Kaunein sana

Kaunein sana.

Tehtyäni ensi singlen alkoi 2003 nälkä kasvaa saada kokonainen levyllinen musiikkia omista lauluista. Olin kirjoitellut lauluja pöytälaatikkoon ja ajankohta alkoi tuntua sopivalle koostaa niistä kahdentoista kappaleen kokonaisuus. Näin julkaisin levyn Kaunein sana. Levyn biisejä on kuultavissa tässä blogauksessa, CD:nä sekä musiikkialustoilta.

Kaunein sana - kappaleen nuotit

Olin edellistä singleä tehdessä liittynyt kaikkiin mahdollisiin järjestöihin, joihin oli tuohon aikaan kuuluttava saadakseen julkaista ja kustantaa (kirjoittamaansa) musiikkia. Niin että kaikki tulee oikein ja voisi saada jokusen euron korvaustakin julkisesta esittämisestä. Ensinnäkin Teostoon säveltäjänä,sanoittajana sekä sovittajana. Sopimus kopiostoon painetun nuotin varalta. Ja orkesteri-ilmoitussopimus keikoilla esitetystä omasta musiikista. Kuten myös teoston NCB osastolta tallennuslupa levylle. Sopimus Gramexiin painetun levyn esiintyjä/kustantaja esityskorvausten kotiuttamiseksi oikein ja ÄKT:stä hankitut tuottajatunnukset. Niin olisi ollut energian tuhlausta nähdä moinen vaiva pelkän singlen takia.

Olimme rakennelleet kunnan avustuksella soittotiloja, joista lopulta kehittyi studio erillisine äänitarkkaamoineen. Valmistumisensa myötä 2002 tilat alkoivat toimia täydellä käyttöasteella ja levyille johtaneita äänityksiä alkoi tulla enenevissä määrin. Minä ehätin ensimmäisenä julkaisemaan täyspitkän levyn.

Mantun soittotila.

Levytys alkoi lokakuussa 2002. Ensimmäisten sessioiden komppiryhmään pyysin rumpuihin Hannu Nenosen. Bassoa soittivat Jari Mäkinotko ja Kalle Parviainen. Olin opetellut äänittämistä (josta kerron myöhemmin), joten toimin levyllä äänittäjänä ja kitaristi-laulajana. Tein myös sovitukset. Aikataulusyistä johtuen Hannu kävi soittamassa rummut ensin ja bassot otettiin erikseen. Biisit soittojärjestyksessään olivat seuraavat:

Kuva:Pitäjäläinen

Yksin illasta iltaan on hidas suffle Komppiryhmän lisäksi urkuja soitti Petri Summanen. Sanat/sävellys omat

Kaunein sana, joka on oma biisini äänitys mentiin samalla kokoonpanolla kuin edellinen. Lauloin itselleni vielä stemmoja.

Rokin räime biisi tuli kirjoitettua vanhan kunnon Elviksen Jailhouse Rockin hengessä. Bassoraidan biisiin soitti Kalle Parviainen.

Himalaja Beat joka on säveltämäni rautalanka (Instrumental Rock) Surf mentiin samalla rytmiryhmällä kuin edellinen.

Kannssas kahden kappaleen tekstin kirjoitti Sirpa Pentikäinen ja komppiryhmä Hannu rummuissa sekä bassossa Jari.

Aion tulla kotiin on kirjoittamani biisi jonka kappaleen sessioihin saatiin hyvä groove. Alla oleva viedo on paikallisen OP:n 100v juhlista jossa biisi esitettiin vajaan 2000 hengen porukalle levyn julkaisun jälkeen perustetulla bändillä.

Rakkauden siivin aurinkoon, joka oli jakson viimeinen sävellykseni, palataan Sirpan tekstiin ja beat-musiikkikuvaan samalla soittajaporukalla kuin edellisessä.

Vuoden vaihduttua 2003 alkuvuodesta soitot jatkuivat tutulla komppiryhmällä.

Miksauspöydässä käytettyjä kanavakohtaisia merkintöjä.

Aikaan toukokuun on nuoruusfiiliksiin luotaava biisini, johon fonit sooloineen kävi soittamassa Martti Hautsalo. Viulussa Mari Koivusalo ja koskettimissa Petri Summanen.

Tiellä oon taas, kirjoittamassani sävellyksessä on Sirpan kolmas teksti. Tutun komppirymän lisäksi Mari soitti viulut ja musetteharmonikkaa sooloineen vuoden 2000 harmoniikan soiton duettosarjan maailmanmestari Teijo Rekonen

Jääkukka teksin kirjoitti Jouko Lehtolainen ja sävellys on oma. Hannu, Jari, Petri combolla mentiin. Soolo akustisella ja kuoro-osuudet lauloi mainiosti Veli-Matti Ranta.

Tämä yö ja tunteet on puolestaan Kyösti Timosen tekstillä laulettu sävellykseni ja kitaraosat  soitettu teräskielisellä akustisella.

Pieni, oma ystäväin on viime hetkillä ja nopeasti syntyt sävellykseni.

X-Files Blues on  tekemäni biisi, joka joka ei mahtunut levylle koskapa poikkesi aika tavalla muusta materiaalista. Olin ehtinyt välillä jo unohtaa koko jutun. Tätä blogia varten penkoessa se tuli vastaan ja kymmenen vuotta arkistossa maannut backup samoista äänityssessioista eli X-Files Blues menee näin:

Soitto-osuuksien jälkeen miksasin ja masteroin levyn. Niko Mykkänen otti kuvat ja Tiina Hursti teki ley outin. Levyt painettiin maaliskuussa. Levyn julkkarijuhla oli pienimuotoinen kakkukahvittelu projektissa mukana olleille. Paikallislehti pitäjäläinen kirjoitti levystä jutun:

12.5.2003 Pitäjäläinen

Näin vuosia myöhemmin ja pitkästä aikaa levyn kuuneltuani on todettava, että se on ehdottomasti oman aikansa hieno dokumentti. Sen  kyllä voi allekirjoittaa vielä tänä päivänä.

Nilsiän elävän musiikin yhdistys ry vuosina 2001-2005

Sain tänä vuonna kunniakirjan toiminnastani Nilsiän elävän musiikin yhdistyksessä. Arvostan tunnustuksen tosi korkealle omalla asteikollani ja haluankin omistaa sen koko perustajaporukallemme.

Reilussa kymmenessä vuodessa on juttu alkanut unohtua, joten on paikallaan palauttaa muistiin mistä oli kyse.

9.7.2001 Paikallislehti Pitäjäläinen

Vuonna 2001 kutsuttiin noin kuuden tuhannen asukkaan Nilsiässä musiikin harrastajia ilman raja-aitoja koolle pohtimaan, kuinka paikkakunnalle saataisiin soittotiloja. Tilanne oli aivan surkea, sillä kunnassa ei ollut minkäänlaisia yhteissoittotiloja. Ja eteenkin nuoret muusikon alut kärsivät tilanteesta eniten. Ensin oli tullut lähtö mantun juhlasalista remontin alta. Sitten entisistä alkon tiloista yrityksen alta. Ja nyt siis oltiin vailla mitään tiloja, missä harrastaa bändi- tai muuta yhteismusisointia. Eikä ollut muutenkaan suuresti kehumista hujan hajan pitkin kuntaa hajallaan olevassa osin vanhassa ja rikkonaisessa äänentoistolaitteistoissa. Ja ne epämääräiset esiintymistilaisuudet olivat mitä olivat, missä sattuu ja miten sattuu. Tilanne oli kestämätön!

Osa ydinporukkaa vas. Seppo Airaksinen, allekirjoittanut,
Seppo Räsänen ja Petri Summanen.

Mukaan tuli oli niin rock-, pop-, iskelmä-, kevytmusiikki-, jazz- kuin kansanmusiikkitaustaista porukkaa. Päätettiin samantien perustaa yhdistys ajamaan muusikoiden yhteistä asiaa. Ajatuksena saada "lobbaus"ryhmä kuntapäättäjien suuntaan. Ja musiikkirajat ylittäen oli mahdollista saada joukkovoimaa.
-Nuorille musiikin harrastus on hyvä vaihtoehto kylillä pussikaljoittelun sijaan, sillä kaikki eivät halua pelata pesäpalloa. Musisoinnilla on tutkimustenkin mukaan todella paljon positiivisia vaikutuksia ihmiseen. Niinpä jo yksikin harrastukseen mukaan saatu nuori maksaa yhteiskunnalle pitkässä juoksussa takaisin säästyneinä sosiaalimenoina. Tämä oli yksi tärkeä johto ajatuksemme.

Näin nimeksi tuli Nilsiän elävän musiikin yhdistys samoista syistä aiemmin kehittyneen järjestön esikuvan mukaan. Minä tulin valituksi puheenjohtajaksi. Laadittiin säännöt ja päästiin yhdistysrekisteriin. Näin toiminta alkoi.

Kunnasta osoitettiin samantien vanhat palokunnan autotallitilat soittotiloiksi. Ne todettiin tuoreeltaan soittotilaksi kelpaamattomaksi. Joskin remontoimalla tiloista saisi ihan asialliset. Näin alettiin viikottaiset talkoot ja ryhmä vakiintui noin viidetoista hengen porukaksi.

Äänitarkkaamon ikkuna- ja oviaukko (kuvassa) olivat työläitä tehtäviä.

Paikallislehti Pitäjäläinen kertoi hankkeesta sivuillaan ja se antoi talkooryhmälle lisää pontta ajoittain horjuvaan uskoon tilojen valmistumisesta. Olihan soittotila nyt pelkkä epäsiisti pöly- ja tiilikasa. Kunnasta saatiin työkalut ja tarvikkeet.

Myöhemmin kunnan suunnassa alettiin uskoa, että kyllä nämä hullut musikantit ystävineen ovat tosissaan. Ja niin hankkeeseen alettiin vähitellen budjetoida rahaa. Suunitelmat saivat muotonsa ja sen myötä saatiin piirrustukset.

22.10.2001 Pitäjäläinen

Oli syyskuun 11 päivä vuonna 2001, kun tallien oviaukot
muurattiin tukkoon ilkivallalta suojautumiseksi.
Ihmeissään kuunneltiin uutisia maailmalta tornitajojen romahduksesta.

Syksy vaihtui vähitellen talveksi ja aherrusta jatkettiin. Kuinka ollakaan, työmaalle saatiin vuoden vaihtuessa kunnasta kaksi kirvesmiestä. Tässä vaiheessa oli hankkeen eteenpäin meno alkanut näyttää melko epätoivoiselle. Rahoituksen ja työmiesten lisäksi edistymistä vauhditti meidän porukasta koko talven mukana pelkkää harrastuneisuuttaan toiminut Seppo Airaksinen! Viikottaisia talkoita jatkettiin taas innolla ja ammattimiehet osoittivat meille tehtävät. Seuraavan kesän korvalla 2002 oli työmaalla tapahtunut ihmeitä ja ilolla saatoimme todeta valmista tulevan!

Valmistumisen myötä soittotilojen varauskirja alkoi täyttyä iloiseen tahtiin ja toiminta alkoi pyöriä täydellä käyttöasteella. Mikä oli ollut tarkoituskin. Sillä viimeistään osoitettiin hankkeen tarpeellisuus. Tilojen käyttöönottoon liittyi hieman dramatiikkaakin. Kun jotkut soittajatahot kävelivät ns. valmiiseen pöytään, mikä tietenkin oli täysin hyväksyttävää. Niin saivat kyllä sitten ihmetystä osakseen mitätöimällä kommenteillaan meidän työn täysin. 

23.5.2002 Pitäjäläinen.

Tiloihin alettiin hankkia pikkuhiljaa kunnollisia äänentoistolaitteita ja kunnostella olemassa olevia. Kunnan kanssa tehtiin sopimus joka myöhemmin on osoittautunut esimerkiksi toimintamallista myös muihin kuntiin!

Sopimuksessa kunta luovuttaa musiikkikaluston yhdistyksen hallinnoimaksi. Joka puolestaan pitää sen kunnossa kaikkien musiikinharrastajaryhmien käytettäväksi. Saaden vastineeksi kunnalta toiminta-apurahaa, jonka avulla voi mm. palkata työntekijän yleismieheksi huoltamaan ja pitämään paikat sekä laitteet kunnossa! Win-Win vai miten ne viisaat sanookaan.

Soittotila vuonna 2013

Yhdistykselle hankittiin kotisivut, valmistajanaan Henry Mikkonen. Ne taitavat olla Suomen ainoat alkuperäiset ja lähes päivittämättömänä näihin päiviin säilyneet nykyään ns. museosivustot. Äänilevytoiminnan tiloissa pääsi korkkaamaan allekirjoittanut.

Aluksi tilassa oli suojeluskunnan eli manttaalitalon alkuperäiset putkat. Sittemmin täällä toimi naisten sekä miesten vessat. Vimeisimmäksi tilaan valmistui äänitarkkaamo vuonna 2002

Alettiin järjestää mitä moninaisinta musiikkiin liittyvää. Nuoriso-orkesteri tuli perustettavaksi yhdistyksen osastoksi. Konserttimatkoja järjestettiin, esiintymisiä bändeille, äänentoistopalvelua tilaisuuksiin, jopa tanssit pidettiin. Palkattiin tiloihin kerho-ohjaaja/talonmies/yleismies, hankittiin kalustoa, äänitettiin levyjä. Saatiin nuorison taidetapahumaan mukaan menestystä hankkinut Flash bändi ja lukemattomia muita treenasi soittotiloissa ahkerasti.

12.11.2003 Pitäjäläinen

3.6.2004 Pitäjäläinen,
ensimmäinen "kesäkauden" avajaiset

 Vuonna 2004 toiminta jatkui edelleen vilkkaana ja ja kehitettiin mm. manttu-rock sekä kesäkauden avajaiset-tilaisuus satamaan. Jotka tapahtumat ovat taineet jäädä pysyvämminkin ohjelmakalenteriin. Kehiteltiin ohjattuja bändikerhoja koulun toimintana ja yhdistyksen toimesta hyvin ennakkoluulottomasti. Toimivia resursseja mahdollisimman tehokkaasti hyödyntäen "crossover" hengessä ja nurkkakuntaisuutta vältellen. Oli äänityönkurssia lukioon ja mitä kaikkea muuta.

Olin tämän kovasti elävän musiikin yhdistyksen puheenjohtajana vuoden 2005 alkupuolelle asti. Samalla hoitelin muusikon työtä itseäni yhä vähemmän säästellen. Sitten oli pakko painaa jarrua, rauhoittaa tahtia ja järjestää elämään palautumisaikaa.

Nilsiän elmun saattoi jättää hyvillä mielin seuraavan pj:n käsiin. Toiminta oli saatu vakiinnutettua tukevalle mallille! Ja ilolla voi todeta asianlaidan olevan niin vieläkin, yli kymmenen vuoden päästä. Nilsiän Elmu Ry toimii hienosti edelleen. Niin, vierivä kivi ei sammaloidu.

Perimätarina

Savotar numerossaan 28.7.1910 no 82 s3 kirjoittaa samasta Pentikäisten suvun perimätarinasta mistä aiemmin kirjoitin blogissani Isien isät. Juuri löytämäni leike siis vahvistaa tarinan olemassaoloa! Savottaressa se menee näin:

Yhtä ja toista

Kahvia ei entiseen aikaan käytetty niin viljalta kuin nykyisin, jolloin sitä pitää olla kolmasti päivässä; muutoin eivät työmiehet talossa pysy. Nilsiän pitäjässä oli erään Pentikäisen vaimo noin 50 vuotta sitten varannut lapsisaunoihinsa kahvia puoli naulaa. Siitä ne lapsisaunat juotiin ja loput pani vaimo talteen niin kauaksi kunnes näkisi tulisiko pojasta mies vai ei. Kului vuosia. Pojalla oli useita setiä ja eräänä päivänä hän säästöillään osti näiden osat yhteisestä tilasta. Silloin etsi äiti kahvit säästöstä ja keitti ne harjaisiksi. Mutta kaikille ei sitä olisi riittänyt. Silloin hän meni ja lämmitti saunan, kutsui kaupantekijät sinne ja löi kahvilla löylyä. Niin saivat siitä kaikki osansa.

Pentikäisen suku on muuten tullut Nilsiään, Halunan kievarin paikalle Inkeristä, sotaväen ottoa pakoon, ja oli suvun nimi Kivekäs. Kuopion kirjoihin otettaessa se muutettiin Pentikäiseksi, kun Kivekäs on täällä outo nimi.

Käsintehty TS-808 kitarapedaali

Minulla tuli vuonna 2008 vaihe, jolloin halusin alkaa käyttää lukemattoman monien kitaristien (esim. Stevie Ray Vaughanin aikanaan) suosimaa klassikko Overdrive-säroefektiä nimeltään Tube Screamer TS-808. Ja kuten arvata saattaa, niin ne alkuperäiset vanhat "Vintage" pedaalit ovat arvossa arvaamattomassa. Vepsäläisen Karilta sitten kuulin, että on mahdollista saada samaa soundia järkevään hintaan itse tekemällä!

 Himoittu Ibanez Tube Screamer TS-808 säristin.

Haa! Tässäpä olisi ratkaisu pulmaan. Custom Sounds välittää builtyourownclonen eli tuotenimeltään B.Y.O.C rakennussarjoja, ja kun on tullut harrastettua tähän ikään myös juotosliitosten tekoa. Niin ei kun rohkeasti tilausta tekemään. Onhan omatekemässä muutenkin aina se tietty "fiilis".

Pikkupaketti tuli viikon kuluessa postissa ja innokkaasti tutkimaan, että mitä sitä tulikaan tilattua. Selvisi rakennussarjan olevan viimeisen päälle laadukas! Piirilevyllä komponenttien paikat oli merkitty selkeästi. Metalliosat täysin sopivat ja sarjan valmistajan kotisivuilta sai tulostaa pdf tiedostona täydellisen rakennusohjekirjasen osaluetteloineen. Ja autenttisuuden takaamiseksi komponentit olivat täysin samat kuin alkuperäisessä, tavoitelluimmassa versiossa. Jossa mm. käytettiin JRC4558D lastua eli IC-piiriä! 

Eikä tässä vielä kaikki "boutique builders"ejä ajatellen mukana oli muutama modifiointi vaihtoehto komponentteineen sekä vinkkejä. Yksi huono puoli sarjasta löytyi. Se että kaikki oli pelkästään Englannin kielellä. 

Yksi ilta meni laitetta kootessa. Muuta ei tarvittu kuin huolellisuutta ja hieman sorminäppäryyttä. Ja voilaa, säristin oli valmis!

Ismon TS-808 klooni modauskomponentteineen sekä manuaali.

Seuraavassa linkissä on soittoani pedaalin valmistumisen ajalta tuoreeltaan

Bendix - Laiskotellen.

Kitara: Fender Telecaster U.S.A. Seymour Dunchan Hot tallassa.

Efektit: TS-808 (100% handmade)

Vahvistin: Voima 405

Ja tuoreempaa soittoani 

Saunaband - Mies matkallaan. Intro aloitus, oikealta soittaen sekä soolo.

Kitara: Gibson ES-355

Efektit: TS-808 (100% käsityö)

Vahvistin: Voima 405 

Nyt kun olen testaillut laitetta viiden vuoden ajan, voin suositella pakettia muillekin juotostöitä harrastaville kitaristille. Tähän saakka laite on ollut täysin huoltovapaa! :)

Nilsiän kiertävä veistokoulu 1894-1906

Luettuan kirkkoarkkitehti Stenbäckin artikkelin - Kolme kirkkoa Nilsiään hän mainitsi paikkakunnan olevan tunnettu paitsi Juantehtaastaan, niin suuresta köyhyydestään, kuten myös Helsingiuksen perustemasta veistokoulusta. 

Juantehtaan ymmärrän, sillä kuuluihan se vielä tuolloin suureen Nilsiän pitäjän alueisiin. Ollen myös tehtaana koko pohjois-savon kautta aikain vanhimpia ellei peräti vanhin. Noihin aikoihin vallinneen suuren köyhyyden ymmärrän myös esim. samaa artikkelia pitemmälle lukiessa tai aiempien vuosien uutisointia lukiessa.

Kun taas "Helsingiuksen perustamasta veistokoulusta" en ole koskaan kuullutkaan. Niinpä sitä täytyi alkaa tutkimaan. Selvisi että mainittu Helsingius oli eräs valtion "vaivaisenhoidon tarkastajista", minkä lisätehtäväksi oli annettu järjestää ja rahoittaa kotiteollisuustyötä sekä koulutusta nälkäalueilla. Siis köyhyyden ja nälän torjumiseksi käsityöteollisuutta. 

Kesäkuussa 1894 haettiin kierävään käsityökouluun opettajaa ja saatiin 19 hakijaa. Mukana oli myös Paavo Pentikäinen Nilsiästä.

12.12.1894 Uusi Suometar numerossa 290 kerrotaan suraavaa:
- Suomen yleisen käsiteollisuusyhdistyksen johtokunta päätti viime kokouksessaan suostua Nilsiän kunnan pyyntöön, että mainittuun kuntaan perustettaisiin kutomakoulu ja koulu veisto-opetusta varten. Yhdistys ylläpitää siten ensi vuoden alusta kymmenen käsityökoulua, nimittäin yhden kutoma- ja yhden veistokoulun Nilsiän, Pielisjärven, Ilomantsin ja Kautolan kunnissa, kutomakoulun Kaavin ja veistokoulun Enon kunnassa.

29.11.1895 Uusi Suometar numerossa 278 kertoo vuorostaan:
Suomen yleisen käsiteollisuusyhdistyksen vuosikokous
oli eilen illalla Seurahuoneen 35:ssä. Kun yhdistyksen toimintavuosi sen sääntöjen mukaan luetaan Syyskuun 1 päivästä, käsitti johtokunnan antama vuosikertomus silloin päättyneen toisen työvuoden. Vuosikertomuksesta otamme tähän pääkohdat. 

"Samoin kun edellisenä on yhdistys nyt päättyneenäkin vuonna kannattanut sekä veisto- että kutomakouluja eri osissa maatamme, vaan on niiden lukumäärä tänä vuonna ollut kaksinkertainen edelliseen verraten, sillä nyt on ollut toimessa kaikkiaan 10, edellisenä ainoastaan 5. Kun tähän tarvittavat varat ovat otetut siitä rahastosta, jonka hätäaputoimien keskuskomitea on yhdistykselle lahjoittanut, ovat mainitut koulut, sääntöjen mukaan, keskuskomitean lahjoituskirjasta, jota edelliseen vuosikertomukseen on kokonaisuudessaan otettu, olleet ase-

tettuina semmoisiin, viime hätävuosien kohtaamiin kuntiin, jotka johtokunnalta ovat pyytäneet kouluja perustettaviksi. Kunnat puolestaan ovat tästä tarkoituksesta myöntäneet koululle vapaat huoneet, lämmön ja valon, vaan muuta aineellista apua eivät nämät koulut juuri sanottavasti ole paikkakunnalta saaneet.

Nyt toimessa olleet koulut ovat seuraavat: veistokoulu Ilomantsissa, Enossa, Kaukolassa, Pielisjärvellä ja Nilsiässä sekä kutomakoulu Ilomantsissa, Kaukolassa, Nilsiässä, Kaavilla ja Pielisjärvellä..."

..Nilsiän veistokoulun opettajana on ollut käsityön-opettaja Taavi Pöyry...

Turun puuseppäin-, sorvarein- ja kuvanveistäjäin-ammattiyhdistys. no 1 painatti laatuaan ensimmäisen kalenterinsa vuonna 1898.

Uusi Suometar no 157A 19.06.1900 numerossa oli laajasti käsiteltynä uutisaihe "Ensimmäinen yleinen käsiteollisuus kokous". Valiokunnan kokouksessa pohdittiin käsityön opetuksen järjestämistä Suomessa monelta suunnalta alustajinaan mm. T. Pöyry käsitellen aihetta "kiertävät veistokoulut". Siinä hän suositteli kiertävien koulujen muuttamista kiintonaisiksi kouluiksi. Keskeustelun jälkeen valiokunta kuitenkin katsoi kiertävien koulujen olevan tarkoitustaan vastaavia ja kokous yhtyi tähän yleiseen lausuntoon.

29.06.1904   Päivälehti no 124 viitattiin neljä vuotta aiemmin olleeseen valiokunnan kokoukseen käsityökouluasiaa uudestaan käsiteltäessä. 

 

 

Kaksi vuotta Stenbäckin artikkelin jälkeen, kun Nilsiän kirkkokin alkoi valmistua kirjoitti 14.3.1906 Pohjois-Savo no 31 vielä Maaseudulta tulevissa uutisissa Nilsiän veistokoulusta seuraavaa:

Nilsiä

Kiertävä käsityökoulu, joka on toiminut Pieksällä maanvilj. Urbanus Savolaisen talossa tämän vuotta, loppui tämän kuun 10 päivänä. Koulussa on ollut työssä kaikkiaan 22 oppilasta. Töitä on tehty yhteensä 100 kpl., niiden joukossa näkyi suuriakin, niinkuin piironki, 3 sohvaa, 2 vaatekaappia, 1 ruokakaappi, 2 kärryt, sänkyjä, pöytiä, pesukomuuttia ym. Yleensä on tehty huonekaluja. Opettajana on toiminut hra L.V. Simonen. Koulun lopettajaisiksi leikittiin ja virvokkeita nautittiin. Puheessaan, jonka piti maanvilj. Otto Ahonen, kiitti hän

opettajaa ystävällisyydestä ja innokkaasta työn johtamisesta, jolla hra Simonen on saavuttanut kaikkien oppilaittensa jakamattoman suosion. Puhuja kiitti myös Kuopion läänin Maanviljelysseuraa koulun toimeenpanosta paikkakunnalla ja lausui toivomuksenaan, että tällaisia veistokouluja tiheämmin paikkakunnallamme pidettäisiin, koska näkyy tämänkin koulun elämästä, että harrastusta käsiteollisuuteen se vain lisää. Puheeseen vastasi opettaja Simonen, sanoen ei ansainneensa mistään kiitosta, sanoi vain tehneensä, minkä nuorena ja vähemmän kokeneena on voinut tehdä. Kiitti oppilaita uutteruudesta ja toivoi ettei unohtaisi näitä tarpeellisia päiviä, joita yhdessä on vietetty Pieksällä.

Maininnat Nilsiän veistokoulusta julkaisuissa päättyvät tähän. Kiertävät veistokoulut päättyivät perustetun kunnallisen koululaitoksen myötä. 

Hinnasto N:o 17 koulukalustoja veistokalustoja työkaluja , Sortavala   01.01.1934 kun työskenneltiin vielä samanlaisilla höyläpenkeillä kuin muutamaa vuosikymmentä aiemmin.

1902-1906 Köyhyys, Lastukosken kanavointityöt ja liikenneolojen koheneminen Nilsiän seudulla

5.4.1902 Mikkelin Sanomat uutisoi numerossaan 38 Nilsiän emäseurakunnassa ja ympäsristökunnissa Kaavilla sekä Rautavaaralla vallinneesta kurjuudesta seuraavasti:

Juan tehtaan asioista on puhuttu tässäkin lehdessä jo aikaisemmin verrattain paljon. Kuten tunnettua sanotun tehtaan työväestöstä joutunut suurin osa työttömäksi ja sen tähden, kun muita ansioita ei näinä ahtaina aikoina ole, kärsii nyt hätää. Suomettaren toisessa numerossa on tehty selkoa hädän syistä erään ylhäisen virkamiehen kirjeen mukaan. Otamme tähänkin selvityksiä sanotusta kirjeestä:
Hän koskettelee ensin niitä syitä, jotka ovat vaikuttaneet, että nykyään melkein koko irtain väestö yllämainituista kunnista kärsii mitä kovinta hätää. Ennen kaikkea on siihen vaikuttanut töiden lakkaaminen Juan tehtaalla, kun on malminnostokin tehtaalle kuuluvista

järvistä, hiilipuiden, polttopuiden ja tukkipuiden hakkuu tehtaan metsistä kokonaan pysähtynyt. Niin ikään ovat Kotkan, Viipurin ja Kuopion sahayhtiöt melkein kokonaan lakkauttaneet tukkipuiden ajon yhtiöiden mainitsemista pitäjistä omistamista metsistä. Hätään on vaikuttanut myöskin viime vuosien huonot olot ja ahtaat raha-ajat, niin etteivät tilallisetkaan jaksa teettää suurempia maatöitä, vaikka se tövoiman alhaiseen hintaan nähden nykyään olisi kylläkin edullista.

Hallitus on tosin hädän häätämiseksi määrännyt varoja noin 35000 mk maanteiden rakentamista varten Nilsiässä ja Kaavilla. Mutta näihin töihin voidaan ryhtyä vasta sulan aikana, siis parhaassa tapauksessa toukokuun loppupuolella, jotenka apu tulee liian myöhään, jota paitsi nämät tiet ovat niin syrjässä, että kovimmassa hädässä

oleville tulee olemaan työmaalle matkaa 30-40 kilometriä. Kun päivärahakin on määrätty niin alhaiseksi kuin 80 penniä, ei siitä vaimolle ja lapsille lähetettäväksi suuria riitä. Jos olisi, sanoo kirjeen kirjoittaja, hyväksytty tehty ehdotus Lastukosken kanavoimisesta sekä Syvärin ja Vuotjärven väylien perkkaamisesta, niin olisivat näistä töistä hyötyneet kaikki hätää kärsivät. Ja yleinen mielipide kuuluu olevan kunnissakin se, että jos näihin töihin olisi ryhdytty, niin ei muita hätäaputöitä oli tarvittukaan.

Tehokkaampi on sitä vastoin ollut se toimenpide, kun vaivaisenhoidon-tarkastajain käytettäväksi yleisistä varoista asetettiin 18000 mk kotiteollisuustöiden järjestämiseksi nälkäseuduilla. Nämät työt ovat täydessä käynnissä ja vaikuttavat jossakin määrin hädän lieventämiseksi.
Juan tehtaalla on keskusapukomi-

tea ja sillä alaosastoja Kaavin, Rautavaaran ja Nilsiän kirkonkylissä. Tämä järjestelmä on takeena siitä, ettei apurahoja tule almuina jaetuksi, vaan että rahoja annetaan ainoastaan tehdystä työstä. Mutta kun senaatin myöntämästä apurahasta suurin osa jo on käytetty ja kevättä vielä kestää hädän yhä kasvaessa, ei pitkällekään päästä ellei varoja saada lisää.
Kun Juan tehdas oli käynnissä, antoi se työtä 400 hengelle. Nykyään on vielä työstä noin 150 henkeä alhaista päiväpalkkaa vastaan. Niillä ei ole mitään hätää. Tehtaan tiluksilla, metsissä, vesillä ym. sai ennen työtä 1000 henkeä. Nämät ynnä heidän vaimonsa ja lapsensa, yht. noin 5000

henkeä, kärsivät nyt mitä kovinta puutetta. Kaikkiaan voipi suurempaa tai vähempää hätää kärsivän väestön Nilsiässä, Kaavilla ja Rautavaaralla laskea noin 15000 hengeksi.
"Että hätä todellakin on suuri" jatkaa kirjeenvaihtaja "sen olen omin silmin nähnyt. Suurin on se Rautavaaralla, Nilsiän ja Kaavin pohjoisosissa sekä Juan tehtaan seudulla. Kävin muutamissa tuvissa. Eräässäkin, jossa asui kaksi perhettä ynnä heidän 7 lasta, ei ollut enään muuta syötävää jälellä kuin kaksi leipää. Miehet olivat epätoivoisia ja sanoivat käyvänsä mihin työhön hyvänsä, kun vaan työtä olisi saatavissa.

Kaikkialla olisi ryhdyttävä mitä pikaisimpiin avunkeräyksiin, sillä hätä yhä kasvaa, ja kesään on vielä useampia kuukausia. Paikkakunnallamme olemme myöskin kuulleet jo kehoituksia avunkeräyksen toimeen panemiseen.
Paikkakuntamme yleisö ei varmaankaan ole unohtava maamme hätääkärsiviä, vaan on varojensa mukaan avustettava poloisia. Tämän lehden toimistoon on valmistettu lista, johon sopii merkitä avustukset, ja teemme niistä tilin lehdessä sen mukaan kuin avustuksia merkitään. Toimitus lähettää kerääntyneet varat "keskusapukomitealle" Nilsiään.

5.7.1904 Otava lehti uutisoi asioiden edistyneen:

Lastukosken kanavalla Nilsiässä ovat työt edistyneet niin pitkälle, että kanava, jota tulee noin 1/4 km:n pituiseksi, on koko alaltaan useita metriä syvältä kaivettu korkeimmasta kohdasta kenties n. 6 m. Pari kolme metriä pitänee vielä kaivaa, jotta vettä tulisi kylläksi laivojen kulkea. Kanavaan tulee kaksi sulkua kamarin kahden puolen. Kanavan kautta aukeaa laivakululle n. 5 peninkulman pituinen reitti Juantehtaalta Syvärin päähän, Jumisen kylään. Sen kautta tulee edistyksestä jälellä oleville "Syvärin takaisille" melkoista mukavampi pääsy Kuopioon, varsinkin kun Juantehtaalta on nyt hevosrautatie Karjalankosken laiturille, josta taas on suoranainen laivakulku Kuopion kaupunkiin. Tähän asti on Syvärinlahtelaisten ollut hyvin vaikea Kuopioon vieville laivoille päästä, kun kirkonkylän kautta on ensin laivamatka ja sitten 2 peninkulmaa pitkä hevosmatka Pieksänkoskelle, tai, jos tahtoivat vesiteitä kulkea oli toimitettava uusi lastaus Lastukoskella missä veneen saanti oli epävarma. - Töitä Lastukoskella ja syvennyksiä Syvärin salmissa johtavat insinööri Jr. Nyberg

Kotimaa lehden 30.6.1906 numerossa 74 kerrottiin jo kanavan suotuisista vaikutuksista:

- Pisanmäellä ja Paavo Ruotsalais-vainajan Syvärin saaressa olevalla kotipaikalla käynti on tänä kesänä tullut varsin mukavaksi, kun Vuotjärven ja Syvärin seliä kyntämään on saatu, sittenkuin Lastukosken kanava viime syksynä valmistui, uusi nopeakulkuinen höyryalus "Syväri" Sen kulkuvuorot on järjestetty sillä tavoin, että kun matkustajat saapuvat Kuopiosta laivassa Karjalankoskelle, niin siitä heti viepi Juantehtaan juna Vuotjärven rantaan, jossa "Syväri" on päivät odottamassa. Yön seutuna välittää "Syväri" ja toinen höyryvene "Nilsiä" matkustavat Nilsiän kirkolle ja Syvärin pohjoispäähän asti ja joutuu takaisin aamulla juuri kun juna lähtee Juantehtaalta Karjalankoskelle, jossa Kuopioon menevä laiva "Karjalankoski" on odottamassa. Kuopiosta käsin siis pitäytyy mukavasti noissa merkkipaikoissa 1 1/2 vuorokaudessa. Arvattavasti varsinkin Paavo Ruotsalaisen kotipaikka saapi piakkoin nähdä paljo vieraita, sillä "herättäjä"yhdistys pitää tällä kertaa vuosikokouksensa Nilsiässä heinäk. 5 p:n tienoilla. Pisanmäelle taas hommaa matkailijayhdistys matkailijain mukavuudeksi paviljonkia, niinkuin sanomalehdessä on näkynyt. - U.S.

1893-1895 Köyhyyttä ja seurakunnan jakosuunnitelmia Nilsiässä

  

Vuoden 1893 Savo-Karjalan tammikuun numerossa 4 kerrotaan seuraavaa: 



Hätäapujauhoja on Nilsiään keskustoimikunnan huolenpiteistä saapunut tämän vuoden alusta jaettavaksi sata säkkiä. Nämät jauhot ovat jaetut paikallishätäaputoimikunnan kautta asianomaisesta käskystä kunnan pohjoisiin 14 kinkeriin, joissa nälänhätä alkaa olla suuri. Nämä kinkerikunnat olivat jaetut tämän avun saannin suhteen siten että 1:sen luokan 6 kinkeriä on saanut 9 säkkiä, 2:sen luokan 6 kinkeriä 6 säkkiä ja 3:nen luokan 2 kinkeriä 5 säkkiä. Myös on Nilsiään saapunut Rouvasväenyhttöltä Kuopiosta 1


säkki vaatteita, jonka sisältö myös on jaettu suurimpiin kinkereihin alastomuuden verhoksi.

Samassa lehdessä kerrotaan emäpitäjä Nilsiän ja siihen kuuluneen Juan tehdasseurakunnan tilastoja:

Ju'an tehdas-seurakunnassa on viime kuluneella vuodella tapahtunut seuraavat muutokset: syntynyt: mp (miespuolista) 9, wp (waimopuolista) 13, yhteensä 22, joista ei yhtään lehtolasta. Kuollut  mp. 7 wp. 5 yhteensä 12; syntyneitä siis 10 enemmän kuin kuolleita. Seurakuntaan muuttanut mp. 13 wp. 19 yhteensä 32. Seurakunnasta muuttasnut mp. 10, wp. 13 yhteensä 23. Seurakuntaan muuttaneita 9 henkeä enemmän kuin seurakunnasta muuttaneita. Seurakunnan henkiluku on nykyään 652 henkeä, joista 303 mp. ja 349 wp., jota paitsi seurakuntaan kuuluu joukko Nilsiän emäseurakunnassa kirjoilla olevia työmiesperheitä - Kreikkalais-katoliseen uskontoon kuuluvia asuu täällä alun toistakymmentä henkeä.
Nilsiässä vuonna 1892 Syntyneitä: 263 mp., 253 wp., joista äpärälapsia 18 mp. ja 25 wp., siis joka kahdestoista syntyneistä; kuolleita: 167 mp., 164 wp; avioliittoja purkaantunut 48 miehen ja 37 vaimon kuoleman kautta; seurakuntaan muuttaneita 71 mp. ja 35 wp sekä poismuuttaneita 86 mp., 101 wp.; seurakunnan väkiluku oli lisääntynyt 81 mp. ja 85 wp. eli yhteensä 166 hengellä. Avioliittoon vihittyjä: 70 pariskuntaa eli noin puolta vähemmän kuin viime vuonna. Nilsiän koko väkiluku on yli 17000 henkeä.

Kahden vuoden päästä 1895 saman lehden numerossa 9 kerrotaan päätetystä seurakuntajaosta:

Nilsiän pitäjän jakoasia. Kirkkokokouksessa kuluvan tammikuun 12 päivänä päätti Nilsiän seurakunta, että sanottu avara ja väkirikas pitäjä on jaettava kolmeen kirkkoherrakuntaan. Tulevien seurakuntien rajat määrättiin seuraavaisesti:
Wanhan eli keskus Nilsiän muodostavat seuraavat kylät: Haluna, Hipanlahti n:o 1 puolet 2:sta sekä n:o 4, Jumis n:o 3,4,5 sekä osa n:o 10 Kaaraslahti, Koivumäki, Konttimäki, Kuuslahti, Lukkarila, Lukkarilansaari, Niinimäki, Nilsiä, Onkivesi, Pajujärvi, Palois 9,10,11 ja 12 Pieksä n:rot 1,2,3, Heikki Heikkisen tila n:rot 4,5,6,7,11 Heikki Savolaisen tila 12 ja 13, Reittio, Ruokonen, Sänkimäki, Sydänmaa n:rot 1,2,3 (paisti Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tila n:rot 4,5,6,8 ja 9), Urimolahti, Vuotjärvi paitsi n:rot 8 ja 9 eli noin 37 manttaalia joissa on noin 9000 asukasta
Pohjoisseurakuntaan, jonka kirkko määrättiin rakennettavaksi Kangaslahden kylään, tulisi kuulumaan Jumis n:rot 1,2,6,7,8,9 ja 10 Samuli Rönkön perillisten tila sekä 11, Keyritty, Korpijärvi, Kärsämäki, Palois n:rot 1,2,3,4,5,6,7 ja 8, Palonurmi, Siikajärvi, Suojärvi, Syvärilä sekä Vuotjärvi n:rot 8 ja 9 jossa on noin 19 manttaalia ja noin 4500 asukasta.

Eteläseurakuntaan, jonka kirkko on sijoitettava Muuruveden kylään kansakoulun tienoille, määrättiin: Akonpohja, Akonvesi, Hipanlahti n:o 2:sta puolet ja n:o 3, Murtolahti, Muuruvesi, Pelonniemi, Pieksä n:o 3 Lassi Heikkisen tila, 8,9,10 Pekka Heikkisen tila 14 ja 15 Sydänmaa n:o 3 Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tilat sekä n:o 7, Vehkalahti, Vehkasaari ja Västinniemi. Näissä kylissä on asukkaita noin 4700 henkeä ja 18 manttaalia.
Wanhaan eli keskus Nilsiään esiteltiin Lapinlahden pitäjästä Alapitkän ja Aittajärven kylien alueista ne n:rot jotka ovat Nilsiän rajojen sisäpuolella.
Etelä eli Muuruveden pitäjääsen ehdotettiin Kuopion pitäjästä Pelonniemen, Ryönän ja Kotasalmen kylien alueista ne osat, jotka ovat Nilsiän pitäjän rajojen sisäpuolella sekä Lohilahden Honkatalo ja Rissalanrannan kalliotalo.
Kokouksessa esiintyi tuomiokapitulin määräämänä puheenjohtajana pastori J. Holström Ju'antehtaalta sekä läänin kuvernöörin asiamiehenä Nilsiän piirin ruununnimismies, kuvernementin sihteeri  J.V. Walldén.

1904 - Kolme kirkkoa Nilsiään, kirjoittanut Josef Stenbäck

Etsiessäni tietoja kirkosta johon alkuperäisen puusisustuksen urakoi isoukkini veli, puuseppämestari Paavo Pentikäinen. Bongasin tämän seuraavan artikkelin. Tässä yli sata vuotta sitten julkaistussa, eli 2.7.1904 Mikkelin Sanomien lauantain numerossa 72 sivulla kolme lainataan arkkitehti Josef Stenbäckin Zenifer lehteen kirjoittamaa artikkelia:

 

Kolme kirkkoa Nilsiään

"Zenifern" lehdessä kirjoittaa arkkitehti J. Stenbäck:
"Kuopion takana" on  paljonpuhutusta Juantehtaastaan, Helsingiuksen perustamasta veistokoulustaan ja suuresta köyhyydestään tunnettu Nilsiä.

Nilsiän pitäjä on useata ruhtinaskuntaa laveampi. Sen kirkko on tosin "keskellä kylää", mutta jos köyhä salomaan torppari pitäjän pohjoisimmasta kärjestä, mistä se koskettelee Kajaanin kihlakunnan etelärajaa, tahtoo tehdä kirkkomatkan, niin lähtee hän kotoa torstaina, vaeltaa pitkin nevasiltoja ja joutaa vastassa olevien järvien yli koko perjantain ja puolen lauantaita, jolloin hän vihdoin saapuu perille, kirkonkylään missä kauppapuodit, pappilat, nimismies,



 "afronohvit" sekä kaikki muut korkeat herrat ja virkamiehet asuvat. Kun matkamies on toimittanut asiansa näiden luona ja sekä omaan lukuunsa että naapurien ja tuttavien puolesta tehnyt kauppiaissa pikku ostoksensa, ja kun hän pitäjän vanhasta rappeutuneessa puukirkossa on sunnuntaina kuullut saarnaa ja vahvistanut sieluaan, lähtee hän maanantai-aamuna kotimatkalle, polkee soita koko tiistain ja saapuu lopulta kotiin keskiviikkona, mukanaan kotiväelle ja naapureille kirkonkylän tuomisia ja ison maailman kuulumisia - torstaina kenties lähteäkseen uudelle kirkkomatkalle, jos tarvis tulee. Ja pitäjän vastaisesta päästä, missä on kunnollisisa maanteitä ja säännöllinen höyrylaivayhteys läänin pääkaupungin kanssa, on vanhastaan tapana, että palkolliset pidättävät rahapalkan ja parsselien lisäksi itselleen yhden kirkkomatkan vuodessa talon hevosella ja ajopeleillä.








  
Tämän suhdattoman suuren seurakunnan jakaminen oli suotava muistakin syistä kuin kirkkomatkojen hankaluuden vuoksi. Olivathan kaikki kunnalliset ja seurakunnalliset asiat järjestettävät yksinomaan muutamien kirkonkyläläisten huostaan, mutta jakamisen kautta uudet kirkonkylät muodostuvat uusiksi henkisiksi ja taloudellisisksi keskuksiksi.
Ei siis ole Nilsiän suurelle yhteiskunnalle mikään pieni edistysaskel, että se pian jakautuu kolmeksi uudeksi seurakunnaksi - Nilsiäksi, Muuruvedeksi (sisältäen Juantehtaan alueet), ja Varpaisjärveksi - jotapaitsi muutamat tilat tulevat liittymään siihen osaan Kuopion pitäjää, jota vastaisuudessa on kutsuttava Kasurilan (tahi Siilinjärven) seurakunnaksi, ja muutamat kyläkunnat yhtyvät Rautavaaraan. Mutta saattaahan jakaantuminen viipyäkin: se nimittäin riippuu nykyisen kunnioitetun kirkkoherran, rovasti Dahlströmin kuolemasta. Mutta rovasti on sitkeä vanhus ja tulee vielä kauvankin kajahuttelemaan valtavata ään-

tänsä Nilsiän kirkkomäen yli, vaikka on jo 70-vuotias. Mutta jotta kuiteniin kaikki olisi valmista pesäeroa varten, ovat muuruveteläiset ja varpaisjärveläiset kiiruhtaneet rakentamaan kumpikin oman kirkkonsa ja pappilansa. Eivätkä emänilsiäläisetkään ole tahtoneet olla huonommat, vaan ovat hekin teettäneet piirustukset uutta kirkkoa varten ja äskettäin alkaneet sitä rakentaa.
Wanha kysymys: rakennetaanko kirkko puusta vai kivestä? ei merkillistä kyllä tullut köyhästä Nilsiästä puheeksi muualla kuin Varpaisjärvellä, uusien seurakuntien köyhimmästä. Muuruvedellä oli kysymys vain tiilen ja harmaakiven välillä; valituksi tuli v. 1901, minun tarkastettuani olosuhteita, mitä kaunein vaaleanharmaa harmaakivi, jota oli helppo louhia kaikkiin suuntiin. Varpaisjärvellä, seuraavana vuonna, oltiin alussa melkein järkiään puun puolella, vaan siellä käytyäni oltiin yksimielisiä siitä, että kirkko oli sentäänkin kivestä rakennettava.

Seudun kivisuhteita lähemmin tutkittaessa huomattiin kuitenkin monien koeporaustenkin jälkeen vaikeaksi löytää soveliasta kivilajia, kunnes oli tyytyminen noin 5 kilometrin päässä kirkolta olevaan välttävästi käyttökelpoiseen tummaan harmaakiveen.
Sain toimekseni rakentaa molemmat kirkot. Urakkasumma Muuruveden kirkosta, 1200 istumapaikkaa varten, on 106500 mk ja Varpaisjärven kirkosta, noin 900 istumasijaa varten, 89100 mk., mihin urakkaan eivät kuulu kellot, urut ja kynttiläruunut. Kirkot ovat nyt jokseenkin valmiita.
Nilsiän emäseurakunnalle oli vuosia takaperin tehty Kiseleffin arkkitehtuuritoimistossa piirustukset 2500 istumasijan tiilikirkkoa varten. Seurakunnan jakaannuttua useampiin pienempiin ei enää niin suurta kirkkoa tarvittu, eivätkä seurakuntalaiset olleet olleetkaan kiireissään, kun toivottiin vanhan puukirkon kestävän vielä muutamia vuosia. Mutta helluntaina v. 1902

sattui ukkosilma rankkasateineen, ja keskellä saarnan alkoi toinen raskas vesipisara toisensa perästä pärskyä rovastin paljaalle päälaelle ja hänen levitetyille papereilleen. Rovasti kokosi muistiinpanonsa, astui alas saarnastuolista ja pitkitti esitelmäänsä alttarilta. Seurakunta otti tapahtuman taivaanmerkiksi siitä, että oli aika rakentaa uusi kirkko. Minä sain toimittaakseni piirrokset ja sitte rakentaakseni kirkon urakalla rakennusmestari Birlingin kanssa, Kurikasta. Nilsiässä tarjoutui rakennusaine, jota ei ole vielä milloinkaan käytetty Suomessa: melkein puhdas, valkea kvartsiitti-hietakivi. Noin 8 kilometrin päässä kirkolta alkaa nimittäin vuoristo, jonka muodostaa tämä yhtä kaunis kuin kova ja

kestävä kivilaji. Tavattomasta kovuudestaan huolimatta on sitä saatu louhituksi yhteen suuntaan. Permantoja on eräästä saman kivilajin muunnoksesta laitettu naapurikirkkoihin, ohuina levyinä; liuskat ovat hyvin miellyttävän näköisiä. Kulkuneuvojen parannuttua - kun Lastukosken kanava valmistuu - saadaan Tarpisenmäen kiveä vielä nähdä loitommallakin.
Nilsiän kirkkoon tulee 1200 istumapaikkaa. Urakkasumma on 115000 mk.