Vuonna 1869 Pohjois-Irlantilainen maahanmuuttaja Timothy Eaton perusti Torontoon yrityksen T. Eaton Company Limited, joka tunnettiin yleisesti nimellä Eaton's. Eatonista kasvoi vähitellen suorastaan vähittäiskauppaan liittyvä sosiaalisuuden laitos Kanadaan. Yhtiöllä oli kauppoja ympäri maata sekä ostotoimistoja ympäri maailmaa. Lisäksi yhtiön postimyyntikatalogi löytyi useimpien kanadalaisten kodeista.
Eaton toi aikanaan uudenlaisia käsityksiä kaupantekoon. Esimerkiksi tinkimisen ollessa maassa normi, yhtiö kertoi tekevänsä kauppaa ainoastaan yhdellä tuotteen hinnalla. Yhtiö käytti myös pitkään tunuslausetta "Jos tavara ei tyydytä saatte rahat takaisin".
1900-luvun alkupuolella samalla tavalla Kanadassa kuten Pohjoismaissa tai Amerikassa väestö asui pääosin maaseudulla. Ihmisten asuessa usein eristyksissä Eatonin luettelo tarjosi Kanadalaisille valikoiman tuotteita, jotka eivät olleet muutoin saatavissa. Samalla tavoin kuin Sears Roebuck-luettelo Yhdysvalloissa.
Kuvastolla oli lisäksi tärkeä taloudellinen rooli, koska se rikkoi paikalliset monopolit ja antoi kaikille pääsyn joihinkin suurempiin kaupunkeihin kuuluviin hintoihin ja valikoimaan. Luettelossa tarjottiin kaikkea vaatteista maanviljelysvälineisiin. Jotkut jopa ostivat kotinsa luettelosta! Niinpä vielä nykyään suuri määrä Eatonin luettelokoteja on edelleen olemassa koko maassa, pääasiassa lännessä.
1973-1975 Marlin SG M-112 back
Luettelolla oli myös monia muita käyttötarkoituksia. Esimerkiksi uudisasukkaat opettelivat puhumaan englantia sen avulla tai luetteloita saatettiin käyttää pihapeleissä jääkiekkomaalivahdin vaimennuspatjoina.
Niinpä ei ihme että yli sadan vuoden ajan julkaistusta luettelosta tuli kanadalaisen kulttuurin ikoni, joka esiintyi jopa monissa kanadalaisen kirjallisuuden teoksissa. Eaton's-yhtiöstä tuli aikanaan Kanadan suurin kauppayhtiö ja nimi aiheuttaa yhä suuria tunteita ihmisille jotka ovat eläneet Eatons-aikakaudella.
Tämä on "ninja"-kitara. Vuoden 1973 Eaton's kuvastossa nähtiin Marlin SG M-112 kitara ensimmäistä kertaa. Marlin oli Eaton's-yhtiön omistama tuotemerkki ja kitaraa myytiin Kanadassa.
Vuoden 1975 Eaton's kuvastossa Marlin SG M-112 kitaraa olikin myynnissä sitten viimeistä kertaa. Muutos saattaa olla yhteydessä siihen että kitarat valmistanutOEM-yhtiö Fujigen muutti SG-kitaroiden lavan muotoilua vuodesta 1976 lähtien.
Myöhemmin vuosituhannen vaihteessa muuttunut taloudellinen- ja vähittäiskaupan ympäristö sekä huono hallinta johtivat Eaton's ketjun lopulta konkurssiin vuonna 1999. Eaton's ehti rikastuttaa yli satavuotisen olemassa olonsa aikana Kanadalaista elämänmenoa suuresti tuodessaan kulutushyödykkeitä kaikkien saataville tasapuolisesti valtakunnan joka kolkkaan asuinpaikasta riippumatta ja huom. aikana ennen internettiä.
Kokonaan toinen yhtiö oli George Ozstreichin johtama British Music Strings Ltd. joka oli jakelija Walesista. Yritys myi Marlin-kitaroita Isossa-Britanniassa alkaen vuodesta 1985. Alun perin soittimia valmistettiin Itä-Saksassa noin vuoden verran. Tätä varhaista saksalaista mallia kutsuttiin nimellä "Slammer" ja sen tunnistaa "Made in GDR" -tarrasta soittimen takaosassa.
Myöhemmin vuodesta1985 alkaen valmistettujen Marlin-kitaroiden logo
Vuoden 1986 puolivälissä Korealainen Samic liittyi yhtiöön omistajaksi ja sen tehtaassaan valmistama MarlinSidewinder oli myydyin kitara Isossa-Britanniassa vuoteen 1988 asti. Samick valmisteinen Korean Squier ohitti sen lopulta. Vuonna 1989 Marlin tuotemerkin osti Hohner, joka vaihtoi tuotannon Cortiin. Nykyään Honer on lopettanut Marlin- sekä muiden merkkisten kitaroiden tuotannon kokonaan.
Tämä on "ninja"-kitara. George Robert Bishopin (1929-2010) aloitti Turner MusicalInstrumentsLimited yhtiössä vuonna 1951. Kymmenessä vuodessa hän eteni myyntimiehestä yhtiön toimitusjohtajaksi. Yhtiö toimi CMI:n eli Gibsonin kitaroiden Kanadan jakelijana 1970-luvun alkuun asti. Samalla se toimi erikoista kyllä myös Arian Pan-kitaroiden maahantuojana 1960-luvulta 1970-luvulle. Pan-kitaroiden logossa on huilua soittava poika tai sitten pelkästään tyyliteltyPan-pearl logo.
1973-1975 Pan SG Wine red
1960-luvulla Japanilaiset olivat ottaneet vaikutteita länsimaisista kitaramalleista mutta 1970-luvun alusta alkaen kopiointi muuttui yhä agressivisemmaksi. 1970-luvun Pan SG-mallissa on huomattavissa hyvin paljon yhtäläisyyttä 1975 Cimar SG-kopion kanssa.
Pan-opiskelijakitarat valmistettiin Japanissa. Valikoimiin kuului akustisia- sekä sähkökitaroita ja bassoja. Kitarat Turner Musical Instrumentsille toimitti Aria. Arialle soittimet tuotti OEM-yhtiö Matsumoku Japanista. Matsumoku puolestaan käytti Gibson-kopiokitaroidensa tekemisessä alihankkijana Fujigen-yhtiötä. Matsumokulla oli OEM-sopimus 1969 alkaen CMI:n kanssa Epiphone-kitaroiden valmistamisesta (joten se ei voinut valmistaa Gibson-kopioita).
1973-1975 Pan SG Walnut
George perusti vaimonsa Janen kanssa Bishop Music Ltd: n vuonna 1971. Hän johti yritystä matkustaen ympäri Kanadaa myymällä soittimia ja mainostamalla musiikkikoulutusta koululaitoksille. Vuonna 1972 hän oli perustamassa myös Kanadan Musiikkiteollisuusyhdistystä. George johti Bishop Music Ltd:iä vuoteen 1981, jonka jälkeen hän toimi Long & McQuadessa.
1973-1975 Pan SG back
Kanadassa maakunnat leikkasivat rahoitustaan koululautakunnille. George jaksoi toistaa sanomaa, että jokainen lapsi ansaitsee koulussa laadukasta musiikkikoulutusta. George teki pitkiä puhematkoja vanhemmille ja koululautakunnan huoltajille ympäri maata järjestäytymisen puolesta.
Vastauksena jatkuviin leikkauksiin hän perusti vuonna 1992 yhdessä muiden intohimoisten musiikinopetuksen kannattajien kanssa Kanadan musiikkikoulutuksen koalition. Eläkkeelle George jäi vuonna 1996.
1973-1975 Pan SG headstock
George taisteli elämänsä loppuun asti lasten puolesta. Hänen perintönsä elää perustamiensa ja sidoksissa olevien organisaatioiden kautta. Työ niillä jatkuu edelleen Kanadassa jokaisen lapsen pääsemiseksi mukaan osaksi laadukasta musiikkikoulutusta.
Tämä on "ninja"-kitara. Bell Musical Instruments Ltd. oli Arthur Bellin vuonna 1947 perustama musiikkiliike. Alkuun se oli keskittynyt pelkästään harmonikkoihin mutta 50-luvulla uuden nuorisobuumin myötä valikoimiin tulivat myös kitarat oheistarvikkeineen. Bellin kitaroilla ovat aloittaneet uransa esimerkiksi Eric Clapton ja Jeff Beck.
Vaikka Bellillä olikin kivijalkakauppoja sen suosion kehittymiseen tärkein tekijä olivat postimyyntikuvastot. Ensimmäinen kitaroita ja lisävarusteita sisältänyt luettelo tuli jakeluun vuonna 1959. Tätä tuki kampanja, jolla ihmisiä kannustettiin tilaamaan luetteloa.
Vuonna 1961 yritys tuli saksalaisen Hohner-yhtiön omistukseen. Vuosina 1974-1975 Bell jakeli West One-kitaroita Britanniassa. Ne valmistettiin DDR:ssä ja Italiassa vuoteen 1975 asti. Soittimissa käytettiin Japanilais-alihankkijoiden osia kuten esimerkiksi vibra-koneisto. Vuonna 1975 Japanilainen Matsumoku osti West One tuotemerkin ja aloitti Westone-kitaroiden valmistuksen. Myöhemmin Westone-kitarat valmistettiin Koreassa aina vuoteen 1991 saakka.
1974-1975 West One 3440 Made in DDR-IT
Britannian suurimman musiikkiketjun Bell-yhtiön kuvastot ovat mahtava kurkistus-ikkuna 1970-luvun mallistoihin ja kitaramerkkien hinnoitteluun, arvostukseen ja vaihteluun vuosina 1971-1981.
1974-1975 West One SG 3440 Made in DDR/IT
1950-luvulla Amerikkalainen Chicago Musical Instruments Co (CMI) omistajanaan Maurice H. Berlin oli palkannut omistamansa Gibson-kitaroiden johtoon nuoruuden ystävänsä Ted McCartyn Wurlitzer Companyn ajoilta. Ted tuotti yhtiössä ollessaan lukuisen määrän kitaroiden mallikeksintöjä. Tedin aikana Gibsonin tuotanto kasvoi 5000 kitarasta vuodessa yli 100 000: een kappaleeseen ja 150 työntekijästä yli 1 200 työntekijään, eli niin suureksi kuin se vain kansallisesti oli mahdollista. McCartyn ura yhtiössä kesti 18 vuotta vuoteen 1966 saakka.
Tedin siirtyessä Bigsbyn johtoon myös CMI:n johdossa tehtiin muutos. Maurice H. Berlin siirtyi eläkkeelle ja yhtiön johdossa seurasi hänen poikansa Arnold Berlin. Harvadin opinnoista huolimatta hänellä ei riittäneet taidot laajentaa tuotantoa maailmanlaajuiseksi. Päin vastoin yhtiö joutui Arnoldin aikana suuriin talousvaikeuksiin. Siitä huolimatta että yhtiö omisti ikonisia kitaramalleja se ei pärjännyt myynnissä röyhkeitä aasialaisia halpakopiota vastaan. Se yritti esimerkiksi ostaa kilpailijoita pois markkinoilta. Epäonnisisa liiketoimia oli myös ulkomailla kuten Britanniassa Selmer London-yhtiön hankinta
Sitten Arnold ajatteli pelastaa yhtiön toistamalla isänsä keinon kutsumalla hätiin vanhan Harvadin aikaisen ystänäsä H.Norton Stevensin. Norton teki Ecuadorian Corporation-yhtiön presidenttinä voittotarjouksen CMIstä, jonka seurauksena perustettiin Norlin. Norlin sai määräysvallan Gibson-kitaroihin vuonna 1974.
Vuonna 1974 Bell aloitti Britanniassa Fender-, Epiphone- ja Gibson-kitaroiden jakelun samalla kun myyntiin tulivat Japanissa valmistettu Columbus-kopiokitarat tunnetuista merkeistä. Vuoden päästä vuonna 1975 kuvastoon tulivat mukaan vielä Ibanez tuplakaulaiset SG-kopiot, jossa kopioinnin agressivisuus saavutti huippunsa. Kitaroissa oli avoinkirja-muotoilun lisäksi lavassa oli alkuperäisen malliset pearl-upotukset.
1975-1978 Ibanez lawsuit doubleneck SG
Vuonna 1977 Norlinilla oli Selmer London-liikkeen kautta pahasti epäonnistunut soittimien vuokraustoimi ja käsissä yli tuhat vuokrauksessa vioittunutta Gibson-kitaraa. Kesällä 1977 Norlin haastoi Ibanezin Amerikan jakelijan Elgerin käräjille, aihe: vastaaja käytti Gibson lavan muotoa ja logoa. Kopiontiasia sovittiin lakituvan ulkopuolella vuonna alkuvuodesta 1978. Tämän ennakkotapauksen jälkeen Ibanez muutti muotoiluaan ja muut Japanilais-yhtiöt seurasivat viiveellä perässä.
1974-1979 Columbus SG 3404
On erikoista huomata miten esimerkiksi Bell-kuvastossa alkuperäisillä malleilla on haastetta saada arvostusta kopio-mallien puristuksessa ennen käräjä-juttua. Vasta sen jälkeen arvostus ja hinta lähtee nousuun. Myyntiin tullessaan Gibson SG Standard hinta vuonna 1974 oli 269-275 £ ja huippu vuonna 1978 se oli noussut 535 £ eli lähes tuplaantunut! Myös lawsuit-SG kopiot poistuivat Bellin valikoimista vähitellen.
1974-1979 Clumbus SG model 3404
Itse Columbus tuotemerkki oli perustettu jo vuonna 1960, jolloin kitaroita valmisti OEM-yhtiö Tombo. Vuonna 1974 Columbus SG-kopiokitaroita oli tuotannossa kahta mallia. Humbucker-näköisillä mikeillä valmistettu edellä ja esitelty suoraviivainen kopio Model 3404 (esimerkiksi Bellin kuvastossa).
Toinen vuoden 1974 Columbus SG-malli oli oikeammin sanottuna SG-Jaguar miksaus, joita jaettiin muissa pienemmissä musiikkikaupoissa. Vastaavan näköisiä kitaroita eri merkkisinä on esitelty aiemmin tässä blogissa.
1974-1975 Columbus SG
Vuodesta 1970 eteenpäin Columbus-kitaroita valmisti Matsumoku. Se ei voinut kopioda Gibsoneita toimiessaan Epiphone-merkkisten kitaroiden OEM-valmistajana ja sopimus-suhteessa Gibsonin kanssa. Siten Gibson-kopiot tuotettiin alihankintana Fujigenillä.
1974-1975 Columbus SG back
Columbus-kitaroiden Britti-maahantuoja ja tuotemerkin omistaja oli 1965 perustettu Fletcher, Coppock & Newman (FCN) Co.
Tämä on "ninja"-kitara. Hoshino Gakki perustettiin vuonna 1908 (Nagoya, Aichi, Japani). Alussa se kuului Hoshino Shoten -kirjakaupan ketjuun, sen soitinliikkeenä. Vuonna 1929 Hoshino Gakki alkoi tuoda Japaniin laadukkaita Espanjalaisia Salvador Ibáñezin instrumentteja. Ennen toista maailmansotaa Hoshino Gakkin lisäksi Japanissa oli kolme muutakin Salvador Ibáñez kitaran maahantuojaa.
Hoshino Gakkin omistama Cimar-tuotemerkki
Salvador Ibáñez kuoli vuonna 1920 ja hänen kaksi poikaansa jatkoivat työpajassa. Vuonna 1933 pojat möivät Salvador Ibáñez tuotenimen, henkilöstön sekä koneet Telesforo Julvelle, joka sisällytti ne omaan yritykseensä. Vuonna 1944 Julve käytti edelleen valmistamissaan kitaroissa Salvador Ibáñez e Hijos -tarroja.
Tuotemerkki perustettiin vuonna 1975
Hoshino Gakki aloitti omien espanjalaisten ja akustisten kitaroiden valmistamisen vuonna 1935. Salvador Ibáñez-kitaroita ei ollut saatavilla Espanjan sisällissodan (1936-1939) aikana koska kitarapaja oli tuhoutunut sodassa. Näin Hoshino Gakki alkoi käyttää itse valmistamissaan kitaroissa tarraa: "Ibanez Salvador", mutta lopulta yksinkertaistettiin muotoon: "Ibanez." Linkin sivulla sanotaan "kunnioituksesta" laatukitaroiden merkkiä kohtaan. Niin, tästäkään lainasta ei tarvinnut maksaa mitään.. Hmm
1960-luvulla Japanilaisten kitaravalmistajien kitarat olivat lähinnä kopioita eurooppalaisista ja amerikkalaisita kitaroista kuten Hagström tai Gretch. Vuonna 1966 Hoshino Gakki lopetti omien Tama industries-kitaroidensa valmistuksen ja alkoi käyttää tuotanossaan Teisco- sekä FujiGen Gakki OEM-kitaratehtaita. Teisco-kitaratehtaan suljettua 1970-luvun alussa kaikki Ibanez-kitaroiden valmistus siirtyi FujiGen Gakki -kitaratehtaalle.
60-kymmentä luvun kuluessa Amerikkalaisista Fender, Gibson sekä Martin-kitaroista oli tullut suosittuja mutta soittimet olivat todella arvokkaita. 70-luvun alussa kilpailu markkinoilla kiristyi ja Hoshino Gakki halusi hankkiutua Amerikan tuottoisille kitaramarkkinoille.
Harry Rosenbloom oli perustanut Medley Music-yrityksen, Pennsylvanian Bryn Mawriin vuonna 1954. Yritys valmisti laadukkaita käsintehtyjä "Elger" nimisiä kitaroita. Vuonna 1965 Rosenbloom päätti lopettaa kitaroiden valmistuksen ja siirtyä (Japani) kitaroiden maahantuojaksi. Tässä vaiheessa Aria oli maailman suurin Japani-kitaroiden kansainvälinen jakelija.
Elger aloitti yhteistyön Hoshino-kitaroiden tuomisesksi Japanista yksinoikeudella 50/50 osuuksin. Vuonna 1971 Hoshino osti Elger-kitaran saaden kaikki Pohjois-Amerikan jakeluoikeudet itselleen. Syyskuussa 1972 Hoshino Elger aloitti Ibanez-kitaroiden Amerikan tuonnin.
Kiristyvässä kilpailussa kitaramarkkinoilla oltiin siirrytty entistä agressivisempaan kopiointiin. Hoshino Gakki alkoi kehittää Ibanez-kitaroiden tuotenimeä laadukkaampien kitaroidensa merkiksi. Edullisempien kansankitaroiden kysyntää täyttämään se perusti tuotemerkin Cimar vuonna 1975.
Vuoden 1975 Cimarin esitteessä voidaan tavata hyvin saman näköinen hybridi SG-kitara kuin aiemmissa blogauksissa esiteltellyt Lyle SG ja Sears SG. Hoshino Gakki käytti tässä vaiheessa OEM valmistajanaan pelkästään Fujigeniä.
Cimar SG-1905 kopiossa oli Maxonin mikit sekä kiinteä talla "SG-1905, Full Length 38", Width 16 1/2" x 13" Two Pick Up, Walnut Finish". Ibanez ja Cimar-kitaroissa käytettiin suoraa Gibsonin "avoin kirja"-kopiolapaa viimeistä kertaa vuonna 1975. Kuka tietää, ehkäpä Hoshino Gakkia varoiteltiin kopiointia seuraavista mahdollisista oikeustoimista..
Vuoden 1976 malleista alkaen lavan muotoa muutettiin. Cimarin tuotanto siirrettiin halvemman työvoiman Koreaan. Tästä eteenpäin Hoshino Gakki kitaroissa ei näyty enää avoinkirjaa lapaa.
1976 Cimar SG-1944 Made in Korea
Gibsonin omistuksen uudelleen järjestelyt olivat tulleet valmiiksi vuonna 1974. Vasta 28. kesäkuuta vuonna 1977 uusi omistaja Norlin Corporation sai aikaiseksi aloittaa oikeustoimet kitaroidensa kopioimista vastaan. Ensimmäinen haaste esitettiin Philadelphian Federal käräjäoikeudessa Gibson Guitars emoyhtiö vastaan Elger Hoshino USA Aihe: vastaaja käytti Gibson lavan muotoa ja logoa. Asiaa soviteltiin tuomioistuimen ulkopuolella vuoden 1978 alussa, ja se saatiin virallisesti päätökseen 2. helmikuuta 1978.
Näiden vuosien aikana Norlin ei aloittanut enää muita kopiointioikeudenkäyntejä, vaikka sen malleja kopioitiin lukuisilla eri merkeillä myös Amerikassa. Se hyöty tästä ennakkotapauksesta sille kuitenkin oli, että kopiointia selvästi vähennettiin myös muiden kitaran tuottajien kun Hoshino Gakkin toimesta.
1976 Cimar SG-1945
Syyskuussa 1981 Elger Hoshino muutettiin Hoshino USA: ksi. Yrityksen Amerikan pääkonttori säilyi Bensalemissa, Pennsylvaniassa jakelukeskuksena.
Cimarin tuotanto lopetettiin vuonna 1981. Suomen maahantuoja oli Fazer ja Saksassa Meinl.
Tämä on "ninja"-kitara. Maya merkkisiä kitaroita valmistettiin vuosina 1971-1980. Merkkiä hallinnoi Maya Guitar Co. Kobe Japan. Yhtiön sekä tuotenimen omisti puolestaan Japanilainen jakeluyhtiö Rokkoman Co. Ltd, joka oli perustettu vuonna 1971.
Maya pulttikaulaisten SG kitaroiden esite vuodelta 1976
On luultavaa että yhtiö tuotti ulkomaan markkinoille tarkoitetun Mayan ja kotimaan markkinoille tuotetun El Mayan lisäksi myös Aztec merkkisiä kitaroita. Maya valmistutti kitaransa OEM-yhtiöillä.
Merkittävin Maya OEM tehtaista oli Chushin Gakki. K. Miyazawa oli perustanut yrityksen Naganoon sodan jälkeen vuonna 1948. Alkuun tuotannossa oli ollut opetusvälineitä. Viisikymmentäluvulla yhtiössä alkoi kitaroiden valmistus ja kuusikymmentäluvulla ne olivat olleet tehtaan ainoa artikkeli. 1960-1980 tehdas valmisti merkkejä Cobran, Hisonus ja Bambu. Alihankkijana Chushin Gakki valmisti myös 1971 alkaen Maya ja El Maya kitaroita. Myöhemmin kahdeksankymmentäluvulla tehdas valmisti esimerkiksi Charvell, Jackson ja Robin merkkisiä kitaroita. Tehdas suljettiin vuonna 2011.
1970-1975 Maya SG-2T Walnut
Laadukkaita Akustisia Maya-merkkisiä kitaroita ja mandoliinejä valmisti OEM tehdas Tahara Matsumotossa noin vuosina 1970-1975. Soittimet oli leimattu MADE IN TAHARA ja valmistaja oli Ryohei Tahara jota myös kunnioitettavasti kutsuttiin Tahara-saniksi. Vuoden 1975 jälkeen yhtiö ajautui konkurssiin. Sen jälkeen Tahara-san muutti Tateshinaan Marukomachin ulkopuolelle Naganoon, jossa hän keskittyi pelkästään mandoliinin tuotantoon. Näihin aikoihin Tahara-san aloitti yhteistyön Saga Musical Instrumentsin kanssa.
1976 Maya SG-2T headstock
1976 Maya SG 2 headstock
1976 Maya SG
Maya Guitar Co. teki yhteistyötä myös muiden OEM-valmistajien kuten Fujigen kanssa. Siitä osoituksena on tässä esitelty Fujigen SG kopio-malli, jota oli saatavilla Fujigeniltä vuosina 1972-1979.
Maya kitaroita on ollut myynnissä 70-luvulla ainakin Hollannissa, Kanadassa, Britanniassa (Stentor), Australiassa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa.
1976 Maya SG-2T pulttiliitoskaula, jossa kaulalevyssä stanssattu MADE IN JAPAN
1976 Maya SG-2T Dark Cherry avovirittimet
Nykypäivän Maya sijaitsee Thaimaassa ja on aivan eri yhtiö kuin vuosina 1971-1980. Nykypäivän Maya-kitarat valmistetaan Kiinassa.
Kitarat on valmistettu Japanissa ja soittimista löytyvien kaulalevyjen perustella on luultavaa että tuotemerkin omisti Aria ja OEM tuottaja oli Matsumoku.
1976-1981 Bellwood SG Japan verse back
1976-1981 Bellwood neckplate DK verse
Kaulalevyt aiheuttavat hämmennystä sillä soittimissa on käytetty Tanskassa kahta eri tyyppiä. Tietysti on mahdollista että osia on vaihdettu matkan varrella..
1976.1981 Bellwood neckplate DK verse 2
Matsumokulla oli olemassa 1970-luvulla OEM-sopimus myös Epiphone-kitaroiden valmistuksesta Norlinin kanssa, joten ei voinut valmistaa Gibson-tyyppisiä kopioita omassa tehtaassaan. Niinpä se teetti soittimet alihankintana Fujigenillä. Fujigenin historiatiedoissa on mainintaa että kokoonpanossa on käytetty esimerkiksi tilaajan eli Matsumokun kaulalevyjä
1976-1981 Bellwood SG headstock DK
Belwood SG-kopioiden myynti-ilmoituksissa lapa on vuodesta 1976-1981 olevaa mallia. Kitaroiden Japani-versioissa on avoimet ja Tanskan mallissa automaattivoidellut virittimet. Bellwood-kitaroiden tunnetuin malli on Super Swinger-strato kopio 70-luvun lopusta.
Tämä on "ninja"-kitara. Jerry Freed ja Tommy Moore perustivat vuonna 1969 Teksasin Fort Worthissa yhtiön International Music Corporation (IMC). Yhtiö perusti tuotemerkin Hondo. Japanissa valmistettujen soittimien kallistuessa yritys alkoi tuottaa kitaroita Korean markkinoilta. Näin se aloitti yhteistyön vuonna 1958 perustetun korealaisen OEM-valmistajan, Samick Companyn kanssa. Kitaroiden valmistamiseksi maahan vietiin modernit amerikkalaiset ja japanilaiset tuotantomenetelmät hyödyntäen samalla Korean matalaa palkkatasoa. Näin pystyttiin tarjoamaan halvan lähtötason kitaroita.
1977 Hondo SG-414 Made In Korea
Kitaroiden valmistamisessa käytettiin Japanilaisia osia. Vuosina 1972-1975 tuotettiin mallia H-610, jossa oli SG body ja teisco-stratocastertyyppinen kaula. Vuonna 1976 se nimettiin uudelleen malliksi EG-502. Soittimia valmistettiin myös tuotenimellä Gracia G02, Horugel EG-502, Samic EG-502 tai Vibra 3159 Tele-Star.
1972-1977 Hondo H-600
Vuonna 1974 julkaistiin SG-malli HEG 5006. Soittimen lapa oli "avoin kirja"-tyypisesti muotoiltu ja logo mallia "psykedeelinen". Soittimia tuotettiin myös tuotemerkillä Cobra HEG-5005.
1974-1977 Hondo HEG 5006
Vuonna 1976 esiteltiin HSG joka oli saman näköinen kuin Ibanezin alamerkki Cimar SG 1906. Malli oli tuotannossa vuoteen 1980 asti. Lankkuun tehdyillä koristeleikkauksilla varustettu HSG-2C julkaistiin vuonna 1977. Tuolloin esiteltiin myös logo "Hando II". Soittimissa oli Bigsby-tyyppinen vibra. Soittimia valmistettiin myös tuotenimillä Lotus LSGC ja Seville.
Maaliskuu 1977 julkaistiin "Hando II"-logolla varustettu malli SG-414, joka oli vastaavan näköinen kuin aiemmissa blogauksissa esitellyt SG-Jaguar miksaukset. Tässä vaiheessa yhtiön tuottamia kitaroita jaettiin seitsemässäkymmenessä maassa.
Vuoden 1978 päivityksessä "Hando II" korjattiin muotoon "Hondo II" ja "lawsuit"-tapauksen kuohuttaessa soitinmarkkinoita lavassa otettiin käyttöön "aaltoileva" muoto. HSG-2 mallista tehtiin kahden mikkikytkimen versio. Seuraavana vuonna 1979-1980, mallin otelautaan otettiin käyttöön dotsit. Soittimia valmistettiin myös tuotemerkeillä Asco SG-2 ja Global 4090.
Vuonna 1980 alkoi mallin H-727 tuotanto. SG-mallisia kopioita olivat myös Hondo H-727, H-734, H-735 ja H-1018. Samana vuonna Samic ja Hondo esitteli Professional-sarjan, jonka valmisti Japanissa OEM-yhtiöt Tokai sekä Matsumoku. Tämä on ainoa Japanissa valmistettu Hondo-Samic-malli.
Vuonna 1981 Hondo-kitaroissa otettiin käyttöön uusi logo "ympyröity tyylitelty H-merkki", jonka alla kirjoitettu "Hondo" Muita Hondo-Samic-yhteisyrityksen tuottamia tuotemerkkejä olivat esimerkiksi Chiquita, Paul Dean II, Coyote, Lazer ja The Flash. Vuonna 1985 IMC alkoi tuottaa OEM-kitaroita Charvel / Jackson Co. sekä Epiphone. Tämän yhteistyön myötä Gibson kopiointi lopetettiin ja Hondo alkoi hiipua
Vuonna 1989 Jerry Freed perusti Jerry Freed International Companyn hankkien Hondo-tavaramerkkin oikeudet. Uusien Hondo-kitaroiden sarja alkoi vuonna 1992. Näitä Hondo-kitaroita OEM-valmistettiin Koreassa (Samick) sekä Cortin uudessa Indonesian tehtaassa. Vuonna 1993 yritys uudistui muuttaen Floridan Stuartiin. Tuolloin soittimia valmistettiin Kiinassa, Intiassa ja Taiwanissa. Vuonna 1995 MBT International osti Hondo Guitar Companyn. Käyttöön tulivat takaisin vanha "Hondo II" sekä "Sunrise" -logo. Vuodesta 2005 alkaen JB Player korvasi Hondon.
------------------------------------
Chicago-kitarat ovat myös Hondon tapaan korealaista alkuperää ja niitä on valmistettu tutulla SG-Jaguar miksauksella luultavasti vuonna 1977. Valmistuksessa on käytetty japanilaisia osia. Soittimista on saatavilla erittäin vähän tietoja mutta niitä on jaettu ainakin yhdysvalloissa. Muita korealais-valmisteita ovat esimerkiksi Montana-kitarat.
Olen tuossa haikaillut taas vasuri-stratoa mutta en halunnut maksaa siitä kovin paljoa. Laatu tietysti pitäisi olla huippuhyvää. Vaatimukset siis ihan niin kuin renkaanpotkijoilla ainakin. Hehe.
Puuosat:
Vaatimuslistaan kuului se että on oltava riittävän hyvät puut. Pieni alkuaikojen -54 mallinen lapa, jossa lukee alkuperäisesti spaghettifontilla kirjoitettuna Fender Stratocaster. Kiinnitys neljällä pultilla. Lankku musta. Sanomattakin selvää oli että kaulan tuli olla virheetön ja lankun riittävän kepeä ja hyvin akustisesti soiva. Mexikolaisissa käytetään samoja kauloja sekä lankkuja kuin jenkki-vehkeissä, niin ne kelpuutin mahdollisten joukkoon. Tosin esimerkiksi meksikaani-lankku on valmistettu useammasta palasta liimaamalla, joten soittotatsi ja -tuntuma jäivät valintakriteerinä viimeisimmäksi tehtäväksi asiaksi.
Metalliosat:
Stratossa on erittäin tärkeää eteenkin Hank Marvin-tyyppisesti soitettaessa vibratallan herkkä toimivuus, sopiva vastus, tallan nopea reagointi liikkeisiin, vireen säilyttävyys, intonaation riittävä säädettävyys, kielten vaihdettavuus ja tärkein asia: kammen irrotettavuus sekä pysyminen halutussa asennossa. Vaikka eri valmistajilla puhutaan periaatteessa samasta tallasta, niin valmistajasta riippuen eroja löytyy esimerkiksi edellä mainituissa asioissa. Laitoin aiemmin omistamaani vintage-stratoon Wilkinsonin vasuritallan. Wilkinson tekee hyvät tallat ja sellainen sai tulla tähänkin.
Sähköt ja pleksi:
Mikkeinä halusin kitarassa olevan fenderin 57/62 mikit, jotka ovat ne oikean, alkuperäisen kuuloiset mikit kunnon mehiläisvahajohdoin. Sellaiset löytyi käytettynä muusikoiden netistä. Mikkikytkin, jakki sekä johdot laadukkaasta tavarasta löytyi Uraltonesta. Pleksiksi jenkki 3-kerros valkea pleksi, jossa tietenkin kunnon alumiinifolio hurinoita poistamassa. Kellastuneet potikan nupit. CTS:n potikat ja kangaseristetyt johdotukset.
Tällaisen soittimen siis halusin olevan ja mahdollisimman halvalla hinnalla. Oikeammin; halusin selvittää olisiko tällaista yhdistelmää mahdollista saada ja niin sanotusti budjettihinnalla. Selvää tässä oli se, että tässä tuli itselle tehtäväksi hankinnat eri lähteistä ja lopullinen kokonpano. Lisäksi soitin oli myös säädettävä itse.
Osia alkoi kertyä pikku-hiljaa. Tämä ei ole hätähousujen hommaa, vasinkin kun puhutaan vasuri-kitaroista. Puolen vuoden jälkeen oli lankkua ja kaulaa vaille kaikki koossa. Kokeilin Ibanez Roadrunner stratokopiota ja harkitsin myös Tokain valmistetta. Mutta lapa ei olisi oikea haluttu joten hyläsin nämä.
Sitten muusikoiden netissä tuli myyntiin Mexico-strato ja ostin soittimen upporikasta-rutiköyhää tyylillä eli näkemättä ja kokeilematta. Kitara tuli matkahuollon kautta perille pahvilootassa ja ihme kyllä ehyenä! Toinen ihmetyksen aihe oli se että soitin oli myyjä mainitsemassa kunnossa ja kuvassa näyttäneet roso-jäljet olivatkin peilauksia ihan niin kuin oltiin luvattu! Kolmas ihmetyksen aihe oli se, että kaula oli kaikin puolin virheetön, kiinnitys lankkuun hyvä, soittotuntuma ja akustinen sointi hyvä. Sitten muut vaaditut asiat paikalleen kitaraan, hienosäätö ja ei kun soittamaan. Mielestäni tein kokonaisuutena hyvät diilit.
Satula ja virittimet ovat alkuperäiset. Tällä hetkellä ne toimivat erittäin hyvin, joten ei ole tervetta vaihtaa niitä. Seuraavassa soundinäytettä.
