Josiaan iso-isien linjaa seurattaessa on tämän hetkisten tietojen mukaan päästy etemään aina 1600-luvun lopulle saakka. Sitten välissä onkin noin tuhannen vuoden aukko. Vanhimalla toistaiseksi tunnetulla esi-isällä on ollut sukunimi Sassi. Esimerkiksi 1550-luvulla oli vielä Pitkäjärven lähistöllä Vesilahden hallintopitäjässä Sassin (sivu 1132) rälssitila. Vuonna 1649 Pitkäjärvellä on vaikuttanut Knut Sassi (s.485). Jooseppi Sassista Pitkäjärveltä löytyy maininta vuonna 1650 (s.145) ja vuonna 1685 huonosti käyttäneestä sotilas Hindrich Joosepinpojasta (s.191-192) Sassit ovat muutenkin kunnostautuneet sotilasuralla kuten esimerkiksi Henrik Sass (s.25). Josiaan esi-isien sukuhaara jatkoi elämäänsä talonpoikaisesti ja seuraavilta sukupolvilta sukunimi jäi tai jätetiin pois käytöstä.
Jooseppi Niilonpoika Sassi, vävy Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä haudattu 1.4.1697. Puoliso Riitta Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä haudattu 22.3.1697. Lapsi Yrjö Joosepinpoika.
Yrjö Joosepinpoika Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä haudattu 8.3.1713 Orivesi. 2 Puoliso Maria Erkintytär, s. 1679, k. Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä haudattu 1.7.1739 Orivesi. Lapset Lauri Yrjönpoika s.30.7.1706 Mikko Yrjönpoika s.25.9.1709.
Lauri Yrjönpoika, talollinen s. 30.7.1706 Orivesi, Pitkäjärvi haudattu 19.5.1757. Puoliso Beatha Heikintytär. Lapset Maria Laurintytär, s. 4.3.1728 Orivesi, Pitkäjärvi. Abraham Laurinpoika s. 10.11.1730.
Abraham Laurinpoika s. 10.11.1730 Orivesi, Pitkäjärvi, k. 19.3.1807 Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä. Puoliso Maria Heikintytär s. 23.12.1730 Orivesi, Pitkäjärvi, k. 17.10.1814 Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä. Lapset Heikki Abrahaminpoika s. 14.10.1752, Petteri Abrahaminpoika s. 13.9.1754, Beata Abrahamintytär s. 7.9.1756, Anna Liisa Abrahamintytär s. 24.6.1776 k. 7.7.1776, Juho Abrahaminpoika s. 9.12.1769.
Juho Abrahaminpoika uudisasukas, talollinen s. 9.12.1769 k. 21.1.1816 Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä. Puoliso Beata Tuomaksentytär s. 7.2.1773 Orivesi, Pitkäjärvi, Mikkola k. 18.12.1833 Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä. Lapset Juho Juhonpoika s. 24.10.1795 k. 21.5.1797, Abraham Juhonpoika 13.12.1796 k. 21.5.1797, Mikko Juhonpoika s. 8.8.1798 k. 27.3.1802, Matti Juhonpoika s. 4.3.1800 k. 13.3.1800, Heikki Juhonpoika s 1.1.1802, Anna Maria Juhontytär s. 26.3.1804 k. 1808, Abraham Juhonpoika s. 23.12.1806 k. 1808, Tuomas Juhonpoika s. 2.2.1809 k. 2.5.1809, Matti Juhonpoika s.18.2.1813.
Heikki Juhonpoika uudisasukas, talollinen s 1.1.1802 Orivesi, Pitkäjärvi, Sipilä k. 18.4.1886 Orivesi, Kopsamo, Rauhia. Puoliso Helena Iisakintytär s. 7.2.1808 k. 4.3.1858. Lapset Juho Heikinpoika s.20.5.1827, Heikki Heikinpoika s. 17.8.1830, Maria Agatha Heikintytär s. 31.7.1834, Albert Heikinpoika 27.7.1837, Herman Heikinpoika s. 27.7.1837 k. 17.2.1840, Aleksandra Heikintytär s. 30.8.1840, Herman Heikinpoika 8.9.1843, Josias Heikinpoika 31.10.1846, Matti Heikinpoika s.21.2.1850, Emma Heikintytär s. 21.2.1850 k. 14.3.1850.
Albert Heikinpoika renki, torppari, jyvätorppari, muonarenki, irtolainen 27.7.1837 Orivesi, Rauhia k. 1913 Kangasala. Puoliso Aleksandra Karolina Hedvigintytär s. 12.5.1840 Orivesi Vähäkölli k. 1924. Lapset Juho Oskari Albertinpoika s. 3.11.1862 Orivesi, Kopsamo, Rauhia k. 23.11.1862, August Albertinpoika Niemi s. 8.1.1864 Orivesi, Pärri, Amanda Albertintytär s. 17.3.1867 Orivesi, Sahrajärvi, Yrjölä, Josias Albertinpoika Niemi s. 4.11.1871 Orivesi, Hoivala, Pyynikki, Ida Albertintytär s. 5.4.1874 Kangasala, Palo, Mäkelä.
Josias Albertinpoika Niemi nahkurin kisälli, nahkuri, talollinen s. 4.11.1871 Orivesi, Hoivala, Pyynikki, k. 3.12.1962 Nilsiä, Syvärilä 7. Sukunimi Niemi esiintyy ensimmäisen kerran 25.11.1887 jolloin muutto Hämeenlinnaan ja Kemiin 26.12.1896 jossa vihitty 8.5.1898. Puoliso Selma Sofia Aapelintytär Kansanniva s. 11.9.1876 Rantsila, Kansanniva k. 31.1.1954. Tiedot ovat peräisin Teuvo Ikosen vuonna 2018 tekemästä selvityksestä.
Toiseksi suurin joukko Suomalaisista miehistä kuuluu haploryhmään I1, joka tunnetaan myös nimellä I-M253. Tuttavallisimmin porukkaa sanotaan Iivarin pojiksi. Suomalaisista miehistä heitä on noin 29%. Määrällisesti yleisintä esiintyminen on Kokemäenjoen varrella. Nykytiedon mukaan alkukoti on ollut kauan sitten Afrikassa, josta nykysijoille siirtyminen on kestänyt seuraavat parisataatuhatta vuotta.
Nimityksellä viitataan kaikkien nykyään elävien miesten varhaisimmin tunnettuun yhteiseen esi-isään katkeamattomassa isälinjassa. Aatami ei ollut oman aikansa ainoa mies. On todennäköisintä, että samaan aikaan oli useita muitakin miehiä. Muiden miesten sukupuu on vain päättynyt jossain vaiheessa ennen nykyaikaa. Aatami on elänyt 200000-300000 vuotta sitten Afrikassa mahdollisesti nykyisenBotsvanan alueella koko ihmispopulaation ollessa ehkä 10000 henkeä. Suunnilleen näistä ajoista lähtien on ollut olemassa anatomisesti nykyihmisiä.
A-L1085 (Y-DNA) on esiintynyt 140000-300000 vuotta sitten Keski-Luoteis-Afrikassa.
A-P305 (Y-DNA) on eriytynyt noin 161300 vuotta sitten Afrikassa.
A1b (Y-DNA) Afrikka
BT (Y-DNA) on esiintynyt 150000-145000 vuotta sitten Afrikassa.
CT (Y-DNA) on vaikuttanut Afrikassa mahdollisesti pohjois-Afrikassa noin 70000-100000 vuotta sitten.
CF (Y-DNA) on esiintynyt 70000-75000 Itä-Afrikassa haarautuen kauden lopulta Aasiaan.
IJK (Y-DNA)on esiintynyt 49000-59000 Aasiassa. Tästä haploryhmästä on eriytynyt IJ sekä K. K:n jälkeläisiä ovat Suomessakin yleinen haploryhmä N-miehet. Eli IJK on molempien ryhmien yhteinen esi-isä!
IJ (Y-DNA)on eriytynyt Länsi-Aasiassa tai Lähi-Idässä 49700-44600 vuotta sitten.
I-M170 (Y-DNA) on jakaantunut Kaukaasiassa, Euroopassa tai Lounais-Aasiassa 31000-35000 vuotta sitten. On esitetty että nämä olisivat poikkeuksellisen pitkiä miehiä eli yli 180 cm.
Sněžka vuori Elben latvoilla
I-M253 (Y-DNA) tunnetaan myös nimellä I1on vaikuttanut Elbe-joen varrella noin 7500-6500 vuotta sitten. VarhaisetFunnel-beaker kulttuurin viljelijä-karjankasvattajat hakeutuivat alaville jokivarsiseuduille. On myös esitetty että tämä haploruhmä liittyy nauhakeraamiseen kulttuuriin.
Heidän puhumasta kielestä on lainautunut jonkin verran sanoja nykypäivän Suomen kieleen. Alkuperäisillä puhuma-alueillaan se oli alkanut muuttua noihin aikoihin indoeurooppalaiseksi kieleksi jota siellä puhutaan nykyään. Vanha germaanikieli hävisi aikaa myöten alkuperäisiltä puhuma-alueiltaan kokonaan pois.
Voisi siis sanoa että tänne tulleet germaani-sanat ovat museoituneet osaksi elävää Suomen kieltä. Vanhimmat metalleihin ja metallin käsittelyyn liittyvät lainat on esigermaaneilta ja kokonaisuutena vanhoja germaanilainoja on enemmän kuin balttilaisia eli yli puoli tuhatta erityisesti alkaen varsinaissuomen rannikolta. Germaaneilta on lainattu esimerkiksi kalpa, kehto, mallas ja ruhtinas.
Arkipäivän substantiivejä kantagermaaneilta ovat esimerkkinä häpeä, kansa, kuva, lupa ja äiti. Laina-adjektiivejä puolestaan ovat esimerkkinä arka, harras, kiivas, köyhä, raaka, rakas, rikas, upea ja viisas. terveyttä ja tunnetilaa kuvaavia lainoja ovat haava, sairas, tauti, vaiva, vamma, arpi, rupi, vainaja. Kehoon kuuluvina ovat esimerkiksi kuve, lantio, maha, otsa ja parta. Lainaverbejä ovat haluta, hukata, levätä, pyrkiä, ruokkia ja tavata.
Kulttuurisanastona on yhteiskunnan hierarkisuutta kuvaavia armahtaa, hallita, lunastaa, kuningas, ruhtinas, valta ja vartija. Aseisiin viittaa esimerkiksi keihäs, miekka, tuppi ja nuija. Rikoksien sanastoa ovat esimerkkinä varas, tuomita, sakko, murha. Kaupankäynnissä tarvittavia lainoja ovat kappa, kauppa, laina mitta, puntari ja raha. Vaatetukseen kuuluvia lainoja ovat vaate, hame, huopa, paita, lakki, sukka, liina, neula ja lanka.
Kotiin kuuluvia lainoja ovat kattila, kello, malja, pöytä, lukko, naula, rengas, vanne, saha, varsi ja vipu. Rakennuksiin kuuluu tupa, lato, kartano, lattia, liesi, pankko ja laipio. Metallin käsittelyyn liittyvät ahjo, palje, rauta, ruoste, tina ja kulta ovat lainasanoja kuten kalastuksessa käytetty verkko. Itse verkkokalastustahan täällä vuosituhansia vanha pyyntitapa.
Viljelysanastoa ovat pelto, aura, kaura, ruis, ruko, kuhilas, akana, taikina vierre ja leipä. Kotieläimiin liittyviä esimerkiksi ratas, ohja, satula, kana, lammas, nauta, vuohi, juusto, teuras, kinkku, ihra, silava, lanta ja tunkio. ( Häkkinen Kaisa; Suomalainen esihistoria kielitieteen valossa, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996 s. 160-161)
Nykypäivänä I-M253 haploryhmän huipputaajuudet löytyvät Ruotsista Västra Götalandin läänistä 52% (Göteborgista Vänern-järvelle Nordre älv-joen suistosta) ja Länsi-Suomesta Satakunnasta yli 50%. Kansallisesti I1-miesten jakauma on Ruotsissa 35-38%, Tanskassa 32,8%, Norjassa 31,5% ja Suomessa noin 28%.
I-L22 (Y-DNA)on muodostunut noin 4100 vuotta sitten pronssikaudelle tultaessa runsastuen. Nykyään I-L22 tavataan pääasiassa ruotsissa, norjassa ja suomessa.
I-Z2338 (Y-DNA)
I-CTS6868 (Y-DNA)
I-Z74 (Y-DNA) on muodostunut noin 4100 vuotta sitten.
Jyllanti (Pixabay, EFMac)
I-CTS2208 (Y-DNA)on eriytynyt Jyllannin niemimaalla tai Etelä-Skandinaviassa Göteborgin - Vänernin alueella pronssikauden lopulla noin 2900 vuotta sitten runsastuen tämän jälkeen voimakkaasti. Tämä CTS2208 on luultavasti lukeutunut Germaaneihin. Hänellä on ollut myös veli L813.
I-L287 (Y-DNA)on haarautunut SuomeenKokemäenjoen varrelle Satakunnan - Pirkanmaan alueelle noin 1900 vuotta sitten eli 100 ajanlaskun jälkeen. Jokisuistoon kuten Rieskaronmäelle on hakeuduttu edellisten pronssikauden Germaanisukupolvien tapaan viljelemään ja myös osaksi turkiskaupan houkuttelemana. Vauraimat ihmiset saattoivat myös omistaa Hevosen. Näihin aikoihin on arveltu tulleen käyttöönriimukirjoitus. Pirkka tarkoittaa riimusauvaa joka oli kalenteri. Voisi ajatella esimerkiksi kauppapaikkaa johon tultiin Pirkkaan merkittynä aikana. Suomeen tulleella I-L287 haploryhmällä on kaksi tunnettua jälkeläislinjaa L258 ja BY594 joista jälkimmäisen ryhmän määrä on koko porukasta noin 1/3.
Pori, Yyteri (Pixabay, letgo1)
I-L287 Muutto liittyy ajanlaskun alun aikoihin maahan tulleeseen muuttovirtaan. Väki on tuonut tullessaan viljely-, karjankavatus- ja kyläyhteisökulttuurin Satakunnan - Kokemäenjoen alueelle. Ympäröivät alueet ovat olleet vielä joitain vuosisatoja tuon jälkeen Saamelaisia keräilijä-metsästäjä kulttuurin alueita. Saamelaisten lisäksi Päijänteen - Laatokan Karjalan välisellä alueella on elänyt Suomalais-Ugrilaista kieltä puhunutta ja kaskiviljelyä harjoittanutta N-väkeä.
I-BY594 (Y-DNA) uudisasukas talonpoikahaploryhmä on muodostunut Hämeenkyön seudulla 400-550 ajanlaskun jälkeen. Yhteyksiä pidettiin pohjanlahden takaisiin sukulaisiin ja esimerkiksi viitan kiinnityksessä oli käytössä samanlaisia solkia. Elämästä Hämeenkyrön seudulta kerrotaan esimerkiksi yle areenanohjelmissa. Eurooppaa mullisti näihin aikoihin Hunnien alulle saattama liikehdintä eli kansainvaellusaika.
Iso-isovanhempia on jokaisella ihmisellä kahdeksan henkilöä. Neljä miestä ja neljä naista. Minulla neljästä isä-isästäni puolet eli kaksi henkilöä on Iivarin poikia.Josias Niemi on I-BY594 (Y-DNA) ja muuttanut savoon Kangasalta. Petter Heiskanen s.18.12.1838 Tuusniemi Enonsalo 3 on I-L287 (Y-DNA). Heiskasen suku on puolestaan savolaistunut vuosisatoja sitten.
Suurin joukko Suomalaisista naisista kuuluu haploryhmään H. Tuttavallisimmin porukkaa sanotaan Helenan tyttäriksi. Suomalaisista naisista heitä on noin 41%. Reilut 2000 vuotta sitten heitä oli eniten Nykyisen Itä-Suomen alueella, mutta tänä päivänä suhteellisesti suurin osa elää Länsi-Suomessa. Nykytiedon mukaan Helenan äitien alkukoti on ollut kauan sitten Afrikassa, josta nykysijoille siirtyminen on kestänyt seuraavat parisataatuhatta vuotta.
Sukupolvien myötä MtDNA:ssa tapahtuu mutaatioita. Tapahtuneiden mutaatioiden muutosten järjestys on pystytytty selvittäämään. Muutoksista käytetään nimitystä haploryhmiä. Isän perimä ei vaikuta mitokondrion DNA:han eikä myöskään sen mutaatioihin.
Mutaatioita katsotaan tapahtuvan suhteellisen säännöllisesti. Tutkijat ovat eri yksilöiden mitokondrioita vertailemalla voineet selvittää, miten kauan sitten kaikkien nykyihmisten äitilinjan kantaäiti on elänyt. Pisimmän katkeamattoman äitilinjan esiäitinä pidetään noin 200 000 vuotta sitten Itä-Afrikassa elänyttä naista, jota kutsutaan nimellä Mitokondrio-Eeva. Samoihin aikoihin eläneestä kansaisästä käytetään nimitystä Aatami.
Etiopia, kuvat: Pixabay
Eeva ei ollut oman aikansa ainoa nainen. Tuon ajan ihmisten populaation arvellaan olleen ehkä 10000 henkeä.
L3 (mtDNA) on eriytynyt Itä-Afrikassa tai Länsi-Aasiassa noin 70000 vuotta sitten
By Stefania Vai, Stefania Sarno, Martina Lari, Donata Luiselli, Giorgio Manzi, Marina Gallinaro, Safaa Mataich, Alexander Hübner, Alessandra Modi, Elena Pilli, Mary Anne Tafuri, David Caramelli, and Savino di Lernia - https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6401177/, CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=82507462
N (mtDNA) on eriytynyt 50000-65000 vuotta sitten Aasiassa.
By Metspalu et al. - Metspalu, M.; Kivisild, T.; Metspalu, E.; Parik, J.; Hudjashov, G.; Kaldma, K.; Serk, P.; Karmin, M. et al. (2004). "Most of the extant mtDNA boundaries in south and southwest Asia were likely shaped during the initial settlement of Eurasia by anatomically modern humans". BMC Genetics 5: 26. doi:10.1186/1471-2156-5-26. PMC 516768. PMID 15339343., CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=7901622
R (mtDNA) on peräisin Etelä-KaakkoisAasiasta eriytyen noin 60000 vuotta sitten. R0 (mtDNA) esiintyy noin 22000 vuotta sitten Lähi-idässä Arabian niemimaalla. R0a (mtDNA) uskotaan kehittyneen Etelä-Arabiassa noin 22000 vuotta sitten. HV (mtDNA) eli todennäköisesti alun perin Kaukasiassa ja Lähi-idässä varhaisessa viljelijä- ja paimenkulttuurissa. Sen oletetaan levinneen sieltä viimeisimmän jääkauden alkaessa vetäytyä noin 15 000 vuotta sitten. Paljon myöhemmin pronssikaudella vaikuttanut Ottomaani-kultturi on myös yhdistetty HV haploryhmään.
Kaukaasian vuoristoa
H (mtDNA)Haploryhmästä on myös käytetty tuttavallisesti nimitystä Helena. Se on eriytynyt HV.sta ja ikäennuste on noin 14 000 vuotta. Jääkauden jälkeen sen alaryhmät laajenivat nopeasti kooltaan ja monimuotoisuudeltaan neoliittisten kansojen laajentuessa kaikkialla Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja sen ulkopuolella.
Kaukasus
Nykyään H klaani on yleisin ja laajimmalle levinnyt äitilinja Euroopassa, suurimmassa osassa Lähi-itää ja Kaukasuksen alueella. Lapin saamelaiset on ainoa etninen ryhmä Euroopassa, joilla haploryhmän H prosenttiosuudet ovat alhaiset, 0–7%.
Haploryhmän H esiintyvyys Euroopassa on yleensä 40-50%. Alhaisimmat taajuudet havaitaan Kyproksella (31%), Islannissa (38%) sekä Valkovenäjällä, Ukrainassa, Romaniassa ja Unkarissa (kaikki 39%), Suomessa (41%). Ainoa alue, jolla H ylittää 50% väestöstä, ovat Asturias (54%) ja Galicia (58%) Pohjois-Espanjassa ja Wales (60%). H ryhmään kuuluvilla saattaa l kohonnut sepelvaltimotaudin riski.
Saksa
H31 (mtDNA) On eriytynyt Helenasta noin 4000 vuotta sitten eli 2000 vuotta ennen ajanlaskua. H31:tä tavataan Euroopassa pronssikauden alusta alkaen Ranskassa, Saksassa, Itävallassa ja kelttien mukana siirtyneenä Skotlannissa, Englannissa, Irlannissa sekä Skandinaviassa. Pienemmässä määrin myös Puolassa, Italiassa sekä Venäjällä.
Pronssikaudella Britteensaaret olivat tärkeä paikka pronssinvalmistuksessa tarvitun harvinaisen tinan takia. Toinen kahdesta pronssin valmistuksessa tarvitusta metallista on kupari ja sitä puolestaan saatiin Uralilta.
H31:n tiedossa olevia alaryhmiä ovat tällä hetkellä (6.10.2019):
H31 *: stä on 6 näytettä: 2 Skotlanti, Irlanti, Saksa, Suomi.
H31a (T72g) noin 1000 vuotta vanha mutaatio, 15 näytettä: 4 Skotlanti, 2 Englanti, Saksa.
H31b (C15247T) noin 1000 vuotta vanha mutaatio, 15 näytettä: 2 Englanti, Norja.
H31 * Ryhmä C (C198T, C2789T) 3 näytettä: 2 Ruotsi, Norja.
Noin 850 ajanlaskun jälkeen H31 alaryhmiä esiintyy Viikinkien idäntien eli Volgan reitin varrelta Laatokan rannoilta Britteensaarille.
Seuraavassa on listattu H31 äitien-äidit alkaen toistaiseksi vanhimmasta tunnetusta henkilöstä.
Liisa Nissinen s. 1702 k. 21.1.1742 Vieremäjärvi, Isä Oloff Nissinen (Wermäjärfj 1693 henkikirja). Puoliso Iivari Katainen. Lapset: Paavo Iivarinpoika Katainen; Elina Iivarintytär Katainen; Olli Iivarinpoika Katainen; Olli Iivarinpoika Katainen ja Taavetti Iivarinpoika Katainen.
Elina Iivarintytär Katainen s.~ 1726 Iisalmi msrk, Vieremäjärvi k. 4.3.1819 Iisalmi msrk, Valkeamäki 3. Puoliso Antti Hannunpoika Juntunen
Lapset: Liisa Antintytär Juntunen; Kaisa Antintytär Juntunen; Antti Antinpoika Juntunen; Pekka Antinpoika Juntunen ja Juho Heikki Antinpoika Juntunen.
Kaisa Antintytär Juntunens. 1764 k. 18.11.1808 Iisalmi msrk, Vieremäjärvi. Puoliso Pekka Ollinpoika Nissinen. Lapset: Elin Pekantytär Kellberg; Liisa Pekantytär Nissinen ja Loviisa Pekantytär Nissinen.
Loviisa Pekantytär Nissinen s.1798 Iisalmi msrk, Vieremäjärvi k. 6.4.1867 Iisalmi msrk Walkiamäki. Puoliso Heikki Heikinpoika Huttunen. Lapset: Olof Henriksson Huttuin; Pekka Heikinpoika Huttunen; Thomas Henriksson Huttunen; Anna Lisa Henriksdotter Huttuin; Johan Henriksson Huttuin; Paul Henriksson Huttuin ja Johanna Henriikka Huttunen.
Johanna Henrika Huttunens. 24.8.1838 Iisalmi msrk Valkeismäki 4, k. 29.8.1912 Iisalmi msrk Rahvaanmäki. Puoliso Juhan Andersson Kauppinen. Lapset: Miina Juhontytär Kauppinen; Riitta Maria Kauppinen; Emilia Loviisa Juhontytär Kauppinen; Eliina Juhontytär Kauppinen; Reeta Tiina Kauppinen; ja Johanna Juhontytär Kauppinen.
Emilia Loviisa Juhontytär Kauppinen s.25.10.1867 Iisalmi msrk Kauppilanmäki k. 16.12.1932 Sonkajärvi, Kauppilanmäki. Puoliso Pekka Huttunen. Lapset: Saimi Johanna Huttunen; Miina Huttunen; Reeta Tiina Huttunen; Iida Huttunen; Taavetti Vilhelmi Huttunen; Martta Eudia Huttunen ja Elias Huttunen.
Reeta Tiina Huttunen s. 8.3.1903 Sonkajärvi, Kauppilanmäki k.1.6.1967 Nilsiä, Syvärilä 6.
Amerikkalaiseen musiikin historiaan liittyy kummallinen salaisuus. 50- ja 60-luvulla ylivoimaisesti eniten hittilevytyksissä käytetystä kitaravahvistimesta ei juuri kukaan tunnu tietävän mitään. Asiasta piti ottaa tarkemmin selvää ja niin koostui juttu siitä kuinka nopeasti voidaan kadota huipulta näkymättömiin vuosikymmeniksi. Kunnes taas palataan bisnekseen. Niin, laatu kestää aikaa Standel.
50-luvun alussa Californian Temple Cityssä osoitteessa Freer Street 10661 asui Robert "Bob" C. Crooks (1918-1999) niminen kaveri. Hän korjasi ja rakenteli autotallissaan sivutoimisesti radioita sekä koti hi-fi laitteita. Eräänä päivänä Bobin talliin saapui Paul Bigsby-niminen mies.
Bob
Bigsby oli ideanikkari, joka kehitteli kaikkia uusia juttuja monipuolisesti. Hän rakasti moottoripyöriä, kilpailuja sekä musiikkia. Moottoripyöräänsä hän oli esimerkiksi kehitellyt yläpuolisen venttiilikoneiston ensimmäisenä maalimassa. Hän oli harrastelijamuusikko ja musiikin ilmaisemiseksi hän haki myös uusia tapoja ja muotoja. Hän rakensi soittimia, jotka kelpasivat aikakauden suurille tähdille. Vuosikymmen aiemmin hän oli aloittanut rakentamalla steel-kitaran Earl James "Joaquin" Murpheylle. Paul oli tuunannut myös 40-luvun lopulla kitaristi-legenda Merle Traviksen akustisen.
Paul Bigsby.
Bigsbyn kitaroiden muotoilussa oli tunnistettavaa esimerkiksi omaperäinen ja myöhemmin jäljitelty kaula. Akustisen kitaran customoinnin lisäksi Paul rakensi Merlelle kokonaan uuden lankkukitaran. Merlen valitettua Bigsbylle Gibson L-10 kitarassaan olleesta vireessä pysymättömästä Kaufmanin vibratosta Paul suunitteli hänelle kokonaan uuden vibraton, jossa suunnittelussa käytti hyväkseen hallitsemaansa alumiinivalutekniikkaa. Tästä sai alkunsa myöhemmin ikoniseksi tullut Bigsbyn vibrato.
Paul suhtautui tekemiseensä kunnianhimoisesti kuin taiteilija sekä teki kaiken itse alusta loppuun. Hän halusi tuottaa musiikkia uudella tavalla äänekkäästi ja valmisti soittimiinsa itse myös mikrofonit. Mikrofonit olivat haluttuja ja sessiomuusikoiden lisäksi ne kelpasivat isommille tähdille, kuten Les Paul.
Monipuolisesta osaamisesta huolimatta Bigsbyllä oli osa-alue, jokta hän ei hallinnut. Se oli vahvistimien rakentaminen. Niinpä vuonna 1953 hän meni tapaamaan Bobia tämän autotalliverstaaseen ja antoi 50 dollaria pyytäen tekemään hänelle huippuvahvistimen.
Bob aloitti työn. Soudia hän testasi soittamalla Les Paulin "Lover" levytystä. Nopeutettu tiku-taku soundi saattaa olla steel-soittoa muistuttavaa musiikkia, mutta se ei ehkä ollut paras tapa testata valmistuvaa kitaravahvistinta. Vahvistimen valmistuttua Paul tuli kokeilemaan sitä. Hän kytki steel-kitaransa vahvistimeen. Soundia testailtuaan hän totesi sen olevan aivan hirveä ja innostus bigsby-vahvistimista loppui siihen.
Bob ei puolestaan lannistunut tästä. Nyt hän viimestään ymmärsi hi-fi laitteiden olevan eri asia kuin kitaravahvistimet. Hän lainasi Paulilta steel-kitaraa testiin ja jatkoi työtä satoja tunteja useiden kuukausien ajan. Lopulta vahvistimen valmistuttua hän antoi sille nimen Standel. Nimi tuli Bobin takapihalla autotallissa sijainneen liikkeen nimestä Standard Electronics, Temple City.
Standel 25L15
Paikallinen verhoilija valmisti ainutlaatuisen koteloinnin tähän comboon. Mallin nimeksi tuli 25L15. Mallinimen alkuosa 25w tehosta ja loppu 15-tuumaisesta JBL D130 kaiuttimesta. Kaiutin oli tuohon aikaan arvokas maksaen 90 dollaria eli 3 kk vuokran verran.
Standel-logo
Bob alkoi kiertää paikallisissa konserteissa esittelemässä vahvistintaan ja ensimmäisen kokeilun teki paikkakunnalle esiintymään saapunut Speedy West. Hän soitti Bigsbyn kolmikaula-stilikkaa ja tilasi oitis ensimmäisen Standel numero #1001:n. Seuraavana iltana Bob esitteli vahvistimensa esiintymään saapuneille Merle Travikselle ja Joe Maphikselle. Heille meni vahvistimet #1002 ja #1004.
Bob rakensi pajassaan kaikkiaan 75 vahvistinta aina vuoteen 1958 asti. Perusmalli maksoi 295 dollaria, joka oli tuohon aikaan paljon enemmän kuin kilpailijoiden Gibsonin tai Fenderin parhaimmat mallit. Siksi se oli harrastelija-muusikoiden ulottumattomissa. Lisäksi vahvistinta oli mahdollista räätälöidä lisähinnasta asiakkaiden toiveiden mukaisesti esimerkiksi käytetyyn instrumenttiin sopivimmaksi.
Kaiuttimen sai valita 8, 12 tai 15 tuumaisena. Verhoilun värin ja etukankaan sai valita myös. Täydellisestä hurinattomuudesta ja huikean tasapainoisesta soundista johtuen vahvistimia hankittiin studioihin. Siksi Standel soundia voi kuulla suurella osaa 50 ja 60-luvun amerikan hitti-biiseistä. Nyt myös Bigsby hankki oman Standelin.
Chet Atkinsilla oli endorsement sopimus Gretschin kanssa, mutta hän osti 1954 Standel-vahvistimen ystävältään käyttäen sitä suurimmassa osassa levy-tallenteitaan RCA 44 nauhamikrofonin kanssa 50 ja 60-luvulla. Hän on maininnut haastatteluissa ettei raaskinnut käyttää vahvistinta kiertueilla kuin muutamassa konsertissa. Standel oli hänellä mukana esimerkiksi esiintyessään valkoisessa talossa J.F. Kennedylle.
Jerry Reed uransa alussa Standel-vahvistimen kanssa.
Standel-vahvistimissa oli useita siihen asti uusia ja ennenkuulumattomia ominaisuuksia. Se oli ensimmäinen kitaravahvistin, jossa ryhdyttiin käyttämään myöhemmin yleiseksi tullutta ja legedaarista JBL D130 kaijutinta. Vahvistimessa oli ensimmäisenä useampi kuin yksi sävynsäädin. Vahvistimen etupuolelle siirtyneet säätimet nähtiin kitaravahvistimissa ensimmäisenä 25L15 Standelissa. Ensimmäinen erillinen vahvistinnuppi-kaappi yhdistelmä oli Standel. Ensimmäiset suljetut kaapit ja ensimmäinen tyylikkään vaikutelman luova säätimien valo-plexilasi oli Standelissa. Omistaja sai nimensä tuotekilpeen jne.
Vuonna 1958 siirryttiin takapihan autalliverstaasta Temple Cityssä Kaliforniassa 4983 Double Driveen. Sandel oli kitaravahvistinmerkeistä ensimmäinen joka alkoi kokeilla transistoritekniikkaa vuonna 1961. Tuotantoon transistorimallit tulivat 1963 ( eli vuosia ennen vahvistimia Music Man 112 Sixty-five tai Roland Jazz Chorus). Bob ihastui transistoritekniikkaan, joka oli huikean paljon kevyempää ja tärinälle kestävämpää kuin putkitekniikka.
Tehtaalla saatettiin nähdä vaikkapa kaikkien aikojen parhaimpana jzz-kitaristinakin mainittu Wes Montgomery uuden täysin transistori Standel Super Custom XV vahvistimensa kanssa. Transistorivahvistimet tuottivat tarvittaessa myös todella voimakkaan puhtaan äänen. Näiden aikojen jälkeen alkoi vakiintua käsite puhtaan soundin kitaravahvistin. Sen haluttiin toistavan alkuperäinen ääni mahdollisimman luonnollisesti, asia mitä Standelissa oltiin toteutettu aiemmin putkitekniikalla.
Crooksin johdolla yhtiö jatkoi kasvuaan ja vuonna 1967 rakennettiin uusi, laajempi laitos, 4918 Santa Anita Avenuelle El Monteen, Kaliforniaan. Standelin alun vahvuudeksi, mutta myös sen lopun kohtaloksi osoittautui innovatiivinen kehitystyö. Bob luotti niin suuresti transistoritekniikkaan, että alkoi valaa komponentit hartsilla moduuleiksi. Tällä tavoin hän voisi suojautua paremmin kopioinnilta. Tapa, jota pidetään nykypäivän elektroniikassa yleisenä käytäntönä.
Bob ei ottanut huomioon erästä seikkaa, joka koitui yhtiön kohtaloksi eli laaduntarkkailua. Nyt kuka tahansa, vaikkapa kilpailija saattoi maksaa alihankkijan tuotantolinjalla työskenneelle siitä että tekee huonoa laatua. Niin kävikin että Grooks sai vuonna 1970 erän viallisia ulostulotransistoreja, joka rikkoi vahvistimesta kalliin kaijuttimen. Ei ollut vakuutusturvaa kyseisten vahinkojen varalle ja yhtiö joutui kalliisiin takuukorjauksiin. Ja niin vuoden päästä kassasta loppui rahat ja se joutui myydyksi Randall Instruments, Inc.:lle. Vuoden päästä Gibsonin omistanut CMI osti enemmistöomistusoikeuden yhtiöstä. Transistorivahvistien nimeksi tuli SG (Standel Gibson). Reilun vuoden päästä tämä tehdas suljettiin lopullisesti. Näin vuonna 1972 päättyi huikean vahvistimen tarina seuraavaksi 25 vuodeksi. Suomesta löytyy tiettävästi vain yksi vintage ajan Standel Jussi Huhtakankaalla.
Vuonna 1997 oli kulunut 25 vuotta Standel tuotemerkin lopettamisesta ja se tuli uudestaan julkisesti saataville. 25. syyskuuta 1997 Danny Mc Kinneysta tuli Standelin lisensoitu omistaja ja toimistusjohtaja. Yritys aloitti uustuotannon malleille 25L15 ja 100L15 sekä edellisistä pelkät nupit 25VPH ja 100VPH. Lisäksi on saatavilla AM-25L15 ja AM-100UL15. Grooks toimi alussa teknisenä neuvonantajana vintage 25L15 valmistamisessa. Kaiuttimena käytetään takuukunnostettuja 50 vuotiaita JBL kajareita huoltaen ne seuraavalle 50-vuotiskaudelle.
Rikstone C25 ST
Vuonna 2019 halusin saada puhtaan soundin vahvistimen, koska nykyajan vahvistimista ei yksinkertaisesti saa kunnollista soundia fingerstyle- tai 50's rock-soittoon. Uusvanha Standel 25L15 karsiutui hintansa ($ 3500) ja hankalan toimitettavuuden takia puhumattakaan vintage 1953-1961 vuoden putki-Standelista. Pohdin sitten jo Music Man RD 112 (hybridi, pari vuotta sitten uusiotuotannossa n.1300 €) tai Roland JC-120 Jazz Chorus-transistorivahvistimen (uudet n. 1300 €) hankkimista korvikkeeksi.
Rikstone edestä.
Selvisi että Standelin vintage-kytkennällä on saatavilla myös kopio InVicta pajan valmistamana Cascade-mallina ceramic California15 kaijuttimella (hintaan $ 1995). Sain sitten ehdotuksen hankkia vahvistin suoraan Suomalaiselta kitaravahvistimien rakentajalta. Itseasiassa sain kaksi tarjousta. Bluetone-paja valmistaa modattua California-mallia Eminence EPS-15C kaijuttimella (hintaan 1950 €). Rikstone valmistaa alkuperäisen kytkennän mukaista C25 ST-mallia Jensen NEO15/150 kajarilla josta sain tarjouksen (lopullinen hinta alle 2000€).
Rikstone sivulta.
Puhtaan soundin vahvistimissa ansioituneen Risto Kiviojan pajassaan valmistama Rikstone kitaravahvistin on siis Suomalaista käsityötä. Kytkentä handwired poit-to-point on alkuperäisen kulta-kauden vintage 25L15 kytkentäkaavion mukaisesti valmistettu 807-pääteputkilla. Alkuperäisestä kytkennästä johtuen konehuoneessa siis kulkee hengenvaarallinen 400V jännite, joten sinne ei ole varsinkaan syytä työtää näppejään. Kaijutinlähdön voi helposti valita joko 4, 8 tai 16 ohmiseksi.
Rikstone chassis
Vahvistimen sai lisäksi räätälöityä, joten valitsin 2 kanavaisen mallin joille kummalekin oma volume-säätö. Lisäksi Contour-säätö (mid-alue) vain toiseen kanavaan sekä molempaan kanavaan vaikuttava Bass Treble ja CUT-säätö. Vahvistimelle tuli vielä12 kk takuu (putket 3kk).
Ebay huuto JBL D 130.
Tilauksen tehtyäni aloin selvitellä olisiko mahdollisuus löytää vielä oikea JBL D130 kajari. Pelasin upporikasta ja rutiköyhää. Tein siis ebay-tarjouksen, jonka voitin. Sitten alkoi jännittäminen tuleeko paketti Italiasta perille. Reilun 2 viikon päästä odotus palkittiin ja eikun sovittamaan kajaria paikalleen. Kytkennän jälkeen kuului kyllä hieno soundi, mutta se oli kovin hiljainen. Alkoi kaijutinkorjaajan haku.
JBL D 130 takaa.
Sellainen löytyikin. Järvenpäässä pitää pajaa Tmi Äänimika. Lähetin kajarin hänelle tutkittavaksi. Alkoi jännitys onko se vielä korjattavissa vai täytyykö hankkia lisäksi vielä korjaussarja. Selvisi että kajarissa oli erikoinen vika: Puhekelalle menevät johtimet olivat oikosulussa. Näytti siis siltä, että kajariin on vaihdettu korjaussarja, jonka asennus hieman epäonnistunut. Sain korjatun kajarin kotiin, asensin sen paikalleen ja aloin testailla. Vahvistin + kajari toimivat täydellisesti yhteen. Näin hanke saatiin parhaimmalla mahdollisella tavalla päätökseen.
Sosiaalisen median puolella Standelin harrastajilla on esimerkiksi oma aktiivisesti toimiva fb sivusto ja instagramissa voi tägätä #standelamp ja #standel sekä @rikstoneamps.
Usein vakuuttamisen katsotaan alkaneen jo noin 4000 vuotta sitten Babyloniassa, joka kuului Mesopotamiaan. Hammurabin laki sääteli toimintaa. Ennen karavaanimatkaa rahdin kuljettaja (agentti) otti vastuulleen matkalla myytävät tavarat. Tavarat luovutti myytäväksi oluenpanija (velanantaja).
Caravan (Pixabay)
Laki määräsi, että rahdinkuljettaja (agentti, tekijä tai rahtaaja) laati vastaanottajalle rahtikirjan ja laskun kuljetussopimuksesta, joissa esitettiin myyntiä, palkkioita ja toimitusaikaa koskevat sopimusehdot. Vastaanottaja puolestaan laati paketti- ja panttikirjan, jolla lähetys valtuutettiin rahtaajalle.
Paljon myöhemmin eli 1100-luvulla jälkeen ajanlaskun Pohjoismaissa haluttiin levittää riskiä yksilöiltä laajemmalle yhteisölle. Elettiin viikinkikauden loppuvaihetta. Ruotsissa lisättiin paloapusäädöksiä maakaareen. Tulipalotilanteissa oli kyläläisten autettava yhteisvastuullisesti vahingon kärsinyttä.
Norja (Pixabay)
Vuonna 1666 Euroopan tuohon asti tuhoisimman tulipalon Lontoon palon jälkeen käynnistettiin hankkeita, joissa rakennusten arvoa alettiin määritellä vahingon varalta. Arvo vaikutti vuosittaiseen etukäteen suoritettavaan maksuun. Tätä pidetään modernin vakuuttamisen alkuna. Kautta aikojen ensimmäisen palovakuutusyhtiön perusti Lontoossa rakennuttaja Nicholas Barbon vuonna 1680.
Laskelmat onnistuivat niin hyvin ja suorastaan ennen näkemättömän hyvin, että vuonna 1765 rahaston arvoksi arvioitu 58 348 puntaa heitti toteutuessaan ainoastaan yhden punnan verran! Tästä eteenpäin alkoi sekä lakisäteisen että vapaaehtoisen vakuuttamisen kaikkia osapuolia hyödyttävä menestyminen.
Vakuutuksen antaja otti vaastattavakseen riskin äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta tiettyä vuosittaista summaa vastaan. Vakuutuksen ottaja puolestaan sai huolettomat yöunet. Vakuutusyhtiöiden kilpaillessa vapailla markkinoilla keskenään kilpailu huolehti maksujen pysymisestä kohtuullisella tasolla. Vakuuttaminen myös mahdollisti yritysten toimimisen aiempaa riskipitoisemmilla aloilla.
Vuonna 1775 Suomen ollessa osa Ruotsia kuningas Adolf Fredrik sääti lain pitäjien paloapuyhdistysten perustamisesta. 1782 Perustettiin Ruotsiin ensimmäinen koko maan kattava Yleinen palovakuutusrahasto. Suomeen siitä anoi ensimmäisen palovakuutuksen Turun ja Porin läänin maaherra Uudenkaupungin kaupunginosassa sijaitseville kruununpolttimon myllyille vuonna 1785.
Suomen ollessa osa Venäjän keisarikuntaa ja yksi Euroopan köyhimpiä kolkkia vuonna 1890 perustetiin henkivakuutusosakeyhtiö Suomi ja vuotta myöhemmin 1891 Palovakuutus-Osakeyhtiö Pohjola.
Suomalaisuuden vahvistuessa ja kansan sivistyessä elettiin Suomalaisen taiteen, uheilun ja kulttuurin kultakautta. Suomalainen vakuuttaminen on näin ollut osa kansakunnan kehittymistä heti sen alkuvuosista lähtien yhtäjaksoisesti nyt jo 128 vuotta eli jo aikana ennen itsenäistymistä. Vuoden 2019 aikana Pohjola liikemerkki palaa jälleen entiselle paikalleen vakuutusliiketoimeen.
Kirjoitin tuossa opintojen lopuksi ja vapun kunniaksi opinnäytyön, jossa perehdytään artistitoimintaan. Sisältö on edelleen ajankohtaista ja sopii mainiosti kaikille musiikkialasta kiinnostuneille. Aloitteleville artisteille opinnäytetyöstä löytyy kattavasti tietoa, kuten myös pitempään alalla olleille uusia näkökulmia sekä syventävää tietoa.
Opinnäytetyössä selviteltiin artistitoimintaan liittyvän hinnoittelun perusteita ja toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi työssä käsiteltiin sitä, kuinka artistitoimintaa voidaan järjestää. Materiaalina käytettiin alan kirjallisuutta sekä ammattijulkaisuja.
Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Ritmos Oy nimiselle ohjelmatoimistolle. Yhteyshenkilönä oli yrittäjä sekä
ohjelmamyyjä Pasi Piiroinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää, joka toteutettiin
teemahaastatteluna. Haastattelu koostui neljästä pääteemasta, jotka olivat musiikkiala, tulot ja menot, toiminnan järjestäminen sekä kehittäminen. Haastateltavana oli viisi pitkään musiikkialalla toiminutta artistia. Tarkoituksena oli saada käsitys siitä, kuinka artistit itse kokivat ammattinsa muuttuneessa toimintaympäristössä. Analysointi suoritettiin fenomenografisella analyysilla.
Artistien tulot tulevat pääosin esiintymisistä. Kustannuksia aiheutuu eniten kalustosta, matkustamisesta sekä
palkoista. Toiminta järjestetään joko omana yrityksenä, ohjelmatoimiston kautta tai yhteistyössä musiikkiyhtiön
kanssa. Vaikka musiikkiala Suomessa on viime vuosina keskittynyt kolmen monikansallisen toimijan kesken, toimintamahdollisuuksia nähtiin olevan vielä myös muille toimijoille.
Opinnäytetyön avulla aloittelevien artistien on mahdollista saada tuntemusta musiikkialan erityispiirteisiin sekä
parantaa kustannustietoisuuttaan. Yhteisen toimintaympäristön parempi tunteminen myös helpottaa aloittelevan artistin sekä ohjelmamyyjän välistä yhteistyötä.
Title of Thesis
The artist costs – profitability factors of the music business
Abstract
In this thesis project, the basics of pricing in the artist business and the costs of the music business were analyzed. In addition, the thesis focused on the various viable options how the business of the artist can be organized. Literature and professional publications were used as materials.
The thesis was commissioned by Ritmos Oy. The contact person was the entrepreneur, the agent Pasi
Piiroinen. The research method used was the qualitative research method that was executed as a theme interview. The interview had four main themes: the field of music, revenue and expenditure, organization, and the
development of business. The interviewees had experience for a long time in the music field. The primary aim
was to obtain knowledge of how the artists themselves experienced their profession nowadays as the music
business is in constant change. The analysis was conducted applying a phenomenographic approach.
The results of the study indicated that the revenue of artists comes mainly from performances. Expenses are
accrued mostly by the equipment, traveling and the salaries. Furthermore, the business is organized either as a
company, through a program agency, or in cooperation with the music industry organisations. The music industry in Finland has been concentrated into three multinational corporations in the past three years. Nevertheless, there still seems to be room for other actors of music.
Through this thesis project, novice artists can gain knowledge of the specific features of the music business
and improve their cost awareness. Moreover, a better understanding of the common environment of the music
business improves the cooperation between the novice artist and the program agency.
Bob rakensi pajassaan kaikkiaan 75 vahvistinta aina vuoteen 1958 asti. Perusmalli maksoi 295 dollaria, joka oli tuohon aikaan paljon enemmän kuin kilpailijoiden Gibsonin tai Fenderin parhaimmat mallit. Siksi se oli harrastelija-muusikoiden ulottumattomissa. Lisäksi vahvistinta oli mahdollista räätälöidä lisähinnasta asiakkaiden toiveiden mukaisesti esimerkiksi käytetyyn instrumenttiin sopivimmaksi.
