torstai 21. joulukuuta 2017

Hyvä paha alkoholi

Alkoholi aiheuttaa Suomalaisissa suuria tunteita puolesta ja vastaan. Nykytietämyksen mukaan Kiinalaisten tiedetään valmistaneen jo kivikaudella yhdeksän tuhatta vuotta sitten riisiviiniä. Ensimmäiset merkit rypäleviinin valmistuksesta ovat tuhat vuotta myöhemmin ja edelleen kivikaudelta nykyisen Georgian alueelta. Silloin keksittiin saviruukkuun unohtuneen viinirypälemehun muuttuneen juomaksi, joka muutti maistelijan tajuntaa! Tuotekehittely on yhtä vanha juttu sillä jo ensimmäisten havaintojen jälkeen alettiin kiinnittää huomiota lajikkeisiin ja tuotantotapoihin.

Saviruukku (pixabay)

Toistaiseksi vanhimmat löydökset oluen valmistamisesta ovat viiden tuhannen vuoden takaa nykyisen Irakin alueella sijainneesta Mesopotamiasta, jolloin työmiehen palkka maksetiin oluena. Samaa hyväksi havaittua tekniikkaa saada työmies vauhtiin alkoholipalkalla hyödynnettiin samoihin aikoihin Egyptissä. Suuria määriä juomaa tuottavat olutpanimot ovat vuosituhansia vanha keksintö niin ikään.

Oluen valmistuksessa eräs tärkeä aines on humala, jota on esiintynyt Suomessa kautta koko tunnetun oluen valmistuksen historian. Rautakauden kalevalassa kerrotaan humalan, ohran ja veden yhdistämisestä juomaksi. Hämeen seudulla sitä sanotaan sahdiksi. Juoman valmistustapaa on myös ehdotettu puuttuvaksi renkaaksi muinaisen Mesopotamian ja nykyoluen valmistamisen välillä.

Humala (Pixabay)

Toinen perinteinen juoma pohjolassa on ollut sima, jolla itseasiassa tarkoitetaan hunajaviiniä. Kalevalassa on mainintoja hunajasta ja simasta. Hunajan lähteenä käytetyn villimehiläisen pesiä on myös käytetty ensimmäisissä Laatokan Karjalan kuvituksissa. Hunajaviini alkoi jäädä paitsioon kristinuskon ja rypäleviinin valloittaessa uusia alueita.

Suomenniemi 1500-luvun kartassa.

Keskiajalla nykyisen Suomen alueella linnoituksissa majailleille sotilaille oli määritelty kiintiöoluet eli käytössä oli edelleen vuosituhansia vanha kannustin. 

Oluttynnyri (Pixabay).
1500-luvulla pohjoismaissa yleistyi (palo)viina, jossa laimeammista alkoholijuomista rikastettiin alkoholipitoisuutta tislaamalla. Toisin sanoen saatiin aikaan tiukempaa tavaraa, joka liikkui pienemmässä tilassa eikä jäätynyt pakkasella pilalle. Harvaan asutussa ja talvella kylmissä pohjoismaissa sekä Venäjällä keksintö otettiin ilolla vastaan.

Nykyisen kaltaista vähäalkoholista simaa alettiin valmistaa Suomessa 1700-luvulla alkuun kartanoissa.

Pohjolassa on suhtautuminen alkoholiin ollut aina kompleksinen. Mannermainen alkoholin käyttö on yleensä koettu sivistyneemmäksi. Mikä sitten on se tekijä joka on tehnyt eron harvaan asutun pohjolan ja Venäjän sekä keski-eurooppalaisen väen alkoholikulttuurien välille?

Keskustelin aiheesta vuosia sitten erään belgialaisen kanssa ja hän esitti asiasta mielenkiintoisen pohdinnan. Siellä päin käytetään alkoholia ainoastaan porukassa. Kun iloisessa pöytäseurueessa joku humaltuu liikaa, saksalaisella on tapana huomauttaa asiasta hienovaraisesti sipaisemalla etusormella nenää ja ranskalaisella korvanlehteä. Huomion osakseen saanut ottaa kierroksen tai kaksi vettä. Tai sitten toteaa että pitää lähteä nukkumaan kun olen aivan väsynyt.

Päivällisen jälkeen (Pixabay).

Suomessa ei tällaista merkkikieltä tunneta. Asia on paremminkin päinvastoin, jos joku ei ota vastaan tarjottua paukkua se on varsinkin turpaan lyönnin peruste. Ja tämähän tietysti johtuu Suomalaisten miesten jalostuneista geeneistä.

Vuoden 2018 alussa Suomessa astuu voimaan uusi liberaalimpi alkoholilaki, jossa otetaan etäisyyttä perinteiseen pohjoismaiseen holhoamisperinteeseen. On mielenkiintoista nähdä kyetäänkö täällä ottamaan uudistus vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti