Sileä Kivi

Ensimmäisen levyn kokemuksista oppineena ja rohkaistuneena halusin tehdä toisen täyspitkän. Kustansin ja tuotin tämänkin levyn itse. Studiossa levylle soitti oma bändi vierailijoiden lisäksi. Näin julkaisin albumin Sileä kivi. Levyn kappaleista on kuultavissa tässä blogauksessa näytteitä ja sitä on saatavilla CD.nä allekirjoittaneelta.

Kahdeksan kuukauden työt paketissa. Sileä kivi

Levy on kuunneltavissa kattavasti myös musiikkialustoilta:

Bändissä soitti bassoa Tero Ylisirkka ja pianoa sekä koskettimia Panu Rouvinen. Petri Kainulainen puolestaan soitti rummut sekä perkussiot. Bändi soitti taustat kahdessa sessioissa syystalvesta 2004 ja kaikkineen levyn tekoon meni kaikki liikenevä vapaa-aika seuraavan kahdeksan kuukauden ajan.

Sävellykset ovat kaikki käsialaani, samaten tekstit yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Arrasin myös jokaisen kappaleen sovituksen.
Toimin tämän lisäksi levyn äänittäjänä sekä miksaanajana Les Paulin, Paul McCartneyn, Jimi Hendriksin tai Chet Atkinsin esimerkien innoittamana. Mukana apuna olivat Sami Pääkkö, Lassi Eskelinen ja Kari Vepsäläinen.
Käytin levyllä ensimmäistä kertaa juuri valmistunutta VOIMA 405 vahvistinta ja kitaroina soitin kiinteätallaista Fender Stratocasteria sekä Gibson Les Paulia. Efekteinä Echolette E 51 putkinauhakaikua. Soololaulujen lisäksi lauloin stemmoja.

Studion tarkkaamossa (Kuva: Kari Vepsäläinen).

Kappaleet päätyivät levylle äänitysjärjestyksessä, joka oli seuraava:

Tähdet taivaan säveltämäni kappaleen sanoitti Sirpa Pentikäinen ollen levyn ainoa vieras lyriikka. Biisi on sävelletty äänitysvuotena. Rummuissa vieraili Hannu Nenonen kuten myös seuraavassa.

Tuntureiden taa on edellisen tapaan saman vuoden sävellys.

Pieni laulu on alunperin Bengal-bändin aikaan 1986 kirjoittamani kappale ollen levyn ns. pöytälaatikkonosto. Päivitin ja viilasin mediun tempoisen beatin tekstiä ajan henkeen paremmin sopivaksi.

Swinging Elk on säveltämäni instrumental-rock, jonka nimessä levytys aikoihin kamppaili Moose ja Elk. Levylle päätyi sitten Elk, ja ihan vain siksi että ensimmäinen kitaravahvistimeni koskaan on ollut nimeltään ELK. Aasinsiltaa nääs hehe. Paikallislehti uutisoi tuolloin kolmen hirven kulkeneen pitkin pikkukylän Nilsiän raittia. Ne oli bongattu esimerkkinä linja-autopysäkkikatokselta seisoskelemasta.

Häiden aikaan kappaleessa harmonikkaa soitti Hannun lisäksi levyllä vieraillut Pasi Horttanainen.

Sileä kivi, biisi kantaesitettiin kesällä 2004 paikallisen OP:n 100v juhlissa vajaalle 2000 hengen yleisölle Nilsiän louhosareenalla.

Kuka sua silloin muistaakaan kappaleen rummuissa on Hannu.

Niagara Falls biisi on  rautalanka Surf (Instrumental Rock)

Alla sinitaivaan kappaleessa Petri soitti Sileä kivi-biisin ohella mainiot perkussioraidat.

On kaikki paikallaan biisissä saksofoneja soitti Martti Hautsalo ja rummuissa Hannu.

Vaihtoehtoinen luonnos
levynkanneksi.

Sateenkaaren pää levyn päätösraitana valmistui tekstiltään nopeasti ja viime tipassa. Vastaavasti levylle päätyvään lauluraidan tekoon meni toista viikkoa noin kahdeksan tunnin työpäivinä. Mutta jälkeen päin arvioiden aherrus kannatti.

Lauluraitojen vääntöä.

Kaikki levyllä on kerralla soitettua ja laulettua luomua. Lisäsin levylle lopuksi vielä niin sanotun piiloraidan, joka on instrumentaali (Instrumental Rock, Surf) versio Sateenkaaren pää-kappaleesta.

Työ tuli valmiiksi helmikuussa kun levy lähti painoon.

Levyn masterointia oli auttamassa Ville Karaksela, kansikuvan otti Niko Mykkänen ja muita kuvia tuli ystäviltä sekä omista kansioista. Levyn visualisoinnin ja toteutuksen toteutti Jaakko Kärki.

Paikallislehti Pitäjäläinen 7.4.2005

Levynjulkaisu-juhlakonsertti oli Mantulla, Nilsiässä 3.4.2005 ja se veti tuvan täyteen.

Kansanniva kutistui Amerikassa muotoon Niva

Selman perheen virkatodistus.

Isomummoni Selma Niemi omaa sukuaan Kansanniva oli lähtöisin Rantsilasta. Hänellä on ollut muutama kuva sisaristaan. Ensimmäisessä kuvassa on Antti-veli univormussa. Lieneekö kyseessä sotilasasu?

Antti Kansanniva John Englundin
valokuvaamon visiittikortissa.

Antin kuva on otettu vuosien 1915-1929 välisenä aikana John Englundin ateljeessa Vaasassa Hovioikeudenpuistikko 10:ssä.

Selman veljistä Iisakki ja Otto muuttivat vuosisadan alussa Ameriikkaan. Otto kuoli jo vuonna 1926 mutta perheen perustanut Iisakki (Isaac, Isak) eli yli kahdeksankymmentä vuotiaaksi eli vuoteen 1970 asti. Molemmat veljet on mainittu siirtolaisuusinstituutin passiluettelossa ulkomaille muuttavissa.

Siirtolaisuusinstituutin passiluettelohaku.

Siirtolaisuusinstituutin haun tietojen mukaan Iisakki olisi lähtenyt matkaan 14.6.1913.

Siirtolaisuusinstituutin matkustajaluettelohaku.

Iisakki ja Otto siskolleen Selmalle Amerikasta
lähettämässään postikorttikuvassa.

Iisakki perheineen.

Kuvapostikortin kääntöpuoli.

Kortin kääntöpuolelle on kirjoitettu seuraavasti. Tässä on minun osoite.

Mr. Isaac Niva 

Painesdale L. Box. 534 

Mich U.S.A ameriga. 

Kuten huomataan Iisakki Kansanniva muutti nimensä Amerikkalaisille helpompaan ja lyhempään muotoon.
Asuinpaikka sijaitsee Kanadan rajan läheisyydessä. Hänet on mainittu kirjassa "Amerikan Suomalaisten Sivistyshistoria" written by S. Ilmonen. Hancock MI, 1930.

Toinen otos samasta kuvaussessiosta.

Kuvan kääntöpuoli.

Toisen otoksen takana Isaac Niva on laittanut samat osoitetietonsa. Näkyvissä on myös vuosia myöhemmin Hilja Niemen tekemät hieman virheelliset merkinnät. Iisakki (Isak) kävi vuosien varrella joitain kertoja Sammalniemessä siskonsa Selman luona.

Sukututkimussivuston mukaan Isaac asui viimeiseksi
paikkakunnalla Chassel, Michigan

Chassell, Michigan 49916, USA Googlen mukaan

Olisipa mukava tietää miten iso joukko Isaac Niva jälkipolvia on kertynyt. Ja kuinka hänen sekä muun sisarusjoukon vaiheet menikään.

Kaunein sana

Kaunein sana.

Tehtyäni ensi singlen alkoi 2003 nälkä kasvaa saada kokonainen levyllinen musiikkia omista lauluista. Olin kirjoitellut lauluja pöytälaatikkoon ja ajankohta alkoi tuntua sopivalle koostaa niistä kahdentoista kappaleen kokonaisuus. Näin julkaisin levyn Kaunein sana. Levyn biisejä on kuultavissa tässä blogauksessa, CD:nä sekä musiikkialustoilta.

Kaunein sana - kappaleen nuotit

Olin edellistä singleä tehdessä liittynyt kaikkiin mahdollisiin järjestöihin, joihin oli tuohon aikaan kuuluttava saadakseen julkaista ja kustantaa (kirjoittamaansa) musiikkia. Niin että kaikki tulee oikein ja voisi saada jokusen euron korvaustakin julkisesta esittämisestä. Ensinnäkin Teostoon säveltäjänä,sanoittajana sekä sovittajana. Sopimus kopiostoon painetun nuotin varalta. Ja orkesteri-ilmoitussopimus keikoilla esitetystä omasta musiikista. Kuten myös teoston NCB osastolta tallennuslupa levylle. Sopimus Gramexiin painetun levyn esiintyjä/kustantaja esityskorvausten kotiuttamiseksi oikein ja ÄKT:stä hankitut tuottajatunnukset. Niin olisi ollut energian tuhlausta nähdä moinen vaiva pelkän singlen takia.

Olimme rakennelleet kunnan avustuksella soittotiloja, joista lopulta kehittyi studio erillisine äänitarkkaamoineen. Valmistumisensa myötä 2002 tilat alkoivat toimia täydellä käyttöasteella ja levyille johtaneita äänityksiä alkoi tulla enenevissä määrin. Minä ehätin ensimmäisenä julkaisemaan täyspitkän levyn.

Mantun soittotila.

Levytys alkoi lokakuussa 2002. Ensimmäisten sessioiden komppiryhmään pyysin rumpuihin Hannu Nenosen. Bassoa soittivat Jari Mäkinotko ja Kalle Parviainen. Olin opetellut äänittämistä (josta kerron myöhemmin), joten toimin levyllä äänittäjänä ja kitaristi-laulajana. Tein myös sovitukset. Aikataulusyistä johtuen Hannu kävi soittamassa rummut ensin ja bassot otettiin erikseen. Biisit soittojärjestyksessään olivat seuraavat:

Kuva:Pitäjäläinen

Yksin illasta iltaan on hidas suffle Komppiryhmän lisäksi urkuja soitti Petri Summanen. Sanat/sävellys omat

Kaunein sana, joka on oma biisini äänitys mentiin samalla kokoonpanolla kuin edellinen. Lauloin itselleni vielä stemmoja.

Rokin räime biisi tuli kirjoitettua vanhan kunnon Elviksen Jailhouse Rockin hengessä. Bassoraidan biisiin soitti Kalle Parviainen.

Himalaja Beat joka on säveltämäni rautalanka (Instrumental Rock) Surf mentiin samalla rytmiryhmällä kuin edellinen.

Kannssas kahden kappaleen tekstin kirjoitti Sirpa Pentikäinen ja komppiryhmä Hannu rummuissa sekä bassossa Jari.

Aion tulla kotiin on kirjoittamani biisi jonka kappaleen sessioihin saatiin hyvä groove. Alla oleva viedo on paikallisen OP:n 100v juhlista jossa biisi esitettiin vajaan 2000 hengen porukalle levyn julkaisun jälkeen perustetulla bändillä.

Rakkauden siivin aurinkoon, joka oli jakson viimeinen sävellykseni, palataan Sirpan tekstiin ja beat-musiikkikuvaan samalla soittajaporukalla kuin edellisessä.

Vuoden vaihduttua 2003 alkuvuodesta soitot jatkuivat tutulla komppiryhmällä.

Miksauspöydässä käytettyjä kanavakohtaisia merkintöjä.

Aikaan toukokuun on nuoruusfiiliksiin luotaava biisini, johon fonit sooloineen kävi soittamassa Martti Hautsalo. Viulussa Mari Koivusalo ja koskettimissa Petri Summanen.

Tiellä oon taas, kirjoittamassani sävellyksessä on Sirpan kolmas teksti. Tutun komppirymän lisäksi Mari soitti viulut ja musetteharmonikkaa sooloineen vuoden 2000 harmoniikan soiton duettosarjan maailmanmestari Teijo Rekonen

Jääkukka teksin kirjoitti Jouko Lehtolainen ja sävellys on oma. Hannu, Jari, Petri combolla mentiin. Soolo akustisella ja kuoro-osuudet lauloi mainiosti Veli-Matti Ranta.

Tämä yö ja tunteet on puolestaan Kyösti Timosen tekstillä laulettu sävellykseni ja kitaraosat  soitettu teräskielisellä akustisella.

Pieni, oma ystäväin on viime hetkillä ja nopeasti syntyt sävellykseni.

X-Files Blues on  tekemäni biisi, joka joka ei mahtunut levylle koskapa poikkesi aika tavalla muusta materiaalista. Olin ehtinyt välillä jo unohtaa koko jutun. Tätä blogia varten penkoessa se tuli vastaan ja kymmenen vuotta arkistossa maannut backup samoista äänityssessioista eli X-Files Blues menee näin:

Soitto-osuuksien jälkeen miksasin ja masteroin levyn. Niko Mykkänen otti kuvat ja Tiina Hursti teki ley outin. Levyt painettiin maaliskuussa. Levyn julkkarijuhla oli pienimuotoinen kakkukahvittelu projektissa mukana olleille. Paikallislehti pitäjäläinen kirjoitti levystä jutun:

12.5.2003 Pitäjäläinen

Näin vuosia myöhemmin ja pitkästä aikaa levyn kuuneltuani on todettava, että se on ehdottomasti oman aikansa hieno dokumentti. Sen  kyllä voi allekirjoittaa vielä tänä päivänä.