Kiwekkäät, jalkarakuunat, foot Dragoner

Venäläiset aloittivat  vuonna 1700 raja-alueella Inkerissä siviiliväestöön kohdistuneet raa'at väkivaltaisuudet. Sotajoukot tulivat rajan yli Ruotsin kruunun puolelle raiskaten, kiduttaen ja tappaen  puolustuskyvyttömiä siviileitä. Eroa ei tehty sille oliko kyseessä nainen, lapsi, vanhus tai pappi. 

Hyökkäyksiä tehtiin kesken kirkonmenojen, näet kylän väki oli tuolloin valmiiksi koolla. Vuonna 1701 venäläiset  hautasivat Järvisaaren pastorin maahan kaulaa myöten ja leikkasivat tältä veitsellä suupielet auki korviin asti sekä kielen irti. Seurakunnan lukkari naulattiin kiinni kirkonoveen, jossa häntä pahoinpideltiin ja ruoskittiin. Kotieläimet tapettiin, viljat ja muu varastamisen arvoinen varastettiin. Kodit ja pellot poltettiin. Ihmisiä otettiin suurin määrin orjiksi.

Ruotsin kruunu oli sitonut kätensä sotiin Euroopassa ja Itärajan suojelemiseksi ei jäänyt enää juurikaan resursseja. Kiwekkäät olivat Inkeriläisistä talonpojista miehitysaikana kehittynyt vastarintaliike. Heidän toiminta oli ilmeisen vaikuttavaa koskapa itse tsaari lupasi Kiwekkään päästä vadillisen kultaa. 

Myöhemmin vuonna 1711 kivekäs-joukot järjestettiin karoliijoukkojen joukko-osastoksi. Vapaajoukkoja ryhdyttiin kutsumaan nimellä jalkarakuunat eli fotdragon, jotka toimivat varsinaisista joukko-osastoista erillisenä yksikkönä. Sen lisäksi että nämä kivekäs (Kivikas)-ryhmät toimivat pienissä ryhmissä ne pukeutuivat milloin talonpojiksi, milloin venäläisiksi aina tehtävästä riippuen. Suomen lisäksi he puhuivat ruotsia ja venäjää. Seuraavassa muutamia tunnetuimpia kivekäs-sissejä. 

Karoliinit - Caroleans

Kivekkäiden koukkoja johti Majuri Taneli Luukkainen. Taneli toimi kivekäs-joukoissa luultavasti vuodesta 1700 alkaen aina vuoteen 1713, jonka jälkeen hän hävisi kuin maan alle. Luukkaisesta on olemassa oma tarina. Tanelin patajoonan muonitusrullista löytyy myös isän isäni kymmenen polven takaa.

Luukkaisen pataljoonassa oli henkikomppanjan likäksi Iisakki Tillaisen sekä Simon Torikan johtamat komppanjat.

Petter Längström oli syntynyt Savossa mahdollisesti Joroisissa ja maanviljelijän poika. Hän kuului myöhemmin Porin rykmentin niin sanottuun tuplaukseen, jossa hänestä tuli vuonna 1710 Ruoveden komppanian palveleva vänrikki, luutnantti ja sitten pian ylennettiin jo kapteeniksi vuonna 1711. Hänen uroteoista kerrotaan paljon, kuten myös myös siviilien tekemistä valituksista. Långström joutui myöhemmin vangituksi Luukkaisen kanssa, mistä he onnistuivat pakenemaan. 

Långstomin karkaamisesta.

Långström kuoli kuninkaan lähettinä karoliinien kuolinmarssin aikaan 24. marraskuuta 1718. Paikka oli Stjördalenissa, Tröndelagenissa, Norjassa väijytykseen Forra-joen rannalla, jossa Norjalaisten talonpoikien tuli haavoitti hänet kuolettavasti.

Petter Längström.

Lauri Kärki (Lars Kärckj) oli Luukkaisen henkikompanjan luutnantti. Hänet ylennettiin myöhemmin kapteeniksi. Vuoden 1713 jälkeen hän retkeili oman osastonsa kanssa.

Tapani Löfving, (Stefan Löfving) teki reissuistaan päiväkirjamuistiinpanot mikä koostettiin myöhemmin kirjaksi Tapani toimi aktiivisesti tiedustelutehtävissä vuosien 1711-1713 välisenä aikana.

Kivekkäiden improvisoidun toiminnan Inkerissä ja Viipurin Karjalassa katsotaan varsinaisesti päättyneeksi heidän järjestäydyttyä vakinaisiin karoliini-joukkoihin vuonna 1711. Pari vuotta myöhemmin eli vuonna 1713 Ruotsi menetti otteensa ja koko Suomi tuli lopulta miehitetyksi. Alkoi Venäläisen terrorin aika. 

Kivekkäät olivat siis henkipattoja (outlaws). Venäläisten miehitettyä koko nykyisen Suomen alueet liikkui vuosina 1713- 1721, eli isovihan ajan miehittäjän kurimuksen lisäksi joitain satunnaisia pikku ryhmiä häiritsemässä Venäläisiä sotajoukkoja. 

Palveluksia siviileiltä vaatineet kulkijat esittäytyivät "kivekkäinä" vaikka eivät olleet käyneet Inkeriä lähelläkään. 

Miehittäjä selvitti siviilejä kiduttaen ryhmien liikkeitä ja "kosti" niiden aiheuttamat häriöt kollektiivisen julmasti siviileille. Kivekkäät joutuivat epäsuosioon. Tietysti Suomalaisissa löytyi sellaisiakin mitkä toimivat petollisesti etuisuuksia saadakseen veljiään vastaan. Venäläisen luonteeseen kuuluva epäluottamuksen kylväminen alkoi kantaa satoa.

Kuolemajärveltä elokuun 19 päivänä 1867

 Ilmarinen 23.8.1867 no 34

Kuolemajärvellä

...Meidän pitäjämme äyrämöiset näkywät hykääwän waatepartensa; usea tahtoo tyttärensä kääntää sawakoksi, jonka puku päältä katsoin on siistimpi kuin äyrämöisen, mutta kun tutkimme niiden kulunkia, niin edellinen ei maksa muuta kun wuodessa 5 eli 6 woi-naulan hinnan, mutta jälkimmäinen eli sawakon waateparsi tulee maksamaan wuodessa hywän lehmän hinnan. Äyrämöinen näet tekee itse kaikki mitä waatteukseen tarwitsee, mutta sawakko waatteukseen ostaa melkein kaikki työ-palttoineen, kun eiwät itse osaa tehdä eikä juuri kutoa. Mutta ylpeys waatteista nähty aina nousewan niin miehissä kuin naisissakin, joista nyt erittäin olisi wähän puhuttawaa, kuin köyhyys on yleinen.
A.R.

Sawakko- ja Äyrämöläismies
oli vaikeampi erottaa
keskenään waateparresta.

Ilmarinen 27.9.1867 No 39

Sawakkojen ja Äyrämöisten eri waatteenparsista

Ilmarisen 36 numerossa oli kirjoitus Sawakoista ja Äyrämöisistä, warsinkin heidän historiallisesta tekstuuristaan. Lisäykseksi voisi wielä muistuttaa, että "Lähteistä ison wihan historiaan" tawataan ilmoituksia ja wiittauksia menneen vuosisadan alusta tapahtuneena wäen lisääntymisenä Inkeristä muuhun Suomeen. - Tähän liitämme nyt muutamia tietoja Sawakkoin ja Äyrämöisten waatteenparsista, niitten muutoksista Walkjärwen pitäjässä.

...Muinoin miehet eivät täällä pitäneet paitaa pöksyjen ulkopuolella, niin kuin nykyisin Wenään muodin mukaan. Miehet pitiwät silloin valkeaa lyhyttä wiittaa, melkein semmoista kuin naisetkin; miehen wiitasta tokaan ei ollut mitään punaista kaulusta; muuten siinä oli samanlaisia punalanka-koristuksia, kuin naistenkin wiitassa; säämyskää oli miehen wiitoissa edellä wyötäisiltä aina kaulaan asti, ja säämyskästä oli kaikki tinaisia tai waskisia nappia. 

Miesten walkea kosteli, päällystämätön turkki sekä wastamainittu wiitta oliwat niin kaidat edestä, etteiwät reunat ulottuneet päälletysten. Oli wähän leweämpikin wiittalaji, suhmana wiitta, mutta sekin oli paljoa kaidempi, kuin nykyiset wiitat. Miesten koipia peitti silloin ylhäällä polwiin saakka mustasta sarasta tehdyt polwipöksyt, jotka polwen alapuolella nauhoilla köytettiin kiinni; alempana olivat säärykset eli housut, joita polvipöksyihin suun alla nauhoilla kiinnitettiin ja joiden yläpäässä oli supistawasoikka, joka oli punalangalla kirjoitettu ja lapatti alas säären edestä. 

Jaloissa pitiwät miehet wanhaan aikaan jaloissa "upokkaita" (pieksuja) tahi "ruojukenkiä"; jälkimmäiset oliwat muuten saappaan näköisiä, waan warret oliwat takanta auki, joita, niinkuin upokkaitakin, nahkanauhoilla ja waskisirkalla käärittiin säären ympäri kiinni.

Talwella pidettiin mustia karwahattuja, päällys mustasta sarasta, korwalliset hywin leweät. Oli kalliimpiakin karwahattuja, joita rällihatuiksi kutsuttiin ja joitten päällyksenä oli mustaa nahkaa tai samettia; korwallisissa ahmanhännän nahkaa. Toista laatua oli "sipersta" ja "pelkkawoi-hattu". 

Kesällä pidettiin ostetuita huopahattuja, sekä ympyrä-anturaisia että teräwä-anturaisia; niissä oli 6 suurta tinaista, kullannäköisiksi silattua lappa, 2 edessä, 2 takana ja 1 kummallakin puolella, mustaan samettinauhaan lävistettyinä.

Paraimmat tämmöiset hatut maksuivat noin 6 ruplaa pankossa. Kun näitä kalliimpia ruwettiin pitämään oli jo ylpeys waateparressa päässyt wallalleen Walkjärwellä. Oli miehillä silloin kallis wyölajikin, Kalmikki-tussakko, joka maksoi 6 ruplan paikoilla. Wuoden 1825 waiheilla alkoi waatteenparsi täällä paljon muuttua ja Äyrämöis- sekä Sawakko-parsien erinäisyys enetä. Kaupungista ruwettiin nyt ostamaan kaikenlaisia tarpeita.. 

..Miehet alkoiwat ostaa saappaitakin kaupungista. Noin w. 1837 asti kesti tätä kallista muotia taukoomatta, mutta silloin alkoiwat hegelliset herätykset ja kerittiläistuumat häwittiwät wähittäin liiallisia koristuksia naisten puwuista, niin että eroitus Sawakkojen ja Äyrämöisten wälillä taas wäheni...

...Miehet pitiwät noin 30 wuotta takaperin paljon "wenään-wiittoja", jotka oliwat pitemmät ja leweämmät, kuin nuo wanhamuotiset, kirjoitetut, lyhyet Suomen wiitat. Wenäänwiitoissa oli 3 samettinauhaa kummallakin rinta-aukon puolella. Niitä ei enää paljon pidetä, eikä harmaitakaan wiittoja niin yleisesti, kuin ennen.

Muotia täälläkin syntyy uusia, waikkei joka päivä, niinkuin Pariisissa, niin toki joka vuosi. Jo 1840 alkoiwat miehet pitää silinteriä, sertukin mukaisiksi tehtynä "Jänterikkiä"; sitte muutaman vuoden kuluttua, wähän pitempiä, "kuitsaweikkoja"; sitten ostettiin Pietarista ihwan walmiita  "Boteuhtoja"; nyt pidetään enimmiten werasta, nantkista ja satinasta tehtyjä palttoja.

Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä II

 Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä II (Suometar 18.8.1854 Nro 33 osa 2 )

Paljon olisi wielä lisättäwää tarkoin selitettäessä kaikkia Äyrämöläisnaisten waatetuksesta löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin myös niitä erillaisuuksia warsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt tytöt erotetaan waimoista, ja tyttölöistä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. 

Suometar 18.8..1854 Nro 33.

Waan tähän on minulla liian wähän tietoa yleisestä puku-opista, ja wielä wähemmän halua, sillä näin paperilla puhuen ei täänkaltaisia asioita saa kuitenkaan niin selkiästi näkymään kuin sen lukija waatii.

Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettäwä, joka tarkoin kuwaileisi jokaisen puwunlajin, ennen kuin käypi myöhäksi. Saillä Sawakkolaisuus woittaa minun katsoessani alaa enemän ja enemmän, ja Sawakjkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisi Äyrämöisten kanssa, isonee isonemistansa näiden wähenemisellä.

Sawakkoja ja Äyrämöisiä.

Sawakkolaisuus on nim. lyhimmästi sanoen waateparren uudemmaksi muuttuminen."Ken rikas on, se tekee tyttärensä Sawakoksi" sanoi minulle Walkjärwellä eräs Äyrämöisnainen, kukaties vähän kateudella, ett'ei ikä ja warat myötenantaneet hänen itsensä ruveta Sawakoksi.

Sawakot tunnetaan siitä että heillä on juovikkaiset (s.o. pumpuliset eli muut osto-)hameet, jotka myös ovat pitemmät ja komemmasti tehdyt kuin Äyrämöisillä; että he owat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka kanssa heillä on tawallinen huiwi, pois myöskin heittäneet waatteistansa ne isotöiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puwustansa lähenewät muun Suomen asujaimia.

Wastainen asia onkin siis epäilemättä heidän kädessänsä. Ja vaikka Äyrämöiset kyllä tietäwät olevansa wanhan ja tosisyntyisten puolella, eivät Sawakot kuitenkaan kunnioita tätä heidän esi-isien tawoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos Sawakko-mies naipi Äyrämöistytön, tämän oikei eri wälipuheen kautta täytyy luwata luopuwansa Äyrämöläis-puwusta.

Äyrämöläisneito

Tämmöisiä naimisia ei kuitenkaan tapahdukaan kuin hywin harwoin, ja Kiwennawalla kysyttyäni eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin naitiin Raudulta, sanoi hän: "se kuin on heillä Äyrämöisillä niin hirwiä waatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua".

Sitä taitaisikaan sekään surettaa, jos Äyrämöisyys wähitellen loppuisi kokonaankin. Sillä on monta wikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa naiset, kuulkaapas se kauniit Äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman mitään varjoa päivän ja ilman waikutusta wastaan muuttuu monenkarwaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jättimäisen seikan tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna kuin Sawossa on miehillä, sillä erotuksella kuitenkin, että jakauksen kohdassa riippuu otsalla hius-tupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan pahastuko tästä wertauksesta, sillä sen sattuwampaa en löytänyt).

Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, waan nyt palmikoidaan hiukset sykerölle hunnun alle niin lujasti, että useammalla naisella kuin noin wähän päälle 30 wuoden, alkaa pää paljastua, jota rumentawaa wikaa sitten koetetaan huntua laajentamalla peittää.

Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja waimojen hiukset, kun ei sitä waikiatekoista sykeröä voi jokapäiväisessä elannossa alinomaa korjata, hapsottavat hajallansa, joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin jalosti ylentää waimon kauneutta, nim. kaunista tukkaa. 

Suuri wika Äyrämöläisten waatetuksessa on sekin, että tytön hoikuus, jota niin muualla pidetään suuressa arvossa, sen kautta peräti katoaa, oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin lyhyet liiwit, että hame alkaa jo hartioilla ja wyöllis-nauha wedetään juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttörukat kyyryseliksi, jota täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä wikana, vaan suurempana kauneutena.

Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä wähäisistä wälikappaleista, joista Sawakkojen ja Äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä; onko tämä eroitus alkujankin ollut näin wähäpätöinen, wai onko sillä ollut suurempikin ja arwoisempi syy, kuin vain tämänkaltainen erilaisuus waatteissa? Oliwatko Sawakot ehkä jotakuta toista kansanlahkea kuin Äyrämöiset? 

- Kielestä yksinäisten Sawakkojen ja Äyrämöisten kesken ei nyt enää woi mitään päättää, ja kuinkapa olisi ollutkaan mahdollista, että he yksissä asuen ja yhtä tietä puhuen olisiwat woineet säilyttää kumpikin murteensa sekoimatta, josta murteilla olisikin alusta ollut eroitusta.

Waan merkillistä on kumminkin että, että ne pitäjät, joissa Sawakkolaisuus on wallan päällä, niin kuin Uusikirkko, Koiwisto ja Wiipuri, puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin hyvästi Pyhäristinkin, Walkjärwen ja Kiwennavan murteessa, joista Sawakkolaisuus wielä paraillaan sotii Äyrämöläisyyden kanssa.

Sangen ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Wuoksen rannalla muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottu Metsäpirtin kylässä Walkjärweä, Wuoksen vasemmalla rannalla: maa, hakkaa, tupaa, kaula, eilen, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 wirstaa Wuoksen poikki Kuninkaanristin kylään Sakkulaan, kuuluiwat nämä sanat jo: moa, hakkoa, tupoa, kakla, eklen. Niin on  mainituissa kolmessa pitäjässä loppuhengähdys e:n perästä hywin wieno eli tuskin ensinkään löytywäkään, jota myöten niistä esim. sanotaan: menekään, tulepas, otahan, ei:menekkään, tuleppas, otahhan. 

Sitä vastaan kuului sama hengähdys hyvin hywästi Pyhäjärwellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin se kieli, mitä korpiselillä ja Ilomantsin Wenäjän rajaa wasten olewista Kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani owat koko etelä-Wiipurin asujaimet olleet puhtaista Karjalaisia, sillä Sawakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen pää-wäylältänsä karjalaista.

Waan myöhemmin, kukaties pitkällisten sotawainojen kautta rahwaan häwitettynä rajan tienoilta, alkoi tänne pohjan puolelta siirtyä Hämäläisiä, joita kutsutaan Sawakoiksi. Pääte-kko nim. merkitsee jotakin (enimmiten ihmis-)olentoa, niin kuin sanopissa: nuorikko, nuori waimo, linnakko, linnan eli kaupungin asukas, koirakko, koiranhammas, emakko, emisä sika j.n.e.

Inkeri.

Karjalaisten kanssa yhteen joutuneet Hämäläiset eivät myöskään arwattawasti voineet säilyttää kieltänsä karjalaisuudelta, ja näin syntyi wähitellen tämä hämäläis-karjalainen murre, jota nyt puhutaan Wiipurin läänin lounais-osassa.

Karjalaisiaehkä asui paksummaltaedellä mainitun Äyräpään eli oikein karjalaksi, Äkräpään järwen tienoilla, josta he, erottuaksensa näistä tulleista wieraista, rupesiwat nimittämään Äträmöisiksi, Äyrämöiseksi. Nimi lewisi sitten sitä myöten kuin nimetty lahkokin, ulottuen wiimein Inkerin maahan.

Tämänlaiselta näyttää minusta Sawakkojen ja Äyrämöisten kyllä arwoisista syistä syntynyt, waan nyt enää wähäisistä asioista näyttäytywä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin kuitenkin hywin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joista heidän rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisiwat taas paljoa enemmän aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, woin näillä seuduin wiipyä, jonkatähden edellä olewat lauseeni owatkin pidettäwät pikemmin puheen-alkajaisina kuin warmoina päätteinä U.O.

Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä I

 Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä (Suometar 11.8.1854 Nro 32 osa I)

Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisestä osasta Wiipurin lääniä, ett'ei pian kuulisi puhuttavan Sawakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu näistä on wiime vuonna vielä enennyt sen kautta, että akateemikko Röppen Pietarista v. 1849 toimitti Inkerinmaasta kansallisuuskartan, josta Wenäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät Sawakot ja Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. 

Suometar 11.8.1854 Nro 32 osa I.

Röppen'in selitys ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedonhaluista, ja lukijan täytyy hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä Sawakot ja Äyrämöiset? Wiipurin läänissä on se minun tietääkseni vaan Äyräpään kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järwestä, joka on Wuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, ainoastaan Pyhäristin, Walkjärwen ja Kiwennawan pitäjät, joista Sawakkoisuus ja Äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sen tähden että ne näistä pitäjistä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis juoksee rajansa.

Uusikirkko, Koiwisto, ja Wiipuri, eli kaikki mitä on lähteen päin näistä rajapitäjistä, on Sawakkojen alustaa, jota wastaan taas toisella puolella on Pyhäjärwi, Sakkula ja Raudun pitäjä owat niin synkkiä Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi jos sekä waimoa sanottaisiin Sawakoksi, niin on samalla myös sanottu hänestä kaikki, mitä waimoihmisestä ilkeintä sanoa woipi.

Sawakkoja ja Äyrämöisiä.

Kysymyksessä oleva eroitus Sawakkojen ja Äyrämöisten wälillä ei meidän aikoina enää näyttäydy muusta kuin waimojen puwusta. Tätä myöten on se waimo Äyrämöinen, jolla on seuraawat tunnusmerkit: Ensinkin pitää hänellä olla yksivärinen (ei juowikas eli wiirukas) hame, joko harmaa, joka on tawallisen hameen kanssa, sininen, musta eli wieläpä tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä helmus, jota harmaista, sinisistä ja mustista on punainen, vaan punaisista hameista, joita tunnetaan ei paljon pidetä, keltainen.

Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis waimon heti tunnet, on se niin kutsuttu mekko, s.o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin kotelia korkia ja sen lewyinenkin alapäästä, waan yläpuolelta wähän kapenewa, joka laitos äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rintalappu, se ruotsiksi kutsuttu spillduf. Tämän mekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopia-solki, jota yhdistää sen ei keskellä rintaa, waan rinnan toispuolitse kulkewan sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen. 

Äyrämöläis neito.

Paitse näitä koristuksia Äyrämöiswaimot-waimot hyvin rakastavat sini-, puna-, taikka kelta-langalla ommeltuja kirjoituksia (broderier) hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykistä, pyhe-liinoista j. m. Mainitsematta on wielä huntu, joka on Äyrämöisyyden kruunu ja kukkainen, ja josta waatteen-parsien tuntija näistä tienoin heti woipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka waimo on kotoisin.

Huntu, joka on naidun waimon merkki, on pohjoispuolella Wuosta pitkä, päälaelta selän takana riippuwa walkia waate. Sertingistä eli muusta hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, wieläpä kauniskin, jos se niinkuin esim. Räisälän waimojen nähdään työssä ollesansa tekewän, asetetaan päälaelle matalaksi neliskolkkaiseksi lakiksi, joka pääwerho on aiwan yhdenlainen sen lakin kanssa, mitä Akman'in Osteriassa *) nähdään sen aasin (waiko hewosen) selässä istuwan ihanan Italiattaren päässä.

Inkerinmaa

Mutta lähdeppäs Wuoteelta etelätä kohti, niin pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Walkjärwellä on se supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leviäksi liina-palaksi, joka peittää hiukset, Pyhäjärwellä on se melkein yhtä pitkä, waan ei kuin paria eli kolmea sormea lewiä ja milt'ei sen pää-rakkineen näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole muu kuin ennen olleen suuremman hunnun jäännös.

Mutta wasta Sakkulassa ja Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsaalla riippuva valkoinen ympyrä, waan waimon wanhetessa laajenee wähän huntukin, sekä tämänlainen että Pyhäjärwellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun walta ulottuu Inkeriinkin kaikiteskin nähdään se Pohjopis-Inkerin Äyrämöisillä Lempaalasta, Wuoteella ja Toksowassa.

jatkuu..

Kivekkään sissit: Taneli Luukkoinen

Taneli Luukkoinen esiintyy asiakirjoissa myös nimellä Daniel Luuckoins, Daniel Luckoin, Daniel Luukoins ja Daniel Luukoin. 1700-luvulla kirjurit olivat vielä ruotsalaisia ja suomalaisten nimien oikeinkirjoituksessa oli horjuvuutta. Nimi saatettiin kirjoittaa eri kerroilla hieman eri tavoin, jopa pelkästää yhdessä asiakirjassa! Ison vihan aikainen sissipäällikkö Taneli Luukkoinen oli syntyjään Inkeriläinen ja perimätarinan mukaan hänen kotikylänsä oli Vanhamoisio. Sukujuuriltaan Luukkoinen oli suurella todennäköisyydellä savosta aikanaan tulleita savakkoja. 

Taneli Luukkoinen.

Vuonna 1700 venäläiset alkoivat raukkamaisesti terrorisoida raja-alueen puolustuskyvytöntä siviiliväestöä raakaa väkivaltaa käyttäen. Monesta perheestä poltettiin kodit, viljat ja eläimet. Vaimoja raiskattiin ja tapettiin myös lapsia sekä vanhuksia. Ruotsin valta, joka oli asuttanut seutua vahvasti mm. veroetuuksilla jätti oman maansa kansalaiset vähintään yhtä raukkamaisesti vaille suojaa. 

Tässä tukalassa tilanteessa seudun talonpojat aktivoituivat nopeasti yhteen yhdistäen voimansa. Heidän ensimmäinen johtajansa oli Inkeriläinen sukunimeltään Kiwekäs (Kiwikas). Joukolle hän oli pelkkä Kivekäs ja pian koko ryhmää alettiin kutsua Kivekkäiksi. Pietari ei ollut ottanut huomioon että Suomessa maata viljelevä luokka eivät olleet kuoliaaksi peloteltuja maaorjia, vaan itsenäisiä, itsellisiä talonpoikia. 

Vaimonsa ja lapsensa julmasti menettäneet talonpojat aloittivat kostoiskut, jotka toteutettiin kylmäpäisellä viileydellä armoa tuntematta. Vähän kerrassaan Venäjän puolelle tehdyistä partio- ja hävitysretkistä tuli yhä paremmin suunniteltuja ja kunnolla organisoituja täsmäiskuja. Se sai vihollisen varpailleen. 

Kivekkäät pystyivät liikkumaan metsässä äänettömästi. Sissien vahvoja etuja olivat mm. maaston tuntemus, motivaatio, joustavuus, nopeus ja ketteyys. Taidot karttuivat rohkean toiminnan myötä yhä paremmaksi.

Suuri Pohjan sota alkoi siis vuonna 1700. Ruotsin sotiessa Saksia ja Puolaa vastaan ruotsalaiset olivat anteneet venäläisten hyökkäillä juurikaan estämättä itärintamalla. 

Vihollisten saadessaan kivekkään kiinni, he kohtelivat heitä raa'asti. Kivekkäiden hurjan ja häikäilemättömän toiminnan seurauksena venäläiset "rankaisivat" myös miehittämiensä alueiden siviilejä, mikäli vain kiduttamalla saivat kuulla tai epäilivät heitä vastarinta-sissien tukemisesta tai avustamisesta. Näin toimien taakseensa vilkuilevat venäläiset onnistuivat kylvämään epäluottamuksen siemenen siviiliväestöön.

Lopulta vastarintasissit yksin ja ilman todellista sotilasvoimaa pystyivät lähinnä häiritsemään miehittäjän toimia. Pietari valloitti Inkerin ja alkoi rakentaa uutta pääkaupunkiaan, Pietaria vuonna 1703 Inkeriläisten maille Suomenlahden pohjukkaan. 

Kenraali Maidel myönsi kivekäs-sissipäällikko Taneli Luukkoiselle kapteenin arvon vuonna 1706. Pietari Suuri tarjosi Ruotsille rauhaa, jossa tämä rauhanehtojen mukaan olisi menettänyt "vain" Inkerin. Se ei sopinut Kaarlelle. Elokuussa 1707 Ruotsin joukot lähtivät marssimaan kohti Venäjää.

Kylmäpäisten ja hurjaa mainetta saaneiden kivekkäiden toiminta alkoi saada arvostusta jo Ruotsin sodanjohtoa myöten. Nieroth muodosti vuonna 1711 heistä kiinteämpiä osastoja, ns jalkarakuunoita (fotdragon). Tarkkaan ottaen sissi-temiä ei tunnettu tuohon aikaan, joten historiallisesti oikeampi tapa olisi puhua jalkarakunoista. Vastaavaa toimimintaa tarkoittava sissi on nykyään paljon tunnetumpi termi, niin käytän sitä selkeyden vuoksi.

 Luukkoinen sai omasta pyynnöstään vuonna 1711 Nierothilta majurin valtakirjan. Kivekäs-joukot liitettiin Ruotsin valtakunnan vakinaiseen sotavoimaan. Nämä joukot säilyttivät edelleenkin aikaisemman vapaan luonteensa. Jalkarakuunoita oli kolme komppaniaa ja niissä yhteensä 238 miestä.

Alkuun komppanjien johtajat olivat Taneli Luukkoinen komppanjan päälikköine Iisakki Tillainen ja Simo Torikka. Heinäkuussa Taneli uskoi oman komppanjansa Simo Torikan haltuun. Kivekkäiden osasto kuului Armfeltin joukkoihin. Ne yrittivät Savosta käsin katkaista Viipurin ja Pietarin välisen yhteyden. Luukkoinen samosi joukkoineen Inkerinmaalle saakka, josta hän pelasti kotikirkon kellon. 

Taneli Luukkoinen piti päämajaansa pitkään Mikkelin pitäjän Hirvensalmen kappelin alueella. Sissien tärkein tuki-alue oli Mäntyharjun, Hirvensalmen ja Pertunmaan erämaa-alueet. Karoliini-armeijaan järjestäytyneenä joukon muonitusrulla kesällä 1711 oli suraavanlainen: 

Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och Manhaftigh Daniel Luuckoins Wärfwade foot Dragoner och anförtrodde Battalion sampt Lyff Compagnie pro Iulij Månadh 1711, Nemb:n				Rulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä Henkikomppanja pro Heinäkuu 1711, Nemeb:n
		Daniel Luukoin	1
Pastor		Hendrich Lechljn	1
Leutnant		Lars Kärckj	1
Skrifwarde		Barh:d Antonius	1
Voluntaire		Ioseph (Mo?)ljn	1	kommer att åthniuta dess underhåldh if:n d.15 Iunij
Tambourer		Lars Nousiain	1
		Påhl Huttuin	1
Giemena
Corporal	1.	Iöran Wållmar	1
	2.	Iöran Håltzåin	1
	3.	Beniam Paijain	1
	4.	Iören Lämbiäin	1
R. M:	5.	Anders Lauckain	1
	6.	Iohan Tallpåin	1
	7.	Påhl Cåifwistolain	1
	8.	Cnuth Pänttickäin	1
R. M:	9.	Thomas Kåifwistolain	1
	10.	Påhl Kattala	1
	11.	Eskell Wanhain	1
	12.	Cnuth  Tukia	1
R. M:	13.	Anders Anthon	1
	14.	Abram Iackimain	1
	15.	Simon Nuija	1
	16.	Petter Iaticka	1
Corp:	17.	Cnuth Kåifwistolain	1
	18.	Iohan Tårckeli	1
	19.	Larss Häickiläin	1
	20.	Mårthen Wehwiläin	1
R. M:	21.	Mattz Pylwein	1
	22.	Brusius Karhu	1
	23.	Anders Helpalain	1
	24.	Påhl P(en?)nain	1
R. M:	25.	Mickell Wackilain	1
	26.	Iöran Kaulia	1
	27.	Erich Karhu	1
	28.	Mattz Tättri	1
R. M:	29.	Simon Kåppra	1
	30.	Iacob Iackimain	1
	31.	Thomas Tharckiain	1	niutit d. 26 Iunij 1/3 portion för Iulij.
	32.	Iohan Tillain	1
Corp.	33.	Mickell Wanhain	1	Dito.
	34.	Bertill Sahkåin	1
	35.	Hendrich Maijer	1
	36.	Thomas Iåckelain	1
R. M:	37.	Petter Pattia	1
	38.	Larss Tåifwarj	1
	39.	Sigfred Stuckj	1
	40.	Abram Huppuin	1
R. M:	41.	Mickell Repå	1
	42.	Påhl Måtturj	1
	43.	Bertill Huttuin	1
	44.	Mickell Huttuin	1
R. M.	45.	Niels Ahtiain	1
	46.	Petter Salacka	1
	47.	Zacharias Kiuru	1
	48.	Hendrich Wållmar	1
Corp:	49.	Abram Pyöriäin	1
	50.	Anders Tåifwari	1
	51.	Iohan Ahtiain	1
	52.	Grels Huppuin	1
R. M:	53.	Larss Pelckåin	1
	54.	Petter Räisäläin	1	Dito
	55.	Iohan Sarfwi	1
	56.	Gabriel Pukåin	1
R. M:	57.	Lars Sarfwi	1
	58.	Mattz Wirolain	1
	59.	Måarhten Kauckain	1
	60.	Bertill Moller	1
R. M:	61.	Olof Malendiäin	1
	62.	Iohan Malendiäin	1
	63.	Iohan Wirolain	1
	64.	Anders Saika	1
Corpor.	65.	Anders karfwain	1
	66.	Gabriel Pårali	1
	67.	Anders Mattzson	1
	68.	Staffan Huuhka	1
R. M:	69.	Iöran Huuhka	1
	70.	Mickell Mattzson	1
	71.	Simon Kåifwistolain	1
	72.	Simon Hansk	1
R. M:	73.	Mickell Safwolain	1
	74.	Påhl Kålmkäsåin	1
	75.	Elias Pyöriäin	1
	76.	Thomas Rappu	1
R. M:	77.	Thomas Näriäin	1
	78.	Thomas Pukåin	1
	79.	Thomas Erickain	1
	80.	Iöran Kiuru	1
Corp:	81.	Olof Tanhoapä	1
	82.	Grels Huuhka	1
	83.	Staffan Tåricka	1
	84.	Anders Maijor	1
R. M:	85.	Ioseph Pillj	1
	86.	Thomas Wäisäin	1	Casserad i stället Iohan Iacobson Wärfd d. 25 Iunij.
	87.	Iöran Puhacka	1
	88.	Anders Sållia	1
R. M:	89.	Erich Påsti	1
	90.	Mattz Kautti	1
	91.	Simon Salacka	1
	92.	Sigfred Höpelö	1
R. M:	93.	Iacob Antonius	1
	94.	Christer Huuhka	1
	95.	Påhl Tarckiain	1
	96.	Christer Tauckari	1
R. M:	97.	Staffan Äickäs	1
	98.	Anders Kampin	1
	99.	Iacob Wirolain	1
	100.	Larss Nemoin	1
R. M:	101.	Erich Pöhö	1
	102.	Iöran Råuhiain	1
	103.	Mattz Kuparin	1
	104.	Hendrich Purain	1
	105.	Anders Pirhåin	1	Wärfd d. 15 Iunij
Prophoss	–	Samuel Tyttin	1
Datum Biörnilä d 30 Iunij 1711 Daniel: Lucoin.				Päivätty Biörnilä 30. kesäkuuta 1711 Daniel: Lucoin.
Extract af major Daniel Lukoins Battaillons Rullor för Iulij Månad nemb.				Ote majuri Daniel Lukoinin pataljoonan heinäkuun luvuista.
Major			1 á 4	Portioner / annosta
Pastor			1 á 2	D:o
Capitainer			2 á 2	D:o
Leutnant			1 á 2	D:o
Vnder Officerare, Corporaler Tambourer, Volunteuer, Profoss, ock				Upseerit, korpraalit, rumpalit, vapaaehtoiset, professorit ja
Gemene			233 á 1	Portion
Summa			238	Man.
Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och manhaftigh Daniel Luukoins Wärfwade foot Dragoner och Anförtrodde Battalion sampt Capitein Isaack Tillains Compagnie, Pro Iulij Månadh 1711, Nemb:n				Rulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä kapteeni Isaack Tillaisen Komppanja, Pro Iulij Månadh 1711, Nemb
Capitein		Isaack Tillain	1
Skrifware		Barthold Antonius	1
volunteur		Hendrich Frostman	1
Tambourer		Daniel Puolack	1
		Mårthen Såicka	1
Giemena
Corpor.	1.	Iöran Huppuin	1
	2.	Mattz Halthåin	1
	3.	Påhl Halthåin	1
	4.	Sigfred Pänttickäin	1
	5.	Petter Paijain	1
R. M:	6.	Lars Melckålain	1
	7.	Iöran Årban	1
	8.	Marckus Kiuru	1
	9.	Sigfred Kiuru	1
	10.	Gustaff Wirolain	1
R. M:	11.	Carl Kiwickas	1
	12.	Mattz Sijtare	1
	13.	Anders Randia	1	d: 26 Iuny niutit 1/3 portion för Iuly.
	14.	Staffan Sijra	1
	15.	Mickell Paijain	1
Corp:	16.	Erich Huuhka	1
	17.	Mattz Rosimus	1
	18.	Thomas Langin	1
	19.	Anders Wartiain	1
	20.	Reinhåldt Laihain	1	Affskiedat i stället Thomas Åra.
				Thomas Åra sai potkut sen sijaan.
R. M:	21.	Anders Paijain	1
	22.	Anders Langin	1
	23.	Iohan Hörckö	1
	24.	Ioseph Kiuru	1
	25.	Grels Maijor	1
R. M:	26.	Iöran Pijppu	1
	27.	Iohan Williackain	1
	28.	Iöran Mijckolain	1
	29.	Staffan Illwes	1
	30.		1
Corp:	31.	Iohan Såcka	1
	32.	Hendrich Hörcköin	1
	33.	Olof Hyppyin	1
	34.	Olof Häckj	1
	35.	Mårthen Hyppyin	1
R. M:	36.	Iöran Willain	1
	37.	Christer Metzo	1
	38.	Eskell Månåin	1
	39.	Påhl Iäskeläin	1
	40.	Mårthen Kiuru	1
R. M:	41.	Mattz langin	1
	42.	Thomas Ahtiain	1
	43.	Marckus Langin	1
	44.	Simon Bryggare	1
	45.	Påhl Hentin	1
Corp:	46.	Anders Gångh	1
	47.	Ioseph Susi	1
	48.	Abram Langin	1
	49.	Hendrich Mättingi	1
	50.	Erich Waitin	1
R: M:	51.	Mattz Häickeläin	1
	52.	Iohan Sahkåin	1
	53.	Bertill Ållickain	1
	54.	Iöran Kåppalain	1
	55.	Bertill Iäskeläin	1
R. M:	56.	Iacob Killiuin	1
	57.	Erich Nuija	1
	58.	Mattz Hyppyin	1
	59.	Staffan Kroka	1
	60.	Staffan Ramba	1
Corp:	61.	Mattz Safwolain	1
	62.	Iohan Ifwåin	1
	63.	Esajas Susi	1
	64.	Mickell Kiriäin	1
	65.	Hans Waitin	1
R. M:	66.	Clemet Puhacka	1
	67.	Elias Kapain	1
	68.	Grels Kallåin	1
	69.	Mattz Myllyin	1
	70.	Mattz Tijttain	1
R. M:	71.	Mårthen Safwolain	1
	72.	Cnuth Lappalain	1
	73.	Petter Ahwåin	1
	74.	Iohan Tirråin	1
	75.	Mickell Hörcköin	1
Corp:	76.	Thomas Haltzoin	1
	77.	Olof Ahåckain	1
	78.	Iacob Waitin	1
	79.	Clas Signesnöre	1
	80.	Iöran Hyppyin	1
R. M:	81.	Simon Kuttilain	1
	82.	Tynns Kyrsin	1
Datum Biörnilä d. 30 Iunij 1711: Isaack Tillain.				Päivämäärä Biörnilä k. 30. kesäkuuta 1711: Iisakki Tillainen
Rulla Vppå h:r Majoren Edle Och Manhafttigh Daniel Luukoins Wärfwade foot Dragoner och anförtrodde Battallion sampt Capitein Simon Torickas Compagnie pro Iulij Månadh 1711, Nemb:n				Rulla Vppå Herra Majuri Jaloluonteisen Daniel Luuckoisen asevelvolliset jalka-rakuunat ja uskottu pataljoona sekä Simon Torikan Komppanja pro Iulij Månadh 1711, Nemb
Capitein		Simon Toricka	1
Munsterskrif:e		Iohan Qvast	1
Tambouerer		Christer Palckåin	1
Giemena
Corporal	1.	Eskell Ramba	1
	2.	Erich Iunnåin	1
	3.	Simon Såppelain	1
	4.	Iöran Paijain	1
R. M:	5.	Petter Paijain	1
	6.	Mickell Kysein	1
	7.	Iöran Huuhtain	1
	8.	Erich Innain	1
R. M:	9.	Mattz Teifwari	1
	10.	Sigfred Åutin	1
	11.	Petter Leskin	1
	12.	Anders Sikain	1
R. M:	13.	Iöran Paijain	1
	14.	Olof Parlain	1
	15.	Grels Pusti	1
	16.	Thomas Iullj	1
Corp:	17.	Thomas Kaselain	1
	18.	Eskell Laitin	1
	19.	Simon Peckarj	1
	20.	Mårthen Myllyin	1
R. M:	21.	Iohan Ingeråin	1
	22.	Petter Liukåin	1
	23.	Iören Årafwa	1
	24.	Iören Nunmelain	1
R. M:	25.	Sigfred Illin	1
	26.	Elias Lötzä	1
	27.	Petter Hasain	1
	28.	Mattz Muldain	1
R. M:	29.	Iohan Läder	1
	30.	Iohan Sutarj	1
	31.	Påhl Ruokolain	1
	32.	Petter Ruokolain	1
R. M:	33.	Anders Härkin	1
	34.	Mattz Äickäs	1
	35.	Hend: Safwolain	1
Datum Biörnilä d 30 Iunij 1711. Vtj Capit:s frånwaro efter Befallningh underskrif:n Barth: Antonius.				Päivämäärä Biörnilä d 30. kesäkuuta 1711. Vtj Capitin poissaolo Befallninghin allekirjoituksen jälkeen Barth: Antonius.

Lähde: Samlingen Stora nordiska kriget 10: 14C, p 3237-, mf FR 419.

Kivekkäitä käytettiin tiedustelupalvelukseen, vihollisen häiritsemiseen ja yllätyksiin. Ryhmän kevyt kuri ei aina suinkaan ollut äkseeraajien mieleen. Mutta sitten taas kun oltiin partioretkellä ja tilanne päällä, niin joukot osoittivat mitä esimerkillisintä neuvokkuutta ja rohkeutta.  Pelkäämäämätön ja urhoollinen toimita loi miehittäjissä pelon ilmapiiriä.

Daniel Lucoin.

Elokuussa 1711 Luukkoinen retkeilessään 130 miehen kanssa joutui yllättäen Viipurin lähellä taisteluun itseään paljon vahvempaa vihollisjoukkoa vastaan. Myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan ”talonpoikain viekkaiden kertomusten johdosta”. Luukkoinen jäi taistelussa luutnantti Tillaisen kanssa vangiksi. 

Luukkoinen vietiin ankaraan vankeuteen Pietarissa. Hänen onnistui kuitenkin paeta, mutta jo vuorokauden kuluttua hänet saatiin uudestaan kiinni. Mahdollisesti vankien vaihdossa hän pääsi vapaaksi. 

Vähän myöhemmin partioretkellä Luukkoinen joutui taas vangituksi. Tällä kertaa yhdessä kapteeninsa Pietari Longströmin kanssa. Taneli oltiin jo ripustamassa tavallisena maantierosvona hirsipuuhun kun viime tipassa näytettyään majurin valtuutuksensa hän välttyi varmasta kuolemasta. 

Vuonna 1713 Luukkoinen vietiin nyt yhdessä Longströmin kanssa Moskovaan, mistä he kuitenkin onnistuivat jo muutaman päivän päästä pakenemaan. Kolmen viikon kulutta he olivat jo omien luona. 

Tämän jälkeen Luukkoisen kerrotaan liikkuneen miehittäjän miehittämällä alueella Viipurin ja Pietarin välillä onnistuen yllättämään itsensä tsaari Pietarin eräästä herraskartanosta päivällistä syömästä. Vangin sieppaus kuitenkin epäonnistui täpärästi ja tsaari onnistui pakenemaan. Oli siis lähellä ettei itse Venäjän tsaari joutunut Luukkoisen käsiin. Myöhemmin Kaarlo Kramsu laati tapahtumasta muistorunoelman.

Tämän jälkeen maininnat Taneli Luukkoisesta loppuvat, hän hävisi kuin maan nielemänä. Erään perimätarinan mukaan hän olisi kuollut kotipitäjässään Vanhamoisiossa vuonna 1713.

Vuonna 1714 Napuen taistelusta (Iso-kyrö) alkaen koko Suomenmaa tuli Venäläisten miehittämäksi ja alkoi Isovihana tunnettu raaka miehitysaika. Suuri Pohjan sota päättyi vuonna 1721. Ruotsissa evakossa olleet, silloisen tämaan asukkaat alkoivat palailla kotimaahansa. 

Inkerissä kotinsa ja tilansa menettäneille kruunu myönsi asuttamattomilta seudulta maita sijaan. Kunnostautumiset palkittiin lisäksi esim. verovapauksilla, mikä olikin tuohon aikaan merkittävä etu. 

Tanelin vaimo, myös Inkeristä lähtenyt Maria Heikintytär Lempiäinen meni uudestaan naimisiin Tanelin kapteenikirjurin, niin ikään Inkeriläislähtöisen Barthold Antoniuksen kanssa. Bartholdista tuli myöhemmin valtiopäivämies Hollolan kihlakunnasta Ruotsin kuningaskunnan valtiopäiville.

Kivekkäiden tarina on innoittanut useita seikkailukirjailijoita kuten myös tutkijoita Kyösti Wilkuna Korpimajuri, ja kaksi miekkaa Johan Lindberg Luukkoinen, Daniel, C.A Gottlund Lyhykkäisiä tiijustuksia muinoisista Suomalaisita Pea-sotilaista. E.Pärnänen Antti Kivekäs, Johanna Aminoff-Winberg, Isonvihan pakolaiset, På flykt i eget land : internflyktingar i Sverige under stora nordiska kriget, Viljo Rauta Iso Viha, Z. Topelius, Ison vihan Kivekkäät.