perjantai 11. joulukuuta 2020

1972-1975 Stagg SG (MIJ)

Olen joskus miettinyt että olisi kiva saada käsiin vielä kerran kautta aikain ensimmäinen omistamani kitara. Tai sitten mahdollisimman lähelle samanlainen soitin. Silloin tällöin olen sitten käynyt katsomassa muusikoiden.netissä onko näitä liikkeellä. Ei ole ollut, paitsi muutama viikko sitten tuli ensimmäistä kertaa vastaan ja vieläpä kaksin kappalein! Toinen oli täydellisen samannäköinen, toisessa taas oli pieniä eroja. Myyjä ei tiennyt kitarasta mitään muuta kuin että se on tullut hänelle "böndeltä" eli jostain keskeltä ei mitään. 

Stagg vuosimalli 1972-1975

Samalla tajusin että nythän eletään 40-vuotis"taitelija"juhlavuotta! Hehe! Ensimmäinen soittimeni silloin vuonna 1980 oli reilun viisi vuotta vanha Stagg eli muutaman vuoden päästä se on 50-vuotias kitara. Myyjä pyysi soittimesta 380 €. Sanoin että alkuperäisessä kunnossa olevan soittimen keräilyarvo on mielestäni korkeintaan 250 € mutta tarjoan tunnesyistä 340 € (vuosi 2020). 

Seitsemän vuotta sitten selvittelin tietoja Stagg SG kopioista ja silloin selvisi että samaa Japani kopiomallia oli myyty eripuolella maailmaa eri nimillä. Nyt selvittelin asiaa uudestaan ja seitsemässä vuodessa nettiin on tullut runsaasti uusia tiedonmurusia. Tämä on "ninja"-kitara.

Stagg ennen 50-vuotishuoltoa ja atomeiksi purkamista.

Nuorten tuleminen mukaan kuluttajamarkkinoille oli alkanut Amerikasta 50-luvulla. Kuusikymmentäluvulle tullessa sodasta toipuvassa Euroopassa sekä Japanissa nuoret alkoivat päästä mukaan kuluttamaan. Kuusikymmenluvun alussa tuli kitarabuumi. Amerikassa ja Japanissa suosioon nousi The Ventures ja Euroopassa The Shadows. Sitten tuli The Beatles, elettiin yleisen vapautumisen aikaa. 

Nuorisokulttuurit jakaantuivat pian pop, rock ja folk tyyleihin luoden soittimille kuten kitaroille ennennäkemättömään kysynnän. Näin pelkästään Japanissa oli vuosina 1964-1968 jopa 80 kitaratpajaa! Suurin osa näistä toimi Matsumoton alueella (usein Matsumoton lääni sekoitetaan Matsumokun tehtaan kanssa).

Tarkemmin tutkittaessa selvisi että soitinta ei ole
koskaan huollettu ja on täydellisen alkuperäinen.

Kulutushyödykkeiden kuten tässä tapauksessa kitara hinta koostuu seuraavista tekijöistä.
Hinta = Materiaali + Kokoonpano + Tuotemerkki + Kuljetus, jakelu 

Japanilaisten menestyminen soitinmarkkinoilla oli seurausta kuluttajaryhmälle sopivan hintaisista tuotteista. Nuorilla alkoi olla rahaa, mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin Amerikkalaiset soittimet maksoivat. 

Nauhojen puhdistus ja kiillotus: 1. Teräsvilla + vesi
2. Karhunkieli + vesi. 3. Hiomatahna + puuvillaliina 

Hiomatahnalla hankauksessa alkoi jo suojaus irrota mutta se
ei haittaa. Näkee miten paljon likaa on kertynyt nauhoihin.

Kaulan puhdistus keittiön yleispuhdistukseen tarkoitetulla
miedolla saippualiuoksella: Jatketaan kunnes likaa ei enää irtoa
eli nyt seitsemän kertaa kostutus ja pyyhintä.

Puhdistetun ja kuivatun kaulan öljyäminen:
Levitetään otelautaöljyä puhtaalla puuvillaliinalla,
annetaan imeytyä ja pyyhitään liiat pois.

Materiaalivalinta tehtiin Japanissa sodanjälkeisen niukkuuden opettamana mahdollisemman edullisesti. Metallia käytettiin sen verran kuin sitä tarvittiin täyttämään tehtävänsä. Puuosissa ei tarvittu kalliita erikoispuita vaan lankkuun kelpasi vaneri ja kaula puusta joka piti sen suorassa. Otelautaan saatettiin käyttää ruusupuun asemasta jakarandaa. Sähköt samoilla periaatteilla. Kaikki tämä tuotettiin isoissa erissä, jolloin materiaalikustannukset soitinta kohti jäivät pieneksi. 

Joku sanoo että jo on rihvelit osat, toinen ettei näiden paino katkaise
kamelin selkää. Joka tapauksessa oikein säädettynä hoitaa hommansa.

Mekaanisten alkuperäisten halpaosien kuten
avovirittimet ja Jaguar-mallinen tremolon huolto:
öljyäminen, käyttäminen ja liikojen öljyjen pyyhintä.

Kokoonpanotyö vaikuttaa yleensä merkittävästi tuotteiden hintaan. Nykypäivänä esimerkiksi Ikean menestyksen "salaisuus" on että jätetään kokoonpanotyö pois kokonaan tuotteen hinnasta! Kuusikymmentä-luvun alussa puusepänteollisuuden supistuessa Japanissa oli runsaasti saatavilla ammattitaistoista työvoimaa. Japanilaisten yritysten kannalta paras asia oli tietysti se että työn hinta oli Amerikkalaiseen verrattuna tosi halpaa.


Hihnatappi oli kiinnitetty useaan kertaan, korjaus:
Täytetään liimaamalla tulitikkuja ja 
katkaisu varovasti mattoveitsellä.

Aiemmat lakan paikkaukset pois vaimoväen tuotteilla
ja uutta mahdollisimman sopivaa sävyä tilalle.

Koskapa kaulan kiinnitys oli löystynyt tuli sinnekin
täytepuuta liimattavaksi mutta ei täyteen asti.

Kuusikymmentä-luvun mittan Japanilaisen puusepäntyön hinta alkoi nousta. Vuonna 1968 olemassa olevat markkinat alkoivat täyttyä uuden kysynnän hiipuessa. Nixon laski dollarin kellumaan ja Jenin arvo alkoi nousta. Kysyntä hyytyi ja kitaratehtaita alkoi kaatua niin Japanissa kuin Amerikassa. Japanissa konkurssiin meni peräti viisikymmentä tehdasta. Kilpailu markkinoilla kiristyi jäljelle jääneillä. Vastauksena kysynnän hiipumiseen Amerikkalaiset alkoivat heikentää laatua (myöhemmin tunnetuin seurauksin). Japanilaiset puolestaan jakoivat tuotantonsa kahteen osaan paremmat soittimet ja budjettihintaiset kitarat. Sitten tuli vielä öljy-kriisi.

Budjettihinta tarkoittaa edullista kulutushyödykettä, joka sopii kaikille kukkarolle ja josta taloudenpito ei sakkaa. Tarkoittaa siten myös sitä että budjettitasoa paremman soittimen hankkiessaan elää leveämmin kuin on sillä hetkellä varaa. Se täytyy sitten rahoittaa jotenkin, ulkopuolisella rahalla kuten velalla tai osamaksulla. Tästä lienee lähes jokaisella soittajalla kokemusta.  

Japanissa budjettihintaluokan kitaroista käytettiin nimitystä opiskelija- tai kansankitarat. Aivan oikein, kuten Saksalainen automerkki on "Wolks Vagen" eli kansan auto. Merkitys oli täsmälleen sama eli hoitaa tehtävänsä ilman kromeluureja sekä on edullinen. Kehittyneempien mallien tultua markkinoille Euuroopassa menestysmalli kupla-folkkaria rakennettiin vielä Brasilian tehtaassa Etelä-Amerikan markkinoille mielettömät määrät! Nykyään Eurooppalaisten budjetti-luokkaan kehitettiin Skoda. Tämän päivän WV:t ovat nimestään huolimatta ihan muuta kuin "kansan" autoja.

Lankku ennen käsittelyä.
Huomaa että tätä ei ole jyrsitty CNC-koneella.


Ruttuvoidetta pintaan, kuivahdus ja
puuvillakankaalla pyörivin liikkein jynssäämään.

Lankun loppukäsittely, suojaa naamaan ja pyyhintä.

Tuotemerkki antaa kulutushyödykkeelle (immaterialistista) arvoa kuten vaikkapa Coca-Cola, Mercedes Bents, Gibson, Fender tai Harley Davidson. Tuotteen arvoa voidaan nostaa tuotekehittelyyn käytettävillä panoksilla mutta siitä huolimatta se voi heitellä voimakkaasti kuten vaikkapa Nokia. 

No oli niin tai näin kuusikymmentä-luvulla Japanilaisten soittimien tuotemerkin arvo oli 0 € luokkaa. Laadun parantuessa seitsemänkymmentä-luvun puolelle tultaessa soittimien arvo ja valmistajien itsetunto lähtivät nousemaan tosin kopiokitaroilla. Luotiin sitten edullinen opiskelijaluokka 
 
Kytkentä on suoritettu rivakan näköisesti,
sen on suorittanut Ninja.

Kontaktispraytä sähkömekaanisiin osiin kuten potikoiden varsiin
ja liikuttelua. Lopuksi liikojen aineiden pyyhintä.

MIJ mikit on valmistanut Maxon, joka 
tunnettiin myöhemmin TS-808 valmistajana.

Kuljetus ja jakelu tapahtui Japanilaisilla massatuotanto-ajatteluperiaatteiden mukaisesti suurissa erissä merirahtina tukkukeskusten kautta, jolloin kustannus kappaletta kohti jäi pieneksi. Budjettihintaluokan kitaroiden jakelu lisäksi tapahtui marketeissa (tänä päivänä esimerkiksi Claes Olhsonilla) ja suurten välimatkojen maissa postikuvastomyyntinä. Nykyaikana jakelu tapahtuu maailmanlaajuisesti (ja viimeisimpänä paperilehdet lopetti Thomann). Postimyynti edellyttää molemminpuolista vahvaa luottamusta ja tänä päivänä on kehitetty helppoja palautusjärjestelmiä kuten Zalando ja helppoja maksujärjestelmiä kuten Klarna.

Satulan vaihto: Vanhan irrottamiseksi kopsautus tasaisella,
mahdollisimman laajalle alalle nauhojen suunnasta.
Uuden liimaus, kaksi tippaa pikaliimaa ja kuivausaika.

Aikaa myöten on kaulatasku väljistynyt jeesus-teipin
verran, tiivistyksellä siitä tuli jämäkkä.

Vuonna 1973 maailmaa kohtasi öljykriisi. Suomalaisista muilla ei ollut varaa ostaa Gibsoneita kuin Albert Järvisellä ja Jukka Tolosella. Fazer-musiikista saattoi mattimeikäläinen ostaa laadukkaan mutta edullisen Gibson SG:n näköisen kopiokitaran  Ibanez merkkisenä. Jos rahat ei riittäneet Ibaneziin, ei hätää saatavilla oli samalta tehtaalta tullutta Ibanezin kansan-kitaramerkkiä nimeltään Cimar

Cimarin esite vuodelta 1975

Euroopassa näistä myynnissä oli Ibanezin omistama Cimar. Tämä oli erikoinen hybridi, jossa ulkonäkö oli kuin Gibson SG:stä "avoinkirja"-viritinpäineen. Talla ja mikrofonivalitsimet puolestaan on kuin Fender Jaguaarista jossa tallan peräkappaleessa vielä Bigsby-tyyppinen kampi luoden yhdessä varsin omaperäisen yhdistelmän. Eri puolilla maailmaa samaa kitaraa myytiin nimillä Stagg, Marlin, Maya, Sears, Lyle, Hondo, Raven, Pan, Cameo, ColumbusBelwood tai Hondo.

On-Off mikrofonivalitsimet.

Vuonna 1977 Gibsonin Amerikan emoyhtiölle Norlinille tuli mitta täyteen ja he haastoivat Ibanezin Amerikanyhtiön Elgerin käräjille. Asia kuitenkin sovittiin oikeustalon ulkopuolella. Noista ajoista on jääny elämään "oikeusjuttu" eli "Lawsuit"-nimitys aikakauden Japanilaisten vuonna 1970-1975 valmistamille kopiokitaroille. Käytettyjen soittimien markkinoilla oikeusjuttu aikakausi-nimitystä käytetään paljon ja harhaanjohtavasti. Vuodesta 1977 eteenpäin Ibanez lopetti Gibson lavan "avoin kirja"-kopioinnin muiden Japanilaismerkkien kanssa. Koska Amerikkalaispatentit eivät päteneet Japanissa oman maan markkinoille kopiointia jatkettiin.

V- ja T-merkit potikoiden päissä.

Entäs se tehdas jossa näitä kitaroita tehtiin? On esitetty että se olisi OEM-kitaroita valmistanut Matsumoku tai FujiGen. Alihankkijana FujiGen on valmistanut ajan saatossa paljon kopiokitaroita ja olen nykyään kohtuullisen varmaa että nämäkin SG:t valmistettiin siellä. Japanilaisien kopiokitaroiden tietoja on saatavissa useiden asian harrastajien kautta. Gibson-kopiointi loppui Matsumokun tehtaalla  Epiphonen tultua OEM tuotantoon vuonna 1969. Matsumoku välitti saamansa Gibson-kopiointitilaukset Fujigenille, joka valmisti ne alihankkijana. 

Kitaran ainoa tunnistemerkintä
on kaulalevyssä.

Huollettuna kitara osoittautui yhtä perushyväksi soitettavaksi mitä muistelinkin. Aloitussoittimena se olisi säätämisen jälkeen ok. Lankku on Gibson SG:tä ohuempi eli 31,5 mm paksu ja paino on ainoastaan 2,77 kg. Kokonaispituus on 38". Kitara on erittäin helppo/nopeasoittoinen matalien nauhojen, matalan actionin ja pienen radiuksen johdosta. 

Huollettu MIJ Stgg 1973-1975

Kaupallinen kopioiminen ei ole kovinkaan kunniakasta toimintaa. Soittimen hyvänä puolena voi sanoa että siinä on lyhyt skaala ja se on kevyt soittoinen. Kitara myös pysyy hyvin 12-vuotiaan käsissä, koska se on tosi kevyt (ainoastaan 2800 g). Tämän kitaran kanssa oppii virittämisen. Satulan uriin saattaisi vanhan kansan kitaristit laittaa lyijykynän lyijyä sekä kiristää tallan jousiruuvit riittävän tiukalle. Näitä kitaroita valmistettiin noin vuosina 1973-1980.



Nykypäivän Stagg-kitarat ovat kokonaan eri tuotantoa kuin 70-luvun soittimet, Leonardo Baldoccin johtama Belgialaisyhtiö on aloittanut tuotannon uudestaan vuonna 1995. 


torstai 10. joulukuuta 2020

1972 Lyle SG S-726 (MIJ)

Vuonna 1918 perustettu L. D. Heater Music Company yhtiö aloitti toimintansa Columbia Graphophone Companyn yhtiön Alexander Graham Bellin varhaisten "puhekoneiden" jälleenmyyjänä. Yhtö toimi edelläkävijänä ja uusien innovaatioiden jakelijana myöhemminkin. Vuonna 1948 yhtiön valtakunnallisesti jakelemassa postimyyntikuvastossa oli myynnissä kautta aikojen ensimmäinen "moderni" sähköisesti soitettava Serenader-basso. Basson oli kehitellyt alunperin Paul Tutmarc.

Lyle SG S-726 Walnut


Myöhemmin 60-luvun lopussa valtavan kysynnän myötä L.D Heater Music liittyi Japanilaisten kansankitaroiden myyjäksi. Japanilainen Aria-yhtiö tuotti kitaroita asiakkaiden tuotenimillä ja L.D Music Companyn tuotemerkiksi keksittiin Lyle. Arian maahantuomista kitaroista suuri osa oli valmistettu alihankintana Matsumokun tehtaalla. Osa tuotannosta valmistettiin lisäksi Fujigen tehtailla kuten esimerkiksi nämä nyt esiteltävät SG:t. 

Tämä on "ninja"-kitara. On arveltu että Lyle kitaroita valmistettiin vuosien1969-1972 aikana. Jakelu tapahtui suureksi osaksi kuvastojen kautta Amerikassa harvaan asutulle maaseudulle ja pieniin kaupunkeihin. Lyle SG mallin nimi oli S-726 ja sitä oli saatavilla väreillä Walnut ja Dark Cherry.

Lyle SG S-726 Dark Cherry


Maurice Henry Berlin (1895–1984) oli ollut nuoruudessaan yhdysvaltain laivaston puhallinorkesterissa ja sitten Wurlitzerin työntekijä. Vuonna 1920 hän perusti yrityksen Chicago Musical Instrument Co (CMI). Se toimi alun perin Martin Band Instrument Co: n Chicagon sivukonttorina Elkhartissa, Indianassa. 

Vuosien myötä CMI osti lukuisia valmistajia ja tuotemerkkejä. Harmonikkamerkkejä oli Dallape ja Scandalli. Kitaramerkkejä oli Gibson (1944) National ja Epiphone sekä Lowery sähköurut. Jousia William Lewis & Sons. Ostetuksi tulivat niin ikään Olds pasuunat, Penzell-Mueller klarinetit, Story & Clark pianot ja monet muut tuotemerkit.

Tytäryhtiöiden ja urakoitsijoiden kautta tuotevalikoimiin kuului myös vahvistimia, efektejä jne. tuotemerkkeinä esimerkiksi Maestro. Yhtiöstä tuli aikanaan suurin amerikkalainen instrumenttien valmistaja ja jakelija. Esimerkiksi Maurice nimittämällä Ted McCartyn Gibsonin johtoon tuotemerkki onnistui kasvamaan valtavasti tavoittaen samalla nykypäivänkin mitassa toistaiseksi ylittämättömiä innovaatioita.
 

Lyle SG S-726 Walnut back


M.H. Berliillä oli poika Arnold M. Berlin, joka laitettiin opiskelemaan Harvard Business Schooliin. Opiskelukaveri Norton Stevens oli hyvä ystävä. Pojat valmistuivat vuonna 1958. Opiskelujen jälkeen Arnoldista tuli CMI presidentti. 

Norton puolestaan eteni isoisänsä Guayaquiliin, Ecuadoriin perustaman olut ja sementtiyhtiöön Ecuadorian Corporatioon joka tunnettiin Ecuadorian Company Limited (E.C.L.) (Compania de Cervezas Nacionales Guayaquil, Ecuador) toimitusjohtajaksi vuosina 1959–1964 ja presidentiksi. Norton teki ahdinkoon joutuneen CMI:n tarjouskilpailussa voittotarjouksen 1969 ja vuonna 1970 hänet nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi.

Ystävykset perustivat uuden yhteisyrityksen Norlin Music Corp.: n. Yhtiön nimen alkuosa NOR- tuli Nortonista ja loppu LIN tuli Berlin. Norton oli yhtiön johdossa vuoteen 1984 asti.

Norlin kauden omistussuhteet, valmistajia ja tuotemerkkejä


Japanilaisten kopiointi muuttui 60-luvun loppua kohti tultaessa yhä röyhkeämmäksi. CMI johdossa Arnoldin taktiikkana oli isänsä tavoin ostaa kilpailijat pois markkinoilta. Niinpä yhtiö osti L.D. Heater Music Companyn vuonna 1971. Kaupan ehdoksi L.D Music sai neuvoteltua suojan oikeustoimilta Japani-kopioilleen. CMIn tultua omistajaksi Japanilaisten kitaroiden jälleenmyynti lopetettiin vuonna 1972. L.D Heater Music haki uusia avauksia ja teki jälleenmyyntisopimuksen Alembic-merkille vuonna 1973.

CMI:n ja Arnoldin yrityksessä ostaa kilpailijat markkinoilta ei toteutunut sananlasku "pojasta polvi paranee" vaan kävi päinvastoin. Japanilaisia kopioita tulvi edelleen lukemattomien jällenmyyjien kautta ja Arnold totesi tosiasian ettei rahat yksinkertaisesti riitä ostamaan kilpailijoita pois markkioilta. Sen lisäksi takana alkoivat olla yhtiön menestyksen päivät eikä tarvittaviin suuriin uudistuksiin ollut riittävää "know-how"ta. Parhaiten Arnoldia kuvaa "easy come, easy go".

Lyle SG S-726 Headstock

Lyle SG S-726 Machinehead

Norlin tuli CMI liiketoimien johtoon vuonna 1974 jolloin CMI sulautettiin tähän lopullisesti. L.D Heater jatkoi osana Norlinia ja sen jälkeen aina vuoteen 1986 asti. Muistoksi L.D. Heaterin Japan-kytkennästä jäi Lyle-kitarat, joita on vielä vähän jäljellä

keskiviikko 9. joulukuuta 2020

1972-1975 Sears SG S-319 (MIJ) ja 1977-1978 Cameo SG (MIK)

Sears on vuonna 1893 Richard W. Searsin Chicagossa perustama vähittäiskauppaliike. Myöhemmin nimeksi vakiintui Sears, Roebuck & Co. Yritys aloitti toimintansa postimyyntiyrityksenä joka kasvoi vahvasti ja vuonna 1924 perustettiin ensimmäinen myymälä. Vuonna 1954 yhtiöstä oli kasvanut Amerikan johtava jälleenmyyjä. Seitsemänkymmentä-luvun alkuun tultaessa yhtiö oli suurimmillaan mutta markkinoille oli tullut tummia pilviä ja uusia menestyksekkästi kilpailevia haastajia kuten Kmart.


Sears SG S-319 Wine Red
1972 Sears SG S-319 Wine Red


Sears, Roebuck & Co. yhtiön tuotevalikoimiin kuuluivat alusta lähtien soittimet ja esimerkiksi yhtiön myymillä Harmony, Stella, Silvertone, Danelectro ja Kay-kitaroilla ovat aloittaneet lukuisat muusikot uransa kuten Muddy Waters, Robert Cray, Chet Atkins, Bob Dylan, Jimi Hendrix ja Brian Sezer. Muusikoista esimerksi J.J.Cale, Jimmy Page ja Curt Cobain ovat käyttäneet soittimia pitkin uraansa.


1972 Sears SG S-319 Wine Red
Headstock


Sears, Roebuck and Company auttoi yli sata vuotta kestäneen toimintansa aikana lukematonta määrää musiikin ystäviä pääsemään kiinni musiikkiin ja ilman Searsia Amerikkalainen musiikkielämä olisi jäänyt nykyistä monin verroin köyhemmäksi. 


1972 Sears SG S-319 Wine Red
Machine head


Tämä on "ninja"-kitara. Seuraavassa nähdään Joulukuvastoissa vuosina 1972-1981 myynnissä olleet Sears SG kitarat
malli S-319, väri Wine Red. Searsin myymät kitarat tunnistaa lavassa oleva SR-hologrammitarrasta. 

Yllä on ähty malli on täsmälleen sama kuin vuosimalli 1972, jolloin SG-kopiot tulivat Sears-kuvastoon ensimmäisen kerran.

Sears Joulukuvasto 1972

Vuoden 1973 Sears-kuvaston mallissa mikrofonikytkimen muutumisen jälkeen "Jaguar"-malliseksi kitara on täysin samanlainen kuin aiemmin esitellyt MIJ-kopio SG:t.

Sears Joulukuvasto 1973


Vuoden 1974 Sears-kuvastossa sekä vuoden 1975 Sears-kuvastossa malli pysyy täsmälleen samanlaisena. Mainoksessa on mainittu erikseen valmistusmaaksi Japani.

Sears Joulukuvasto 1974

Sears Joulukuvasto 1975

Vuoden 1976 Sears-kuvastossa ei nähdä SG-mallia ollenkaan. 

---------------------------------------------------------------

Vuoden 1977 Sears-kuvastossa SG-kopio tulee takaisin, mutta lapaa ei näytetä kokonan. Tänä vuonna Norlin haastaa Ibanezia Amerikassa jakelevan Elgerin käräjille "avoin kirja" kitaranlapa-tunnisteen kopioimisesta. 

Vuodesta1977 alkaen myyntiin tulleen SG-kopion tunnistaa lavan Abalone perhos-upotuksista Cameo-kitaraksi. Tuotemerkin omisti 70-luvulla Kawai Teisco. Yhtiöllä oli tuolloin omakin tehdas mutta mainoksessa on mainittu alkuperämaaksi Korea. 70-luvulla Kawai Teisco-kitaroiden kansainvälinen jakelija oli Nanyo Trading Co., Ltd. Cameo-kitaran jakelija Kawailla oli ollut pitkään yhteistyötä Searsin kanssa. Nykypäivänä Kawai on maailmanlaajuinen yhtiö.


Sears Joulukuvasto 1977

Vuodesta 1978 eteenpäin Sears-kuvastossa Cameon lapa on nähtävänä kuvastossa uudestaan ja se on muotoiltu kuten muidenkin merkkien jakelemana nähtävissä SG:ssä. 

Sears Joulukuvasto 1978


1977-1978 Cameo SG

--------------------------------------------

Vuoden 1979 Sears-kuvastossa vibrato, mikrofonit ja otelautamerkit muuttuvat toisen tyyppiseksi eikä valmistajasta ole varmaa tietoa.

Sears Joulukuvasto 1979

Vuosien 1980 Sears-kuvastossa ja 1981 kitarassa ei näytä tapahtuvan enää muita muutoksia. Vuoden 1981 Sears-kuvastossa SG nähdään viimeistä kertaa.

Sears Joulukuvasto 1980

Sears Joulukuvasto 1981

Sears 1972-1981 SG-kopiokitaroita on vielä vähän jäljellä, niihin voi tömätä esimerkiksi käytettyjen soittimien myyntipaikoissa.


tiistai 8. joulukuuta 2020

1972-1975 Raven SG (MIJ)

 Tämä on "ninja"-kitara. Raven "korppi"-kitaroita tuotettiin noin vuosina 1965-1975. On esitetty että tuotenimen omisti West Music Co. Chris P. Peterson ja Pearl L. West perustivat Peterson-West Music Co. musiikkikauppa-korjaamon Iowaan vuonna 1941. Toisen maailmansodan jälkeen Pearl West perusti soittimien vähittäismyynnille ja korjauksille jälleen liikkeen West Music Co. 

1973-1975 Raven SG

Vuonna 1971 Peralin poika Steve West tuli mukaan West Music Co. toimintaan edeten aikanaan yrityksen toimitusjohtajaksi. West Music on toimittanut vuosikymmenten ajan soittimia kouluihin. 


1973-1975 Raven SG 

1960-1970 lukujen aikana Raven kitaroissa nähtiin muutamia erilaisia logoja. Vuosien 1973-1975 SG kitaroissa käytössä oli tyylitelty korppi-siluetti.

1973-1975 Raven SG Headstock

West Music Co. Tuotteita esittelevät luettelot ovat vuosien varrella kehittyneet aluna 12-sivuisesta mustavalkoisesta lehtisestä nykyisen yli 200 sivun luetteloksi. Niitä lähetetään edelleen peruskouluihin, yliopistoihin ja kirkoihin kaikkialla Yhdysvalloissa sekä ulkomailla. Olisipa hyvä löytää vuoden 1973-1975 luettelot, josta voisi löytyä varmistus Raven-kitaroiden jakelijasta tuolloin! 

1973-1975 Raven SG Back

Vuonna 2021 West Music viettää 80-vuotisjuhliaan. Tulevien vuosien mahdollisuutena yritys kannustaa kaiken ikäisiä ja kykyisiä ihmisiä soittamaan  edelleen nyt ja koko elämän ajan!

1973-1975 Raven SG machinehead

Vuosien 1973-1975 Raven SG-kitaroita on vielä liikkeellä jonkin verran. Myynti-ilmoituksissa usein mainitaan virheellisesti kitaroita Matsumokun kitaratehtaan valmisteeksi. Matsumoku lopetti Gibson-kopioiden tekemisen Epiphonen tultua OEM-tuotantoon. Oikeasti kitarat tulivat Fujigeniltä kuten aikakauden muutkin vastaavan-näköiset SG-Jaguar hybridi-kitarat. 

---------------------------------------

Vuosituhannen jälkeen valmistettiin RavenWest kitaroita, jotka olivat täysi eri merkki. Soittimia tuotiin aluksi noin vuosina 2002 Koreasta ainakin Kanadaan. 2010-luvun jälkeen tuotenimeä hallinnoi Eric Bergquist ja valmistusmaa oli Kiina.

maanantai 7. joulukuuta 2020

1973-1975 Marlin SG M-112 (MIJ)

Vuonna 1869 Pohjois-Irlantilainen maahanmuuttaja Timothy Eaton perusti Torontoon yrityksen T. Eaton Company Limited, joka tunnettiin yleisesti nimellä Eaton's. Eatonista kasvoi vähitellen suorastaan vähittäiskauppaan liittyvä sosiaalisuuden laitos Kanadaan. Yhtiöllä oli kauppoja ympäri maata sekä ostotoimistoja ympäri maailmaa. Lisäksi yhtiön postimyyntikatalogi löytyi useimpien kanadalaisten kodeista. 

Eaton toi aikanaan uudenlaisia käsityksiä kaupantekoon. Esimerkiksi tinkimisen ollessa maassa normi, yhtiö kertoi tekevänsä kauppaa ainoastaan yhdellä tuotteen hinnalla. Yhtiö käytti myös pitkään tunuslausetta "Jos tavara ei tyydytä saatte rahat takaisin".

1973-1975 Marlin SG M-112

1900-luvun alkupuolella samalla tavalla Kanadassa kuten Pohjoismaissa tai Amerikassa väestö asui pääosin maaseudulla. Ihmisten asuessa usein eristyksissä Eatonin luettelo tarjosi Kanadalaisille valikoiman tuotteita, jotka eivät olleet muutoin saatavissa. Samalla tavoin kuin Sears Roebuck-luettelo Yhdysvalloissa. 

Kuvastolla oli lisäksi tärkeä taloudellinen rooli, koska se rikkoi paikalliset monopolit ja antoi kaikille pääsyn joihinkin suurempiin kaupunkeihin kuuluviin hintoihin ja valikoimaan. Luettelossa tarjottiin kaikkea vaatteista maanviljelysvälineisiin. Jotkut jopa ostivat kotinsa luettelosta! Niinpä vielä nykyään suuri määrä Eatonin luettelokoteja on edelleen olemassa koko maassa, pääasiassa lännessä. 

1973-1975 Marlin SG M-112 back


Luettelolla oli myös monia muita käyttötarkoituksia. Esimerkiksi uudisasukkaat opettelivat puhumaan englantia sen avulla tai luetteloita saatettiin käyttää pihapeleissä jääkiekkomaalivahdin vaimennuspatjoina. 

Niinpä ei ihme että yli sadan vuoden ajan julkaistusta luettelosta tuli kanadalaisen kulttuurin ikoni, joka esiintyi jopa monissa kanadalaisen kirjallisuuden teoksissa. Eaton's-yhtiöstä tuli aikanaan Kanadan suurin kauppayhtiö ja nimi aiheuttaa yhä suuria tunteita ihmisille jotka ovat eläneet Eatons-aikakaudella. 

Tämä on "ninja"-kitara. Vuoden 1973 Eaton's kuvastossa nähtiin Marlin SG M-112 kitara ensimmäistä kertaa. Marlin oli Eaton's-yhtiön omistama tuotemerkki ja kitaraa myytiin Kanadassa.

1973 Marlin SG M-112


Vuoden 1975 Eaton's kuvastossa Marlin SG M-112 kitaraa olikin myynnissä sitten viimeistä kertaa. Muutos saattaa olla yhteydessä siihen että kitarat valmistanut OEM-yhtiö Fujigen muutti SG-kitaroiden lavan muotoilua vuodesta 1976 lähtien.


1975 Marlin SG M-112


Myöhemmin vuosituhannen vaihteessa muuttunut taloudellinen- ja vähittäiskaupan ympäristö sekä huono hallinta johtivat Eaton's ketjun lopulta konkurssiin vuonna 1999. Eaton's ehti rikastuttaa yli satavuotisen olemassa olonsa aikana Kanadalaista elämänmenoa suuresti tuodessaan kulutushyödykkeitä kaikkien saataville tasapuolisesti valtakunnan joka kolkkaan asuinpaikasta riippumatta ja huom. aikana ennen internettiä.

--------------------------------------------------------------------------------

Kokonaan toinen yhtiö oli George Ozstreichin johtama  British Music Strings Ltd. joka oli jakelija Walesista.  Yritys myi Marlin-kitaroita Isossa-Britanniassa alkaen vuodesta 1985. Alun perin soittimia valmistettiin Itä-Saksassa noin vuoden verran. Tätä varhaista saksalaista mallia kutsuttiin nimellä "Slammer" ja sen tunnistaa "Made in GDR" -tarrasta soittimen takaosassa. 

Myöhemmin vuodesta1985 alkaen valmistettujen
Marlin-kitaroiden logo

Vuoden 1986 puolivälissä Korealainen Samic liittyi yhtiöön omistajaksi ja sen tehtaassaan valmistama Marlin Sidewinder oli myydyin kitara Isossa-Britanniassa vuoteen 1988 asti. Samick valmisteinen Korean Squier ohitti sen lopulta. Vuonna 1989 Marlin tuotemerkin osti Hohner, joka vaihtoi tuotannon Cortiin. Nykyään Honer on lopettanut Marlin- sekä muiden merkkisten kitaroiden tuotannon kokonaan.