Paavo Pentikäinen 100 vuotta Osa IV

Tämä on on neliosainen tarina Paavo Pentikäisestä, jonka syntymästä tulee kuluneeksi yhdeksästoista joulukuuta vuonna 2022 tasan sata vuotta.

UUSI AIKA

Paavo ajokorttikuvassa.

Paavo urakoi kylillä puimurin ja kaivinkoneen kanssa. Puimurin sesonkiaika oli lyhyt, mutta kaivurilla saattoi työskennellä koko sulan vuoden ajan. Siis kaiken sen ajan mikä jäi tilanhoidolta. Vuonna 1967 Paavo meni kesäkuun puolivälissä Palonurmen taakse Syvärilään. 

Paavon traktorikaivuri-yhdistelmä.

Siellä oli Nurmesjärven ympäröimänä pitkän pitkä niemi, jossa useita maatiloja. Niemeä sanottiin tuohon aikaan könin-niemeksi. Talon isännän Pekan ukki Josias Niemi oli pitänyt 1900-luvun alkupuolella niemeä hevostensa kesälaitumena ja nimi saattoi juontaa noilta ajoilta. Ukin lohkoessa tilansa pienenpiin osiin, niemen tila oli tullut Pekan isän, Jalmarin omistukseen. 

Reetta ja Jalmari.

Jalmari oli isännöinyt tilaa vuosikymmenet. Jalmari oli kolmen sodan mies. Hän oli ollut vuoden 1918 sisällissodassa, vuoden  1939-40 talvisodassa sekä vuosien 1941-44 jatkosodassa. Jalmarin puoliso, talon emäntä Reetta oli kuollut vain vähän aikaa sitten ensimmäinen kesäkuuta ja hänen hautajaiset olivat olleet juuri.

Vuonna 1967 tilaa siis isännöi muutama vuosi aiemmin tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä talon uusi isäntä Pekka Niemi. Pekka halusi kehittää tilaa eteenpäin hankkimalla kalustoa sekä uudistaen toimintaa. 

Pekka Niemi ja Nuffield uusi navetta taustalla.

Pekalla oli puoliso Marjatta sekä Matti-niminen poika. Talossa asui lisäksi Pekan vanhemmat sekä Pekan kaksikymmentäseitsämän vuotias sisar Sisko neljän vuoden ikäisen Sinikka-tyttönsä kanssa. 

Sinikka ja Sisko.

Taloon oli rakennettu vuonna 1958 uusi navetta. Navetan yhteyteen haluttiin AIV-rehusiilo, jossa osa oli maan pinnan alapuolella. Paavo oli urakoimassa Pirilän "Uatulassa", josta hänet tilattiin Niemeen kaivutöihin. Päivät kuluivat, lopulta työ valmistui ja seurasi valutyöt. Paavo tutustui kesän aikana talon väkeen. Pikku Fiat alkoi ilmestyä pihaan myös työn valmistuttua. 

Matti katsoo tuimasti Fiuden konepellillä.

Paavosta oli tullut yksinhuoltaja. Hän esitteli itsensä Siskolle omintakeisella huumorillaan. -Olen Siikajärven kylän pahin juoppo, uskallatko lähtee mukkaan? Vaikka Paavo käyttikin tuohon aikaan paljon alkoholia hän muisti isänsä peloittelut puuseppämestari-kaiman kohtalosta -talon voipi juuva mutta ee syyvä. Oli kesä ja lämmin. Sisko ei ollut nähnyt koskaan omaa isäänsä tai muitakaan humalassa ja arveli että siinähän puhut. Niin sitten ajeltiin Fiatilla Siikajärvelle katsomaan paikkoja. 

Sisko, Paavo ja Sinikka Könin-niemellä.

Esitellyksi tuli sikalaksi muutettu navetta, koneet ja rakennukset. Tutustuttiin Paavon kaksitoista vuotiaaseen poikaan Jormaan. Paavo esitteli äitinsä Mar Sohvin. Kesän aikana Paavo reissasi Syvärilään monta kertaa.

Seitsämästoista päivä syyskuuta Paavo kävi hakemassa Siskon sekä Sinikan Siikajärvelle. Sisko lähti Paavolle kaveriksi perunannostoon. Sillä reissulla Sisko jäi Sinikan kanssa asumaan taloon pysyvästi. Paavon lapsista vanhempi eli Kirsti oli jo yhdeksäntoista vanha. Hän seurusteli parikymppisen Arvo Taskisen kanssa. Paavon lapsista Jorma täytti kolmetoista vuotta.

Kevät-talvella 1968 viidestoista maaliskuuta Paavo ja Rauha tuon ajan erolainsäädännön mukaisesti -tuomitaan sovitteluvaiheen jälkeen vuoden asumuseroon. Vuosi oli tapahtumia täynnä. Mar-mummolla todettiin ärhäkkäästi levinnyt syöpä. Yhdestoista kesäkuuta Mar kuoli kahdeksankymmenenkahden vanhana. 

Jorma Arvo, Sinikka Kirsti, Martta sekä Paavo

Tuohon aikaan Suomessa teki tuloaan uusi käytäntö. Henkilökohtaisesti lähetettyjen hautajaiskutsujen sijasta alettiin liittää lehdessä olleeseen kuolinilmoitukseen avoin hautajaiskutsu kaikille vainajan tunteneille. 

Perinteisiin henkilökohtaisiin kutsuihin tottuneista sukulaisista kaikki eivät lehtikutsua hyväksyneet ja asiasta tuli sanomista. Anneli oli Saksassa vaihto-oppilaana eikä päässyt hautajaisiin. Sisko ei päässyt osallistumaan hautajaisiin, sillä hän oli synnytyslaitoksella. 

Kolme päivää hautajaisten jälkeen eli neljästoista kesäkuuta syntyi Ismo. Ristiäiset oli kirkossa. Ismo huusi koko toimituksen ajan suoraa kurkkua ja Paavo tuumasi kirkosta lähdettäessä -seoroovalla kerralla kuule suat tulla tänne ihan omine jalakoenes. Kummeiksi tulivat Kirsti ja Arvo sekä Siskon serkku Matti Niemi ja Sylvi-vaimo.

Ero Rauhan kanssa tuli lainvoimaiseksi viidestoista maaliskuuta. Asumuseroa oli tullut yli vuosi täyteen. Paavo oli neljänkymmenen seitsämän ja Sisko kahdenkymmenekahdeksan vanha. Pariskunta lähti kylille "vanhaan" pappilaan. Pappilarakennuksessa oli puinen vanha puoli ja tiilinen uusi-osa. Avarakatseinen Erkki Leskio oli pappina Nilsiässä. Koruton vihkiseremonia toimitettiin konttoristien toimiessa todistajina kahdeskymmenesyhdeksäs huhtikuuta vuonna 1969. 

Sisko ja Paavo 29.4.1969

Uusioperheet olivat tuohon aikaan maaseudulla harvinaisia varsinkin herännäisyyden vaikutusalueilla. Paavon ja Siskon uusioperheeseen kuului neljäntoista vanha Jorma, viiden ikäinen Sinikka ja yksivuotias Ismo. Paavo tuli Sinikan huoltajaksi.

Kesällä Partalan veljet tulivat Rantalaan vanhasta muistista hakemaan Paavoa mukaansa juominkeihin. Hyvässä nosteessa ollessaan Paavo jo lähtikin miesten mukaan. Sisko toimi nopeasti. Hän käveli perään ja tyrkkäsi Ismot Paavon syliin. Käveli sitten talolle seuraamaan tilannetta. Kohta Paavo lampsi Siskon perässä pihaan. Näin Paavo alkoi pikkuhiljaa oppia kuivempaan elämäntyylin. 

Lapset joutuivat käytännön syistä olemaan aika usein keskenään. Vanhemmat olivat navetalla tai töissään, Sinikka isompana vahti Ismoa. Jorma oli omilla menoillaan. Hiekkakasalla Ismoa kiinnosti kovasti pienet kivet, joita piti käyttää tietenkin suussa. Kakkaharjoituksissa emaloidulla potalla alkoi sitten yllättäen kuulua plop - plop - plop kivien pudotessa yksitellen pottaan.

Talo oli rannassa ja niin oli myös sauna. Saunarannassa oli laituri, jossa oli kiva istuskella kesällä. Kerran Ismo katseli vedestä heijastuvaa kuvajaista. Heiluvan kuvajaisen seuraaminen veden pinnalla oli niin kiinnostavaa että ei aikaakaan, kun jo poika mylskähti veteen umpisukkeloon. Sinikka sai Ismon takaisin laiturille tukasta tempaisten. Eikä tilanteessa käynyt sitten sen hassummin.

Ismo ja Sinikka saunan rinteessä. Taustalla näkyy
harjanteella olevan navetan huippua.

Jorma täytti viisitoista vuotta ja hänelle ostetiin mopo. Vuoden 1969 heinäkuussa Siskolle tuli keskenmeno. Joulukuussa Paavo vaihtoi Fiatin edellis vuoden mallia olevaan Vauxhall Viva Deluxeen. Reilun vuoden vanhassa, esittelykäytössä olleessa auton mittarissa oli parikymmentätuhatta kilometriä. Auto oli valmistettu tuumajärjestelmällä Englannissa.Viva oli kokispullo-muotoiltu.

Kokispullo-muotoiltu Vauxhall Viva Deluxe,
HB sarjaa vuodelta 1968.

Kirsti ja Arvo aloittelivat yhteiselämää Imatralla. Arvo oli saanut työtä Kaukopään paperitehtaalla. Imatralla asui jo Arvon sukulaisia, joten kiinnittyminen paikkakuntaan kävi helposti. Elokuun kahdeskymmenesviides päivä Paavosta tuli ukki. Kirsti sai pojan joka kastettiin Ariksi. 

Rantalan ruokapöydässä oli talonpoikaistyyliin pitkät penkit. Ismo oli innokas keikkumaan ja kerran penkillä roikuttuaan sai kaadettua sen. Rytäkässä Ismolla halkesi huuli, tuli verta. Huutoa ja parkua riitti. Huulen halkeamisesta jäi pojalle muisto loppu iäksi. 

Talon rannassa oli jääkauden silittämät ja vedestä lähes pystysuorasti nousevat kalliot. Siellä oli Ismon mielstä kiva leikkiä, kiipeillä ja tasapainoharjoitella. Kuinka ollakkan eräällä kerralla tasapaino petti ja Ismo horjahti takaraivo edellä kallioon. Päähän tuli vekki, verta ja taas riitti huutoa. 

Heikkisen lapset äitinsä kanssa kävivät kylässä. Lähdettiin rantasaunalta polkua pitkin talolle juoksulla. Talon nurkalla Ismo tietenkin sotkeentui jalkoihinsa ja jäi takaa tulevien isompien lasten jalkoihin. Eteisaulasta johti portaat yläkertaan. Kerran Ismo sotkeentui jalkoihinsa ylätasanteella ja tuli kuperkeikkaa alatasanteelle asti.

Ruoka aikaan pöydässä oli usein sinappia. Siitä tykättiin ja pieni lasipikari ei riittänyt kovin pitkään. Ostettiin sinappi sitten isommassa peltipurkissa. Ismo halusi ja sai sinappia leipäpalan päälle niin reilusti että lopulta kiintiö tuli loppuiäksi täyteen.

Sikalassa oli kerrallaan kasvatuksessa viisikymmentä sikaa. Puolen vuoden kuluttua oli satsin vaihto, jolloin isommat lähtivät eläinkuljetuksella ja tilalle tuli kasvatusporsaat. Kerran talviaikaan tie oli mennyt tukkoon äkillisen tuiskun takia. Eläinkuljetusauto jäi tien varteen puolen kilometrin päähän. Eläimet paimennettiin uraa pitkin karja-autolle. 

Sikojen hoitamisessa tuli haasteita. Pihattotyyppisesti ollessaan aktiviteetin puutteessa niistä joku alkoi stressata. Stressantuneet alkoivat repiä toisia porsaita saparosta ja hyvinvointi sikalassa alkoi kärsiä yleisemmin. 

Lihanvälittäjä Aatu Korhonen tuli katsomaan tilannetta. Oli kesäaika ja navetan ovi oli auki. Oviaukko oli suljettu puoliksi ettei siat päässeet karkaamaan. Sisko, parivuotias Ismo ja Aatu kurkki ovelta navettaan, jolloin Ismo -tiijätkö sinä mulliuatu että meellä on kippee sika? Sisko-äiti yritti suihkia pojalle -hiljaa, mutta asia oli jo julkaistu. Noihin aikoihin ihmiset Savossa saattoivat käyttää toisista korkonimiä, (köllinimi, lisänimi) mistä asianosainen ei välttämättä tiennyt. Aatu ei sanonut sen ihmeempiä, jatkettiin sitten taloon.

Valtakunnallisesti sianlihan hinta meni heikoksi. Sikojen kasvatus päätettiin lopetettaa. Paavo tyhjensi ja putsasi navetan. Tuotantosuunta vaihdettiin takaisin lehmiin. Paavo osti kalliin, moneen kertaan palkitun lehmävasikan, jota juotti kesän naapurista ostetulla maidolla. 

Jorma kävi rippikoulun. Naapurin kummit tulivat juhlistamaan päivää.

Jorma pääsi ripille. Kuvassa ollaan kalliopenkereellä talolta
rantaan päin. Sisko, Ismo, Mirjam, Jorma, Jukka ja Arja.

Vuonna 1970 Helmikuun yhdeksäs päivä Paavo osti uuden Zetor 3511 traktorin. Siskolle tuli keskenmeno toistamiseen. Tuotantosuunnan vaihdoksessa navetan desifiointi ei ollut onnistunut. Jäikö kalkinta tekemättä vai tuliko huonosti tehdyksi? Joka tapauksessa lehmillä oli jatkuvasti utaretulehduksia. Tulehtunut maito piti hävittää, eikä sitä saanut mennä pisaaraakaan muun maidon joukkoon tai koko erä oli pilalla. Käytännössä kaikilla lehmillä oli utaretulehdus, joten maitotuloja ei tullut.

Ismo ja Sinikka poseeraa Zetorilla.

Luovuttiin maidontuotannosta. Lehmät hävitettiin reilun vuoden pitämisen jälkeen. Kalliista hiehosta tuli tappioita. Pellot laitettiin pakettiin parin vuoden sopimuksella. Paavo lähti kiertämään kylille kaivuritöihin. Kaivuriin oli tehty hytti. Sisko täytti 30 vuotta. 

Vuoden 1971 helmikuussa Paavosta tuli ukki toistamiseen. Kirsti ja Arvo saivat tytön, joka kastettiin Maritaksi. Paavon ja Siskon perhe kasvoi yhdeksäs huhtikuuta vuonna 1971. Tyttö ristittiin Virpiksi. 

Jorma otti Ismon mopon kyytiin ja siitä kyllä tuli sanomista. Vuonna 1972 Jorma tuli täysi-ikäiseksi. Hän lähti Imatralle töihin. Arvo auttoi saamaan työpaikan ja alkuun Jorma asui siskonsa perheessä. Imatralla Jorma ajoi myös auto-kortin. Hän osti työhankkeilla oman auton, Skodan.

Paavo, Sinikka ja Ismo lähtivät käymään Imatralla. Paavo jännitti matkaa monta yötä etukäteen. Perille päästiin ilman kommelluksia. Kirstillä ja Arvolla oli jännä vetokoira ja oikeat vetovaljaat. Käytiin ulkoilemassa, Ismosta oli ihmeellistä olla pulkassa koiran vetämänä. Paavosta useamman yön yli matka oli kokonaisuutena niin eksoottinen että se jäi viimeiseksi lasten pienenä ollessa tehdyksi.

Kesäkuun 9 päivä syntyi Paavolle ja Siskolle poika, joka kastettiin Heikiksi. Kodinhoitoavuksi taloon tuli Saara Puustinen. Hänellä oli hieno kuplavolkkari. Sinikka aloitti koulun Saarimäen koululla. 

Rantala elokuun iltavalossa rannalta päin.

Navettaan hommattiin lihakarjaa eli kasvatusmullikoita. Joulukuussa vietettiin Paavon viisikymmentävuotis-syntymäpäiviä. Kylän väkeä saapui juhlistamaan päivänsankaria. Paavon huumoria oli ajatus polttaa valoja koko yö. Näin myös tehtiin. Joulukuu oli tuolloin hyvin lauha. Pimeässä loistanutta taloa käytiin naureskelemassa harjanteella sadan metrin päästä.

Rantala harjanteelta rantaan päin.

Joulua vietettiin vuorovuosin eno-Pekan perheen kanssa Niemessä ja Rantalassa. Joulu olikin lapsista jännittävää. Perhe pakkautui Vivan kyytiin ja lapset takapenkille. Tuohon aikaan ollut lasten istuimia olemassa. Vivassa oli rullaamattomat vyöt vain etupenkkiläisille. Niinpä lapset saattoivat seisoa takapenkillä taaksepäin avautuvia maisemia katsellen.

Joulun vietossa.

 Vuonna 1973 Paavo urakoi kaivinkoneella. Paavo hyväksyi urakoita myös asetettuna vekselillä eli asetevekselillä, jolla työpalkat sai kuitattua pankista heti. Vastaan tuli sitten asiakkaita jotka eivät saaneet hoidettua velkojaan. Näin pahimmillaan velkoja itse joutui suorittamaan maksun takaisin pankkiin! 

Kesällä Rantalaan tuli yllättäen lomamatkalla matkaileva, entuudestaan aivan tuntematon perhe. Koskapa tulijat olivat ystävällisissä aikeissa he saivat laittaa telttansa ja majoittua talon pihaan. Rantalan ulko-ovessa ei ollut lukkoa kuten ei muutenkaan maaseudulla tuohon aikaan.

Yllätysvieraat.

Kohta tuli syksy, joka oli pitkällä. Vettä satoi ja oli pimeää. Paavoa odotettiin kotiin kovasti työmailta. Tummaa taivasta vasten alkoi sitten näkyä lähestyvä hahmo ja kohta Paavo oli jo sisällä. Jälleen näkemisen riemu oli suuri ja Ismo änkesi syliin. 

Kotona Rantalassa elämä lapsikatraan kanssa saattoi olla vauhdikasta. Perheessä oli lisäksi suomenpystykorva. Kerran oli lauantain siivouspäivä matot poissa ja koira sisällä. Ismo alkoi härnätä koiraa tupakeittiössä hypäten pakoon sängylle. Kohta koira tuli perässä. Ismo härnäsi lisää loikkien kirjoituspöydän päälle. Kohta koira tuli perässä sinnekin. Härnääjä sai opetuksen.

Paavo antoi autonsa lainaan talven ajaksi Kirstin porukoille. Arvo haki auton loppusyksystä ja palautti takaisin kevään tullen. 

Launolassa remontoitiin talvella talon kellarikerroksessa ollut sauna. Paavo oli rakennustyössä ja hiihti työmaalle jo aamusta. Talviaikaan Rantalan talo oli hirmuisen kylmä. Aamupala-pöydässä palelti ja sähköpatteri hehkui ikkunan alla kuumana. Ismo keksi että sylkitippa alkoi patteriin osuessaan sihistä jännästi. 

Äiti ihmetteli myöhemmin mikä sen patterin tuon näköiseksi on saanut. Päivällä Ismo hiihti Paavon perässä latu-uraa järven yli. Loppupäivä meni naapurin lasten kanssa leikkiessä. Vuonna 1973 Jorma lähti armeijaan.

Ismo oli lähdössä aina Paavon mukaan. Nopeasti oli tullut opittua että jos oli tarpeeksi hankala vaikka pikku sisaria kiusaamalla, niin äiti tyrkkäsi pojan isälle mukaan. 

Kerran autoa korjattiin Palonurmessa lähellä Nuorisoseuran taloa kiperässä mutkassa sijainneessa korjaamossa. Ismo ihmetteli paikkoja korjaamon ympäristössä auton korjauksen ajan.

Toisella kerralla Paavo oli kaivamassa Ahmapurolla Heikkisessä. Ismo leikki työpäivän ajan talon pojan kanssa. Paavo oli paikalla traktorin ja kärryn kanssa. Työpalkoista osan sai talosta sorana. Peräkärry oli tehty vanhan kuorma-auton lavasta, jolloin kardaanin sai kytkettyä traktorin ulosottoon. Näin kärry oli mahdollisuus saada näin vetämään ja lavalle sai isomman kuorman.

Lähdettiin tulemaan Ahmapurolta kotiin. Paavo laittoi Ismon sorakuorman päälle istumaan. Tie Ahmapurolta oli muutoin tasainen ja suora mutta matkalle osui yksi isohko mäki. Yhdistelmä jaksoi kun jaksoikin nousta mäelle. Seurasi alamäki. Vauhti lähti kiihtymään kiihtymistään. Jarrut olivat mitoitettu pienemmälle massalle ja kohta alkoi näyttää sille että tiellä pysyminen ei ollut ollenkaan varmaa. Onneksi tiellä ei ollut kuoppia horjuttamassa menoa eikä vastaan tullut vastaantulijoita. Mäki loppui yhtä lyhyeen kuin oli alkanut ja tilanne meni säikähdyksellä ohi.

Anni Korhonen asui Mutkalassa lähellä kyläkauppa. Matkaa kaupalle oli pari kilometriä. Anni piti kotonaan sunnuntaisin pyhäkoulua. Lapset laitettiin menemään pyhäkouluun keskenään. Sinikka vanhimpana oli vastuutettu katsomaan Ismon perään.

Anni Korhonen pyhäkoululaisten kanssa.

Talvella 1974 alkoi Siikajärven vanhalla kyläkoululla lasten päivähoito, jota oli pari kertaa viikossa. Sinikka oli koulussa. Äiti oli pienten sisarusten kanssa ajokortittomana kotona. Ismo hiihti hoitoon järven jäätä omine nokkineen. 

Yhdessä leikissä istuttiin penkeillä piirissä. Ohjaaja kuiskasi vieressään istuvalle. Kuiskuteltiin ringissä seuraavalle ja jatkettiin kunnes tarina palasi lähtöpisteeseen. Ihmeteltiin sitten miten juttu oli muuttunut matkan varrella. 

Suunnitelimissa oli uuden talon rakennuksen aloittaminen. Paavo kävi talven ajan savotalla metsäpalstalla. Paavo lähti työmaalle aamusta ja tuli takaisin illasta. Eväänä olleista leipäkakuista osa oli jäänyt poikkeuksetta syömättä. Eväsleivät, joissa voi oli sulanut leipään oli Ismolle suurinta herkkua. Talon rakennuksella tarvittiin paljon puutavaraa. Tuure Taskinen oli sitten kevät-talvesta sahurina. 

Paavo laittoi rannasta huvilatontin myyntiin rahoittakseen rakennustyötä. Jorma Mielonen perheineen tuli käymään Rantalassa. Oli kevät ja vesi tippui räystäältä. Vieraiden saapuessa täysin yllätetty lapsikatras säikähti tulijoita. Saman tien nuorimmaiset sukelsivat pöydän alle kurkkimaan tilannetta. Se huvitti Ismoa. Vieraiden perheeseen kuului Ismoa vuoden nuorempi Tero-poika. Tutustuminen kävi nopeasti. Paavo teki tonttikaupat vuoden 1975 huhtikuussa. Mieloset alkoivat rakentaa kesämökkiä heti kesän tullen. Jorma meni takaisin Imatralle.

Alku-kesästä alkoi  omakotitalon maarakennustyöt. Rakennukselle tehtiin sokkelin valumuotit. Oli alkukesä ja sateen jälkeinen raikas iltapäivä. Tarkistettiin vesivaa'alla vielä korkoja. Tarkistuksen valmistuttua kuljettiin eri "huoneissa" ja vanhemmat visioivat näkymiä. Missä huoneessa olisi mitäkin. Sokkelin valmistuttua oli vielä pohjan valut.

Talosta tulisi täystiilitalo. Muurariksi Paavo palkkasi Erkki Myöhäsen. Apumiehen hommia teki Saku Rissanen. Kesän ja syksyn kuluessa rakennukseen muurattiin seinät valmiiksi. Seuraavaksi naulattiin kattotuolit paikalla. Lisättiin ikkunat ja tehtiin peltikatto valmiiksi. Piippu ja ikkunalaudat pellitettiin. Vesikourut ja rännit kävi asentamassa kourufirma. Talo saatiin sisustamista vaille valmiiseen kuntoon. Tarkoitus oli tehdä sisärakennushommat loppuun ja talo valmiiksi tulevan talven kuluessa.

Syksyn tullen Ismo aloitti ekaluokan. Oli syyskuun 10 päivä. Sinikka oli vielä koulussa mutta Ismo oli tullut juuri kotiin. Kuiva ja aurinkoinen päivä oli ollut hyvä puintipäivä. Paavo oli puimassa talosta katsoen maantien takana olevalla pellolla puolen kilometrin päässä. Äiti oli Heikin ja Virpin kanssa kuivaamolla tarkistuskäynnillä.

Sisko huomasi että Paavo käveli tietä pitkin talolle päin. Kaikki ei ollut kunnossa. Sisko meni lasten kanssa Paavon luo selvittämään mitä oli sattunut. 

Paavo oli työn edetessä pysäyttänyt puimurin mutta jättänyt moottorin vielä käyntiin. Hän oli noussut kuljettajan tuolille katsomaan puidun viljan määrää viljasäilöstä. Tuoli, jolla hän seisoi oli yhtäkkiä luistanut alta. Paavo otti vaistonvaraisesti tukea sieltä mistä sai. Pahaksi onneksi hän otti, kiinni paksusta liikkuvasta ketjusta. Koneen yhä käydessä sormet puristuivat paksun ketjun ja rattaan väliin. Peukalo katkesi välittömästi jääden roikkumaan ohuen nahkasuikaleen varaan. Muut sormet vaurioituvat. Paavo lähti kävelemään kotia kohti. Verta ei tullut pisaaraakaan.

Paavo, Sisko, Heikki ja Virpi saapui talolle. Savolaisen Pentin kylätaksi tilattiin hakemaan Paavo sairaalaan. Reissu kesti muutaman päivän. 

Oli ilta ja satoi vettä kun Paavoa odotettiin saapuvaksi kotiin. Perhe oli iloinen jälleen näkemisestä. Peukaloa lukuunottamatta oikean käden sormet saatiin jonkinmoiseen kuntoon.

Pesueen nuorimmainen Juha-Pekka Antero syntyi, oli lokakuun kahdeskymmenesneljäs päivä vuonna 1975. Paavo joutui käymään sairaalassa useamman reissun. Saku jäi auttamaan perhettä kodinhoidossa. Hän oli pätevä vaikka alustamaan leivän. 

Uutta taloa lämmitettiin talvi ja sitä saatiin rakennettua vaikkakin hitaammin kuin alunperin oli suunniteltu. Vuoden 1976 toukokuussa vanha paikka lohkaistiin omalle tontilleen. Siitä sovittiin kaupat Eino Niemen kanssa. Hän oli Siskon serkku. Uuteen tiilitaloon päästiin muuttamaan ennen talvea.

Paavo meni kaivinkonekuljettajaksi Lipposelle. Yrittäjä urakoi savonvoimalle sähkölinjoja. Pari vuoden kuluttua Paavo lopetti konetyöt kylillä. Paavo tukkäsi lukea paljon. Lukemistoon kuuluivat sotaromaanit, joita Ismo toi kirjastosta. Paavo oli kiinnostunut myös Kalle Päätalon tuotannosta ja jokavuotinen isänpäivälahja oli takuuvarmasti uusin Päätalon kirja. Paavolle karttui kirjahyllyyn lopulta koko Päätalon tuotanto. Lukutokion saattoivat keskeyttää piipusta otetut savut. Paavo sytytti piipun tulitikuilla. Joskus hän saattoi vitsaillen etsiä -missä mun stidit on?

Vuonna 1980 Heikki sarastui. Tuntemattomasta syystä hänen kasvu pysähtyi. Lihaksisto alkoi heikentyä ja syytä selvitettiin. Lopulta poika oli pyörätuolikunnossa eikä kunnon romahtamisen lopullista syytä saatu selville koskaan. Poika joutui Kysille sairaalahoitoon kuukausien ajaksi. Perhe oli murheen murtama. Vaikea edes kuvitella Heikin kokemaa sairastamista kaukana perheestä. Lopulta kuitenkin alkoi hidas toipuminen. Kaikkineen sairastaminen kesti vuoden. Sairaus oli ilmeisesti viruksen aiheuttama.

Heikki Alavassa

Paavo ja Sisko hoiti tilaa yhdessä tuumin. Paavo hoiti peltotyöt ja konehommat. Sisko vastasi navetasta. Sinikka ja Ismo lapsista vanhimpina osallistuivat tietenkin paljon tilan töihin. Sinikka lähti kesätöihin ja sitä tietä opiskelemaan. 

Paavo vaihtoi vuonna 1984 huhtikuun yhdestoista päivä Zetorin käytetyyn International 453 traktoriin. Syksyn tullen Ismo lähti opiskelemaan. Lomilla ja viikonloppuisin rakennettiin uutta konesuojaa sekä autotallia. Syksyllä kylälle valmistui vesiosuuskunnan vesiverkosto, sen hanat avattiin neljäs elokuuta.

Rantalan tila.

Huhtikuun alusta vuonna 1987 Paavo hävitti tilan mullikarjan. Pellot poistuvat viljelyksestä, ne laitettiin pakettiin viiden vuoden sopimuksella. Paavo jäi eläkkeelle. Sisko samalla pääsi uinuvalle eläkkeelle. Paavo täytti joulukuussa 65-vuotta. Paavosta oli tullut vuosikymmenien kuluessa siisti mies. Jos joku lapsista tuli sisälle kengät jalassa Paavo ohjeisti hyväntahtoisesti mutta määrätietoisesti riisumaan kengät ovelle.

Paavo piti yhteyttä sukulaisten kanssa ja vuonna 1988 kokoonnuttiin Halunan Pentikkälään sukuhaaran vanhimpien jäsenten kanssa. Päätettiin perustaa Pentikäisten sukuseura. Vuosien saatossa Paavo tutustui esimerkiksi Sisko Parviaisen (os. Pentikäinen) kanssa Pentikäisten historiallisiin asuinpaikkoihin. Kerättiin tarinoita talteen.

Paavo kuusikymmentäviisi vuotiaana.

Paavon ja Siskon perheessä olivat kotona Virpi, Heikki ja Juha-Pekka. Vuosien kuluessa lapset lähtivät maailmalle. Nuorimmainen Juha-Pekka opiskeli talven Joensuussa. Hän asui vielä kesän 1994 kotipaikalla. Juha-Pekka oli yhdeksäntoista vuotias. Hän ajoi kesällä ajokortin ja osti oman auton. Juha-pekka oli kesätöissä ja palaamassa kotiin kuudestoista yhdeksättä kun tuntemattomasta syystä menetti autonsa hallinnan. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa. Juha-Pekan ennen aikainen poismeno oli iso isku koko perheelle.

Vuonna 1995 Paavo lopetti piiputtelun viidenkymmenenkolmen ja puolen vuoden jälkeen. Tapa oli jäänyt jatkosodasta. Tämän jälkeen elämä ja eläkepäivät saivat edetä rauhalliseen tahtiin ilman suurempia mullistuksia.

Vuonna 2002 Paavolla oli 80-vuotis-synttärit. Paavo saattoi virnuilla että -myö mamman kanssa lähetään loritaan. Pitkät matkat kuitenkin jäivät tekemättä. Paavo kävi kuntoutuksessa esimerkiksi kunnonpaikassa. Vuosikymmenien kuluessa veteraanien arvostus oli kohentunut. Sota-aikaisia kranaatin sirpaleita nousi Paavolla edelleen pintaan. Ismon painostuksesta Paavo lopulta haki ja hänelle myönnettiin sotainvalidi-status. Vuosikymmeniä myöhässä mutta kuitenkin.

Kaikkiaan Paavon lapsille kertyi kaksitoista lasten lasta. Paavolla leikkasi ajatus sekä pysyi humoristinen elämänasenne viimeisiin vuosiin saakka. Tuntemattomien kanssa kätellessään hän saattoi sanoa -Pentikäinen. Kirjoitetaan Paavo, lausutaan Puavo.

Paavo vuonna 2009.

Viimeisinä vuosinaan Paavo halusi hankkia jokaiselle lapselleen Suomen lipun ja lipputangon ja jalustan. Rivitalossa asuva sai seinään kiinnitettävän vinotangon lippuineen. Itsenäisyyspäiväna Paavo toivoi lipun laitettavan aina salkoon. 

Itsenäiselle, vapaalle kotimaalle tulisi jokaisen antaa arvostus sanoissa ja teoissa joka ikinen päivä. Ettei Suomen kansan menneiden polvien kokemat uhraukset osoittautuisi turhaksi ja valuisi hiekkaan.

Kesällä 2009 Paavo oli toistuvien keuhotulehdusten takia Kysissä. Kahdeskymmenesseitsämäs seitsämättä läheisten läsnäollessa Paavo lähti ajasta ikuisuuteen rauhallisesti henkäisten. Paavo on haudattu Nilsiään Kankaisen hautausmaalle.

 Lähteitä:       

-Paavo Pentikäinen, Sisko Pentikäinen ja Anneli Paldanius, keskusteluja sekä arkistomareriaalia vuosina 2001 sekä 2002. 
- Ismo Pentikäinen muistiinpanot