sileä kivi, biisi kantaesitettiin kesällä 2004 paikallisen OP:n 100v juhlissa vajaalle 2000 hengen yleisölle Nilsiän louhosareenalla.
Kuka sua silloin muistaakaan kappaleen rummuissa on Hannu.
Niagara Falls biisi on rautalanka Surf (Instrumental Rock)
Alla sinitaivaan kappaleessa Petri soitti Sileä kivi-biisin ohella mainiot perkussioraidat.
On kaikki paikallaan biisissä saksofoneja soitti Martti Hautsalo ja rummuissa Hannu.
Vaihtoehtoinen luonnos
levynkanneksi.
Sateenkaaren pää levyn päätösraitana valmistui tekstiltään nopeasti ja viime tipassa. Vastaavasti levylle päätyvään lauluraidan tekoon meni toista viikkoa noin kahdeksan tunnin työpäivinä. Mutta jälkeen päin arvioiden aherrus kannatti.
Lauluraitojen vääntöä.
Kaikki levyllä on kerralla soitettua ja laulettua luomua. Lisäsin levylle lopuksi vielä niin sanotun piiloraidan, joka on instrumentaali (Instrumental Rock, Surf) versio Sateenkaaren pää-kappaleesta.
Työ tuli valmiiksi helmikuussa kun levy lähti painoon.
Levyn masterointia oli auttamassa Ville Karaksela, kansikuvan otti Niko Mykkänen ja muita kuvia tuli ystäviltä sekä omista kansioista. Levyn visualisoinnin ja toteutuksen toteutti Jaakko Kärki.
Paikallislehti Pitäjäläinen 7.4.2005
Levynjulkaisu-juhlakonsertti oli Mantulla, Nilsiässä 3.4.2005 ja se veti tuvan täyteen.
Isomummoni Selma Niemi omaa sukuaan Kansanniva oli lähtöisin Rantsilasta. Hänellä on ollut muutama kuva sisaristaan. Ensimmäisessä kuvassa on Antti-veli univormussa. Lieneekö kyseessä sotilasasu?
Antti Kansanniva John Englundin
valokuvaamon visiittikortissa.
Antin kuva on otettu vuosien 1915-1929 välisenä aikana John Englundin ateljeessa Vaasassa Hovioikeudenpuistikko 10:ssä.
Selman veljistä Iisakki ja Otto muuttivat vuosisadan alussa Ameriikkaan. Otto kuoli jo vuonna 1926 mutta perheen perustanut Iisakki (Isaac, Isak) eli yli kahdeksankymmentä vuotiaaksi eli vuoteen 1970 asti. Molemmat veljet on mainittu siirtolaisuusinstituutin passiluettelossa ulkomaille muuttavissa.
Iisakki ja Otto siskolleen Selmalle Amerikasta
lähettämässään postikorttikuvassa.
Iisakki perheineen.
Kuvapostikortin kääntöpuoli.
Kortin kääntöpuolelle on kirjoitettu seuraavasti. Tässä on minun osoite.
Mr. Isaac Niva
Painesdale L. Box. 534
Mich U.S.A ameriga.
Kuten huomataan Iisakki Kansanniva muutti nimensä Amerikkalaisille helpompaan ja lyhempään muotoon.
Asuinpaikka sijaitsee Kanadan rajan läheisyydessä. Hänet on mainittu kirjassa "Amerikan Suomalaisten Sivistyshistoria" written by S. Ilmonen. Hancock MI, 1930.
Toinen otos samasta kuvaussessiosta.
Kuvan kääntöpuoli.
Toisen otoksen takana Isaac Niva on laittanut samat osoitetietonsa. Näkyvissä on myös vuosia myöhemmin Hilja Niemen tekemät hieman virheelliset merkinnät. Iisakki (Isak) kävi vuosien varrella joitain kertoja Sammalniemessä siskonsa Selman luona.
Sukututkimussivuston mukaan Isaac asui viimeiseksi
paikkakunnalla Chassel, Michigan
Tehtyäni ensi singlen alkoi 2003 nälkä kasvaa saada kokonainen levyllinen musiikkia omista lauluista. Olin kirjoitellut lauluja pöytälaatikkoon ja ajankohta alkoi tuntua sopivalle koostaa niistä kahdentoista kappaleen kokonaisuus. Näin julkaisin levyn Kaunein sana. Levyn biisejä on kuultavissa tässä blogauksessa, CD:nä sekä musiikkialustoilta.
Kaunein sana - kappaleen nuotit
Olin edellistä singleä tehdessä liittynyt kaikkiin mahdollisiin järjestöihin, joihin oli tuohon aikaan kuuluttava saadakseen julkaista ja kustantaa (kirjoittamaansa) musiikkia. Niin että kaikki tulee oikein ja voisi saada jokusen euron korvaustakin julkisesta esittämisestä. Ensinnäkin Teostoon säveltäjänä,sanoittajana sekä sovittajana. Sopimus kopiostoon painetun nuotin varalta. Ja orkesteri-ilmoitussopimus keikoilla esitetystä omasta musiikista. Kuten myös teoston NCB osastolta tallennuslupa levylle. Sopimus Gramexiin painetun levyn esiintyjä/kustantaja esityskorvausten kotiuttamiseksi oikein ja ÄKT:stä hankitut tuottajatunnukset. Niin olisi ollut energian tuhlausta nähdä moinen vaiva pelkän singlen takia.
Olimme rakennelleet kunnan avustuksella soittotiloja, joista lopulta kehittyi studio erillisine äänitarkkaamoineen. Valmistumisensa myötä 2002 tilat alkoivat toimia täydellä käyttöasteella ja levyille johtaneita äänityksiä alkoi tulla enenevissä määrin. Minä ehätin ensimmäisenä julkaisemaan täyspitkän levyn.
Mantun soittotila.
Levytys alkoi lokakuussa 2002. Ensimmäisten sessioiden komppiryhmään pyysin rumpuihin Hannu Nenosen. Bassoa soittivat Jari Mäkinotko ja Kalle Parviainen. Olin opetellut äänittämistä (josta kerron myöhemmin), joten toimin levyllä äänittäjänä ja kitaristi-laulajana. Tein myös sovitukset. Aikataulusyistä johtuen Hannu kävi soittamassa rummut ensin ja bassot otettiin erikseen. Biisit soittojärjestyksessään olivat seuraavat:
Kuva:Pitäjäläinen
Yksin illasta iltaan on hidas suffle Komppiryhmän lisäksi urkuja soitti Petri Summanen. Sanat/sävellys omat
Kaunein sana, joka on oma biisini äänitys mentiin samalla kokoonpanolla kuin edellinen. Lauloin itselleni vielä stemmoja.
Rokin räime biisi tuli kirjoitettua vanhan kunnon Elviksen Jailhouse Rockin hengessä. Bassoraidan biisiin soitti Kalle Parviainen.
Himalaja Beat joka on säveltämäni rautalanka (Instrumental Rock) Surf mentiin samalla rytmiryhmällä kuin edellinen.
Kannssas kahden kappaleen tekstin kirjoitti Sirpa Pentikäinen ja komppiryhmä Hannu rummuissa sekä bassossa Jari.
Aion tulla kotiin on kirjoittamani biisi jonka kappaleen sessioihin saatiin hyvä groove. Alla oleva viedo on paikallisen OP:n 100v juhlista jossa biisi esitettiin vajaan 2000 hengen porukalle levyn julkaisun jälkeen perustetulla bändillä.
Rakkauden siivin aurinkoon, joka oli jakson viimeinen sävellykseni, palataan Sirpan tekstiin ja beat-musiikkikuvaan samalla soittajaporukalla kuin edellisessä.
Vuoden vaihduttua 2003 alkuvuodesta soitot jatkuivat tutulla komppiryhmällä.
Miksauspöydässä käytettyjä kanavakohtaisia merkintöjä.
Aikaan toukokuun on nuoruusfiiliksiin luotaava biisini, johon fonit sooloineen kävi soittamassa Martti Hautsalo. Viulussa Mari Koivusalo ja koskettimissa Petri Summanen.
Tiellä oon taas, kirjoittamassani sävellyksessä on Sirpan kolmas teksti. Tutun komppirymän lisäksi Mari soitti viulut ja musetteharmonikkaa sooloineen vuoden 2000 harmoniikan soiton duettosarjan maailmanmestari Teijo Rekonen
Jääkukka teksin kirjoitti Jouko Lehtolainen ja sävellys on oma. Hannu, Jari, Petri combolla mentiin. Soolo akustisella ja kuoro-osuudet lauloi mainiosti Veli-Matti Ranta.
Tämä yö ja tunteet on puolestaan Kyösti Timosen tekstillä laulettu sävellykseni ja kitaraosat soitettu teräskielisellä akustisella.
Pieni, oma ystäväin on viime hetkillä ja nopeasti syntyt sävellykseni.
X-Files Blues on tekemäni biisi, joka joka ei mahtunut levylle koskapa poikkesi aika tavalla muusta materiaalista. Olin ehtinyt välillä jo unohtaa koko jutun. Tätä blogia varten penkoessa se tuli vastaan ja kymmenen vuotta arkistossa maannut backup samoista äänityssessioista eli X-Files Blues menee näin:
Soitto-osuuksien jälkeen miksasin ja masteroin levyn. Niko Mykkänen otti kuvat ja Tiina Hursti teki ley outin. Levyt painettiin maaliskuussa. Levyn julkkarijuhla oli pienimuotoinen kakkukahvittelu projektissa mukana olleille. Paikallislehti pitäjäläinen kirjoitti levystä jutun:
12.5.2003 Pitäjäläinen
Näin vuosia myöhemmin ja pitkästä aikaa levyn kuuneltuani on todettava, että se on ehdottomasti oman aikansa hieno dokumentti. Sen kyllä voi allekirjoittaa vielä tänä päivänä.
Sain tänä vuonna kunniakirjan toiminnastani Nilsiän elävän musiikin yhdistyksessä. Arvostan tunnustuksen tosi korkealle omalla asteikollani ja haluankin omistaa sen koko perustajaporukallemme.
Reilussa kymmenessä vuodessa on juttu alkanut unohtua, joten on paikallaan palauttaa muistiin mistä oli kyse.
9.7.2001 Paikallislehti Pitäjäläinen
Vuonna 2001 kutsuttiin noin kuuden tuhannen asukkaan Nilsiässä musiikin harrastajia ilman raja-aitoja koolle pohtimaan, kuinka paikkakunnalle saataisiin soittotiloja. Tilanne oli aivan surkea, sillä kunnassa ei ollut minkäänlaisia yhteissoittotiloja. Ja eteenkin nuoret muusikon alut kärsivät tilanteesta eniten. Ensin oli tullut lähtö mantun juhlasalista remontin alta. Sitten entisistä alkon tiloista yrityksen alta. Ja nyt siis oltiin vailla mitään tiloja, missä harrastaa bändi- tai muuta yhteismusisointia. Eikä ollut muutenkaan suuresti kehumista hujan hajan pitkin kuntaa hajallaan olevassa osin vanhassa ja rikkonaisessa äänentoistolaitteistoissa. Ja ne epämääräiset esiintymistilaisuudet olivat mitä olivat, missä sattuu ja miten sattuu. Tilanne oli kestämätön!
Osa ydinporukkaa vas. Seppo Airaksinen, allekirjoittanut,
Seppo Räsänen ja Petri Summanen.
Mukaan tuli oli niin rock-, pop-, iskelmä-, kevytmusiikki-, jazz- kuin kansanmusiikkitaustaista porukkaa. Päätettiin samantien perustaa yhdistys ajamaan muusikoiden yhteistä asiaa. Ajatuksena saada "lobbaus"ryhmä kuntapäättäjien suuntaan. Ja musiikkirajat ylittäen oli mahdollista saada joukkovoimaa.
-Nuorille musiikin harrastus on hyvä vaihtoehto kylillä pussikaljoittelun sijaan, sillä kaikki eivät halua pelata pesäpalloa. Musisoinnilla on tutkimustenkin mukaan todella paljon positiivisia vaikutuksia ihmiseen. Niinpä jo yksikin harrastukseen mukaan saatu nuori maksaa yhteiskunnalle pitkässä juoksussa takaisin säästyneinä sosiaalimenoina. Tämä oli yksi tärkeä johto ajatuksemme.
Näin nimeksi tuli Nilsiän elävän musiikin yhdistys samoista syistä aiemmin kehittyneen järjestön esikuvan mukaan. Minä tulin valituksi puheenjohtajaksi. Laadittiin säännöt ja päästiin yhdistysrekisteriin. Näin toiminta alkoi.
Kunnasta osoitettiin samantien vanhat palokunnan autotallitilat soittotiloiksi. Ne todettiin tuoreeltaan soittotilaksi kelpaamattomaksi. Joskin remontoimalla tiloista saisi ihan asialliset. Näin alettiin viikottaiset talkoot ja ryhmä vakiintui noin viidetoista hengen porukaksi.
Äänitarkkaamon ikkuna- ja oviaukko (kuvassa) olivat työläitä tehtäviä.
Paikallislehti Pitäjäläinen kertoi hankkeesta sivuillaan ja se antoi talkooryhmälle lisää pontta ajoittain horjuvaan uskoon tilojen valmistumisesta. Olihan soittotila nyt pelkkä epäsiisti pöly- ja tiilikasa. Kunnasta saatiin työkalut ja tarvikkeet.
Myöhemmin kunnan suunnassa alettiin uskoa, että kyllä nämä hullut musikantit ystävineen ovat tosissaan. Ja niin hankkeeseen alettiin vähitellen budjetoida rahaa. Suunitelmat saivat muotonsa ja sen myötä saatiin piirrustukset.
22.10.2001 Pitäjäläinen
Oli syyskuun 11 päivä vuonna 2001, kun tallien oviaukot
muurattiin tukkoon ilkivallalta suojautumiseksi.
Ihmeissään kuunneltiin uutisia maailmalta tornitajojen romahduksesta.
Syksy vaihtui vähitellen talveksi ja aherrusta jatkettiin. Kuinka ollakaan, työmaalle saatiin vuoden vaihtuessa kunnasta kaksi kirvesmiestä. Tässä vaiheessa oli hankkeen eteenpäin meno alkanut näyttää melko epätoivoiselle. Rahoituksen ja työmiesten lisäksi edistymistä vauhditti meidän porukasta koko talven mukana pelkkää harrastuneisuuttaan toiminut Seppo Airaksinen! Viikottaisia talkoita jatkettiin taas innolla ja ammattimiehet osoittivat meille tehtävät. Seuraavan kesän korvalla 2002 oli työmaalla tapahtunut ihmeitä ja ilolla saatoimme todeta valmista tulevan!
Valmistumisen myötä soittotilojen varauskirja alkoi täyttyä iloiseen tahtiin ja toiminta alkoi pyöriä täydellä käyttöasteella. Mikä oli ollut tarkoituskin. Sillä viimeistään osoitettiin hankkeen tarpeellisuus. Tilojen käyttöönottoon liittyi hieman dramatiikkaakin. Kun jotkut soittajatahot kävelivät ns. valmiiseen pöytään, mikä tietenkin oli täysin hyväksyttävää. Niin saivat kyllä sitten ihmetystä osakseen mitätöimällä kommenteillaan meidän työn täysin.
23.5.2002 Pitäjäläinen.
Tiloihin alettiin hankkia pikkuhiljaa kunnollisia äänentoistolaitteita ja kunnostella olemassa olevia. Kunnan kanssa tehtiin sopimus joka myöhemmin on osoittautunut esimerkiksi toimintamallista myös muihin kuntiin!
Sopimuksessa kunta luovuttaa musiikkikaluston yhdistyksen hallinnoimaksi. Joka puolestaan pitää sen kunnossa kaikkien musiikinharrastajaryhmien käytettäväksi. Saaden vastineeksi kunnalta toiminta-apurahaa, jonka avulla voi mm. palkata työntekijän yleismieheksi huoltamaan ja pitämään paikat sekä laitteet kunnossa! Win-Win vai miten ne viisaat sanookaan.
Soittotila vuonna 2013
Yhdistykselle hankittiin kotisivut, valmistajanaan Henry Mikkonen. Ne taitavat olla Suomen ainoat alkuperäiset ja lähes päivittämättömänä näihin päiviin säilyneet nykyään ns. museosivustot. Äänilevytoiminnan tiloissa pääsi korkkaamaan allekirjoittanut.
Aluksi tilassa oli suojeluskunnan eli manttaalitalon alkuperäiset putkat. Sittemmin täällä toimi naisten sekä miesten vessat. Vimeisimmäksi tilaan valmistui äänitarkkaamo vuonna 2002
Alettiin järjestää mitä moninaisinta musiikkiin liittyvää. Nuoriso-orkesteri tuli perustettavaksi yhdistyksen osastoksi. Konserttimatkoja järjestettiin, esiintymisiä bändeille, äänentoistopalvelua tilaisuuksiin, jopa tanssit pidettiin. Palkattiin tiloihin kerho-ohjaaja/talonmies/yleismies, hankittiin kalustoa, äänitettiin levyjä. Saatiin nuorison taidetapahumaan mukaan menestystä hankkinut Flash bändi ja lukemattomia muita treenasi soittotiloissa ahkerasti.
12.11.2003 Pitäjäläinen
3.6.2004 Pitäjäläinen,
ensimmäinen "kesäkauden" avajaiset
Vuonna 2004 toiminta jatkui edelleen vilkkaana ja ja kehitettiin mm. manttu-rock sekä kesäkauden avajaiset-tilaisuus satamaan. Jotka tapahtumat ovat taineet jäädä pysyvämminkin ohjelmakalenteriin. Kehiteltiin ohjattuja bändikerhoja koulun toimintana ja yhdistyksen toimesta hyvin ennakkoluulottomasti. Toimivia resursseja mahdollisimman tehokkaasti hyödyntäen "crossover" hengessä ja nurkkakuntaisuutta vältellen. Oli äänityönkurssia lukioon ja mitä kaikkea muuta.
Olin tämän kovasti elävän musiikin yhdistyksen puheenjohtajana vuoden 2005 alkupuolelle asti. Samalla hoitelin muusikon työtä itseäni yhä vähemmän säästellen. Sitten oli pakko painaa jarrua, rauhoittaa tahtia ja järjestää elämään palautumisaikaa.
Nilsiän elmun saattoi jättää hyvillä mielin seuraavan pj:n käsiin. Toiminta oli saatu vakiinnutettua tukevalle mallille! Ja ilolla voi todeta asianlaidan olevan niin vieläkin, yli kymmenen vuoden päästä. Nilsiän Elmu Ry toimii hienosti edelleen. Niin, vierivä kivi ei sammaloidu.
Savotar numerossaan 28.7.1910 no 82 s3 kirjoittaa samasta Pentikäisten suvun perimätarinasta mistä aiemmin kirjoitin blogissani Isien isät. Juuri löytämäni leike siis vahvistaa tarinan olemassaoloa! Savottaressa se menee näin:
Yhtä ja toista
Kahvia ei entiseen aikaan käytetty niin viljalta kuin nykyisin, jolloin sitä pitää olla kolmasti päivässä; muutoin eivät työmiehet talossa pysy. Nilsiän pitäjässä oli erään Pentikäisen vaimo noin 50 vuotta sitten varannut lapsisaunoihinsa kahvia puoli naulaa. Siitä ne lapsisaunat juotiin ja loput pani vaimo talteen niin kauaksi kunnes näkisi tulisiko pojasta mies vai ei. Kului vuosia. Pojalla oli useita setiä ja eräänä päivänä hän säästöillään osti näiden osat yhteisestä tilasta. Silloin etsi äiti kahvit säästöstä ja keitti ne harjaisiksi. Mutta kaikille ei sitä olisi riittänyt. Silloin hän meni ja lämmitti saunan, kutsui kaupantekijät sinne ja löi kahvilla löylyä. Niin saivat siitä kaikki osansa.
Pentikäisen suku on muuten tullut Nilsiään, Halunan kievarin paikalle Inkeristä, sotaväen ottoa pakoon, ja oli suvun nimi Kivekäs. Kuopion kirjoihin otettaessa se muutettiin Pentikäiseksi, kun Kivekäs on täällä outo nimi.
Minulla tuli vuonna 2008 vaihe, jolloin halusin alkaa käyttää lukemattoman monien kitaristien (esim. Stevie Ray Vaughanin aikanaan) suosimaa klassikko Overdrive-säroefektiä nimeltään Tube Screamer TS-808. Ja kuten arvata saattaa, niin ne alkuperäiset vanhat "Vintage" pedaalit ovat arvossa arvaamattomassa. Vepsäläisen Karilta sitten kuulin, että on mahdollista saada samaa soundia järkevään hintaan itse tekemällä!
Himoittu Ibanez Tube Screamer TS-808 säristin.
Haa! Tässäpä olisi ratkaisu pulmaan. Custom Sounds välittää builtyourownclonen eli tuotenimeltään B.Y.O.C rakennussarjoja, ja kun on tullut harrastettua tähän ikään myös juotosliitosten tekoa. Niin ei kun rohkeasti tilausta tekemään. Onhan omatekemässä muutenkin aina se tietty "fiilis".
Pikkupaketti tuli viikon kuluessa postissa ja innokkaasti tutkimaan, että mitä sitä tulikaan tilattua. Selvisi rakennussarjan olevan viimeisen päälle laadukas! Piirilevyllä komponenttien paikat oli merkitty selkeästi. Metalliosat täysin sopivat ja sarjan valmistajan kotisivuilta sai tulostaa pdf tiedostona täydellisen rakennusohjekirjasen osaluetteloineen. Ja autenttisuuden takaamiseksi komponentit olivat täysin samat kuin alkuperäisessä, tavoitelluimmassa versiossa. Jossa mm. käytettiin JRC4558D lastua eli IC-piiriä!
Eikä tässä vielä kaikki "boutique builders"ejä ajatellen mukana oli muutama modifiointi vaihtoehto komponentteineen sekä vinkkejä. Yksi huono puoli sarjasta löytyi. Se että kaikki oli pelkästään Englannin kielellä.
Yksi ilta meni laitetta kootessa. Muuta ei tarvittu kuin huolellisuutta ja hieman sorminäppäryyttä. Ja voilaa, säristin oli valmis!
Ismon TS-808 klooni modauskomponentteineen sekä manuaali.
Seuraavassa linkissä on soittoani pedaalin valmistumisen ajalta tuoreeltaan
Nyt kun olen testaillut laitetta viiden vuoden ajan, voin suositella pakettia muillekin juotostöitä harrastaville kitaristille. Tähän saakka laite on ollut täysin huoltovapaa! :)
