Lapsuus ja nuoruus
Orvelle syntyi maatilalla Chateaugayn pikkukylän koillispuolella Franklinin piirikunnassa New Yorkissa, vain noin mailin (1,6 km) päässä Kanadan rajasta etelään.
 |
| Chateaugay |
Orvellen äiti Emma Nichols, omaa sukuaan Fuller oli syntynyt vuonna 1810 (Peru, New York). Äidillä oli lapsia edellisestä avioliitosta.
- Mary C. Fuller s.1835. Mary muutti täysi-ikäisenä Maloneen pysyen sinkkuna. Hänestä tuli taiteilija. Mary kuoli vuonna 1911 (75 vuotiaana).
- Sidney "William Lee" Fuller s.1838. Hän muutti Maloneen vuoteen 1860 mennessä. Sidney liittyi sitten Unionin armeijaan. Hänellä ei tiedetä olleen omaa perhettä.
Orvillen isä, John W. Gibson (s.1808) oli tullut Chateaugayyn Uudesta-Englannista, mutta syntynyt luultavasti Isossa-Britanniassa. Isällä ja äidillä oli tuohon aikaan tyypillinen pieni 60 eekkerin (n. 24 ha) maatila. Peltoa siitä oli noin 40 eekkeriä (~ 16 ha) ja loput metsää. Tilaan kuului yksinkertainen talo, navetta, heinälato, pari hevosta.
Tilalla oli tyypilliseen tapaan kotieläimiä kuten lehmiä, lampaita, sika ja varmaan myös jokunen kana. Pelloilla Gibsonit viljelivät vehnää, maissia, kauraa ja perunoita. Isän kerrotaan olleen lisäksi sivutoiminen suutari. Gibsonien perhe poikkesi seudun tavanomaisesta perheestä. Heillä oli harrastuneisuutta käsityöläisyyteen sekä taiteisiin. Johnn (39 v) ja Emma (37) olivat jo kohtalaisen iäkkäitä alkaessaan saada yhteisiä lapsia:
- Lovell J. Gibson syntyi noin 1847. Lovell oli tämän sisarussarjan vanhin ja 9-vuotias Orvillen syntymän aikaan. Lovell vaikutti Orvilleen sisaruksista ehkä eniten. On paljon mahdollista että lapsista vanhimpana hän hoiti nuorinta Orvillea paljon tämän lapsuudessa. Vanhemmat olivat iäkkäitä ja maatilan hoitaminen sitoi paljon aikaa.
Lovellistä tuli aikuisena puuseppä. 1870-luvun alussa hän muutti 2000 asukkaan Oshtemoon, Michiganiin (lähelle Kalamazoota). Runsaiden puuvarojen ja vesivoiman äärellä sijainnut Kalamazoo oli tunnettu huonekalu- ja paperiteollisuudestaan.
Lovell meni Oshtemoossa ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1873. On paljon mahdollista että Orville (17 v) kyläili tuolloin veljensä luona. Lovellin ensimmäinen liitto oli myrskyisä ja hän erosi pian. Lovell asui sitten Detroitissa lyhyen aikaa. Sieltä hän muutti sisarusten suosimaan Maloneen vuonna 1878, jossa avioitui toisen kerran. Lovell sai toisessa liitossa kaksi lasta.
- Pluma A. Gibson n. 1848. Plumasta tuli kirjailija. Hänellä ei tiedetä olleen perhettä eikä kuolinaikaa ole tiedossa.
- Emma E. Gibson n. 1850. Emmasta tuli läheinen sisar 6 vuotta nuoremmalleen pikkuveljelle Orvillelle. Vuonna 1875 hän muutti Constableen, jossa meni naimisiin Cassius M Hastingsin kanssa. Perhe muutti sitten Maloneen. He saivat kaksi lasta Minnien ja Orvillen. Emma kuoli 80 ikäisenä vuonna 1930.
- Ozro M. Gibson n. 1852. Hän muutti Maloneen vuona 1875. Hän meni naimisiin metodistikirkon pastorin tyttären kanssa. He saivat yhteensä seitsemän lasta. Ozro tunnettiin työurallaan taitavana verhoilijana. Ozro oli Orvillen elämässä mukana varsinkin tämän uran loppupuolella. Ozro kuoli vuonna 1927 (72 vuotta).
- Sisarista nuorimmainen, iltatähti (Sladdbarn) Orville syntyi toukokuussa 1856. Vanhemmat olivat tuohon aikaan jo varsin iäkkäitä. Äiti oli 46- ja isä 48-vuotta.
Kesäkuussa 1856, kun Orville oli vasta parin kuukauden ikäinen tornado pyyhkäisi Chateaugayn yli. Kylään saapuessaan se repi useiden rakennusten katot irti ja lennättäen niiden sisällön korkealle ilmaan tuntemattomiin paikkoihin.
Myrskyn raivotessa vain muutamasta talosta jäi jäljelle jäänteitä. Kaikki vähemmän tukevasti rakennetut navetat menivät maantasalle. Matkallaan myrsky tuhosi myös pienen katolisen kirkon.
Puolitoista vuotta myöhemmin pastori McCaben ilmeisesti nukahti kynttilänvalossa lukiessaan St. Josephin pappilassa Malonessa. Tulipalossa menivät pastorin lisäksi seurakunnan asiakirjat, mukaan lukien Chateaugayn lähetystyön asiakirjat.
Orville kasvoi viisi vuotiaasta yhdeksän vuotiaaksi sisällissodan riehuessa. Paikallisina levottomuuksina New Yorkissa olivat kutsuntamellakat. Orvillea peräti 18 vuotta vanhempi veli(puoli) Sidney liittyi New Yorkin 16. jalkaväkirykmenttiin. Se oli vapaaehtoisista koottu joukko, (joka tuli tunnetuksi erikoisista päähineistään, mukaanlukien olkihatut!). Sidney haavoittui sodassa. Veteraanista tuli invalidi.
 |
| Savage Station, Virginia. Kenttäsairaala taistelun jälkeen. (Huomaa olkihatut!) |
Orvellen lapsuus- ja nuoruusaikana vanhemmat sisaret muuttivat yksi toisensa jälkeen omilleen. Heistä kukaan ei palannut Chateaugayyn. Kuten tiedetään, jos poikkeat joukosta vähääkään niin pikku kylillä elämisestä tulee sietämätöntä. Työmahdollisuudetkin ovat heikommat.
 |
| Chateaugayn rautatieasema. |
Sisaret pitivät keskenään tiiviisti yhteyttä. Yksi toisensa jälkeen jokainen heistä muutti 13 mailin (21,4 km) päässä sijaitsevaan Maloneen. Se oli junalla länteen mentäessä seuraava, astetta suurempi paikkakunta. 1870-luvulla Malonessa asui reilut seitsämän tuhatta asukasta.
 |
| Malone, New York. |
Aikuisuus
Ensimmäinen julkinen maininta Orvillesta on vuodelta 1873 Telegraph-lehden ilmoitus, jossa hän ilmoitti odottavansa kirjettä postitoimistossa, (kenties veljeltään Lovellilta Kalamazoosta?) Lehdet julkaisivat tuohon aikaan ilmoituksia toimittamattomasta postista.
 |
| (Puuseppä-)veljekset Lovell ja Orville. |
Vuonna 1875 Orvelle (19 v) muutti sisariensa Emman ja Ozron kanssa maailmalle, eli Maloneen! Äiti oli tuolloin 65 ja isä 67 vuoden iässä. On mainittu että Orvillen isä ja äiti olisivat kuolleet varsin nuorena. On hieman merkillistä, ettei heidän kuolinaikaansa tai mitään muutakaan ole tiedossa varsinkaan heidän loppuvuosistaan? Ikäänkuin heidät oltaisiin vaiettu koliaaksi?
Muutosta vuoden päästä eli keväällä 1876 täysi-ikäiseksi (Amerikassa 20 v) tullut Orville teki radikaalin liikkeen. Hän muutti kauas pois, vajaan 700 mailin (n. 1100 km) päähän Kalamazoon.
Vaihtoineen junalla siellä oli tuohon aikaan noin vuorokaudessa. Varsinaista perustelua muutolle noin kauas (muutoin yhdessä pysyttelevistä) sukulaisista Orville ei kertonut koskaan. Sisältyikö asuin paikan vaihdokseen työntöä vai vetoa? Pelkäsikö Orville kenties turvallisuutensa puolesta? Vai oliko Gibson keksinyt Kalamazoosta jotain innostavaa? Vai oliko siinä kenties molempia? Tai sitten Orville yksinkertaisesti vain tunsi olonsa tylsäksi. Ehkä emme saa koskaan tietää lopullista totuutta.
 |
| Kalamazoo, Michigan. |
Päivätyö
Orville (20 v) sai työpaikan (Arthur) A.P. Spraguen kenkäkaupasta (118 E. Main Street, nykyään 155 W Michigan Ave, Kalamazoo) myyjänä. Tuossa vaiheessa Gibson tunnettiin jo taitavana vasenkätisenä kitaristina, multimuusikkona sekä solistina. Hän asettui asumaan työpaikasta muutaman korttelin päähän Lovell Streetille.
 |
| A.P. Spraguen kenkäkauppa. |
Kalamazoossa Michiganissa asui tuohon aikaan 12 000 asukasta. Kaupunki oli tunnettu puuseppiä työllistävästä huonekaluteollisuudestaan ja eteenkin paljon työllistäneistä paperitehtaista. Runsaat puuvarat, vesivoima sekä asema rautatieverkoston risteyksessä toivat kaupunkiin runsaasti elämää.
Kalamazoossa oli myös erittäin vilkas kulttuurielämä. Se oli risteyspaikkana paikallisten muusikoiden keskus. Kaupungissa sijaitsi pari hienoa kaupungin sotilassoittokuntaa sekä joukko paikallisia tanssi- ja muita orkestereita.
 |
| Orvelle oli vasenkätinen kitaristi. |
Heti alusta alkaen eli muuttovuonna 1876 oli Orvillesta ensimmäinen maininta esiintymässä muusikkona. Tilaisuus oli (alkuperältään protestanttisessa) presbyteerikirkossa. Konsettiarvostelun mukaan Gibson -soitti kitaraa Signor Bartallettin täydessä (10 hlö amatööri-)orkesterissa, johtajanaan Edgar Bartlett. Orville lauloi murteella soolonumeron An Emerald Gem Worth Erin. Esitys arvioitiin valtavaksi menestykseksi.
 |
| Valkoinen kirkko sijaitsi Rose Streetillä. |
Tästä lähtienen Orville mainittiin lukuisissa ilmoituksissa joko tilaisuuden kitaristina taikka mandolinistina.
 |
| Orville 1880-luvulla. |
Armeija
Barlettin orkesterissa soitti Orvillen lisäksi myös Orvillea kome vuotta nuorempi viulisti William "Will" E. Hays. Kesällä 1876 Gibson ja Hays liittyivät Michiganin osavaltion toisen jalkaväkirykmentin C-komppanian sotilassoittokuntaan. Sen asemapaikka oli Camp Custer. Varuskunta sijaitsi 50 mailia (80 km) pohjoiseen, lähellä Grand Rapidsiä. Orville oli soittokunnassa rumpali.
 |
| Orville armeijassa. |
Viikonloppulomilla Will ja Orville kiertelivät muusikkoystävien kanssa musisoimassa kaduilla. Ilta-esityksissä he lauloivat kitaroiden ja banjojen säestyksellä. Naisväki kiitteli serenadeja paikallislehdessä asti! Epäilemättä armeijan uniformussa esiintyneet komistukset herättivät kiinnostusta ympärillään.
Armeija sujui soittokunnassa hyvin. Gibson oli myös taitava käsittelemään asetta. Hän oli yksikkönsä parhaiden joukossa useissa ampumakilpailuissa vuosien 1878 ja 1879 aikana. Kolme vuotta kestänyt asevelvollisuus päättyi lopulta. Kaksikymmentäneljä-vuotias Orville palasi hyvässä fyysisessä kunnossa ja täynnä tarmoa reserviin vuoteen 1880 mennessä.
Päivätyöt jatkuvat harrastustoiminnan laajentuessa
Gibson palasi armeijasta takaisin Kalamazoon ja AP Spraguen kenkäkauppaan. Orville mainittiin paikallislehdessä julkaistussa kaupan mainossarjassa. -Ostakaa meiltä Pebble Goat Buttons-napit ja kokekaa OH Gibsonin nopea, kohtelias ja herrasmiesmäinen palvelu. Orville pysyi saman kenkäkaupan myyjänä vuosikausia. Asuinpaikkaa Gibson vaihtoi koko loppuikänsä aina parin vuoden välein.
Vuonna 1882 avasi ovensa uusi Oopperatalo/teatterirakennus, mikä nimettiin musiikkiakatemiaksi. Rakennus vastasi kaikkiin viimeisimpiin kulttuuritiloille asetettuihin vaatimuksiin avaten uuden aikakauden Kalamazoon historiassa. Siellä oli 1250 istumapaikkaa.
Vuoteen 1884 mennessä Orvillen harrastustoiminta oli saanut yhä uusia ulottuvuuksia. Gibson alkoi johtaa vuosittain esitettyjä hyväntekeväisyystapahtumia. Niillä kerättiin varoja paikalliselle sairaalalle ja lastenkodille. Tapahtumassa esiintyi yli 40 paikallista muusikkoa ja amatöörinäyttelijää. Tapahtumista tuli suosittuja ja jatkuvia tapahtumia.
 |
| Musiikkifestivaalit vuonna 1886. Musiikkiakatemian orkesteri (etualalla) |
Organisointityönsä lisäksi Gibson oli esityksissä näkyvästi mukana. Hän esiintyi useaan otteeseen kitarakvartetissa, mandoliini-, banjo- ja kitarasekstetissä, ksylofoni-, kitara- ja banjotriossa ja muissa vastaavissa kokoonpanoissa. Kaikki esitykset saivat yleisöltä suosiota. Myös Gibsonin omat laulu- ja tanssiesitykset olivat yleisön suosikkeja.
Soitinrakentaja
On luultavaa ettei Orville ollut saanut mitään virallista koulutusta soitinrakentajaksi. Joka tapauksessa hän alkoi päivätöiden ohessa suunitella ja rakentaa soittimia. Hän kehitteli erikoisen lyyra-mandolinin. Gibson ei käyttänyt puun sävyttämiseen petsiä, vaan hän jätti soittimet joko puunvärisiksi blondeiksi tai maalasi ne mustaksi. Lopusi hän lakkasi soittimen.
 |
| Lyyra-mandoliini. |
On mahdollista että Gibson oli tunsi soittimien historiaa. Vastaavalla idealla kolmehaaraisia lyyra-kitaroita oli valmistettu menneinä aikoina Euroopassa. Uutta tässä soittimessa oli kaareva ja pyöristetty muotoilukokonaisuus. Kaarevat kannet eivät olleet nekään soitin historiaa tuntevalle mikään uusi keksintö. Kaarevia veistettyjä kansia käytettiin viuluissa ja otiin tehty jo kitaroitakin. Orville otti veistetyt kaarevat kannet tavaramerkikseen.
Orvillen lyyra-mandoliin kuvasta tuli myöhemmin (loppuvuodesta 1897 lähtien) Gibson soittimien tunnistettava etiketti (guitar manufacturers label). Orvillen soittimet opittiin tuntemaan myös lavassa käytetystä tähti ja puolikuu-merkistä (logo). Orville ei koskaan kertonut mitä tämä Ottomaanien islamin mieleen tuova merkki symbolisoi. Se voi olla myös viittaus vapaamuurareihin, spiritismiin tai sitten se ei tarkoittanut mitään erityistä.
 |
| Gibson etiketti (label). |
 |
| Varhaisin tunnettu Orville kitara. |
Raaka-aineet
Orville hyödynsi kaikkia löytämiään materiaaleja, mutta Gibsonin mukaan hienojen soittimien valmistuksen salaisuus oli vanha puu. Hän käytti usein hyvin käsiteltyä vanhojen huonekalujen puuta työssään ja työskenteli toisinaan New Yorkissa toimivan jälleenmyyjän kautta, joka oli erikoistunut vanhoihin, soittimien valmistuksessa käytettäviin puihin.
Yhdessä myöhemmin valmistuneista viuluistaan Gibson käytti Bostonin vanhan kaupungintalon puuta, joka oli seissyt noin viisi vuosikymmentä ennen kuin se purettiin ja korvattiin Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen. Toisessa viulussaan hän käytti -vanhan purjealuksen puuta, jonka sanotaan olevan yli vuosisadan vanha.
Kerran hän valmisti viulun käyttämällä vanhoja pähkinäpuutöitä, jotka oli poistettu Kalamazoon Main Streetillä vuosikymmeniä seisseestä rakennuksesta, ja vielä kolmannessa hän käytti kotikaupunkinsa Malonen vanhan kaupungintalon puuta. Rakennuksen kerrottiin seisseen kyseisessä kaupungissa yli 90 vuotta. Hyvän soundin tuottamisen lisäksi Orville siis harrasti kierrätystä jo paljon ennen kuin siitä tuli muotia.
Palautetta
Tammikuussa 1888 kolmekymmentäkaksivuotis-synttäreiden lähestyessä Orville oli asunut Kalamazoossa jo 12 vuotta. Hän oli kehittynyt soitinrakentajana ja keksijänä nyt sille tasolle että paikallislehdessä oli kautta aikain ensimmäinen, ylistävä arvio soitinrakentajan taidoista:
-Orville viimeisteli ainutlaatuisen soittimen, jota hän oli rakentanut vapaa-ajallaan. Toisin kuin tutummat kahdeksankieliset mandoliinit (kahdeksan kieltä viritettynä pareittain) ja tavalliset kuusikieliset kitarat (kuusi kieltä viritettynä erikseen), Gibsonin niin kutsuttu "mandoliini-kitara" oli yhdeksänkielinen soitin, jonka kolme alinta kieltä (diskanttia) oli viritetty kuten tavallisessa kitarassa, ja lisäksi kuusi ylintä kieltä oli viritetty pareittain. Toimittaja mukaan soitin oli erittäin helppo soittaa ja sen teho säestyksessä on erittäin hyvä. (Toisin sanoen kitara oli kuin 12-kielinen, josta oli poistettu tupakielitys ohuimmista. 12-kielisiä kitaroita ei valmistettu vieltä tuohon aikaan kirjoittajan huomio).
Hyväntekeväisyystapahtumat jatkuivat myös. -Orvillen sitoutuminen yhteisöön oli ihailtavaa. Hänen hyväntekeväisyyskonserttinsa olivat enimmäkseen taloudellisesti menestyksekkäitä, mutta Gibson kaivoi toisinaan mielellään omia taskujaan kulujen kattamiseksi.
Hän käytti luovia kykyjään myös muilla tavoilla valmistamalla näyttäviä pukuja näihin ja muihin tapahtumiin. Hän jopa suunnitteli ja rakensi toisinaan joitakin lavasteita. Vuoden 1890 hyväntekeväisyyskonserttia varten Gibson valmisti puvun "koulutetulle norsulle" nimeltä Bolivar, jota käytettiin komediasketsissä. Bolviarin sanottiin olevan "jo yksinään" sisäänpääsymaksun arvoinen.
 |
| Gibson oli lisäksi taitava räätäli. |
Gibson kävi esityksen jälkeen sukulaisten luona Malonessa. Orvillen Lovell-veli oli kuollut tuolloin vuonna 1890 ja haudattiin (vain 43 vuoden ikäisenä!).
Vuoden päästä Orvillesta kirjoitettiin kuinka -hän sai valmiiksi kahdeksan kuukautta kestäneen työnsä hienon kuusipuisen kitaran parissa, jonka pää oli harpun muotoinen ja "erinomaista työtä oleva helmiäisupotus".
 |
| Kalamazoo Gazette, 15. tammikuuta 1901. |
Helmiäisupotuksissa käytettävä Mother of pearl eli MOP-pöly on myrkyllistä. Se aiheuttaa ihmiselle samanlaisen reaktion kuin myrkkymuratti tai myrkkytammi, mutta on 10–20 kertaa voimakkaammin. Reaktio vaihtelee riippuen alttiudesta alkaloidimyrkkyihin.
Keuhkoihin hengitettynä aine voi aiheuttaa kuoleman, usein muutamassa minuutissa. Helmiäisen kanssa työkenteltäessä on käytettävä ehdottomasti hengityssuojaimia. Harppu-kitarasta tuli hieno. Soittimen kaareva kansi oli Gibsonin soittimien erikoisuus.
 |
| Harpun muotoisella päällä varustettu Orvellen työ. |
Soitinrakennustyön valmistuttua Gibson teki kahden viikon loma-matkan Charlevoix'hin. Yhteensä kaksitoista vuotta Sprague'silla kenkämyyjänä työskenneltyään Orville kaipasi uusia haasteita.
Freelancer
Gibson irtisanoutui vakituisesta toimesta joulukuussa 1891. Hän oli asunut Kalamazoossa jo 15 vuoden ajan. Hän jatkoi freelancerina ja työskenteli jonkin aikaa myyjänä Butter's-ravintolassa West Mainilla. Tämän jälkeen Orville oli lyhyen aikaa myös itsenäinen yrittäjä pyörittäen omaa kenkäkauppaa.
 |
| Orville 1890-luvulla. |
1880-luvun lopulla Mandoliinien suosio oli alkanut kasvaa räjähdysmäisesti ja musiikkiharrastus kävi todella kuumana. Kehittyi suoranainen mandoliini-buumi. Perustettiin kielisoitinorkestereita eli mandoliini-klubeja. Myös Kalamazoossa perustettiin musiikkikouluja. Orville oli mukana peräti viidessä mandoliiniorkesterissa ja hän esiintyi mandoliinin kanssa myös pikkutilaisuuksissa soolona!
 |
| Gibson mandoliiniorkesteri |
Orvelle perusti Cleveland and Stevenson Oktetin (8 soittajaa) presidenttiehdokas Grover Clevelandin tueksi. Musiikkiakatemiassa järjestetyssä tilaisuudessa oli päivällä tuhat kannattajaa ja illan päätapahtumassa yleisöä oli paikalla vielä kaksi kertaa enemmän. Gibson lauloi ohjelmanumeroita oktetin säestäessä.
 |
| Academy of Music. |
Marraskuussa 1892 kolmekymmentäviisi-vuotias Gibson julkaisi erittäin arvokkaan ja puhtaasävyisen kitaran. Kitara oli melko suuri, lähes kaksi kertaa tavallista kitaraa suurempi, ja sen arvo oli 100 dollaria (noin 2 800 dollaria nykyrahassa). Sen kansi oli tehty kuusesta, tausta setripuusta ja otelauta sycamore-puusta. Lehden toimittajan mukaan -Gibsonin kitara ylitti kaiken tässä kaupungissa aiemmin nähdyn. Se oli asiantuntevan työn tulos. Artikkeli kertoo mahdollisesti Orvillen valmistamasta alppi-sitarasta (ainoasta laatuaan).
 |
| Gibson harppukitara ja Alppi-Zither. |
Mandoliinikeksinnöt!
Elokuussa 1893 saapui Jacksonista J.Walter McLouth johtamaan musiikkiakatemiassa toiminutta kaupungin Grand Opera Housen orkesteria.
 |
| Musiikkiakatemia. |
Vuonna 1894 helmikuun ohjelmassa kuultiin Orville johtamassa hyväntekeväisyystilaisuudessa mm. Henry Marcuksen viulusoolo, Edward Desenbergin musiikkiesitys ja Grace Tysonin erikoisesitys. Michiganin kansalliskaartin jäsenet esittivät täysimittaisen sotilaspukuharjoituksen. Paikallinen mandoliiniorkesteri esiintyi mukanaan OH Gibson. Nähtiin burleski-nyrkkeilyottelu ja paljon muuta. Kuultiin myös useita uuden orkesterin valitsemia kappaleita.
Pian orkesterin johtaja McLouth sai idean perustaa laajennetun mandoliiniorkesterin, jossa olisi sopraano-, altto-, tenori- ja bassosoittimet. Oli vain yksi ongelma, sopivia soittimia ei ollut olemassa. Esiintyessään Orpheus Mandolin Clubissa vuonna 1894 McLouth esitteli idean tapaamalleen Gibsonille ja jätti hänelle tilauksen.
 |
| Musiikkiakatemia. |
Tilaus sisälsi valikoiman mandoliineja ja kitaroita. Tilaukseen sisältyi kymmenkielinen luuttu, mandola (tenorimandoliini) ja "oboe" (sopraano)mandoliini. Työ otti aikansa, pelkästään mandoliinin tekemiseen meni kuusi viikkoa.
 |
| Oville Gibson A-tyyppi vuodelta 1982. |
Tuohon saakka mandoliinit olivat olleet kulhomaisia Napolityysisiä soittimia. Klassisessa musiikissa ne ovat edelleen käytössä.
Gibson ideoi ja keksi kaksi täysin uutta, vallankumouksellisen mallista mandoliinin profiilia! Nykypäivänä nämä mallit muodostavat mandoliinien standardin. Yksinkertaisempaa hän kutsui A-tyyliseksi. Siinä oli yksinkertainen pyöreä pisaranmuotoinen runkoprofiili ja yksinkertainen tappikansi. Toista hienostuneempaa hän kutsui F-tyylikseksi. Siinä oli ulkonevia kärkiä ja kierrettä sisältävä hienostunut runkoprofiili. Sen tappikansi on myös hienostuneesti muotoiltu. On sanottu että nämä nimitykset tulivat sanoista Artist ja Florentine.
 |
| Orvillen valmistama F-style mandolin noin vuodelta 1899. |
Tilaus oli valmis vuoden päästä kesällä 1895 ja McLouthin Ideal Mandolin Orchestra pääsi aloittamaan uusilla soittimilla. Ensimmäisiin valmistamiinsa soittimiin Orville ei käyttänyt etikettejä vaan hän laittoi kaikukoppaan leiman.
Patentti
Tuossa vaiheessa mandoliinitilauksia oli jo pitkässä jonossa. Orvelle lopetti esiintymiset lähes kokonaan. Toukokuussa (ehkäpä ystävien kannustamana) hän haki patenttia ainutlaatuiselle mandoliinimallilleen. Kuvauksen mukaan se liittyi erityisesti kyseisten soittimien rungon, kaulan ja pään rakenteeseen.
Vuonna 1895 Orvelle muutti asumaan 114 South Burdick Street (nykyään 128 S Kalamazoo Mall) huoneistoon talon toiseen kerrokseen Cowling, Cable & Lee -kenkäkaupan yläpuolelle. Samassa huoneistossa oli myös hänen verstaansa. Siellä oli puupölyn, helmiäisen, maalin, sekä lakan ja erilaisten liuottimien hajujen sekoitusta. Ei ole tiedossa tuulettiko Orville tiloja ahkerasti sekä käyttikö hän hengityssuojaimia.
Ammatikseen neljää vuosikymmentä lähestyvä Gibson ilmoitti tästä lähtien soitinvalmistaja. Hän oli asunut tuolloin puolet elämästään Kalamazoossa. Hitaasta ja työläästä valmistusprosessista johtuen hän sai vuosittain valmiiksi ehkä noin tusinan (hinnaltaan arvokasta) soitinta. Orville ei taivuttanut viilua kuten nykyään on tapana, vaan todella veisti kannet kaarevaksi oikeasta puusta!
 |
| Burdick Hotelli naapurirakennuksineen. |
Kuumeinen soitinrakentajan työ otti välillä veronsa. Esimerkkinä pari vuotta myöhemmin paikallislehti uutisoi Orvellen olevan -melko sairas, mutta jo pari kuukautta myöhemmin Gibson itse jo mainosti mandoliinensa olevan maailman parhaita. -OH Gibsonin mandoliinit ovat kaikkien ykkösiä. Gibsonin mandoliinit, jotka on valmistettu Burdickissä 114.
1 päivä heinäkuuta 1897 Gibson ilmoitti Kalamazoossa toimivan asianajajansa Lucius C. Westin kautta, että hänen mandoliinisuunnittelulleen oli vuosien jälkeen myönnetty patentti. Gibsonin patentissa nro 598 245 sanotaan etu-ja takakansi -veistetään hieman kuperaksi. Se erotti soittimet aikakauden halvemmista litteistä soittimista sekä kulhomallisista Napolilaisista.
 |
| Patentti US598245-0. |
-Kaulan ontto osa otelaudan alla oli myös ainutlaatuinen uudistus. Siinä missä kielisoittimet valmistettiin tyypillisesti liimaamalla useita puukappaleita yhteen, Gibsonin patentissa tähdennettiin, että -nämä soittimet koostuivat ainoastaan kolmesta erikoisesti rakennetusta osasta, joilla oli haluttu värähtely- ja resonanssiominaisuuksien laatu.
Soittimien veistäminen tällä tavalla vei paljon aikaa, mutta se oli ominaisuus, joka teki Gibsonin soittimien äänestä voimakkaan ja rikkaan. Gibson mandoliinit olivat myös ergonomisempia kuin kulhon muotoiset ja tasakantiset perinteiset Napolilaiset mandoliinit. Siten näistä tuli erittäin haluttuja. Pikku hiljaa Gibsoin alkoi saada yhä laajempaa tunnustusta.
Orville vanhan kotikaupungin Malonen maakuntalehdessä häntä ylistettiin -poikkeuksellisen lahjakkaaksi muusikoksi ja neroksi. Paikallisen Kalamazoo Gazette-lehden mukaan -Orvelle sai jatkuvasti kirjeitä ja onnitteluja muusikoilta, jotka tuntevat ja arvostavat hänen hienoja instrumenttejaan.
Harppukitarat
Vuonna 1898 Gibson osallistui 12+6-kielisellä harppukitaralla Rochesterissa, New Yorkissa, järjestettyyn näyttelyyn, jossa se arvioitiin paremmaksi kuin 160 dollarin arvoinen 18-kielinen Harwood-kitara sekä 125 ja 100 dollarin arvoiset 12-kieliset Washburn- ja 12-kieliset Bowman-kitarat". Kerrotaan jopa Ranskan keksijäakatemian myöntäneen Orvillelle kunniajäsenyyden ja kultamitalin saavutuksistaan!
 |
| 12-bassokielen harppukitara. |
Vuonna 1899 neljänkymmentäkolme-vuotias Orville muutti suurempiin tiloihin kulman taakse 2. kerrokseen East Mainille. Tammikuussa 1901 Gibson perusti uuden, harrastukseksi musisoivan musiikkikerhon. Ryhmä tapasi ja harjoitteli Gibsonin East Main Streetin verstaalla.
 |
| 104 East Main. |
Se vietti kesäiltoja laulaen serenadeja kaupungin kaduilla ja asuinalueilla, aivan kuten nuorempi Gibson oli tehnyt kaksi vuosikymmentä aiemmin. Orvellen vierailtua Michiganin kansalliskaartin vuosittaisissa tanssiaisissa säveltäjä-orkesterinjohtaja Gardie Simonsin 12-henkisen orkesterin laulusolistina encoreista ei ollut tulla loppua.
 |
| Orvellen verstas vuonna 1900, huomaa viuluaihio. |
Keväällä 1901 neljänkymmenen-viiden vuoden ikäisenä Gibson aloitti työskentelyn uransa siihen asti haastavimman ja tärkeimmän projektin eli järjestyksessään kahdeksannen (12+6) 18-kielisen harppukitaran parissa.
Soittimen oli tilannut edellisen vuoden marraskuussa Kalamazoossa esiintynyt tunnettu italialais-syntyinen kitaristi Joseph Bistolfi. Bistolfi oli ollut kiertueella newyorkilaisen mandoliininsoittajan Louis Colombon kanssa. Kumpaakin sanottiin omassa soittimessaan korkeimman tason taiteilijaksi.
 |
| Joseph Bistolfin alkuperäinen Gibson paloi tulipalossa ja tehdas teki tilalle uuden (kuvassa). |
Soittimen runko valmistui tummasta brasilialaisesta saksanpähkinästä ja kansi hienorakeisesta läntisestä punaisesta setripuusta (Tyynenmeren luoteisosasta). Siinä oli kiiltävä, käsin hierottu eebenpuuviimeistely.
Gibson ei käyttänyt petsiä, vain ainoastaan lakkaa. Luonnonpuun rikas väri ja syykuvio pääsivät tuolloin hienosti esiin. Työ kesti puoli vuotta. Koristeellisen helmiäisupotutetut otelauta ja ääniaukko valmisti tällä kertaa turkkilainen alihankkija Gibsonin piirrustuksilla Grand Rapidsissa. Orville arvioi soittimen arvoksi 150 dollaria, (nykyrahassa vajaat 5000 dollaria). Bistolfi oli soittimesta innoissaan.
Sanan levitessä ylivoimaisista soittimista kulovalkean tavoin Gibson oli tilausmäärien kanssa pian pulassa. Jos hänestä olikin kehittynyt soittimien rakentajana täydellisyyteen tähtäävä mestari (melkein voisi sanoa 1900-luvun Leonardo tai Antonio), niin liiketoiminnasta hän ei ymmärtänyt yhtään mitään. Eräs bostonilainen yritys pyysi tarjousta 500 mandoliinista. Gibson vastasi että soittimet maksavat 100 dollaria kappaleelta ja toimitus 500 vuotta.
Orville oli perfektionisti, joka rakensi soittimensa intohimoisesti. Vaikka olikin kätevää yhdistää koti sekä verstas samaan huoneistoon, niin terveyden kannalta se ei ollut kovinkaan hyvä ratkaisu.
Päivät venyivät kellon ympäri. Nukkuminen ja ruokailu jäivät toisarvoisena olemattomaksi tilaus-painostuksen yhä kasvaessa loputtomasti.
Gibson Mandolin-Guitar Manufacturing Company Limited
Kalamazoossa kokoontui pian ryhmä miehiä:
- Sylvester ”Sylvo” Reams oli klassisen koulutuksen saanut, merijalkaväen orkesterissa Chicagossa palvellut muusikko/orkesterinjohtaja. Hän oli perustanut muutama vuosi aikaisemmin vejensä kanssa musiikkikaupan. Oli turhauttavaa kun musiikkikaupan ovi kävi koko ajan ja ihmiset kyselivät vain Gibson-mandoliineja. Ja joutui sanomaan heille -ei ole saatavilla juuri nyt, lisätään tilauslistalle..
Klassisen musiikin koulutuksen saaneiden tapaan Reams ei arvostanut itseoppineita muusikoita, soitinten rakentajia eikä nykyaikaista rag-musiikkia yhtään. Sylvo oli kuitenkin pesunkestävä opprtunisti ja hän tunnisti voimakkaasti dollareiden tuoksun eikä Sylvo tosiaan pelannut avoimin kortein.
Reams toimi luultavasti hankkeen primus motorina. (Sylvosta itsestään tuli projektiin osakas, toimitusjohtaja ja hallituksen sihteeri). Hän sai puhuttua mukaan pari lakimiestä. Näin taattiin hankkeen legitimiteetti ja äänekkäimmätkin kriitikot vaiennettua samalla hiljaisiksi. - John W. Adams oli paikallinren tuomari (osakas, hallituksen pj).
- Samuel H. Van Horn oli asianajaja (osakas, rahastonhoitaja)
- Lewis Williams oli liikemies (osakas)
- LeRoy Hornbeck oli myös liikemies (osakas)
He näkivät silmissään miljoonien kultahippujen valuvan meren syvyyksiin. Miehet kävivät kuumana, tälle asialle oli tehtävä jotain! Päätettiin perustaa Orvellen patenttiin perustuva tuotantoyritys.
Ryhmä tapasi Gibsonin (46 v), ja lauantaina 11. lokakuuta 1902 ja tehtiin sopimus. Ehkäpä Sylvo esiintyi pelastavana enkelinä, joka tarjosi soitinrakentajalle lepoa ja helpotusta painostukseen? Orville Gibsonin tarkka osallistuminen uuteen yhtiöön on edelleen epäselvä, mutta kerrotaan että patenttia, Gibson-nimeä ja olemassa olevia tilauksia vastaan hän sai -merkittävän kertakorvauksen sekä rojaltin kaikista valmistuneista soittimista. F-tyypin mandoliini sisältyi sopimukseen.
Sopimuksessa Gibson sitoutui lisäksi työskentelemään perustettavassa yrityksessä kaksi vuotta työntekijöitä kouluttaen sekä -välittäen tietämystään kyseisten soittimien asteikosta, virityksestä ja koko rakenteen suunnittelusta. Orvillelle tuli myös kilpailukielto valmistaa enää tämän jälkeen Gibson-merkkisiä kitaroita sekä mandoliineja.
Yhtiömiehet jättivät Gibson Mandolin-Guitar Manufacturing Company Limitedin yhtiöjärjestysilmoituksen. Alkupääomaksi tuli oli 12 000 dollaria (1200 osaketta a`10 dollaria kappale). Uusia ammattilaisia puuseppiä etsittiin ja palkattiin sitä mukaa, kun heitä löytyi. Tilattiin koneita ja niitä arveltiin päästävän käyttämään ja aloittaa tuotanto East Main Street 114:ssa torstaina 11. joulukuuta 1902. Yhtiön tilat sijaitsivat lähellä Orvellen verstasta.
 |
| Ensimmäisen Gibson-tehtaan toimitilat. |
Ensimmäisenä tavoitteena oli valmistaa valmiiksi olemassa oleva tilauskanta ja toivottavasti saada myös muutamia tuotteita valmiiksi joulumarkkinoille. Kun nykyinen kysyntä saataisiin tyydytettyä pääsisi alkamaan täysi, tukkumarkkinoille ohjattavan tuotanto.
 |
| Harppukitara vuoden 1902-1903 luettelosta. |
Gibson-yhtiö lisäsi mandoliinien, kitaroiden ja harppukitaroiden tuotantoa ja suunnitteli parhaiden soittimien esittelyä tulevaan, vuonna 1904 järjestettävään St. Louisin maailmannäyttelyyn.
 |
| Gibson tehtaan työntekijöitä. Haudanvakava tilanne |
Viulunrakentaja
Pian Orville vetäytyi omaan työpajaansa. Siellä hän sai valmiiksi tärkeän asiakkaan tilaaman viulun. Orville matkusti sitten itään viettämään muutaman viikon veljensä Ozron luona Malonessa.
Orvillen terveydentila alkoi horjua. Lähellä asui perhetuttu (mahdollisesti serkku) Margaret M. ”Maggie” Gibson. Gibsonit pitivät sukulaissuhteita yllä kyläillen toistensa luona. Maggie seurasi usein Orvillea, kun he matkustivat tapaamaan ystäviä ja sukulaisia New Yorkissa, Chicagossa ja Grand Rapidsissa. Terveydentilan edelleen heikentyessä Orville muutti asumaan sukulaisiin setänsä ja tämän tyttären Maggien luo säilyttäen verstaansa soitinrakentamiseen.
Grand Opera House orchestran johtaja J. Walter McLouth kirjoitti paikallislehdessä -En ole koskaan kuullut sellaista äänenvoimakkuutta, laatua ja puhtautta. Sen mietteliäs samettinen legato; sen selkeät, linnun kaltaiset harmoniat; sen bassokielien pehmeä vox stumana; sen terssin huilumainen makeus yhdessä sen tasapainoisen sävytasapainon ja ylemmässä rekisterissä soivan kirkkauden kanssa tekevät siitä sanoinkuvaamattoman. Siinä missä toiset horjuvat ja ontuvat, tämä viulu nousee eturiviin vaivattomasti.
Vuoden 1905 puolivälissä viisikymmenvuotissynttäreidensä lähestyessä Gibson valmisti viulun toiselle paikalliselle orkesterinjohtaja-muusikolle ja ystävälle, George Newellille. Hän toimi paljon juhlitun 137-jäsenisen Kalamazoo Boys Bandin sekä Academy of Music Orchestran johtajana. -Olen kokeillut useita vanhojen mestareiden valmistamia viuluja, joista jotkut ovat olleet useiden tuhansien dollarien arvoisia, ja mielestäni herra Gibsonin juuri minulle tekemä soitin on parempi kuin mikään näistä!
 |
| Newell's College Band, 1906 |
Orville sai myös erinomaisen tarjouksen detroitilaiselta soitinvalmistusyritykseltä. Hän päätti kuitenkin jäädä Kalamazoohon.
Työskentelyn paine kasvavan Gibson-yrityksen kanssa alkoi käydä soitinrakentajalle ylivoimaiseksi. Vuonna 1905 Orville (49 v) jäi Gibson-soitinyrityksestä eläkkeelle.
Eläkkeellä
Viisikymmentä vuotis-synttäreillä Orville oli siis eläkkeellä Gibson yrityksestä. Syyskuussa Maggie ja Orville matkustivat Chicagoon viettämään aikaa ystävien kanssa. Orville alkoi käyttää asiakirjoissa ammatinaan keksijä. Hän oli asunut Kalamzoossa nyt jo 30 vuoden ajan.
 |
| Orville 1900-luvun alkupuolella. |
Orville alkoi olla tuolloin vakaasti sitä mieltä että -eri ihmiset yrittivät ahdistella häntä. Gibson sijoitettiin piirikunnan vankilaan väkivaltaisuuden ja -kuviteltujen ongelmien vatvomisen vuoksi. Muutaman viikon vankeuden jälkeen oikeus totesi hänet heinäkuussa -syyntakeettomaksi.
Orvillen heikentyneen henkisen tilan seurauksena Michiganin osavaltion oikeusministeri määräsi William R. Foxin holhoojaksi hoitamaan Orvillen henkilökohtaisia ja taloudellisia asioita. Vuodesta 1907 lähtien Orville oli Ozro-veljen pyynnöstä Kalamazoon sairaalassa pitkiä jaksoja psykiatrisessa hoidossa.
Vuonna 1908 elokuussa Orville sairastui vatsavaivoihin ja joutui lääkäriin. Ammatikseen Gibson ilmoitti tässä vaiheessa musiikinopettaja. Seuraavan vuoden kesäkuussa hän ilmeisesti kärsi hermoromahduksen.
Elokuussa 1909 viisikymmentäkolme-vuotias Orville myi holhoojan nimissä Stanley-höyryvaununsa (Stanley Steamer). Autot olivat tuolloin vielä todellinen harvinaisuus ja eniten myytyjä Seamereitakin valmistetui ainoastaan muutamia kymmeniä kappaleita vuodessa. Ne olivat arvokkaita. (Esimerkiksi myöhempi, vuoden 1924 Stanley 740D -sedan maksoi 3 950 dollaria (nykypäivänä 54 357 dollaria). Orville matkusti sitten Maloneen, missä hän vietti muutaman viikon veljensä Ozron luona.
 |
| Stanley Steamer. |
Muutto pois Kalamazoosta
Terveyden hieman kohennuttua Orville muutti vuonna 1910 Saranac-järvelle lähelle Lake Placidia (Emma-siskon tyttären) Minnie Druryn ja hänen perheensä luokse.
Muutto paransi Orvillen terveyttä. Hänen -painonsa alkoi kohentua Kalamazoosta lähdettyään 105 paunasta (47,6 kg) peräti 150 paunaan (68 kg)! Gibson katsoi sen johtuvan suurelta osin terveellisemmistä elämäntavoista sekä Kalamazoossa häntä vaivanneiden ihmisten ja ongelmien aiheuttaman stressin vähenemisestä.
 |
| Saranac Lake, New York. |
Kalamazoon kaupunkipuheissa kerrottiin, että Orville olisi ollut -homo, joka savustettiin ulos kotikaupungistaan. Tuohon aikaan homous oli kriminalisoitu sairaus, jolla oli helppo leimata kuka tahansa, joka oli vähääkään erosi joukosta. Oli erimerkiksi vasenkätinen, sinkku, autismin kirjo tai vaikka adhd. Orvillen sisaruksista mm. kolmella oli puoliso ja kolme olivat sinkkuja.
Kävikö tässä nyt vain niin että, laskettiin tarkoituksella perättömät huhut liikkeelle Orvillen mustamaalaamiseksi? Sitä tietysti voi miettiä että kuka siitä hyötyi?
Orvillen tiedettiin tapailleen naisia ja paikallislehdessä mainittiin jopa rouva OH Gibson. Virallisesti Orville ei kuitenkaan ollut koskaan naimisissa. Lopullista totuutta ei tuohon varmaan saada koskaan tietää. Ja toisaalta, onko sillä mitään merkitystä?
Orville asui Minnien perheessä parin vuoden ajan. Vuonna 1911 Orville muutti pohjoisemmaksi Ogdensburgiin, New Yorkin osavaltioon. Siellä hän oli tohtori Madillin hoidossa Franklinin piirikunnassa vuonna 1911. Häntä hoidettiin St. Lawrencen osavaltionsa sairaalassa Ogdensburgissa (St. Lawrence-joen varrella, noin 80 mailia (128 km) Chateaugaysta länteen, ja hänet kotiutettiin kahdeksan päivän hoidon jälkeen 26. elokuuta 1911.
 |
| Ogdensburg, New York. |
Vuoden 1912 jälkeen Orville palasi entiseen kotikaupunkiinsa Maloneen, jossa hän valmisti lehtiartikkelin mukaan -useita kauniita käsintehtyjä, upeasti intarsiattuja ja koristeltuja soittimia, joita kaikki näkijät ihailivat suuresti.
Paremmassa kunnossa ollessaan Orville palasi vierailemaan Kalamazoossa ainakin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran hän vieraili elokuussa 1912, jolloin oli 56-vuotias. Gibson vietti silloin muutaman viikon ystäviensä luona Kalamazoossa, South Havenissa, Grand Rapidsissa sekä Chicagossa.
Malone-lehden mukaan Orville teki toisen matkan Kalamazooon huhtikuussa 1915 matkallaan Panaman ja Tyynenmeren kansainväliseen näyttelyyn (vuoden 1915 maailmannäyttely) San Franciscossa, jossa hän -aikoi asettaa näytteille valmistamiaan soittimia.
 |
| Panama–Pacific International Exposition juliste. |
Kuusi vuotta myöhemmin vuoden 1918 alussa Gibson sairastui jälleen ja joutui A. Barton Hepburn-sairaalaan Ogdensburgissa, New Yorkissa. Viiden kuukauden hoidon jälkeen Orville H. Gibson menehtyi 19. elokuuta 1918 62-vuotiaana krooniseen endokardiittiin (sydänsairauteen).
 |
| A. Barton Hepburn-sairaala. |
Orvillen kuolintodistuksensa mainitaan hänen ammatiksi muusikko. Orville haudattiin veljensä Lovellin sukuhautaan usean mun Gibsonin käheisyyteen Morningside-hautausmaalle Malonessa.
Ruohoisella kukkulalla, josta on näköala rauhalliselle kukkalammikolle on pieni hautakivi, jossa lukee vaatimattomasti vain O.H. Gibson, 1856-1918.
 |
| Orvillen vaatimaton hautakivi on samanlainen kuin hänen sisarillaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti