-Mitä ne lättähatut siellä huutelee?!! Tapio Rautavaara huusi esityksensä välissä lavan perällä keskustelleelle nuorisoporukalle! Sodasta toipuvassa Suomessa elettiin viisikymmentä-luvulla vahvasti koti-uskonto-isänmaa-linjalla. Ne muutamat nuoret, jotka rohkenivat erottua joukosta diggaamaan virallisen Suomi-iskelmän lisäksi Amerikan meininkiä ja pukeutua muuten kuin 30-luvun tyylillä saivat vanhemmalta väeltä haukkumanimen lättähattu (lättäri. lätäri). Eikä lättähatuksi nimittelemiseksi tarvittu aina edes hattua! "Ihan selvästi lättähattujen hommia" sanottiin aina, kun jotain epämiellyttävää oli tapahtunut.
Alkuperäinen lättähattu
Pork pie hattua vastaa suomessa lättähattu. Hattumalli on kehittynyt alunperin Yhdysvalloissa. Hattua saattoi kiertää rypytys ja siinä saattoi olla myös pieni sulka koristeena. Hattua käyttivät naiset noin vuodesta 1830 aina vuoteen 1865. Hatusta käytettiin nimitystä pork pie, joka vastaa suunilleen samaa asiaa kuin lihapiirakka tai lörtsy. Pork pie nimitys tuli samantapaisesta ulkomuodosta Melton Mowbray piirakan kanssa.
1800-luvun lopussa pork pie hattu tuli miesten muotiin Britanniassa kuunnes suosio taas hiipui. Seuraavaksi 1920-luvulla Amerikkalainen mykkäelokuvien koomikoiden parhaimmistoon kuuluva Buster Keaton teki siitä tavaramerkin itselleen. Hän osti halvalla käytettyjä Stetson-hattuja, jotka muotoili sokerivedellä itselleen pork pie hatuksi. Hyvällä onnella kuusi hattua riitti elokuvaa kohti.
Buster Keaton
Kieltolain villeinä vuosina pork pie hattu alkoi tulla yleisemmäksi ja kolmekymmentä-luvun lamavuosina se oli suositumpi kuin koskaan. Count Basien orkesterin jäsenenä 20-luvun puolivälissä tunnetuksi tullut arvostettu Jazz-fonisti Lester Young oli niin ikään tunnettu pork pie-lättähatustaan.
Lester käytti hattua uransa loppuun asti aina viisikymmentä-luvun lopulle saakka. Seuraavassa hän neuvoo kuinka pork pie tehdään oikeaoppisesti itse. Hattumallia suosivat Jazzareiden lisäksi myös Blues- ja Ska-muusikot. Lättänää hattua saattoi nähdä niin kapea- kuin levelierisenä mallina.
Lättähattu-käsite oli Suomessa käytössä jo paljon ennen viisikymmenlukua Jazzareitten mukanaan tuomana. Viisikymmen-luvulla joillain nuorilla miehillä muutamassa suurimmassa kaupungissa saatettiin nähdä lättähattuja. Ne tehtiin itse höyryttämällä ja sokerivedellä esimerkiksi käytetyistä Borsalino- tai roston hatuista. Tyttöjä vastaavasti haukuttiin piukkapöksyiksi heidän laitettua housut (mahdollisimman tiukat) ensimmäistä kertaa jalkaan muuten kuin ratsastamista tai hiihtämistä varten. Lisä-ärsytykseksi (vanhemmille) he saattoivat laittaa huuliin räikeän punaista huulipunaa.
Aito höyryttämällä muotoiltu ja sokerivedellä jäykistetty lättähattu Helsingistä 50-luvulta.
Vuonna 1953 julkaistiin elokuva hurjapäät (The Wild One), jonka pääosaaa esitti nuori nouseva tähti Marlon Brando. Elokuva innoitti nuorisoa ympäri läntisen maailman ja nahkatakkien sekä farkkujen myynti Amerikassa räjähti hetkessä. Suomessa moottoripyörät, farkut ja nahkatakit olivat kaupunkienkin nuorille vielä saavuttamaton unelma. Mahdollisuudet alkoivat helpottua vuoden päästä säännöstelyn loputtua ja sen jälkeen pikku hiljaa nuorten (aikuisten) elintason ja tulojen parantuessa.
Koska alkuun ei ollut saatavilla farkkuja eikä nahkatakkeja suorat housut kavennettiin tosi kapeaksi. Päälle pantiin olkatopattu puvuntatakki ja päähän lättähattu. Britti-nuorisoa puolestaan rauhoitti se että siellä The Wild One elokuva vapautettiin sensuurista vasta 14 vuotta myöhemmin.
Kari Suomalaisen näkemys lättähatuista.
1954 loppukesästä Amerikkalaisia alkoi järisyttää uutta turmiollista Rock and Roll musiikkia esittänyt nuorisoidolli Elvis Presley, joka aiheutti lavaliikehdinnään suunnatonta pahennusta. Sodasta kotiin palannet jermut olivat huolissaan tyttöjensä siveydestä eikä lehtolapsiakaan haluttu, (täytyy muistaa että e-pilleri keksittiin vasta vuosikymmenen päästä). Hajanaisia tiedonmurusia uudesta kapinallisesta rock and roll musiikista ja nuorisoa villinneestä kulttuurista tihkui myös kaukaiseen Suomeen asti.
Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle) ensiesitettiin Suomessa maaliskuussa 1955 ja elokuvassa kuultu Bill Haley and his Comets yhtyeen esittämä Rock Aroud The Clock-biisi (levytys 1952) oli jotain aivan uutta. Se aiheutti läntisen maailman nuorisossa levotonta liikehdintää.
Muun maailman tapaan Suomessa oli suurta kysyntää uuden rock and rollin esittäjistä, mutta tuon aikaiset bändit eivät osanneet soittaa tätä kummallista musiikkia! Ainoastaan muutamat bändit, kuten Erik Linströmin Jazz-bändi All Starilla oli ohjelmistossa pari rock and roll hittiä. Sillä sitten jo voitiinkin tehdä kaksi loppuun myytyä konserttia Turussa myöhemmin tunnetuin seurauksin. Kitarassa oli legendaarinen Herbert "Häkä" Katz.
Elokuvateatteri Reassa, Helsingissä oli 26.10.1956 Suomen ensi-ilta (vuoden viiveellä) elokuvasta nuori kapinallinen (Rebel Without a Cause), jonka myötä nousi julkisuuteen James Dean. Kotimaisessa elokuvatuotannossa tultiin perässä. Elokuvan julkaisun aikaan Helsingissä pelättiin tulevia "mellakoita" ja virkavallan kanssa tuli erimielisyyttä siitä pitäisikö lähteä kotiin. Rock-Jerry joutui tämän seurauksena putkaan.
Pohjolassa ei jääty jälkeen rock-tanssin harrastamisessa. Täällä saatiin aikaan jo vuodesta 1957 alkaen Suomi-Ruotsi-Tanska välisiä maaotteluita sekä kansallisia Rock-tanssi ja laulukisoja! Tuolta ponnistivat Raittisen veljekset.
Pohjoismaista yhteistoimintaa nuorisolla oli nykyistä enemmän muutenkin. Esimerkiksi vuonna 1958 Per-Elvis Tukholmasta, Ruotsin Rock kunigas Boris, Rock-Finn Tanskasta ja Rock Jerry Suomesta pääsivät esiintymään Ruotsin television taltioimaan playback-konserttiin. Statistina artisteja säesti Rock Raggen bändi The Four Comets. Kitaristilla oli Euroopassa tuolloin todella harvinainen Amerikkalainen Gibson Les Paul kitara!
Viisikymmentäluvulla Ruotsissa sai alkunsa Amerikkalaisiin autoihin ja musiikkin keskittynyt alakulttuuriryhmä Raggarit.
Viisikymmentä-luvulla Suomessa otettiin käyttöön kiskoilla liikkuneet Dm6 ja Dm7. Ne pysähtyivät ihan mille tahansa pysäkille. Pian nämä kiskobussit saivat kansan suussa nimen lättähattu. (Lätärihenkeen parempi alkuperäinen nimi näille kiskobusseille olisi ollut D9 ja E9 haha)
Kotimaisista elokuvista suureen suosioon nousivat Pekka ja pätkä-elokuvista monilahjakkuus, muusikko, taikuri ja koomikko Masa Niemitunnettiin myös lättähatustaan. Epäilemättä hän oli Buster Keatoninsa opiskellut.
Masa Niemi.
Masa esiintyi joskus 50-luvulla myösTapio Rautavaaran kanssa. Vuonna 1959 elokuvassa iskelmäketju esiteltiin aikakauden iskelmätähtiä. Mukana oli myös komediallinen lättähattutanssiesitys. Seuraavan vuosikymmenen alussa hättähattumuodin jo mentyä muodista Tapio merkkasi vuonna 1962 omaksi sävellyksekseen menestyslevytyksen Yölinjalla. Se oli alkuaan Amerikkalaisen "lättähatun", Johnny Cashin Sun-studiolla 50-luvulla levyttämä sävellys.
Lättähatut sekä 50-luvun musiikki myöhemmin
Suomessa siis hättähatut-käsitteellä siis viitatataan 50-luvun nuorisoon. Kuusikymmentä-luvulla itä-Saksassa otettiin käyttöön Karl Peglaun suunnittelema (vihreä) liikennevalo-ukkeli eli Ampelmännchen. Ennen mallin hyväksymistä suunnittelija oli hieman huolissaan ukon "porvarillisen" lättähatun puolesta ja olevan esteenä hyväksymiselle. Ampelmännchenistä on tullut suosittu (n)ostalgia hahmo nykypäivän Berliinissä.
Ampelmännchen.
Amerikassa vuonna 1971 Gene Hackmanin käytti todelliseen henkilöön perustuvassa elokuvassa The French Connection alkuperäisen esikuvan mukaisesti pork pie hattua. Muutaman vuoden kuluttua eli vuonna 1973 Robert De Niro käytti pork pie hattua elokuvassa Mean Streets.
Televisiossa pyöri vuosina 1974-1984 suosittu 50-lukua nostalgisoinut Happy days eli onnen päivät-sarja. Suomessa Juice Leskinen levytti vuonna 1974 50-luvun tunnelmia kuvailleen kappaleen Marilyn.
Elvis Presley kuoli vuonna 1977. Samoihin aikoihin punk-ilmiön kanssa tuli suosioon 50-lukua fiilistellyt rockabilly-buumi. 80-luvun taitteessa Suomessa 50-luvun meininkiä diggailleita saatettiin sanoa fiftareiksi tai James Deanin esikuvan mukaan diinareiksi. Grease-elokuva teki tunnetuksi You're The One That I Want sekä matchbox-bändi rockabilly rebel biisin. Suosituimmaksi bändiksi nousi kuitenkin Brian Setzerin luotsaama Stray Cats.
Blgin kirjoittaja oli vuonna 1979 yhdentoista vanha. Siirryin tuolloin toiseen vapaampaan kouluun viidennelle luokalle ja saatoin viimein tulla ulos "muusikon" kaapista, hehe. Olin seurannut musiikkia isosiskon Suosikkeja lukemalla jo peruskoulun ekoista luokista lähtien. Varmaan nykykielellä sanottuna olin muutenkin pikkuvanha ja tyttöjä piti tietenkin myös vähän kiusata. No, vaikka omaa soitinta en vielä ollut saanutkaan, musiikki kyllä kiinnosti jo tuolloin kovasti. Elviksen kuolema ja hänen uransa vaiheet tuli tarkkaan tsekattua. Telkkarista tuli myös nostalgia elokuvia, kuten Love me tender joka lällystä maineestaan huolimatta on hieno esitys. Vajaan vuoden verran olin 50's rokkari niin maan perusteellisesti kuin vain 11 vuotias wanna be muusikko saattoi syrjäisellä pikkukylällä olla.
Angsti-Ismo vitosen luokkakuvassa.
80-luvun alussa Junnu Vainio levytti kappaleen muistelutyyppisen "viimeinen lättähattu". Hieman myöhemmin Irwin Goodman jatkoi "Tahdon lättähattujen vanhainkotiin". Vuonna 1983 ensilevynsä julkaissut Stevie Ray Vaughan murtautui nopeasti julkisuuteen. Hän suosi huopahattuja ja usein hänellä nähtiin leveälierinen lättähattu.
Stevie Ray Vaughan jatkoi Jazzareitten/ muusikoitten lättähattuperinnettä.
Maailmalla punk-rockabillymeininki on jatkunut näihin päiviin Psychobilly-kulttuurina (Punkabilly, horrorbilly). Psychobillyssä on käytetty horror-aineksia, joita 50-luvulla toi esiin Hollywoodissa Suomalaista sukujuurta ollut Vampira (Maila Nurmi) Vampirasta on äskettäin julkaistu myös kirja.
--------------------------------
Halusin kokeilla miten 50-lukulaisen itsetehdyn matalan lättähatun tekeminen oikein onnistuu.
Fedora-hattu ennen käsittelyä.
Vanha fedora "blues"-hattuni sai luvan tulla koekaniniksi muotoilutestiin. Kattilaan vettä ja höyrystymään. Sitten hattu höyryyn. Ensin piti oikoa vanhat muodot ja kanttaukset pois. Sitten taas höytyrystä ja hatun päälaen painaminen sisäänpäin.
Uusi lättähattuni.
Tämän jälkeen höyrytystä ja taitos takasin kannen tasalle. Taas höyrytystä ja kannen muotoilua tasaiseksi. Sokerivesisuihkulla lisäjäykistystä. Työn viimestelyssä matkasilitysrauta on hyvä keksintö. Silittäessä on hyvä käyttää ohutta puuvillaista harsokangasta välissä. Hatusta tuli oikein onnistunut.
Hatun tekemiseen meni aikaa noin tunti ja käsissä olisi höyrytyksen aikana kannattanut olla jotkin suojakäsineet sillä vesihöyry, jolla hattu pitää kyllästää ennen muotoilu on tulikuumaa. Tottumattomissa käsissä palovammojen riski on todellinen. Siksi lättähattua ei saa ryhtyä tekemään kotioloissa. Pork Pie-mallisia lättähattuja on hyvin saatavilla hattukaupoista.
Usein vakuuttamisen katsotaan alkaneen jo noin 3000 vuotta ennen ajanlaskua Babyloniassa, joka kuului Mesopotamiaan. Ennen karavaanimatkaa kauppias otti matkansa tavarat velalla. Velanantaja saattoi olla vaikkapa varakas oluenpanijasukulainen, joka luotti kauppiaaseen. Hän oli valmis ottamaan riskiä ja antoi tavarat ilman ennakkomaksua.
1100-luvulla Ruotsissa viikinkikauden loppuvaiheessa maakaareen lisättiin paloapusäädöksiä. Asumuksen palaessa kyläläiseltä oli muiden kiiruhdettava autettamaan yhteisvastuullisesti vahingon kokenutta.
Norja (Pixabay)
Vuonna 1666 Euroopan tuohon asti tuhoisimman tulipalon Lontoon palon jälkeen käynnistettiin hankkeita, joissa rakennusten arvoa alettiin määritellä vahingon varalta. Arvo vaikutti vuosittaiseen etukäteen suoritettavaan maksuun. Tätä pidetään modernin vakuuttamisen alkuna. Kautta aikojen ensimmäisen palovakuutusyhtiön perusti Lontoossa rakennuttaja Nicholas Barbon vuonna 1680.
Laskelmat onnistuivat niin hyvin ja suorastaan ennen näkemättömän hyvin, että vuonna 1765 rahaston arvoksi arvioitu 58 348 puntaa heitti toteutuessaan ainoastaan yhden punnan verran! Tästä eteenpäin alkoi sekä lakisäteisen että vapaaehtoisen vakuuttamisen kaikkia osapuolia hyödyttävä menestyminen.
Vakuutuksen antaja otti vaastattavakseen riskin äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta tiettyä vuosittaista summaa vastaan. Vakuutuksen ottaja puolestaan sai huolettomat yöunet. Vakuutusyhtiöiden kilpaillessa vapailla markkinoilla keskenään kilpailu huolehti maksujen pysymisestä kohtuullisella tasolla. Vakuuttaminen myös mahdollisti yritysten toimimisen aiempaa riskipitoisemmilla aloilla.
Vuonna 1775 Suomen ollessa osa Ruotsia kuningas Adolf Fredrik sääti lain pitäjien paloapuyhdistysten perustamisesta. 1782 Perustettiin Ruotsiin ensimmäinen koko maan kattava Yleinen palovakuutusrahasto. Suomeen siitä anoi ensimmäisen palovakuutuksen Turun ja Porin läänin maaherra Uudenkaupungin kaupunginosassa sijaitseville kruununpolttimon myllyille vuonna 1785.
Suomen ollessa osa Venäjän keisarikuntaa ja yksi Euroopan köyhimpiä kolkkia vuonna 1890 perustetiin henkivakuutusosakeyhtiö Suomi ja vuotta myöhemmin 1891 Palovakuutus-Osakeyhtiö Pohjola.
Suomalaisuuden vahvistuessa ja kansan sivistyessä elettiin Suomalaisen taiteen, uheilun ja kulttuurin kultakautta. Suomalainen vakuuttaminen on näin ollut osa kansakunnan kehittymistä heti sen alkuvuosista lähtien yhtäjaksoisesti nyt jo 128 vuotta eli jo aikana ennen itsenäistymistä. Vuoden 2019 aikana Pohjola liikemerkki palaa jälleen entiselle paikalleen vakuutusliiketoimeen.
Alkoholi aiheuttaa Suomalaisissa suuria tunteita puolesta ja vastaan. Nykytietämyksen mukaan Kiinalaisten tiedetään valmistaneen jo kivikaudella yhdeksän tuhatta vuotta sitten riisiviiniä. Ensimmäiset merkit rypäleviinin valmistuksesta ovat tuhat vuotta myöhemmin ja edelleen kivikaudelta nykyisen Georgian alueelta. Silloin keksittiin saviruukkuun unohtuneen viinirypälemehun muuttuneen juomaksi, joka muutti maistelijan tajuntaa! Tuotekehittely on yhtä vanha juttu sillä jo ensimmäisten havaintojen jälkeen alettiin kiinnittää huomiota lajikkeisiin ja tuotantotapoihin.
Toistaiseksi vanhimmat löydökset oluen valmistamisesta ovat viiden tuhannen vuoden takaa nykyisen Irakin alueella sijainneesta Mesopotamiasta, jolloin työmiehen palkka maksetiin oluena. Samaa hyväksi havaittua tekniikkaa saada työmies vauhtiin alkoholipalkalla hyödynnettiin samoihin aikoihin Egyptissä. Suuria määriä juomaa tuottavat olutpanimot ovat vuosituhansia vanha keksintö niin ikään.
Oluen valmistuksessa eräs tärkeä aines on humala, jota on esiintynyt Suomessa kautta koko tunnetun oluen valmistuksen historian. Rautakauden kalevalassa kerrotaan humalan, ohran ja veden yhdistämisestä juomaksi. Hämeen seudulla sitä sanotaan sahdiksi. Juoman valmistustapaa on myös ehdotettu puuttuvaksi renkaaksi muinaisen Mesopotamian ja nykyoluen valmistamisen välillä.
Toinen perinteinen juoma pohjolassa on ollut sima, jolla itseasiassa tarkoitetaan hunajaviiniä. Kalevalassa on mainintoja hunajasta ja simasta. Hunajan lähteenä käytetyn villimehiläisen pesiä on myös käytetty ensimmäisissä Laatokan Karjalan kuvituksissa. Hunajaviini alkoi jäädä paitsioon kristinuskon ja rypäleviinin valloittaessa uusia alueita.
Suomenniemi 1500-luvun kartassa.
Keskiajalla nykyisen Suomen alueella linnoituksissa majailleille sotilaille oli määritelty kiintiöoluet eli käytössä oli edelleen vuosituhansia vanha kannustin.
1500-luvulla pohjoismaissa yleistyi (palo)viina, jossa laimeammista alkoholijuomista rikastettiin alkoholipitoisuutta tislaamalla. Toisin sanoen saatiin aikaan tiukempaa tavaraa, joka liikkui pienemmässä tilassa eikä jäätynyt pakkasella pilalle. Harvaan asutussa ja talvella kylmissä pohjoismaissa sekä Venäjällä keksintö otettiin ilolla vastaan.
Nykyisen kaltaista vähäalkoholista simaa alettiin valmistaa Suomessa 1700-luvulla alkuun kartanoissa.
Pohjolassa on suhtautuminen alkoholiin ollut aina kompleksinen. Mannermainen alkoholin käyttö on yleensä koettu sivistyneemmäksi. Mikä sitten on se tekijä joka on tehnyt eron harvaan asutun pohjolan ja Venäjän sekä keski-eurooppalaisen väen alkoholikulttuurien välille?
Keskustelin aiheesta vuosia sitten erään belgialaisen kanssa ja hän esitti asiasta mielenkiintoisen pohdinnan. Siellä päin käytetään alkoholia ainoastaan porukassa. Kun iloisessa pöytäseurueessa joku humaltuu liikaa, saksalaisella on tapana huomauttaa asiasta hienovaraisesti sipaisemalla etusormella nenää ja ranskalaisella korvanlehteä. Huomion osakseen saanut ottaa kierroksen tai kaksi vettä. Tai sitten toteaa että pitää lähteä nukkumaan kun olen aivan väsynyt.
Suomessa ei tällaista merkkikieltä tunneta. Asia on paremminkin päinvastoin, jos joku ei ota vastaan tarjottua paukkua se on varsinkin turpaan lyönnin peruste. Ja tämähän tietysti johtuu Suomalaisten miesten jalostuneista geeneistä.
Vuoden 2018 alussa Suomessa astuu voimaan uusi liberaalimpi alkoholilaki, jossa otetaan etäisyyttä perinteiseen pohjoismaiseen holhoamisperinteeseen. On mielenkiintoista nähdä kyetäänkö täällä ottamaan uudistus vastaan.
Mikäli kirjanpidoksi määritellään hyödykkeisiin liittyvä järjestelmällinen muistiin kirjaaminen on kirjanpitoa harrastettu jo tuhansia vuosia! Kolme tuhatta vuotta ennen ajanlaskua nykyisen Irakin alue oli muinaista Mesopotamiaa, josta tunnetaan toistaiseksi maailman vanhin palkkakuitti savitauluun kirjoitettuna. Rahaa ei vielä tunnettu, mutta työmies sai palkkansa oluena. Viini oli tuolloin jo ikivanha keksintö.
Jokunen vuosisata myöhemmin Egyptissä ryhdyttiin merkitsemään muistiin esimerkiksi varastoa käyttäen hieraattista kirjoitusta. Kirjurit olivat varsin arvostettu ammattikunta, sillä kansasta vain muutama prosentti osasi lukea ja kirjoittaa. Siksi usein myös ylhäiset saattoivat kuvata itseään mielellään kirjureiksi, vaikka ilman taitoa.
Egyptin kirjanpitäjilla oli oma jumalansa Thot, joka kirjanpitäjän kuollessa kirjasi totuuden sulalla ylös tämän sydämen painon. Jos sydän painoi höyhenen verran pääsi kirjuri elämään, jos ei niin joutui krokotiilin syömäksi.
Kirjureilla oli käytössään paletti, jossa kahta eriväristä mustetta eli musta ja punainen. Kirjoitukset laadittiin ohuista papyruskaislan suikaleista ristikkäin liimattuille papyrusarkeille. Egyptin kuivan ilmaston ansiosta niitä on jäänyt myöhemmille ajoille ihmeteltäväksi. Arkisemmat kirjoitukset, kuten verokuitit saatettiin tehdä saviruukun palasille.
Pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskua nykysen Kreetan seudulla vaikutti Minoalainen- sekä nykyisen Kreikan alueella Mykeneläisen kultturin kansa. Minoalaiset ja Mykeneläiset hankkivat vaurautensa kaupankäynnillä välimeren ympäristössä. He olivat oppineet myös kirjoitustaidon, jota he käyttivät pääasiassa kirjanpitoonsa. He pitivät kirjanpitoaan savitauluihin. Näin 1500 vuotta ennen ajan laskua taito oli jo levinnyt kauppiaiden keskuuteen Etelä-Eurooppaan.
Välimeren ympäristössä kauppiaat olivat pitäneet, kuten muuallakin, yhtenä arvoikkaimmista vaihtokaupan välineinä metalleja tinaa, hopeaa, kuparia ja pronssia. Kun Lyydialaiset 650 vuotta eaa. keksivät alkaa lyödä näitä hopea- ja kuparimetallinkappaleita tietyn mittaisiksi ja leimaamaan ne hallitsijan leimalla arvon vakuudeksi, he olivat tulleet keksineeksi rahan!
Nykyisen Kreikan alueella olleiden sotaisten "pimeiden vuosisatojen" jälkeen Kreikan alue nousi taas uuteen kukoistukseensa 450 eaa. ja kuinka ollakaan, kaupankäynnin tuoman vaurauden ansiosta.
Kirjoittamisen taito jatkoi etemistään seuraavaksi syntyneeseen "ikuiseen" Rooman valtakuntaan. Sen ajan vanhimmat Suomesta tavatut Roomalaiset metallirahat ovat hopeadenaareja ja kuparirahoja sata-luvulta. Tuon ohella suositumpi kaupan muoto oli vaihtokauppa, joka säilytti asemansa vielä pitkään.
Novgorodin turkiskauppiaalta jäi
käynnistä solki muistoksi
Varpaisjärven Korpijärjelle 200 jaa.
Sata-luvulta eteenpäin Suomeen tuli rahoja ulkomailta vaihtelevasti ja usein myyntiartikkeleina olleet turkiksetvaihdettiinkin suoraan suolaan, balttialaisiin korouihin tai germaanisiin aseisiin. Korut saattoivat olla taidokkaita sormuksia, kaula- ja rannekoruja. Tulipa maahan Roomalaisia yleellisyystavaroitakin, kuten lasisia juomasarvia tai pronssinen viinikauha. Kauppayhteyksiä oli myös Skandinaviaan. Käytössä kaupantekijöillä oli riimukalenterit, jonka perusteella pystyttiin sopimaan seuraava tapaaminen. Kesällä liikuttiin limsaumaveneellä ja järvien jäädyttyä jääkansia pitkin liikuttiin hevosen vetämällä reellä.
Tuontitavaran lisäksi osattiin tehdä järvimalmista pienissä harkkohyteissä rautaa, josta valmistuivat esimerkiksi metsästyksessä käytettävät nuolet, puukot ja kirveet. Itsepuolustukseen tarvittiin viikikiajalla 850-luvusta eteenpäin esimerkiksi miekkoja joita hankittiin frankeista. Maksuvälineinä käytettiin esimerkiksi islamilaisia hopearahoja.
Kauppayhteyksistä tärkein suunta oli Balttia ja Saksa. Levottoman viikinkikauden jälkeen ja Hansaliiton myötä kauppayhteydet Saksalaisten kauppiaiden kanssa vahvistuivat uudestaan 1200-luvun alusta. Nykyisen Suomen alueen merkittävänä vientiartikkeleina oli kala, jota katolilaiset söivät paastonsa aikaan. Germaniaa puhuneet hansakauppiaat toivat tänne mukanaan Eurooppalaisten vaikutteiden lisäksi esimerkiksi kirjallisuutta ja muotia. Hansalle tärkeät kauppapaikat täällä olivat Turku ja Viipuri. Ruotsalaisten tultua valtaan noin 1350 kaupankäynti rajoitettiin täällä maalailla ainoastaan edellä mainittuihin kaupunkeihin ja muualla maassa kaupankäymisestä tuli laitonta.
Ensimmäiset kirjanpidon kirjalliset lähteet nykyisen Suomen alueelta ovat nykytiedon mukaan 1300-luvulla kirjatuista kauppakumppanuus- ja luotonantojärjestelmistä (Grandell, Axel: Äldre redovisningsformer i Finland. En undersökning av den företagsekonomiska utveckling i Finland intill 1800-talets slut. Företagsekonomiska forskningsföreningen, Helsingfors 1944).
1300-luvun alussa Italiassa kirjattiin kautta aikain ensimmäistä kertaa täysi kahdenkertaisen kirjanpidonperiaatteen mukainen kirjanpito, kun Firenzen kauppiaiden pääkonttori Giovanno Farolfi & Company kirjasi tärkeimmän asiakkaansa arkkipiispa Arlesin kanssa suoritettuja tapahtumia. Tähän asti kirjanpidot oltiin laadittu pergamentille, mutta uutta keksintöä paperiakin alkoi pikku hiljaa olla saatavilla, tosin hyvään hintaan.
Vanhin löydetty täydellinen kahdenkertaisen kirjanpidon mukainen kirjanpito on vuodelta 1340 Genovan kaupungin rahastonhoitajan tilit.
Myöhemmin Benedetto Cotruglin teki vuonna 1458 opinnäytetyönsä samasta aiheesta: Della mercatura e del mercante perfetto. Vuonna 1494 Venetsialainen munkki ja mateematikko Luca Pacioli, jota on sanottu Leonardo Da Vincinkin työtoveriksi, julkaisi edelleen samasta aiheesta teokseensa: Summa de arithmetica, geometria. Proportioni et proportionalita. Siitä tuli kahdenkertaisen kirjanpidon kantateos.
Vaikka Lucan teoksessa ei ole mitään omaperäistä sen ansio on siinä, että se on Latinasta poiketen kirjoitettu kansan kielellä eli Italiaksi sekä juuri keksityn kirjapainotekniikan tuottama teos, jolloin tieto pääsi leviämään aikaisempaan verrattuna todella tehokkaasti. Siitä lähtien kahdenkertainen kirjanpito (Double-entry bookkeeping) onkin jatkanut voittokulkuaan maailman joka kolkalle levinneeksi kirjanpitojärjestelmäksi.
Tiedon leviämisestä saa kuvaa aiheesta julkaistujen teosten määrän muodossa. 1500-luvulla Richad Brownin mukaan julkaistiin ympäri eurooppaa 30 eri kahdenkertaista kirjanpitoa käsittelevää teosta. 1600-luvulla Teoksia julkaistiin hieman enemmän eli 47 kappaletta.
Niihin sisältyy myös vuonna 1646 ensimmäinen Ruotsissa painettu laskentatoimenkirja Henrik Olofsson Hortulanus "Räkne-Book", jonka oppeja toteutettiin silloisessa Itämaassa luultavimmin ainakin emämaan organisoimassa verojen (vastikkeettomassa) keräyksessä. Räkne Bookin käytöstä on myös olemassa viitteitä kolme vuotta myöhemmin perustetun Fiskarssin tilikirjoissa. Toinen taho olivat Viipurin Saksalaista ja Ruotsalaista syntyperää olleet kauppiaat, joiden kautta kahdenkertaisen kirjanpidon oppeja todennäköisesti levisi maahan niin ikään (Grandell 1944).
Vuonna 1746 Brynolf Brunou oli 27 vuotias Rantasalmelaisen ratsutilallisen Bruun Bruunupojan ja Gertrud Perintytär Herkepaeus (Härkäpää) poika. Suvussa oltiin oltu kauppiaita monessa polvessa, sillä jo ukki oli ollut aikanaan "kirjanoppinut" käyden kauppaa mm. Tukholmaan.
Nuori mies Brunou matkusti Tukholmaan hankkien kuninkaalta luvan perustaa syvälle Savon erämaihin masuuni-rautakankipajayhtiön. Brunoun lisäksi perustettavaan yhtiön 8 henkiseen omistajaryhmään kuului Savonlinnan ja Lappeenrannan kauppiaita Simon Esping, Johan Åberg ja Johan Ruut. Lisäksi vielä Kapteeni Simon Kalitin, Kuruunuvouti Johan Vilhelm Meinander, Kuopion Kirkkoherra Henrik Argillander ja (edellisen poika) Kappalainen Zahris Argillander. Kirjanpitäjäksi yhtiöön tuli Brynolfin veli Carl. Tarmokas ja käjilläkin usein esiintynyt Brynolf eteni urallaan nopeasti aina keskisen kihlakunnan varamanttaalikomissaariksi ja kruununvoudiksi asti. Hän kuitenkin kuoli pian, vain kolme vuotta tehtaan perustamisen jälkeen!
Masuuni-rautakankipajayhtiö
eli Srömsdalin ruukki (1.)
Vuonna 1746 Brynolf Brunoun masinoima Strömsdalin ruukki oli ainoa Ruotsinvallan aikana Suomeen perustettu järvimalmia hyödyntävä ruukki ja samalla aikansa ainoa tehdas Savossa! Kymmenessä vuodessa ruukkiyhteisön väkimäärä kasvoi lähemmäksi sataa henkeä.
Vuonna 1775 Kuopiolle myönnettiin kaupunkioikeudet. Paikkakunnalle määrättiin 9 virkamiesperhettä, aptekki, posti ja piirilääkäri. Kruunun myöntämään käsityöläiskiintiöön sisältyi yksi suutari, säämiskäntekijä ja puuseppä (1.)
Kirkkoherra Henrik Porthanuksen optimistisesti otskoituun "för Cuopio Stad" kirkonkirjoihin merkittiin vuoden päästä uudisasuttajien jälkeläisiä palveluskuntineen 53 perhettä. Hallinto ja kauppa keskittyi tuolloisen Kustaantorin, siis nykyisen Snelmannin puiston ympärille. Vieressä sijainnella nykyistä korkeammalla kukkulalla sijaitsi tuomiokirkkoa edeltänyt vanhalapinlinnan mäen "raunio" sekä tuulimylly. Ruukilla kirjanpitäjänä oli Lars Erik Dahlström.
Kuopion keskusta 1806 (1.)
Suomen ensimmäinen upseerikoulu Haapaniemen sotakoulu toimi kaupungissa vuonna 1780 ja 4.3. 1782 Kuningas Kustaa III myönsi Kuopion asukkaille 20 vuoden verovapauden harjoittaa kauppaa vapaasti. Tampere oli toinen erioikeudet saanut kaupunki. Samana vuonna valmistui Vehmasmäen-Laukaan maantie ja triviaalikoulu muutti Rantasalmelta kaupunkiin ja perustettiin kruunupolttimo(1.)
Savolaisia talonpoikia Kuopion
seudulla1800-luvun alussa (1.)
Pohjois-Amerikassa uudisasukkaiden jälkeläiset julkaisivat ensimmäinen kirjanpidon oppikirjan vuonna 1796. Aikalaisen maantiedonkirjan mukaan Kuopion seutu oli Ruotsin väkirikkain seurakunta (Tuneld 1792)?! Pari vuosikymmenentä kestänyt verovapausonni loppui Kuopiossa Ruotsin vallan myötä, kun Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta vuonna 1809. Kolme vuotta myöhemmin Tsaari Aleksanteri I korotti 4000 asukkaan Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi. Valtion taloudessa muutokset eivät tarkoittaneet suuria kehitysaskelia, vaan sama maakauppalain rajoittama kitulias kehitys jatkui edelleen.
Savolaisnaisia 1800-luvun alusta (1.)
Juantehtaan ruukille aikakausi oli hyvä, koska tuotteita meni ilman tullia Pietariin hyvällä kysynnällä. Tehtaan haasteena olivat vieläkin seudun talonpojat, joiden kanssa oli vahva eturistiriita käytettävistä metsistä sekä alalle tulleet kilpailevat ruukit. Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi oli jäänyt viimeisten vuosisatojen kehityksessään suorastaan kehitysmaaksi.
Vuonna 1840 Kuopioon tuli Säämingistä eli nykyisen Savonlinnan-Punkaharjun seudulta uudella kulkumuodolla eli sisävesilaivalla Kustaa Raninen. Hän aloitteli uraansa J.V. Snellmanin ystävän O. W. Roeringin kaupassa alkuun juoksupoikana edeten myymäläapulaiseksi ja edelleen yrityksen kirjanpitäjäksi. Kahdentoista vuoden kuluttua tämä tarmokas nuorimies perusti yrityksen Gustav Ranin nimellä. Tukkukaupan myötä liikkeestä tuli Kauppahuone, joka on Savon vanhin ja samalla Suomen vanhimpia.
Aleksanteri II nousi Venäjän johtoon vuonna 1855. Vuoden päästä avattiiin Saimaan kanava, jolla oli suuri vaikutus lähivuosikymmenien kehitykseen. Kuopiossa Kustaan torin ympärillä oli kuusi kauppaa. Maaorjuuden kotimaassaan Venäjällä lopettanut uudistaja-tsaari pyrki kehittämään valtakuntansa taloutta muuallakin, kuten Suomen Suur-Ruhtinaskunnassa. Täällä hän suosiollisesti myönsi vapauttaa lopullisesti Ruotsin ajoilta alkaneen ja viisisataa vuotta kestäneen maakauppa-kiellon eli kauppoja sai alkaa perustaa ympäri maata!
Vaatimuksista mainittiin seuraavaa: "Asetus kauppa-puotien asettamisesta maalle ja miten niissä kauppaa tehtäköön, annettu Helsingissä 19.12.1859 §3 Jos mielii saadaksensa lupaa, maalla kauppapuotiansa pitää, vaaditaan että hakija on Suomen kansalainen, ripillä käynyt, hyvämaineinen ja omassa vallassansa sekä omaisuutensa haltija, kuin myös taitaa selvälukuisesti kirjoittaa, lukua laskea ja tilikirjoja yleisen kauppa-tavan mukaan hoitaa").
Samana vuonna Juantehdas siirsi ruukkiyhteisöönsä kuuluneen rautakaupan kaupunkiin. Puodin mukana kaupunkiin tuli nuori myymälänhoitaja John Carlson. Tuotevaliomassa oli tehtaan tuotantoa eli uunin luukkuja, silitysrautoja ja vastaavaa rautakauppatavaraa. Myöhemmin Carlson osti osti liikkeen ja tästä alkoi Carlson-yhtiön tarina.
Vuonna 1862 julkaistiin ensimmäinen Suomenkielinen kirjanpidon oppikirja Augusti Liliuksen "Käytännöllinen opastus Yksinkertaisessa kirjanpidossa varsinkin tehdastelijoille ja Ammattilaisille". Voidaan sanoa että tiedosta oli huutava pula.
Välineet mahdollisivat myös uuden yritteliäisyyden kansallisen heräämisen innostamassa maassa. Päästiin mukaan höyryvoiman keksimisestä käynnistyneeseen "teolliseen vallankumoukseen". Kuopiossa aloitti uraansa Christian Hiltusen sekatavarakaupassa kauppa-apulaisena Herman Saastamoinen. Hermannista kehittyi myöhemmin menestynyt liikemies ja Syväniemenrullatehtaasta merkittävä työllistäjä. Edward Wallenius perusti kaupunkiin kenkäliikkeen.
Japanissa julkaisiin ensimmäinen kirjanpidon oppikirja vuonna 1873. Kuopiossa muutaman vuoden myymälänhoitajan kokemuksen jälkeen Birger Hallman perusti ensimmäisen liikkeensä vuonna 1875. Hallman yhtiö on pysynyt kehityksessä edelleen hyvin mukana ja tänä päivänä se sijoittaa digiteknologian yrityksiin.
Victor Basokevitschin ottama aikalaiskuva
Kuopiolaisesta myymälästä.
Vuonna 1887 perustetustettiin Kuopiossa Suomen ensimmäinen Suomenkielinen kauppakoulu. Koulun ensimmäinen rehtori oli Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta juuri valmistunut Kalle Aho, kirjailija Juhani Ahon veli. Ensimmäiseen johtokuntaan kuului myös monipuolinen kulttuurivaikuttaja sekä liikenainen Minna Canth.
Minna Canth Victor Barsokevittschin ottamassa kuvassa.
Vuonna 1887 aloitti myös toimintansa J.F. Dahlströmin virvoitusjomatehdas. Kaksi vuotta myöhemmin avattiin Savon rata, joka nosti ihmisten sekä rahdin liikkumisen aiempaan verrattuna aivan uudelle tasolle.
J.F. Dahlströmin virvoitusjuomatehtaan
ilmoitus vuonna 1891.
Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 verotulot alkoivat jäädä vuosisatojen korpivaelluksen jälkeen kotimaan hyväksi ja olemme onnistuneet kehittymään sadassa vuodessa Euroopan toisiksi köyhimmästä kolkasta monella mittarilla maailman menestyneimpien joukkoon. Eikä vähiten koulutuksen ansiosta.
Tänä vuonna Kuopion kauppakoululle tulee täyteen pyöreät 130 vuotta ja tuona aikana Kuopiossa on Savonian-ammattikorkeakoulun koulutusvastuujohtaja Kaija Sääsken mukaan valmistunut yhteensä yli 40 000 kaupan-, hallinnon- ja liiketalouden osaajaa (SS 30.10.2017 B3). Tiedon saantia ja yrittämistä ei ole täällä siis haluttu rajoittaa.
Savonia-ammattikorkeakoulu
Nykyisen Suomen alueelta on ollut kansainvälisiä kauppayhteyksiä vuosituhansien ajan. 1500-luvulle asti täältä vietiin riistatalouden tuotteita ja tuotiin esimerkiksi suolaa. Seuraavaksi vientiin liittyi maa- sekä metsätalouden tuotteet suomalaisten nauttiessa tuotikahvista. Teollisen vallankumouksen myötä on tuotu ja viety erilaisia teollisuuden tuotteita. Tänä päivänä viedään teknologiaa ja ajetaan tuontiaudeilla. Suomalaista osaamista tarvitaanmyöstulevaisuudessa. (1. Kotiseutuni Savo Suomen maakuntajulkaisu Oy, Kirjapaino Oy Savo Kuopio 1972)
Tasavaltainen Suomi 1917-2017 juhlan lähestyessä on hyvä vilkaista ajassa taaksepäin, että mistä tähän on tultu. Jääkauden päätyttyä nykyisin asuttamamme alue sekä muu Eurooppa on tullut asutetuksi useaan kertaan eri heimojen kerrostumina. Kukapa sitä kotoaan huvikseen lähtee, ja usein kansainvaelluksen syy oli niin kuin vieläkin nälkä. Joskus nälän aiheutti toinen heimo, joskus ilmaston muutos. Sukuaan jäi jatkamaan väki, joka sopeutui parhaiten muutoksiin.
Viimeisimmän jääkauden ollessa suurimmillaan 20 000 eaa. Britteensaaret Keski-Eurooppaa ja Moskovaa myöten olivat jään peitossa. Alppien jäätikön ja
Pohjoisjään välissä oli kapea asuttu kaistale nykyisen Ranskan alueella. Altain vuoristossa oltiin tunnettu neula ja reiän teko jo tuhansia vuosia aiemmin. Euroopassa vuoden keskilämpötila oli 8 astetta
nykyistä viileämpää. Tuhansia vuosia käytössä olleen tulentekotaidon ansiosta ihmiset kuitenkin pystyivät
asuttamaan aluetta. Nykyihmisen myötäavustamana oli neandertalin ihmisrotu kuollut sukupuuttoon jokunen vuosituhat aiemmin. Ruoaksi metsästettiin mm. hevosia, biisoneita
jättiläishirviä ja myskihärkiä.
Edellä mainituista eläimistä hevonen on ainoa joka ei
kuollut sukupuuttoon. Tosin se hävisi euroopasta useaksi tuhanneksi vuodeksi. Ihmisellä oli ruoasta kilpailijoina mm. luolaleijonat ja leopardit
joiden vähenevät tapettiin alueella yhettömiin. Merenpinta oli 100 metriä
nykyistä alempana joten mm. Englannin kanaali sekä pohjanmeri olivat samaa mannerta
muun Euroopan kanssa. Saharassa puolestaan oli vehreä savanni.
Ilmaston alettua lauhtua pohjolassa jään sulaminen kiihtyi lopuaan kohti. Nykyisen Suomen alueella oli alkuun kuivaa ja viileää. Koivu valtasi vähitellen puuttoman tundran. Mammutit, villasarvikuonot ja muu suur-riista eivät
sopeutuneet (evoluution kannalta) nopeaan muutokseen, joten hupenevat kannat
tulivat syödyksi lopulta sukupuuttoon. Sapelihammaskissoilla kannat pienenivät
saaliiden vähentyessä ja epäilemättä ihminen joudutti katoa. Suomessa on
löytynyt mm. Tahkolta mammutin hammas.
Mammutti (Pixabay, N Steffens)
Jääkauden päätyttyä 8600-7600 eaa. Väistyvän jään myötä lännessä alkoi liikkua Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen jousta ja nuolta käyttänyttä Komsakulttuuriksi nimettyä väkeä sekä tulijoita idänsuunnasta jäämeren rannoilta. Pikku hiljaa sulavan jään reunan tuntumassa oli
ravinteikasta makeaa vettä joka puolestaan houkutteli äärelleen koko
ravintoketjun. Pyydettiin mm. grölanninhylkeitä ja kalaa.
Kasvillisuuden puolesta seudut kuuluvat havumetsävyöhykkeeseen. Metsästyksessä käytettiin kvartsikivi- ja liuskekärkisiä keihäitä peuran, hirven sekä villisikojen pyynnissä jotka olivat tuohon aikaan valtavia. Metsästykseen liittyen esimerkiksi hajuja osattiin nimetä tarkemmin kuin nykyaikana. Järvillä liikuttiin kopukoilla eli lautoilla ja ruuhilla ja kalastettiin verkoilla. Asuntona oli turvekota (koti) sekä eräpaikoilla käytettiin puoliksi maassa olevia jurttia. Musiikki oli näille uuden suomaan asuttajalle jo vanha keksintö ja taidetta tehtiin maalaamalla kallioihin punamullalla.
Orgaanisesta aineesta tehdyt välineet eivät kestä Suomen happamassa maassa kovin pitkään, joten nykypäiviin on säästynyt esihistorialliselta ajalta enimmäkseen kivisiä työvälineitä ja tästä tulee nimitys kivikausi. Se luo ajanjaksosta varsin yksipuolisen kuvan ja parempi onkin käyttää tästä ajanjaksosa nimitystä mesoliittinen kausi. Aikakaudelta on säilynyt myös hieman orgaanista materiaalia ja linkissä oleva sarvi toimii samalla todisteena kaukaisista kauppayhteyksistä jo tuolloin..
Rekiseurue. (Pixabay, Wikilmages)
Kivivälineistä esimerkkinä ovat Savossa mm. kymmenet löydetyt reijälliset pallokivet. Siilinjärveltä Kasurilasta löydetty on koristeltu ja halkaisijaltaan n. 8,5 cm. Näitä on saatettu käyttää painona jäätuurassa, pallonuijina tai heittoaseena eli (eskimoidenkin) linnustusessa käyttämänä bolana tai vasarana. Varmuutta käyttötarkoituksesta ei toistiseksi ole tiedossa. Reikien poraaminen oli joka tapauksessa tuohon aikaan vanha keksintö.
Linnustus
oli tärkeä ravinnon lähde. Maahanmuuttajalla oli käytössä hirvensääriluusta valmistetu tuura talvikalastusta varten. On myös löydetty kalaverkko tuohisine
kiveksineen ja kaarnakohoineen. Kesällä sisämaan järvillä liikuttiin ruuhilla. Lisäksi käytettiin taitavasti nahkaa, tuohia, sarvia ja kvartsikiveä. Kaikki käytettiin tarkasti hyödyksi. Oli luukirveitä, kivitalttoja, hioimia ja sauvoja. Huulessa oli pihkapurkka, josta sai myös työkalujen valmistamisessa tarpeellista liimaa.
Asumukset tehtiin korkeammille paikoille. Tuolloin asuttiin 10-20 hengen pyyntikunnissa jolla saattoi olla useita vakituisia leiri- ja asuinpaikkoja jossa asuttiin vuoden mittaan. Paikkaa vaihdettiin vuotuiskierron mukaan siellä missä oli kulloinkin eniten ravintoa tarjolla.
7600-6900 eaa. Ilmaston lämmetessä nykyisen Suomen alueella oli Boreaalinen ja ilmasto kuivaa sekä lämmintä. Mäntymetsät valtasivat maiseman.
Hirvi (pixabay, tpsdave)
Vuosina 6900-4200 eaa. tänne tuli atlanttinen merellinen kostea ja lämmin ilmasto sekä Suomusjärven kulttuuri. Metsittymisen myötä tarvittiin esimerkiksi kirveitä. Niiden valmistamisessa parasta raaka-ainetta oli tuontitavarana tuleva piikivi, josta sai myös keihäänkärkiä. Piikiveä tänne tuli muuttoaaltojen mukana aina muutaman sukupolven ajan kerrallaan. Sen sijaan kvartsi oli koko kivikauden ajan tärkeä paikallinen raaka-aine esineistön valmistuksessa. Nilsiässä Pisan vuorella on muuten tällainen kivikautinen kvartsikaivosluola.
Pisavuoren kvartsikiviluola eli nykyään pirunluolaksi kutsuttu kikvikauden rakennelma.
Tämän ilmastollisesti suotuisan jakson aikana eteläisen Suomen alueella kasvoi jaloja lehtipuita esimerkiksi jalavaa ja
pähkinäpensasta. Ihmiset levittivät tietoisesti vesipähkinää myös humalaa kasvatettiin. Lämpötila oli samaa luokkaa kuin nykyisin Keski-Euroopassa. Tältä ajalta on joitain suuria riistaeläimiä kuten hirviä ja karhuja esittäviä veistoksia. Veistotaidetta harjoitettiin Itäsuomessa ja Aunuksessa.
Suo. (Pixabay, Skitterphoto)
Maa kohosi
voimakkaammin Pohjanlahdella (jonne suuntaan vedet tuolloin pääasiassa laskivat), kuin matalan
kohoamisen alueella järvisuomessa. Tämä puolestaan hidasti veden virtausta aiheuttaen runsaasti soistumista ja vielä nykyisin Suomi on maailman soisimpia maita. Liekö suomalaiset silloin alkaneet kutsua kotimaataan suom'maaksi? Tosin kielitieteilijät ovat päätelleet Suomen nimityksen muovautuneen useiden lainausten jälkeen Saamesta (2).
Suossa on nykypäivänä ajateltuna hyvä puoli se että tässä maailman kolkassa se on ainoa paikka, josta on löydettävissä muinaisten ihmisten orgaanisia jälkiä kuten luuainesta. Tietenkin paikoista joita ei vielä ole kuivatettu pilalle.
Kampakeramiikka on usein liitettyvarhaiskantasuomen kieleen(2) joskin viimeisimmän käsityksen mukaan suomenkieli on paljon myöhempää perua. Astiat olivat usein suippoja joten ne pysyivät hyvin pystyssä liesikiveyksen välissä ruokaa kypsennäessä. Näiltä ajoilta täällä on myös ensimmäiset merkit lampaista. Kotieläiminä ja metsästyskaverina pidettiin koiria (1).
Koiria on voitu käyttää myös rekikoirina jolloin hyvissä olosuhteissa järvien jääkansia pitkin on voitu liikkua pitkiäkin taipaleita. Pohjois-Siperiasta tiedetään koiravaljakoilla kuljettavan jopa 2000 km matkoja 280kg:n kuormalla hyvissä oloissa 15 peninkulmaa (90km) päivässä! Joten välimatkat eivät olleet este vaikutteiden leviämiselle. (1)
Käytössä olivat ansat, kuopat ja loukut. Riistaa oli hirvet, metsäpeurat, majavat ja karhut. Turkisten takia pyydettiin mm. susia kettuja sekä näätiä. Kalastus oli tärkeässä asemassa ja vesillä liikuttiin esimerkiksi haapiolla jota sanotaan myös ruuheksi.
Vainajat haudattiin punamultahautoihin. Punamulta, joka oli tuon ajan ihmisille tärkeä aine valmistettiin rautapitoisesta savimaasta liettäen, sekoitetaen ja polttaen. Savossa sopivaa raaka-ainetta saatiin esim. Kiuruveden Remeskylän Tapanahosta.
4200-2000 eaa. Kampakeraamisen kulttuurin aikana ilmasto muuttui boreaaliseksi eli kuivaksi ja edellistä viileämmäksi. Se oli kuitenkin Suomen nykyistä ilmastoa lämpimämpi ja kuivempi. Osoituksena kaukokaupasta eli vaihtotaloudesta ihmisillä Itäsuomessa oli käytössään itäpreussilaisia alueen meripihka- ja liuskekoruja.
Noin 3500 eaa. nykyisen Suomen alueelta on löytöjä, esimerkiksi Savonlinnan Pääskylahdenkivikautiselta asuinpaikalta on löydety saviruukku sekä savi-idoli. Idoli on samannäköinen kun Pihtiputaan Madenevalta löytynyt.
Koko kivikauden runsaslöytöisin aika maalauksissa on 3000 eaa jolloin asutus tihentyi sisämaan järvialueelle. Kesällä matkustusvälineenä oli nahkapohjaisetveneet jossa oli suksimainen köli suojaamassa pohjaa. Tuolta ajalta esimerkiksi nykyisen Humppilan seudulta on löydetty toistaiseksi Suomen vanhin mela sekä muita kalastusvälineitä.
(Samoihin aikoihin oli nykyisen Irakin alueella Urukin kaupunki, jossa maksettiin työmiehelle palkka oluena ja palkat kuitattiin savitauluun. Nykyisen Ruosin alueella viikinkien esi-isät harjoittivat viljelyä kesyttämiensä sikojen avulla. Käyttöön heille tuli myös ihmisuhrit. Tapa säilyi tuhansien vuosien ajan aina historiallisen ajan kynnykselle saakka. Ahvenanmaan alueella otettiiin viljelyssä ensiaskeleita.)
Kampakeraamisen kulttuurin jatkumona käyttöön tuli Pöljänasbestikeramiikka. Asbestin avulla astiat kyettiin tekemään huomattavasti ohuempiseinäiseksi. Astioiden kuumuuden kesto oli myös huomattavasti parempi samaten kestävyys jopa 20 kertainen! Astian voi pudottaa kalliolle sata kertaa sen rikkoontumatta. (Savon historia I 1988) Asbesti oli kotoisin Paakkilasta Tuusniemeltä. Asbestin terveyshaitat on tajuttu vasta viime vuosina.
Nykyisen suomen alueella on arvioitu asuneen tuolloin muutamasta tuhannesta reiluun kymmeneetuhanteen keräilijä-metsästäjäkulttuurin ihmistä. Heidän kielenään on voinut olla kantasaame mutta todennäköisimmin sitä edeltänyt nykyään tuntematon kieli. Koko maapallolla ihmisiä on on arvioitu olleen tuolloin reilu 2 miljoonaa henkeä. (2, 183)
Talvella liikuttiin (karvapohja)suksilla ja naiset osallistuvat ruoan hankintaan tasa-arvoisesti. Asumuksina oli nykypäivinä pitkäikäisimpänä hirrestä tunnettu rakennustapa eli pystysalvettu tai sitten paalutettu talo 8m x12m joka laitettiin hiekkamaalle päivänpuoleiselle loivalle rinteelle suojaisaan poukamaan, kapeikon rantaan, joen suulle tai niskalle. Talon katto tehtiin tuohilevyistä. Tulisija oli ulkona talon läheisyydessä. Eräpaikoilla käydessä asumuksena oli kota. Luonnon antimia keräiltiin talveksi tuohi-, nahka- tai saviastioihin. Survomalla säilyi niin puolukat, karpalot kuin lakat. Puvut olivat vielä pelkästään nahkaa.
3000 eaa. aikoihin Perämeren tuntumassa rakennettiiin isoja kivirakennelmia, jota kutsutaan nykyään jätinkirkoiksi eli metelinkirkoksi. Yksi löydös on myös idästä Lieksasta. Rakennelmat rakensi Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö. Rakennelmien käyttötarkoitusta ei ole osattu nykypäivänä selittää kiistattomasti ja siksi ne herättävät yhä keskustelua. Rakentaminen lopetettiin n. 2000-1500 eaa. jolloin olemassa olleet rakennelmat hylättiin myös.
Auringonlasku. (Pixabay, konkarikin)
2500-2000 eaa. tuli muutaman vuoden sisällä luultavasti pohjoissaksan-balttian suunnasta maahanmuuttajien kansanjoukkoa. Samaa väkeä saapui koko Skandinaviaan. Heistä käytetään nimitystä vasarakirves- ja nuorakeraaminen kansa. Täällä väki valtasi asuinpaikoikseen maanviljelyyn edullisimman länsirannikon linjalla Kokkola-Tampere-Virolahti harjoitaen luultavasti paikallaan pysyvää maanviljelyä. Näihin aikoihin suomen varhaiskantasuomeen ilmestyviä lainoja pidetään joko esibalttialaisina tai esigermaanisina (2). Liittyykö nuorakeraamisen väen muuttoliike Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolisilta aroilta lähteneeseen ja keskieurooppaan suuntauneeseen ekspansioon?
Oliko tulijat Arjalaisia ja pilkattiinko heitä nimellä nimellä (maan)-orja? Toimeentulon lisänä heillä oli pienkarjanhoito ja keräily sekä metsästys. Vuohien maitoa käyttävinä heillä oli geeneissä mutaatio jonka ansiosta he aikuisenakin sietivät maitoa. He tekivät talonsa kampakeraamiikan väestä poiketen alaville maille jokien varsille rantojen tuntumassa olleiden niittyjen laitaan. Tästä lähtien Suomessa tunnetaan läntinen ja itäinen kulttuuri sekä geeniperimä.
Suolaa. (Pixabay, LoggaWiggler)
Hunajaa. (Pixabay, PollyDot)
2000-800 eaa. Suomessa harjoitettiin entisen pyynti- ja keräilyelinkeinon lisäksi peltoviljelyä sekä pienimuotoista kaskiviljelyä viljellen ohraa ja mahdollisesti vehnää. Maanviljelyn myötä opittiin viimeistään suolankäyttö, koska viljatuotteissa ei ole luontaisesti suolaa toisin kuin lihassa. Suolansaanti oli hankalaa. Sitä tuli ehkä nykyisen Itävallan alueelta jossa oli esihistoriallisia suolakaivoksia tai merivedestä sekä suolajärvistä haihduttamalla. Kaikki makea tuli pelkästään hunajasta. Näihin aikoihin nykyisen Suomen alueella siirryttiin pronssikauteen.
Läntinen vasarakirvaskulttuuri jatkui kiukaistenkulttuurina jossa oli runsaasti kampakeraamista ainesta. 1000 eaa. alettiin valmistaa Itäsuomalaista Luukonsaaren keramiikkaa, joka jatkoi asbestikeramiikan perinnettä. Liikkumiseen kesällä käytettiin limisaumaisia soutuveneitä, jotka koottiin "ompelemalla". Soutuveneet ovat olleet periaatteeltaan samanlaisia noista ajoista lähtien. Kesällä se oli ainoa tapa liikkua pitempiä matkoja ja vieläkin Suomessa on veneitä eniten asukasta kohti.
Tuolle ajalle palautuvia paikannimiä ovat esimerkiksi alkuaan hiihtotaipaleen osaa tarkoittanut Kue'pp (s.188) nykyään Kuopio. Talvileiripaikkaa tarkoittanut Siida järvi jalostui muotoon Siitinjärvi ja tunnetaan nykyään nimellä Siilinjärvi Pyhää tai rajaa tarkoittava Bassi nykyään on nykyään Pisa. Pientä lahdeketta tarkoittanut Gávva tunnetaan nimellä Kaavi.
Viljelyä oli Varsinais-Suomessa, Satakunnassa Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa, joten vaikutteet tulivat niin idästä kuin lännestä. Vakka on vanha viljamitan nimi. Pysyviä viljelypesäkkeitä tunnettiin sisämaassakin mm. Siilinjärvellä mutta järvi-Suomessa viljatuotteet muodostivat nykyistä paljon pienemmän osan päivittäisestä ruoka-aineista. Pääosa tuli kalasta, riistasta metsän antimista sekä kotieläimistä. Tuvassa oli maalattia jonka keskellä tulisija saviarinalla. Rakennuksessa oma tila karjalle. Kotieläiminä tunnettiin lehmä, sika, lammas, vuohi ja taloissa oli kissojakin. Samoihin aikoihin saapuivat ensimmäiset hevoset, joilla matkustettiin reen kanssa järvien jääkansia pitkin.
Suomi. (Pixabay, MarreKrisu)
800 eaa Ilmasto kylmeni Suomessa ja Euroopassa voimakkaasti. Lisäksi oli sateista ja kosteaa. Asumuksina tuolloin käytettiin savutupia ja rakennustapa säilyi tuolta ajalta lähelle nykyaikaa eli 1800-luvun loppuun asti. Grölannin hylkeet pyydettiin itämerellä sukupuuttoon. Nyös norppaa pyydettiin edelleen. Osa porukasta lähti Viroon.
Noista ajoista lähtien tuotettiin sisämaan järvialueilla järvimalmia eli "ruskeaa kultaa" pienissä harkkohyteissä omaksi tarpeeksi ja myyntiinkin esimerkiksi taloudessa erittäin tarpeellisina kirveinä, puukkoina ja sirppeinä. Sepät olivat yhteisön arvostetuimpia henkilöitä.
Tarunhohtoinen Biarmia sekä taipaleentakaisia Tšuudeja veneineen
(Olaus Magnus Roma 1572)
Sirnihtankeramiikanlevinnän painopiste on samoilla alueilla alueella. Liekö noilta ajoilta alkuaan kertomukset Väinämöisestä ja seppä-Ilmarisesta? Asuinpaikkojen läheisyydestä on löytynyt hyötykasvien kuten mausteiden ja lääkkeiksi sopivien yrttien jäännöksiä. Lääkkeenä tiedetään käytetyn suopursua tai myrkyllistä hullukaalia hammassäryn ja reumaattisten oireiden hoidossa. Tuo hallusinaatioita aiheuttava aine on ollut niin ikään käytössä taikureilla eli tietomiehillä kärpässienen ohella.
Ajanlaskun alun aikoihin tuli maahan muuttovirtaa runsaasti balttian-germanian suunnalta. Tämän jälkeen myöhäiskantasuomen uskotaan nykytietämyksen mukaan alkaneen erityä eteläkantasuomen, itäkantasuomen päämurteeksi pohjoiskantasuomen jatkaessa omaa kehittymistään saamena.
Vanhimmat metalleihin ja metallin käsittelyyn liittyvät lainat on esigermaaneilta ja kokonaisuutena vanhoja germaanilainoja on enemmän kuin balttilaisia eli yli puoli tuhatta erityisesti alkaen varsinaissuomen rannikolta. Germaaneilta on lainattu esimerkiksi kalpa, kehto, mallas ja ruhtinas.
Arkipäivän substantiivejä Gooteilta ovat esimerkkinä häpeä, kansa, kuva, lupa ja äiti. Laina-adjektiivejä puolestaan ovat esimerkkinä arka, harras, kiivas, köyhä, raaka, rakas, rikas, upea ja viisas. terveyttä ja tunnetilaa kuvaavia lainoja ovat haava, sairas, tauti, vaiva, vamma, arpi, rupi, vainaja. Kehoon kuuluvina ovat esimerkiksi kuve, lantio, maha, otsa ja parta. Lainaverbejä ovat haluta, hukata, levätä, pyrkiä, ruokkia ja tavata.
Kulttuurisanastona on yhteiskunnan hierarkisuutta kuvaavia armahtaa, hallita, lunastaa, kuningas, ruhtinas, valta ja vartija. Aseisiin viittaa esimerkiksi keihäs, miekka, tuppi ja nuija. Rikoksien sanastoa ovat esimerkkinä varas, tuomita, sakko, murha. Kaupankäynnissä tarvittavia lainoja ovat kappa, kauppa, laina mitta, puntari ja raha. Vaatetukseen kuuluvia lainoja ovat vaate, hame, huopa, paita, lakki, sukka, liina, neula ja lanka. Useat lainasanoista ovat jääneet täällä käyttöön samalla kun ne ovat alkuperäisillä puhuma-alueillaan myöhemmin muuttuneet toisiin muotoihin.
Kotiin kuuluvia lainoja ovat kattila, kello, malja, pöytä, lukko, naula, rengas, vanne, saha, varsi ja vipu. Rakennuksiin kuuluu tupa, lato, kartano, lattia, liesi, pankko ja laipio. Metallin käsittelyyn liittyvät ahjo, palje, rauta, ruoste, tina ja kulta ovat lainasanoja kuten kalastuksessa käytetty verkko. Itse verkkokalastustahan täällä vuosituhansia vanha pyyntitapa. Viljelysanastoa ovat pelto, aura, kaura, ruis, ruko, kuhilas, akana, taikina vierre ja leipä. Kotieläimiin liittyviä esimerkiksi ratas, ohja, satula, kana, lammas, nauta, juusto, teuras, kinkku, ihra, silava, lanta ja tunkio. (2, 160-161)
Maanviljelyn ansiosta maapallon väkiluku oli kasvanut 31 miljoonaan (2, 183)
Tuon ajan esibalttialaista lainaa oleva sanaston perusteella täällä kehittyi tulijoiden vaikutuksesta rakennustaito. Lainoja ovat esimerkiksi hirsi,lauta,seiväs aitta,lava,orsi seinä ja silta. Niin ikään kulkemiseen liittyvä sanasto kuten esimerkiksi ratas, aisa ja kaplas. Myös hihna,rihma, terva ja vaha ovat balttialaista alkuperää kuten myös maatalouteen liittyvää sanastoa kuten esimerkkinä hanhi, juhta, härkä, vuohi, paimen, tuohi torvi ja kasveihin heinä, halme, herne, ohra tai sää kuten esimerkiksi halla, helle, härmä ja routa.
100-luvulta on tavattu ensimmäiset maahan saapuneet Roomalaiset rahat joita vaihdettiin turkiksiin.
300 jaa. lämpimän ilmaston raja kohentui välimereltä nykyisen Pohjois Saksan leveysasteille. Samalla sisämaassa alkoi pysyvän asutuksen suhteen arkeologisesti niukkalöytöisempi jakso. Asutus ei kuitenkaan hävinnyt täysin. Sisämaan väki väheni samaan aikaan kun käyttöön tulivatuhrihaudatläntisen, itäisen ja pohjoisen kulttuurin tuolloisella rajalla? Vaikuttiko Euroopan levottomuudet välillisesti tänne?
Germaniassa ja Skandinaviassa käytettiin riimukirjoitusta. Riimulla tehtyjä tekstejä on tavattu täällä ainakin Vöyrin kivilöydössä, miekoissa, Tuukkalan löydössä vielä myöhään historiallisella ajalla. On myös esitetty ruotsalainen Ove Bergin kirjassa Runsvenska, svenska finska, että joitain Ruotsissa olevia riimukivien kirjoituksia pystyttäisiin tulkitsemaan Suomeksi. Tulevat kauppa-ajankohdat saatettiin sopia kauppiaiden käyttämään riimukirjoitukseen perustuvan kalenterin, riimusauvan (pirkka) perusteella. Nykyisen Suomen alueella Pohjanmaalta on löydetty 400-500 luvun Roomalaisia kultarahoja Soliduksia. Nykyään tiedetään että myös tuohon aikaan oli mahdollista elää sopivissa olosuhteissa 70-vuotiaaksi. Suomalais-Ugrilaiset heimot asuttivat tuohon aikaan valtavan laajoja alueita nykyisen Venäjän alueella.
Kielitieteilijät uskovat Slaavien, jotka asuivat Veikselin suunnalla balttien eteläpuolella alkaneen ekpansion levittäytyen balttien ohi koilliseen. Tämän myötä heidän itäinen- eli venäläinen haara tuli säännölliseen kosketukseen Suomensukuisten kansojen kanssa tällä havumetsävyöhykkeen rajalla Väinäjoen, Lovattijoen ja Okan latvoilla alkaen noin 600-700 jaa. Noihin aikoihin oli pohjolassa ilmastollisesti hankala kausi.
Muinaisvenäläistä lainaa 600-700-luvulta ovat esimerkiksi saapas, viitta, paltina ja värttinä kuten ruokasanaston lusikka, ravita, kiisseli ja piirakka. Kotiin liittyvät pirtti, pätsi sekä veräjä. Kulttuurisanaston lainoja ovat uskontoon liittyvät pappi, raamattu, risti ja pakana sekä (alunperin tuomaria tarkoittanut) suntio. Aseita ja työvälineitä ovat esimerkiksi taltta, sirppi, katiska, atrain, tappara ja ruoska. Muusta kanssakäymisestä tulleet lainat ovat esimerkiksi määrä, raja, tavara ja (kauppapaikkaa tarkoittavana) turku. (2, 164-165)
Itämerensuomalaisilla on olemassa myös yhteisiä sanoja, mille ei tunneta toistaiseksi minkäänlaista kunollista etymologiaa, kuten suo, saari, mäki, musta ja jänis.
Viikinkiaikana 800 jaa. Suomen asutus keskittyi Etelä-Suomeen ja Etelä-Savo-Karjalaan. Paalulinnoituksia joita käytettiin lähinnä pakopaikkana tunnetaan mm. Mikkelin - Savonlinnan alueelta useita. Viikingit valloittivat Eurooppaa. Nykyisen Ruotsin alueella Sigtuna oli eräs keskuspaikka. Suomen alueella viikingit tyytyivät kaupankäyntiin ja ehkä verotukseen. Heidän idän reittinsä kulki Ahvenanmaan kautta, josta on dirhem-rahalöytöjä. Nuoremmalla rautakaudelta Suomessa on löydetty Keski-Eurooppalaisia sekä kotimaisia miekkoja, joissa teksti oli riimua.
Suomen viikinkiaikaisia linnoituksia (3)
Tuohon aikakauteen on myös yhdistetty miekanhiontakivet, joita Suomessa on löydetty kantahämeestä sekä yksi pohjois-savosta Muuruvedeltä. Aikakauteen niin ikään liitettyjä kuppikiviä on löydetty satoja. Eräs tällainen on Kaavilla. Kuppikivet kuuluivat muinaisuskon elämäntapaan.
Nestorin kronikan mukaan oli Novgorodin alueella oli 800-luvulla riiteleviä heimoja, joihin kuuluvat yhtenä ryhmänä Suomalais-Ugrilaiset Tšuudit, Tarunhohtoisista Tšuudeista on olemassa paljon slaavitarinoita. He esimerkiksi mieluummin hukuttautuvat kuin alistuvat itäisen valloittajan valtaan. Rostovjärven rannoilla oli elivät Merjalaiset sekä Valkeajärven rannoilla Vepsäläiset. Volgan ja Okan yhtymäkohdassa asuivat Muromalaiset.
Toisessa ryhmässä oli alueelle saapuneita slaaveja. Heihin kuuluivat kiovalaiset slaavit eli Krivitšit ja slaavilaisten Sloveenien heimo. Tarun mukaan ryhmät ensin kieltäytyvät veronmaksusta varjaageille mutta ajauduttuaan keskinäisiin riitoihin he kutsuvatkin päällikökseen Rurikin. Hänen on sanotaan olleen N1c1 -happloryhmää joka on Suomessakin yleinen. Aihe on herättänyt paljon keskustelua.
Häkkinen Kaisa; Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa, 190.
Turkisten kysyntä kasvoi tuoden alueelle vaurautta. Tuhatluvulle tultaessa täällä saatiin nykytietämyksen mukaan ensikosketuksia kristinuskoon, joka oli Euroopasta leviävä uskonto.
Ajanjakson runsaimmat arkeologiset löydöttunnetaan nykyisen Mikkelin alueelta jatkuen aina 1150 jaa. asti. Tuolloin nykyisen Juvan alueella liikkui Saamelaisten joukossa savo-karjalaista väkeä. Saksalaisten ja balttien kauppayhteyksien mukaana rannikolle saapui näihin aikoihin kivirakentamiseen liittyvä laastin valmistustaito. Pariisissa aloitettiin Notre Damen rakentamista.
Tavastia ja Suomenlahden yli hiitäjiä sekä ratsastajia (1500-luvun kartassa).
Viikinkien kauden jälkeen kauppa elpyi Euroopassa ja rikkaimmille tuli 1100 jaa. aikoihin saataville mm. sokeriruo'osta valkoiseksi kiteiksi kuivattua sokeria. Suomeen tämä herkku saapui paljon myöhemmin. Tähän vaiheessa historiaa merkittävin laina Suomen kieleen oli karttunut Germaniasta ja Baltiasta.
Viljelyn yleistyttyä rannikolla ruoka muuttui hiilihydraattipitoisemmaksi. Tämän on arveltu väestön lisääntymisen ohella lisänneen ihmisten hammassairauksia. Näihin aikoihin saapui tänne myös ensimmäiset vesimyllyt. Sisämaassa ihmiset elivät tuolloin rannikon väkeä vanhemmiksi. Heidän ruokavalion pääpaino oli vielä kalastuksessa, metsästyksessä ja keräilyssä.
Järvi. (Pixabay, tpsdave)
Viikinki-ajan päättymisen jälkeen noin 1100 jaa. aloitettiin Länsi-Suomessa Alalänsisaksin ja Englannin suunnalta toteutettu lähetystyö. Lähetystyöntekijöillä eli papeilla oli epäilemättä kirjallista aineistoa mukanaan. Lähetystyön vaihe kesti yli sata vuotta kirjakieli tuolloin oli ainoastaan latina ja näin harvojen sekä valittujen hallussa. Latina sälytti valta-asemansa kirjakielenä 1350 asti. Kauppiaat käyttivät saksaa esim kauppakirjeissään Lyypekkiin. Lukemaan opettelun lisäksi tarvittu uuden kielen, Latinan opetteleminen hidastutti Ruotsin ja eteenkin Suomen väestön kirjakielistymistä muista phjoismaista poiketen. (4)
Nykytietämyksen mukaan kautta aikain ensimmäinen Itämerensuomeksi kirjoitettu teksti on suolöydöksestä paljastunut kyyrillisillä kirjaimilla ja aunuksen karjalaksi kirjoitetussa tuohikirjeessä vuodelta 1250. Tuolloin Novgorodissa käytettiin tuohikirjeitä samaan tapaan kuin nykypäivinä post-it lappuja. Samalta ajalta on ensimmäiset tiedot tiilirakennuksesta Suomessa Koroisilla. Vielä sadan vuoden ajan tiilirakentaminen oli maassa harvinaista.
Pohja, Savo, Karjala sekä Viipuri 1500-luvun esityksessä.
1300 jaa. asti Savossa oli karjalaisvaikutuksen aikaa. Turkiskaupalla vaurastunut Novgorod oli läheisessä yhteistyössä Karjalaisten kanssa ja Ruotsit verottivat Länsi-Suomalaisia. Ja molemmat edellä mainitut Lappilaisia. Verotus tuolloin tarkoitti tavaroiden ja tuotteiden keräämistsä vastiikkeetta vahvemman oikeudella.
Nykypäiviin säilyneissä kirjallisissa lähteissä Savo mainitaan ensimmäistä kertaa Novgorodin ja Ruotsin tekemässä Pähkinäsaaren rauhassa 1323 jaa. Siinä Novgorod luovuttaa Jääsken ja Äyräpään ohella Savilaksen, Savolaksen verotusoikeuden Ruotseille. Oliko Savilaksen väki saanut nimensä savesta, joka on ollut alueella keraamisten astioiden raaka-aine ja vientituote vuosituhansien ajan? Toiseksi vaihtoehdoksi on esitetty savu, joka oli elimellinen osa kaskiviljeyä.
Lännen kirkon eteneminen kahden sadan vuoden aikana! (4)
Valtiot eivät vielä tuossa vaiheessa olleet valtioita siinä mielessä niin kuin ne nykyään ymmärretään ja ns. verotusmaiden rajaakin käytiin vain alkumatka. Ruotsien ja Novgorodin kaupunkivaltion toimittama verotus ei ollut täsmällistä eikä tarkkaa, joten sisämaata tehokaskeamalla uudestaan vakituiseen asutukseen ottanut uudisraivaajajaväki eli vielä vuosisatoja enemmän ja vähemmän omillaan. Parhaansa mukaan verottajiaan edellä.
Yksi kiinnostava kysymys on milloin, mistä ja miten savolaiset -nen ja -tar päätteiset sukuimet tulivat käyttöön? (Esimerkiksi Länsi-Suomessa sukunimet tulivat yleisesti käyttöön vasta paljon myöhemmin 1850 jaa). Asiasta kerrotaan mm "se tavallinen Virtanen" väitöskirjassa ja HS:n artikkelissa.
Lähde: (1) Huurre, Matti; 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, Viides uudistettu painos, Otava, Keuruu 1995 (2) Häkkinen Kaisa; Suomalainen esihistoria kielitieteen valossa, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996
Kuvat muokattu lähteestä: Gordin, Isak, toim: Vanhoja Suomen karttoja, II uudistettu painos, Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, Helsinki 1973 (3) Suomalainen sotilas muinaisurhosta Nihtiin, Kariston kirjapaino, Hämeenlinna 2010 (4) Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa, Vammalan kirjapaino, Sastamala 2010
