maanantai 6. toukokuuta 2013

Isien Isät

"Kauan aikaa sitten oli tullut ensimmäinen Pentikäinen tänne Nilsiän seudulle. Ovat sanoneet olleen sen herraskaisissa vaatteissa. Pojilleen kertonu, että viisi vuotta oli matka tänne kestänyt. Inkerin maalta alkujaan lähtenyt. Sitten ääntään madaltaen -kivekkäitä ollaan. Pappi laittoi kirjoihin uuden nimen Pentikäiseks." Näin kertoi isäni Paavo Pentikäinen (N-M231) suvussa pojalta pojalle kulkenutta tarinaa.

Isieni isien muodostamaa sukupolvien ketjua kymmenen polvea taaksepäin seuratessa tosiaan päädytään Sigfrid (Sippe, Sihvo, Sipi) Pentikäiseen. Hän on Kuopion msrk:n hautauskirjojen mukaan ollut lähtöisin Inkerinmaan Järvisaaren Järviinkylästä. Inkerinmaalta on säilynyt joitain kirkonkirjoja tuolta ajalta, sekä lisäksi tuomiokirjoja ja läänin tilikirjoja. Inkeristä tavataan Pentikäisiä jo 1600-luvun alkupuolelta, mutta toistaiseksi ei ole löydetty Sigfridiä. Järvisaaresta löytyy vielä nykyäänkin Pentikäisenjärvi.

Ei siis ole tietoa siitä, onko Sipi alunperin ollut "Sigfrid Pentikäinen", etunimeltään tuntematon "Kivekäs" tai jokin muun niminen "kivekkään sissi". Vuosien 1695-1723 välisenä aikana katoaa tiedot monista kivekkäistä, eikä voida sen enempää todistaa kuin kiistääkään alussa mainittua perimätietoa kivekkäistä.

                         

 Suuri Pohjan Sota syttyi tsaari Pietarin hyökätessä 1700 Ruotsi-Suomeen Inkerinmaalle. Viimeistään sodan sytyttyä Inkeriläisistä suuri osa lähti evakkoon. Jotkut talonpojista jäivät puolustamaan kotiseutujaan. Heitä alettiin kutsua kivekkäiksi ensimmäisen johtajansa mukaisesti.

Kivekkään sisseistä on kirjoitettu paljon historiallisia romaaneja. Ne kertovat todellisista henkilöistä. Tapahtumat ovat suullista perinnetietoa ja niiden paikkansapitävyydestä ei ole varmuutta:
-Otawa III Lyhykäisiä tiiustuksia muinoisista Suomalaisista Peä-Sotiloista C.A. Gottlund (kirjoitettu ennen vuotta 1830, julkaistu 1929).
-Ison vihan kivekkäät - otteita välskärin kertomuksista Z.Topelius (alkuperäinen ruotsalainen teksti vuodelta 1852).
-Suomalaisia sankareita II, Kaksi miekkaa kertomus Taavetti Kivekkäästä (Santeri Ivalo ja Kyösti Wilkuna, 1921).
-Antti Kivekäs on tunnetuin kivekkäistä kirjoitettu historiallinen romaani Eevertti Pärnänen, 1922.
-Isoviha Viljo Rauta, 1943 "Järvisaaren Mulosta kotoisin ollut Antti Simeoni Kivekkään kerrotaan liikkuneen heti sodan alkuvaiheista lähtien kahdensadan rahvaanmiehen kanssa sissitoimissa".

Kivekkäät on joka tapauksessa ollut todellinen, kotiseutunsa puolustamiseksi spontaanisti muodostunut vastararintajoukko tilanteessa jossa kruunu ei ole suonut kansalle turvaa. Ensimmäinen joukkojen johtaja Kivekäs saattaisi myös olla suomennettu sotilasnimi Sten.

Kivekkään joukkojen toimintaa on historian saatossa väritetty moneen suuntaan. Historiallisissa seikkailuromaaneissa se on tapahtunut liitoitellen ja virallista sotilastoimintaa edustavien joukossa vähätellen. Totuus lienee jossain välimaastossa. Kuten aina, tämänkin vastarintaliikkeen toiminta herättää monenlaisia tunteita.

Karoliiniupseerin miekka vuodelta 1710

Kivekkään jälkeen joukot järjestettiin vakinaiselle kannalle jalkarakuunat nimellä. Joukkojen johtajaksi Nieroht nimitti taustaltaan Inkeriläisen talonpojan, kapteeni Taneli Luukkoisen. Hänellä oli kahden muun komppanjan päällikköinä Iisakki Tillainen ja Simo Torikka. Alempina upseereina muun muoassa Jöran Wolmar, veljekset  Nuutti ja Paavo Koivistolainen sekä Olavi Tanhuanpää. Tästä löytyy myös aikalais-asiakirjoja.

Luukkoinen johti useita syvälle vihollisen alueelle tehtyjä retkiä. Luukoisen kompanjan luutnanttina oli Lauri Kärki ja kirjuri Berhard Anthonius. He puhuivat suomenkielen lisäksi venäjää ja ruostia ja he esiintyivät tarpeen vaatiessa vaikka talonpoikina tai tsaarin armeijan sotilaina. He saattoivat käyttää käyttää sotilasnimeä tai muita peitenimiä.

1710-11 riehui etelä-Suomessa rutto vieden väestöstä lähemmäs kolmasosan. Samoihin aikoihin venäläisten sotatoimiin tuli uusi vaihe kun ne laajenivat kattamaan Viipurin ohi koko Suomen. Ryöstön, raiskausten ja orjien oton toteutti partasuinen Donin kasakka-armeija ennen näkemättömällä raakuudella. Näihin aikoihin aktivoituivat myöhäisemmän vaiheen sissit, kuten mm. Pehr Långström Tapani Löfing.

Kivekäsjohtaja Luukoinen joutui  vuonna 1711 venäläisten vangiksi. Hän pääsi pakenemaan jäädäkseen uudelleen kiinni vuonna 1712. Vedottuaan upseerin valtakirjaan hänet säästettiin ja vankikuljetuksessa Moskovaan hän karkasi häviten tämän jälkeen aikakirjoista vuonna 1713 lopullisesti. Jalkarakuunoissa palvelleet Kivekkään sissit liitettiin vakinaisiin joukkoihin.

Luukkoisen leski Maria Lempiäinen meni sittemmin naimisiin tämä kompanian kirjurin Antoniuksen kanssa. Sairakkalassa asuneesta Antoniuksesta tuli vanhoilla vuosillaan vielä Hollolan kihlakunnan edustaja Ruotsin kuningaskunnan valtiopäiville.

Vuoden 1710 venäläis hyökkäyksen edellä saapuivat taajenevat pakolaisjoukot toinen toistaan hurjempia tarinoita kertoen. Johtavien virkamiesten ohella väkeä siirtyi myös Ruotsiin evakkoon. Ruotsi-Suomi oli käytännössä lyöty 1714 Napuen taistelun jälkeen.

Suomessa alkoi erittäin raakana tunnetun venäläisen ylivallan aika vuosina1714-21, se tunnetaan paremmin isovihana. Venäläiset uhkasivat ennen sodan päättymistä Ruotsiakin aiheuttaen rannikolla tuhoja.

Suomesta siirretyt, siis Ruotsin armeijan suomalaiset joukot komennettiin hyökkäykseen Norjaan vuonna 1718. Kuninkaan kuoltua vetäytyvä 5000 sotilaan joukko kävi lumimyrskyssä kuolonmarssin, josta hengissä selvisi vain 1500 miestä. Selviytyneiden joukossa rykmentinpastori Henrik Argillander. Norjan retkellä kohtasi kohtalonsa myös Luukkaisen aseveljenä ollut, savolaislähtöinen sissikapteeni sotilasnimeltään Pietari Långström.

Henrik Argillander
Viimein vuonna 1721 allekirjoitettiin Uudenkaupungin rauha. Ruotsi oli lyöty ja tähän päättyi lopullisesti Ruotsin Suurvaltakausi. Kaakkois-Suomi jäi venäjälle. Alkoi väestön paluumuutto Ruotsista Suomeen sekä jälleenrakennus. On arvioitu että Suomen noin 500 000 asukkaasta 200 000 eli lähes puolet menehtyi vuosina 1700-21.

Sodan veteraani Argillander jatkoi tämän jälkeen Savossa alle tuhannen hengen Kuopion taajaman, ja samalla koko Pohjois-Savon ainoan kirkon kirkkoherrana vuodesta 1722 alkaen. Hän oli virassa kun Sippe porukoineen merkittiin kirjoille Murtolahteen.

-----------------------------------------------------------------------------

Sippe (Sigfrid) Pentikäinen (1655-1733)


Ruotsalainen piilukkopistooli 1700-luvulta.

Sigfrid (Sippe, Sihvo, Sipi) on syntynyt Järvisaaren kylässä Inkerissä vuonna n. 1655 (vuosi on laskettu hautausvuodesta). Järvisaari kuului tuossa vaiheessa JeroselskinJeroselskoin Pogostaan. En kyllä ihmettelisi jos Sipen todellinen syntymävuotensa olisi kymmenen vuotta myöhemmin koska eliniäksi on kirjattu huomattavasti vanhemmaksi kuin pojillaan tai pojanpojilla. 

Järvisaaren kylä Pentikäisenjärven rannalla sijaitsi Oserassa äärimmäisenä tuolloisen Venäjän rajalla. Pentikäisiä on asunut seudulla jo 1500-luvulla Uudella kirkolla Metsäkylässä. Sipillä on vaimo Maria Lempinen (k.1739). On mielenkiintoinen yhteensattuma, että Kivekkään sisseistä myös Luukkoisen vaimo oli Marian täysnimikaima.


Lapset:
Risto s. noin 1690. (Riston lapsi Walborg s. noin 1720 Kuopion msrk, Murtolahti otti 1745 puolisokseen saman ikäisen Staffan Leskisen Hiltulanlahdesta).
Anna s.1695 (otti puolisokseen 1731 itseään paljon vanhemman Pelonniemeläisen Eskil Horttanaisen Murtolahdesta. Hänen kanssaan lapset Staffan ja Anna).
Urpo (Urbanus ) syntyi vuonna 1696. Urpon syntymisen aikaan olivat ankarat katovuodet jota, seurasivat puute ja taudit. Sippe oli neljänkymmen yhden ikäinen ja kaiken lisäksi raja-alueella Inkerissä alkoi olla levotonta.

Suuri kysymys on se missä Sippe oli ja missä hänen perheensä oli vuosien 1696-1718 välisenä aikana?

Isovihan aikainen siviilihallinto alkoi vuonna 1717. Perimätarinassa kerrottu viisi vuotta kestänyt matka voi tarkoittaa evakkotaipaletta tilapäisine asuinpaikkoineen. Matkalle oltaisiin lähdetty jostain vuonna 1718. Sissikompanjat lakkautettiin vuonna 1720. Uudenkaupungin rauha tuli elokuussa 1721. Kuopion seudulle saavuttiin viimeistään vuonna 1722 ja Niinimäkeen viimeistään vuonna 1723. Tällöin Sipen lapsista Urpo (27 vuotta) sai ensimmäisen lapsensa paikkakunnalla syntyneen vaimonsa kanssa. Vuonna 1725 Sippe oli siis jo yli kuusikymppinen. Murtolahtden tila oli verrattaen iso ja nimeltään Murdolax 3.

Sippen kuolemansyy oli vanhuus ja hänet haudattiin 28.4.1733 seitsemänkymmenen kahdeksan vuoden iässä asuttuaan Murtolahti 3:ssa vähintään elämäsä viimeiset kahdeksan vuotta. Kuopion maaseurajunnan kuolleiden kirjassa (vuodelta 1733) mainitaan "hemma ifr. Ingerman.land o Järvisari s:n".

Mielestäni reunahuomautuksessa on jotain "en genuin hem ifrån Inger
maland och Järvisari ...
..1700"
Olisi kyllä hyvä saada joltain käsialatutkijalta lisävalaistusta asiaan.

Kuopio kuolleet maaseurakunta 1733

---------------------------------

Urpo (Urbanus) Pentikäinen (1696-1758)


Murdolax 1, 2 ja 3 talot.

Urpo (Urbanus) Sipenpoika Pentikäinen s.1696 (laskettu kuolinvuodesta 62v) k. 11.7.1758 haudattu 23.7.1758 Murdolax
Vaimo Margareta Mikontytär Taskinen (4.7.1693 Tervasniemi - 20.12.1761 Murtolahti 3)
Lapset: Sigfrid (1723-41) syntyy Niinimäessä, kaikki seuraavat lapset Murtolahti 3, Pentikkälä.
Påhl (1726-74), Urbanus (1728-79), Maria (1730), Johannes (1733), Pehr (1734-1818), Anna (1737), Margareta (1740), Carin (1742) eli kaikkiaan yhdeksän lasta.

Vuonna 1725 muutettaessa Murtolahteen tullessa Urpo oli 29 vuotias ja hänellä kahden vanha Sigfrid poika. Puolen veromarkan rälssitila kuului 1735  Kuopion komppanjan ruotuun 69.
Eli yhdessä Talollisten Olli ja Pekka Heikkisen Pieksältä kanssa he ylläpitävät 1731-41 (kaatuu Lappenranta) ruotumies Johan Heikkistä. Vuodet 1741-50, (kuolee Helsinki) ruotumiehenä on sitten Pekka Heikkinen (Petter Hike).
Vuonna 1758 samaisessa ruodun 69 kumppaneina Urpolla on Tom. ja Per Heikkinen. Ja ruotumieheksi tullut Gabriel Lustig (toimessa 1751-62).
Huomion arvoisena seikkana Kuopion komppanjassa 1748-59 on lippumiehenä G.F. Tigersted. Tuleva Juankosken ruukinpatuuna, jonka kanssa Pentikäiset tulevat vielä tekemään kauppoja.

Ruukinpatruuna vastaan kaskitalonpojat s.52


Urpo kuolee kuudenkymmenenkahden vuoden iässä 11.07.1758 Kuopio msrk Murtolahti 3.
--------------------------------


Paavo (Påhl) Urponpoika Pentikäinen (1726-1791)


syntyy 24.01.1726 Kuopion msrk Murtolahti 3 Pentikkälä .
Vihitty 20.10.1745 Kuopion msrk. Tiina ( Christina ) Antintytär Toivanen kanssa (1.1.1724 Kuopio Kotasalmi - 1.7.1784 Kuopio Murtolahti 3 Pentikkälä).

Lapset  Margareta (1747-47), Christina (1749), Maria (1751), Helena (1754), Anders (1758-1818), Anna (1758), Kaisa (1761-62), Paavo (1763-63), Henrik (1767), Paavo (1769) eli yhteensä kymmenen lasta joista elolle selvisi seitsemän.

Vuonna 1762 alkaen Murtolahti kruununtilat 2 ja 3 tulevat lunastettavaksi. Ruukin omistajat ehättävät ensin ja niin ne tulevat ruukille kruunun vertotettamaksi!!

Ruukinpatruuna vastaan kaskitalonpojat s.84

Vuonna 1767 Ruotu 69 osakkaiksi on merkitty Paavon (Påhl) lisäksi Olli ja Pekka Heikkinen. Kuopion komppaniassa taas lippumiehenä G.F. Tigersted. Vuosina 1770-90 ruodun 69 ruotumiehenä on Johan Bucht (Kaavilta) vaimonaan Paavon tyttö Cristina.

Ruukinpatruuna vastaan kaskitalonpojat s.87



Ruukinpatruuna vastaan kaskitalonpojat s.197

Paavo sopii veljiensä Pekan ja Urbanuksen kanssa maanvaihtoa 1779 Georg Fredrik Tigerstedin kanssa. Kaupassa kruununtilat jota Pentikäiset ja Hämäläiset aiemmin olivat viljelleet siirtyvät heidän hallintaansa. Murtolahti 3 siirtyy Pentikäisten ja 2 Heikki ja Yrjö Hämäläisen omistukseen. Vaihdossa he antavat Tigerstediltä vähän aiemmin ostamansa Savisaari 1:n.

Ruukinpatruuna vastaan kaskitalonpojat s.117

Vuonna  1782 Paavo (Påhl) mainitaan vielä Olof Heikin ja Pähr Heikin (69) ruotukumppaneina.

Raivaajat rahanalaiset 1.

Raivaajat rahanalaiset 2.

Isojako on Murtolahdessa vuomma 1784 . Kylän kolme tilaa jakaantuu seitsämäksi. Tila N:o 3 jaetaan Urbanuksen lasten kesken tiloiksi N:o 6 Påhl s.1726, N:o 5 Urbanus 1728 ja N:o 7 Pehr 1734. Muut sisaret: Sigfrid s.1723 (kuolee 18 vanhana). Maria s.1730, Johannes s.1733 (kuolinajasta ei tietoa), Anna s.1737 ja Margareta s.1740.

Käsin piirretty kopio valtionarkistossa sijaitsevasta
isojaon Mutolahden kartasta.Tielinjat ovat myöhemmältä ajalta
Kuva: Marketta Pekkarinen

Påhlin tila N:o 6 on 2148 tynnyrialaa eli yli 1000 ha asuttaen 106 henkilöä. Veljellään Pehrillä on samankokoinen (ja hän jää myöhemmin torppariksi poikansa Urbanuksen ottaessa tilan hoitoonsa).

Paavo  kuolee 22.5.1791 65v. vanhana Kuopio msrk Murtolahti 3 Pentikkälä.

1795-1804 Murtolahti ruotu 69 osakkaksi Paavon tilalle on merkitty lääninrahastonhoitaja eli lääninkamreeri Anders Edbom (1752-1805), Olli Hartikainen ja Petteri Heikkinen. Edbom on sama mies joka oli todistamassa viisitoista vuotta aiemmin Tigerstedin kanssa suoritettua maiden vaihtoa. Edbom on myös osakkaana ruoduissa 58 ja 59. Vuonna 1796 ruotumies Petter Pekkarinen Bucht erotetaan ja tilalle Olli Väntinen Flint.


---------------------------------


Antti (Anders) Paavonpoika Pentikäinen (1758-1818)



Maalaistila 1700 luvulta

Syntyi 20.05.1758 Kuopion mlk Murtolahti,

1. puoliso: Vihitty 17.04.1775 Kuopion msrk Leena Tuomaksentytär
Heikkinen, s. 03.06.1753 Nilsiä Haluna, k. 16.02.1776 Kuopion mlk
Murtolahti kuolee ensimmäisten lastensa kaksosten synnytykseen.

2. puoliso: Vihitty 30.03.1777 Kuopion msrk Anna Erkintytär Vartiainen,
s. 1754, k. 02.09.1812 Kuopion msrk Murtolahti.

Lapset: 1. Helena (1776-76) 1. Christina (1776-76) 2. Paavo (1777-79) 2. Anders (1780) 2. Christina (1782) 2. Erik (1785-86) 2. Påhl (1786) 2. Petter (1792) 2. Mooses (1799-1800)

Eli yhdeksän lasta joista elolle selvisi vain neljä.

Antti kuolee  k. 19.02.1818 Kuopion msrk Murtolahti kuudenkymmenen iässä.

N:o 6 jakaantuu Påhlille ja pojilleen seuraavasti: Tila N:o 6.2 Pieksänkoskea viljelee Påhl s.1726 (isä), Tilaa N:o 6.1 isännöi Andres (poika) s.20.5.1756 (nykyinen Paavolan ja Leskelän tienoo) ja Tila N:o 6.3 hoitaa Påhl (Påhlin poika 1769-1807 k.37v Koskiniemen, Lassilan ja Lyytikkälän tienoot). Muut Påhlin s.1726 lapset ovat: Reeta s.1747, Christina s.1749 (Mies sotilas Juho Bucht Kuopio Hakkarala 4 Myöhemmin Pieksä 3 Pelonniemi), Maria s.1751 (mies Pekka Rissanen), Helena s.1754 (Mies Matti Ruuskanen, Reserviläinen Murtolahti 3), Anna s.1758 (mies torpparin poika Olli Voutilainen, Tuusjärvi), Kaisa s.1761-62, Paavo 1763-63, Henrik s.1767-91.
------------------------------------

Antti (Anders) Antinpoika Pentikäinen (1780-1838)

Kiinteistöjä vuosina 1820-1825 koskevassa asiakirjassa.

s. 06.01.1780 Kuopion mlk Murtolahti, k. 03.11.1838 Nilsiä Rissala.
Puoliso: Vihitty 10.03.1805 Maria ( Maija ) Pekantytär Pekkarinen, s.
24.11.1778 Kuopion mlk Murtolahti, k. 22.10.1853 Nilsiä Sydänmaa.

Samaisen asiakirjan lisäsivu.

Lapset: Antti Petter 1805, Heikki ( Henrik ) 1808 Anna (1810-66), Påhl (1813), Urbanus (1815),
Eeva (1816), Staffan (1819-66), Maja Lena (1823)
Eli kahdeksan lasta.

Antti oli herännyt eli körttiläinen ja kuoli viidenkymmenenkahdeksan vanhana.
------------------------------------


Heikki (Henrik) Antinpoika Pentikäinen (1808-1872)


s. 08.05.1808 Kuopion mlk Murtolahti, k. 16.04.1872 Nilsiä Syvärilä 6.

1. puoliso: Vihitty 27.12.1836 Nilsiä Anna Brita Taavetintytär Miettinen,
s. 09.01.1813 Nilsiä Vuotjärvi, k. 22.04.1858 Nilsiä Syvärilä 6.

2. puoliso: Vihitty 12.12.1858 Anna Antintytär Tuovinen, s. 10.06.1831
Nilsiä Palonurmi, k. 12.12.1870 Nilsiä.

Lapset: 1. Maria (1838) 1. Johan (1840) 1. Anders (1842-66) 1. Helena (1844) 1. Heikki (1847) 1. Peter (1850-54) 1. Anna (1852) 1. Paul (1855 eli Paavo myöhemmin tunnettu puuseppämestari) 1. Eeva Stina (1857)
2. Vilhelmiina (1859) 2. Eeva (1861-63) 2. Adolf (1865)

Eli yhteensä kaksitoista lasta joista kymmenen selvisi elolle.

Hän opetteli maanviljelyn lisäksi suutarin taidon. Myöhemmin valmistui kengät mm. vallesmannille. Aikuisella iällä hänelle tuli kerran -hengenahdistus ja hän sai eräältä naiselta suosituksen käydä paikallisen körttijohtaja Paavo Ruotsalaisen juttusilla jonka Heikki jätti tekemättä. Ahdistuksen jatkuessa hän kuitenkin päätti mennä ja sai apua. Näin hänestä tuli herännyt isänsä tapaan.
-------------------------------------

Heikki Heikinpoika Pentikäinen (1847-1934)


Heikki Pentikäinen


s. 28.12.1847 Nilsiä, Syvärilä, k. 14.12.1934 Nilsiä Haluna.

Puoliso: Vihitty 26.05.1878 Nilsiä Anna Stina Juhontytär Rissanen, s.
02.03.1850 Nilsiä Konttimäki 2, k. 14.12.1908 Nilsiä Haluna.
Viljeli omistamaansa tilaa Kaaraslahti 14 vuodesta 1907 alkaen. Sitten Halunalla. Heikin veli Anders kuoli kesken heinän seivästyksen vuonna 1866 niille sijoilleen ja tämän seurauksena Heikki koki herätyksen uskoon. Säesti seuroissa virren veisuuta virsikanteleella.

Lapset: Heikki Rikhard (1880) Hilda Maria (1883) Johannes ( Juho ) (1885) Anna Helena (1887)

-------------------------------------------

Heikki Rikhard Heikinpoika Pentikäinen (1880-1955)

  Heikki Rikhard (Riko, Riku) Pentikäinen 



s. 26.04.1880 Nilsiä , Kaaraslahti 14, k. 17.12.1955 Nilsiä, Siikajärvi.

1. puoliso: Vihitty 05.07.1908 Nilsiä. Anna (Katri) Katariina Jahvetintytär
os. Pentikäinen s. 25.11.1884 Nilsiä, k. 07.02.1909 Maitokuumeeseen Nilsiä.

2. puoliso: Vihitty 01.02.1914 Nilsiä. Maria Sofia Petterintytär Heiskanen,
s. 15.02.1886 Tuusniemi, Enons., k. 11.06.1968 Nilsiä.

Lapset:
1. Martta Maria s.1.2.1909 k.5.4.1909

2. Paaval Henrik s12.11.1915 k.25.12.1919
2. Martta Maria s.14.7.1920 k.30.8.1987
2. Paavo Johannes (1922)
2. Eeva s.15.8.1926 k.15.8.1926
2. Anna 15.8.1926 k.21.8.1926

Eli yhteensä kuusi lasta, joista vain kaksi selvisi elolle.
Heikki oli puuseppä sekä myöhemmin myös talollinen.
--------------------------------------------

Paavo Johannes Pentikäinen (1922-2009)



s. 19.12.1922 Nilsiä, Pajustenmäki., k. 27.07.2009 Nilsiä.




maanantai 1. huhtikuuta 2013

Maria Sofia Heiskasen tarina sekä tuntemattomia kuvia

Isoäitini Maria Sofia Petterintytär Pentikäinen oli omaa sukuaan Heiskanen. Hän oli syntynyt 15 Helmikuuta 1886 Tuusniemellä Kosulassa Enonsalossa. Hän kuoli 11 Kesäkuuta 1968 Nilsiässä Siikajärvellä. Maria Sofiaa (1886) kutsuttiin myöhemmin Mar Sohviksi tai pelkästään Mar-mummoksi. Mar oli myöhemmin muistellut kotitilansa olleen suuri, josta oli pitänyt lähteä lapsena pois. Kotitila oli ollut nimeltään Enonsalo, 3 Rasila Wanha-Heiskala. 

Wanha Heiskalan päärakennus myöhemmin 1980-luvulla
asuinkäytöstä jo poistettuna.

Marian taustat eivät olleet kokonaisuudessa kovinkaan onnelliset. Takamailla sijainnut Kosulan kylä oli laajalti tunnettu heikosta moraalistaan ja alkoholin huuruisesta kulttuuristaan. Kylälle ei virkavallan puolueeton käsi juurikaan ylettänyt, vaan valta oli vahvemman valtaa. Salaisuudet jäivät kyläläisten salaisuuksiksi. Kylän tyyliin kuului isäntien rehvastelu viriiliydellä, naisien määrällä, viinan käytöllä sekä virkavallan huijaamisella tai ostamisella.

Maria Sofian isän isä eli ukki Pekka (1802) Heiskanen oli talollisen poika, syntyään Enonsalo 3 Rasilasta, Kosulasta. Hän oli mennyt nuorena, jo parikymppisenä vihille talollisen tytön Walborg (1802) Pelkosen kanssa. Walborgia sanottiin Valpuriksi ja hän oli tullut taloon Vuorisalosta. 

Ukki Pekan veli Antti (1804) on ollut hurjapäinen ja käyttänyt paljon viinaa. Antti oli murhannut miehen, josta jänet on jätetty tuomitsematta?! (Tuusnimen Heisaset 1) 

Pekka (1802) ei ollut ehtinyt toimia koskaan varsinaisesti talon isäntänä. Hän oli hukkunut neljänkymmenenkuuden vuoden ikäisenä. Suuren lapsikatraan kanssa jäänyt leski eli Valpuri mummo oli sitten johtanut Rasilan kotitilaa kaksikymmentäviisi vuotta.

Pekka Heiskanen ja Valpuri os. Pelkonen.
Tuusniemen Heiskaset 1.

Maria Sofian isä Pekka (1838) Heiskanen oli kasvanut suuressa, peräti kahdentoista lapsen sisarusparvessa. Pesueen kolmanneksi nuorimpana hän oli jäänyt asumaan kotipaikalle. Äitinsä Valpurin kuoleman 1873 myötä hänestä oli tullut kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä talon isäntä. Perinnönjaossa Pekan (1838) osuudeksi tuli Enonsalo 3 Wanha Heiskala.

Talossa oli ollut noihin aikoihin piikana Maja Stiina (1849) Poutiainen, jota sanottiin Maijaksi. Hän ei osannut kirjoittaa. Pekka (1838) meni neljä vuotta myöhemmin eli vuonna 1877 Maijan kanssa vihille

Vihmiminen kirjoissa.

Majan kuvan hänen vanhuusajoilta on ottanut vuosina 1893-1932 Jyväskylässä valokuvaamoa pitänyt Olga Oksanen, jolla oli valokuvaamo myös Suolahdessa. 

Maja Stina Poutiainen (1849).

Maija Stina (1849) Poutiaisen vanhempien perhe.
Savon Poutiaiset.

Perheeseen syntyi kolme lasta. Pekka poika syntyi vuonna 1878. Hän kuoli pienenä eli vajaan kolmen vuoden ikäisenä vuonna 1881. 

Perheen seuraava lapsi, Antti Jussi syntyi vuotta myöhemmin eli vuonna 1882 ja nuorimmainen Maria Sofia vuonna 1886

Tuusniemen Heiskaset 1.

Pari vuotta myöhemmin juhlittiin Pekan (1890) viisikymppisiä. Muutamaa vuotta myöhemmin eli vuonna 1890 hänet oli jo julistettu holhouksen alaiseksi. Tarina ei kerro oliko kysymyksessä halvaantuminen vai mikä syy?! 

Joka tapauksessa holhoajiksi määrättiin Maija-puolison sijasta samalla kylällä asuneet Antti Jussi Heiskanen (1858) sekä vaimonsa Maria (1862). Pariskunta olivat keskenään myös ensimmäisiä serkkuja. Antti Jussi oli Pekkaa (1890) parikymmentä vuotta nuorempi.

Holhoaja Antti Jussi (1858) oli viinaan menevä mies ja sakotettu levottomasta elämästä työmiehen yli puolen vuoden palkkaa vastaavalla summalla. Antti Jussi oli taitava keinottelemaan ja hän onnistui kasvattamaan oman talonsa suureksi yli 1000 ha tilaksi. Hän järjesti myöhemmin pojilleen omat maatilat, (lähde: Tuusniemen Heiskaset 1. s.371). Tuusniemen Kosulan kylä oli noihin aikoihin tunnettu pontikankeitosta, salakapakoista ja paheellisesta elämästä

Tuusniemen Heiskaset 2 sivu 183,
on kuvattu Pekan holhoajaa

Antti (1858) myi (Pekan nimissä) tilasta Pekan (1838) osuudet, eli puolet sukulaismiehelle Paavo Heiskaselle 5400 mk:lla. 

Perhe, jossa nyt oli holhouksen alainen isäntä ja vaimo kahden pienen lapsen kanssa sai jäädä asumaan tilalle vielä pariksi vuotta. 

Rasilan myynti Paavo Heiskaselle
11.2.1891 lehdessä.

Tilalle Antti osti Pekan (1838) nimissä Enonsalo No:6:4 Mäkelä tilan, jonne perhe muutti vuonna 1892. Pekka (1838) kuoli neljäs toukokuuta vuonna 1893, eli pari vuotta holhouksen alle julistamisen jälkeen. Lapsista Antti Jussi oli yhdentoista vanha ja Maria Sofia seitsemän vuotias. Velkojia kuuluutettiin Pekan konkurssihuutokauppaan saman vuoden lopussa. 

Pekan velkojien kuuluutus

Leski sai asua lapsineen Mäkelän tilalla vuoteen 1895 saakka. Tila meni konkurssipesän velkojille seuraavana vuonna. Seuraavaksi he asuivat loisena Kosula 5:ssä seuraavat viisi vuotta aina vuoteen 1900 saakka. 

Leski panosti vähät varansa lapsista poikansa hyväksi ja Antti Jussi sai tilaisuuden opiskella sekä käydä koulua.

Pekan konkurssipesän kuuluutus.

Vuonna 1904 Antti Jussi (1882) muutti kahdenkymmenenkahden ikäisenä äitinsä ja siskonsa kanssa Karttulaan. Vuonna 1907 oli muutto Rautalammille. Noihin aikoihin hän oli töissä sisävesillä Kuopion reitillä liikennöineellä höyrylaivalla. Seuraavat kuvat ovat Maija Stinan (1849) os. Poutiaisen ja Maria Sofia (1886) os. Heiskasen peruja. Osa henkilöistä on jäänyt tuntemattomaksi. 

----------------------------

Nuorena miehenä Antti Jussi (1882) Heiskanen pääsi opiskelemaan Tarvaalan maanviljeyskouluun Saarijärvelle. Maanviljelyksen opetus oli aloitettu Suomessa vasta pari vuosikymmentä aiemmin. Kuvassa hän on opiskelukaverinsa kanssa. Valmistumisensa jälkeen Antti Jussi pääsi Korpilahdelle ison talon pehtooriksi.

Antti Jussi Heiskanen vasemmalla
sekä opiskelukaveri.

Seuraavassa kuvassa on Antti Jussin (1882) tuntemattomaksi jääneitä opiskelukavereita maanviljelyskoulusta.

Antti Jussin opiskelukavereita

Antti Jussi (1882) meni naimisiin Iida os. (1887) Ristikankaan kanssa. Heille syntyi Korpilahdella ainoaksi jäänyt lapsi Vilho (1915). Samoihin aikoihin vuoden 1915 jälkeen he muuttivat Säynätsaloon

Tuusniemen Heiskaset 1.

Antti Jussi asettui asumaan puolisonsa Iidan kanssa Suolahteen. Antti Jussin perheessä asui myös äiti Maija (1849). 

Antti Jussi Heiskanen ja puolisonsa Iida.


Antti Jussin ja Iidan koti Suolahdessa, perhettä rappusilla.

Antti Jussin (1882) poika
Vilho (1915) Heiskanen

Antin ja hänen äitinsä hautajaiset vuonna 1924.
Kuvassa alkaen vasemalta Iida, Vilho ja Mar.

Maija (1849) kuoli kahdeskymmens päivä toukokuuta vuonna 1924. 

----------------------

Maria Sofialla (1886) ei ollut veljensä tavoin mahdollisuutta mennä opiskelemaan (juuri perustettuun) Kosulan kouluun. Hän ei siten oppinut koskaan lukemaan! Ainut minkä hän osasi kirjoittaa oli asiakirjoihin allekirjoitukseksi laitettavat nimikirjaimet. Maria Sohvi (1886) oli vasenkätinen. 

Maria (1886) muutti isänsä kuoleman jälkeen äitinsä ja vejensä kanssa Mäkelästä loiseksi Kosula 5:n, josta Karttulaan 1904. Hän palasi Tuusniemelle vuonna 1905 ja meni kihloihin vanhemman miehen kanssa. Kihlauksen purkauduttua Maria Sofia muutti piiaksi Muuruvedelle vuonna 1909.

Mar kihlakuvan puolikkaassa.

Tuohon aikaan maaseudulla naisten titteliksi valikoitui kahdesta vaihtoehdosta olla joko piika tai emäntä. Jos nainen halusi olla itsenäinen niin elannon saamiseksi oli käytännössä ryhdyttävä lukutaidottomana piiaksi.

Maria oli piikana Muuruvedellä Narilassa. Tilalla rakennettiin uutta navettaa. Navetan rakennustyömaalle oltiin palkattu puuseppä Heikki Rikhard (1880) jota kutsuttiin Rikuksi. Riku teki työmaalla kaikki rakennukseen tarvitut ikkunat, ovet, luukut rameineen. Työ kesti talvikauden ja puuseppä asui talossa työn valmistumiseen saakka. 

Maria (1886) ja Riku (1880) aloittivat yhteiselon ja vuonna 1913 Maria muutti Nilsiään. Vuonna 1915 syntyi ensimmäinen lapsi, Paaval Henrik. Perhe haluttiin ikuistaa visiittikorttiin ja niin kaupunkireissulla sitten käytiin kuvaamossa asti. 

Heikki Rikhard Pentikäinen, Maria Sofia
sekä heidän ensimmäinen lapsensa Paaval.

Maria Sofia (1886) muutti lapsen kanssa Muuruvedelle sisällissodan aikaan 4.1.1918. Paaval poika kuoli 17.12.1918 ja 30.12.1918 Maria muutti takaisin Nilsiään. 

Riku alkoi kutsua puolisoaan Mar Sohviksi ja Mar alkoi kutsua puolisoaan Rikoksi. Martta syntyi vuonna 1920 ja Paavo vuonna 1922. Neljä vuotta myöhemmin syntyneet kaksoslapset Eeva ja Anna kuolivat pienenä.

Mar Sohvilta (1886) jäi muistoksi seuraavia kuvia. Osa kuvista on tuntemattomia, olisi kiva tietää keitä he ovat. Seuraavassa on siis tuntemattomaksi jääneitä henkilöitä 1900-luvun taitteesta. Kahta otosta vaille kaikki ovat hienoja pahvikuvia, niin sanottuja visiittikorttikuvia.

Seuraava kuva on otettu 1901-1916 välisenä aikana. Kuka lienee tämä 1.2.1917 kuollut nuorimies? Suomi itsenäistyi saman vuoden joulukuussa. 


Valokuvaamo Julia Forsman, Kuopio


Valokuvaamo A. Sihvonen Savonlinna

Isäni kuvan kääntöpuolelle tekemä "muistelus",
 jonka hän on sittemmin yliviivannut.

Hauska yksityiskohta, että valokuvaamoon on voinut soittaa numeroon 124. Valokuvaamo Sihvonen toimi kirkkokatu 12 Savonlinnassa.  Kuva on otettu vuosisadan vaiheen ja sisällissodan välillä.

Valokuvaamo V. Barsokeviz Kuopio

Barzokevizin valokuvaamossa otetut kuvat ovat vuosien 1887-1926 väliseltä ajalta.

 Valokuvaamo V Barsokeviz, Kuopio

Valokuvaamo Julia Forsmann, Kuopio

Kuva on autonomian ajalta.

 Valokuvaamo V Barsokeviz, Kuopio


Valokuvaamo F Weidenbaum, Pietari

Weidenbaum piti valokuvaamoa Terijoella vuodesta 1918. Eli sisällissodasta eteenpäin. Pietarin valokuvaamosta ei ole tietoa.

Saman visiittikortin kääntöpuoli
isäni tekemällä merkinnällä. 

Seuraavasta kuvasta olen saanut seuraavia (vahvistamattomia)tietoja: Vasemman reunimmainen henkilö on Tiina Räsänen os. Turunen, pso Jussi Räsänen asuu Ahvenisella Kosulassa Tuusniemellä. Tiinan sisaria, Otto, Paavo ja Mari.

Valokuvaamo V Barsokeviz, Kuopio