Seuraavassa on neliosainen tarina Paavo Pentikäisestä, jonka syntymästä tulee kuluneeksi yhdeksästoista joulukuuta vuonna 2022 tasan sata vuotta. Paavo ehti kokea lapsena kolmekymmentä-luvun laman. Ennen täysi-ikäiseksi tuloa talvisodan ajan Paavo oli suojeluskunnassa. Kahdeksantoista täytettyään hän oli jatkosodassa. Sodan jälkeen koitti valtava jälleenrakennustyö. Samaan aikaan Suomi kehittyi perinteisestä maatalousmaasta koneita hyödyntäväksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Eläkkeelle jäätyään Paavo seurasi maailman menoa yhä aktiivisesti aina elämänsä loppuun saakka.
Paavo Johannes (1922) Pentikäinen. |
LAPSUUS
Paavo syntyi 19 joulukuuta 1922 Hongan saunaan Pajustenmäkeen. Pajustenmäki sijaitsee 10 km Nilsiästä lounaaseen Lammasahoon menevän tien varrella. Suomi oli tuolloin ollut itsenäinen valtio jo viisi vuotta. Presidenttinä oli ensimmäinen itenäisyyden ajan presidenteistä, K.J. Ståhlberg.
Paavon isän nimi oli Henrik Rikhard (1880). Kyläläiset sanoivat häntä Rikuksi. Puoliso sekä perhe kutsuivat häntä Rikoksi. Paavon syntyessä Riko oli jo aikainen mies, 42 vuotta.
Riko (1880) Pentikäinen |
Rikon kotipaikka oli Halunalla Pentikkälässä, hän syntynyt vuonna 1880. Riko oli sisarussarjansa vanhimmainen. Hilda oli kolme vuotta nuorempi, Johannes (Juho) viisi vuotta ja nuorimmainen Anna Helena oli seitsemän vuotta Rikoa nuorempi.
Riko oli ollut luultavasti neljäntoista vanhana opissa vuonna 1894 Nilsiän Pieksällä Urbanus Savolaisella aloittaneessa kiertävässä veistokoulussa. Koulun opettajana oli Taavi Pöyry. Opettajan paikkaa oli hakenut myös Rikon setä Paavo (1855) Pentikäinen.
29.11.1895 Uusi Suometar uutisoi veistokoulusta |
Käsistään kätevänä Riko oli jatkanut täysi-ikäiseksi tultuaan puusepän opissa setällään puuseppämestari Paavo (1855) Pentikäisellä. Nuorena miehenä Rikolla kerran naisten kanssa seurustelumatkalla oli hävinnyt taskukello, jota hän muisti harmitella lopun ikäänsä.
Käsityökoulua pidettiin Nilsiässä vielä vuonna 1906 |
Paavo-setä (1855) sai parin vuoden päästä ensimmäisen suurista urakoistaan. Kirkkoja rakennettiin tuolloin ympäri maata. Paavo (1855) tarvitsi itselleen työparia ja nuori puuseppä Riko (1880) oli siten mukana kaikkiaan kolmessa kirkkotyö-urakassa. Ne olivat Muuruveden-, Terijoen- ja Koiviston kirkot.
Osat valmistettiin Matkussaaren verstaassa. Se sijaitsi vesireitin varrella Muuruvedellä. Kaukaisimmat työmatkat suuntautuivat Terijoelle ja Koivistoon. Puusepät kävivät suorittamassa lopullisen kokoonpanon ja viimeistelyn paikanpäällä.
Paavon äiti Maria Sofia (1886), oli omaa sukuaan Heiskanen. Häntä kutsuttiin Mar Sohviksi. Mar oli alkuaan lähtöisin Kosulasta, Tuusniemeltä. Kotitalo oli ollut Enonsalo, 3 Rasilan Wanha-Heiskala.
Mar nuorena. |
Riko ja Maria tapasivat Narilassa Muuruvedellä, jossa Riko oli uuden navetan rakennustyömaalla puuseppänä ja Maria samassa talossa piikana.
Mar Sohvi (1886) |
He menivät naimisiin ja vuoden päästä vuonna 1915 Mar ja Riko saivat pojan, Paaval Henrikin. Neljäs päivä joulukuuta 1917 Suomi julistettiin itsenäiseksi.
Riko, Mar ja Paaval (1915) vuonna 1918. |
Vuoden 1918 Joulukuussa ja juuri kolme vuotta täytettyään Paaval-poika sairastui ja kuoli. Elettiin sisällissodan levottomia aikoja. Paaval-poika laskettiin surun murtamana Rikon ensimmäisen vaimon Anna Katariinan sekä ensimmäisen lapsen Martta Marian viereen samaan hautaan. Noihin aikoihin Rikolle puusepän taidot opettanut puuseppämestari Paavo (1855) halvaantui. Riko osti häneltä tarpeettomaksi käyneet työkalut. Vuoden päästä kolmaskymmenes kesäkuuta Paavo (1855) kuoli.
Anna Katariinan (1884) Martta Marian (1909), sekä Paaval Henrikin (1915) hautalauta Nilsiässä. |
Noiden vuosien aikana kävi selväksi että Mar Sohvilla löytyi myös luonnetta. Eräänä aamuna herätessään Erkki Mustonen ilmetteli näkyä. Riko oli tullut yöllä taloon Mar Sofvin riemastuessa niin että päästä oli lähtenyt tukko hiuksia. Riko oli tullut sitten Mustolaan nukkumaan. Aamulla Riko sai Erkin mukaansa ja miehet menivät yhtenä toteamaan tilanteen rauhoittuneeksi.
Perhe asui Hongalla loisena. Heinäkuussa 1920 Hongan saunassa syntyi tyttö. Hänet kastettiin Martta Mariaksi.
Joulukuun 19 päivä vuonna 1922 Hongan saunassa syntyi poika. Hänet kastettiin Paavo Johannes Pentikäiseksi. Paavon syntymän aikaan isä Riko oli 42 ikäinen ja äiti Mar Sohvi 36 vuoden vanha. Nimien antamisesta keskulteltaessa Mar sanaili myöhemmin tuttuun tyyliinsä -Riko se ee ossoo muita tehä kun Marttoja ja Puavoja.
Pentikäisten sukuirja 1. |
Mar äitinsä ja veljensä hautajaisissa Suolahdella. Maija Stina kuoli 20.5.1924. Vasemmalla Iida leski ja Vilho-poika |
Paavon ollessa neljän vanha perhe muutti taas. Riko oli huutanut Pajusen Ranta-tilan (35.18 ha ja Itäaho 8.84 ha) huutokaupasta. Rikosta ja Marista tuli talollisia.
Rikon kuittaus kauppakirjassa. |
Paikka oli Hongalta pari kilometriä Lammasahon suuntaan ja peltoalaa siinä oli noin viisi hehtaaria. Tilan aiempi omistaja suutari Paavo Tossavainen oli menehtynyt kylätappelussa puukoniskusta. Leski Ida Maria Tossavainen oli jäänyt lapsikatraan kanssa ja tila oli laitettu myyntiin.
Äiti Mar oli raskaana. Paavon mieleen jäi elävästi kun muuttokuormaa hevosella kuljettanut Hongan Erkki Mustonen nosti neljän vanhan Paavon rattailta piha-aidan portilla –etköhän Puavo ossoo tuosta kottiis.
Samaisen vuoden 1926 elokuussa syntyi kaksostytöt. Perheelle oli kova isku, kun tytöistä Eeva menehtyi samana päivänä kuin syntyi. Anna eli hieman pitempään, mutta hänkin kuoli elettyään ainoastaan 6 päivää. Paavo muisti lopun ikänsä kuinka isä Riko nosti varovasti tekemänsä pikku kirstun olkapäälle ja lähti menemään kirkolle harmaan sateen ropistessa.
Riko joutui menettämään ensimmäisen vaimonsa lisäksi kaikkiaan neljä lasta! Mar joutui luopumaan kolmesta lapsesta! Joka ikinen koettu menetys olivat perheelle raskaita ja vanhettivat vanhempia useilla vuosilla jo pelkästään ulkoisesti.
Mar kävi mielellään marjassa. Riko oli silloin lasten kanssa kotimiehenä. Riko oli hyvä tarinankertoja ja hänellä oli ulkomuistissa tarinoita valtavat määrät. Paavosta isä tuntui hirveän vanhalle. Olisihan hän toki ikänsä puolesta voinut ollakin Paavon ukki.
Aiheet saattoivat olla esimerkiksi yli sata vuotta aiemmin vanhoja tapahtumia Suomen sodan ajoilta kun Suomalaiset juksasivat Venäläisiä miehittäjiä. Oli tarinoita nälkävuosilta Nilsiän Syvärilästä, jossa Rikon isän isä asui lapsena. Tila oli aika iso ja nälkävuosina sieltä annettiin leipää lukuisalle joukolle kulkuväkeä. Eräänkin kerran taloon oli tullut kerjäläispoika joka ensitöikseen oli sanonut -suatta sannoo miten pahasti tahhaan, kunhan annatta leipee.
Lasten villitessä Riko ei raaskinnut kieltää heitä vaan tyytyi sanomaan –oottakeehan kun Mar tulloo kottiin, niin se antaa teille satinkutia. Mar pitikin lapset sitten kurissa varsin kipakkaan tyyliinsä saattaen antaa joskus jopa piiskaa. Martta aloitti kansakoulun. Rikon viisikymmentä vuotis-seuroissa vuonna 1930 oli paljon väkeä.
Puusepäntöiden ohella tila elätti perheen. Peltotöihin lainattiin hevosta Rikon velipojalta Juholta Halunalta. Navetassa on jokunen lehmä, mulli, lampaita ja jouluksi kasvatettiin aina sika.
Perheeseen kuului myös Mikko-kissa. Paavolle kerrottiin että saalisjänikset olivat Mikon pyytämiä. Toisen jalkapaistin syötyään se toi saaliin aina kotiin. Riko nylki sen sitten ja paistiainekset olivat koossa! Mikko-kissa eli 20 vuotiaaksi.
Paavo aloitti kansakoulun täytettyään kahdeksan vuotta kahdeskymmenes tammikuuta vuonna 1931. Uudehko koulurakennus oli Konttimäessä, Nilsiässä. Matkaa kouluun oli metsäpolkua pitkin noin viisi kilometriä. Naapuritaloissa oli kouluikäisiä lapsia, joten matkaa oli taittamassa aina melkoinen joukko.
Paavo Johannes kahdentoista vuoden ikäisenä toukokuussa 1935. |
Tipolan luokkaa opettanut nuori opettaja oli nimeltään Mimmi Vartiainen. Hän oli ollut ensin syyskauden toisella koululla. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen perhe kyseli Paavolta millaista koulussa oli?
Sukulaisuus-suhteita pidettiin yllä. Halunan Pentikkälään oli reilun 15 kilometrin matka. Siellä asui Heikki-ukki sekä Juho-setä perheineen. Heikki-ukki oli ahkera Pajustenmäen kylävieras. Paavolle jäi mieleen kuinka Heikillä oli tapana hieroa polviaan istuessaan.
Heikki-ukki. |
Ukki-Heikki kertoi isältään Heikiltä (1808) kuulemaansa tarinaa. Sen hän oli kuullut isältään Antilta (1780). Anderssin ukin ukki on tullut 1700-luvun alussa Murtolahteen Inkerinmaalta kolmikolkkahatussa ja hienossa puvussa sanoen olleensa Kivekäs. Pappi on sitten kirjannut kirjoihin Pentikäinen.
Kivekkäät olivat 1700-luvun Suuren Pohjansodan alussa kotiseutujaan puolustamaan nousseita talonpoikais(sissi)joukkoja Inkerissä. Zachris Topeliuskin oli kirjoittanut Kivekkäistä. Sotaa oli seurannut julma Venäläismiehityksen aika Isoviha.
Ukki-Heikki oli herännyt eli körttiläinen ja tapasi lukea raamattua päivittäin. Seuroissa käytiin ahkerasti ja Heikki soitti virsikannelta. Tuolloin ei ollut vielä matkaharmooneita. Heikki soitti virsikanteleella Siionin virren ensimmäinen värssyn, josta seuraväki jatkoi.
Kerran Pentikkälän Juho-setä tuli käymään kylässä. Kun miehet olivat sisällä Paavo opetteli ajamaan Juhon polkupyörällä poikkitangon välistä. Harjoittelu tapahtui taloa ympäri ajaen. Paavoa ihmetytti ettei Juho ollut moksiskaan pyöränsä puolesta, vaikka Paavo kaatuili harjoittelun edetessä. Juho olikin ymmärtäväinen sekä leppoisan humoristinen mies.
Rikon veli Juho. |
Konttimäen koulussa tipolan jälkeen yläkoulun ensimmäisen luokan opettajana oli Bernhard Salojärvi. Yläkoulun toisen luokan keväällä opettajaksi tuli Eino Koponen. Yläkoulun kolmannen ja neljännen luokan opetti sitten taas Bernhard.
Paavon käytös oli 9:n ja 10:n luokkaa, mutta huolellisuus jäi kuuteen tai seitsemään. Nojatuoleja oli äidinkielessä, laskennossa ja laulussa. Heikoin todistus oli vuoden 1933 jouluna, jolloin niitä oli peräti kuusi kappaletta. Paavo oli tuolloin yhdentoista vanha.
Koulumatkalla Pajustenmäen pojat harrastivat luvattomia touhuja käymällä Mustosen Erkin nauriskaskessa naurisvarkaissa. Sitten pojat pelkäsivät tunnontuskissaan rötöstelyn paljastumista.
Kotiläsynä olleet tehtävät jäivät joskus tekemättä. Opettaja tietenkin määräsi Paavon koulupäivän päätteeksi laiskanläksyyn. Opettaja piipahti sitten asuntonsa puolelle. Mennessään hän lukitsi luokan oven. Poissaolo tuntui kestävän ikuisuuden ja Paavolle tuli kakkahätä.
Luokan nurkassa oli valtava kukkakasvi ruukuineen. Paavo keksi hädässä toimittaa tarpeensa ruukkuun. Onneksi multaa sai laitettua peitoksi. Toisella kerralla Paavo karkasi avonaisesta ikkunasta vapauteen.
Paavon surkesta todistuksesta arvatenkin käytiin kotona keskustelua, pitihän Rikon kuitata todistus aina nähdyksi. Pohjanoteerauksesta alkoi Paavon ryhdistäytyminen tasaisella, mutta vakaalla tahdilla.
Opettaja Eino Koponen oppilaiden kanssa keväällä 1934. |
NUORUUS
Vähin erin Paavo kasvoi isänsä mukana tilan töihin ja maanviljelyyn. Paavolle jäi erikoisen vahvasti mieleen koulun loppumista seurannut elokuu. Isän vatsaoireet olivat äityneet lopulta niin pahaksi, että hän joutui kokonaan petipotilaaksi. Ja tämä tapahtui tietenkin juuri kun olisi ollut rukiin kylvö!
Tuona syksynä neljäntoista vanhana Paavo sitten kylvi käsipelissä ja omin nokkineen elämäsä ensimmäisen rukiin. Seuraavana kesänä kylvöstä saatiin puida onnistunut sato. Voimaannuttava kokemus teki Paavosta maamiehen lopuksi ikäänsä.
Isompiin työhommiin Paavo kävi useankin kerran hakemassa hevosen Halunan Pentikkälästä. Isä Riko yleensä laittoi mukaan lapun jossa luki -heinähäkkivarustus tai muuta työn mukaan.
Kalastusta Paavo harrasti ikäisensä Olavi (Olli) Kainulaisen kanssa. Olli oli myös hirveän tarkka ampuja (ja ehkäpä juuri siitä syystä) metsäkaverina Paavolla oli itseään kolme vuotta nuorempi Vilho Taskinen. Naapurin poikia toki hänkin. Metsästys pojilla rajoittui ainoastaan metsälintuihin, joita pyydetiin peltopyynnillä.
Kolmas valtakunta miehitti Hitlerin johdolla Tšekkoslovakian keväällä 1939. Se järkytti Suomessa jopa oikeistopiirejä. Neuvostoliitto painosti Suomea. Maailman polittinen tilanne oli tuona kesänä erityisen jännittynyt ja sodan uhka leijui väkevänä ilmassa. Vahvaa retoiikkaa esiintyi useammankin tahon puheissa.
Rippikoulun suoritusikä olisi ollut vuotta aikaisemmin, mutta silloin Paavo oli kuumeessa. Äiti Mar sitten ehdotti siirtämään suosiolla rippikoulun käymisen seuraavaksi kesäksi. Rippikoulun Paavo kävi Nilsiässä toukokuussa vuonna 1939. Paavo oli tuolloin kuusitoista vuotta. Kylälle oli matkaa kaksitoista kilometriä. Sinne meni oikein mäkinen ja mutkainen kärrytie. Paavo haaveili päästä Viipuriin opiskelemaan kanttoriksi mutta kotijoukot tyrmäsivät ajatuksen täysin.
Oppitunteja oli kirkossa ja Paavo muisteli myöhemmin kuinka varsin uusi, vain parikymmentä vuotta aiemmin rakennettu Nilsiän kirkko oli remontissa rippikoulun aikaan. Varsinaisesti sisustuksessa ei ollut mitään vikaa.
7.5.1939 rippikuvassa kirkon seinustalla alkaen vasemmalta Aatto ja Tenho Pirinen, (serkut Palonurmesta) sekä Paavo. |
Nilsiän kirkon alkuperäiset puusisutukset oli tehnyt Paavo-setä eli Paavo (1855) Pentikäinen. Esimerkiksi saarnastuoli ja kaiteet oltiin valmistettu tarkalleen arkkitehti Stenbäckin suunnittelemien työpiirrustusten mukaan. Ne lienevät olleet körttimakuun liian näyttävät.
Perusteluiksi sanottiin -kaeteihin välistä näky parvella istuvviin hammeihin helemoehin. Kaiteet sitten verhottiin vanerilevyillä. Saarnatuoli purettiin ja tilalle tule koristelematon vanerileyrakennelma.
Paavon ripille pääsyn ja ensimmäisellä ehtoollisella käynnin kunniaksi kuvattiin perhe. Kuvassa alkaen vasemmalta Riko, Paavo Martta ja Mar. Rippikoulutodistuksessa sanottiin -Muista pyhää hetkeä.
Riko, Paavo Martta ja Mar. |
Rippikoulutodistuksen allekirjoittajana olivat kirkkoherra Erkki Albert Talasniemi jolla oli parin vuoden ikäinen Jussi poika. Talasniemi oli Nilsiässä rovastina vuosina 1937-1942. Toinen todistuksen allekirjoittajista oli nuori pappi Viljo Henrik Pahikainen, joka myöhemmin vuonna 1943 muutti sukunimensä Porkolaksi.
Paavo sai uuden polkupyörän, joka saatiin hankittua metsärahoilla. Suomen ensimmäinen polkupyörätehdas oli aloittanut toimintansa vasta muutama vuosikymmen aiemmin. Pyörä oli arvokas hankinta, Paavon silmäterä ja ylpeyden aihe. Pyörän myötä matkat lisääntyvät, ja reviiri laajeni huomattavasti.
Paavo tuliterän polkupyörän kanssa. |
Martta vasemmalla ystävättärensä kanssa. |
Tyttöjen kanssa seurusteluasioissa Paavo ei jäänyt ikäisiään yhtään huonommaksi. Kertomansa perusteella asianlaita saattoi olla jopa päinvastoin. Aktiviteettejä oli suorastaan työksi asti.
Paavo oli enonsa tapaan huumorimiehiä. Keppostelu saattoi sitten ulottua myös tyttöjen kanssa treffailuun.
Kerran Paavo sopi treffit tytön kanssa Sänkimäen tien risteyksessä olevalle kaupalle. Toinen tyttö halusi myös hakkailla Paavon kanssa. Paavo sopi hänen kanssaan tapaamisen niin ikään saman kaupan pihaan. Kolmas tyttö oli kiinnostunut treffaamaan myös. Paavo ehdotti tapaamispaikaksi hänelle samoin kaupan risteystä, joka sopi.
Koitti sovittu päivä. Paavo meni hyvissä ajoin ennen taapaamisia risteyksessä propsipinon taakse. Yksi toisensa jälkeen treffikumppanit saapuivat risteykselle.
Paavo tällingissä. |
Aikansa odoteltuaan he alkoivat kysellä toisiltaan syytä kaupan risteyksessä seisoskeluun. Samantien selvisi Paavo-ruojan keppostelleen heidän kanssaan pahemman kerran! Ilmatila oli täynnä sadattelua ja manaamista. Kaksi tytöistä loukkaantui niin verisesti että olivat suuttuneita vielä 65 vuoden päästä.
--------------------
Nilsiässä mattaalikunnan-talossa toimi valtakunnallisen suojeluskunta-järjestön paikallisosasto. Suojeluskunta oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Puolisotilaallisena kansalliskaartina se järjesti jäsenilleen säännöllisiä aseenkäsittelyharjoituksia. Harjoittelu saattoi tapahtua myös pelaamalla Tahko Pihkalan kehittämää pesäpalloa. Pelien tiimellyksessä harjaantui samalla sotilaallinen kunto sekä motoriset taidot.
Elokuussa natsi-Saksa sopi Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa Molotovin–Ribbentropin-sopimuksen. Syyskuun alussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan. Puolalle antamansa lupauksen mukaisesti Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta julistivat sodan Saksalle. Sodanjulistukseen yhtyivät Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluneet Intia, Australia ja Uusi-Seelanti. Akoi toinen maailmansota.
Tuolloin rippikoulukesän syksyllä Paavo liittyi suojeluskuntaan. Paavo oli kuudentoista vuoden ikäinen. Muuruveden maatalousoppilaitoksella järjestettiin alokkaille kahden viikon alokaskurssi. Suomessa oli jännittynyt tilanne koko syksyn.
Suojeluskunnan Nilsiän osaston lippu. |
Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat neuvottelemaan Moskovaan -konkreettisista poliittisista kysymyksistä lokakuussa vuonna 1939. Neuvottelut käytiin kolmessa jaksossa loka-marraskuun aikana. Marraskuun lopussa Neuvostoliitto ampui Mainilan laukaukset väittäen niitä Suomalaisten tekemiksi ja hyökkäsi Suomeen. Talvisota syttyi marraskuun viimeinen päivä vuonna 1939. Paavo täytti joulukuussa seitsemäntoista vuotta.
Nilsiän Lastukoskella oli silta- ja kanavointityöt valmistuneet vuonna 1905. Silloin oltiin otettu käyttöön uusi silta. Sillan valmistumisen jälkeen vanha lossiyhteys oltiin purettu. Silta oli strategisesti tärkeä osa Nurmes-Siilinjärvi välistä tietä. Paikallinen suojeluskunnan osasto määrättiin järjestämään sillalle liikenteen valvonta.
Serkku, Alapihan Kalle Rissanen ja Hannes Ruuskanen Pirttilahdesta |
Tammikuussa Paavo määrättiin sillalle vartioon kahden viikon ajaksi. Maaliskuun kolmastoista päivä sotatoimet taukosivat rintamalla. Koitti välirauhan aika.
Huhtikuun lopussa isä Rikolla oli 60 vuotis synttärit. Nilsiässä järjestettiin kahden viikon kurssi suojeluskuntalaisille. Paavo osallistui kurssille.
Paavo teki syksyllä Rikolan omassa metsässä olleen hankintahakkuun ja joulukuussa hän täytti kahdeksantoista vuotta. Kevättalvella vuonna 1941 oli vuorossa koivuhalkojen pinoon tekoa ja myöhemmin keväällä tukin uittoa Pajusenjärvestä laskevassa purossa.
Paavon ollessa tukin uitossa Pentikkälän Juho oli käynyt Rikolassa kysymässä Paavoa Halunalle perunaa laittamaan. Talon omat pojat oli kutsuttu armeijan ylimääräiseen harjoitukseen. Paavo kävi Pentikkälässä laittamassa perunan ja oli isänsä kaverina toukotöissä.
Kesällä -virman mies kävi palkkaamassa Paavon muiden kylän poikien ohella Muuruvedelle tukin vieritykseen. Kevään vesi oli ehtinyt jo laskea ja se teki työstä moninkertaisesti raskaampaa hommaa.
Lähteitä:
- Pentikäisen sukukirja 1. Pentikäisen sukuseura
- Paavo Pentikäinen, Sisko Pentikäinen ja Anneli Paldanius keskusteluja vuosina 2001 ja 2002 sekä
arkistomareriaalia
- Tuusniemen Heiskaset 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti