Siilinjärvi

Vuoden havaintoja. Paikka sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla  harju- ja pohjavesialueella sekä liikenteellisessä risteyksessä. Tämä nuori kunta on kasvnut voimakkaasti koko olemassaoloaikansa. Kunnan hyväksi sieltä on noussut vuosikymmenien varrella myös useita valtakunnallisesti merkittäviä päättäjiä. Kuopion läheisyys on tärkeä.

Ensimmäiset merkit ihmisistä on kivikaudelta, jolloin täällä olleessa saaristossa asuttiin väistyvän jäätikön tuntumassa. Siltä ajalta tavataan Suomen pioneeriasutuksen merkkejä muutamasta kohtaa, kuten Siilinjärven Limalahdesta. Ajasta on tehty myös hauskaa populaariviihdettä kuten "Ice Ace" elokuva. Muutaman kymmenen kilometrin päästä Tahkolta on lisäksi löydetty mammutin hammas.

Yoldia meri.

Seutu on suolaisen Yoldian meren rantaa kymmenen tuhatta vuotta sitten, jolloin se muuttui makeaksi nimeltään Ancylus järveksi. Nuorempia jälkiä on Pöljän ja Jysmän keramiikka, jota on käytetty on vielä neljä tuhatta vuotta sitten. Sieltä on löytynyt myös asuinpaikkoja. Arvokkaita kivikautisia jälkiä on Siilinjärvellä osin tuhoutunut viimevuosikymmenien voimakkaassa maankäytössä.

Itämeren historialliset vaiheet.

Seuraavat tiedot ovat seudulta useita tuhansia vuosia myöhemmin. Eli nykypäivänä katsoen paljon lähempää. Noin kolme tuhatta vuotta sitten Siilinjärvi kuului vielä  myöhäiskantasuomalaisten asumaalueeseen ollen heidän "siihti" tai "siidhi", joka tarkoittaa talvikylää. Siihti on paikka johon suurimman osan vuodesta hajallaan eläneet perheet kerääntyivät talveksi. Tästä tuli myös alku kunnan nykyisin käytössä olevan nimeen.

1200-luvulla viikinkien rannikkoretkien jälkeen eurooppaan alkoi muodostua valtioita. Aika uusi valtio eli kristillistynyt Ruotsi alkoi sotaretkensä jälkeen verottaa länsiosaa Suomesta pitäen aluetta myöhemmin alustamaanaan. Novgorod oli ulottanut verotuspiiriinsä puolestaan nykyisen Karjalan seudulle, jossa se aikaa myöden alkoi pitää aluetta alustamaanaan. Niin ikään vanhimmat suomenkieliset kirjalliset merkinnät on tehty Nogorodin tuohikirjeelle. Tuohikirjeet ovat olleet aikansa post-it lappuja ja harvoja nykypäiviin säilyneitä kirjallisia esityksiä Novgorodista ylipäätään.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Ruotsi ja Novgorod jakoivat Suomea puhuvan kansan sopimuksella verotusmaikseen kahtia. Summittaisesti mainitulla "rajalla" Siilinjärvi-Oulu linja jäi Novgorodin tasavallan vaikutuspiiriin.

Joidenkin arvioiden mukaan vanhan luonnonkansan Saamelaisen verotuksen toteuttivat lounaasta Kruunun katoliseksi käännyttämät Hämäläiset. Ja kaakosta Novogordin käännytystyössä ordotoksesiksi tulleet Karjalaiset. Osa Saamelaisista sulautui tulijoihin, osan siirtyessä pohjoisempaan. Rikas erämaa houkutteli vaarallisuudestaan huolimatta alati. Hämäläiset joista tuli sukupolvien myötä Etelä-Savolaistuneita metsästäjiä, kävivät satojen hehtaarien "ulkopalstoillaan" eränpyynnissä. Kruunun verohelpotuksien innostamina seikkailijat jäivät uudisasukkaiksi kaskilleen. Kruunun vaikutuspiiri onnistui näin laajentumaan koilliseseen. Novogordin verottamalla puolella erämaiden Suomalais-asuttaminen ei ollut yhtä voimakasta. Yleisesti ottaen vallanpitäjien ote ei ollut näillä seuduin kovin vahvaa joten, uudisasukkaiksi hakeuduttiin myös siksi.

Iivana Julman isoisä Iivana suuri onnistuu Moskovan joukkoineen voittamaan Novgorodin tasavallan vuonna 1471. Maa sulautettiin verisesti tataarien opein Moskovan ruhtinaskuntaan hävittämällä kaikki entiset rakenteet kirjastoineen kaikkineen. Samalla paine Savolais-Karjalaisella alkoi kasvaa ja väki alkoi kääntyä vähän kerrassaa kruunun alamaiseksi verovapausvuosien kannustamana.

Toistaiseksi ensimmäiset tiedossa olevat kirjalliset jäljet Siilinjärveltä ovat vuodelta 1541 jolloin merkkinä pysyvästä kruunun verottamasta asutuksesta alueella merkittiin veroasiakirjoissa neljä arviokuntaa. Toisin sanoen Savolaiset näillä seuduin menettivät tässä vaiheessa todistettavasti itsemääräämisoikeutensa. Parin vuoden päästä rakennettiin läheiselle Tavinsalmelle  kuninkaankartano osoituksena itäänpäin täällä vakiintuneesta Kruunun otteesta. Siihen kuuluva kirkko rakennettiin Turun kirkkoherra Knuut Juhonpojan ja Mikael Agricolan ehdotuksesta strategisesti turvallisemmalle Kuopionniemelle. Kirkon ja kartanon väliä pääsi kulkemaan vesitien lisäksi kärrytietä.

Kruunu oli kahakoinut Novgorodin kanssa verotusmaistaan jo 1300-luvulta lähtien. Moskovan ruhtinaskunnan lyötyä Novgorodin tasavalta sodassa vuonna 1471 se hävitti Novgorodin täysin kirjastoineen kaikkineen.

Iivana Julman valtaan tulon jälkeen vuonna 1555 seurasi parivuotinen Suuri Venäjän sota sekä peräti kaksikymmentäviisi vuotta kestänyt Pitkä viha, joka viimein johti Täyssinän rauhaan vuonna 1593. Täällä rajalinjan merkit hakattiin läheiselle Pisan laelle. Muutaman vuoden päästä Kruunu aloitti Kajaanissa linnan rakennustyöt.

Ote 1700- luvun kartasta.

Reilut kolmesataa (!) vuotta kestänyt Suomen kahtiajako päättyi viimein vuonna 1617 solmitussa Stolbovan rauhassa. Siinä rajalinja siirtyi Pisalta paljon idemmäksi ja olot Siilinjärvelläkin alkoivat viimeistään vakiintua. Nykyisen Suomen alueen alueella elävät itäiset ja läntiset heimot olivat taas samassa valtiossa, vaikkakin luterilaistuneen ja yksiuskoisen Ruotsin Kruunun alusmaana. Kolmesataa vuotta kestäneen jaon muistona Suomeen jäi vielä nykypäivinä monin paikoin näkyvät itä-länsi jäljet! Venäjällä vakiintui käyttöön maaorjuus.

Jos olot Savossa rauhoittuivatkin niin oli seuraava rasite oli Suomen poikien joutuminen sotiin ulkomaille, kuten kolmekymmentävuotiseen sotaan. Kuopiosta johti pohjoiseen Kajaaniin Savon päätie, eli säännöllinen postitie 1600-luvulta lähtien. Sen varrella sijaitsee Siilinjärven keskustaajama.

Nykypäivän karoliinejä. Uudenmaan karoliinit.

Vuonna 1700 syttyneessä Suuressa Pohjan sodassa Kruunun karoliiniarmeija tarvitsi jo ns. kaksinnusmiehiä. Sotaa seurasi isovihana myöhemmin tunnettu ankara venäläisten miehityskausi. Silloin valtakunnan pääväylän varrella asuminen oli pahin mahdollinen vaihtoehto. Ensin liikkuivat väistyvät kruunun sotajoukot, karoliinit jotka piti ruokkia. Sitten tulivat vihollisen marssirivistöt kaikkine rasituksineen. Jonka jälkeen vielä vuosien venäläismiehitys kurimuksineen. Maaorjuuteen Venäjälle joutui moni häviten niille tielleen. Juuri perustetun Pietarin rakentamisessa käytettiin myös Suomalaisia. Miehityksen päätyttyä Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721 Siilinjärvelläkin alkoivat ihmiset palata piilopirteistään taloihinsa. Lyöty Kruunu oli nyt entinen suurvalta ja arvovallan menettämisen lisäksi Suomalaisissa oli alkanut itää oikeus omaan maahansa!

Kievarissa matkamies sai levättyä.

Uusi raja sulki elintärkeän vesitien eli kauppatien etelään seuraavaksi 60 vuodeksi, joten suunta Raaheen ja Ouluun tuli tärkeäksi. Kievareita oli mm. Kuninkaan kartanolle mennessä Koivusaaren Pitkänjärven ja Lyhyen järven välisellä kannaksella (viimeisin kievaritalo Antikkala). Kuopiosta pohjoiseen oli kievari Kasurilan Siilinlahdessa (viimeisin kievaritalo Julkunen) sekä Pöljällä.

Parin vuosikymmenen päästä seurasi revanssi, Hattujen sota. Miehityskurimus kesti tällä kertaa "vain" pari vuotta. Kruunun surkea yritys johti lisäaluemenetyksiin kaakossa.  Rasituksia päätien varressa olevilla riitti sekä karoliinien että venäläisten sotilaiden majoittamisesta, kuljettamisesta ja ruokkimisesta.

Kuopion kihlakunnan ensimmäisen tehtaan, Juankosken ruukin perustajaosakkaan Brunoun valitus Juhani Forsberg, Stromsdalin historia.

Tuohon aikaan kärryteitä oli vain tärkeimpien paikkakuntien välillä. Kuopioon pääsi pohjoisesta vain Kallavesi ylittämällä. Sulan veden aikaan se saattoi kestää useamman päivän. Kuten yllä olevassa nuori lukenut tehtaanperustajaosakas Brynolf Brunou valitti vuonna 1748. Ranta-Toivalasta Kelloniemen kärkeen on matkaa noin 4 km ja se kuljettiin soutaen.

Kasurila by 1788

Kuopiosta pohjoiseen johtavan tien lisäksi meni kärrytie itään, molemmat Siilinjärven kautta. Uusia seurakuntia, emäkuntia muodostui kun Kuopio ei kyennyt kunnolla vastaamaan lisääntyvän väestön tarpeisiin mm. virastoasioissa. Näissä tunnelmissa tehtiin ensimmäinen Kasurilan seurakunnan perustamisesitys 1780. Liekö sitten säikähdetty papin palkkauskustannuksia kun kannatus hankkeeseen raukesi?
Vuonna 1788-90 Ruotsi halusi taas sotaa. Niinpä Suomen alueella käytiin Kustaa III:n sota, joka entisestään vähensi  Kruunun suosiota täällä. Siilinjärven alueella saatiin onneksi olla suhteellisen rauhassa.

Viimeisen kahdensadan vuoden aikana Stolbovasta lähtien oltiin koettu kaksi miehitystä, iso- ja pikkuviha. Paikalliset joutuivat kärsimään niissä liikkuvista marssiosastoista ja miehitysajan kauheuksista. Vuonna 1808-1809 koettavaksi tuli vielä viimeisin. Eli kokea kirjaimellisesti se kun kotikylällä käytiin Suomen sotaa. Siitä muistona on muistomerkki Vuorelassa. Kruunun hävittyä se ei voinut enää sotia siirtomaillaan, joten sotahalutkin loppuivat tyystin.

Sodan tuloksena Suomi ei ollut enää Ruotsin alustamaa vaan isännäksi tuli Venäjän Tsaari. Erona entiseen Suomi oli nyt autonominen eli itsehallinnollinen Suomen Suuriruhtinaskunta. Vanhempi väki sympatisoi vuosisataisesta tottumuksesta entistä siirtomaaisäntää Kruunua, mutta ei vastustellut saavutettua itsemääräystä. Tuotto meni hallitsijalle entiseen tapaan mutta erona entiseen suurempi osa jäi kotimaahan. Suomeen ei tullut Venäläisten käyttämää maaorjuutta mutta esimerkiksi muuttaminen ja matkustelu oli säädeltyä. Näin täällä alkoi yli sata vuotta kestänyt sodaton vahvan kehityksen jakso. Tsaarin joukkoihin sai kyllä liittyä vapaaehtoiset seikkailunhaluiset nuoret miehet.

Suomen sodan muistomerkki kunnonpaikan edustalla.

Vesiliikenne siirtyi uudelle tasolle vuonna 1856 kun Saimaan kanava valmistui. Samoina vuosikymmeninä laivateollisuudessa oltiin siirrytty rautalaivoihin. Höyryvoimalla toimivat moottorit oli keksitty ja syrjäyttivät pian purjeella liikkumisen kokonaan. Tuulettomilla sisävesillä tämä oli valtava edistysaskel liikenteen lisääjänä. Soutaminen ei ollut enää lähes ainoa kesämatkustamistapa itäsuomessa.

Erotukseksi merilaivoista sisämaassa liikkuvia aluksia kutsuttiin höyryvenheiksi, syväväyliä pääsi suurkaupunkiin Viipuriin ja pääkaupunkiin Pietariin asti. Vilkas matkustaja- sekä kaupankäynti liikenne tavaran toimittajineen elävoitti Kuopion seudun oloja huimasti. Esimerkiksi Stromsdahlin ruukilta Juankoskelta lähti järvimalmirautaa Pietariin. Josta puolestaan tuotiin kaikenlaisia elintarpeita takaisin päin.

Vesillä liikkui siis henkilöliikenteen lisäksi tavaraliikenteessä runsaasti proomuja sekä lotjia. Venäjällä päättyi maaorjuus joka osaltaan edisti kehitystä myös Suomessa. Amerikassa  vuonna 1865 päättyneen sisällissodan jälkeen siellä päätettiin orjuus lopullisesti. Suomen tavoin siellä harvaan asutussa nuoressa maassa otettiin sisävesille rakennetut höyrylaivat ilolla vastaan.

29.05.1878   Tapio no 43

 Lehti-ilmoitus: 08.10.1880   Savo no 79

Siilinjärvellä oli sanonta: "Ilmassa" mentiin, "Tähessä" tultiin. "Neiti" kun jätti niin hypättiin "Koskeen". Laivoissa kulki paljon matkustajia ja kaikkea mahdollista rahtitavaraa lampaista juustoon. Kuopioon suuntautuvia vuoroja oli seudulla runsaasti sekä uusia yrityksiä syntyi.

Kehitystä ei estänyt edes kiristyvä Venäjän ote. Vuonna 1881 tuli voimaan yleinen asevelvollisuus. Tämä tarkoitti sitä että lääkärin tarkastuksessa hyväksytyiksi tulleista, joita oli alle puolet 21-vuotiaista! Joutuivat siis kutsuntoihin. Jokainen nosti arvan ja joka viides arpa "voitti" kolmen vuoden palvelukseen tsaarin armeijassa. Lähin varuskunta oli Kuopiossa.

"Tähti" satamassa.

Siilinjärven lahdella oli laituri ja kylän asutus alkoi tiivistyä aikaisemmalta Kasurilan kylältä laivalaiturin ympärille. Talot satamasta alkaen olivat myllylä eli rantamakasiini puoti, nahkurin talo, valtiopäivämies Paavo Kasurisen talo ja Julkulan kievari.

Höyryvenhe "Koski" matkalla.

Paljosta matkustajista sekä kilpailusta johtuen matkalipun sai  halpaan hintaan. Ranta-Toivalasta pääsi kaupunkiin parhaillaan jopa 7 eri laivayhteyden kyydissä. Lisää matkustajia tuli kaupungin virkamiehistä, joilla oli kesäasuntoja Toivalassa Kallaveden rannassa.

Kuopion satamassa.

Maailmalla suurimmat valtamerialukset toimivat tuohon aikaan myös höyryvoimalla. Tämän rauhallisen, elegantin matkustustavan kulta-aikaa kesti Siilinjärvellä 1900-luvun alkuun ja muualla esimerkiksi Nilsiän reitille vielä neljäkymmentä luvun seudulle.

Savon rata Kuopio-Helsinki väli avattiin 1889. Rata erkani Helsinki-Viipuri reitiltä. Se alkoi Kouvolan asemalta jatkaen Mikkeliin ja sieltä Kuopioon. Vuonna 1899 aloitettiin rakentaa Junayhteyttä Iisalmeen. Suuritöistä pengerrystä tehtiin Kallaveden ylittämiseksi 2,5 km matkalle. Siilinjärvellä on muisteltu kuinka yksi soraharju ajettiin järveen. Lisäksi työtä antoi silta työmaa, johon kuului kääntösilta laivaliikennettä varten. Taajamassa linjaus kulki siilinlahden rantaa ja risuharju antoi santansa työmaalle. Kuopio-Iisalmi väli valmistui 1903.

Veturi 472  alkumatkassa Kuopiosta etelään.

Rautatien valmistuttua asutus keskittyi asemalle ja siitä Kuopioon vievän päätien (myöh. asematie) varteen. Viinamäen rinteille rakentui asutus samaan tapaan kuin Pispalassa piirrustukset klubi-askin kannessa. (Täällä tuo rakennuskanta on sittemmin purettu). Kyläpahanen heräsi kuin ruususen unesta. Rata toi mukanaan aivan uuden toimeliaisuuden aikakauden. Väkeä asemalle saapui idästä ja lännestä pitkienkin matkojen takaa hevoskärreillään. Höyryveturin puuskutus nopeutti elämänrytmin aikaisemmasta uudelle tasoille. Aseman seinässä luki komeasti Siilinjärvi. Se oli nimetty läheisen järven mukaan. Paikkakuntalaisista tuli pian halvan Kuopio-välin suurkuluttajia. Matka ei kestänyt kuin murto-osan entisestä. Nopeasti unohtui että aiemmin ainoa keino kaupunkiin pääsemiseksi oli ollut vaivalloinen 4 km soutulossimatka tai rauhallinen sisävesilaivakyyti.

Siilinjärven asema.

Nyt oltiin vesiväylän, Savon radan ja Kuopion pohjoistien varressa, ja kaikki vieri vieressä! Lisäksi kärrytiet veivät koilliseen Nurmekseen ja lännessä Vaasaan. Asemalla kävi aina kuhina junan aikaan. Niitä "passattiin" eli kylän väkeä kokoontui postireissullaan kuulemaan uusia juorua ja vaikka kahville aseman ravintolaan. Juna pysähtyi näet sen verran, että kahvilassa saattoi nähdä vaikkapa kuuluisia Ahon veljeksiä kuten Juhani Aho. Halosen taiteilijasukua Pekka Halonen tai Juha Rissanen tauolla virkistymässä. Muuten Lapinlahden naapurikylästä nouseva Suomen kansakunta sai erikoisen suuren määrän taiteilijoita näinä "kultakauden" vuosina.

05.11.1901   Uusi Savo no 128

Alkuvuosina Toivalan aseman lisäksi rakennettiin pysäkki Pöljälle, sekä 12 seisahduspaikkaa. Osaltaan  kehitystä saattoivat tukea seudun edustajat valtiopäivillä. Myöhempinä vuosina liikennöi kesäisin erikoisvuoro jota kutsuttiin kansan suussa herrainjunaksi. Se lähti Toivalan asemalta aamulla Kuopioon ja palasi iltapäivällä 15 jälkeen takaisin. Kaupungin virkamiehillä oli kesäasuntoja Ranta-Toivalassa ja vuoro sai tästä nimensä.

Uusi keksintö, polkupyörä yleistyi äkkiä vuosisadan alussa.
Liikkumisen helppous innosti tietysti lyseolaiset heti kilpailuihin.

1906 oli Roaska usein yleistyvissä iltamailmoituksissa.

Siilinjärven aseman ympäristössä ja laajemminkin tunnettiin noihin aikoihin Koivusaaresta lähtöisin ollut kansantaiteilija "Roaska" (Raaska) Eero Tuovinen (1862-1910) Paikallinen pelimannikuuluisuus oli saanut puusepän opin, hakeutunut sitten Kuopioon pataljoonan soittokuntaan jossa oli soittanut vuoteen 1880. Kotipaikkakunnalleen palattuaan hän teki palkintojakin voittaneita puutöitä.

Roaskan sävellys: Riähkä-Jussin Polkka.

Roaska esiintyi Siilinjärvellä Myllyn maneesilla, sisävesilaivamatkojen aikana, kylillä iltamissa, häissä ja missä nyt musiikkia vaan tarvittiin. Kirjailija Kauppis-Heikki joka oli tutustunut Roaskaan jo kiertokoulun opettajana ollessaan, käytti viimeisessä kirjassaan Savolainen soittaja (1915) aineksia Roaskan vaiheista.Riähkä-Jussin polkka:

Kookas, komea armeijan sinellissä liikkunut mies pitkän liehuvan partansa kanssa herätti huomiota kulkiessaan. 

Tsaarin armeijan sotilas "sinelli" yllään.

Roaska kuoli neljänkymmenen kahdeksan vuoden iässä vatsahaavan seurauksiin. Komea muistokivi löytyy viinamäen hautausmaalta.

Eero Tuovisen eli Roaskan hautakivi
Viinamäen hautausmaalla.

Aikanaan seudulla hyvin tunnettu kyläpelimanni tuntuu nykypäivänä jääneen täysin unholaan, mikä kyllä ihmetyttää. Varsinkin kun Siilinjärvi profiloituu kansanmusiikkipitäjäksi. Roaskan vanhaa viulua säilytettiin hänen kuolemansa jälkeen Pöljän kotiseutumuseossa. Sieltä se oli myöhemmin kirjattu poistettuihin soittimen tuhouduttua??!

Nuori taitelija Juho Rissanen oli maalannut 1899 kesän paikkakunnalla.  Koivusaaren kievarissa (myös Savonkyläksi kutsuttu) hän teki koko uransa kuuluisimmat työnsä "Sokea" ja "Povarissa" tai "tyttö" joka on maalattu Väänälänrannalla. Kaikki mallit olivat paikallisisa asukkaita. (Myöhemmin oli Siilinjärvellä saatavilla matkamuistoksi "povari" huivia). Nilsiään Juho maalasi alttaritaulun.

Juho Rissanen: "Povarissa"

Junaliinkenteen virkistämällä kylällä oli yksi ongelma. Se että muutaman kilometrin matkalla kuuluttiin kolmeen kuntaan. Taajama kuului Kuopion maalaiskuntaan, vähän matkan päässä itään oltiin Nilsiäläisiä ja länteen taas Maaninkalaisia, jonne oli mentävä toimittamaan virastoasiat. Uusia seurakuntia oli muodostettu juuri Nilsiästäkin, kun pinta-alaltaan laaja emäkunta ei kyennyt enää kunnolla vastaamaan lisääntyvän väestön tarpeisiin mm. virastoasioissa. Seudulla alkoi nousta ajatuksia omasta kunnasta. Ja sitä varten tarvitsi perustaa oma seurakunta.

Kuopiossa saattoi nähdä automobiilin
joka antoi kyytiä maksua vastaan vuonna 1910.

Oman seurakunnan perustamishankkeet olivat olleet esillä  tuon tuostakin viimeisen sadan vuoden aikana. Ne olivat kuitenkin aina rauenneet alkuinnostuksen jälkeen perumiseen tai sitten vaikutusvaltaisten talonpoikien riitelyyn. Tai tonttikeinotteluun. Yhdet rakennuspiirrustukset ehdittiin tilata itseltään Lars Sonckilta. Mutta siinäkin asiassa kävi kuin Savolaisessa projektissa. -Aloittamista vaille valmis. Eino Laitinen oli uupumaton innostaja itsenäisyysasiassa toimien lähes kaikissa paikkakunnan toimikunnissa. Tarinaharjun keuhkoparantola aloitti vuosikymmeniä kestäneen toimintansa paikkakunnalla.

Itsenäisen kansan oma lippu.

Suomeen isäntävaltiossa Venäjällä tapahtui vallankumous ja sen seurauksena julistettiin itsenäisyys 6.12.1917. Seitsämänsataa vuotta Suomalaiset olivat kestäneet siirtomaaisäntiään.
Tohtori, tuomiorovasti Ingmanin testamentin lahjoitusrahaston turvin oltiin järjestetty vuosisadan alussa seutukunnan miehille ja naisille kiertäviä käsityökouluja. Alkuun nämä koulut oli pelkästään omille kasvateille sitten vähävaraisille nuorille. Suomen itsenäistymisvuonna oppilaitos pääsi aloittamaan Toivalasta hankitussa rakennuksessa.

Seuraavan vuoden alussa juuri itsenäistynyneessä Suomessa alkoi sisällissota! Onneksi väkivaltaisuudet eivät kestäneet kuin muutaman kuukauden mutta kokemus oli sitäkin traumaattisempi. Siilinjärvellä selvittiin pahemmilta. Sitten koitti kieltolain aika, vuosi ennen Amerikkaa. Takamailla kuten esimerkiksi Kolmisopella harjoitettiin salapolttoa josta tavara tuotiin kulkuyhteyksille.

Vuonna 1921 saatiin Siilinjärvellä viimein oman kirkon työt alulle aikaisempia edullisemmilla suunnitelmilla. Samaan aikaan valmistui Siilinjrven edistyseurojentalo, Seurala eli myöhemmin Mantuksi kutsuttu. Kahden vuoden päästä valmistui kansakoulurakennus "bunkkeri" sekä pitkään puuhattu kirkko viimeinkin. Urkujen hankinta jäi tosin viimetippaan, joten avajaisiin hankittiin urkuharmooni. Näin pärjättiin jonkin aikaa. Alttaritaulua saatiin odottaa yli kymmenen vuotta.

Vuonna 1925 ajettiin säännöllistä vuoroa lähi-kuntiin.
 (Kasurinen Siilinjärvi 1925-1975)

Siilinjärven kunta aloitti toimintansa vuonna 1925.  Edellisvuonna käydyt kunnallisvaalit eivät olleet hyvin suosittuja äänestysprosentin jäädessä vaivaiseen 19 prosenttiin. Sosialistit eivät osallistuneet vaaleihin ollenkaan. Kolmesta kunnasta lohkominen uudeksi ei onnistunut täysin ilman kipuja ja asenteita saattaa tulla yllättäen vastaan vielä tänä päivänä! Myöskään maakuntalehti ei kyennyt tehtäväänsä, maakunnallisesti objektiin tiedottamiseen. Vastoinkäymisiä täynnä ollut ja monta mutkaa sisältänyt hanke oli viimein toteutunut. Paikkakunnan asukkaat saivat päättää asioistaan.

Alkoi toimelias kunnallisrakenteiden luomisvaihe.Kunnantaloksi tuli Siilinpään tila eli Julkula, jossa oli ollut pitkäaikainen kievari. ( Kievarin pito siirtyi radan ja nykyisen Nilsiäntien ja risteyksessä sijaitsevaa n. 1860-rakennettuun Lepolaan kievari-järjestelmän loppuajaksi) Ilmoituksia varten tilatiin Puuseppä Pentikäiseltä kunnantalon seinälle ilmoitustaulu, sekä kuusi kappaletta jakkaratuoleja. Taloon hankittiin sähkövalo ja puhelin.

Viljo Tuhkasen linja-auto lähdössä käyttämään harrastajateatteria
Nilsiässä vuonna 1926. (Kasurinen Siilinjärvi 1925-1975)

Juna-asemalta kulki säännölliset autovuorot naapurikuntiin. Omia autoja ei ollut oikein kellään ja vaivattominta oli kulkea autovuorossa. Kaupunkimatkan teko Nilsiästä nopeutui auto-juna yhdistelmäkyydillä murto-osaan entisestä.
Samana vuonna aloitettiin piirimielisairaalan rakentaminen  Harjamäen tilalle. Valtavaa urakkaa valittiin totuttamaan rakennusmestari Kalle Albert Kaarlonpoika Honkavaara. Hän asui valtiopäivämies Juho Zittingin vävynä Muuruvedellä. Sinne hän oli urakoinut kirkon ennen Nilsiää. Lisäksi esim. Joensuuhun yhteiskoulun.

Sukunimen Suomentaminen oli yleistä
vuosisadan alussa.

Ensimmäisen auton saapumista paikkakunnalle lienee ihmetelty vuosisadan alussa kovin, kuten muuallakin Suomessa tehtiin. Täällä erikoisuutena oli että ainoa järven ylitysmahdollisuus oli käyttää rautatiesiltaa. Niinpä autot lastattiin Toivalan asemalla kyytiin ja Valkeisen seisakilla pois. Henkilöautoja kuljetettiin avovaunussa kerran aamupäivällä ja kerran iltapäivällä. Mukaan mahtui kerrallaan neljä autoa. Auton omistaminen oli Suomessa harvinaista ja yleinen tapa liikkua oli maksua vastaan tehty automatka. Vähitellen liikenne lisääntyi ja käyttöön otettujen puomien avulla pystyttiin käyttämään samaa siltaa junan kanssa.  Ohi kiitävää junaa saatettiin sanoa humoristisesti lentäväksi kalakukoksi. Kiertelevä Joensuulais-muusikko nappasi aiheen, joka päätyi myöhemmin elokuvaan asti.

Kallan juna-autosilta ennen vuotta 1932.

Kieltoajan viimeisinä vuosina Siilinjärven aseman seutukunta oli muotoutunut ranta-, radanvarsi- ja tienvarsikyläksi. Takamailla suoritettu viinanpoltto sekä salakuljetus ulkomailta aiheutti kuohuntaa suuntaan jos toiseen. Kaksinaismoralismi asian ympärillä oli yleistä. 30-luvun laman ja työttömyyden nujertamiseksi aloitettiin valtiollisia hankkeita, kuten kallan autotien rakentaminen. Kieltolaki päättyi ja silta valmistui.
Nurkkatansseiksi kutsutut tilaisuudet yleistyivät suuresti kulkupaikoilla. Tien ja sillan valmistuttua pelättiin kaupungissa sekä maalla turmiollisien vaikutteiden leviämistä sekä liikkuvia rosvoja. Siilinjärvellä oltiin asiassa edistyksellisiä. Suosituksi tulleille ja paheellisena pidetyille nurkkatansseille annettiin yksimielinen "kielto sakonuhalla" vuonna 1936.

Kallantien silta vuonna 1932 valmistumisen jälkeen.

Venäjä oli kokenut arvovaltatappion I Maailmansodassa. Sen seuraaja Neuvostoliitto halusi palauttaa suurvaltaasemansa liittämällä entiset siirtomaat Viro ja Suomi hallintaansa. Alkoi yllätyshyökkäys Suomeen josta seurasi Talvisota kun Suomalaiset eivät halunneet enää alistua hallittaviksi. Rissalassa aloitettiin lentokentän rakennustyöt. Välirauhan aikaan kentälle laskeutui ensimmäinen kone, Fokker CX tunnukseltaan FK-109

Fokker CX

Jatkosodan syttymisen jälkeen kenttä oli Saksalaisten Luftloffe 5:n halinnassa seuraavat pari vuotta. Kentän laajennustöissä oli parhaillaan noin 700 miestä, joista reilut parisataa Suomalaista. Saksalaisten siirrettyä pääjoukkonsa Rovaniemelle Rissalaan siirtyi osasto Jauri. Se toimi Karjalan ja Aunuksen kaukopartioiden kuljetus- sekä huoltotehtävissä. Ensimmäisenä Rissalaan laskeutunut kone FK-109 toimi samoissa tehtävissä, kunnes se putosi. Pommitukseen Rissalassa jouduttiin sodassa sen loppuaikana ainoastaan kerran Suomalaisen koneen erehtyessä maalista. Juhlaperinteitä on vaalittu nykypäivään. Äänekäs läsnäolo on tilanhallintaa, joka on ihmisen alkukantaisin viestinnän muoto.

Sodan jaloista Karjalasta pakeni väkeä. Siilinjärvelle evakoiden pääosa saapui kolmessa junassa. He olivat kotoisin enimmäkseen Salmista ja Ilomantsin Sonkajasta. Salmin kunnan asoiita hoiti erillinen hoitokunta. Sen kotipaikaksi ja Salmilaisten asutuspaikaksi oli alunperin määrätty Nilsiä. Mutta hoitokunta sijoittuikin Siilinjärvelle ja asuinpaikaksi tuli Kuopion ympäristökunnat.

Sodan jälkeen Rissalassa alkoi siviililikenne ja alkuun Aeron kotimaan reitillä lennettiin Junkers JU-52 ja Douglas DC-2 koneilla. Kenttää alettiin kutsua Kuopion lentoasemaksi, mikä seikka vaivasi juuri itsenäistyneitä titteleistä tarkkoja Siilinjärveläisiä siitä alkaen. (Vantaalaiset saivat kuntansa nimen sentään 70-luvulla nimetylle kentälle. Maailmalla nimeämiskäytäntöjä on monia)

Sodan jälkeisen jälleenrakennuksen aikana vuonna 1951 Jännevirralla saatiin silta valmiiksi ja virtauksen vuoksi vaarallinen lossiyhteys päättyi. Parin vuoden päästä liikemies Felix Isotalo perusti paikkakunnan ensimmäinen varsinainen tehtaan, sementtivalimon jonka nimeksi tuli lujabetoni. Hiekkaa löytyi yllin kyllin ja hyvät liikenneyhteydet. Toimija ei ollut ainoa. Seutukunnalla ajettiin soraharjuja suurella vimmalla jälleenrakennusajan tie- maa- ja rakennushankkeisiin seuraavat vuosikymmenet.

Vuonna 1963 valmistunut kunnatalo pulpettikattoineen.
(Kasurinen 1925-1975)

Puolustusvoimat palasivat Rissalaan ja koneina olivat Mig-hävittäjät. Lähelle kirkkoa valtatie 5:n varteen rakennettiin uusi kunnantalo vuonna 1963. Sen ja kolme vuotta aiemmin valmistuneen elokuvateatterin arkkitehtuuri modernine pulpettikattoineen tuli olemaan esimerkkinä myöhemmälle taajamarakentamiselle. Samana vuonna aloitti metsäkoulu Toivalassa. Vuonna 1965 alkoi Vuorelan rakentaminen.

Kuopion kasvaessa siltä alkoi loppua tonttimaa joten Kuopion maalaiskunta sulautui kaupunkiin. Maalaiskaupungin alueista Kehvo ja Väänälänranta päättivät liittyä äänestyksen jälkeen Siilinjärveen. Nyt kunta oli eteläosastaan vesien rajaama. Muutos tuli voimaan vuonna 1969. Se on aiheuttanut parran pärinää Kuopion ja Siilinjärven välillä nykypäiviin asti. Samana vuonna aloitti valtion omistaman Rikkihappo Oy:n ensimmäisen tehdas Siilinjärvellä. Edullinen sijainti ja hyvät liikenneyhteydet koituivat Siilinjärven eduksi suurtyöllistäjän paikan valinnassa. Valkoisen kauas näkyvän jätekipsikasan ja suurten maa-alueiden valjastamisen tehdaskäyttöön kääntöpuolena tehdas vilkastutti kuntaa kuin rautatien tulo aikanaan. Yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi oli jalot suunnitelmat mutta sen enempää kunnan päättäjät kuin virkamiehetkään eivät pysyneet tehtäviensä tasalla nopean kehityksen edessä.

Lain tulkintaa ruutukaava-alueella.
Bussipysäkki-lastauslaituri yhdistelmä, joka ei liene
kaikkein turvallisin yhdistelmä. Kuva ruokatauolta.

Siilinjärvellä ei olla unohdettu ministeri ja kansanedustajana toiminutta Katri-Helena Eskelistä. Hänkään ei unohtanut kotiseutuansa valtakunnan huipulla ollessaan. Vuonna 1975 hän oli yhdessä presidentti Urho Kekkosen kanssa vihkimässä Kunnonpaikkaa käyttöön.  Vuonna 1986 aloitettiin laskettelu Kasurilanmäessä, kahden vuoden päästä avasi Tarina Golf.

Keskustaajaman paikkaa on säädellyt voimakkaasti 5-tien linjaukset.
Kylän ydin on muuttunut kolme kertaa tien perässä.

Vuosikymmeniä kestänyt säälitön soraharjujen hyödyntäminen teollisuuden- rakentamisen- ja maarakentamisen tarpeisiin huipentui siihen että viimein mentiin jo pohjavesipinnan alapuolelle! Montun viereen rakentui moottoritie ja tasaiseksi kaivetulle soraharjun jälkeiselle kentälle alkoi rakentua viimeisin kyläkeskus. Samalla annettiin rapistua kylän vanhimmat 1800-luvulta olevat puurakenteiset rakennukset, jotka ovat sitten joutaneet purkaa korjauskelvottamana. Esimerkkinä mainittakoon vanha Kasurilankoulu joka oli Ahti Sonnisen lapsuuskoti ja sittemmin "vanha" Pappila. Toinen esimerkki on Julkulan kievari, jossa myöhemmin toimi järjestyksessään ensimmäinen kunnantalo.

VT 5 prosenttitaide-patsaan kilvet ovat lähteneet
jonkun kotilukemiseksi.

80-luvulla nuoriso ihmetteli hiekkatyömaakenttää laajalta alueelta  paikalle saapuneena. Huvikumpu oli maan ykköspaikkoja, jossa esiintyivät sen ajan Suomen huippubändit. Vuonna 1990 Helsingin Sanomien kyselyssä Siilinjärvelle tuli ylivoimainen voitto "Suomen rumin kunta" äänestyksessä. Vaikka sijoitus on kohonnut noista ajoista toiseen ääripäähän eri kyselyissä on ensikyselyn tulos vielä yleisesti muistoissa.

Kulttuurin arvostusta kunnassa vuonna 2014.

Vuonna 1992 valmistui Fontanella sekä moottoritie. Kaikkineen tiehanke oli kestänyt kaksikymmentä vuotta. Kaikki linjaussuunnitelmavaihtoehdot olivat aiheuttanut suuria tunteita upeista pelloistaan ja hyvästä itsetunnostaan tunnetuissa talonpojissa. Tien valmistuttua maantieliikenne helpottui ja matka-aika lyheni murto-osaan edellisestä. Liikkumisen helppous ja kaupungin läheisyys on houkutellut asukkaita ja kunta on ollut vuodesta toiseen muuttovoittokunta. Siilinjärvi toimi vähän aikaa isäntäkuntana Maaningan ja Nilsiän kanssa yritetyssä "siiliset" terveyspalveluhankkeessa. Taitamattoman hallinnan sekä historiasta kumpuavien asenteiden johdosta hanke ei onnistunut.

Harvassa paikkassa pääsee bulevardia
pitkin suoraan ostoskärrykatokseen.

Asukkaiden keski-ikä on valtakunnan vartailussa nuoremmassa päässä. Nopea kasvu ja voimakas muutos on ollut Siilinjärvellä pysyvää lajia. Niin hyvässä kuin huonossa. Kuin myös maalaiskuntalaisuudessa sen edut ja haitat. Ulos lähtevä saa illalla etsiä ruokapaikkaa tai elokuvateatteria. Jalkaisin paikkakunnalla kyllä saa liikkua rauhassa. Samat vastaantulevat eivät ole tuntevinaan kymmenenkään vuoden paikkakunnalla asumisen jälkeen. 

Vaikka halukkuutta on profiloitua kulttuuripitäjänä, niin kulttuurin arvostuksesta jotain kertoo se, että maakunnan suurimpana mainostetut kansamusiikkifestivaalit pidetään edelleen asfalttikentälle rakennetussa muoviteltassa. Ei raha riitä kulttuuritilaan ei. 

Ulkoilmassa olevat taideteokset ovat lähinnä ilkivallan kohteina. Suuresta maailmasta otetaan mallia. Halutaan pysyä muodin harjalla. Tehdään "grafitteja". Niissä saattaa sitten lukea esimerkiksi mehu tai mehy sata kertaa peräkkäin. Metsänhoitoyhdistys? Huipputoimivasta kirjastosta kyllä saa olla iloinen.  

Siilinjärveläisiä löytyy niin valtakunnallisesti menestyneissä yrittäjissä kuin urheilijoissakin. Anu Pentik ja Topi Pentikäinen aloittivat yhteiselonsa aikanaan Siilinjärvellä ja Saku Kuosmanen on viihtynyt paikkakunnalla edelleen. Viimeisin tunnettu Siilinjärveläis-lähtöinen politikko on Vuorelasta maailmalle ponnistanut expääministeri Jyrki Katainen. 

Gabriel Maximus - De effectibus fascino naturalibus (1733)

Lueskeltuani Savon historiaa sivumennen mainittiin henkilöstä joka oli kirjoittanut minusta mielenkiintoiselle vaikuttavan Suomen ensimmäinen filosofian väitöskirjan! Aloin penkoa ja kuinka ollakaan myynnissä löytyi yksi kappale kirjasta. Vuonna 1985 painetttin näköisversio vuonna 1733 julkaisusta kirjasta. Kirpputori josta se löytyi oli menossa viikonlopuksi kiinni, vaan ehdin parahiksi.

De effectibus fascino-naturalibus

Kirkon usko oli rantautunut Suomeen Kruunun uskona ensimmäisen vuosituhannen täyttymisen jälkeen. Alkuun uskot elivät rinnakkain varsinkin Venäjän vastaisella rajaseuduilla. Vuosisatojen aikana kehitys eskaloitui ja kansanuskomenot kriminalisoitiin 1600-luvulla. Konkreettinen maininta rumpumenoista loveenlankeamisineen Suomessa muualla kuin Lapissa on kuvattu ainoastaan tässä vuonna 1733 painetussa kirjassa. Ei ole tietoa matkustiko Gabriel heimojen risteykseen valtakunnan itäkolkalle huvikseen jossa sitten sepitti omiaan? Vai kirjoittiko hän tositapahtumista joiden seurauksena myöhemmässä "puhdistustyössä" onnistuttiin totaalisesti? Joka tapauksessa sata vuotta myöhemmin 1800-luvun alussa rajan sulkeutuessa länteen ja auetessa itään Elias Lönnrot kumppaneineen tallensi sanojensa mukaan viimeiset, runsaat mutta pirstoutuneen väljähtyneet elävän kansanuskomuksen rippeet suodattaen niistä "alkuperäisen" Kalevalaksi. Ihmetyttää kyllä kovasti se miksi Elias ei mainitse Gabrielia ollenkaan? Lönrott kirjoitti:

"Muutamat ovat arvelleet vanhoilla Suomalaisilla noitarummunki käytännössä olleen, mutta siitä asiasta vanhat runot eivät tiedä mitään. Olisihan niin mainiosta arpomis-aseesta, kuin Lappalaisten noitarumpu oli , pitänyt jäämään jotain jälkiä, vaan kun ei niitä tavata, jota vastoin muista arpomistavoista kylliksi kerrotaan, niin melkeimpä siltä näyttää, kuin olisi se hoku, että Suomalaisetki ennen vanhaan viljelivät noitatrumpua tullut siitä, kun luultiin heitä , niinkuin monessa muussa taikauskoisessa vetivät Lappalaisille vertoja, ei noitarummunkaan suhteen huonompia olleen. Semmoiset paikkain nimet, kuin esim. Koutaniemi Paltamon pitäjässä, jossa noitarummun Lappalainen nimi Govdes l. gobdas kuvailee, eivät kuitenkaan voi mitään  parempaa selitystä asiassa antaa."

Lisättäköön edelliseen vielä Kannus-sanan monet merkitykset.

--------------------------------------------

1700-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut Gabriel Maximus on kokolailla merkillinen henkilö Suomen hirstoriassa. Hänen  kerrotaan olleen syntyisin noin 1710 Lohjalla Suuren Pohjan sodan aikana, luultavasti talollisen poikana Maksjoen kylästä. Turun katedraalikoulun oppilas hän oli 1723 –1729 valmistuen siellä ylioppilaaksi.

Turun linna 1724.

Turun tuomiokapituli osoitti muutama vuosi Pohjan Sodan jälkeen hiippakunnan papistolle vuonna 1729 kiertokirjeen. Gabrielin on arveltu juuri valmistuneena ylioppilaana innostuneen tästä. Kirjeessä papistoa kehotettiin keräämään kansanrunoutta, tarinoita tai legendoja talteen ja lähettämään näistä kopiot tuomiokapitulille. Myös taikauskoiset runot oli sisällytetty kehoitukseen ensimmäistä kertaa Suomessa.

Henrik Argillander, luultavasti alunperin Kauhanen.

Gabriel onnisti pestautumaan (sodassa Norjan retkellekin) osallistuneen Kuopioon Kirkkoherra Henrik Argillanderin (josta mainitsen blogissani isien isät) perheeseen saamaan kipeästi kaivattuja ansioita. Siellä näet tarvittiin kotiopettajaa. Kirkkoherran lapsista Abraham Argillander kirjoitti myöhemmin sivumennen omaelämänkerrassaan. "vuonna 1730 sain kotiopettajaksi Gabriel Maximuksen ja vuonna 1732 ylioppilas Anders Kyanderin". Ylioppilas Andersin nimikaima isä oli Rantasalmen rovasti ja veljensä taas Leppävirran kirkkoherra Johan.

Päästyään vapaalle Niuvanniemen Kartanolta Gabriel hakeutui takamaille Savon rykmentissä palvelleen Majuri Juhana Henrik Fieandtin avustamana kuulemaan ja näkemään paikallisten tietomiehien eli tietäjien vapaehtoisesti tai pakolla lukemia lukuja kansanrunoja eli "loitsurunoja" sekä toimia. Näistä hän kokosi materiaalia väitöskirjansa tarpeisiin. Muistiin tallentui viisi pitkää runoa sekä kansanparannustekoja! Se olikin tähän asti selvästi suurin kirjallinen tallennus aiheesta Suomessa. Kaksisataa vuotta aiemmin Mikael Agricola oli listannut Suomalaisten epäjumalat Psaltarin alkusivuille.
Vähä-Savon tuomari Johan Henrik Wijkman (jolla itselläänkin oli epäselvyyksiä) syytteli Gabrielin majoittanutta Henrik kirkkoherraa joitain vuosia myöhemmin (suojelu) rahan ottamisesta vastaan kielletyn kansanuskon harjoittajilta.

Stronmsdalin perustajaosakas ja kruunun virkamies
Brynolf sekä suhtautuminen kansanuskoon
1740-luvulla kirjasta Forsberg - Juankoski

Maxeniuksen työn ohjaaja oli Fiskarsin patruuna, fysiikan professori Johan Thorwöste. Suuren Pohjan sodan jälkeen oli huutava pula virkamiehistä. Niinpä hänet tämän lisäksi oli nimitetty vuonna 1729 Fil. tiedek. promoottoriksi, vihitty papiksi Turun hiippakunnassa (Porvoossa) ja lisäksi hän hoiti Uusmaalaisen osakunnan inspehtorin tehtäviä. Lisäksi palkkapitäjänsä Liedon kirkkoherra 1728 (virkaan 1729) ja Turun tuomiokapitulin jäsen 1729–36 ja Akatemian rehtori 1728–29.
Siihen aikaan oli usein tapana että professori kirjoitti väitöskirjan josta väittelijä osoittaakseen hallitsevansa Latinan ja Kreikan taidon sitten väitteli. Tässä tapauksessa ohjaajan kiireellisyyden vuoksi kirjan kirjoittaminen lienee kuitenkin jäänyt väittelijälle itselleen. On erikoista huomata että vain kolme vuotta aiemmin, vuonna 1726 ohjaajan oma virkaväitös oltiin hylätty taikauskoisena kirkon uskoisten toimesta (?!)
Myöhempinä vuosina Thorwöste oli jatkuvasti poissa yliopistosta eikä ehtinyt suorittaa kaikkia tehtäviään. Niinpä paikalle jääneiden toimesta Thorwösten sanottiin "kenenkään kaipaamatta" jättäneen akatemian ja lähteneen kirkkoherraksi Taivassaloon vuonna 1736, kolme vuotta Maxeniuksen kirjan jälkeen, jossa hän eli elämänsä loppuun.

                                 -------------------------------------------------------

Ensimmäinen sivu Maxeniuksen kirjasta.

Gabriel Maxenius julkaisi väitöskirjansa De effectibus fascino-naturalibus vuonna 1733 (eli Hublin suomeksi referoima versio Runoloitsujen vaikutuksia). Maxenius kuvaa siinä esimerkiksi menoja, joissa käytettiin rumpua eli kannusta?! Kirjan suomentaja Nils G. Hublin arvelee rumpuaineiston tulleen suoraan väitöskirjan lähteenä mainitusta Lapponiasta (suom. Tuomo Itkonen 1963). Kumpi lienee oikeassa Nils vai Gabriel?

Taitomies, taikuri eli tietäjä iänikuinen
sekä kannus ja loveen lankeaminen.

Seuraavassa tutkaillaan tämän mielenkiintoisen väitöskirjan rahoittajat sekä tukijat. Alkulehdillä heidät kiitellään vuolain superlatiivein: Ensimmäiseksi Kiitokset saa sotasankari majuri Henrik Johannes Fieandt (1683 - 1741). Hän oli syntyisin Virolainen karoliini taistellen suuren Pohjan sodan aikana Liivinmaalla, Inkerinmaalla ja Suomessa. Jossa jäi venäläisten vangiksi Napuen taistelun jälkeen.

Kajaanin linna ennen venäläisten suorittamaa räjäytystä 1716.

Paettuaan sotavankeudesta hänet ylennettiin Kajaanin linnan johtajaksi, joka oli Kruunun uloin koillis-linnake Venäjää vastaan. Henrikin puolikuntoiselle sotaväelle ei tullut piirityksessä apujoukkoja. Joten viimein oli antauduttava reilun kuukauden vastarinnan jälkeen. Fieandt karkasi toisen kerran vangitsijaltaan päästen perheineen Ruotsiin. Hän oli osallistunut Karl Gustaf Armfeltin surullisen kuuluisaan Norjan sotaretkeen ja Kirjan tekemisen aikoihin Fieandt jatkoi palveluaan Savon rykmentissä. Hän oli varmasti paras turvallisuuden takaaja Gabrielille.
Myöhemmin hattujen sodassa Majuri Fieandt kaatui Lappeenrannan taistelussa. Ansioistaan johtuen Ruotsin kruunu aateloi hänen lapsensa. (Mainio tutkielma: P. E. Svinhufvud, Majuri Juhana Henrik Fieandtin elämänkerta, 1881)

Daniel Jusenius.

Seuraavaksi kiitetään Akatemian rehtori, Heprean ja Kreikan professori Daniel Juslenius. Hänet oli mainittu isovihan aikana vuonna 1713 Lohjalla ennen Ruotsin evakkoreissua. Daniel tunnetaan ensimmäisenä Suomalaisuuden puolesta puhujana. Sen tueksi hän oli jopa kehitellyt varsin lennokasta ensimmäistä versiota Suomen kansan mytologiasta.  Hänen kirjoittamansa Suomi-Ruotsi-Latinan sanakirja on ensimmäinen laatuaan. (Kuriositeettina muistettakoon Agricolan ansiot pari vuosisataa aiemmin Suomalaisen tekstin nostamiseksi. Muuten kieli-asia oli propagandan ja valittujen suosimisen ohella Kruunulta oiva työkalu kansan ruodussa pitämiselle, sen sai tuntea aikanaan myös Agricola.)

Sitten Gabriel Maxeniusen kiitokset menevät seuraavasti: "Gregorius Arctopolitanus Lohjan kyläläisten ansioituneelle sielunpaimenelle ja vakavamieliselle lääninrovastille" Tällä henkilöllä varmaankin tarkoitetaan Grels Arctopolitanusta. Hänet tunnettiin entisenä Turun linnan pappina ja vuodesta 1721 alkaen Lohjan kirkkoherrana sekä vielä lääninrovastina. Hänet muistetaan tekemistään lahjoituksista. Grels piti omalla kustannuksellaan (taulu 3) myös koulua, runoili sekä suomeksi että latinaksi. Hän oli Gabrielin synnyinkylän sielunpaimen.
Grelsillä oli muuten lahjakas poika, lähes saman ikäinen nimikaima Gabriel joka kuoli väitöskirjan ilmestymisen aikoihin. Sitä ennen hän oli ehtinyt väitellä Upsalassa "De origine ac Religione Fennorum" sekä "De vario objecto logices". Ne ovat tutkimuksia suomalaisten alkuperästä ja uskonnollisista käsityksistä.

Seuraavana on kiitosvuorossa on  Johannes Kyander "Leppävirran mitä valppaimmalle ja taitavimmalle sielunpaimenelle" Johan Kyanderille". Johan oli Norjan sotaretken käynyt pataljoonan saarnaaja ja tuossa vaiheessa Leppävirran kirkkoherra. Hänen veljensä oli Gabrielin jälkeen kotiopettajana Argillandereilla.

Sitten Henrik Tammelin, asessori. Tärkeä mies kotikulmilta Lohjalta. Entinen Uudenmaan ja Hämeen läänin lääninrahastonhoitaja sekä Helsingin pormestari ennen miehitystä. Myöhemmin valtiopäivämies ja tilallinen.

Seuraavaksi kiitellään työn ohjaaja Johannes Thorwöst. Hänet on mainittu lukuisin tittelein jotka esiteltiin jo aiemmin.

Viimeiseksi Johannes Serrenius. Hänet mainitaan "Kirkkonummen valppaalle ja taitavalle sielunpaimenelle". Johannes on entinen pataljoonan saarnaaja joka joutui sodassa vangiksi 1708 ja vapauduttuaan sai toimen Kirkkonummen kirkkoherrana vuodesta 1726 jossa toimessa oli kirjan kirjoittamisen aikaan. Luultavasti hänellä ei ollut perhettä.

---------------------------------------

Seuraavaksi ote kirjasta, ensimmäinen ja Gabrielin mielestä tärkein runo eli tietäjän varaussanat:

Seuraavassa käänsin saman tekstin taiteellisella vapaudella 2010-luvun versioksi. Biisiä voi esittää vapaasti räppinä tai duurissa 5/4 tahtitisen esim. "tupakkarullan" melodialla. Taikavoimasta ei ole huolta sillä tietäjät jättivät tarkoituksella kertomastaan muutamat sanat pois tehden taikavoiman tyhjäksi. Kyseiset varaussanat kertonevat vuoresta louhitusta ja valetusta vaskisesta idolista taikasauvan eli kurikan päässä.

Sauva, ryhmysauva, keppi, kurikka

Soittoversio osoitteessa: Varaussanat

Kaveh ennen jieroin jia- roi

Kaveh ennen päästön pääs- ti.

Var’et  sä mi-  nua  pääs- tä

Luojan luomal-  le lau-  lul- le.

Ei minussa miestä lie- neh

Kuin ei tuossa veikois- sa- ni.

Joka hii-  sissä  a- sui

Vuo-  rissa  vala-  e- li.

Sillä housut lahke- his- ta

Puolta- toista polven pääl- lä.

Ei tuuli pohjoi- nen- kaan

Hiusta korval-  ta ko-  ho- ta.

Vaski- nen on veka- ra  -

Pää  vertaa  harti-  ois-  ta.

Tammi- renkaan  kurik- ka  -

luuta polves-  sa po-  ro-  ta.

2000-luvun vaskinen, valettu
veikko, vekara.

Kirjassa käytetty 1700-luvun Kreikka sekä Latina lienevät haastavia tulkittavia. Runot ovat kirjoitetut Suomeksi. Nils. G Hublinin 1985 tiivistäen tekemä referointi on suppea ja epämääräinen. Kreikankieliset tiivistelmät ovat professori Holger Thesleffin laatimat. Olisipa mukava nähdä vielä jonain päivänä teos täysin käännettynä.

Maxeniuksen omana aikana väitöskirjaa moititttiin kilpailijan eli kirkon toimesta taikauskoiseksi ja näin se painui unholaan. Joka tapauksessa Gabriel vihittiin papiksi 1734 Porvoon hiippakunnassa. Siitä ura urkeni Helsingin kirkkoherran apulaiseksi ja triviaalikoulun laulunopettajaksi, jossa hän oli ylempi kollega vuodesta 1736. Sitten tapahtui jotain ja ura lähti taantumaan. Vuonna 1741 alkoi hattujen sota, (joka oli Kruunun kaksivuotinen revanssiyritys huonosti päättyneen Pohjan Sodan jälkeen). Gabriel haki Mäntsälän kirkkoherraksi, mutta ei tullut valituksi. Vuoden päästä Gabriel erosi triviaalikoulun opettajan toimestaan.

Gabriel henkikirjoitettiin vuoden päästä väliaikaispastorin tittelillä Antskogin ruukissa, Pohjan pitäjässä. Viiden vuoden päästä (1743) hänen kerrottiin oleskelevan ilman virkaa Turun hiippakunnassa eikä hänellä ole mainitaa perheestä. Näin loppuvat tiedot reilun kolmenkymmenen ikäisestä Gabriel Maxeniuksesta (?!)

Olisipa kiinnostava tietää mitää Gabriel teki loppu elämänsä? Ja mikä vei hänen uran kansanrunojen kerääjänä edelläkävijästä suureen tuntemattomuuteen. Päinvastoin kuin Elias Lönnrotilla sadan vuoden päästä.

Tuunattu Crybaby wah-wah

Olen pitkään suunnitellut wah-wah pedaalini tuunaamista. Viime viikonloppuna viimein otin Dunlop Crybaby efektin esille ja aloin työstämään. Sen soundi on tuntunut kovin ohuelle ja pois päältä ollessaan se syö puhtaan soundin suorastaan piloille.

Ensimmäiseksi halusin päästä eroon tuosta puhtaan soundin pilaantumisesta. Se tapahtuu tekemällä bypass-kytkentä. Siihen tarvitaan yhdeksän napaa sisältävä 3PDT jalkakytkin, merkkivaloksi LED sekä 1.5K ohmin etuvastus! DIY-hommia varten löytyy esim you tubesta videoita.

Bypass valmis ja jatkotestejä tekemään.

Nykypäivän globaalia tiedonvaihtoa ei voi kyllin kiitellä, sillä googlettamalla tietoa saa helposti ja runsaasti yhdellä klikkauksella. Maailmalla tietoa ei pihdata, ei sitä harhaan johtavaakaan. Mutta esim. tällä sivulla on mielestäni kiteytetty asiat hyvin.

Kuva on Vox and Crybaby sivustolta.

Bypass kytkennän jälkeen suositellaan muuttamaan 68K vastusta aina 47K asti. Testailtuani parhaalle tuntui 56K ohmin vastus. (Liian pieni arvo voi lisätä radio-häiriöitä, jonka voi puolestaan poistaa lisäämällä 10-20 pF kondensaattorit joka transistorin kollektorille.)
"Vocal Mod" eli laulua lisää sain muuttamalla 33K vastuksen 68K:si. Tämä oli tosi hyvä muutos!
Kolmanneksi sain keskialuetta paksummaksi muuttamalla 1K5 vastus 2,2K ohmiseksi.

"Sweep Range" on kytkentä jolla wahista saa räyhääjää säyseämmäksi. Muuttamalla 0,01uF kondensaattori 22nF on kitarakäyttöön mielestäni riittävä. Bassokitaralle modifioitaessa voi mennä jopa 0.068uF! Kokeiltuani muutoksia pysyin alkuperäisessä.

Jos haluaa soundiin lisää gainia sekä bassoa. Niin sen saa vastuksen muuttamalla joka on alunperin joko 390-470 tai jopa 510 ohmia vuosimallista riippuen. Kuvassa vasemmalla alhaalla (390R). Tätä voi kokeilla 270-330 ohm. Minun pedaalissani tuo vastus on 290 ohmia, joten muutokset ei kosketa tätä laitetta.

wah-wahin testailua signaaliketjussa.

Muutoksien kokeilu on mukavaa ja mielenkiintoista näpertelyharjoitusta kaikille DIY-harrastajille. Soundimuutosten testailu halpaa ja kytkentöjen palauttaminen on helppoa.
Muutokset tehtyäni kelpuutin crybabyn vakituiseen käyttöön.

Innostuin samalla rakentelemaan efekteille pysyvämpää kuljetusalustaa. Sen sai helposti leikkaamalla vanerilevy joka mahtuu juuri alumiinisalkkuun. Levyyn tarranauhaa nitojalla varmistettuna. sekä hihnanpätkät salkusta nostamista varten. Pedaalien mitoituksesta ja signaalitiestä johtuen kokoonpanosta tuli tällä kertaa enemmän pitkä kuin leveä. Tarranauhakiinnityksen ansiosta efektien järjestyksen muutoksia on jatkossa helppo tehdä.

Soudin muokkausosasto.

Gibson Les Paul ja tuunattu Vibrola

Gibson Les Paul sekä Voima

Gibson Les Paul Standard on ensimmäinen klassikkosoitin jonka onnistuin hankkimaan. Väritykseltään se on Honey Sunburst ja ostin sen uutena vuonna 1997 Kuopiosta Pitkäsen Jounin liikkeestä. Hän oli avannut pari vuotta aiemmin maaherrankadulle Flanger nimisen musiikkikaupan. Luultavasti liike oli ensimmäinen Kuopiossa, jolla oli Gibsonin edustus, ollen sitä seuraavan parin vuoden ajan.

Olin onnistunut työllistymään muutamien vuosien ajan päätoimisesti muusikkona. Saadessani sitten veronpalautuksia isomman määrän päätin sijoittaa rahat heti ja kestävästi. Muuten noin isoja rahoja, lähes 12000 mk (markkaa) en olisi koskaan saanut kokoon. Varsinkaan näissä hommissa. Kaiken kaikkiaan Suomessa musiikin sekä muusikoiden verokohtelu ei ole koskaan tehnyt alaa kovin houkuttelevaksi. Toisin on ollut asianlaita vuosikymmeniä vaikkapa Irlannissa tai Britanniassa. Jossa muusikkous on verovapaata tiettyyn tulorajaan asti.

Mutta joka hommassa tarvitaan kunnon työkalut, ei siitä tule mitään jäljitelmillä. Joten koesoitettuani kitaran olemme olleet siitä lähtien erottamattomat. Samalla yksi lapsuuden haaveistani viimein toteutui, kahdenkymmenen yhdeksän vuoden ikäisenä.

Keikalla uuden Gibsonin kanssa.

Les Paul mallin syntymiseen vaikutti Leo Fender niminen mies tuodessaan markkinoille kautta aikain ensimmäisen umpipuisen sarjatuotantokitara-mallin nimeltään Broadcaster vuonna 1950. Syntyi suoranainen villitys ja konservatiivisella Gibsonilla herättiin toimintaan saamaan osansa kehittyvistä sähkökitaramarkkinoista. Maineikas kitaristi Les Paul oli tarjonnut muutamaa vuotta aiemmin "Log" ideaansa Gibsonille. Nyt Gibsonin johtaja Ted McCarty tarjosi puolestaan Lesterille yhteistyötä suunnitella kokonaan uusi lankkukitara.

Tehtaalla oli vankkaa vuosikymmenten käsityö-osaamista akustisten kitaroiden valmistajana. Nyt siis oltiin kypsiä tarttumaan uusiin haasteisiin. Riippuen kuka muistelee, tieto uuden mallin Les Paulin suunnittelijasta ja osuudesta vaihtelee. Joka tapauksessa Ted McCarty kuten Leo Fender eivät itse osanneet itse soittaa, vaan tarvitsivat neuvonantajia kertomaan prototyypin soitettavuudesta, soundista jne. Tällaiseen tehtävään Les kiinnitettiin ja lisäksi sovittiin tämän tunnetun muusikon nimen käyttämisestä kitarassa myynnin edistämiseksi.

Yhdestä palasta tehty kaula. Puun syyt näkyvät taitteessa.

Sotavuosikymmenen rasitusten jälkeen Amerikassa haluttiin leppoisaa huumoria ja hyvän tuulen musiikkia sisältävää viihdettä. Sitä tarjonneet Les Paul vaimonsa Mary Ford kanssa olivat vuosien ajan listaykkösiä. Lisäksi heillä oli oma viikottainen radio-ohjelma, sekä myöhemmin televisio-ohjelma.

Huomaa vibrato Lesin kitarassa!

Alkuun harkittiin kovasti arvokkaan Gibsonin nimen käyttöä lankkukitarassa ensinkään. Jotta kitara vastaisi yhtiön imagoa sen tuli olla korkealaatuinen sekä henkiä arvokkuutta. Kultainen väri tuli siten valituksi. Kaareva kansi sekä liimaamalla kiinnittyvä kaula edustivat tehtaan perinnettä. Muotokieli sai paljon vaikutteita jousisoittimista ja sen huomaa parhaiten sivuprofiilista. Soittimeen haluttiin pitkä, yli 22 sekuntia kestävä sointi eli sustain. Siihen päästiin tiheitä mutta samalla raskaita puita eli vaahteraa ja hieman kevyempää mahonkia käyttämällä. Niinpä soittimesta tuli kohtalaisen painava.

Taakse taittuva kaula sekä lapa

Kaula liittyy runkoon kulmassa ja lapa taittuu lisäksi taaksepäin. Tästä johtuen kitaraa ei voi pitää tasaisella alustalla pitkällään. Kaiken kaikkiaan soittimesta tuli teknisesti laadukasta soitinrakennustaitoa vaativa instrumentti. Tuotanto oli lisäksi vaikeasti automatisoitavissa massatuotantoon. Kaikki nämä yhdessä vaikuttivat soittimen hintaan.

Vuonna 1952 saatiin siis aikaan hyvä sekä kallis soitin. Se näkyi viikottain televisiossa Les Paulin soittaessa nimikkokitaraansa vaimonsa Maryn kera. Les oli myös päällekkäinäänitys ja echo-kaiku kokeiluineen edelläkävijä. Parin vuoden päästä julkaistu Custom malli oli väritykseltään musta. Tästä parin vuoden päästä Gibson esitteli vähemmän käsityötä tarvitsevat, sarjatuotantoon paremmin sopivat ja näin ollen edulliset Junior, TV ja Special.

Viisikymmentä luvun lopulle tultaessa maailman valtasi instrumental rock ja surf rock villitys. Gibson yritti vielä 1958 lopettamalla Gold Topin ja tuomalla tilalle Standard mallin. Mutta oltiin menty auttamattomasti pois muodista, markkinat eivät enää vetäneet yhtään ja niin tuotanto lopetettiin kokonaan 1960. Tilalle kehitettyyn kaksisarviseen käytettiin loput varastossa olleet Les Paul kaulat.

Ensimmäisen kerran Les Paulin näköinen (kopio-kitara) Suomessa on nähtävillä vuonna 1958 Onni Gideon bändissä huumorinumerossa musisoivan Herbert "Häkä" Katzin käsissä. Seuraavana vuonna Häkä julkaisi levyn ja vuonna 1961, juuri kun tuotanto oli lopetettu näkyy hänen käsissään aito soitin. Soitin on luultavasti kautta aikain ensimmäinen Les Paul kitara Suomessa. 

Kuusikymmentäluvulla The Beatlesien vanavedessä maailma koki Brittien musiikillisen invaasion. Bluesista aineksia rokkiinsa ammentaneiden bändien kitaristit, kuten 1966 Bluesbrakersien Eric Clapton, myöhemmin Jef Beck, Peter Green tai Jimmy Page käyttivät Les Paul kitaroita.

1968 kysynnän tultua huutavaksi Gibson otti Les Paul mallin jälleen tuotantoon.  Jota se on jatkanut näihin päiviin saakka. Vuosien saatossa laadussa on ollut vaihtelua ja jälleenmyyntiarvo määräytyy soittimen kunnon lisäksi vuosimallista. Mutta niin sanotun huonomman laadun vuosien kitaroistakin saa maksaa kyllä tuhansia euroja.

Les Paulin uutta tulemista vauhdittivat Amerikkalaiset muusikot muusikot kuten Duane Allman (mm. Allman Brothers), Bill Gibbons (ZZ top), Neil Young, Gary Rossington (Lynyrd Skynyrd) tai Aerosmith bändi. Seitemänkymmentäluvulla Gibsonin omistajayhtiö joutui käymään ensi kerran oikeutta, kun sinänsä laadukkaita mutta edullisia kitaroita valmistanut Hoshino Gaggi tuotemerkillään Ibanez teki liian suoria kopioita. Kautta aikain Les Paul on  Fender Stratocasterin ohella on yksi eniten kopioituja kitaroita osoituksena siitä, että maailma tarvitsee esikuvia.

Sex Pistols & Les Paul

Suomessa soitinta käytti Albert Järvinen. Seuraavaksi moneen tyyliin taipuvan crossover-soittimen Les Paulin soundi sopi 70-luvin lopussa mainiosti uuteen musiikki-skeneen punk musiikkiin, kuten Sex pistols kitaristi Steve Jonesille tai The Clash bändille. Myöhemmin tunnettuja Les Paul kitaristeja ovat olleet mm. britit Gary Moore ja Slash.

Vuonna 2000 sain tilaisuuden soittaa TV 2
lähetyksessä pariinkin otteeseen.

Kitarani kahdeksan numeroinen sarjanumero on siis 90487656. Gibsonin sivuilta selviää että soitin on rakennettu vuonna 1997 vuoden 48 päivänä paikassa Nashville. Tässä kitarassa sen päivän juokseva stanssaus numero on 156.

Oman bändin keikalla Tahko Piazza 2003

Soittimessa on 490 R Alnico magnet humbucker kaulassa ja 498 T Alnico magnet humbucker tallassa. Kaula on 50-luvun profiili joka täyttää miehen kokoiseen kouraan hyvin. Painoa on tuunattuna  4.609 kg joten poikaset ei vehjettä roikottele 4X45 minuuttia soittoa sisältävillä keikoilla. Hehe. Olen soitellut instrumentillä enemmän kuin 500 keikkaa.

Saunaband keikalla 2013

Siitä tulikin mieleen kun eräällä kiertuerumpalilla oli usein tapana ottaa puheeksi öisillä keikkamatkoilla kuinka herkkä paikka Gibsonin kaula on katkeamaan lavan paikkeilta. Eräällä keikalla hän kuinka ollakaan potkaisi rumpujen vieressä telineessä ollutta kitaraa. Joka kaatui kuin hidastetussa elokuvassa nenälleen kokolattiamatolle ja piuhojen päälle. Muutaman sekunnin ajan katsoimme toisiimme kun sitten loikkasin katsomaan vaurioita. Hyväksi onneksi kaula ei katkennut. Sen sijaan bindingit saivat halkeamia. Vaikka teko ei luultavasti ollut tahallinen oli konflikti todella lähellä.

Lavan Gibson logo kärsi myös kaatumisesta

Les Paul malleissa on ollut lähes alusta asti kitaran kanteen asennettu tune-o-matic silta päätyen kieltenpitimeen tai Bigsbyn kampiratkaisuun. Aivan alussa Lesin kitarassa oli käytössä Vibrora ja sitten Bigsby. Tämän lisäksi Standareissa on nähty 80-luvulla rajoitettu erä Kahlerin tremoloa, joka ei saanut suosiota ehkä vähiten kanteen jyrsityn kolon takia.
Yhdeksänkymmentä-luvulla lapin kiertueella muuten näin tuollaisen jälkiasennus-Kahlerin ES-335 kitarassa! Huh!

Innostuin tuossa tuunaamaan tallan Les Paul fiiliksellä uusiksi. Toimenpide on tehty niin, että soitin on palautettavissa täysin alkuperäiseksi. Mikä onkin tärkeää arvosoittimia tuunatessa. Yhtään reikää ei edes tarvitse porata. Olen aina haikaillut soittimeen tremoloa, vibratoa, vibrolaa eli kampea.

Sung-Il valmistama rullatalla.

Sillaksi tuli on ns. rullatalla. Alkuun testasin Korealaistaen Sung-Il valmistetta joka löytyi Oulusta mutta millinen mitoitus Sopii Japanialaisiin kitaroihin. Tämän jälkeen löysin alkuperäisellä tuumamitoituksella Vanson Roller Saddlen ebaystä. Mielestäni tällainen rullatalla kuuluu ehdottomasti näihin kitaroihin, vaikka soittimessa ei olisikaan tremoloa pelkästään vireen säilyttämiseksi.

Duesenberg valmistama Les Trem II

Mielestäni Bigsbyn tuotteet ovat massiivisen ja kömpelön näköisiä sekä peittävät kitaran hienon kannen. Gibsonin Vibrola ei ole puolestaan teknisesti toimiva ratkaisu. Niinpä löysin Saksasta Duesenbergin valmistaman TM85LC tallan, joka on mielestäni sopivan klassikkohenkinen. Samalla kevyt mutta luja. Duesenberg on muuten ottanut paljon vaikutteita Morsite kulttikitaroista tutuiksi tulleista kalliista Moseley tallasta.

Gibson Vibrola tyyppinen Arm eli kampi.

Duesenberg tremolossa on taas mielestäni kömpelön näköinen, joskin hyvin säädettävä kampi. Gibson Vibrola kampi vipu joka on "oikeamman" näköinen, löytyi Saksasta jota siellä sitä on saatavilla enemmänkin. Oikeakätinen kampi soveltui käännettynä vasenkätistä kampea paremmin kitaraani. Ja mikä parasta tämä kokonaisuus mahtuu juuri Gibsonin omaan laukkuun.

Kaiken kaikkiaan Les Paul on kitaramalli, jossa onnistuttiin luomaan upeaa ja ajatota vuosikymmenien läpi kestävää muotoilua. Näyttävyys saatiin aikaan monen tekijän summana. Ensinnäkin lankun muoto on tasapainoinen. Kaareva kansi lisää vielä sen näyttävyyttä. Tune-o-matic talla on hieno, mutta soitettavuudeltaan korkeuden puolesta ei paras mahdollinen.

Kaulan liittyminen lankkuun on tehty viistosti sen tuodessa kaulan lähemmäs soittajaa, kun siihen tottuu ei muut tunnu enää oikealle.
Kitaran painosta tulee fiilis ettei olla lelun kanssa tekemisissä. Joten eikun soittamaan.

VOX AC 50 ja Music Man Sixty-five

Pari vuotta kitaraa soitettuani 80-luvun alussa alkoi vahvistimeni transistori soundi ärsyttää toden teolla. Bändikaverilla oli putkivahvistin jollaista soundia halusin itsellekin. Kuinka ollakaan sain viimein koottua säästöjä. Huomasin maakuntalehdestä Savon Sanomista yksityishenkilön ilmoituksen. Siinä sanottiin myytäväksi "vahvistin sekä kova-ääninen". Sain houkuteltua isäni kuljettajaksi käyttämään Kuopiossa. Paikan päällä selvisi, että kyseessä oli joku vanha Vox-niminen vahvistin sekä 2X12" kaiuttimella varustettu kaappi. Laite oli ollut urkujen vahvistimena ja omistajan kuoltua perilliset hävittivät jäämistöä.

Tässä samanlainen Vox kuin minulla oli.

En ymmärtänyt vahvistimista juuri mitään, eikä myyjä osapuoli ollut sen viisaampi. Internet myös tulisi iloksemme vasta vuosikymmenien päästä. Saimme kuitenkin selville että laitteella voi vahvistaa urkujen lisäksi kitaraa ja bändikaverillani tiesin olevan saman merkkinen laite, eli VOX malliltaan AC 30. Tuolloin 80-luvulla Voxit eivät olleet erityisen suosittuja, mutta ajattelin vehkeen olevan ihan ok. Eikä hintakaan ollut kallis.

HIWATT kaiutinkaappi.

Mukaan tuli 2X12" kaiuttimella varustettu kaiutinkaappi. Sen etuseinässä luki HIWATT ja muistaakseni TOP 100. Laitteet olivat kovin painavia ja hankalia nostaa kyytiin, mutta viimein päästiin kotimatkalle.
Kamat vietiin bändikämpälle ja alkoi soitto. Harmitti vähän että säätimiä oli niin vähän eikä sisäänmenojakaan ollut kuin kaksi. Mutta soundi oli kyllä mahtava.

Soittelin yhdistelmällä noin vuoden päivät, kunnes eräänä kertana bänditreeneihin mentyämme vahvistin ei lähtenytkään toimimaan. Lähin vahvistinlaitehuolto oli tunnin ajomatkan päässä Kuopiossa, jonne se sitten toimitettiin. Valmista sanottiin olevan kuukauden päästä. Enpä arvannut että tämä olisi viimeinen kerta kun näen vahvistimen. Aika tuntui kestävän ikuisuuden. Kun viimein mentiin hakemaan laitetta, minä innosta puhkuen tuli vastaan pettymysten pettymys. Musiikkiliike jonka yhteydessä huolto oli sanottiin että Voxista oli mennyt muuntaja, eikä uutta ole saatavana! Eikä vahvistinta voi korjata ollenkaan!! WTF!

Music Man Sixty-five

Sieltä tarjottiin tilalle Music Man Sixty-five transistori etuasteella ja putki päätteellä olevaa käytettyä yleisvahvistinta. Kun aioin ottaa mukaani Voxin raadon, sanottiin ettei sillä tee enää mitään ja romusta tarjouduttiin hyvittämään vähän, niin että saisin musarin edullisesti tilalle!
Ei siinä auttanut kuusitoistavuotiaan pojan muuta kuin tyytyä kohtaloonsa. Music Man soundi oli kyllä hyvä, mutta mielestäni se ruma vanha vahvistin soundasi paljon paremmalle.
Aikaa myöten asia ei enää tuntunut niin dramaatiselle ja totuin musariin. Niin vahvistin olikin käytössä seuraavat kymmenen vuotta luotettavasti toimien.

Jälkeenpäin on selvinnyt että tuo omistamani Vox oli varsin harvinainen ja salaliittoteoreetikot ovat heittäneet ilmaan ajatuksen huijauksesta. No oli asia niin tai näin, se ei enää muuksi muutu.
Tosin en ole osannut surra hirveästi täkäläisen musiikkikaupan viime vuosien alennustilaa netin tuomassa kansainvälisesssä puristuksessa.

ELK kitaravahvistin ja 60-luvun matkaradio

Ismo, ELK ja Washburn keikalla 1984

Saatuani ensimmäisen kitaran 1980 jouduin olemaan joitain kuukausia ilman vahvistinta. Sinä aikana kehitin pahimpaan hätään vahvistimeksi äitini matkaradion 60-luvulta. En muista oliko se merkiltään tarkkaan ottaen Luxor, Asa vai Helkama, mutta väriltään se oli punaruskea. Muistan hyvin kuinka siihen oli sijoitettu säätimet kanteen, jossa oli samalla hauskasti eri paikkakuntien nimiä sisältänyt kanavapaneeli. Transistorilaitteeksi siitä irtosi vasin maukkaat pikku soundit.

Matkaradio toimii myös hätä-apu kitaravahvistimena.

Ensimmäinen varsinainen kitaravahvistimeni oli Kuopiosta musiikkiliikkeestä ostettu käytetty, pari vuotta vanha ELK. Se oli niin sanottu puolijohde eli Solid State, transistorivahvistin ja kun aloin hakea tuotemerkistä tarkempaa tietoa osoittautui se olevan hankalampi juttu. Hakemalla tietoa asiat alkoivat kuitenkin pikku hiljaa selvitä.

"Vanha" laitekilpi.

Japanissa alkoi 1953 Miyuki Ind. Co valmistaa putkivahvistimia "Echo" nimellä. Ne olivat saaneet hyvin paljon vaikutteita mm. Fenderin vahvistimista ulkonäköä ja logoa myöten. 60-luvulla suuren instrumentaali-rock eli surf buumin myötä merkki alkoi valmistaa lisäksi ELK-kitaroita sekä siirtymäkautena "Elk Echo Amp" vahvistimia. Myöhemmin vahvistimien nimeksi vakiintui pelkästään ELK. Nämä Vintage putkivahvistimet ovat haluttuja laitteita. Vuonna 1969 tehtaalla oli tuhoisa tulipalo.

Logo "vanha"

Logo "siirtymäkausi"

Logo "60's"

Logo "70's"

70-luvun laitekilpi ELK EM-11 kaiusta.

70-luvun laitekilpi Ibanez EM-11 kaiusta.

Seitsemänkymmentä-luvulle tultaessa. ELK tuotemerkin omistajaksi siirtyi ilmeisesti HoshinoGakki, joka on Ibanezin sekä Taman omistaja. Ibanezin catalogissa vahvistimia esitellään kautta aikain ensimmäisen kertaa vuonna 1974. Ne ovat nimeltään Stage Master ja ovat identtisiä aikakauden ELK vahvistimien kanssa.

Vuonna 1978 markkinoille tuli lisää identtisiä ELK ja Ibanez laitteita, kuten EM-11 kaikulaite.

ELK EM-11 Echo-kaikulaite.

Ibanez EM-11 Echo-kaikulaite

 Saman vuoden 1978 esitteessä on ensi esitelty kitaravahvistin eli IBZ-sarja, joka on tuotannossa edelleen. Tämän lisäksi täysi-transistori LE-sarja joka yllätys yllätys, on täysin samanlainen kuin ELK vahvistimeni!

Näissä ensimmäisissä täys-transistoriahvistimessa oli sävysäätöjen lisäksi jousikaiku sekä EHX BigFuzz klooni FUZZ efekti! Ne olivat tosi halpoja rakentaa täysputki vahvistimeen verrattuna. Soundi oli puhtaalla kohtalaisen ok, mutta yliohjattuna se oli jotain aivan erikoista. Eikä se johtunut Fuzzista. Vahvistimeen ei ollut ylipäätään mahdollista saada aikaan kelvollista yliohjausta! Viiltävä treble, ohut keskialue ja kumiseva basso. Soundivertailussa bändikaverilla oli vanha VOX AC-30.

En suoraan sanottuna ihmettele lainkaan, että tämä vahvistin on hävinnyt markkinoilta täysin. Onneksi tekniikka on kehittynyt transistorivahvistimissa tämän jälkeen. Eikä traumani jäänyt pysyväksi. Hehe.

Ilmeisesti Euroopan perukoille laivattiin kautta aikain viimeiset, täysi transistorina valmistetut ELK-vahvistimet. jollaisen omistaja minäkin sitten olin parin vuoden ajan.