Paavo Pentikäinen 100 vuotta Osa I

Seuraavassa on neliosainen tarina Paavo Pentikäisestä, jonka syntymästä tulee kuluneeksi yhdeksästoista joulukuuta vuonna 2022 tasan sata vuotta. Paavo ehti kokea lapsena kolmekymmentä-luvun laman. Ennen täysi-ikäiseksi tuloa talvisodan ajan Paavo oli suojeluskunnassa. Kahdeksantoista täytettyään hän oli jatkosodassa. Sodan jälkeen koitti valtava jälleenrakennustyö. Samaan aikaan Suomi kehittyi perinteisestä maatalousmaasta koneita hyödyntäväksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Eläkkeelle jäätyään Paavo seurasi maailman menoa yhä aktiivisesti aina elämänsä loppuun saakka.

Paavo Johannes (1922) Pentikäinen.

LAPSUUS

Paavo syntyi 19 joulukuuta 1922 Hongan saunaan Pajustenmäkeen.  Pajustenmäki sijaitsee 10 km Nilsiästä lounaaseen Lammasahoon menevän tien varrella. Suomi oli tuolloin ollut itsenäinen valtio jo viisi vuotta. Presidenttinä oli ensimmäinen itenäisyyden ajan presidenteistä, K.J. Ståhlberg. 

Paavon isän nimi oli Henrik Rikhard (1880). Kyläläiset sanoivat häntä Rikuksi. Puoliso sekä perhe kutsuivat häntä Rikoksi. Paavon syntyessä Riko oli jo aikainen mies, 42 vuotta. 

Riko (1880) Pentikäinen

Rikon kotipaikka oli Halunalla Pentikkälässä, hän syntynyt vuonna 1880. Riko oli sisarussarjansa vanhimmainen. Hilda oli kolme vuotta nuorempi, Johannes (Juho) viisi vuotta ja nuorimmainen Anna Helena oli seitsemän vuotta Rikoa nuorempi. 

Riko oli ollut luultavasti neljäntoista vanhana opissa vuonna 1894 Nilsiän Pieksällä Urbanus Savolaisella aloittaneessa kiertävässä veistokoulussa. Koulun opettajana oli Taavi Pöyry. Opettajan paikkaa oli hakenut myös Rikon setä Paavo (1855) Pentikäinen.

29.11.1895 Uusi Suometar uutisoi veistokoulusta

Käsistään kätevänä Riko oli jatkanut täysi-ikäiseksi tultuaan puusepän opissa setällään puuseppämestari Paavo (1855) Pentikäisellä. Nuorena miehenä Rikolla kerran naisten kanssa seurustelumatkalla oli hävinnyt taskukello, jota hän muisti harmitella lopun ikäänsä.

Käsityökoulua pidettiin Nilsiässä
vielä vuonna 1906

Paavo-setä (1855) sai parin vuoden päästä ensimmäisen suurista urakoistaan. Kirkkoja rakennettiin tuolloin ympäri maata. Paavo (1855) tarvitsi itselleen työparia ja nuori puuseppä Riko (1880) oli siten mukana kaikkiaan kolmessa kirkkotyö-urakassa. Ne olivat Muuruveden-, Terijoen- ja Koiviston kirkot.

Osat valmistettiin Matkussaaren verstaassa. Se sijaitsi vesireitin varrella Muuruvedellä. Kaukaisimmat työmatkat suuntautuivat Terijoelle ja Koivistoon. Puusepät kävivät suorittamassa lopullisen kokoonpanon ja viimeistelyn paikanpäällä.

Paavon äiti Maria Sofia (1886), oli omaa sukuaan Heiskanen. Häntä kutsuttiin Mar Sohviksi. Mar oli alkuaan lähtöisin Kosulasta, Tuusniemeltä. Kotitalo oli ollut Enonsalo, 3 Rasilan Wanha-Heiskala. 

Mar nuorena.

Riko ja Maria tapasivat Narilassa Muuruvedellä, jossa Riko oli uuden navetan rakennustyömaalla puuseppänä ja Maria samassa talossa piikana. 

Mar Sohvi (1886)

He menivät naimisiin ja vuoden päästä vuonna 1915 Mar ja Riko saivat pojan, Paaval Henrikin. Neljäs päivä joulukuuta 1917 Suomi julistettiin itsenäiseksi.

Riko, Mar ja Paaval (1915) vuonna 1918.

Vuoden 1918 Joulukuussa ja juuri kolme vuotta täytettyään Paaval-poika sairastui ja kuoli. Elettiin sisällissodan levottomia aikoja. Paaval-poika laskettiin surun murtamana Rikon ensimmäisen vaimon Anna Katariinan sekä ensimmäisen lapsen Martta Marian viereen samaan hautaan. Noihin aikoihin Rikolle puusepän taidot opettanut puuseppämestari Paavo (1855) halvaantui. Riko osti häneltä tarpeettomaksi käyneet työkalut. Vuoden päästä kolmaskymmenes kesäkuuta Paavo (1855) kuoli. 

Anna Katariinan (1884) Martta Marian (1909),
sekä Paaval Henrikin (1915) hautalauta Nilsiässä.

Noiden vuosien aikana kävi selväksi että Mar Sohvilla löytyi myös luonnetta. Eräänä aamuna herätessään Erkki Mustonen ilmetteli näkyä. Riko oli tullut yöllä taloon Mar Sofvin riemastuessa niin että päästä oli lähtenyt tukko hiuksia. Riko oli tullut sitten Mustolaan nukkumaan. Aamulla Riko sai Erkin mukaansa ja miehet menivät yhtenä toteamaan tilanteen rauhoittuneeksi.

Perhe asui Hongalla loisena. Heinäkuussa 1920 Hongan saunassa syntyi tyttö. Hänet kastettiin Martta Mariaksi. 

Joulukuun 19 päivä vuonna 1922 Hongan saunassa syntyi poika. Hänet kastettiin Paavo Johannes Pentikäiseksi. Paavon syntymän aikaan isä Riko oli 42 ikäinen ja äiti Mar Sohvi 36 vuoden vanha. Nimien antamisesta keskulteltaessa Mar sanaili myöhemmin tuttuun tyyliinsä -Riko se ee ossoo muita tehä kun Marttoja ja Puavoja. 

Pentikäisten sukuirja 1.

Mar oli talossa karjakkona. Vasenkätisellä Marilla oli oma vasemman käden sirppi. Talon omistivat Erkki ja Hanna Mustonen. Hannan isä Pekka Rissanen oli Rikon eno. 

Hongalta perhe muutti Paavon ollessa kahden vanha läheiseen Haapasaloon. Perhe asui talossa mäkitupalaisina. Sitä kutsuttiin Matin paikaksi omistajansa Matti Pitkäsen mukaan. Matti oli myös Paavon kummi. Koettiin lisää menetyksiä. Mar kävi äitinsä ja veljensä hautajaisissa vuonna 1924 ja Riko jäi lasten kanssa kotiin.

Mar äitinsä ja veljensä hautajaisissa Suolahdella.
Maija Stina kuoli 20.5.1924. Vasemmalla
Iida leski ja Vilho-poika

Paavon ollessa neljän vanha perhe muutti taas. Riko oli huutanut Pajusen Ranta-tilan (35.18 ha ja Itäaho 8.84 ha) huutokaupasta. Rikosta ja Marista tuli talollisia. 

Rikon kuittaus kauppakirjassa.

Paikka oli Hongalta pari kilometriä Lammasahon suuntaan ja peltoalaa siinä oli noin viisi hehtaaria. Tilan aiempi omistaja suutari Paavo Tossavainen oli menehtynyt kylätappelussa puukoniskusta. Leski Ida Maria Tossavainen oli jäänyt lapsikatraan kanssa ja tila oli laitettu myyntiin.

Äiti Mar oli raskaana. Paavon mieleen jäi elävästi kun muuttokuormaa hevosella kuljettanut Hongan Erkki Mustonen nosti neljän vanhan Paavon rattailta piha-aidan portilla –etköhän Puavo ossoo tuosta kottiis. 

Samaisen vuoden 1926 elokuussa syntyi kaksostytöt. Perheelle oli kova isku, kun tytöistä Eeva menehtyi samana päivänä kuin syntyi. Anna eli hieman pitempään, mutta hänkin kuoli elettyään ainoastaan 6 päivää. Paavo muisti lopun ikänsä kuinka isä Riko nosti varovasti tekemänsä pikku kirstun olkapäälle ja lähti menemään kirkolle harmaan sateen ropistessa. 

Riko joutui menettämään ensimmäisen vaimonsa lisäksi kaikkiaan neljä lasta! Mar joutui luopumaan kolmesta lapsesta! Joka ikinen koettu menetys olivat perheelle raskaita ja vanhettivat vanhempia useilla vuosilla jo pelkästään ulkoisesti.

Mar kävi mielellään marjassa. Riko oli silloin lasten kanssa kotimiehenä. Riko oli hyvä tarinankertoja ja hänellä oli ulkomuistissa tarinoita valtavat määrät. Paavosta isä tuntui hirveän vanhalle. Olisihan hän toki ikänsä puolesta voinut ollakin Paavon ukki. 

Aiheet saattoivat olla esimerkiksi yli sata vuotta aiemmin vanhoja tapahtumia Suomen sodan ajoilta kun Suomalaiset juksasivat Venäläisiä miehittäjiä. Oli tarinoita nälkävuosilta Nilsiän Syvärilästä, jossa Rikon isän isä asui lapsena. Tila oli aika iso ja nälkävuosina sieltä annettiin leipää lukuisalle joukolle kulkuväkeä. Eräänkin kerran taloon oli tullut kerjäläispoika joka ensitöikseen oli sanonut -suatta sannoo miten pahasti tahhaan, kunhan annatta leipee.

Lasten villitessä Riko ei raaskinnut kieltää heitä vaan tyytyi sanomaan –oottakeehan kun Mar tulloo kottiin, niin se antaa teille satinkutia. Mar pitikin lapset sitten kurissa varsin kipakkaan tyyliinsä saattaen antaa joskus jopa piiskaa. Martta aloitti kansakoulun. Rikon viisikymmentä vuotis-seuroissa vuonna 1930 oli paljon väkeä. 

Puusepäntöiden ohella tila elätti perheen. Peltotöihin lainattiin hevosta Rikon velipojalta Juholta Halunalta. Navetassa on jokunen lehmä, mulli, lampaita ja jouluksi kasvatettiin aina sika. 

Perheeseen kuului myös Mikko-kissa. Paavolle kerrottiin että saalisjänikset olivat Mikon pyytämiä. Toisen jalkapaistin syötyään se toi saaliin aina kotiin. Riko nylki sen sitten ja paistiainekset olivat koossa! Mikko-kissa eli 20 vuotiaaksi.

Paavo aloitti kansakoulun täytettyään kahdeksan vuotta kahdeskymmenes tammikuuta vuonna 1931. Uudehko koulurakennus oli Konttimäessä, Nilsiässä. Matkaa kouluun oli metsäpolkua pitkin noin viisi kilometriä. Naapuritaloissa oli kouluikäisiä lapsia, joten matkaa oli taittamassa aina melkoinen joukko. 

Paavo Johannes kahdentoista vuoden
ikäisenä toukokuussa 1935.

Tipolan luokkaa opettanut nuori opettaja oli nimeltään Mimmi Vartiainen. Hän oli ollut ensin syyskauden toisella koululla. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen perhe kyseli Paavolta millaista koulussa oli? 

Paavo oli heittänyt reppunsa nurkkaan –viisautta tuli kylliksi! Tätä äiti Mar sitten tapasi vitsailla myöhemmin, -päivä on koulua käyty ja viisautta on kylliksi!  Kesäloman jälkeen jatkui toinen lukukausi ja vuoden kestänyt tipola päättyi joulukuun lopussa. Yläkoulu alkoi seuraavana syksynä.

Vapaa-aikoinaan Riko oli uuttera lukumies. Uskonnollisen kirjallisuuden lisäksi hän tykkäsi uppoutua sanomalehtien pariin. Rikolla oli selkeät mielipiteet asioista ja hän saattoikin sanoa kylämiehelle maailman menosta puhuttaessa –ei asia ollut niin, vaan näin.

Mustosen Erkki ja Hanna tilasivat Rikolta päästä vedettävän sängyn ja pöydän. Riko teki kaikenlaisia kalusteita kuten piironkeja. Puuteollisuuden kehittyessä saataville alkoi tulla yhä enenemässä määrin teollisesti valmistettuja kalusteita. Ne olivat käsin valmistettuja paljon edullisempia. Saataville tuli huonekaluja ovia sekä ikkunoita. Se vei puusepiltä töitä. Viimeiset reissut Riko teki Paavo-pojan ensimmäisten kouluvuosien aikana. 

Yksi viimeisimmistä Rikon urakosta oli Narilan navetan sisusteet Muuruvedellä. Työhön hänet haettiin talon toimesta syksyllä kuten ennenkin. Hevosen vetämiin rattaisiin pakattiin työkalulaatikko, jossa työvälineet kuten höylät ja sahat olivat tarkassa järjestyksessä. Talven aikana Riko kävi kotona muutamia kertoja ja työt valmistuivat keväällä. Riko ei muuten käyttänyt lainkaan alkoholia eikä lapset nähneet koskaan humalassa. 

Joskus Mar Sohvi intoutui laulamaan mutta se kyllä meni ihan nuotin vierestä. Äiti Mar oli uuttera poimimaan marjoja. Hän oli myös tarkka raha-asioissa. Kerran Paavo sai uudet sarkahousut mitkä tuntuu epämiellyttävän jäykälle. Pehmityskeinoksi housuille hän keksi reisiä petäjään ja laskea alas. Kotona ei kiitelty tästä.

Sukulaisuus-suhteita pidettiin yllä. Halunan Pentikkälään oli reilun 15 kilometrin matka. Siellä asui Heikki-ukki sekä Juho-setä perheineen. Heikki-ukki oli ahkera Pajustenmäen kylävieras. Paavolle jäi mieleen kuinka Heikillä oli tapana hieroa polviaan istuessaan. 

Heikki-ukki.

Ukki-Heikki kertoi isältään Heikiltä (1808) kuulemaansa tarinaa. Sen hän oli kuullut isältään Antilta (1780). Anderssin ukin ukki on tullut 1700-luvun alussa Murtolahteen Inkerinmaalta kolmikolkkahatussa ja hienossa puvussa sanoen olleensa Kivekäs. Pappi on sitten kirjannut kirjoihin Pentikäinen. 

Kivekkäät olivat 1700-luvun Suuren Pohjansodan alussa kotiseutujaan puolustamaan nousseita talonpoikais(sissi)joukkoja Inkerissä. Zachris Topeliuskin oli kirjoittanut Kivekkäistä. Sotaa oli seurannut julma Venäläismiehityksen aika Isoviha.

Ukki-Heikki oli herännyt eli körttiläinen ja tapasi lukea raamattua päivittäin. Seuroissa käytiin ahkerasti ja Heikki soitti virsikannelta. Tuolloin ei ollut vielä matkaharmooneita. Heikki soitti virsikanteleella Siionin virren ensimmäinen värssyn, josta seuraväki jatkoi.

Kerran Pentikkälän Juho-setä tuli käymään kylässä. Kun miehet olivat sisällä Paavo opetteli ajamaan Juhon polkupyörällä poikkitangon välistä. Harjoittelu tapahtui taloa ympäri ajaen. Paavoa ihmetytti ettei Juho ollut moksiskaan pyöränsä puolesta, vaikka Paavo kaatuili harjoittelun edetessä. Juho olikin ymmärtäväinen sekä leppoisan humoristinen mies.

Rikon veli Juho.

Konttimäen koulussa tipolan jälkeen yläkoulun ensimmäisen luokan opettajana oli Bernhard Salojärvi. Yläkoulun toisen luokan keväällä opettajaksi tuli Eino Koponen. Yläkoulun kolmannen ja neljännen luokan opetti sitten taas Bernhard. 

Paavon käytös oli 9:n ja 10:n luokkaa, mutta huolellisuus jäi kuuteen tai seitsemään. Nojatuoleja oli äidinkielessä, laskennossa ja laulussa. Heikoin todistus oli vuoden 1933 jouluna, jolloin niitä oli peräti kuusi kappaletta. Paavo oli tuolloin yhdentoista vanha.

Koulumatkalla Pajustenmäen pojat harrastivat luvattomia touhuja käymällä Mustosen Erkin nauriskaskessa naurisvarkaissa. Sitten pojat pelkäsivät tunnontuskissaan rötöstelyn paljastumista.

Kotiläsynä olleet tehtävät jäivät joskus tekemättä. Opettaja tietenkin määräsi Paavon koulupäivän päätteeksi laiskanläksyyn. Opettaja piipahti sitten asuntonsa puolelle. Mennessään hän lukitsi luokan oven. Poissaolo tuntui kestävän ikuisuuden ja Paavolle tuli kakkahätä. 

Luokan nurkassa oli valtava kukkakasvi ruukuineen. Paavo keksi hädässä toimittaa tarpeensa ruukkuun. Onneksi multaa sai laitettua peitoksi. Toisella kerralla Paavo karkasi avonaisesta ikkunasta vapauteen. 

Paavon surkesta todistuksesta arvatenkin käytiin kotona keskustelua, pitihän Rikon kuitata todistus aina nähdyksi. Pohjanoteerauksesta alkoi Paavon ryhdistäytyminen tasaisella, mutta vakaalla tahdilla. 

Opettaja Eino Koponen oppilaiden kanssa keväällä 1934.

Heikki-ukki (1847) kuoli joulukuun neljästoista päivä 1934. Paavon koulu-uran paras todistus oli päästötodistus. Koulu loppui yhdeksästoista päivä kesäkuuta vuonna 1936. Kansakoulu kesti yhteensä viisi vuotta päättyen yhdeksästoista kesäkuuta vuonna 1936. Paavo täytti joulukuussa 14 vuotta. Päästötodistuksen oli allekirjoittanut opettajan lisäksi Konttimäen koulun johtokunnan puheenjohtaja Otto Launonen, joka oli sukulaismiehiä.

Noihin aikoihin esiintyi levotonta poliittisen oikeiston liikehdintää papiston piirissä. Kiuruveden pitäjänapulainen Elias Simojoki syyllistyi lapuanliikkeen toiminnassa kuopiolaisen työmiehen laittomaan kyyditykseen ja oli myös osallisena Viron vallankaappausyrityksessä. Hänen vastustus levisi Pohjois-Savossa pitäjästä toiseen. Kun Simojoki helmikuussa 1936 kävi saarnaamassa Nilsiän kirkossa, pitäjän kirkkoherralle Erkki Talasniemelle jätettiin yli sadan nilsiäläisen allekirjoittama vastalausekirjelmä.

NUORUUS

Vähin erin Paavo kasvoi isänsä mukana tilan töihin ja maanviljelyyn. Paavolle jäi erikoisen vahvasti mieleen koulun loppumista seurannut elokuu. Isän vatsaoireet olivat äityneet lopulta niin pahaksi, että hän joutui kokonaan petipotilaaksi. Ja tämä tapahtui tietenkin juuri kun olisi ollut rukiin kylvö! 

Tuona syksynä neljäntoista vanhana Paavo sitten kylvi käsipelissä ja omin nokkineen elämäsä ensimmäisen rukiin. Seuraavana kesänä kylvöstä saatiin puida onnistunut sato. Voimaannuttava kokemus teki Paavosta maamiehen lopuksi ikäänsä.

Isompiin työhommiin Paavo kävi useankin kerran hakemassa hevosen Halunan Pentikkälästä. Isä Riko yleensä laittoi mukaan lapun jossa luki -heinähäkkivarustus tai muuta työn mukaan. 

Kalastusta Paavo harrasti ikäisensä Olavi (Olli) Kainulaisen kanssa. Olli oli myös hirveän tarkka ampuja (ja ehkäpä juuri siitä syystä) metsäkaverina Paavolla oli itseään kolme vuotta nuorempi Vilho Taskinen. Naapurin poikia toki hänkin. Metsästys pojilla rajoittui ainoastaan metsälintuihin, joita pyydetiin peltopyynnillä.

Kolmas valtakunta miehitti Hitlerin johdolla Tšekkoslovakian keväällä 1939. Se järkytti Suomessa jopa oikeistopiirejä. Neuvostoliitto painosti Suomea. Maailman polittinen tilanne oli tuona kesänä erityisen jännittynyt ja sodan uhka leijui väkevänä ilmassa. Vahvaa retoiikkaa esiintyi useammankin tahon puheissa. 

Rippikoulun suoritusikä olisi ollut vuotta aikaisemmin, mutta silloin Paavo oli kuumeessa. Äiti Mar sitten ehdotti siirtämään suosiolla rippikoulun käymisen seuraavaksi kesäksi. Rippikoulun Paavo kävi Nilsiässä toukokuussa vuonna 1939. Paavo oli tuolloin kuusitoista vuotta. Kylälle oli matkaa kaksitoista kilometriä. Sinne meni oikein mäkinen ja mutkainen kärrytie. Paavo haaveili päästä Viipuriin opiskelemaan kanttoriksi mutta kotijoukot tyrmäsivät ajatuksen täysin.

Oppitunteja oli kirkossa ja Paavo muisteli myöhemmin kuinka varsin uusi, vain parikymmentä vuotta aiemmin rakennettu Nilsiän kirkko oli remontissa rippikoulun aikaan. Varsinaisesti sisustuksessa ei ollut mitään vikaa. 

7.5.1939 rippikuvassa kirkon seinustalla
alkaen vasemmalta Aatto ja Tenho Pirinen,
(serkut Palonurmesta) sekä Paavo.

Nilsiän kirkon alkuperäiset puusisutukset oli tehnyt Paavo-setä eli Paavo (1855) Pentikäinen. Esimerkiksi saarnastuoli ja kaiteet oltiin valmistettu tarkalleen arkkitehti Stenbäckin suunnittelemien työpiirrustusten mukaan. Ne lienevät olleet körttimakuun liian näyttävät. 

Perusteluiksi sanottiin -kaeteihin välistä näky parvella istuvviin hammeihin helemoehin. Kaiteet sitten verhottiin vanerilevyillä. Saarnatuoli purettiin ja tilalle tule koristelematon vanerileyrakennelma.

Paavon ripille pääsyn ja ensimmäisellä ehtoollisella käynnin kunniaksi kuvattiin perhe. Kuvassa alkaen vasemmalta Riko, Paavo Martta ja Mar. Rippikoulutodistuksessa sanottiin -Muista pyhää hetkeä. 

Riko, Paavo Martta ja Mar.

Rippikoulutodistuksen allekirjoittajana olivat kirkkoherra Erkki Albert Talasniemi jolla oli parin vuoden ikäinen Jussi poika. Talasniemi oli Nilsiässä rovastina vuosina 1937-1942. Toinen todistuksen allekirjoittajista oli nuori pappi Viljo Henrik Pahikainen, joka myöhemmin vuonna 1943 muutti sukunimensä Porkolaksi.

Paavo sai uuden polkupyörän, joka saatiin hankittua metsärahoilla. Suomen ensimmäinen polkupyörätehdas oli aloittanut toimintansa vasta muutama vuosikymmen aiemmin. Pyörä oli arvokas hankinta, Paavon silmäterä ja ylpeyden aihe. Pyörän myötä matkat lisääntyvät, ja reviiri laajeni huomattavasti.

Paavo tuliterän polkupyörän kanssa.

Martta-siskolle hankittiin ompelukurssilla käynnin jälkeen uusi ompelukone, Singer. 

Lehtomäessä järjestetyltä ompelukurssilta.
Martta takarivassä vasemmassa reinassa

Martta sai oman polkupyöränsä sitten vähän myöhemmin, vuoden päästä. 

Martta vasemmalla ystävättärensä kanssa.

Tyttöjen kanssa seurusteluasioissa Paavo ei jäänyt ikäisiään yhtään huonommaksi. Kertomansa perusteella asianlaita saattoi olla jopa päinvastoin. Aktiviteettejä oli suorastaan työksi asti. 

Paavo oli enonsa tapaan huumorimiehiä. Keppostelu saattoi sitten ulottua myös tyttöjen kanssa treffailuun. 

Kerran Paavo sopi treffit tytön kanssa Sänkimäen tien risteyksessä olevalle kaupalle. Toinen tyttö halusi myös hakkailla Paavon kanssa. Paavo sopi hänen kanssaan tapaamisen niin ikään saman kaupan pihaan. Kolmas tyttö oli kiinnostunut treffaamaan myös. Paavo ehdotti tapaamispaikaksi hänelle samoin kaupan risteystä, joka sopi. 

Koitti sovittu päivä. Paavo meni hyvissä ajoin ennen taapaamisia risteyksessä propsipinon taakse. Yksi toisensa jälkeen treffikumppanit saapuivat risteykselle. 

Paavo tällingissä.

Aikansa odoteltuaan he alkoivat kysellä toisiltaan syytä kaupan risteyksessä seisoskeluun. Samantien selvisi Paavo-ruojan keppostelleen heidän kanssaan pahemman kerran! Ilmatila oli täynnä sadattelua ja manaamista. Kaksi tytöistä loukkaantui niin verisesti että olivat suuttuneita vielä 65 vuoden päästä.

--------------------

Nilsiässä mattaalikunnan-talossa toimi valtakunnallisen suojeluskunta-järjestön paikallisosasto. Suojeluskunta oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Puolisotilaallisena kansalliskaartina se järjesti jäsenilleen säännöllisiä aseenkäsittelyharjoituksia. Harjoittelu saattoi tapahtua myös pelaamalla Tahko Pihkalan kehittämää pesäpalloa. Pelien tiimellyksessä harjaantui samalla sotilaallinen kunto sekä motoriset taidot. 

Elokuussa natsi-Saksa sopi Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa Molotovin–Ribbentropin-sopimuksen. Syyskuun alussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan. Puolalle antamansa lupauksen mukaisesti Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta julistivat sodan Saksalle. Sodanjulistukseen yhtyivät Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluneet Intia, Australia ja Uusi-Seelanti. Akoi toinen maailmansota.

Tuolloin rippikoulukesän syksyllä Paavo liittyi suojeluskuntaan. Paavo oli kuudentoista vuoden ikäinen. Muuruveden maatalousoppilaitoksella järjestettiin alokkaille kahden viikon alokaskurssi. Suomessa oli jännittynyt tilanne koko syksyn.

Suojeluskunnan Nilsiän osaston lippu.

Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat neuvottelemaan Moskovaan -konkreettisista poliittisista kysymyksistä lokakuussa vuonna 1939. Neuvottelut käytiin kolmessa jaksossa loka-marraskuun aikana. Marraskuun lopussa Neuvostoliitto ampui Mainilan laukaukset väittäen niitä Suomalaisten tekemiksi ja hyökkäsi Suomeen. Talvisota syttyi marraskuun viimeinen päivä vuonna 1939. Paavo täytti joulukuussa seitsemäntoista vuotta.

Nilsiän Lastukoskella oli silta- ja kanavointityöt valmistuneet vuonna 1905. Silloin oltiin otettu käyttöön uusi silta. Sillan valmistumisen jälkeen vanha lossiyhteys oltiin purettu. Silta oli strategisesti tärkeä osa Nurmes-Siilinjärvi välistä tietä. Paikallinen suojeluskunnan osasto määrättiin järjestämään sillalle liikenteen valvonta.  

Serkku, Alapihan Kalle Rissanen ja
Hannes Ruuskanen Pirttilahdesta

Tammikuussa Paavo määrättiin sillalle vartioon kahden viikon ajaksi. Maaliskuun kolmastoista päivä sotatoimet taukosivat rintamalla. Koitti välirauhan aika. 

Huhtikuun lopussa isä Rikolla oli 60 vuotis synttärit. Nilsiässä järjestettiin kahden viikon kurssi suojeluskuntalaisille. Paavo osallistui kurssille. 

Paavo teki syksyllä Rikolan omassa metsässä olleen hankintahakkuun ja joulukuussa hän täytti kahdeksantoista vuotta. Kevättalvella vuonna 1941 oli vuorossa koivuhalkojen pinoon tekoa ja myöhemmin keväällä tukin uittoa Pajusenjärvestä laskevassa purossa. 

Paavon ollessa tukin uitossa Pentikkälän Juho oli käynyt Rikolassa kysymässä Paavoa Halunalle perunaa laittamaan. Talon omat pojat oli kutsuttu armeijan ylimääräiseen harjoitukseen. Paavo kävi Pentikkälässä laittamassa perunan ja oli isänsä kaverina toukotöissä. 

Kesällä -virman mies kävi palkkaamassa Paavon muiden kylän poikien ohella Muuruvedelle tukin vieritykseen. Kevään vesi oli ehtinyt jo laskea ja se teki työstä moninkertaisesti raskaampaa hommaa. 

Jatkuu...  

Lähteitä:        
- Pentikäisen sukukirja 1. Pentikäisen sukuseura
- Paavo Pentikäinen, Sisko Pentikäinen ja Anneli Paldanius keskusteluja vuosina 2001 ja 2002 sekä arkistomareriaalia
- Tuusniemen Heiskaset 2

                     

Henrik (Heikki) Pentikäinen (1847-1934)

Henrik Henrikinpoika, jota kutsuttiin Heikki Pentikäiseksi syntyi kahdeskymmeneskahdeksas joulukuuta vuonna 1847 Syvärilässä, Nilsiässä. Seutu on nykyään Palonurmea. Suvussa on tykätty käyttää samoja etunimiä, joten selvyyden vuoksi käytän seuraavassa kahta etummaista nimeä henkilön yksilöinnin parantamiseksi. Seuraavassa on koottuna Heikki Heikinpojan (1847) tarina.

Henrik, tuttavallisemmin
Heikki Pentikäinen (1847)

Heikki Heikinpojan (1847) ukki oli ristimänimeltään Anders (1780), jota kutsuttiin Antiksi (Antti Antinpoika). Antti Antinpoika oli kertonut esi-isiensä kertomana suvun tulleen Suuren Pohjan sodan ajaman Inkerin maalta Järvisaaresta ja olleen alunperin Kivekkäitä. Pentikäis talo oli ollut yksi Murdolax-kylän kolmestsa kantatilasta. 

Murdolax 3 kantatila 1700-luvun alusta. 

Isojako suoritettiin Antti Antinpojan (1780) lapsuusvuosina aivan 1700-luvun lopussa ja Murtolahden kolme kantatilaa jaettiin tuolloin seitsemäksi tilaksi. 

Isojaon jälkeinen Urpala 1800-luvun alusta.

Antti Antinpoika (1780) isännöi perintötilaa Murtolahdessa Nilsiässä. Antin sisaret olivat tyttäriä ja kaksi veljeä saivat ainoastaan tyttöjä, joten ennen pitkää Antti Antinpoika perheinen oli kylän tilallisista viimeinen sukunimeltään Pentikäinen. 

Antti Antinpojasta (1780) tuli herännäinen eli körttiläinen jo heti herätysliikkeen alkuajoista lähtien. Herännäisliike oli saanut innoituksensa pietismistä. Antti Antinpoika meni vihille Maria Pekkarisen (1778) kanssa. Mariaa sanottiin Maijaksi. Heille tuli lapsia. Vuonna 1808 syttyi Suomen sota. Samana vuonna lapsista syntyi Henrik (1808) eli Heikki Antinpoika. 

Suomen sodan riehuessa seudulla Sandels puolustautui joukkoineen Koljonvirralla Sodan seurauksena Ruotsi menetti Suomen ja maasta tuli autonominen Suomen suuriruhtinaskunta. Sodan onnetonta lopputulosta on pidetty herätysliikettä voimakkaasti vahvistaneena tekijänä.

Suomen sota.

Antti Antinpoika (1780) muutti Murtolahdesta Rissalaan Linnanmäelle Syvärilään (nykyään Sydänmaata Nilsiässä). Perheen lapsista nuorimmainen syntyi vuonna 1823 Rissalaan. Heikki Antinpoika (1808) oli ollut tuolloin viidentoista vanha. 

Nuorelle Heikki Antinpojalle (1808) oli tullut jossain vaiheessa elämää selittämättömän ahdistunut olo, kuten hän itse myöhemmin oli kuvaillut -hengen ahdistus. Tuttu naisihminen suositeli nuorta miestä menemään puhumaan paikkakunnan herättäjäsaarnaaja Paavo Ruotsalaiselle  (1777). Heikki Antinpoika (1808) oli kuitenkin hylännyt ehdotuksen. 

Selittämättömän ahdistuksen vain jatkuessa jatkumistaan Heikki Antinpoika (1808) oli lopulta päättänyt kokeilla neuvoa. Puhuminen Ukko-Paavolle oli auttanut ja Heikki sai elämäänsä helpotuksen. Ahdistus oli kerralla pois pyyhitty. Niin Heikki Antinpojasta (1808) tuli herännäinen. 

Paavon kamari Aholansaaressa.

Maanviljelyn lisäksi Heikki Antinpoika (1808) opetteli suutarin taidon. Hän valmisti kengät myös itselleen kylän vallesmannille. Heikki Antinpojan ollessa kahdenkymmenen neljän paikkakunnalla kierteli runon keruumatkoillaan eräs Elias Lönnrot. Hän viipyi Nilsiässä muutamien päivän ajan. vuonna 1832 Nilsiässä Elias vieraili lisäksi Pisanvuorella.

Heikki Antinpoika (1808), meni naimisiin 28 vanhana. Puoliso oli Anna os.Miettinen ja perheeseen alkoi tulla lapsia; Maria, Johan, Anders ja Helena. Henrik eli Heikki Heikinpoika syntyi vuonna 1847. 

Heikki (1808) Pentikäisen perheen vaiheet.

Vuonna 1848 Heikki Antinpoika (1808) osti neljänkymmenen vuoden ikäisenä myyntiin tulleen Syvärilä 6 tilan. Se sijaitsee Levämäen Pitkässälahdessa Palonurmen kylässä, Nilsiässä. Heikki Antinpoika hakeutui perheineen asumaan lähemmäs herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaista eli tämän naapurustoon. Heillä oli heränneiden sanoen -hengen yhteys.  

Syvärilä 6 tila ja Aholansaari

Tilakauppoihin tarvittiin rahaa. Heikki Antinpoika (1808) sai sitä lainaan tuolloin jo vaurastununeelta Paavo Ruotsalaiselta. Myöhemmin takaisinmaksun koittaessa Heikki Antinpoika (1808) ryhtyi laskemaan lainalle korkoa. 

Ukko Paavo kieltäytyi jyrkästi ottamasta laskettua korkoa –sinäkö meinaat minut syntiin langettaa (koronkiskonnasta). Heikki Heikinpoika (1847) oli tuolloin vuoden vanha. Paavo Ruotsalainen kuoli Aholansaaressa vuonna vuonna 1852.

Lapsia syntyi lisää: Peter, Anna ja Paul. Kesäaikaan perheen lapset tapasivat pelata ja kirmailla Syvärin rantojen pitkillä aurinkoisilla hiekkarannoilla. Rannan hiekka oli hyvin vaaleaa ja hyvin hienoa. Vuosikymmeniä myöhemmin kun Syvärin pintaa laskettiin yhteensä 3,8 m mahtavat rannatkin ”katosivat”. Vesiraja siirtyi kymmenien tai jopa yli sadan metrin päähän. 

Vuonna 1858 perhettä kohtasi takaisku kun Anna äiti kuoli muutama kuukausi yhdeksännen lapsen eli Eeva Stinan synnyttämisen jälkeen. Taloon jäi leski mies ja pitkä liuta lapsia, nuorimmaisen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen vauva. Heikki Antinpoika (1808) oli siten mennyt vihille jo saman vuoden joulukuussa Anna Tuovisen kanssa ja perheeseen syntyi vielä kolme nuorinta sisarta: Vilhelmiina, Eeva ja Adolf. 

Heikki Antinpojan maatila oli pinta-alaltaan varsin iso ja nälkävuosina 1866-1868 talosta annettiin leipää lukuisalle joukolle kulkuväkeä. Taajaan liikkuneet kerjäläislaumat olivat maaseudulla vähemmän haluttuja vieraita, koskapa kaikkialla oli pula ruoasta. Tuolta ajalta suvun piiriin on jäänyt perimätarina kerjäläispojasta, joka taloon tultuaan ensitöikseen itki: -suatta sannoo niin pahasti kun haluatta, kunhan annatta leipee! 

Kiertleviä kerjäläisiä suurina nälkävuosina.

Nälkävuodet ovat isovihan jälkeen Suomen kansaa pahiten koskaan kurittanut ajanjakso. Autonomian aikana valtakunnassa haluttiin painaa historian pimentoon se tosiasia että taloudenpidossa oltiin epäonnistuttu pahanpäiväisesti. Aikanaan maa kuitenkin alkoi elpyä. 

Perheen pojista Paul eli Paavo Heikinpoika oli kätevä käsistään. Koti oli savutupa, jonka valtava 24 leivän uuni. Se oli rakennettu hirsikehikon päälle. Hirsikehikon sisään oli lisäksi kaivettu syvennys, joten esimerkiksi lapset mahtuivat (talvipakkasaamuina) hyvin olemaan siellä lämpimässä. Tuolla savutuvan uunin alla Paavo Heikinpoika kertoi myöhemmin tehneensä ensimmäisen karmastuolinsa. Tuoli oli tuotava osina ulos.  

Hirsikehikon päälle rakennettu savutuvan uuni.

Vuonna 1866 perhettä kohtasi taas menetys. Kesken heinän seivästyksen perheen pojista Anders (1842) eli Antti Heikinpoika kaatui yhtä äkkiä seisoville sijoilleen. Vain kahdenkymmenen neljän ikäisenä hän siis kuoli ilman selitystä! Järkytys liikutti yhdeksäntöista vuotiasta Heikki Heikinpoikaa (1847) suuresti. Tuolloin hän heräsi uskoon, eli hänestä tuli herännäinen.

Kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1872 kuoli isä Heikki Antinpoika(1808). Pojista Johan eli Juho Heikinpoika oli 32 vuotta, Heikki Heikinpoika 25 vuoden ja Paul eli Paavo Heikinpoika oli 17-vuotias. 

Heikki Antinpojan perillisenä kauppakirjassa pojat Juho Heikinpoika(1840) Heikki Heikinpoika (1847), Paavo Heikinpoika ja Adolf Heikinpoika myivät vuonna Syvärilä 6 tilan Saunaniemen Pirisille. (Myöhemmin Mooses Pirisen leski avioitui Hermanni Jenun kanssa asuttaen Syvärilä 6:tta. 

Pojista Juho Heikinpoika eli Jussi (1840) osti osuudellaan Paloinen 3 nimisen tilan Siikakoskelta. Hän otti sisaruksista vanhimpana huollettavakseen nuoremman ja -ihan virkeän Maria-sisarensa sekä 11 vuoden ikäisen Adolf Heikinpoika velipuolen. Aikuistuttuaan Marian henkinen tasapaino alkoi horjua. Marialla oli pelkona -Toivosen työkalu eli haudankaivajan lapio. Hänen puheensa olivat uskon värittämät - Armo pitäisi saada. 

Lyhyt uutinen 28.7.1910
Savotar no 82 s.3

Jussi Heikinpoika oli kätevä käsistään ja hän oli myös melko tunnettu taidoistaan. Hän taisi myös luku- ja kirjoitustaidon. Myöhemmin Iisalmessa on ollut hänen jälkeläisiä rakennusalalla. Jussi Heikinpojan kuoleman jälkeen hänen perilliset hakivat käräjiltä päätöksen sisarten osallisuudesta Marian hoitovelvoitteeseen. Oikeuden päätöksellä muille sisarille tuli maksuvelvoite, joka sitten hoidettiin.

Heikki Heikinpoika (1847) osti osan Halunanranta tilasta vuonna 1877. Hän osasi lukea ja kirjoittaa. Niinpä Heikki Heikinpoika tutki innokkaasti raamattua ja muuta hengellistä kirjallisuutta Tilaan kuului vielä tässä vaiheessa myöhemmin Taskilaksi irrotettu osuus. Heikki Heikinpoika asui alkuun poikamiehenä ollessaan Taskilan tilalla. 

Lainhuudot tilakaupoista.

Paavo Heikinpoika (1855) alkoi kuluttaa oman perintöänsä railakkaalla ja viinanhuuruisella elämäntyylillä. Muutamassa vuodessa kaikki perinnöt oli käytetty loppuun. Sen lisäksi hän jäi velkaan 200 mk, mikä oli paljon rahaa tuohon aikaan. Sitten Paavo Heikinpoika kuitenkin ryhdistäytyi. 

Paavo Heikinpoika (1885) alkoi keskittyä nuoruuren puusepän töihin työllistyen pikku hiljaa yhä paremmin. Hän laittoi lopulta verstaan Muuruveden Matkussaareen vilkkaan vesitien varteen. Paavo Heikinpoika sai myöhemmin suuria kirkkotyöurakoita ja lopulta Paavo Heikinpoika valmisti puu-sisustukset viiteen kirkkoon.

Heikin veli Paavo perheineen
jo arvostettuna puuseppänä.

Heikki Heikinpoika (1847) meni kolmenkymmenen yhden vuoden ikäisenä vuonna 1878 vihille. Puoliso oli Anna Stiina Rissanen, joka oli kotoisin Konttimäestä, Nilsiästä. Pari alkoi asumaan nykyisen Pentikkälän paikalla Halunalla, Nilsiässä. Tilan nimi oli Kaaraslahti 14. 

Talo ei ollut enää savutupa kuten lapsuuden koti, vaan siinä oli muurattu savupiippu, jolla savu johdettiin ulos. Heikki Heikinpoika käytti körttipukua. Annasta ei ole tietoa oliko hänellä naisten körttipuku. Annasta ei valitettavasti ole olemassa kuvaa.

Eräs tapaus Heikki Heikinpojan isäntävuosilta on jäänyt kummastuttamaan. Heinänteon aikaan tuntemattomaksi jääneestä syystä tuore talon isäntä ei halunnut sitoa ja teroittaa itse sepältä tullutta (taottua) viitakkeen terää paikalleen, vaan laittoi vaimonsa naapuriin asialle. 

Oliko viikatteen metaforalla vai Antti veljen yllättävällä kuolemalla kesken heinän teon, ollut vaikutusta asiassa? Voisi arvella ettei asia johtunut ainakaan näppäryyden puutteesta, koskapa isäntä soitti seuroissa virsikannelta. Talon työt Heikki Heikinpoika hoiti tarmokkaasti.

Heikki (1847) istumassa kotitalon
pihalla (vanhoilla päivillään).

Pari vuotta myöhemmin vuonna 1880 Heikki Heikinpojalle ja Annalle syntyi Halunan Pentikkälässä Nilsiässä ensimmäinen lapsi. Hänet kastetiin nimellä Henrik Rikhard. Poikaa alettiin kutsua Rikuksi tai joskus Rikoksi. Kolme vuotta myöhemmin eli vuonna 1883 syntyi Hilda Maria. Seuraava lapsista kastettiin nimellä Johannes. Hän syntyi vuonna 1885. Johannesta ryhdytiin kutsumaan Juhoksi. Nuorimmaninen Anna Helena syntyi vuonna 1887.

Heikin (1847) perhe.

Vanhemmiten Heikki Heikinpoika (1847) tapasi aina jutustellessaan alkaa hieroa polviaan. Hän ei käyttänyt ollenkaan alkoholia eikä tupakkaa. Körttiläisyys ja uskon asiat kuten seurat loivat elämään kehykset. Heikki Heikinpoika tapasi myös lukea Raamattua päivittäin. 

Lasten aikuistuivat. Riko Heikinpoika (1880) lähti setälleen puusepän oppiin. Hänelle lohkaistiin tontti nykyisen kylätalon paikalle. Riko Heikinpoika rakensi tontille hirsitalon ja meni naimisiin Anna Katri os. Pentikäisen kanssa. 

Yhden vuoden kuluessa tapahtui paljon. Heikki Heikinpojan vaimo, lasten äiti kuoli neljästoista joulukuuta vuonna 1908, vain viidenkymmenenkahdenksan vuoden ikäisenä ja Heikki Heikinpoika jäi leskeksi. 

Myös Riko Heikinpoika jäi leskeksi. Vaimo Anna kuoli viikko synnytyksen jälkeen maitokuumeeseen. Riko Heikinpojan ja Annan pienokainen kuoli muutamaa kuukatta myöhemmin. Vielä vuosien jälkeen Riko Heikinpoika muisteli -ei ole ollut elämässä raskaampaa talvea, kuin tuo talvi. Riko Heikinpoika teki kaikille vainajille arkut.

------------------------

Riko Heikinpoika lähti kertämään puuseppänä. Vuosien päästä eräällä työmatkalla hän tapasi Maria Sofian (1886) ja he perustivat perheen. Riko Heikinpoika ja Maria Sofia menivät vihille vuonna 1914. Myös heillä oli surua useamman lapsen kuoleman takia, mutta eteenpäin oli mentävä. He asettuivat asumaan Pajustenmäkeen.

Riko ja Mar perheen perustamisen aikoihin.

Riko Heikinpojan (1880) perheen vaiheet.

Riko Heikinpojasta (1880) ei tullut varsinasesti herännäistä. Hän ei käyttänyt körttipukua. Vaimonsa kanssa heillä oli kuitenkin vakaasti kristilliset arvot. He kävivät seurakunnan tilaisuuksissa kuten seuroissa. He muuttivat paljon myöhemmin poikansa Paavo Rikonpojan mukana syytinkiläisenä Siikajärvelle, Nilsiään.

Riko kuvassa jo vahoilla päivillään.

-------------------

Heikki Heikinpojan ja Annan lapsista toisiksi vanhin oli Hilda Heikintytär (1883). Hän meni naimisiin vuonna 1908 pikkuserkkunsa Ville Pentikäisen (1882) kanssa. He asettuvat asumaan Lehtomäkeen ja he saivat kaikkiaan yksitoista lasta.

Hilda Heikintytär perheineen.

Hilda Heikintyttären (1883) aika meni kavavan perheensä kanssa ja yhteydenpito vejien kanssa jäi vähemmälle.

Hildan perheen vaiheet.

Hilda Heikintytär sekä siskonsa Anna Heikintytär käyttivät körttipukua koko ikänsä vanhoille päiville asti.

Siskokset Hilda (1883) ja Anni (1887)
Heikintytär tässä jo vanhoilla päivillään.

Seuraavassa kuvassa on Hilda Heikintyttären (1883) hautajaisista vuonna 1944. Etualalla on Hilda Heikintyttären tytär lapsineen. Hänestä vasemmalle lukien vaaleahiuksinen mies on opettaja Heikki Olavi Pentikäinen (1929) ja hänen vasemmalla puolella leskeksi jäänyt Ville Pentikäinen. Kuvan vasemmassa reunassa on Hilda Heikintyttären tyttö sekä myös kolmantena. Neljäntenä on Hilda Heikintyttären sisar Anni Heikintytär.

Kuva Hilda Heikintytär Pentikäisen (1883)
hautajaisista vuonna 1944.

-------------------

Heikki Heikinpojan ja Annan lapsista kolmas oli Johannes (1885), eli Juho Heikinpoika. Hän jäi asumaan kotipaikalle Halunalla. Puoliso Johannaa kutsuttiin Hannaksi. Hän oli omaa sukuaan Asikainen ja kotoisin Kuopiosta (paikka oli myöhemmin Siilinjärveä). Juho Heikinpoika ja Hanna menivät vihille vuonna 1912.

Juho, Anna, Hannes ja Veikko

Tilalla tehtiin sukupolven vaihdos. Juho Heikinpojasta (1885) tuli isäntä ja Heikki Heikinpoika (1847) jäi asumaan kotitaloon syytinkisopimuksella. Syytinkisopimukset olivat tuohon aikaan yleisesti käytetty sopimusmuoto sukupolvenvaihdoksissa. 

Juhon (1885) perheen vaiheet.

Kuvassa vasemmalta lukien Heikki Heikinpoika, johon nojailee Paavo Juhonpoika. Hannes Juhonpoika takana, Helga-tyttö isänsä Juho Heikinpojan sylissä. Veikko Juhonpoika katsoo vanhempiensa olkapäiden takaa ja Hanna äiti on Maire-tyttö sylissään. Kuvasta puuttuu vuonna 1917 kuollut Otto niminen lapsi sekä perheen nuorimmainen, vuonna 1927 syntynyt Roosa. 

Hanna äiti kuoli nuorena alle neljäkymmentä vuotiaana vuonna 1931. Tapahtuneen jälkeen siihen asti leikkisän humoristinen Juho Heikinpoika vakavoitui alkaen käyttää isänsä tapaan körttipukua.

Heikki (1847) Juhon (1885) perheen kanssa.

Juho Heikinpojan (1885) perheessä asunut Heikki Heikinpoika (1847) kuoli vuonna 1934 kotonaan Halunalla. Heikki Heikinpoika on haudattu Nilsiän Kankaisen hautausmaalle. Juho Heikinpojan lapsista kaksi vanhinta ovat tuolloin jo täysi-ikäisiä. Toisiksi vanhimmaisesta eli Veikko Juhonpojasta tuli sitten aikanaan Halunalle tilan jatkaja.

----------------------

Anna Heikintytär (1887) oli Heikki Heikinpojan ja Annin lapsista nuorin ja hänestä tuli äitinsä nimikaima. Häntä kutsuttiin myös Anniksi. Anni Heikintyttären kovaksi kohtaloksi tuli se, että hänellä kuoli kaikkiaan kolme puolisoa. Anni Heikintyttärellä ei ollut yhtään lasta. Hän käytti elämänsä ajan körttipukua. 

Anni Heikintytär kuvassa Jussi Vartiaisen,
(toinen puolisoista), kanssa.

Anna Heikintytär (1887) asui Nilsiässä ainakin Sydänmaassa ja Suojärvellä.

Anna Heikintyttären perheiden vaiheet.

Anni keski-iässä

Ajan saatossa myös Anni Heikintyttärellä yhteydenpito veljiensä kanssa harventui.

Anni Heikintytär kuvassa
jo vanhoilla päivillään.

Anna Heikintytär (1887) eli kahdeksankymmentäviisi vuotiaaksi saakka. Hän kuoli vuonna 1972.