maanantai 5. toukokuuta 2014

Vintage nauhakaiut Echolette ja Dynacord

Werner Pinternagel, syntyi vuonna 1913 Thüringenin kaupungin Jenassa jossa myös opiskeli insinööriksi. Hän osallistui toiseen maailmansotaan jääden vangiksi. Vapauduttuaan Werner palasi Saksaan 33 ikäisenä ja perusti radiokorjaamon. Se remontoitiin entiseen hevostalliin. Sitten hän rakensi yksinkertaisin keinoin ensimmäisen vahvistimen nimeten sen "Dynacord" ja perusti yrityksen. Nimessä "Dyna" tarkoittaa tekijöiden dynaamista sitoutumista yritykseen "chord" tarkoittaa valmistajan ja soittajien välistä yhteyttä.

Alussa omistajan lisäksi oli apuna hänen vaimonsa, kaksi tytärtä ja poika. Vuoden päästä palkattuja työntekijöitä oli jo neljä kappaletta ja oltiin uusissa tuotantotiloissa. Vuonna 1947 alettiin virallisesti valmistaa vahvistimia sekä audio-laitteita. Vuoden päästä ilmestyi markkinoille ensimmäisen "matkalaukkuvahvistin" eli mukana kuljetettava ja mikseri. Sodan jälkeen oli musiikkimaku muuttunut maailmassa ja säköistyvät kitarat sekä laulu tarvitsivat vahvistimia. Viihteelle oli kova kysyntä eikä enää kelvannut pelkkä akustinen haitari.

Werner osui kultasuoneen. Kannettavat vahvistimet kuten Dynacord KV 6 & 10 olivat täysosumia. Alettiin valmistaa lisäksi mikrofoneja  "Dynaphon"-nimellä sekä elokuvamusiikkilaitteita. Koko viisikymmentäluku oli voimakkaan kasvun aikaa. Vuonna 1958 tuotanto siirrettiin isompiin tiloihin Straubingiin.  Dynacord "Echocord" näki päivänvalonsa vuonna 1959. Toimintaa laajentaessa yhtiömuotoa täytyi muuttaa laajemmalle pääomapohjalle. Vuonna 1962 yhtiö aloitti massatuotannon bassovahvistimista ja kaiuttimista. Vuonna 1965 yhtiö työllisti jo noin 250 työntekijää, tuotelinjassa oli sähköiset soittimet, mikrofonit, ääni jne. laajenevaa tuotantoprosessin oli järkeistettävä.


Echochord vuonna 1959

Amerikassa Les Paul mm. oli tehnyt kokeita kelanauhureilla ja vuodesta 1953 Ray Butts valmisti pienen määrän EchoSonic vahvistimia. Nämä olivat kautta aikain ensimmäisiä echo-kaikuja.


Sellainen oli mm. kitaristi Scotty Moorella jota soitti Elviksen ensi levyillä sekä Chet Atkinsilla. Echo on kuulunut elimellisesti myöhemmin jalostuneeseen Rock-a-billy musikkiin.

Kehitysversiot NG 3 ja NG 4 1950-luvun puolen välistä lähtien..

Keksijä Artur Klemt (1913-1985) oli perustanut 1930-luvulla Münchenin lähellä liikkeen "Radio Klemt". Myöhemmin yritys kasvoi ja sillä oli haaraliikkeet Bremenissä ja Hampurissa. 1950-luvun puolessa välissä Ambros Seelosksen bändissä soittanut Hans Bauer oli kuullut Ray Butts-soundia kierueella olevassa amerikkalaisbändissä. Hans heitti ajatuksen valmistaa mikserivahvistin omiin tarpeisiinsa. Hän pyrki kumppaniksi yhtiöön, että voisi olla tekninen neuvonantaja ikäänkuin Les Paul Gibsonilla mutta osaomistajana.


Echolette logo.

Ajatus johti Hans Bauerin ja Klemt-yhtiön yhteistyöhön. Muutamia malleja rakennettiin ja sitten tuli idea kehittää laitteeseen kaiku. Nämä laitteet testattiin ensin käytännössä Ambros Seeloksen puhallin-bändin kanssa keikalla ja vuodesta 1959 luotiin tavaramerkki "Echolette." Hans Bauerille tuli kaikki tavaramerkin yksinoikeudet ja laitteita myytiin "Echolette myynti"-yhtiön kautta! Yhtiö esitteli "Klemt"-tuotteita, kuten mikserivahvistin "M40" ja kaikuyksikkö "NG" josta tuli nopeasti myyntihitti joka kesti melkein kymmenen vuotta. Nimi laitteelle tuli siitä kun laite oli lämmön johtamisen takia valmistettu reikälevystä ja väritetty kultaiseksi eli "kultainenhäkki."

Vuosien 1960-1967 versiot
Tätä NG:n kanssa täysin identtistä
keräilyharvinaisuutta valmistettiin
ainoastaan 300kpl vuonna 1960.
 Vuonna 1958 Neljänkymmenen viiden ikäisellä keksijällä Arthurilla oli muuten kahdeksan vuotias poika joka oli täysi nimikaima isänsä kanssa. Hänestä tuli myöhemmin niin ikään keksijä. Echoletten myynti oli voimakasta koko kuusikymmentä luvun ja se kasvoi kasvamistaan mm. instrumentaalimusiikin suosion myötä.

Vuonna 1960 dynacordilla tehtiin NG-identtistä kaikua, mutta vain 300 kappaletta. Sen jälkeen Dynacordin mallia muutettiin. On sanottu että The Beatles käytti Echolettea uransa alussa. Amerikkalaista ainakin Chuck Berryllä on sanottu olleen Echolette.


Kitarabändit ottivat echo-kaiut omakseen, Suomessakin on sanottu The Soundsien levyttäneen Mandchurian beatin Echoletella. Dynacordilla tehtiin muutettua Echocord mallia putkikoneena vuosina 1961-1965 jonka jälkeen tuotemrkissä siirryttiin kokonaan halpaan, kevyeeseen ja helposti automatisoituun transistoritekniikkaan.


Menestynyt Hans Bauer osti suurimmasta kilpailijastaan Dynacordista 50%: n markkinaosuuden. Tämä isompi yhtiö oli nopeasti kasvettuaan joutunut kassapulaan. Menestyksekkään ja kalliin (970 Dmk) NG:n valmistus lopetettiin vuonna 1967. Klemtin ja Hans Bauerin yhteistyö päättyi jolloin "Klemt" poistui logosta. Tuotemerkki "Echolette" säilyi vielä.
Dynacord laajeni voimakkaasti ja kaikki myynti tapahtui "Echolette myynti"-yhtiön kautta. Uusia tuoteryhmiä tuli molempiin yhtiöihin. Ehcoletilla oli yhteistyössä AKG-mikrofonit tai  ISOPHON kaiuttimet.

Echolette E 51 putkinauhakaiku.

Echolette-yhtiö aloitti nauhakaikumalli E 51 valmistuksen vuonna 1969. Tämä on täysin identtinen aikaisemman menestysmallin NG 5 kanssa. Ja tuote oli jalostunut pois lastentaudeista. Laitetta myytäessä "moderni taide nahkapäällysteinen puukotelo, kromikulmat"  koettiin hieman oudoksi ja kysyntä oli yksinkertaisesti mennyt ohi. Joten studioihin suunnattu, hyvä mutta kamalan kallis (hinta 1498 Dmk) malli päätettiin lopettaa 1974.


Viimeiset myytiin hinnaston mukaan parin vuoden päästä. Kalliista hankintahinnasta johtuen yksilöt ovat vielä vuosikymmenien päästä hyvin säilytettynä hyvässä kunnossa. Edellä mainitusta jotuen näistä on tullut "löytö".


Saksasta ostamani kaiun soundi miellytti vuoden verran 2003.

Vuonna 1969 Dynacord yhtiö fuusioitui Echoletten kanssa ja nimeksi tuli Dynacord GmbH & Co.KG. Yhtiöllä oli yhteensä 10 osakkeenomistajaa. Vuonna 1970 Dynacordin perustanutt Werner Pinternagel myi oman osuutensa muille yhdeksälle osakkaalle.

Vuonna 1980 Hans osti osuudet muilta osakkailta Dynacordista ja sen jälkeen Echolette tuotemerkkinä lopetettiin kokonaan. Vuoteen 1990 asti Dynacordin omisti Hans Bauer ja useita saksalaisia ​​perheitä. Sitten Dynacord myytiin amerikkalaisille sijoittajille.

Ostin Saksasta kaiun ja sille priima "vara-kaiun" vuonna 2003.

Käyttöä koskevat tekniset tiedot :
Käyttöjännite : 110 , 130 , 150 , 220 , 240 , 250 VAC, 50-60 Hz
Virrankulutus : 45 wattia
Putket : 4 x ECC83 , 1 x ECC 82 , 1 x EM 84
Diodit ja tasasuuntaajat : B 300 / C 70 , 1 x SFD 108 , 2 x BA 170
Toiminta: echo / reverb nauhalenkki DE 299
Taajuusvaste : Alkuperäinen 50-16000 Hz
Echo / Reverb : 50 - 12000 Hz -3 dB
Tulot: 2 x matala impedanssi korkean impedanssin mikrofoneja tai Instrumentteja: 5-200 mV 50 ohmiin > 1 Mohm
1 x Organ : 75 mV - 2 V 100 kOhm
1 x tallennus signaalin M 70 M 150 : 20 mV 100 mV
Lähdöt : jack III : Pin 1 = 10-50 mV 10 kOhm Pin 3 = 200 mV - 1 V 500 kOhm
Kaukosäädin Echo / Reverb : 5 pistokkeeseen Jalka kytkin ( on-off ) tai jalka tai kauko- ohjain ( portaaton säätö )
Kaikuviiveen : LANG = 76 ms , 228 ms tai 380 ms LYHYT = 38 ms , 114 ms tai 190 ms
Terän nopeudet : LANG : 22 cm / sek. LYHYESTI: 44 cm / sek.
Magneettipäissä : 3 x Äänitys, 2 x Toistaa, 1 x pyyhkiä.
Echo Numero : max. 10
Jälkikaiunta-aika : max . noin 3 sekuntia
Kaiku / kaikuohjaus: erottaa kolme erikseen säädettävää tallennuspäätä
b . kaksi kytkettävissä toistopaikkojen
c . kaksi kytkettävissä linjanopeuksilla
Jälkikaiunta Luonne: Säädettävä nuppi Sävynsäätö
Näyttö : Tube EM 84
Bedienungselemenete : 1 kutakin äänenvoimakkuussäätimet tulo 1-3, jokainen sävy ohjaa tuloa 1 ja 2
4 painikekatkaisijaosan ja 1 kytkinlaitteen toimintoja
Sulakkeet : Teho : 110-150 V ~ 600 matto , 220 V - 250 V ~ 315 Mat
Lamppu : 1 x 7 V / 0,3- E 10
Design: Moderni taide nahkapäällystys puinen kaappi kromi nurkissa ja hopeanvärinen etupaneeli
toiminta , 2 kahvaa
Paino: 9 kg
Mitat : 430 x 245 x 150 mm ( L x S x K )
Tarvikkeet (toim. mukana ) : 1 Diodikaapeli , 1 Käyttöohje


Vuonna 2003 aloin perehtyä rautalanka ja instrumental-rock laitteisiin syvemmin. Leif Nymanin artikkeli oli hyvä alkujohdatus (muusikko/94). Olin tehnyt uusimman digitaalitekniikan seuraamisesta täyskäännöksen analogi-klassikoitten tutkailuun. Hankin Saksasta ensin Dynacordin, minkä soundi oli minulle liian kirkas. Sitten hankin kaksi Echolette E 51 laitetta. Toinen ikäänkuin varalle. Näissä on hinta/laatu suhde kohdallaan ja putkietuaste samaan rahaan! Käyttöönottohuollon jälkeen laitteet ovat toimineet moitteemasti. Alkuun vieläpä aktiivisessa keikkakäytössä mukana. Ja ovat täydelleen käytössä vielä vuonna 2014!

Pitkään käyttöön ei tarvita muuta pari muistettavaa juttua sekä huolellisuutta. Säilytys kuivassa ja lämpimässä. On hyvä vältää kolhimista koska laite sisältää hienomekaanista- ja putkitekniikkaa. Säilytys pölyltä suojattuna eli huppu päälle. Kumitelaa ei saa jättää painatukseen. Soiton loputtua laitetaan ensin kaiku päältä pois napista (painonappi 1) ja sitten vasta virta. Laitteen sammuttamisen jälkeen on vielä hyvä antaa putkien jäähtyä jokunen minuutti ennen liikuttelua.

Käyttöön suositellaan nauhatyyppiä BASF tai AGFA professional 368 ja oikeaa teippiä nauhalenkkien (leikattu 45 asteen kulmaan) tekoon. Hyvä nauha kestaa helposti yli 200 tuntia. Soundista on sanottava vielä sen verran, että digitaalimallintajista suosituimpia RE-201 ja El Capistan jäävät selvästi taakse vielä vuonna 2014.

Echolette on saksalaisvalmisteinen nauhakaikujen klassikko. Laitteesta löytyy 4 kpl ECC83, sekä ECC82 ja EM84 -putket. Nauhanopeuksia on kaksi, äänipäitä 3 kpl sekä toisto ja pyyhintä. Sisääntuloja on 3 kpl, joista kahdessa herkkyys- ja sävynsäätimet. REVEB DURATION potikka on kaksitoiminen. Toinen äänipää kytketään päälle vetämällä akselista kohtuullista voimaa käyttäen. Yleisesti Echolette on lujasti valmistettu ja kokoamisessa on käytetty paljon käsityötä, poit-to-point. Se on suunniteltu käytettäväksi puhallinbändeihin, lauluun, urkuihin, sähkökitaraan jne.




Echolette kaikua voi kuulla myös efektinä käytettynä Telstar-kappaleen alussa ja lopussa. Hitiksi noussut biisi oli tehty ensimmäisen satelliitin innoittamana. Silloin aukesi ensimmäistä kertaa sähköinen yhteys Amerikan ja Euroopan välille. Musiikin leviämiseen tällä oli valtava vaikutus.  Esimerkiksi suosituksi tulleessa instumentaalimusiikissa käytettiin paljon ehco-kaikua (alkaa kohdasta 0:25). Laitettä käytettiin myös yleisesti 60-luvun avaruus scifi-elokuvissa äänitehosteena. Muuten Jimi Hendix diggaili avaruusscifi-leffoja, joissa oli käynyt nuorena perheensä mukana. Laitteella saa myös aikaan mahtavia psykedelisiä äänimaailmoja.



2 kommenttia:

  1. Kiitos Ismo hauskasta läpileikkauksesta, jossa en tosin ihan pysynyt kärryllä, miten ja milloin Echolette ja Dynacord yhdistyivät, kun molempien tuotteita taisi(?) olla rinnakkainkin markkinoilla. Itelläni on tuo kultainen Echoletten kaiku ja sille varaosalaite, samoin M40-putkivahvari kaappeineen ja m-60 Echoletten vahvari omine kaappeineen. Lämpimät on saundit.

    VastaaPoista
  2. Oikeassa olet lämpimät on soundit :) Hieno vehje se kultainen paketti. Se kai se The Beatlesienkin alkuperäisen laulusoundin takana oli.Kaikua on käytetty kanssa monessa hienossa jutussa. Niin silloin kun kirjoittelin tuota juttua oli haastavaa löytää yhtään mitään tietoa ja sitten se jäi vähän sekaiseksi. Mutta ydin oli että Echolette oli aluksi omansa jota dynacord yritti aluksi härskisti alkaa kopioimaan. Mutta se torpattiin. Myöhemmin Dynacord osti Echoletten ja sulautti itseensä. Omani hopeanaama on tuota sarjaa. Kytkentä kultanaaman kanssa identtinen mutta ulkoasu eri.

    VastaaPoista