 |
| Kuvassa esitetään saamelaisten levinnäisyyttä sekä tallella olevia rumpuja. |
Alkuperäiskulttuurien tapaan Saamelaiseenkin elämänpiiriin on kuulunut kiinteästi rumpu. Pohjois-Saamessa se on tunnettu nimellä Goavddis. Etelä-Saamessa siitä on käytetty termiä Gievrie. Suomessa rumpu on ollut Kannus. Rumpu on ollut oman aikansa älypuhelin, tabletti tai iPad. Se on kuulunut joka talouteen ja sillä on haettu tietoa ja selkoa mieltä askarruttaviin maallisiin, henkisiin, meneviin ja tuleviin asioihin. Lisäksi siinä samassa oli soitin, kartta ja seremonia väline. (Olisikin hauska kun joku tekisi rumpuaplikaation) Rumpua on käyttänyt vain perheen mies. Soitinta on kuljetettu aina leirin muuttaessa viimeisessä ahkiossa ja sitä on säilytetty pyyntivälineiden kanssa omassa kodassaan tai asutun kodan pyhimmässä paikassa. Myös arkikäyttöön tuleva rumpu on täytynyt vihkiä käyttöön otettaessa. Siitä lähtien se on ollut omistajansa henkilökohtainen esine.
 |
| Tietäjän "loveen lankeaminen". |
Yhteisössä on ollut lisäksi tietäjä jonka rummussa oli vahvimmat ominaisuudet. Yhteisön puolesta hän hoiti hankalimmat asiat ja viimeisenä keinonaan käytti tietojen hakemista henkilökohtaisesti. Tämä tapahtui henkisellä matkalla eli loveen lankeamisella. Tämä oli transsitila johon hankkiuduttiin monotonisella rummuttamisella, helyjen kalistelulla ja kärpässienellä. Myöhemmin lisäksi tuli paloviina. Matkoja ei tehty kevyin perustein koskapa se oli fyysisesti sekä psyykkisesti erikoisen kuluttavaa. Muun muoassa kärpässienen käyttö aiheuttaa jatkuessaan masennusta sekä raskasmielisyyttä. Kurositeettina mainittakoon Ruotsin saamelaisilla tietäjillä olleen käytössä punainen hattu. Tämän on arveltu tulleen käpässienien innoittamana ja johtaneen myöhemmin tunnettuihin tonttuhattuihin.
 |
| Uskonnollinen näkemys loveen lankeamisesta. |
Ensimmäisen vuosituhannen täytyttyä kristinusko saapui pohjolaan niin, että siitä tuli viimein valtionuskonto. Rummusta alettiin käyttää negatiivisesti sävyttynyttä noitarumpu-nimitystä. Kalmarin unionin aikana 1500-luvulle tultaessa itämeren ja pohjanmeren ympäristö oli jo käännytetty. Käännytystyön radikalisoituitumisen jälkeen 1600-luvulla rumpua tavattiin enää Saamelaisilla. Sata vuotta myöhemmin heiltä kerättiin viimeiset käytössä olleet rummut. Ruotsin kuningas koki väkivaltaisen lopun vuonna 1792. Suuri, satojen rumpujen kokoelma tietoineen paloi Kööpenhaminaan palossa 5.6.1795. Aikakausi oli levoton ja vuonna 1809 Ruotsi kutustui nykyisin tunnettuun muotoonsa. Vuonna 1813 Tanska oli konkurssissa.
 |
| Rummun käyttöä kuvassa Ruotsin alueelta. |
Siperian ja Mongolian rummusta on käytetty nimeä Shaman Drum. Heillä pohjolan pyyntikulttuuri säilyi alkuvoimaisena pisimpään. Niinpä mm. "New Age" shamaaniharrastajat ovat ottaneet tämän eksoottisen termin käyttöönsä. "Uuspakanuus" vaikuttaa olevan nykypäivänä kasvussa oleva pienryhmien muodikas vastaliike.
 |
| Tutkijan merkintöjä: Findmarchen, Thomas von Westen, vuonna 1723. |
Keräilijä-metsästäjiin ajattelen kuuluvaksi myös Afrikasta orjiksi pakkosiirretyt Vodou-rumpuineen sekä mm. Intiaanit, joiden rummusta on Englanninkieliset saattaneet käyttää nimeä Ceremony Drum. Kaleereissa sekä Viikinkilaivoissa on muuten tarvittu aikanaan myös rumpua sekä rummunlyöjää. Rummun kalvolle maalatut merkit ovat olleet käytössä alunperin vain pohjoisissa kulttureissa.
 |
| Carl Linnaeus vuonna1737 pukeutuneena (hattua vaille) eksootiseen tietäjän pukuun. |
Elämänkatsomukselliseen ja uskonnolliseen yhteyteen liittyvänä rumpu tosiaan sai kristinuskon saapumisesta lähtien voimakkaita tunteita liikkeelle. Kalmarin Unionin aikana hävitettiin lähes kaikki vanhaa Suomen ja Ruotsin muinaisuskoa koskevat rummut ja tiedot. Pyyntikulttureihin ei myöskään kuulu muistiin kirjoittaminen, joten myöhisemmille ajoille on jäänyt vain joitain hajanaisia sekä kiistanalaisia kirkonmiesten mainintoja Kannuksesta. Näkyvimmin tuo termi onkin säilynyt näille ajoille paikannimissä sekä käsitteissä kuten "kannustaa". Toinen Saamelaisten ja Suomalaisten yhteinen käsite on rummuttamiseen kuulunut "arpa". Sanan merkityskin on säilynyt nykypäiviin samana! Epäselvyyden lisäämiseksi rummunsoitossa käytettyä vasaraa on myös kutsuttu jossain yhteyksissä nimellä kannus.
 |
| Sallasta löytynyt kannuksen vasara, päristin. |
 |
| Seitalava Ruotsista 1700-luvulla. |
Hankkimani rumpujäljitelmä on rakennettu aidolla Etelä-Saamelaisen rummun kuviolla (Lyckselen rumpu 1688. Nordiska Museet, Tukholma). Yritän seuraavassa ymmärtää sen sisältämää symboliikkaa.
 |
| Rumpu symboleineen. |
Keskellä on ns. maailmanpuu. Rummun alapuoli on varattu maallisille asioille ja yläpuoli henkisille. Alkutilanteessa arpa sijaitsee poroaitauksessa alhaalla keskellä. Rummun kehällä myötäpäivään seuraavaksi tulee kalaverkko, varasto. Sitten njalla eli niiniaitta, tietäjä ja uhrauslava eli seita symbolisine hirvi ja karhu-uhreineen. Seuraavaksi Säänhenki jolla hyvää säätä, sadetta ja lunta. Poron jälkeen on Varalden Olmai, toiselta nimeltään Freija, eli kevään, kasvun ja Hedelmällisyyden jumaluus. Poron jälkeen on taivas.
 |
| Freija. |
Sitten on vuorossa kaksi ilmojen saaliseläintä teertä. Jonka jälkeen tulee kaksi poikki-oksaa. Ensimmäisessä kuvataan kirkko, tapuli ja hevosella saapunut sairaus. Alas putoavaa seuraa vaiva ja viimein hauta. Vielä pudottuaan tulee vastaan paha henki Rota tai ruto jonka tunnistaa miekan heiluttajana. Sitten seuraa kuolleiden maa, Jabmeaimo johon ilmeisesti kuuluu kepin kanssa kulkija sekä lahonnut hauta.
 |
| Tiermes. |
Tuon jälkeen tulee Tiermes salaman ja ukkosen jumaluus johon kolminaisuuteen kuuluu ilmeisesti poika- ja tyttölapsi. Näin kierros tuli täyteen alkaakseen uudestaan. Keskellä sijaitsevassa maailmanpuussa eteläoksassa sijaitsee "juhlapäivän miehet", sunnuntai sekä rantaan ajettu vene. Länsioksalla seisoo Raiden jumaluus. Pohjois-oksalla on Leibolmai, Leaibealmmái eli leppämies. Tämä on metsästyksen jumaluus, hallitsee eläimiä sekä liittyy vereen.
 |
| Leibolmai. |
Itäisellä oksalla seisoo Biekkolmai, Njord, Horagalles eli Tuulienisä. Tämä jumaluus on kova ja vahva. Merellä liikkuville tämä oli erikoisen tärkeä. Kaakossa poron alla sijaitsee ilmassa saapuva onnettomuus Trollskot. Sen symboli on helposti tunnistettava heittoase eli bola. Lounaaseen on merkitty majava sekä pyynnissä käytetty vene. Majavat ovat olleet merkittävä saaliskohde ennen kantojen romahtamista ja 1800-luvun lopussa se oli metsästetty skandinaviassa lähes sukupuuttoon.
 |
| Biekkolmai. |
Luoteeseen on merkitty jumaluuksista suurin eli Thor. Sen tunnistaa risti-kuviosta. Thor on tunnettu myös saamelaisten naapuriheimon viikinkien jumalana. Thorilla oli käytössä vasara, Mjölner joka taas muistuttaa rummunsoitossa käytettyä kannuksen vasaraa. Lopuksi ovat jäljellä pohjois kentällä sijaitsevat laiva, sekä vene kaksipohjaisella järvellä.
 |
| Thor. |
Kemin lapista Suomesta tavatut rummut ovat olleet täysin toisenlaisella kuviolla varustetut ja paljon isompia, yli metrin halkaisijaltaan. Niissä on kolmekerroksinen maailman käsitys. Rummut ovat kaikkialla Saamessa yksilöllisiä perheittäin. Saamen murteita on olemassa kaikkiaan puolen sataa. Joten jumaluuksia sekä pienempiä henkiä tavataan rummuissa erinäinen määrä. Kuten myös symboleissa saattaa olla vaihtelua. Joka tapauksessa rumpu on todellinen DIY-soitin. Saamelaisuuteen joikaamisen ohella kuuluu rummutus.
Alkuperäiskansat ovat tunnettuja luontoa kunnioittavasta, pehmeistä arvoistaan sekä sopeutuvaisuudesta ympäristöön. Olemalla osa ympäristöä. Menneinä aikoina he itse eivät ole tehneet lainkaan kirjallisia merkintöjä jälkipolvien ihmeteltäväksi. Näillä ominaisuuksilla valitettavasti ei pärjää kovassa kilvoittelussa auringon alla. Juuriltaan reväistynä he ovat ajautuneet usein sosiaaliseen eriarvoisuutteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti