Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä II

 Sawakot ja Äyrämöiset Wiipurin läänissä II (Suometar 18.8.1854 Nro 33 osa 2 )

Paljon olisi wielä lisättäwää tarkoin selitettäessä kaikkia Äyrämöläisnaisten waatetuksesta löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin myös niitä erillaisuuksia warsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt tytöt erotetaan waimoista, ja tyttölöistä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. 

Suometar 18.8..1854 Nro 33.

Waan tähän on minulla liian wähän tietoa yleisestä puku-opista, ja wielä wähemmän halua, sillä näin paperilla puhuen ei täänkaltaisia asioita saa kuitenkaan niin selkiästi näkymään kuin sen lukija waatii.

Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettäwä, joka tarkoin kuwaileisi jokaisen puwunlajin, ennen kuin käypi myöhäksi. Saillä Sawakkolaisuus woittaa minun katsoessani alaa enemän ja enemmän, ja Sawakjkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisi Äyrämöisten kanssa, isonee isonemistansa näiden wähenemisellä.

Sawakkoja ja Äyrämöisiä.

Sawakkolaisuus on nim. lyhimmästi sanoen waateparren uudemmaksi muuttuminen."Ken rikas on, se tekee tyttärensä Sawakoksi" sanoi minulle Walkjärwellä eräs Äyrämöisnainen, kukaties vähän kateudella, ett'ei ikä ja warat myötenantaneet hänen itsensä ruveta Sawakoksi.

Sawakot tunnetaan siitä että heillä on juovikkaiset (s.o. pumpuliset eli muut osto-)hameet, jotka myös ovat pitemmät ja komemmasti tehdyt kuin Äyrämöisillä; että he owat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka kanssa heillä on tawallinen huiwi, pois myöskin heittäneet waatteistansa ne isotöiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puwustansa lähenewät muun Suomen asujaimia.

Wastainen asia onkin siis epäilemättä heidän kädessänsä. Ja vaikka Äyrämöiset kyllä tietäwät olevansa wanhan ja tosisyntyisten puolella, eivät Sawakot kuitenkaan kunnioita tätä heidän esi-isien tawoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos Sawakko-mies naipi Äyrämöistytön, tämän oikei eri wälipuheen kautta täytyy luwata luopuwansa Äyrämöläis-puwusta.

Äyrämöläisneito

Tämmöisiä naimisia ei kuitenkaan tapahdukaan kuin hywin harwoin, ja Kiwennawalla kysyttyäni eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin naitiin Raudulta, sanoi hän: "se kuin on heillä Äyrämöisillä niin hirwiä waatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua".

Sitä taitaisikaan sekään surettaa, jos Äyrämöisyys wähitellen loppuisi kokonaankin. Sillä on monta wikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa naiset, kuulkaapas se kauniit Äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman mitään varjoa päivän ja ilman waikutusta wastaan muuttuu monenkarwaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jättimäisen seikan tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna kuin Sawossa on miehillä, sillä erotuksella kuitenkin, että jakauksen kohdassa riippuu otsalla hius-tupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan pahastuko tästä wertauksesta, sillä sen sattuwampaa en löytänyt).

Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, waan nyt palmikoidaan hiukset sykerölle hunnun alle niin lujasti, että useammalla naisella kuin noin wähän päälle 30 wuoden, alkaa pää paljastua, jota rumentawaa wikaa sitten koetetaan huntua laajentamalla peittää.

Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja waimojen hiukset, kun ei sitä waikiatekoista sykeröä voi jokapäiväisessä elannossa alinomaa korjata, hapsottavat hajallansa, joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin jalosti ylentää waimon kauneutta, nim. kaunista tukkaa. 

Suuri wika Äyrämöläisten waatetuksessa on sekin, että tytön hoikuus, jota niin muualla pidetään suuressa arvossa, sen kautta peräti katoaa, oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin lyhyet liiwit, että hame alkaa jo hartioilla ja wyöllis-nauha wedetään juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttörukat kyyryseliksi, jota täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä wikana, vaan suurempana kauneutena.

Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä wähäisistä wälikappaleista, joista Sawakkojen ja Äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä; onko tämä eroitus alkujankin ollut näin wähäpätöinen, wai onko sillä ollut suurempikin ja arwoisempi syy, kuin vain tämänkaltainen erilaisuus waatteissa? Oliwatko Sawakot ehkä jotakuta toista kansanlahkea kuin Äyrämöiset? 

- Kielestä yksinäisten Sawakkojen ja Äyrämöisten kesken ei nyt enää woi mitään päättää, ja kuinkapa olisi ollutkaan mahdollista, että he yksissä asuen ja yhtä tietä puhuen olisiwat woineet säilyttää kumpikin murteensa sekoimatta, josta murteilla olisikin alusta ollut eroitusta.

Waan merkillistä on kumminkin että, että ne pitäjät, joissa Sawakkolaisuus on wallan päällä, niin kuin Uusikirkko, Koiwisto ja Wiipuri, puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin hyvästi Pyhäristinkin, Walkjärwen ja Kiwennavan murteessa, joista Sawakkolaisuus wielä paraillaan sotii Äyrämöläisyyden kanssa.

Sangen ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Wuoksen rannalla muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottu Metsäpirtin kylässä Walkjärweä, Wuoksen vasemmalla rannalla: maa, hakkaa, tupaa, kaula, eilen, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 wirstaa Wuoksen poikki Kuninkaanristin kylään Sakkulaan, kuuluiwat nämä sanat jo: moa, hakkoa, tupoa, kakla, eklen. Niin on  mainituissa kolmessa pitäjässä loppuhengähdys e:n perästä hywin wieno eli tuskin ensinkään löytywäkään, jota myöten niistä esim. sanotaan: menekään, tulepas, otahan, ei:menekkään, tuleppas, otahhan. 

Sitä vastaan kuului sama hengähdys hyvin hywästi Pyhäjärwellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin se kieli, mitä korpiselillä ja Ilomantsin Wenäjän rajaa wasten olewista Kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani owat koko etelä-Wiipurin asujaimet olleet puhtaista Karjalaisia, sillä Sawakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen pää-wäylältänsä karjalaista.

Waan myöhemmin, kukaties pitkällisten sotawainojen kautta rahwaan häwitettynä rajan tienoilta, alkoi tänne pohjan puolelta siirtyä Hämäläisiä, joita kutsutaan Sawakoiksi. Pääte-kko nim. merkitsee jotakin (enimmiten ihmis-)olentoa, niin kuin sanopissa: nuorikko, nuori waimo, linnakko, linnan eli kaupungin asukas, koirakko, koiranhammas, emakko, emisä sika j.n.e.

Inkeri.

Karjalaisten kanssa yhteen joutuneet Hämäläiset eivät myöskään arwattawasti voineet säilyttää kieltänsä karjalaisuudelta, ja näin syntyi wähitellen tämä hämäläis-karjalainen murre, jota nyt puhutaan Wiipurin läänin lounais-osassa.

Karjalaisiaehkä asui paksummaltaedellä mainitun Äyräpään eli oikein karjalaksi, Äkräpään järwen tienoilla, josta he, erottuaksensa näistä tulleista wieraista, rupesiwat nimittämään Äträmöisiksi, Äyrämöiseksi. Nimi lewisi sitten sitä myöten kuin nimetty lahkokin, ulottuen wiimein Inkerin maahan.

Tämänlaiselta näyttää minusta Sawakkojen ja Äyrämöisten kyllä arwoisista syistä syntynyt, waan nyt enää wähäisistä asioista näyttäytywä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin kuitenkin hywin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joista heidän rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisiwat taas paljoa enemmän aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, woin näillä seuduin wiipyä, jonkatähden edellä olewat lauseeni owatkin pidettäwät pikemmin puheen-alkajaisina kuin warmoina päätteinä U.O.