Bändi koottiin alun perin studiosessioita varten. Ensisingleä seurasi uskomattoman nopeasti lumipalloefektinä kasvanut suosio ja se tarkoitti ryhmälle kiireisiä aikoja. Alkoi tiivis keikkailu osuuksilla 50%,25% ja 25%. He laajensivat ohjelmistoa sovittamalla tunnettuja biisejä oman kuuloisiksi. Samalla he tulivat kehittäneeksi yhdessä ainutlaatuisen, jäjentämättömän sekä tunnistettavan "Sun" aikakauden Elvis & Blue Moon Boys-soundin.
Vuosi 1954 Heinäkuu
Kun ensisingle soi radiossa 10 päivä, ryhmä oli seuraavina päivinä studiolla. Bändille keksittiin nimi Blue Moon Boys tuoreen sinkun B-puolen biisin johdattamana. Joku heitti ilmaan kysymyksen siitä mitäs sitten jos joku ääliö tiskijukka tai wannabe buukkaaja tekeekin Elviksen kanssa sopimuksen?
 |
| Scotty, Elvis ja Bill. |
Sam suositteli 19 vuotiaan Elviksen vanhemmille koska he olivat huoltajia vielä vuoden verran että turvallisin valinta olisi tehdä esiintymis-sopimus Scottyn kanssa. Sopimuspohjana käytettiin samaa pohjaa kuin aiemmin Starlite Wranglersien kanssa. Sopimus kirjoitettiin 12. päivä. Gladdy pyysi Scottyä katsomaan keikoilla pojan perään.
 |
| Kalenteriin alkoi tulla merkintöjä päivätöiden ohessa hurjaan tahtiin. |
Seuraavalla viikolla he treenasivat kovasti. He kokoontuivat Scottyn työpaikan takahuoneeseen työpäivien jälkeen. Oli kova kiire saada sovitettua biisejä ja koottua ohjelmistoa ryhmälle. Kokoonpanon ensiesiintyminen sovittiin Starlite Wranglersien keikalle Bon Air Clubille (4862 Summer Ave) lauantaina 17 heinäkuuta 1954. Elvis oli lehti-ilmoituksessa Starlite Wranglersin "erikoisvieraana". He soittivat koko ohjelmistonsa eli kaikki kaksi biisiä kahteen otteeseen.
Vastaanotto oli kohteliasta mutta ei erityisen riehaantunutta. Elvis oli kauhuissaan, mutta Sam rauhoitteli että paremmat ajat olivat edessä päin. Nenä-äänellä Starlite Wranglersissa laulanut Doug Poindexter muisteli myöhemmin: "Ei tuollin voitu tietää Presleyn tulevasta menestyksestä mitään. Suoraan sanottuna ajattelin, että poika kuolisi nälkään." Elvis esiintyi Scottyn ja Billin kanssa Bon Air Clubilla uudestaan 24 päivä.
Sam kysyi ystäväänsä Bob Nealia ottamaan Elvis & Blue Moon Boysit järjestämäänsä konserttiin Overton Park Levitt Shelliin. Sam arveli perhesuuntautuneen yleisön oleven paremmin vastaanottavaista kuin humalainen Bon Airin yleisö. Neal hyväksyi ehdotuksen ja Sam kirjasi pojat paikalliseen muusikoiden liittoon (American Federation of Musicians, Local No. 71).
Scotty sopi puolestaan keikkoja Sleepy-Eyed Johnin kautta Eagle's Nestille (Kotkan pesä) Memphisissä. Kotkanpesä oli osa Clearpoolin viihdekeskusta. Sen pienessä yökerho-tanssisalissa oli mahdollisuus harrastaa kantri swing-tanssia. Paikka sijaitsi 78 Lamar Avenuella.
Heinäkuun 27 päivä Sam pyysi Marionia kysymään Memphis Press-Scimitataria tekemään juttua Elviksestä lehteen. Se tehtiin Elviksen ruokatauolla Crown Electrisissä. Tämä oli Elviksen ensimmäinen lehtihaastattelu koskaan ja hän pelkäsi kuollakseen. Howardin yrittäessä haastatella hän sai vain vastauksia "Kyllä herra" ja "ei, herra". Marion sitten puhui haastattelun sisällöt.
 |
| Elvis elämänsä ensimmäisessä lehtihaastattelussa, joka tehtiin ruokatunnin aikana. |
30 päivä heinäkuuta konsertin aluksi Neil esitteli bändin yleisölle. Soittajat kuulivat nimensä. "Me olimme kuollaksemme peloissamme". Scotty muisteli myöhemmin "Kaikki ne ihmiset siellä ja me kolme hieman vanhanaikaisten pikkulaitteidemme kanssa". He aloittivat "That's All Right, Mama".
Elvis oli niin hermostunut että alkoi, kuten studiolla, hermostuksissaan vatkaamaan jalkaansa rajusti musiikin tahdissa. Se sai nuoret tytöt huutamaan ja taputtamaan aivan hulluna. Elvis ei tiennyt miltä esitys näytti yleisöön. Pukeutessaan löysiin harmaisiin laskostuiviin housuihin hän sai musiikin tahdissa rytmikkäästi liikkuessaan ne lepattamaan mielikuvituksekkaasti shellin vaaleaa taustaa vasten. "Me ei tiedetty mitä tapahtui kun porukka rupesi kirkumaan ja huutamaan" Scotty muisteli Elviksen ja Blue Moon Boysien ensimmäistä isoa keikkaa.
Elvis esiintyi seuraavana iltana 31.7 Blue Moon Boysien kanssa Bon Air Clubilla. Tuolloin varmistui että tämä ohjelma ei sopinut kaljabaareihin. Scotty ja Bill soittivat Starlite Wranglersin kanssa viimeistä kertaa yhdessä. Tästä eteenpäin he keskittyivät pelkästään Blue Moon Boyseihin Elviksen kanssa.
Keikat jatkuivat elokuussa seuraavasti:
1. päivä West Memphis, TN. KWEM Radio
7. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21)
27. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest
29. päivä. Memphis, TN. Kennedyn sairaala, Gerwell Road
Syyskuussa he palasivat studiolle. Sam puski bändiä studolla ylittämään itsensä ja oli useimmiten oikeassa. Hän ei osannut välttämättä sanoa mitä hän haki, mutta hän kannusti jatkamaan hakemaansa suuntaan kunnes se tavoitettiin. Musisointi Elviksen kanssa studiossa oli kivaa mutta joskus se oli myös vaikeaa koska hän ei valmistautunut niihin yhtään. Sam kuului porukkaan ja heillä oli hauskaa myös soiton jälkeen rentoutuessaan tuopin ääressä. Tuolloin tallennettiin "Good Rockin' Tonight" ja "I Don't Care If the Sun Dont Shine". Elvis seurusteli Dixien kanssa ja joskus he saattoivat lähteä Scottyn sekä Bobbien kanssa yhdessä vaikka puistokadulle. Siellä he katselivat kesäistä menoa samalla syöden vesimelonia.
9 päivä syyskuuta oli vuorossa Memphis, TN. Lamar-airways-ostoskeskus (2256 Lamar Ave) Elviksen esiintyminen Katz-apteekin avajaisissa houkutteli paikalle valtavan joukon teini-ikäisiä (tyttöjä), ja paikalla oli muun muoassa Johnny Cash sekä Elviksen entinen Humes-luokkatoveri George Klein.
 |
| 9.9.1954 keikalle asut vaihdettiin Bill Haley & Comets esimerkin innoittamana pois western-stylestä. |
17 päivä syyskuuta he soittivat lukion kuntosalilla Bethal Springsissä Tennesseessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Carl Perkins näki Elviksen, Scottyn ja Billin esiintyvän. Keikat jatkuivat
24. syyskuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
25. syyskuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
1. lokakuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
 | |
|
Sam Phillips sai suostuteltua Grand Ole Opryn managerin Jim Dennyn "antamaan pojalle mahdollisuuden". Niin Elvis ja Blue Moon Boysit pääsivät esiintymään kantrimusiikin pääkaupunkiin Nashvilleen. Matkaa oli 340 km ja tämä oli heille ensimmäinen pitkän matkan keikka koskaan. He saapuivat kaupungissa sijaitsevaan kantrimusiikin "pyhättöön" Ryman Auditoriumiin 2 lokakuuta. Sam ja matkalaukun Elvikselle lainannut Marion tulivat toisella autolla.
 |
| Koska kellään bändissä ei ollut omaa autoa Scottyn vaimo Bobbie lainasi pojille uutta 1953 Chevy Bel Air Sun gold-autoaan. |
 |
| Opryssä keikalla. |
Elvis, Scotty ja Bill tapasivat kulissien takana bluegrass-ikonin Bill Monroen. Tämä onnitteli heitä ja sanoi, että hän oli juuri tallentanut uuden version kappaleestaan Deccalle heidän tyylillä. Kulissien takana oli myös Chet Atkins. Elvis käveli Chetin luo ja sanoi: "Kitaristini haluaa tavata sinut." Scotty oli ihaillut Atkinsia vuosikaudet, mutta he eivät olleet tavanneet koskaan tätä ennen.
Elvis pettyi yleisön sekä järjestäjän laimeaan vastaanottoon ja koko juttu vaikutti hänestä harrastajamaiselle. Hän sanoi "Tajuatteko! Tämä on sitä mistä olen haaveillut kaikki nämä vuodet?!!" Pettymys yleisön kanssa oli molemminpuolista. Scotty ja Bill palasivat keikkailtana yllättäen paikalle saapuneiden Bobbien sekä Evelynin kanssa kotiin. Tämä kerta jäi Elviksen ja Blue Moon Boysien ainoaksi vierailuksi talossa.
Seuraavana päivänä Elvis, Sam ja Marion palasivat myös takaisin kotiin. Sam jatkoi ottaen yhteyttä Louisiana Hayrideen, joka oli Opryn jälkeen toiseksi merkittävin radiolive-keikkaohjelma tähän aikaan ja sitä esitettiin KWKH:n 50 000 W kanavalla Shreveportissa. Se ei ollut niin perinteinen kuin Opry ja esitteli myös paremmin nousevia kykyjä. Sieltä olivat noussut esimerkiksi Hank Williams.
Louisiana Hayridestä lähetettiin joka lauantai Iso Britannian Scottish Forces Radio Network -kanavan AFN Pacific-kanavalla 30 minuutin pätkä. Siitä tuli erittäin suosittu ohjelma nuorten keskuudessa esimerkiksi Briteissä, jossa sitä kuunteli myös eräs 13-vuotias Keith Richards.
Muutama päivä ennen keikkoja rumpali D.J. Fontana (Dominic Joseph s.15.3.1931) pysähtyi Hayriden toimistolle kuuntelemaan Elviksen ja poiken levyä "Good Rockin' Tonight". Fontana toimi ammattirumpalina Hoot and Curleysissä, joka oli suosittu bändi Shreveportissa. Se esiintyi yökerhoissa ja strippariklubeilla. Lauantaisin D.J toimi "talonrumpalina" Hayridessä. Hänen isällään oli ruokatavarakauppoja jossa D.J. oli päivät ja sitten illaksi soittokeikalle. Country ja Bluegrass-musiikissa rummut oli tuohon aikaan "punainen vaate" ja joissakin esityksissä rumpali joutui soittamaan jopa verhon takana!
 |
| Shreveport (matka Memphisiin 558 km ja 898 km Nashvilleen) |
D.J:llä oli Gretschin klassinen kupari-värinen nitronpinta rumpusetti. Väristä käytetään joskus nimitystä Copper Mist ja se oli myynnissä muutaman vuoden ajan. D.J:n sarjassa oli tunnistettava venähtänyt vasikannahkainen etukalvo. Virveli 5 1/2 "x 14", tom tom 8 "x 12", lattia tom oli 14 "x 14" ja basari on 14 "x 20" sekä 20 " sekä ride-symbaali. Sarja oli alunperin suunniteltu Jazz-muusikoille, joiden keskuudessa niistä tulikin suosittu.
 |
| Gretsch Broadcaster Satin Copper Mist |
Pienikokosina rummut mahtuvat hyvin ahtaisiin keikkatiloihin ja tungoksessa oleviin jazzklubeihin sekä oli kätevämmät roudata New Yorkin takseissa. Fontana osti sarjan täydellisenä 500 dollarilla joskus vuonna 1954 Herb Brochsteinilta Brochstein-musiikkikaupasta osoitteesta 2211 Chenevert St., Houston, TX.
Elvis, Scotty ja Bill olivat keikalla lokakuussa seuraavasti:
6. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21)
8. päivä Atlanta. Ga. Silver Slipper (hopea tossu)
9. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest
13. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
Perjanta15. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
Lauantai-aamuna 16 päivä lokakuuta Elvis, Scotty, Bill ja Sam pakkasivat tavaransa kahteen autoon ja matkustivat Shreveportiin. Tämä oli toinen pitkän matkan keikka. Kesti seitsämän tuntia matkustaa keikkapaikkaan Muncipal Auditoriooon (kunnan auditorio). He tapasivat D.J Fontanan kanssa ennen keikkaa. Moore kävi ennen keikkaa verhon takana D.J:n kanssa biisit läpi ja harjoitukset olivat tässä! Tästä lähtien D.J. soitti Blue Moon Boysien kanssa heidän Hayride-keikoilla.
 |
| Ensimmäisellä keikalla 16.10.1954 Louisiana Hayridessä radiolive-ohjelmassa. |
Seuraavalla viikolla Bill meni päivätöiden jälkeen paikalliseen musiikkikauppaan O.K. Houck Piano Co:n etsimään itselleen uutta pystybassoa. Heillä ei ollut kontrabassoja varastossa tuolloin, joten liikkeen myyjä Sid tarjoutui myymään Billille oman soittimensa.
Billillä oli edelleen Firestonen tehtaalla työstä likaiset haalarit päällään, kun hän kurvasi Sidin kotiin katsomaan soitinta. Sillä välin Sid oli unohtanut soittaa vaimolleen joka Billin nähdessään kieltäytyi laskemasta tätä sisälle. Tarvittiin Sidin vakuuttelut ennen kuin hän päästi Billin kotiinsa. Kaupat tehtiin saman tien 120 dollarilla. Bill hankki Kay-bassonsa lisäksi Kay-M1 konserttibasson. "Thats's All Right Mama"levytyksessä käytetyn Kay-basson omistaa nykyään Paul McCartney. Bassoon tuli tuunaus jossa norsunluun väriset reunalistat "reunasuojat" ja lakkaus johon oli lisätty oli kulta/pronssi kiillettä skä irtokirjaimilla toteutettu"Bill".
20. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest
23. päivä Shreveport. Louisiana Hayride, Muncipal Auditorio.
29. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
30. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
Marraskuussa keikat jatkuivat:
6. päivä Shreveport. Louisiana Hayride, kunnallinen auditorio (klo 20.00)
Tälle keikalle tulivat mukana myös Elviksen vanhemmat ja allekirjoittivat 12 kuukauden sopimuksen radioliveohjelmaan. Järjestäjä maksoi keikasta Elvikselle 18$ ja Scottylle sekä Billille 12$ mieheen. Sopimus sisälsi keikan viikossa seuraavan 52 viikon ajan.
8. päivä Memphis. Memphisin osavaltio (privaatti keikka)
13. päivä Shreveport. Louisiana Hayride Muncipal Auditorio (klo 20.00)
17. päivä Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21)
19. päivä Shreveport, Lake Cliff Club
20. päivä Shreveport, Louisiana Hayride , Muncipal Auditorio (klo 20.00)
21. päivä Houston Texas. Magnolia Gardens
21. päivä Houston Texas. Cookin Hoedown Club
23. päivä Gladewater, Texas. Ksij Radio, Mint Club
24. päivä Texas, Municipal Auditorium,
25. päivä Houston, Texas. Paladium Club
26. päivä Houston, Texas. Paladium Club
27. päivä Houston, Texas, Paladium Club
27. päivä Houston, Texas, Cookin Hoedown Club
28. päivä Magnolia Gardens, Houston, Texas
Elvis ei ollut käynyt Memphisin ulkopuolella ja keikkojen pitkillä matkoilla hän oli kiinnostunut kaikesta. Scottyltä hän kyseli laivastosta ja palveluksesta. Yksi ongelma keikkamatkoilla oli ruoka, tai paremminkin sen puute. Öisiä pikaruokapaikkoja ei ollut ja pian he oppivat luottamaan rekkamiesten taukopaikkoihin. Joskus he olivat onnekkaita ja paikallinen keikanjärjestäjä kutsui heidät kotiinsa perheensä kanssa syömään. Matkat eivät olleet jäykkää hengissä selviytymistä vaan kaikki koettiin veljellisesti periaatteella "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta".
Esityksen kesto alussa 15 minuuttia ja se laajeni sitten 8-10 biisin setiksi. Ensitallennusten lisäksi heillä oli muutama Chuck Berryn biisi ja esimerkiksi kappaleita kuten "Tweedle Dee". Alkuun heidän kalusto oli todella primitiimistä: Scottyllä kitara sekä vahvistin, Elviksellä kitara ja laulumikki (usein se piti kytkeä Scottyn vahvistimeen). Billillä oli pystybasso, siinä irtomikki sekä bassovahvistin. Monitoreja eikä laulukamoja ollut, kaikki oli siinä.
Kuullakseen toisensa he soittivat tiiviisti lähellä toisiaan. Joskus he eivät kuulleet yleisön pauhulta toisiaan, mutta tiesivät tarkasti missä olivat menossa Elviksen liikeistä. Scotty vitsailikin joskus haastattelussa "tämä on maailman ainoa perseellä ohjattu bändi". Elvis taas jos ei kuullut bändin soittoa, pysyi ilmiömäisen tarkasti oikeassa eikä pudonnut koskaan.
Bill oli luonnolapsi, vitsili koko ajan ja alkuaikoina hän oli ehdottoman tärkeä tekijä saadessaan rentoutettua porukat niiden ihmetellessä erikoista ryhmää ja erikoista artistia. Elviksellä oli pari kornia juttua ja hän halusikin vain päästä laulamaan. Elviksen ja Billin pitäessä lavalla showta ja Scotty keskittyi soittoon sekä toistamaan kaiken kuten se oli tehty levylle.
 |
| Scotty, Bill ja Elvis. |
Bob Neal jutteli Samin kanssa ja kysyi voiko hän ryhtyä hoitamaan keikkoja. Scottyllä oli kovasti kiirettä bändin sekä koottavan ja harjoiteltavan ohjelmiston kanssa joten hänelle valtuutus sopi. Bob tuli katsomaan kaikkaa mukanaan Oscar Davis. Davis työskenteli tuolloin "eversti" Tom Parkerin toimistossa hoitaen mainontaa ja myynnin edistämistä. Neal esitteli Davisin Elvikselle sekä Blue Moon Boysille ja Neal ryhtyi buukkaamaan keikkoja kuten Texasiin, Arkansasiin, Alabamaan ja Mississippiin.
2. joulukuuta. Katolinen klubi, Helena, Arkansas
3. joulukuuta. Texarkana, Arkansas. Municipal Auditorium
4. joulukuuta. Shreveport, Louisiana Hayride , Municipal Auditorium (klo 20.00)
Pojat palasivat studioon ja Tallensivat Kokomo Arnoldin biisin "Milkcow Blues Boogie" ja "Your're A Heartbreaker". Julkaisuajankohdaksi tuli tammikuu. Tämä single ei saanut suurempaa kannatusta.
10. joulukuuta. Memphis, TN. Eagle's Nest (klo 21.00)
11. joulukuuta. Shreveport, Louisiana Hayride, Municipal Auditorium (klo 20.00)
17. joulukuuta. Lukion sali, Hawkins, Texas
18. joulukuuta. Shreveport, Louisiana Hayride, Municipal Auditorium (klo 20.00)
Scottyn tulot vuonna 1954 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $139, yhteensä musiikista $379, kaikki bruttotulot $2249
Vuosi 1955
Vuoden 1955 alussa tammikuussa heillä oli 23 keikkaa. Kuun alussa he esiintyivät Lubbocksissa Texasissa, jossa lämmittelijänä oli Buddy Hollynä myöhemmin tunnettu laulaja. Buddy oli samana vuonna kaikkiaan kolmen keikan lämmittelijänä. Buddy sai sitten sopimuksen Decca Recordsille. Kuun puolestavälistä alkaen The Blue Moon Boysien keikkaan sisältyi lähes aina kaksi esitystä.
Scotty muisteli myöhemmin: " En muista levyn nimeä, mutta kuulin tuolloin radiosta Chet Atkinsin instrumentaalin. Hänen kitarassaan oli sama slapback kaiku, mutta hieman eripituisena kuin mitä olin kuullut Samin tekevän. Ihmettelin miten hitossa hän tekee sen?! Niinpä kyselin ystäviltä ja joku kertoi minulle. Atkinsilla oli käsityönä rakennettu vahvistin, jossa on kaiku. Kaivoin edelleen ja sain lopulta rakentajan nimen Ray Butts. Soitin hänelle ja sovimme vahvistimen rakentamisesta myös minulle. Ray asui tuolloin Kairossa Illinoisissa ja soitti harmonikkaa pikku bändissä". Alkoi mattamaton odotus.
Helmikuun alussa sunnuntaina 6 päivä helmikuuta 1955 he esiintyivät Ellis Auditoriumissa Memphisissä. Keikan jälkeen he menivät kadun toiselle puolelle kahvilaan, jossa he tapasivt Samin ja Neilin. Siellä oli myös "Eversti" Tom Parker, joka oli Hank Snown, yhden tähän aikaan suosituimman Grand Ole Opryn artistin manageri.
Parker puhui kuin myyntitykki ainakin luvaten mahtavaa tulevaisuutta. Hänellä oli myös jotain, jota Elvis ja pojat tarvitsivat kipeästi, nimittäin kontakteja. Snown lisäksi Parker kertoi buukanneensa helmikuun kiertueelle Minnie Perlin, Mother Maybelleä & Charter sistersit ja Slim Whitmanin.
Scotty ei tuntenut Parkeria riittävästi osatakseen olla varuillaan. Olihan tämä lipeväkielinen myyntimies sanonut käyneensä armeijankin. Tapaamisen lopuksi Parker sanoi ottavansa Elviksen ja Blue Moon Boysit samalle listalle Hank Snown kanssa.
 |
| Ellis Auditorium |
Seuraavaksi he palasivat studioon ja äänittivät "Bay, Let's Play House". Tämän jälkeen palattiin tielle. Vuoden 1955 Helmikuussa jatkettiin samaa tahtia eli 22 keikkaa kahdella esityksellä. Tämän jälkeenkin keikkoihin sisältyi usein kaksi esitystä. 16 päivä helmikuuta alkaen he olivat tammikuussa sovitulla 5 keikan kiertueella Hank Snown kanssa.
Riippumatta siitä oliko Elvis ennen tai jälkeen päätähteä Snowta niin yleisön reaktio oli aina sama. Yleisö syttyi ja alkoi kirkua Elviksen esitykselle. Samaisen kiertueen puolivälissä Eversti Parker aloitti sabotoida Neilin (joka varsinaisesti oli tässä vaiheessa manageri) ja Elviksen välejä.
Parker ehdotti Snown bändille että he voisivat ryhtyä säestämään myös Elvistä. Samalla lailla kuin Snown bändi myös Elvis ampui idean kuolleena alas. Sitäpaitsi heillä oli sopimus joka mukaan Scotty ja Bill olivat osakkaita. Tuolloin varmistui että Parker ei pitänyt Blue Moon Boyseistä tai muistakaan Elvistä lähellä olevista. Tuolloin pojat myös kuulivat Hank Snown bändin muusikolta suuren "hys-hys" salaisuuden, ettei Parker olisikaan maassa laillisesti?!
Helmikuun yhteiskiertueen päätyttyä kotiin palattuaan pojat menivät studioon ja äänittivät sinkun B-puolen "I'm Left, You're Right, She's Gone". Tämä oli ensi kerta kun Sam hyväksyi paikallisen sävellyksen. Se oli myös ensikerta kun rummut saivat tilaisuuden liittyä bändin soundiin. Äänityksissä käytettiin paikallista James Lott nimistä lukio-opiskelijaa. Maaliskuussa keikkoja oli 22 kappaletta.
Neil alkoi puuhata bändiä New Yorkkiin vierailemaan TV-keikalle talent-ohjelmaan. Hän itse oli käynyt aiemmin kaupungissa mutta pojille tämä oli ensimmäinen kerta. Samoin maanalainen, jolla he matkustivat studiolle, "Arthur Godfrey's Talent Scouts" ohjelman lähetykseen. Bill esiintyi pellenä, heitti vitsejä, ilmeili hauskuttaen ympärillä olleita. Alkuajan keikoilla kun Elvis sekä yleisö oli jäässä tällä sai tilanteen laukeamaan aina. Pois lähtiessään he kuulivat järjestäjän toivotukset "Älkää soittako meille, tarvittaessa me soitamme teille".
Vuoden 1955 huhtikuussa keikkoja oli 24, ja tuolloin jukaistiin myös keväällä äänitetty sinkku. Elvis osti ensimmäisen oman autonsa, 1951 Licolnin ja näin he eivät tarvinneet lainata enää Bobbien -54 Chevyä keikoilla kulkemiseen. Hän maalasi oveen "Elvis Presley - Sun Records". Bobbielle Elvis ei huomioinut siihen astista auton lainaamista keikoille. Ei tuolloin eikä myöhemminkään millään tavoin.
 |
| 1951 Lincoln Cosmopolitan |
Elvis alkoi käyttää näihin aikoihin maskaraa esiintyessään. Hän lainasi idean Tony Curtisilta. Näyttelijät ovat tehostaneet ilmettään kautta aikojen esityksissä. Noihin aikoihin Elvis menetti neitsyytensä ja sai jännittää jonkin aikaa rikki mennyttä kondomia. Elvis koki Blue Moon Boysien kanssa myös fanien hysterian ensimmäisen aallon.
Toukokuussa keikkoja oli 31. Billin basso köytettiin aina keikkamatkoille kattotelineelle. Kovin juttu tuolloin oli se kun matkalla Memphisistä Texasiin Carlislessä Arkansasissa Billin ollessa ratissa yhtä äkkiä kuorma-autoa hinattiin heidän eteensä sivutieltä. Bill teki hätäjarrutuksen ja basso lähti katolta ujeltaen pimeyteen.
 |
| Roudaamassa. |
Elvis ja Scotty jäivät tutkimaan auton vaurioita Billin painuessa etsimään bassoaan. Kohta pimeydestä kuului thumb, thumb, thumb ja hän palasi onnettomuuspaikalle. "Se oli täydellinen laskeutuminen" nauroi Scotty "ei niin mitään vikaa soittimessa!"
Pian Elvis vaihtoi autonsa 1955 Cadillaciin. Auto paloi kesäkuun 5 päivä Elviksen ajaessa naisystävän kanssa Hopeista Texarkanaan.
Kesäkuussa keikkoja oli 27 kappaletta. Kuun lopussa 24.6.1955 Scotty teki paperit kaupasta OK Houck Piano Co:n välityksellä, jossa osti Ray Buttsin valmistaman EchoSonic-vahvistimen hintaan $495. Hän sai vaihdossa Fender Deluxesta $65 ja maksoi osamaksulla loput. Ray sai kaupasta $330. EchoSonic vahvistima valmistettiin yhteensä ainoastaan 68 kappaletta. Siinä oli 12" University UC-121-kaiutin ja 2x 6L6 pääteputket, 5e4-tasasuuntaaja sekä 12a7- ja 12ax7-putket. Mikä tärkeintä, vahvistimeen sisältyi myös mekaaninen nauhakaiku.
Heinäkuun 7 päivä Scotty vaihtoi Bobby Lee-hihnaisen Gibson ES 295 kitaransa arvokkaampaan sekä perinteisemmän näköiseen Jazz laatikkoon Gibson L-5 CES blondi. Venetian cutaways (pyöreä-sarvinen) L-5 maksoi laukkuineen veroineen $629,28 ja vanhasta hyvitettiin $225. Loppulaskuun jäi maksettavaa $461.
 |
| Scotty ja uusi blondi Gibson L-5 CES |
Heinäkuussa keikkoja oli 20 kappaletta . Lisäksi he tallensivat "I Forgot to Remember to Forgot" johon Sam kysyi sessioihin rumpaliksi Johnny Bernero-nimisen paikallisen rumpalin. Elvis ei pitäny alkuun biisistä. Seuraavaksi he kokeilivat "Mystery Train" ja ilman rumpalia ihan kuin ensimmäisissä äänityksissä. Sitten "Trying to Get to You". Sam julkaisi kaksi ensimmäistä sinkulle seuraavassa kuussa. Hänellä oli sopimus ainoastaan Elviksen kanssa ja muut muusikot eivät saaneet senttiäkään mistään levytuloista. Mystery pomppasi numero 1 kantrilistalle. Eämä oli Elviksen ja Bluemoon Boysien ensimmäinen listaykkönen! Heinäkuun viimeisen päivä keikalta kuvattiin legendaarinen "tonsill" (nielurisa) -valokuva, joka tunnetaan ensimmäisenä RCA:n levyn kannesta.
Elokuussa heillä oli muutama päivä lomaa. Elvis oli Dixien kanssa. Eversti käytti ajan Elviksen vanhempien kanssa ystävyyden hieromiseen. Scotty ja Bill miettivät että bändi tarvitsee vakituisen rumpalin. Rumpalilla soitetetuissa keikoissa oli enemmän potkua. Elvis hyväksyi asian mutta ei halunnut osallistua palkkaamiseen.
Tähän asti he olivat jakaneet suusanallisen sopimuksen perusteella keikkaliksat niin, että Elvis 50% ja Bill 25% sekä Scotty 25%. Scotty ja Bill suostuivat jakamaan omista tuloistaan $100/viikko bändiin otettavalle rumpalille. Soittaessaan D.J:n kanssa Scotty ja Bill olivat tykänneet tämän soittotyylistä. Fontana oli oppinut lukemaan artistia ja osasi taitavasti muuttaa soiton dynamiikkaa tunnelman tihennyksissä. D.J.Fontana aloitti virallisesti Blue Moon Boyseissä. Scotty ja Bill olivat riemuissaan lopputuloksesta. Elokuussa heillä oli 21 keikkaa.
 |
| Bill, D.J ja Scotty |
Riemu ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Elokuun lopussa heillä oli palaveri Elviksen ja Bob Nealin kanssa. Neal selitti että heidän sopimuksensa ei ollut reilu koska Elvis oli tähti riippumatta siitä että he olivat myötävaikuttaneet suosion kasvamiseen. "Joten meillä on kriisi joka pitää käsitellä. Ilmoituksena Scottylle ja Billille emme voi jatkaa enää entiseen tapaan, vaan palkkiolla jonka kaikki osapuolet hyväksyvät" .
Scotty ja Bill romahtivat. Tämä oli Blue Moon Boysien loppu. He aloittivat Elviksen kanssa kumppaneina. Nyt he eivät olisi kuin pelkkiä palkattuja säestäjiä eli rivimuusikoita. Koska heidän välisensä sopimus oli suusanallinen, he eivät haluneet (uskomansa heikon todistusvoiman vuoksi) lähteä riitauttamaan asiaa.
Pojat uhkasivat nostaa kytkintä niin nopeasti kuin pystyy, mutta Neil jatkoi järkkymättömästi "Ottakaa tai jättäkää". Vielä vuosienkaan päästä Scotty ei suostunut hyväksymään sitä, että että tämä neuvottelu käytiin Elviksen aloitteesta ja että hän olisi voinut pettää porukan.
Scotty ja Bill hyväksyivät lopulta palkan pitkin hampain. Tästä eteenpäin he saivat $200/viikko jos oli keikkoja sekä $100 jos ei ollut keikkoja. Scotty: "näytti siltä että saisimme vähintään saman verran kuin tekemällä hattuja tai autonrenkaita. Se oli lintu kädellä tilanne. Kadunmiehelle tarjottu oli hyvä palkka, mutta se ei ollut riittäväsi kaikesta siitä mitä me teimme. Kadunmies ei ollut vastuussa mistään."
Scotty ja Bill sovittivat biisit yhdessä ja ennen kaikkea olivat luomassa bändin alkuperäisen ja ainutlaatuisen jäljittelemättömän soundin! Kaikki muusikot jotka ovat soittaneet triossa ymmärtävät miten paljon kolmelta henkilöltä vaatii saada kuulostamaan bändi isolta. Bill ja Scotty olivat maksaneet omista palkkiostaan myös laitteet, matkakulut, hotellit ja esiintymisvaatteet.
Scotty jatkoi "Luulen että hänen isänsä (Veron) oli kuin kadunmies ja luultavasti ajatteli että - ne tyypit saa $200 viikossa, en ole koskaan saanut enempää kuin $30 tai $50. Ymmärrän kyllä ajattelun kulun, mutta se silti ole reilua." Elvis alkoi maksaa tästä eteenpäin bändin kuukausipalkat.
Myöhemmin samassa kuussa tuli lisää huonoja uutisia. Parker sai vakuutettua Vernonin ja Gladysin siitä että hän. Vain ja ainoastaan hän voi ohjata Elviksen uran oikeaan suuntaan musiikkialan miinakentällä tehden sopimuksen Nealin ohi. Outoa kyllä Neal ei nostanut asiasta koskaan mekkalaa. Hän vain astui sivuun luopuen kaikesta. Elviksen uralla alkoi tapahtua tästä lähtien kummallisia asioita.
Parker alkoi manipuloida Elvistä ja tämä vanhempia eikä hän pitänyt Blue Moon Boysien pojista. Hänen määräillessään Elvis oli usein eri mieltä asiasta. Soittajat saattoivat sanoa nouse ylös ja sano mitä oikeasti ajattelet asiasta. Ei siinä ole mitään väärää. Elvis vastasi "Tein hänen kanssaan sopimuksen, - minä hoidan laulamisen ja hän bisneksen". Bändille hän saattoi marmattaa ja jupista päivän pari mukautuen lopulta Parkerin tahtoon.
Linkkien lisäksi lähde: That's Alrigiht Elvis, Scotty Moore as told to James L. Dickerson 1997, ISBN: 978-1-941644-52-2
Juttu jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti