Tasavaltainen Suomi 1917-2017 juhlan lähestyessä on hyvä vilkaista ajassa taaksepäin, että mistä tähän on tultu. Jääkauden päätyttyä nykyisin asuttamamme alue sekä muu Eurooppa on tullut asutetuksi useaan kertaan eri heimojen kerrostumina. Kukapa sitä kotoaan huvikseen lähtee, ja usein kansainvaelluksen syy oli niin kuin vieläkin nälkä. Joskus nälän aiheutti toinen heimo, joskus ilmaston muutos. Sukuaan jäi jatkamaan väki, joka sopeutui parhaiten muutoksiin.
Viimeisimmän jääkauden ollessa suurimmillaan 20 000 eaa. Britteensaaret Keski-Eurooppaa ja Moskovaa myöten olivat jään peitossa. Alppien jäätikön ja Pohjoisjään välissä oli kapea asuttu kaistale nykyisen Ranskan alueella. Altain vuoristossa oltiin tunnettu neula ja reiän teko jo tuhansia vuosia aiemmin. Euroopassa vuoden keskilämpötila oli 8 astetta nykyistä viileämpää. Tuhansia vuosia käytössä olleen tulentekotaidon ansiosta ihmiset kuitenkin pystyivät asuttamaan aluetta. Nykyihmisen myötäavustamana oli neandertalin ihmisrotu kuollut sukupuuttoon jokunen vuosituhat aiemmin. Ruoaksi metsästettiin mm. hevosia, biisoneita jättiläishirviä ja myskihärkiä.
Viimeisimmän jääkauden ollessa suurimmillaan 20 000 eaa. Britteensaaret Keski-Eurooppaa ja Moskovaa myöten olivat jään peitossa. Alppien jäätikön ja Pohjoisjään välissä oli kapea asuttu kaistale nykyisen Ranskan alueella. Altain vuoristossa oltiin tunnettu neula ja reiän teko jo tuhansia vuosia aiemmin. Euroopassa vuoden keskilämpötila oli 8 astetta nykyistä viileämpää. Tuhansia vuosia käytössä olleen tulentekotaidon ansiosta ihmiset kuitenkin pystyivät asuttamaan aluetta. Nykyihmisen myötäavustamana oli neandertalin ihmisrotu kuollut sukupuuttoon jokunen vuosituhat aiemmin. Ruoaksi metsästettiin mm. hevosia, biisoneita jättiläishirviä ja myskihärkiä.
Edellä mainituista eläimistä hevonen on ainoa joka ei
kuollut sukupuuttoon. Tosin se hävisi euroopasta useaksi tuhanneksi vuodeksi. Ihmisellä oli ruoasta kilpailijoina mm. luolaleijonat ja leopardit
joiden vähenevät tapettiin alueella yhettömiin. Merenpinta oli 100 metriä
nykyistä alempana joten mm. Englannin kanaali sekä pohjanmeri olivat samaa mannerta
muun Euroopan kanssa. Saharassa puolestaan oli vehreä savanni.
Noin 10 000 vuotta eaa. Nykyihminen oli saanut syrjäytettyä muut ihmisrodut kun merkit Florensinihmisestä päättyvät.
Noin 10 000 vuotta eaa. Nykyihminen oli saanut syrjäytettyä muut ihmisrodut kun merkit Florensinihmisestä päättyvät.
Ilmaston alettua lauhtua pohjolassa jään sulaminen kiihtyi lopuaan kohti. Nykyisen Suomen alueella oli alkuun kuivaa ja viileää. Koivu valtasi vähitellen puuttoman tundran. Mammutit, villasarvikuonot ja muu suur-riista eivät sopeutuneet (evoluution kannalta) nopeaan muutokseen, joten hupenevat kannat tulivat syödyksi lopulta sukupuuttoon. Sapelihammaskissoilla kannat pienenivät saaliiden vähentyessä ja epäilemättä ihminen joudutti katoa. Suomessa on löytynyt mm. Tahkolta mammutin hammas.
 |
| Mammutti (Pixabay, N Steffens) |
Samassa vaiheessa Lahden-Orimattilan, Imatran-Joutsenon sekä
Karjalan kannakselle tuli pysyvä pioneeriasutusta eli maahanmuuttajia ruoan
perässä idästä ja etelästä balttian suunnalta. Suolöytöjen perusteella tiedetään että suo maalaiset käyttivät liikkumisvälineenään esimerkiksi rekeä. Vetäjänä toimi luultavimmin ihmiset.
Kasvillisuuden puolesta seudut kuuluvat havumetsävyöhykkeeseen. Metsästyksessä käytettiin kvartsikivi- ja liuskekärkisiä keihäitä peuran, hirven sekä villisikojen pyynnissä jotka olivat tuohon aikaan valtavia. Metsästykseen liittyen esimerkiksi hajuja osattiin nimetä tarkemmin kuin nykyaikana. Järvillä liikuttiin kopukoilla eli lautoilla ja ruuhilla ja kalastettiin verkoilla. Asuntona oli turvekota (koti) sekä eräpaikoilla käytettiin puoliksi maassa olevia jurttia. Musiikki oli näille uuden suomaan asuttajalle jo vanha keksintö ja taidetta tehtiin maalaamalla kallioihin punamullalla.
Orgaanisesta aineesta tehdyt välineet eivät kestä Suomen happamassa maassa kovin pitkään, joten nykypäiviin on säästynyt esihistorialliselta ajalta enimmäkseen kivisiä työvälineitä ja tästä tulee nimitys kivikausi. Se luo ajanjaksosta varsin yksipuolisen kuvan ja parempi onkin käyttää tästä ajanjaksosa nimitystä mesoliittinen kausi. Aikakaudelta on säilynyt myös hieman orgaanista materiaalia ja linkissä oleva sarvi toimii samalla todisteena kaukaisista kauppayhteyksistä jo tuolloin..
 |
| Rekiseurue. (Pixabay, Wikilmages) |
Kivivälineistä esimerkkinä ovat Savossa mm. kymmenet löydetyt reijälliset pallokivet. Siilinjärveltä Kasurilasta löydetty on koristeltu ja halkaisijaltaan n. 8,5 cm. Näitä on saatettu käyttää painona jäätuurassa, pallonuijina tai heittoaseena eli (eskimoidenkin) linnustusessa käyttämänä bolana tai vasarana. Varmuutta käyttötarkoituksesta ei toistiseksi ole tiedossa. Reikien poraaminen oli joka tapauksessa tuohon aikaan vanha keksintö.
Linnustus oli tärkeä ravinnon lähde. Maahanmuuttajalla oli käytössä hirvensääriluusta valmistetu tuura talvikalastusta varten. On myös löydetty kalaverkko tuohisine kiveksineen ja kaarnakohoineen. Kesällä sisämaan järvillä liikuttiin ruuhilla. Lisäksi käytettiin taitavasti nahkaa, tuohia, sarvia ja kvartsikiveä. Kaikki käytettiin tarkasti hyödyksi. Oli luukirveitä, kivitalttoja, hioimia ja sauvoja. Huulessa oli pihkapurkka, josta sai myös työkalujen valmistamisessa tarpeellista liimaa.
Asumukset tehtiin korkeammille paikoille. Tuolloin asuttiin 10-20 hengen pyyntikunnissa jolla saattoi olla useita vakituisia leiri- ja asuinpaikkoja jossa asuttiin vuoden mittaan. Paikkaa vaihdettiin vuotuiskierron mukaan siellä missä oli kulloinkin eniten ravintoa tarjolla.
7600-6900 eaa. Ilmaston lämmetessä nykyisen Suomen alueella oli Boreaalinen ja ilmasto kuivaa sekä lämmintä. Mäntymetsät valtasivat maiseman.
 |
| Hirvi (pixabay, tpsdave) |
 |
| Pisavuoren kvartsikiviluola eli nykyään pirunluolaksi kutsuttu kikvikauden rakennelma. |
Tämän ilmastollisesti suotuisan jakson aikana eteläisen Suomen alueella kasvoi jaloja lehtipuita esimerkiksi jalavaa ja pähkinäpensasta. Ihmiset levittivät tietoisesti vesipähkinää myös humalaa kasvatettiin. Lämpötila oli samaa luokkaa kuin nykyisin Keski-Euroopassa. Tältä ajalta on joitain suuria riistaeläimiä kuten hirviä ja karhuja esittäviä veistoksia. Veistotaidetta harjoitettiin Itäsuomessa ja Aunuksessa.
 |
| Suo. (Pixabay, Skitterphoto) |
Maa kohosi voimakkaammin Pohjanlahdella (jonne suuntaan vedet tuolloin pääasiassa laskivat), kuin matalan kohoamisen alueella järvisuomessa. Tämä puolestaan hidasti veden virtausta aiheuttaen runsaasti soistumista ja vielä nykyisin Suomi on maailman soisimpia maita. Liekö suomalaiset silloin alkaneet kutsua kotimaataan suom'maaksi? Tosin kielitieteilijät ovat päätelleet Suomen nimityksen muovautuneen useiden lainausten jälkeen Saamesta (2).
Suossa on nykypäivänä ajateltuna hyvä puoli se että tässä maailman kolkassa se on ainoa paikka, josta on löydettävissä muinaisten ihmisten orgaanisia jälkiä kuten luuainesta. Tietenkin paikoista joita ei vielä ole kuivatettu pilalle.
 |
| Jousella metsästäjä. (Pixabay, Claus_indesign) |
Noin 5000 eaa. jälkeen maahan saapui uutuustaito eli saviastioiden valmistus. Käyttötarkoitus niillä on säilynyt noista ajoista näihin päiviin asti täsmälleen samana. Nykyään vain puhutaan keramiikka-ruokailuasiastoista. Tuon aikaista valmistustyyliä, jota on tavattu esimerkiksi kivikauden liikenteen solmukohdassa Sotkamon Kiikarusniemessä lähellä Vuokattia tai Outokummusta kutsutaan kampakeraamiseksi. Aikakautta sanotaankin kampakeraamiseksi kaudeksi. Veitset eli puukot olivat arkiesineitä. Aikakausi oli väkivaltainen ja yhtä miestä kohti väitetään olleen 17 naista.
Kampakeramiikka on usein liitetty varhaiskantasuomen kieleen(2) joskin viimeisimmän käsityksen mukaan suomenkieli on paljon myöhempää perua. Astiat olivat usein suippoja joten ne pysyivät hyvin pystyssä liesikiveyksen välissä ruokaa kypsennäessä. Näiltä ajoilta täällä on myös ensimmäiset merkit lampaista. Kotieläiminä ja metsästyskaverina pidettiin koiria (1).
Koiria on voitu käyttää myös rekikoirina jolloin hyvissä olosuhteissa järvien jääkansia pitkin on voitu liikkua pitkiäkin taipaleita. Pohjois-Siperiasta tiedetään koiravaljakoilla kuljettavan jopa 2000 km matkoja 280kg:n kuormalla hyvissä oloissa 15 peninkulmaa (90km) päivässä! Joten välimatkat eivät olleet este vaikutteiden leviämiselle. (1)
Käytössä olivat ansat, kuopat ja loukut. Riistaa oli hirvet, metsäpeurat, majavat ja karhut. Turkisten takia pyydettiin mm. susia kettuja sekä näätiä. Kalastus oli tärkeässä asemassa ja vesillä liikuttiin esimerkiksi haapiolla jota sanotaan myös ruuheksi.
Vainajat haudattiin punamultahautoihin. Punamulta, joka oli tuon ajan ihmisille tärkeä aine valmistettiin rautapitoisesta savimaasta liettäen, sekoitetaen ja polttaen. Savossa sopivaa raaka-ainetta saatiin esim. Kiuruveden Remeskylän Tapanahosta.
 |
| Kalliomaalaus. (Pixabay, Winsker) |
Noin 3500 eaa. nykyisen Suomen alueelta on löytöjä, esimerkiksi Savonlinnan Pääskylahden kivikautiselta asuinpaikalta on löydety saviruukku sekä savi-idoli. Idoli on samannäköinen kun Pihtiputaan Madenevalta löytynyt.
Ukrainan suunnasta eurooppaan levittäytyi hevoset käyttöönsä kesyttänyttä väkeä. Toistaiseksi vanhin löydetty kenkä on tuolta ajalta nykyajan Armeniasta Tuon ajan hyvin pelkistettyä ja abstraktia kuvallista ilmaisua on nähtävissä kalliomaalauksissa. Ne sijoittuvat lähes kokonaan sisämaan järvialueelle. Maalaukset tehtiin punamulta (rasvaseos) maalilla.
Koko kivikauden runsaslöytöisin aika maalauksissa on 3000 eaa jolloin asutus tihentyi sisämaan järvialueelle. Kesällä matkustusvälineenä oli nahkapohjaiset veneet jossa oli suksimainen köli suojaamassa pohjaa. Tuolta ajalta esimerkiksi nykyisen Humppilan seudulta on löydetty toistaiseksi Suomen vanhin mela sekä muita kalastusvälineitä.
(Samoihin aikoihin oli nykyisen Irakin alueella Urukin kaupunki, jossa maksettiin työmiehelle palkka oluena ja palkat kuitattiin savitauluun. Nykyisen Ruosin alueella viikinkien esi-isät harjoittivat viljelyä kesyttämiensä sikojen avulla. Käyttöön heille tuli myös ihmisuhrit. Tapa säilyi tuhansien vuosien ajan aina historiallisen ajan kynnykselle saakka. Ahvenanmaan alueella otettiiin viljelyssä ensiaskeleita.)
Kampakeraamisen kulttuurin jatkumona käyttöön tuli Pöljän asbestikeramiikka. Asbestin avulla astiat kyettiin tekemään huomattavasti ohuempiseinäiseksi. Astioiden kuumuuden kesto oli myös huomattavasti parempi samaten kestävyys jopa 20 kertainen! Astian voi pudottaa kalliolle sata kertaa sen rikkoontumatta. (Savon historia I 1988) Asbesti oli kotoisin Paakkilasta Tuusniemeltä. Asbestin terveyshaitat on tajuttu vasta viime vuosina.
Nykyisen suomen alueella on arvioitu asuneen tuolloin muutamasta tuhannesta reiluun kymmeneetuhanteen keräilijä-metsästäjäkulttuurin ihmistä. Heidän kielenään on voinut olla kantasaame mutta todennäköisimmin sitä edeltänyt nykyään tuntematon kieli. Koko maapallolla ihmisiä on on arvioitu olleen tuolloin reilu 2 miljoonaa henkeä. (2, 183)
Talvella liikuttiin (karvapohja)suksilla ja naiset osallistuvat ruoan hankintaan tasa-arvoisesti. Asumuksina oli nykypäivinä pitkäikäisimpänä hirrestä tunnettu rakennustapa eli pystysalvettu tai sitten paalutettu talo 8m x12m joka laitettiin hiekkamaalle päivänpuoleiselle loivalle rinteelle suojaisaan poukamaan, kapeikon rantaan, joen suulle tai niskalle. Talon katto tehtiin tuohilevyistä. Tulisija oli ulkona talon läheisyydessä. Eräpaikoilla käydessä asumuksena oli kota. Luonnon antimia keräiltiin talveksi tuohi-, nahka- tai saviastioihin. Survomalla säilyi niin puolukat, karpalot kuin lakat. Puvut olivat vielä pelkästään nahkaa.
(Samoihin aikoihin oli nykyisen Irakin alueella Urukin kaupunki, jossa maksettiin työmiehelle palkka oluena ja palkat kuitattiin savitauluun. Nykyisen Ruosin alueella viikinkien esi-isät harjoittivat viljelyä kesyttämiensä sikojen avulla. Käyttöön heille tuli myös ihmisuhrit. Tapa säilyi tuhansien vuosien ajan aina historiallisen ajan kynnykselle saakka. Ahvenanmaan alueella otettiiin viljelyssä ensiaskeleita.)
Kampakeraamisen kulttuurin jatkumona käyttöön tuli Pöljän asbestikeramiikka. Asbestin avulla astiat kyettiin tekemään huomattavasti ohuempiseinäiseksi. Astioiden kuumuuden kesto oli myös huomattavasti parempi samaten kestävyys jopa 20 kertainen! Astian voi pudottaa kalliolle sata kertaa sen rikkoontumatta. (Savon historia I 1988) Asbesti oli kotoisin Paakkilasta Tuusniemeltä. Asbestin terveyshaitat on tajuttu vasta viime vuosina.
 |
| Vaakasalvettu hirsitalo. (Pixabay, jackmac34) |
Talvella liikuttiin (karvapohja)suksilla ja naiset osallistuvat ruoan hankintaan tasa-arvoisesti. Asumuksina oli nykypäivinä pitkäikäisimpänä hirrestä tunnettu rakennustapa eli pystysalvettu tai sitten paalutettu talo 8m x12m joka laitettiin hiekkamaalle päivänpuoleiselle loivalle rinteelle suojaisaan poukamaan, kapeikon rantaan, joen suulle tai niskalle. Talon katto tehtiin tuohilevyistä. Tulisija oli ulkona talon läheisyydessä. Eräpaikoilla käydessä asumuksena oli kota. Luonnon antimia keräiltiin talveksi tuohi-, nahka- tai saviastioihin. Survomalla säilyi niin puolukat, karpalot kuin lakat. Puvut olivat vielä pelkästään nahkaa.
3000 eaa. aikoihin Perämeren tuntumassa rakennettiiin isoja kivirakennelmia, jota kutsutaan nykyään jätinkirkoiksi eli metelinkirkoksi. Yksi löydös on myös idästä Lieksasta. Rakennelmat rakensi Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö. Rakennelmien käyttötarkoitusta ei ole osattu nykypäivänä selittää kiistattomasti ja siksi ne herättävät yhä keskustelua. Rakentaminen lopetettiin n. 2000-1500 eaa. jolloin olemassa olleet rakennelmat hylättiin myös.
 |
| Auringonlasku. (Pixabay, konkarikin) |
2500-2000 eaa. tuli muutaman vuoden sisällä luultavasti pohjoissaksan-balttian suunnasta maahanmuuttajien kansanjoukkoa. Samaa väkeä saapui koko Skandinaviaan. Heistä käytetään nimitystä vasarakirves- ja nuorakeraaminen kansa. Täällä väki valtasi asuinpaikoikseen maanviljelyyn edullisimman länsirannikon linjalla Kokkola-Tampere-Virolahti harjoitaen luultavasti paikallaan pysyvää maanviljelyä. Näihin aikoihin suomen varhaiskantasuomeen ilmestyviä lainoja pidetään joko esibalttialaisina tai esigermaanisina (2). Liittyykö nuorakeraamisen väen muuttoliike Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolisilta aroilta lähteneeseen ja keskieurooppaan suuntauneeseen ekspansioon?
Oliko tulijat Arjalaisia ja pilkattiinko heitä nimellä nimellä (maan)-orja? Toimeentulon lisänä heillä oli pienkarjanhoito ja keräily sekä metsästys. Vuohien maitoa käyttävinä heillä oli geeneissä mutaatio jonka ansiosta he aikuisenakin sietivät maitoa. He tekivät talonsa kampakeraamiikan väestä poiketen alaville maille jokien varsille rantojen tuntumassa olleiden niittyjen laitaan. Tästä lähtien Suomessa tunnetaan läntinen ja itäinen kulttuuri sekä geeniperimä.
 |
| Suolaa. (Pixabay, LoggaWiggler) |
 |
| Hunajaa. (Pixabay, PollyDot) |
Läntinen vasarakirvaskulttuuri jatkui kiukaistenkulttuurina jossa oli runsaasti kampakeraamista ainesta. 1000 eaa. alettiin valmistaa Itäsuomalaista Luukonsaaren keramiikkaa, joka jatkoi asbestikeramiikan perinnettä. Liikkumiseen kesällä käytettiin limisaumaisia soutuveneitä, jotka koottiin "ompelemalla". Soutuveneet ovat olleet periaatteeltaan samanlaisia noista ajoista lähtien. Kesällä se oli ainoa tapa liikkua pitempiä matkoja ja vieläkin Suomessa on veneitä eniten asukasta kohti.
Tuolle ajalle palautuvia paikannimiä ovat esimerkiksi alkuaan hiihtotaipaleen osaa tarkoittanut Kue'pp (s.188) nykyään Kuopio. Talvileiripaikkaa tarkoittanut Siida järvi jalostui muotoon Siitinjärvi ja tunnetaan nykyään nimellä Siilinjärvi Pyhää tai rajaa tarkoittava Bassi nykyään on nykyään Pisa. Pientä lahdeketta tarkoittanut Gávva tunnetaan nimellä Kaavi.
Ajalta ovat Suomen ensimmäiset pronssiesineet. Pronssiesineinä maahan alkoi tulla mm. partaveitsiä, pinsettejä. Kaupankäynti perustui vaihtokauppaan ja sana "raha" tarkoittikin alunperin oravannahkaa. Ostokset maksettiin turkiksilla, joiden arvo vertautui oravan-nahka kiihtelykseen.
Lappologit uskovat varhaiskantasuomen alkaneen tuolloin eritytyä kantasaameksi sekä pronssin ja kantauralilaisen kielen mukanaan tuoneiden tulijoiden myöhäiskantasuomeksi (2). Samoihin aikoihin kauden loppupuolella idästä levisi tekstiilikeramiikkaa. Sitä sanotaan myös sarsan-tomitsan keramiikaksi. Keramiikan kuviot tulivat tekstiileistä. Eli vaatemateriaalina käytetty nahka oli saanut täydentäjän viimeistään nyt.
 |
| Saviruukkuja. (Pixabay, thomaspedrazzoli) |
Viljelyä oli Varsinais-Suomessa, Satakunnassa Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa, joten vaikutteet tulivat niin idästä kuin lännestä. Vakka on vanha viljamitan nimi. Pysyviä viljelypesäkkeitä tunnettiin sisämaassakin mm. Siilinjärvellä mutta järvi-Suomessa viljatuotteet muodostivat nykyistä paljon pienemmän osan päivittäisestä ruoka-aineista. Pääosa tuli kalasta, riistasta metsän antimista sekä kotieläimistä. Tuvassa oli maalattia jonka keskellä tulisija saviarinalla. Rakennuksessa oma tila karjalle. Kotieläiminä tunnettiin lehmä, sika, lammas, vuohi ja taloissa oli kissojakin. Samoihin aikoihin saapuivat ensimmäiset hevoset, joilla matkustettiin reen kanssa järvien jääkansia pitkin.
800 eaa Ilmasto kylmeni Suomessa ja Euroopassa voimakkaasti. Lisäksi oli sateista ja kosteaa. Asumuksina tuolloin käytettiin savutupia ja rakennustapa säilyi tuolta ajalta lähelle nykyaikaa eli 1800-luvun loppuun asti. Grölannin hylkeet pyydettiin itämerellä sukupuuttoon. Nyös norppaa pyydettiin edelleen. Osa porukasta lähti Viroon.
Luukonsaaren keramiikka liittyy Suomen varhaiseen raudanvalmistukseen. Aikakausi tunnetaan rautakautena. Suomen ensimmäiset rautaesineet ovat itäsuomesta Savukoskelta jossa opittiin jalostamaan rautaa järvimalmista pienissä harkkohyteissä. Taito sinne saapui idästä jokitietä pitkin tarunhohtoisen rikkaan Bjarmian suunnasta. Bjarmian tarkka sijainti on vielä nykyään epäselvä. Länsisuomessa oltiin pitkään tiiviiden yhteyksien johdosta tai ansiosta tuontitavaran varassa. Rautaa käytettiin esimerkiksi keihäissä.
Noista ajoista lähtien tuotettiin sisämaan järvialueilla järvimalmia eli "ruskeaa kultaa" pienissä harkkohyteissä omaksi tarpeeksi ja myyntiinkin esimerkiksi taloudessa erittäin tarpeellisina kirveinä, puukkoina ja sirppeinä. Sepät olivat yhteisön arvostetuimpia henkilöitä.
Sirnihtankeramiikan levinnän painopiste on samoilla alueilla alueella. Liekö noilta ajoilta alkuaan kertomukset Väinämöisestä ja seppä-Ilmarisesta? Asuinpaikkojen läheisyydestä on löytynyt hyötykasvien kuten mausteiden ja lääkkeiksi sopivien yrttien jäännöksiä. Lääkkeenä tiedetään käytetyn suopursua tai myrkyllistä hullukaalia hammassäryn ja reumaattisten oireiden hoidossa. Tuo hallusinaatioita aiheuttava aine on ollut niin ikään käytössä taikureilla eli tietomiehillä kärpässienen ohella.
Ajanlaskun alun aikoihin tuli maahan muuttovirtaa runsaasti balttian-germanian suunnalta. Tämän jälkeen myöhäiskantasuomen uskotaan nykytietämyksen mukaan alkaneen erityä eteläkantasuomen, itäkantasuomen päämurteeksi pohjoiskantasuomen jatkaessa omaa kehittymistään saamena.
Vanhimmat metalleihin ja metallin käsittelyyn liittyvät lainat on esigermaaneilta ja kokonaisuutena vanhoja germaanilainoja on enemmän kuin balttilaisia eli yli puoli tuhatta erityisesti alkaen varsinaissuomen rannikolta. Germaaneilta on lainattu esimerkiksi kalpa, kehto, mallas ja ruhtinas.
Arkipäivän substantiivejä Gooteilta ovat esimerkkinä häpeä, kansa, kuva, lupa ja äiti. Laina-adjektiivejä puolestaan ovat esimerkkinä arka, harras, kiivas, köyhä, raaka, rakas, rikas, upea ja viisas. terveyttä ja tunnetilaa kuvaavia lainoja ovat haava, sairas, tauti, vaiva, vamma, arpi, rupi, vainaja. Kehoon kuuluvina ovat esimerkiksi kuve, lantio, maha, otsa ja parta. Lainaverbejä ovat haluta, hukata, levätä, pyrkiä, ruokkia ja tavata.
Kulttuurisanastona on yhteiskunnan hierarkisuutta kuvaavia armahtaa, hallita, lunastaa, kuningas, ruhtinas, valta ja vartija. Aseisiin viittaa esimerkiksi keihäs, miekka, tuppi ja nuija. Rikoksien sanastoa ovat esimerkkinä varas, tuomita, sakko, murha. Kaupankäynnissä tarvittavia lainoja ovat kappa, kauppa, laina mitta, puntari ja raha. Vaatetukseen kuuluvia lainoja ovat vaate, hame, huopa, paita, lakki, sukka, liina, neula ja lanka. Useat lainasanoista ovat jääneet täällä käyttöön samalla kun ne ovat alkuperäisillä puhuma-alueillaan myöhemmin muuttuneet toisiin muotoihin.
Kotiin kuuluvia lainoja ovat kattila, kello, malja, pöytä, lukko, naula, rengas, vanne, saha, varsi ja vipu. Rakennuksiin kuuluu tupa, lato, kartano, lattia, liesi, pankko ja laipio. Metallin käsittelyyn liittyvät ahjo, palje, rauta, ruoste, tina ja kulta ovat lainasanoja kuten kalastuksessa käytetty verkko. Itse verkkokalastustahan täällä vuosituhansia vanha pyyntitapa. Viljelysanastoa ovat pelto, aura, kaura, ruis, ruko, kuhilas, akana, taikina vierre ja leipä. Kotieläimiin liittyviä esimerkiksi ratas, ohja, satula, kana, lammas, nauta, juusto, teuras, kinkku, ihra, silava, lanta ja tunkio. (2, 160-161)
Maanviljelyn ansiosta maapallon väkiluku oli kasvanut 31 miljoonaan (2, 183)
Tuon ajan esibalttialaista lainaa oleva sanaston perusteella täällä kehittyi tulijoiden vaikutuksesta rakennustaito. Lainoja ovat esimerkiksi hirsi,lauta,seiväs aitta,lava,orsi seinä ja silta. Niin ikään kulkemiseen liittyvä sanasto kuten esimerkiksi ratas, aisa ja kaplas. Myös hihna,rihma, terva ja vaha ovat balttialaista alkuperää kuten myös maatalouteen liittyvää sanastoa kuten esimerkkinä hanhi, juhta, härkä, vuohi, paimen, tuohi torvi ja kasveihin heinä, halme, herne, ohra tai sää kuten esimerkiksi halla, helle, härmä ja routa.
Sosiaalisista suhteista kertovia lainoja ovat esimerkiksi heimo, kaima, morsian, sisar, tytär tai talkoot. Kosketuksen uskotaan olleen rauhanomaista siitä esimerkkinä ruumiinosien sanat hammas (aiemmin pii), kaula (aiemmin sepä), napa ja reisi. Uskomussanastostaesimerkiksi aave, peto ja perkele ovat esibalttian lainaa. (2,153-158). Lainasanojen ansiosta myös tiedetään että Suomen kieli on eräs maailman vanhimmista edelleen käytössä olevista kielistä.
100-luvulta on tavattu ensimmäiset maahan saapuneet Roomalaiset rahat joita vaihdettiin turkiksiin.
 |
| Suomi. (Pixabay, MarreKrisu) |
Luukonsaaren keramiikka liittyy Suomen varhaiseen raudanvalmistukseen. Aikakausi tunnetaan rautakautena. Suomen ensimmäiset rautaesineet ovat itäsuomesta Savukoskelta jossa opittiin jalostamaan rautaa järvimalmista pienissä harkkohyteissä. Taito sinne saapui idästä jokitietä pitkin tarunhohtoisen rikkaan Bjarmian suunnasta. Bjarmian tarkka sijainti on vielä nykyään epäselvä. Länsisuomessa oltiin pitkään tiiviiden yhteyksien johdosta tai ansiosta tuontitavaran varassa. Rautaa käytettiin esimerkiksi keihäissä.
Noista ajoista lähtien tuotettiin sisämaan järvialueilla järvimalmia eli "ruskeaa kultaa" pienissä harkkohyteissä omaksi tarpeeksi ja myyntiinkin esimerkiksi taloudessa erittäin tarpeellisina kirveinä, puukkoina ja sirppeinä. Sepät olivat yhteisön arvostetuimpia henkilöitä.
 |
| Tarunhohtoinen Biarmia sekä taipaleentakaisia Tšuudeja veneineen (Olaus Magnus Roma 1572) |
Sirnihtankeramiikan levinnän painopiste on samoilla alueilla alueella. Liekö noilta ajoilta alkuaan kertomukset Väinämöisestä ja seppä-Ilmarisesta? Asuinpaikkojen läheisyydestä on löytynyt hyötykasvien kuten mausteiden ja lääkkeiksi sopivien yrttien jäännöksiä. Lääkkeenä tiedetään käytetyn suopursua tai myrkyllistä hullukaalia hammassäryn ja reumaattisten oireiden hoidossa. Tuo hallusinaatioita aiheuttava aine on ollut niin ikään käytössä taikureilla eli tietomiehillä kärpässienen ohella.
Ajanlaskun alun aikoihin tuli maahan muuttovirtaa runsaasti balttian-germanian suunnalta. Tämän jälkeen myöhäiskantasuomen uskotaan nykytietämyksen mukaan alkaneen erityä eteläkantasuomen, itäkantasuomen päämurteeksi pohjoiskantasuomen jatkaessa omaa kehittymistään saamena.
Vanhimmat metalleihin ja metallin käsittelyyn liittyvät lainat on esigermaaneilta ja kokonaisuutena vanhoja germaanilainoja on enemmän kuin balttilaisia eli yli puoli tuhatta erityisesti alkaen varsinaissuomen rannikolta. Germaaneilta on lainattu esimerkiksi kalpa, kehto, mallas ja ruhtinas.
Arkipäivän substantiivejä Gooteilta ovat esimerkkinä häpeä, kansa, kuva, lupa ja äiti. Laina-adjektiivejä puolestaan ovat esimerkkinä arka, harras, kiivas, köyhä, raaka, rakas, rikas, upea ja viisas. terveyttä ja tunnetilaa kuvaavia lainoja ovat haava, sairas, tauti, vaiva, vamma, arpi, rupi, vainaja. Kehoon kuuluvina ovat esimerkiksi kuve, lantio, maha, otsa ja parta. Lainaverbejä ovat haluta, hukata, levätä, pyrkiä, ruokkia ja tavata.
Kulttuurisanastona on yhteiskunnan hierarkisuutta kuvaavia armahtaa, hallita, lunastaa, kuningas, ruhtinas, valta ja vartija. Aseisiin viittaa esimerkiksi keihäs, miekka, tuppi ja nuija. Rikoksien sanastoa ovat esimerkkinä varas, tuomita, sakko, murha. Kaupankäynnissä tarvittavia lainoja ovat kappa, kauppa, laina mitta, puntari ja raha. Vaatetukseen kuuluvia lainoja ovat vaate, hame, huopa, paita, lakki, sukka, liina, neula ja lanka. Useat lainasanoista ovat jääneet täällä käyttöön samalla kun ne ovat alkuperäisillä puhuma-alueillaan myöhemmin muuttuneet toisiin muotoihin.
Kotiin kuuluvia lainoja ovat kattila, kello, malja, pöytä, lukko, naula, rengas, vanne, saha, varsi ja vipu. Rakennuksiin kuuluu tupa, lato, kartano, lattia, liesi, pankko ja laipio. Metallin käsittelyyn liittyvät ahjo, palje, rauta, ruoste, tina ja kulta ovat lainasanoja kuten kalastuksessa käytetty verkko. Itse verkkokalastustahan täällä vuosituhansia vanha pyyntitapa. Viljelysanastoa ovat pelto, aura, kaura, ruis, ruko, kuhilas, akana, taikina vierre ja leipä. Kotieläimiin liittyviä esimerkiksi ratas, ohja, satula, kana, lammas, nauta, juusto, teuras, kinkku, ihra, silava, lanta ja tunkio. (2, 160-161)
Maanviljelyn ansiosta maapallon väkiluku oli kasvanut 31 miljoonaan (2, 183)
Tuon ajan esibalttialaista lainaa oleva sanaston perusteella täällä kehittyi tulijoiden vaikutuksesta rakennustaito. Lainoja ovat esimerkiksi hirsi,lauta,seiväs aitta,lava,orsi seinä ja silta. Niin ikään kulkemiseen liittyvä sanasto kuten esimerkiksi ratas, aisa ja kaplas. Myös hihna,rihma, terva ja vaha ovat balttialaista alkuperää kuten myös maatalouteen liittyvää sanastoa kuten esimerkkinä hanhi, juhta, härkä, vuohi, paimen, tuohi torvi ja kasveihin heinä, halme, herne, ohra tai sää kuten esimerkiksi halla, helle, härmä ja routa.
Sosiaalisista suhteista kertovia lainoja ovat esimerkiksi heimo, kaima, morsian, sisar, tytär tai talkoot. Kosketuksen uskotaan olleen rauhanomaista siitä esimerkkinä ruumiinosien sanat hammas (aiemmin pii), kaula (aiemmin sepä), napa ja reisi. Uskomussanastostaesimerkiksi aave, peto ja perkele ovat esibalttian lainaa. (2,153-158). Lainasanojen ansiosta myös tiedetään että Suomen kieli on eräs maailman vanhimmista edelleen käytössä olevista kielistä.
100-luvulta on tavattu ensimmäiset maahan saapuneet Roomalaiset rahat joita vaihdettiin turkiksiin.
300 jaa. lämpimän ilmaston raja kohentui välimereltä nykyisen Pohjois Saksan leveysasteille. Samalla sisämaassa alkoi pysyvän asutuksen suhteen arkeologisesti niukkalöytöisempi jakso. Asutus ei kuitenkaan hävinnyt täysin. Sisämaan väki väheni samaan aikaan kun käyttöön tulivat uhrihaudat läntisen, itäisen ja pohjoisen kulttuurin tuolloisella rajalla? Vaikuttiko Euroopan levottomuudet välillisesti tänne?
Germaniassa ja Skandinaviassa käytettiin riimukirjoitusta. Riimulla tehtyjä tekstejä on tavattu täällä ainakin Vöyrin kivilöydössä, miekoissa, Tuukkalan löydössä vielä myöhään historiallisella ajalla. On myös esitetty ruotsalainen Ove Bergin kirjassa Runsvenska, svenska finska, että joitain Ruotsissa olevia riimukivien kirjoituksia pystyttäisiin tulkitsemaan Suomeksi. Tulevat kauppa-ajankohdat saatettiin sopia kauppiaiden käyttämään riimukirjoitukseen perustuvan kalenterin, riimusauvan (pirkka) perusteella. Nykyisen Suomen alueella Pohjanmaalta on löydetty 400-500 luvun Roomalaisia kultarahoja Soliduksia. Nykyään tiedetään että myös tuohon aikaan oli mahdollista elää sopivissa olosuhteissa 70-vuotiaaksi. Suomalais-Ugrilaiset heimot asuttivat tuohon aikaan valtavan laajoja alueita nykyisen Venäjän alueella.
Germaniassa ja Skandinaviassa käytettiin riimukirjoitusta. Riimulla tehtyjä tekstejä on tavattu täällä ainakin Vöyrin kivilöydössä, miekoissa, Tuukkalan löydössä vielä myöhään historiallisella ajalla. On myös esitetty ruotsalainen Ove Bergin kirjassa Runsvenska, svenska finska, että joitain Ruotsissa olevia riimukivien kirjoituksia pystyttäisiin tulkitsemaan Suomeksi. Tulevat kauppa-ajankohdat saatettiin sopia kauppiaiden käyttämään riimukirjoitukseen perustuvan kalenterin, riimusauvan (pirkka) perusteella. Nykyisen Suomen alueella Pohjanmaalta on löydetty 400-500 luvun Roomalaisia kultarahoja Soliduksia. Nykyään tiedetään että myös tuohon aikaan oli mahdollista elää sopivissa olosuhteissa 70-vuotiaaksi. Suomalais-Ugrilaiset heimot asuttivat tuohon aikaan valtavan laajoja alueita nykyisen Venäjän alueella.
Kielitieteilijät uskovat Slaavien, jotka asuivat Veikselin suunnalla balttien eteläpuolella alkaneen ekpansion levittäytyen balttien ohi koilliseen. Tämän myötä heidän itäinen- eli venäläinen haara tuli säännölliseen kosketukseen Suomensukuisten kansojen kanssa tällä havumetsävyöhykkeen rajalla Väinäjoen, Lovattijoen ja Okan latvoilla alkaen noin 600-700 jaa. Noihin aikoihin oli pohjolassa ilmastollisesti hankala kausi.
Muinaisvenäläistä lainaa 600-700-luvulta ovat esimerkiksi saapas, viitta, paltina ja värttinä kuten ruokasanaston lusikka, ravita, kiisseli ja piirakka. Kotiin liittyvät pirtti, pätsi sekä veräjä. Kulttuurisanaston lainoja ovat uskontoon liittyvät pappi, raamattu, risti ja pakana sekä (alunperin tuomaria tarkoittanut) suntio. Aseita ja työvälineitä ovat esimerkiksi taltta, sirppi, katiska, atrain, tappara ja ruoska. Muusta kanssakäymisestä tulleet lainat ovat esimerkiksi määrä, raja, tavara ja (kauppapaikkaa tarkoittavana) turku. (2, 164-165)
Itämerensuomalaisilla on olemassa myös yhteisiä sanoja, mille ei tunneta toistaiseksi minkäänlaista kunollista etymologiaa, kuten suo, saari, mäki, musta ja jänis.
700-luvun (merovingiajalla) tehtyjen arkeologisten löytöjen määrä alkaa vähitellen kasvaa myös Etelä-Savossa. Löydöt osoittavat myös yhteyksistä Pirkkalaisten Hämeeseen. Idän suunnassa Karjaa toimeentulonaan pitänyttä väkeä kutsutaan karjalaisiksi. Se on koillisin naudankasvatuksen kulma Euroopassa. Myös nykyisen Suomussalmen seudulla ja Kainuussa oli asutusta.
 |
| Merovingi- ja ristiretkiaikaisia kalmistoja (3) |
Viikinkiaikana 800 jaa. Suomen asutus keskittyi Etelä-Suomeen ja Etelä-Savo-Karjalaan. Paalulinnoituksia joita käytettiin lähinnä pakopaikkana tunnetaan mm. Mikkelin - Savonlinnan alueelta useita. Viikingit valloittivat Eurooppaa. Nykyisen Ruotsin alueella Sigtuna oli eräs keskuspaikka. Suomen alueella viikingit tyytyivät kaupankäyntiin ja ehkä verotukseen. Heidän idän reittinsä kulki Ahvenanmaan kautta, josta on dirhem-rahalöytöjä. Nuoremmalla rautakaudelta Suomessa on löydetty Keski-Eurooppalaisia sekä kotimaisia miekkoja, joissa teksti oli riimua.
Tuohon aikakauteen on myös yhdistetty miekanhiontakivet, joita Suomessa on löydetty kantahämeestä sekä yksi pohjois-savosta Muuruvedeltä. Aikakauteen niin ikään liitettyjä kuppikiviä on löydetty satoja. Eräs tällainen on Kaavilla. Kuppikivet kuuluivat muinaisuskon elämäntapaan.
Nestorin kronikan mukaan oli Novgorodin alueella oli 800-luvulla riiteleviä heimoja, joihin kuuluvat yhtenä ryhmänä Suomalais-Ugrilaiset Tšuudit, Tarunhohtoisista Tšuudeista on olemassa paljon slaavitarinoita. He esimerkiksi mieluummin hukuttautuvat kuin alistuvat itäisen valloittajan valtaan. Rostovjärven rannoilla oli elivät Merjalaiset sekä Valkeajärven rannoilla Vepsäläiset. Volgan ja Okan yhtymäkohdassa asuivat Muromalaiset.
 |
| Suomen viikinkiaikaisia linnoituksia (3) |
Tuohon aikakauteen on myös yhdistetty miekanhiontakivet, joita Suomessa on löydetty kantahämeestä sekä yksi pohjois-savosta Muuruvedeltä. Aikakauteen niin ikään liitettyjä kuppikiviä on löydetty satoja. Eräs tällainen on Kaavilla. Kuppikivet kuuluivat muinaisuskon elämäntapaan.
Nestorin kronikan mukaan oli Novgorodin alueella oli 800-luvulla riiteleviä heimoja, joihin kuuluvat yhtenä ryhmänä Suomalais-Ugrilaiset Tšuudit, Tarunhohtoisista Tšuudeista on olemassa paljon slaavitarinoita. He esimerkiksi mieluummin hukuttautuvat kuin alistuvat itäisen valloittajan valtaan. Rostovjärven rannoilla oli elivät Merjalaiset sekä Valkeajärven rannoilla Vepsäläiset. Volgan ja Okan yhtymäkohdassa asuivat Muromalaiset.
Toisessa ryhmässä oli alueelle saapuneita slaaveja. Heihin kuuluivat kiovalaiset slaavit eli Krivitšit ja slaavilaisten Sloveenien heimo. Tarun mukaan ryhmät ensin kieltäytyvät veronmaksusta varjaageille mutta ajauduttuaan keskinäisiin riitoihin he kutsuvatkin päällikökseen Rurikin. Hänen on sanotaan olleen N1c1 -happloryhmää joka on Suomessakin yleinen. Aihe on herättänyt paljon keskustelua.
 |
| Häkkinen Kaisa; Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa, 190. |
Turkisten kysyntä kasvoi tuoden alueelle vaurautta. Tuhatluvulle tultaessa täällä saatiin nykytietämyksen mukaan ensikosketuksia kristinuskoon, joka oli Euroopasta leviävä uskonto. Toki tätä ennenkin ihmisillä oli ollut uskomuksia ja jumalia.
Ajanjakson runsaimmat arkeologiset löydöt tunnetaan nykyisen Mikkelin alueelta jatkuen aina 1150 jaa. asti. Tuolloin nykyisen Juvan alueella liikkui Saamelaisten joukossa savo-karjalaista väkeä. Saksalaisten ja balttien kauppayhteyksien mukaana rannikolle saapui näihin aikoihin kivirakentamiseen liittyvä laastin valmistustaito. Pariisissa aloitettiin Notre Damen rakentamista.
 |
| Tavastia ja Suomenlahden yli hiitäjiä sekä ratsastajia (1500-luvun kartassa). |
Viikinkien kauden jälkeen kauppa elpyi Euroopassa ja rikkaimmille tuli 1100 jaa. aikoihin saataville mm. sokeriruo'osta valkoiseksi kiteiksi kuivattua sokeria. Suomeen tämä herkku saapui paljon myöhemmin. Tähän vaiheessa historiaa merkittävin laina Suomen kieleen oli karttunut Germaniasta ja Baltiasta.
Viljelyn yleistyttyä rannikolla ruoka muuttui hiilihydraattipitoisemmaksi. Tämän on arveltu väestön lisääntymisen ohella lisänneen ihmisten hammassairauksia. Näihin aikoihin saapui tänne myös ensimmäiset vesimyllyt. Sisämaassa ihmiset elivät tuolloin rannikon väkeä vanhemmiksi. Heidän ruokavalion pääpaino oli vielä kalastuksessa, metsästyksessä ja keräilyssä.
 |
| Järvi. (Pixabay, tpsdave) |
Viikinki-ajan päättymisen jälkeen noin 1100 jaa. aloitettiin Länsi-Suomessa Alalänsisaksin ja Englannin suunnalta toteutettu lähetystyö. Lähetystyöntekijöillä eli papeilla oli epäilemättä kirjallista aineistoa mukanaan. Lähetystyön vaihe kesti yli sata vuotta kirjakieli tuolloin oli ainoastaan latina ja näin harvojen sekä valittujen hallussa. Latina sälytti valta-asemansa kirjakielenä 1350 asti. Kauppiaat käyttivät saksaa esim kauppakirjeissään Lyypekkiin. Lukemaan opettelun lisäksi tarvittu uuden kielen, Latinan opetteleminen hidastutti Ruotsin ja eteenkin Suomen väestön kirjakielistymistä muista phjoismaista poiketen. (4)
Nykytietämyksen mukaan kautta aikain ensimmäinen Itämerensuomeksi kirjoitettu teksti on suolöydöksestä paljastunut kyyrillisillä kirjaimilla ja aunuksen karjalaksi kirjoitetussa tuohikirjeessä vuodelta 1250. Tuolloin Novgorodissa käytettiin tuohikirjeitä samaan tapaan kuin nykypäivinä post-it lappuja. Samalta ajalta on ensimmäiset tiedot tiilirakennuksesta Suomessa Koroisilla. Vielä sadan vuoden ajan tiilirakentaminen oli maassa harvinaista.
1300 jaa. asti Savossa oli karjalaisvaikutuksen aikaa. Turkiskaupalla vaurastunut Novgorod oli läheisessä yhteistyössä Karjalaisten kanssa ja Ruotsit verottivat Länsi-Suomalaisia. Ja molemmat edellä mainitut Lappilaisia. Verotus tuolloin tarkoitti tavaroiden ja tuotteiden keräämistsä vastiikkeetta vahvemman oikeudella.
Nykypäiviin säilyneissä kirjallisissa lähteissä Savo mainitaan ensimmäistä kertaa Novgorodin ja Ruotsin tekemässä Pähkinäsaaren rauhassa 1323 jaa. Siinä Novgorod luovuttaa Jääsken ja Äyräpään ohella Savilaksen, Savolaksen verotusoikeuden Ruotseille. Oliko Savilaksen väki saanut nimensä savesta, joka on ollut alueella keraamisten astioiden raaka-aine ja vientituote vuosituhansien ajan? Toiseksi vaihtoehdoksi on esitetty savu, joka oli elimellinen osa kaskiviljeyä.
Valtiot eivät vielä tuossa vaiheessa olleet valtioita siinä mielessä niin kuin ne nykyään ymmärretään ja ns. verotusmaiden rajaakin käytiin vain alkumatka. Ruotsien ja Novgorodin kaupunkivaltion toimittama verotus ei ollut täsmällistä eikä tarkkaa, joten sisämaata tehokaskeamalla uudestaan vakituiseen asutukseen ottanut uudisraivaajajaväki eli vielä vuosisatoja enemmän ja vähemmän omillaan. Parhaansa mukaan verottajiaan edellä.
Yksi kiinnostava kysymys on milloin, mistä ja miten savolaiset -nen ja -tar päätteiset sukuimet tulivat käyttöön? (Esimerkiksi Länsi-Suomessa sukunimet tulivat yleisesti käyttöön vasta paljon myöhemmin 1850 jaa). Asiasta kerrotaan mm "se tavallinen Virtanen" väitöskirjassa ja HS:n artikkelissa.
Juttu jatkuu "Tapahtumia Inkerinmaalta Savoon vuosisadoilta 800-1900"
 |
| Pohja, Savo, Karjala sekä Viipuri 1500-luvun esityksessä. |
1300 jaa. asti Savossa oli karjalaisvaikutuksen aikaa. Turkiskaupalla vaurastunut Novgorod oli läheisessä yhteistyössä Karjalaisten kanssa ja Ruotsit verottivat Länsi-Suomalaisia. Ja molemmat edellä mainitut Lappilaisia. Verotus tuolloin tarkoitti tavaroiden ja tuotteiden keräämistsä vastiikkeetta vahvemman oikeudella.
Nykypäiviin säilyneissä kirjallisissa lähteissä Savo mainitaan ensimmäistä kertaa Novgorodin ja Ruotsin tekemässä Pähkinäsaaren rauhassa 1323 jaa. Siinä Novgorod luovuttaa Jääsken ja Äyräpään ohella Savilaksen, Savolaksen verotusoikeuden Ruotseille. Oliko Savilaksen väki saanut nimensä savesta, joka on ollut alueella keraamisten astioiden raaka-aine ja vientituote vuosituhansien ajan? Toiseksi vaihtoehdoksi on esitetty savu, joka oli elimellinen osa kaskiviljeyä.
 |
| Lännen kirkon eteneminen kahden sadan vuoden aikana! (4) |
Valtiot eivät vielä tuossa vaiheessa olleet valtioita siinä mielessä niin kuin ne nykyään ymmärretään ja ns. verotusmaiden rajaakin käytiin vain alkumatka. Ruotsien ja Novgorodin kaupunkivaltion toimittama verotus ei ollut täsmällistä eikä tarkkaa, joten sisämaata tehokaskeamalla uudestaan vakituiseen asutukseen ottanut uudisraivaajajaväki eli vielä vuosisatoja enemmän ja vähemmän omillaan. Parhaansa mukaan verottajiaan edellä.
 |
| Olavinlinna. (Pixabay, Hietaparta) |
Yksi kiinnostava kysymys on milloin, mistä ja miten savolaiset -nen ja -tar päätteiset sukuimet tulivat käyttöön? (Esimerkiksi Länsi-Suomessa sukunimet tulivat yleisesti käyttöön vasta paljon myöhemmin 1850 jaa). Asiasta kerrotaan mm "se tavallinen Virtanen" väitöskirjassa ja HS:n artikkelissa.
Juttu jatkuu "Tapahtumia Inkerinmaalta Savoon vuosisadoilta 800-1900"
Lähde:
(1) Huurre, Matti; 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, Viides uudistettu painos, Otava, Keuruu 1995
(2) Häkkinen Kaisa; Suomalainen esihistoria kielitieteen valossa, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996
Kuvat muokattu lähteestä: Gordin, Isak, toim: Vanhoja Suomen karttoja, II uudistettu painos, Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, Helsinki 1973
(3) Suomalainen sotilas muinaisurhosta Nihtiin, Kariston kirjapaino, Hämeenlinna 2010
(4) Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa, Vammalan kirjapaino, Sastamala 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti