Stratocaster huolto

 Välillä on tehtävä myös Stratocasterille huoltoa. Kuten tiedetään yksikelaisilla mikeillä varustetut Stratot ovat alttiita hurisemaan. Porukat ovat kehitellee vaivan eliminoimiseksi monenlaisia virityksiä käyttämällä esimerkiksi minihubcker mikkejä. Tämän soittimen kohdalla haluan mennä alkuperäisillä 57/62 mikeillä. 

Hurinoita on mahdollista hillitä laittamalla elektroniikka Faradayn häkkiin. Sen saa tehtyä pleksillä missä on valmiiksi folio sekä vuoraamalla jyrsinkolot joko kuparimaalilla tai kupariteipillä. Minä tein jälkimmäisellä tavalla koska hyllyssä oli aiemmista projekteista ylijäänyttä teippiä.

Pleksiä vaihdettaessa saattaa olla pieniä mittaheittoja kuten minun tapauksessa tallan ympäristössä oli liikaa materiaalia. Pleksin irtiollessa hiominen onnistuu kätevästi dremmelillä tai vastaavalla laitteella.

Vintagemallin tallapalojen ruuvit ovat herkkiä löystymään ja jopa katoamaan. Tämän voi eliminoida laittamalla ruuvilukitetta tippa ruuviliitokseen. Jos ruuvia tarvitsee säätää myöhemmin se onnistuu niin että ensin ruuvia lämmitetään tinakolvilla ja annetaan jäähtyä.

Ruusupuuotelauta on hyvä puhdistaa miedolla kodin yleispuhhdistusaineella, jota levitetään otelautaan. Annetaan vaikuttaa minuutti ja pyyhitään talouspaperilla tai puuvillakankaalla. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa kun likaa ei enää jää pyyhkeeseen.

Tämän jälkeen ruusupuinen lakkamaton otelauta öljytään. Ensin levitetään öljyä tippa / nauhaväli. Sitten öljy levitetään koko nauhavälin alueelle. Annetaan vetäytyä minuutti ja pyyhitään liiat pois.

Straton satulan kieliurat puristavat helposti kieliä, jolloin kampea käytettäessä soitin menee helposti epävireeseen. Ilmiön huomaa varsinkin g-kielellä. Ennen vanhaan satulan kieliuraan hangattiin lyijykynään lyijyä, joka liukasti uran. 

Nykyään on saatavilla Tusq-satula, joka on valmistettu valmiiksi liukkaasta materiaalista. Ehdottoman hyvä ratkaisu ja stratoihin saatavilla valmiiksi mitoilla. 

Jos vanha satula on tiukasti kiinni sen saa irti laittamalla tasapääruuvarin kyljelleen jompaan kumpaan päähän satulaa ja kopauttamalla ruuvarin kylkeen kevyesti vasaralla. 

Jos satulan ura kaulassa on uutta asennettaessa väljä, niin että satula pääsee liikkumaan helpisti sivusuunnassa, pidon voi varmistaa laitamalla HUOM! yhden tipan pikaliimaa satulan päähän.

Tämän jälkeen kielet paikalleen. Vintage mallisissa virittimissä ei ole mitään erillisiä lukitusjuttuja, jolla kielen saisi lukittua virittimeen. Idioottivarma ja helposti tehtävä kielen lukitseminen onnistuu pujottamalla kieli tietyllä tavalla. Seuraavassa pujottelu esitetään vasenkätisesti. Ensi läpi tapista. Sitten vastapäivään ja kielen ali.

Kienen taivutus, vaihe 1.

Sitten taivutus kielen yli palaten tulosuuntaan. Kieli lukittuu ympärille kiertyvän kielen takia. Mitä tiukemmin kieltä repii sitä tiukemmalle lukitus menee, kätevää!

Kielen taivutus, vaihe 2.

Tämän jälkeen kieli kiristetään lähelle soittovirettä. Katkaistaan sivuleikkurilla liika pois 5-10 mm päästä viritystappia.

Taivutetaan kielenpää kärkipihdeillä 90 astetta alaspäin, niin ei tule vahingossa tökittyä itseänsä teräviin kielen päihin!

Kun kielet ovat paikoillaan venytetään niitä kirjaimellisesti repimällä niitä irti kitarasta yksitellen samalla, kun otelautakädellä vaihdetaan asemia otelaudalla.

Soitinta kokeillessa Wilkisonin kampi tuntui pyörivän liian herkästi. Säädön tekemiseksi kielet piti vielä löysyttää mutta viritinpäästä kieliä ei enää tarvinnut irroittaa. Jouset irroitetaan lankun takapuolelta irti. Talla irti ja säätö samalla kuusiokoloavaimella millä säädetään satula-paloja.

Lopuksi talla paikoilleen, viritys ja soittamaan.

Kielten vaihto nailonkieliseen (vasuri)kitaraan

Kitaroiden huolto-, säätö- ja korjausblogaukset ovat osoittautuneet suosituksi, niin laitetaan nyt sitten tämäkin tänne. 

Nailonkielisen akustisen kitaran kieltenvaihdossa on hyvä olla sorminäppäryyttä ja lehmän hermot. Perinteisesti kielien päissä ei ole mitään erillisiä solmuja tai palloja. Kielien asetuksen suunta on hahmotettavissa niin, että punotuissa hieman harvempaan punottu pää tai nailonkielissä värjätty pää tulee laitettavaksi virityspäähän.

Ensin vanhat kielet poistetaan alkaen ohuimmasta kielestä ja jatkaen paksuimpaan. Sitten tarvittaessa puhdistetaan ja öljytään kaula sekä pyyhitään pölyt kitaran kannesta ainakin uusien kielien-,  sekä tallan alueelta. 

Uusien kielien kiinnittäminen aloitetaan paksumman E-kielen tallan puoleisesta päästä. On hyvä huomioida että seuraavassa homma tehdään vasenkätisesti. Oikeakätiset tekee tallaan sidonnan peilikuvana. Ensin pujotetaan kieli tallasta läpi.

Seuraavaksi kuljetetaan kielen pää ensin ali ja sitten uudestaan ali.

Lisätään vielä toinen kierros vastapäivään.

Lopuksi kiristetään kieli paikalleen. Solmun jälkeen kieleen on hyvä jäädä reilu sentti tallan kylkeen sijoittuvaa kieltä.

Virittimen päässä kieli pujotetaan ensin reijästä läpi reilun sentin verran. Tuodaan sitten yläkautta takaisin ja taivutetaan viritintapin suuntaisesti virittimen suuntaan. 

Kiristetään virityskammella niin, että taivutettu kielenpää jää puristuksiin tapin ympärille kiertyvän kielen alle. Kiristyvää kieltä on hyvä pitää kiristyksen ajan kireällä niin, että se kiertyy siistille kierroksille viritystapin ympärille.

Sidotaan A-kieli tallaan samalla tavalla kuin edellinen E-kieli. Huomaa että E-kielen pää jää A-kielen solmun sisään. Jatketaan työtä muiden kielten osalta samaan tapaan huomioiden se, että kahteen ohuimpaan kieleen tulee kahden vastapäivään tehdyn kierroksen sijasta kolme kierrosta.

Viritinpään sidonnassa E-kielille tehdään taivutus ulospäin virittimien suuntaan ja muille kielille sisäänpäin kaulan keskustaa kohti. 

Lopputulos on jota kuinkin seuraavan näköinen. Nailonkielisen kitaran kielten vaihto on sikäli kiitollista puuhaa että mikäli lopputulos ei tyydytä, voi aina ottaa uudestaan ja uudestaan, niin monesti kuin on tarpeen.

Tallan sidonta on valmiina seuraavan näköinen.

Voihan Venäjä

Nykyisen Venäjän valtaväestön muodostaa slaavit. Slaavien alkuperästä ei olla päästy varmuuteen. Alkuperältään slav termi tarkoittaa orjaa. Termi on bysanttilaista eli Itä-Roomalaista alkuperää. Itä-Roomalainen historioitsija Prokopius esitti slaaveja kutsutun alunperin Sporoiksi. Ei ole tiedossa onko nimityksellä yhteyttä Rooman keisari Neron Sporus-orjaan, jolla oli varsin surkea kohtalo.

Toisen tulkinnan mukaan slaavit ovat alunperin venetejä. Roomalainen historioitsija Tacitus sijoitti kirjoittamassaan Germaniassa venetit Germanian itärajalle balttien naapuriksi. He olivat yksi indoeurooppalaisen kielikunnan heimoista. 

Latinalaisen sanan veneti etymologiaa ei tunneta. Germaanit käyttivät heistä winden-, wenden-, sekä wends-nimitystä. Suomessa on edelleen yleisesti käytössä germaanista alkuperää oleva venäläinen-termi.

Itä-Rooman goottilainen kirjailija Jordanes kuvaili teoksessaan Getica Venetiaa "väkirikkaaksi heimoksi Veiksel-joen latvoilta" (R-M420 > R-M417 > Z283 > R-M458). Alueet olivat Bysantin hallinnan ulkopuolella. Venetejä hankittiin Bysanttiaan sotavankeina pääasiassa maanviljelijä-orjiksi. Venetit kompensoivat menetettyä väestöä lisääntymällä tehokkaasti. Ryöstettyjä orjia alettiin kutsua slaveiksi. 

Varhaiset slaavit

Orjilla oli varsin merkittävä osuus Rooman Impeeriumin menestyksessä. Silloin kun Augustukselta kävi käsky oli Italian ihmisistä peräti 35 prosenttia orjia, mikä on huomattava määrä. Rooman taloudelle tällä oli valtava merkitys. Sivityneenä itseään pitäneet Roomalaiset erosivat näin muista ainoastaan sillä että heillä oli kirjoitustaito. Kirjoitustaidon ansiosta he saattoivat jättää jälkipolville ihmeteltäväksi värittyneen kuvan omasta erinomaisuudestaan

Orjista suurin osa oli syntyperäisiä italialaisia. Ulkomaalla syntyneiden, niin orjien kuin vapaiden osuudeksi on arvioitu enimmillään 5 %. Orjia kerättiin kaikkialta Euroopasta ja Välimereltä. Heitä oli nykyisen nykyisen Gallian, Espanjan, Saksan, Britannian, Balkanin ja Kreikan alueelta. 

Juutalaiset eivät koskaan sulautuneet täysin roomalaiseen yhteiskuntaan ja pysyivät tunnistettavissa olevana vähemmistönä siten myös ylisukupolvisesti. Fennejä Roomalaiset pitivät orjiakin alempina, koska niitä oli vaikea saada kesytettyä, valjastettua ja sopeuttaa hyötykäyttöön. Fennit antoivat lisäksi häpeällisesti naisille (sanan)valtaa yhteisössään. 

Orjat eivät usein eläneet vanhoiksi. Rooman kaupungissa keskimääräinen kuolinikä oli poikkeuksellisen alhainen. Niin miehet kuin naiset kuolivat ennen 18 ikävuotta. Orjista ulkomaalaisilla oli suhteellisesti korkeampi kuolleisuus ja alhaisempi syntyvyys kuin syntyperäisillä. 

Orjia pidettiin tiukasti kurissa ja kapinoinnista rankaistiin ankarasti. Eräs tehokas keino hillitä karkailua ja kapinointia oli ristiinnaulita kiinni saadut. Alunperin rangaistukseen oltiin käytetty pelkkää paalua. 

Ristiinnaulitseminen paaluun.

Uhrin kädet sidottiin tai naulattiin käsivarsista pään yläpuolelle. Jalat sidottiin tai yhteenliitettynä ne naulattiin, joko toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Paalu tuettiin pysyyn toisille varoitukseksi. Uhri ei kuollut heti ja tämän äännekäs vaikerointi ennen kuolemaansa lisäsi pelotevaikutusta huomattavasti. 

Ajan laskun aikaan uhrit naulatiin joko T-muotoiselle tau-, tai X malliselle decus-riristille. Jalat jätettiin hieman koukkuun ja uhrille oli laitettu puuhun myös pieni istuintuki. Näin saatiin pitkitettyä kivuliaan äänekästä kuoleman tuloa ja peloitevaikutusta. Hyväkuntoinen uhri saattoi tehdä äänekästä kuolemaa useita päiviä. Ruumiit jätettiin ristille hajoamaan. Eläimet saivat syödä ne. Tavoitteena siten ei ollut pelkästään tappaa uhria, vaan myös silpoa ja häpäistä ruumis.

Gladiaattorit olivat orjia, jotka pantiin taistelemaan keskenään suljettuun tilaan kunnes hävinnyt pääsi hengestään. Periaate oli sama kuin koirataisteluissa.

Orjia käytettiin ensisijaisesti lihasvoimaa tarvittavissa töissä. Kaivosteollisuus, joissa olosuhteet olivat tunnetusti julmat toimivat pelkästään (lapsi)orjatyövoimalla. Useimmilla orjista ei ollut luku- tai muita erityisiä taitoja.

Määrällisesti eniten orjia kuitenkin käytettiin Italian teollisen mittakaavan maataloudessa, jota kutsuttiin  Latifundiumiksi. Taloudellisesti tästä saatava hyöty oli Rooman valtakunnassa suurinta. 

Latifundium

Latifundiumeissa tuotettiin viljaa, viiniä ja oliiviöljyä. Esimerkiksi viinin tuotanto on työvoimavaltaista, joten orjista saatava panos/hyöty oli suurta. Jotkin Latifundeista erikoistuivat karjaan, pääasiassa lampaisiin ja nautakarjaan. Orjia tarvittiin tämän lisäksi myös maatilateollisuudessa kuten myllyissä ja leipomoissa.

Orjia työssään

Kaupungeissa käytettiin koulutettuja kreikkalaisia (mies)orjia tai entisiä orjia pienten lasten opettajina. Keisari Julianus muisteli goottilaisesta eunukkiorja-opettajansa Mardoniuksesta lämmöllä. Tämä oli poikkeuksellista. 

Orjat saattoivat toimia myös lääkäreinä, kokkeina tai kirjanpitäjinä. Kalliimmilla orjilla oli olemassa oleva koulutus tai ammattitaito ja jotkut heistä oli korkeasti koulutettuja. Taitava orjakopioija (servus litteratus) saatettiin arvostaa jopa 100 000 sestertiosta. 

Vuoden 313 jälkeen germaaniset kansat ja Attilan hunnit aloittivat suuret hyökkäykset Rooman Impeeriumia kohti. Hyökkäyksiä seurasivat taajaan vaeltelevat kainsanjoukot eli kansainvaellukset. Rooman Impeeriumi jakaantui hyökkäysten kuluttamana kahteen osaan, Itä- ja Länsi-Roomaan.

Orjat hyödynsivät hyökkäysten myötä tarjoutuvia tilaisuuksia. Venetien heimosta ryöstettyjen orjien pakosuunta oli entisen Länsi-Rooman rajan yli koilliseen. Reilut viisisataa vuotta kestänyt orjuutus Länsi-Roomassa väheni asteittain. Lopulta maatalous pysähtyi monilla alueilla kokonaan. Hylätyt roomalaiset huvilat ja kartanot muuttuivat metsämaaksi ja lännen kaupunkikeskukset taantuivat.

Ravenna kukistui germaanisille herulilaisille. Romulus puolestaan Augustuksen valtaamiseen vuonna 476. Länsi-Rooman valtakunta romahti lopullisesti. Ikuinen Rooma ei ollutkaan Roomalaisten hallinnassa ikuisesti ja kaikki tiet eivät vieneetkään Roomaan. Itä-Rooman keisari Zeno lakkautti Länsi-Rooman virallisesti vuonna 480.

Jäljelle jäänyt Länsi-Rooma ja orjien suunta,

Tästä alkaen historiallisiin lähteisiin ilmestyivät eteläslaavit Sclavenit Balkanilla ja itäslaavit Antes (nykyään Moldova - Ukraina). Itä-Roomalainen historioitsija Jordanes viittasi slaaveihin Getica-teoksessaan "vaikka he ovat peräisin yhdestä kansasta, ne tunnetaan nykyään kolmella nimellä, Veneti, Antes ja Sclaveni" ( ab una stirpe exorti, tria nomina ediderunt, id est Veneti, Antes, Sclaveni ).   

Slaaveilla oli orjuudessa hankittua osaamista tehokkaaseen maanviljelyyn. Alueet, jotka roomalaiset olivat aiemmin raivanneet pelloksi, asutettiin kohta uudelleen. Pysyvät siirtokunnat hylättiin. Alkoi metsän polttamiseen perustunut viljelytekniikka. Suomeksi tekniikkaa kutsutaan kaskiviljelyksi. 

Siinä puut raivattiin ensin tulella tai kaatamalla ja polttamalla. Sen jälkeen  maaperä muokattiin kuokalla tai auralla ja maahan kylvettiin ruista, tattaria tai vehnää. Yleensä maaperä tuotti satoa enintään vuoden. Sen jälkeen se muutettiin laidunmaaksi. Tällainen viljelytapa kavensi rankasti luonnon biodiversiteettiä ja kulutti siitä kasvuvoiman nopeasti.

Kun metsä ja maaperä uupuivat asutuksen ympäriltä, väestö siirtyi eteenpäin. Slaavit (R-M458) suuntasivat idän suuntaan uudelle hedelmällisille ja helposti viljelyyn valjastettavalle maa-alueelle. Käytöstä pois jäänyt entinen alue alkoi metsittyä uudelleen kannoista tai siemenistä. Perästä seurasi seuraava slaavien asutusaalto. 

Euroopan metsien historiassa on erotettavissa kaksi intensiivistä metsänraivausjaksoa. Ensimmäinen oli vuosina 500-800. Tuo oli ajanjakso jolloin slaavit etenivät itään samalla rusastuen voimakkaasti.

Euroopan metsät

Metsiä hyödynnettiin tämän lisäksi ajamalla sinne kotieläimet. Sikojen ohella metsissä pidettiin suurta karjaa kuten nautoja sekä hevosia, Muodostui metsälaitumia, millä oli selvästi kielteisiä seurauksia metsien ekosysteemille. Toisin kuin siat, jotka säilyttivät metsän luonteen, suuret kotieläimet tuhosivat puita. Ylilaidunnettuna metsät muuttuivat nopeasti pensaikoksi.

Erityisen tuhoisaa metsille oli lampaiden ja vuohien laiduntaminen. Etenkin vuohet tuhosivat vanhoja puita kiipeilytaitojensa ansiosta. Tästä syystä esimerkiksi germaanit olivat kieltäneet vuohien laiduntamisen omissa, varhaisissa metsäsäännöissään. 

-----------------------------

Kolme sataa vuotta kestäneen vahvan laajenemisen myötä slaavit saapuivat Dneprille, jossa he kohtasivat boreaalisella eli havumetsävyöhykkeellä  Ugrilaisen  kulttuurin. Intensiivinen metsänraivaus rauhoittui näin kolmen vuosisadan ajaksi.

Dneprin eteläpäässä Antesit kohtasivat Magyarsien eli nykyisten Unkarilaisten esi-isien asuttamat alueet. Ei ole tietoa siitä kuinka sopuisasti heimojen kohtaaminen 800-luvun alussa tapahtui. Joka tapauksessa slaavit asettuivat asumaan nykyisen Kiovan ympäristöön. Aikaa myöten Magyarsit väistyivät lännen suuntaan samalla slaavilaistuen geneettisesti. 

Dneprin kauppareitti

Slaavien (Krivitšien ja Sloveenien) asutus laajeni Dneprin jokireittiä seuraten pohjoiseen. He kohtasivat havumetsävyöhykkeen tuntumassa Suomalais-Ugrilaisiin lukeutuneita tšuudeja. Tsuudien lisäksi Laatokalta etelään asui monia muitakin Suomalaisia ja Balttilaisia heimoja. Siellä asui Eestiläisiä, Vepsäläisiä, Merjalaisia, Muromalaisia, Mordvalaisia, Liiviläisiä, Vatjalaisia, Olhavan Tsuudeja, Meštšeralaisia ja Inkerikkoja.

Jokireittiä pohjoiseen jatkamalla ohi Suomalais-Ugrilaisten Ljubsan linnoituksen (myöhemmin Laatokanlinna / Aldeigjuborg) saavuttiin suurelle Laatokka-järvelle. Laatokan järven pohjoisosassa oli Karjalaisten Käkisalmen linnoitus. (Sittemmin Karjalaiset rakensivat vielä Viipurin- sekä Tiurinlinnan). Pohjoisesssa asui lisäksi Lyydiäläisiä ja Aunuksen Karjalaisia ja Toimalaisia,  Suomalaisia ja Taipaleentakaisia Tsuudeja.

Keskiaikaiset, eli vuoden 814
eurooppalaiset valtiot

Slaavit asettuivat omiin kyliinsä. Eikä aikaakaan kun alkoi tulla riitoja muiden kanssa siitä kuka päättää kylien välisissä riita-asioissa. Jokaisella heimolla oli tietenkin hyvät perustelut sille miksi juuri heidän tulisi päästä määräävään asemaan. 

Noihin aikoihin jokireitillä Laatokalta etelään liikkuivat pitkäveneillään myös Ruotsit. He olivat kauppamiehiä, jotka tutkivat uusia kauppareittejä sekä mahdollisia kauppa-asemien sijainteja. Myöhemmin Ruotseja on kutsuttu myös Viikingeiksi. Slaavit kutsuivat heitä Varjaageiksi (Suomalaisia mukaillen Ruotsit > Rusit).

Kylät onnistuivat lopulta istumaan yhteiseen neuvottelupöytään. Ruotsien kauppamiehet toimivat välittäjinä. Kylät sopivat vihanpidon lopettamisesta. 

Dneprin allas yhdennäksellä vuosisadalla

Näihin aikoihin noin vuonna 950 perustettiin Novgorodin kaupunki. Siitä kehittyi parin sadan vuoden kuluessa useiden kulttuurien ja kansojen tasavalta jonka tunnuksena veche (vetše)-kello. Se oli Pihkovan ohella toinen keskiajan tasavalloista. Siis jo aikaan ennen Länsi-Eurooppaa! Novgorodilla oli oma kieli ja kirjastolaitos. Nogorodin kaupunkivaltiosta on löydetty tuohikirjeitä, jossa itämerensuomea tavataan ensimmäistä kertaa kirjallisessa muodossa.

Slaavit jatkoivat kaskivijelytekniikkaa käyttäen ja jokia seuraten itään. Toinen metsänraivausjakso Euroopassa koettiin noin vuosina 1100-1300. Kaksi sataa vuotta Novgorodin perustamisen jälkeen vuonna 1150 esiintyy ensimmäistä kertaa maininta Moskovasta. 

Muualta tulleet slaavit perustivat Moskovan (alkunperin majatalo/kartano) Suomarais-Ugrilaisten asuttamalle alueelle, vajaan kuudensadan kilometrin päähän Nogorodista itään. Tuolla suunnalla vaikutti Suomalais-Ugrilaisista kansoista Permit, joihin kuuluivat esimerkiksi Komit ja Udmurtit

Slaavien paikalliseksi kaupan keskukseksi laajennut Moskovan kaupunkivaltio sijaitsi jokien suhteen edullisella paikalla Mustajoen varrella. Joki yhtyy Oka-jokeen ja tämä puolestaan Volgaan ja se johtaa Kaspian merelle. Ympäröivät metsät ja suoalueet tarjosivat asukkaille hyvän suojan. Yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa oli kuitenkin tärkein tekijä, joka turvin slaaviasutus pääsi kasvamaan rauhassa. Mongolit nimittivät Moskovan suuriruhtinaat ja myönsivät heille oikeuden verottaa ympäristöään.

Moskovaa hallittiin läpi seuraavien vuosisatojen itsevaltaisesti. Estottoman irstas ja julma itsevaltaisuus kiteytyi Iivana IV Julman hallituskaudella (1547–1584). Iivana esimerkiksi saattoi teloituttaa niin kansaa kuin ylimyksiään pienimmästäkin vastarinnasta. Hän saattoi tappaa ihmisiä sadistisesti kiduttaen. 

Ei ole tiedossa tunsiko Iivana Italialaisen poliittisen filosofin Niccolò Machiavellin kirjoittaman kirjan, Ruhtinaan. Kirja julkaistiin vuonna 1532 viisi vuotta Machiavellin kuoleman jälkeen. Olipa Machiavelli Iivanalle tuttu tai sitten ei Venäjän historiassa on joka tapauksessa edetty seuraavat viisisataa vuotta tyylipuhtaasti Machiavellin opein.

Kansan pitämiseksi tiukasti kurissa Iivana perusti 1565 Oprichninan. Järjestelmään muodostettiin Venäjän historian ensimmäinen salainen poliisi, pahamaineinen Oprichnik. Opritšnikeilla oli mitätön koulutus ja ne oli palkattu köyhistä oloista. Ivanalle uskollisuuden valan tehtyään ne pukeutuivat mustaan ja ratsastivat mustilla hevosilla. 

Opritšnikien tunnus oli koiranpää hevosen kaulassa sekä lyijypainoin varustettu solmuruoska, vertautuen luutaan. Tällä haluttiin kertoa että ne purevat ensin kuin koirat ja sitten lakaisevat kaiken tieltään. Ne hallitsivat kauhulla ja terrorilla. Erilaisia ​​kidutusmenetelmiä, olivat esimerkiksi neljästys, keittäminen, paahtaminen sekä paahtaminen avotulella pylväisiin sidottuina. Tietenkin unohtamatta ruoskintaa painoilla varustetulla solmuruoskalla.

 

Vuonna 1570 Iivana Julman määräyksestä Opritšnikit tuhosivat hieman aiemmin Moskovaan liitetyn Novgorodin kaupunkivaltion. Kaupunki hävitettiin kartalta erityisen verisesti ja esimerkiksi sen kirjastot tuhottiin täydellisesti. 

Vaikka Iivana ei ollutkaan penaalin terävin kynä, hän ymmärsi sen että kynä saattoi olla miekkaa vahvempi. Oli paras pyyhkiä Novgorodilaisilta menneisyys ja antaa heille tilalle uusi. Opritšnikit siirtyivat hallitsemaan Novgorodin alueita ja aiemmin niin vauras ja hyvin toimeen tullut alue alue vaipui suureen köyhyyteen.

Vuonna 1572 Iivana Julma sääti Venäjälle liikkumista rajoittavia lakeja. Lännessä kehitys oli täsmälleen päinvastainen. Rajoitusten johdosta talonpojat Venäjällä ajautuivat maaorjuuteen sillä enää ei ollut vapautta vaihtaa asuinpaikkaa. Alustalaiset perheineen olivat tilaan kuuluvaa omaisuutta. Valtio tai yksityiset ylimykset omistivat kaiken viljellyn maan. 

Hyväntahtoisen pajarin tai dvorjin alaisuudessa olevien sielujen olot saattoivat parhaimmillaan muistuttaa läntisen maailman talonpoikia. Pahimmillaan olot olivat saatalliset. Mitä enemmän alustalaisia tilalla oli, sitä enemmän se tuotti ja sitä suurempi oli tilan arvo. Ilman niitä ei tilalla ollutkaan mitään arvoa. Maanomistajat saattoivat keskustella keskenään 

- minulla on 200 sielua, montako sielua sinulla on? 

- minulla on 300 sielua. 

Maaorjuuden evoluutiossa älyllisten taitojen kehittyminen ei ole suotavaa, pikemminkin päinvastoin ja siksi oli edullista eliminoida systemaattisesti viisaimmat. Lopputuloksena isosta osasta kansaa kehittyi hyödyllisiä idiootteja (Русская рулетка) jotka toistavat kovaan ääneen "viisaan" johtajansa haluamaa kertomusta.

Tästä tulikin taas mieleen. Vankeudessa, orjuudessa ja yksinvaltaisissa järjestelmissä väestölle kehittyy ovela varastamisen kulttuuri. Nykypäivän läntisissä kulttuureissa jos työntekijä osoittautuu varkaaksi on se työnantajalle valtava tappio. Jos työntekijä osoittautuu tuon lisäksi vielä älykkääksi, on menetys moninkertainen! 

Maaorjuuden Venäjällä varastamisesta puolestaan tuli hyväksytty maan tapa, kunhan pidättäytyi varastamaan asemansa rajoissa. Työläinen voi varastaa vähemmän ja johtajalle oli hyväksyttyä ryöstää enemmän. Tapa on säilynyt näihin päiviin asti ja osaltaan avaa ymmärrystä venäläiseen kulttuuriin.

Taiteilijat Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski kirjoissaan, Ilja Repin tauluissaan tai Alexander Pushkin runoissaan ovat esimerkiksi tavoittaneet venäläisten sielunmaisemaa myös hyvin. Venäläiset ovat hyvin tunteellista kansaa. Suu ja kädet heiluu mutta suma vaan seisoo.

Maaorjuus Venäjällä kesti kolmesataa vuotta. Suurin osa Venäläisistä oli maaorjia vuoteen 1861 saakka. Vapautuksen tapahtuessa valtion ja ylimysten, tiloille kuului jotakuinkin yhtä suuri lukumäärä talonpoikia, yhteensä noin 46 miljoonaa maaorjaa! Noihin aikoihin perustettiin jälleen salainen poliisi Ohrana, mutta se kaatui pian korruptioon.

Volgan lautturit Ilja Repin

Venäläisten kurittaminen ei suinkaan loppunut tähän. Maaorjuuden päättymisen jälkeen kansa pidettiin kovassa kurissa ja nuhteessa gulag-pakkotyöleirijärjestelmän avulla. Ojennusleirille saattoi joutua mielipiteen vuoksi. Leirit olivat osa Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin NKVD:n toimintaa. 

Se hallinnoi maan noin 30 000 gulag-ojennustyöleiriä. Tarkkoja lukuja vankien määristä ei koskaan julkistettu, mutta tutkijoiden keskuudessa on yksimielisyys 14 miljoonasta vankileirillä vangittuna käyneestä vangista. Heistä työleirillä kuoli vajaat kaksi mijoonaa vankia.

John Locken aloittama ja sittemmin Jeremy Benthamin edelleen kehittelemä liberaalinen filosofia nousi länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa johtavaksi suuntaukseksi. Rosseaun alulle laittama romanttisen sankarifilosofia innosti taas tsaarin Venäjää. 

Saksalainen filosofi Karl Marxin jalosti liberalismia voimakkaan polittisesti omaan suuntaansa. Kuin kohtalon ivaa Slaaveja halveksineen Marxin ajama yhteiskunnallinen vallankumous toteutui juuri Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917. Hyvin pian maassa kuitenkin palattiin ordotoksiseen teologiaan. Kirkon tilalle tuli ainoastaan puolue ja sen johtaja Josif Stalin.

Syntyään Georgialainen Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin ihaili suuresti Iivana Julmaa ja näki äärimmäisen väkivaltaisen ja oikukkaan tsaarin elämässä yhtäläisyyksiä omaansa. Stalin samastui Iivanaan jopa siinä määrin, että allekirjoitti salaisia sähkeitä avustajilleen Ivan Vasiljevitšin nimellä. Iivan Julman johtama ja seitsemän vuoden ajan kansaa terrorisoinut opritšnikki oli Stalinille edistyksellinen armeija. 

Iivana Julman tapaan Stalin vainosi omaa kansaa. Stalinin vainoissa kuolleiden tarkkaa määrää on vaikea tietää. Eri lähteissä heitä on arvioitu olleen jopa 7,5–14,0 miljoonaa ihmistä. Vuosina 1932–33 lähes neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli nälkään Stalinin käynnistämän pakkokollektivisoinnin seurauksena. Stalin ja Neuvostoliiton ylin johto eivät tehneet tuolloin elettäkään estääkseen syntynyttä katastrofia.”

Toisen maailmansodan vaikeimmissa vaiheissa Stalin luki huolellisesti Aleksei Tolstoin kirjoittamaa näytelmää Iivana Julma. Kirjan kanteen diktaattori oli raapustanut useaan kertaan sanan ”opettaja”. Stalin hallitsi Neuvostoliittoa lähes 30 vuotta aina kuolemaansa 1953 saakka. Pääpiirteissään Stalinin luoma järjestelmä säilyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991 saakka.

----------------------

Vladimir Putin on syntyään Leningradista. Vladimirin vanhin veli Albert oli kuollut hinkuyskään jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja paljon ennen Vladimirin syntymää. 

Vladimirin isä oli muistellut tapahtumia sodassa. Isällä oli ollut tiukka tilanne saksalaisten ajaessa salaisen poliisin NKVD:n tuhoamispataljoonan ryhmän nurkkaan. 

- Vain pari henkilöä, mukaan lukien isäni onnistui murtautumaan saarrosta. Sitten jahtaaminen jatkui. Isä hyppäsi suohon ja hengitti onton ruo'on läpi, kunnes koirat kulkivat ohi". 

Vain neljä 28 miehestä selvisi. 

Vladimirin isä palveli toisessa maailmansodassa jalkaväessä Leningradin piirityksessä. Palattuaan taisteluun hän melkein räjäytti jalkansa irti saksalaisesta kranaatista, ja oli vammainen koko loppuelämänsä. Hän työskenteli sodan jälkeen tehtaassa. 

Vladimirin äiti oli asunut Leningradissa kaupungin saarron aikaan. Tuolloin häneltä oli kuollut lapsista toinen, Victor kurkkumätään. Äiti oli syvästi uskonnollinen Ordotoksi. Sodan jälkeen hänkin oli tehdastyöläinen. Kumpikin vanhemmista halusivat unohtaa sodan kauheudet ja jatkaa vain elämäänsä ilman kaunaa, Vladimiristä se oli kummallista.

Vladimir asui vanhempiensa kanssa Leningradissa Baskov Lanella talo nro 12:n viidennessä eli ylimmässä kerroksessa kahdenkymmenen neliön huoneessa. Neljä aikuista ja kaksi lasta asuivat soluhuoneistossa, jossa ei ollut kuumaa vettä, kylpyammetta tai wc:tä. Vladimirin syntyessä vuonna 1952 äiti oli ollut 41 ikäinen. Aineellisen puutteen sijasta Vladimir sai ainoana lapsena kaiken huomion.

Vladimirin isoisä Spiridon Ivanovitš Putin oli taitava kokki. Hän oli ollut ensin Leninin ja sitten Stalinin henkilökohtainen kokki. Se ei ole pieni saavutus täällä salamurhien ja kaksoisroolien luvatussa maassa. Uransa loppuaikana hän toimi vielä Nikita Hruštšovin kokkina, kunnes jäi eläkkeelle 80 vuotiaana vuonna 1959. Samaan aikaan alkoi Nikitan uran alamäki. Myöhemmin niin Leninin kuin Stalinin kuolemasta on esitetty epäilyjä etteivät ne olisi olleet luonnollisia.

Ukki kertoili sankaritarinoita pojanpojalleen, joka ihaili suuresti isoisäänsä. Spiridosta on sanottu että hänet oli koulutettu NKVD:ssa (KGB:n edeltäjä). Vuonna 1962 ilmassa leijui kylmän sodan luoma ydinsodan uhka. Vladimirin idoli Spirido kuoli vuonna 1965 pojan ollessa 12 vuotias.  

Lapsena Vladimir saattoi viihtyä tuntikausia jahdaten ja kiduttaen rottia kepillä porraskäytävässä. Epäilemättä hänelle oli tuttuja myös rotanmyrkyt. 

Lähistöllä sijainneesta koulusta ja opiskelusta Vladimir ei välittänyt. Hän myöhästyi tunneilta säännöllisesti. Pienikokoinen poika veltelehti mieluummin kadulla joutuen usein ongelmiin. Ongelmista selviämiämiseksi hän oppi kertomaan satuja uskottavasti (patologinen valehtelu). Isä yritti saada poikaa ruotuun vitsan voimalla. Myös opettaja vieraili Putinien kotona keskustelemassa pojan huonosta kouluasenteesta. Isä vastasi: Minkä minä sille voin. En minä voi poikaa henkihieveriin asti kurittaa.

Vladimiristä kehittyi asuinalueensa häirikkö. Tuon aikainen kaveri on muistellut Jos joku ikinä loukkasi häntä millään tavoin, Volodja kävi heti kiinni, raapi ja puri sekä repi tukkaa tupsuina. Hän teki mitä tahansa, jotta kukaan ei olisi koskaan päässyt nöyryyttämään häntä millään tavalla. Vladimirin lapsuuden taipumukset on yhdistetty psykopaattisiin ominaisuuksiin.

Isän suosituksesta poika aloitti 12 vuotiaana nyrkkeilyharrastuksen. Saatuaan ensimmäisen kerran kunnolla pataan (nenä murtui) hän siirtyi Samboon. 15-vuotiaana vuonna 1968 Vladimir näki Vladimir Basovin ohjaaman neliosaisen televisiosarjan Kilpi ja miekka. Sarja kertoo Neuvostovakoojan seikkailuista toisen maailmansodan pyörteissä. Tuolloin Vladimir omien sanojensa mukaan päätti tulla vakoojaksi. 

Hän kävi 16-vuotiaana tarjoutumassa töihin KGB:n toimistossa. Vladimir käännytettiin takaisin kotiin vastaamalla, että KGB:hen ei pääse pyrkimällä vaan sinne kutsutaan. Vladimirin tivatessa edelleen kerrottiin taloon otettavan vain armeijan tai ylemmän korkeakoulutukinnon kautta. Putin ei halunnut armeijaan. Kysymykseen mikä olisi toivottavin opiskeluala hänelle vastattiin laki. Siitä alkaen oikeustieteen opinnot Leningradin yliopistossa olivat selvä tavoite. 

Vladimir jakoi isän ja äidin kanssa saman asunnon 23 vuotiaaksi asti, kunnes hän aloitti KGB:ssä. Samalla hän alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa. 

Vladimir opiskeli ja palveli vuodesta 1975 alkaen Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin KGB:n tiedustelu-upseerina Leningradissa. Putin koulutettiin lailliseen että laittomaan tiedusteluun. Oman kertomuksensa mukaan KGB:n Red Banner-instituutissa hänelle annettiin peitenimi Platov. Putin oli myöhemmin opetusosaston johtaja, jatko-opiskellen samalla saksaa. Tuonaikaisessa henkilökansiossa Putinin sanottiin olevan "ahkera, kurinalainen ja tunnollinen työntekijä". 

Tosin Putinissa todettiin myös yksi vakava puute: hän ei tunne pelkoa. Vaaran uhatessa pidettiin parempana olla pelkotilassa koska pelko lisää adrenaliinin eritystä ja auttaa reagoimaan paremmin.

Vuonna 1983 Vladimir meni vihille kielitieteilijä ja lentoemäntä Ljudmila Shkrebnevan kanssa. Iloa pilasi ilmassa leijunut ydinsodan uhka. Vuodesta 1985 alkaen saksaa puhunut Vladimir toimi KGB:ssä Dresdenissä Itä-Saksassa. Perheeseen syntyi samana vuonna Maria (Masha) ja vuoden päästä Jekaterina (Katya). 

Myöhemmin Ljudmila on muistellut miehensä olleen varsinainen kotityranni, jonka mielestä naisen kuuluu hoitaa kaikki kotityöt. Putin oli myös kärkevä arvostelemaan vaimonsa valmistamia ruokia. Vladimirin ainoa kotitehtävä oli lasten vieminen lähellä sijainneeseen hoitopaikkaan.

Dresdenissä Putinin kantakapakka oli parin ratikkapysäkin päässä KGB:n talosta. Hämärä pieni kuppila Bierbar am Thor sijaitsi elementtitalossa pommitetun kaupungin historiallisessa keskustassa. On luultavaa että samassa paikassa Putin tapasi ostamalla tai kiristämällä hankittuja KGB:n kätyreitä. 

Kätyrit hankittiin Bellevue-hotellista. Ulkomaalaiset saatoivat Dresdenissä ollessaan majoittua ainoastaan tässä Stasin valvomassa hotellissa. Sen ravintolat, baarit ja huoneet olivat täynnä kameroita ja mikrofoneja. Stasi oli järjestänyt paikalle prostituoituja houkuttelemaan vieraita. Hotellihuoneen tapahtumat kuvattiin. Ne toimivat myöhemmin kiristyksen välineinä.

Vähän aikaa Berliinin muurin murtumisen jälkeen, 5. joulukuuta 1989, joukko saksalaisia ​​mielenosoittajia yritti hyökätä Angelikastrasse 4:n varrella sijainneeseen Neuvostoliitttolaisten KGB:n päämajaan. He etsivät arkistoja. 

Putin sai yleisön hajaantumaan kiihtyneenä uhaten  "Älkää yrittäkö väkisin tunkeutua tänne. Toverini ovat aseistettuja ja heillä on oikeus käyttää aseitaan hätätilanteessa". Väkijoukko perääntyi ja Putin poltti suuren määrän salaisia ​​operatiivisia asiakirjoja residenssin uunissa. Tammikuussa 1990 Vladimir päätti työmatkansa DDR:ään ja palasi Leningradiin. Tuon jälkeen romahti Neuvostoliitto. Päättyi Afganistanin verinen miehitys.

Neuvostoliiton etninen kartta.

Monet Neuvostoliittoon pakkoliitetyistä osavaltioista itsenäistyivät nopeaan tahtiin. Ne alkoivat toteuttaa omaa alkuperäistä kulttuuriaan. Neuvostoliiton kulttuurissa jalostettu Homo Sovieticus-geeni joutui taipumaan (mutta hetkeksi).

Venäjän etninen kartta.

Vuonna 1993 perustettu Venäjän federaatio koostettiin 83 liittovaltiosta. Nämä liittovaltiot sisältävät slaavien lisäksi peräti 160 erilaista etnistä ryhmää!

Venäjän osavaltiot 1993.

Putinin palasi Saksasta tultuaan yliopistoon ja väitöskirjassaan hän esitti Venäjän taloudellisen menestyksen riippuvan viime kädessä energiavarojen hyödyntämisestä. Lapset jatkoivat saksankieliseen lukioon ja sieltä Pietarin valtionyliopistoon. Maria opiskeli biologiaa ja Katerina oli Aasian opinnoissa. Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak palkkasi Putinin yliopistolta ulkomaankauppaan liittyviin tehtäviin.

Putin käynnisti ja johti monia suurhankkeita, kuten Pietarin sataman uudistus. Putinin toiminnasta esitettiin korruptiosyytteitä ja sakandaaeja. Vuonna 1996 Anatoli Sobtšak hävisi likaiseksi nimitetyn Pietarin pormestarivaalin. Samalla Vladimir Putin päätti erota Pietarin varapormestarin tehtävistä. 

Putin muutti perheineen vuonna 1996 Moskovaan. Vladimir aloitti työt ylitarkastajanvirastossa. Jo vuoden päästä hänet nimitettiin viraston johtajaksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin presidentinkanslian varahallintopäälliköksi.

Putin nousi vuonna 1998 yllättäen Boris Jeltsinin nimittämänä FSB:n johtoon. Boris Skuratov toimi tuollin valtakunnansyyttäjänä. Hänellä oli käynnissä tutkinta hämäristä kaupoista ja korruptiosta Jeltsin lähipiirissä. Eikä aikaakaan kun kansallisella televisiokanavalla esitettiin videonauha. Siinä valtakunnansyyttäjä oli alastomana sängyllä kahden prostituoidun kanssa. Putin vakuutti videon olevan aito. Näin hän nousi ensimmäistä kertaa kansalliseen julkisuuteen.

Jeltsin nosti Vladimirin FSB:n päällikön paikalta pääministeriksi vuonna 1999. Jo muutaman viikon kuluttua hänen valinnasta Venäjää ravisteli kerrostaloräjähdysten sarja jossa kuoli satoja viattomia ihmisiä. Vladimir syytti iskuista tshetsheeniterroristeja. Tätä käytettiin perusteluna sodan julistukselle. Myöhemmin on näytetty toteen että räjähdykset olivat järjestetty provokaatio. Hankkeen toteutti FSB Putin johdolla. 

Sotainnostus nosti tuntemattoman nuoren poliitikon Putinin nopeasti kansansuosioon. Sairastelevaksi tullut ja alkoholin kanssa ongelmiin joutunut Jeltsin nimitti Putinin virkaatekeväksi presidentiksi. Vuoden 2000 vaaleissa Putin sitten äänestettiin Venäjän presidentiksi. 

Kymmenen vuotta aiemmin Neuvostoliiton romahtaessa  harvat ja valitut olivat päässeet hankkimaan yksityistettyjä valtion suuryrityksiä pilkkahintaan ja osittain epärehellisin keinoin. Kymmenen vuoden kuluessa bisnekset olivat alkaneet luistaa hyvin. Vladimir otti näin muodostuneen oligarkkien joukon hallintaansa koko uransa ajan menestyksekkäästi käyttämällään keinovalikoimalla eli kiristys, uhkailu ja lahjonta. Mikäli edellä mainitut eivät toimineet viimeisenä keinona oli lisäksi käytössä eliminointi.

Tämän joukon avulla Putin alkoi luoda kansainvälisiä yhteyksiä opinnäytetyönsä mallin mukaisesti. Näin aloitettiin esimerkiksi kehittää kaasuputkihankkeita, öljyn vientiä ja 35% osuus maailmalla toimivista ydinvoimaloista. Talous nousi hieman myös kansalla ja se takasi kansansuosion. Vuonna 2003 Putin sai tytön tuolloin kerrossiivoajana työskennelleen Svetlana Krivonogikhin kanssa.

Putin jatkoi kärsivällisesti vuosikausien ajan. Lännelle muodostettavan energiariippuvuuden ansiosta hän arveli saavansa länsivallat "judo-kielellä" kuristusotteeseen. Vuonna 2008 tuli kaksi kautta täyteen ja hänen piti siirtyä yhden kauden ajaksi pääministeriksi. Noihin aikoihin aloitettiin salaisen palatsin valmistelutyöt Mustan meren rannalla Gelendžikissä. Putin toimi hankkeessa salanimellä Mihail Kalinin.

Vladimir teki myös suhdetöitä ja hänen uutisoitiin olevan menossa vihille tuoreen tyttöystävänsä Alinan kanssa, mutta uutinen peruttiin. Putin piti myös tiiviisti yhteyttä rikollisiin piireihin ja muisti ukin opetukset ruoista sekä juomista. Putinilla lukeekin ukin kuvassa "muista!" Vuonna 2012 hän siirtyi takaisin presidentiksi.

Putinit ilmoittivat avioerosta vuonna 2013. -Emme käytännössä koskaan nähneet toisiamme. Kummallakin oli oma elämänsä Putin muisteli myöhemmin. Vladimir jatkoi peliä aikuisten lastensa ikäisen Alina Kabajevan kanssa. Hän on 31 vuotta Putinia nuorempi.

Vladimir johti valtiota yhä auktoritäärisemmin Neuvostoliiton ja Stalinin hengessä. Syksyllä 2014 Alina siirtyi Venäjän kansallisen mediaryhmän (NMG) johtoon. Tuosta alkaen yhtiöstä on kehittynyt Putinin sanoman kansallinen äänitorvi. 

Putinin kädet ovat kerrostaloräjähdysten jälkeen olleet yhä pahemmin veressä, kuten on nähty Tsetseniassa, Georgiassa sekä vuodesta 2014 alkaen Ukrainassa. On ajauduttu toiseen kylmään sotaan. 

On myös väitetty että vuonna 2015 Alina synnytti Putinille kaksostytöt Sveitsissä. Tämän jälkeen olisi tullut vielä kaksi poikaa. Vuonna 2018 tuli 6 vuotiseksi venytetty presidenttikausi täyteen ja Vladimir valittiin uudestaan. 

Viimeisimpänä Putin käynnisti vuonna 2022 helmikuun 24 päivän hyökkäyksen, joka on hänen pakko-oireisen kahdeksan vuotta kestäneen konfliktin loppunäytös. Taas mitataan edustuksellisen demokratian ja totalitarismin voimaa. 

Venäjä ei ole tehnyt tilinpäätöstä menneisyytensä kanssa, kuten esimerkiksi Saksa. Sen tekemisessä sillä on Putinin Venäläisessä ruletissa (Русская рулетка) edessään vielä pitkä ja kivinen tie. Kuten vanhassa sananlaskussa sanotaan: ensin oli uho sitten tuli tuho. Kansainvälisessä oikeudessa tullaan näkemään Putin sekä hänen kanssarikolliset osallisuudestaan kansanmurhiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Hyväksyessään rikokset Venäjän kansa on tässä osasyyllinen. Kuinka paljon, se tullaan vielä näkemään.

Koska ikuista impeeriumia ei ole vielä keksitty, tässä shakissa saattaa käydä lopulta myös niin, että Berliinin muurin kaatumisesta alkanut Neuvostoliiton romahdusprosessi jatkuu edelleen. 

Neuvostoliiton impeeriumin romahdus.

Entäpä jos Venäjän nykyiset 160 etnistä ryhmää ja niiden muodostamat 83 liittovaltiota alkavatkin haluta perustaa omia, itsenäisiä ja kansan demokraattisesti (Демократия) johtamia valtioita? Silloin kahlehdittu kansa saattaisi päästä lopulta vapauteen ja vetše alkaisi soida uudestaan?

Luultavinta kylläkin on ettei mitään sisällissotaa eikä hajoamista tule. Venäjä vain pikku hiljaa näivettyy ja kleptokratia jatkuu kuten on ollut alusta asti. Silovikit pysyvät vallassa ja Euroopan naapurina toimii samaa epävakaa mafiavaltio kuten tähänkin saakka. Kansaa pidetään hallinnassa esimerkiksi oikeusjutuilla.

Itseasiassa Moskova on jo alunperin perustettu petoksella. Tuolloin 1100-luvun alkupuolella Pajari Stepan Kutško omisti Moskovan majatalon. Hänet tapettiin ja hänen majatalonsa varastettiin. Talon ympärille perustettiin (rosvo)kartano. Kartano ympäröitiin paaluaidalla ja kartanosta kehittyi paikallisen kaupan keskus. Vuosisatojen aikana kaupunkivaltioksi kasvaneena Moskova laajensi alueitaan idästä tulleiden Mongolien tuella ja niiden vasallivaltiona.

Bigsby ja kielenvaihto

Jotkut ovat tuskailleet bigsbyn kielenvaihdon kanssa että on kyllä tosi vaikeaa vaihtaa kielet. Koko ajan vaan irtoaa peräkappaleesta. Työtä helpottamaan on jopa keksitty oma työkalu. Voin kertoa että ainoat työkalut mitä tarvitset löytyvät useimmalta soittajalta omasta takaa. 

Ne ovat capo ja kärkipihdit. Kärkipihdit löytyvät useimmista "monitoimityökaluista" eli kansanomaisesti leathermanista. Ensimmäiseksi tehdään taivutus kielenpäähän. Kärkipihdeillä otetaan kieli noin 3 mm puristukseen kielen päätyrullasta.

Kärkipihtien kiinnityskohta.

Seuraavaksi tehdään 90 asteen taivutus eli suorakulma. Kun katsotaan päätyrullasta läpi se osoittaa kielen suuntaan. Pujotetaan kieli tallasta peräänpäin ja Bigsby B7-mallissa ensi poikkirullan ali ja sen jälkeen yläkautta kiinnittäen kielen päätyrullan tappiin/piikkiin.

Taivutettu kielenpää.

Tämän jälkeen otetaan capo ja puristetaan kieli sen avulla esimerkiksi ensimmäiselle nauhalle. Kieli asetaan sen verran tiukalle ettei pääse irtoamaan itsestään tallan peräkappaleesta. Nyt sinulla on vapaat kädet asetella kielenpää kaikessa rauhassa viritystappiin kiinni. 

Capo on hyvä asennuskaveri.

Uskallan väittää että ennen pitkää saat tekniikan sujuvasti haltuun. Sen jälkeen tuskainen kielten vaihto Bigsby-kampiseen kitaraan vain on kaukainen muisto.  Ja kitaran kielet vaihtuu tarvittaessa nopeammin kuin vaikkapa Stratossa, jos on tarvetta kisata.