Suomi - Suonmaa jääkaudesta historialliseen aikaan

Tasavaltainen Suomi 1917-2017 juhlan lähestyessä on hyvä vilkaista ajassa taaksepäin, että mistä tähän on tultu. Jääkauden päätyttyä nykyisin asuttamamme alue sekä muu Eurooppa on tullut asutetuksi useaan kertaan eri heimojen kerrostumina. Kukapa sitä kotoaan huvikseen lähtee, ja usein kansainvaelluksen syy oli niin kuin vieläkin nälkä. Joskus nälän aiheutti toinen heimo, joskus ilmaston muutos. Sukuaan jäi jatkamaan väki, joka sopeutui parhaiten muutoksiin.

Viimeisimmän jääkauden ollessa suurimmillaan 20 000 eaa. Britteensaaret Keski-Eurooppaa ja Moskovaa myöten olivat jään peitossa. Alppien jäätikön ja Pohjoisjään välissä oli kapea asuttu kaistale nykyisen Ranskan alueella. Altain vuoristossa oltiin tunnettu neula ja reiän teko jo tuhansia vuosia aiemmin. Euroopassa vuoden keskilämpötila oli 8 astetta nykyistä viileämpää. Tuhansia vuosia käytössä olleen tulentekotaidon ansiosta ihmiset kuitenkin pystyivät asuttamaan aluetta. Nykyihmisen myötäavustamana oli neandertalin ihmisrotu kuollut sukupuuttoon jokunen vuosituhat aiemmin. Ruoaksi metsästettiin mm. hevosia, biisoneita jättiläishirviä ja myskihärkiä. 

Edellä mainituista eläimistä hevonen on ainoa joka ei kuollut sukupuuttoon. Tosin se hävisi euroopasta useaksi tuhanneksi vuodeksi. Ihmisellä oli ruoasta kilpailijoina mm. luolaleijonat ja leopardit joiden vähenevät tapettiin alueella yhettömiin. Merenpinta oli 100 metriä nykyistä alempana joten mm. Englannin kanaali sekä pohjanmeri olivat samaa mannerta muun Euroopan kanssa. Saharassa puolestaan oli vehreä savanni.

Noin 10 000 vuotta eaa. Nykyihminen oli saanut syrjäytettyä muut ihmisrodut kun merkit Florensinihmisestä päättyvät. 

Ilmaston alettua lauhtua pohjolassa jään sulaminen kiihtyi lopuaan kohti.  Nykyisen Suomen alueella oli alkuun kuivaa ja viileää. Koivu valtasi vähitellen puuttoman tundran. Mammutit, villasarvikuonot ja muu suur-riista eivät sopeutuneet (evoluution kannalta) nopeaan muutokseen, joten hupenevat kannat tulivat syödyksi lopulta sukupuuttoon. Sapelihammaskissoilla kannat pienenivät saaliiden vähentyessä ja epäilemättä ihminen joudutti katoa. Suomessa on löytynyt mm. Tahkolta mammutin hammas.

Mammutti (Pixabay, N Steffens)

Jääkauden päätyttyä 8600-7600 eaa. Väistyvän jään myötä lännessä alkoi liikkua Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen jousta ja nuolta käyttänyttä Komsakulttuuriksi nimettyä väkeä sekä tulijoita idänsuunnasta jäämeren rannoilta. Pikku hiljaa sulavan jään reunan tuntumassa oli ravinteikasta makeaa vettä joka puolestaan houkutteli äärelleen koko ravintoketjun. Pyydettiin mm. grölanninhylkeitä ja kalaa. 

Samassa vaiheessa Lahden-Orimattilan, Imatran-Joutsenon sekä Karjalan kannakselle tuli pysyvä pioneeriasutusta eli maahanmuuttajia ruoan perässä idästä ja etelästä balttian suunnalta. Suolöytöjen perusteella tiedetään että suo maalaiset käyttivät liikkumisvälineenään esimerkiksi rekeä. Vetäjänä toimi luultavimmin ihmiset. 

Kasvillisuuden puolesta seudut kuuluvat havumetsävyöhykkeeseen. Metsästyksessä käytettiin kvartsikivi- ja liuskekärkisiä keihäitä peuran, hirven sekä villisikojen pyynnissä jotka olivat tuohon aikaan valtavia. Metsästykseen liittyen esimerkiksi hajuja osattiin nimetä tarkemmin kuin nykyaikana. Järvillä liikuttiin kopukoilla eli lautoilla ja ruuhilla ja kalastettiin verkoilla. Asuntona oli turvekota (koti) sekä eräpaikoilla käytettiin puoliksi maassa olevia jurttia. Musiikki oli näille uuden suomaan asuttajalle jo vanha keksintö ja taidetta tehtiin maalaamalla kallioihin punamullalla. 

Orgaanisesta aineesta tehdyt välineet eivät kestä Suomen happamassa maassa kovin pitkään, joten nykypäiviin on säästynyt esihistorialliselta ajalta enimmäkseen kivisiä työvälineitä ja tästä tulee nimitys kivikausi. Se luo ajanjaksosta varsin yksipuolisen kuvan ja parempi onkin käyttää tästä ajanjaksosa nimitystä mesoliittinen kausi. Aikakaudelta on säilynyt myös hieman orgaanista materiaalia ja linkissä oleva sarvi toimii samalla todisteena kaukaisista kauppayhteyksistä jo tuolloin..

Rekiseurue. (Pixabay, Wikilmages)

Kivivälineistä esimerkkinä ovat Savossa mm. kymmenet löydetyt reijälliset pallokivet. Siilinjärveltä Kasurilasta löydetty on koristeltu ja halkaisijaltaan n. 8,5 cm. Näitä on saatettu käyttää painona jäätuurassa, pallonuijina tai heittoaseena eli (eskimoidenkin) linnustusessa käyttämänä bolana tai vasarana. Varmuutta käyttötarkoituksesta ei toistiseksi ole tiedossa. Reikien poraaminen oli joka tapauksessa tuohon aikaan vanha keksintö.

Linnustus oli tärkeä ravinnon lähde. Maahanmuuttajalla oli käytössä hirvensääriluusta valmistetu tuura talvikalastusta varten. On myös löydetty kalaverkko tuohisine kiveksineen ja kaarnakohoineen. Kesällä sisämaan järvillä liikuttiin ruuhilla. Lisäksi käytettiin taitavasti nahkaa, tuohia, sarvia ja kvartsikiveä. Kaikki käytettiin tarkasti hyödyksi. Oli luukirveitä, kivitalttoja, hioimia ja sauvoja. Huulessa oli pihkapurkka,  josta sai myös työkalujen valmistamisessa tarpeellista liimaa.

Asumukset tehtiin korkeammille paikoille. Tuolloin asuttiin 10-20 hengen pyyntikunnissa jolla saattoi olla useita vakituisia leiri- ja asuinpaikkoja jossa asuttiin vuoden mittaan. Paikkaa vaihdettiin vuotuiskierron mukaan siellä missä oli kulloinkin eniten ravintoa tarjolla.

7600-6900 eaa. Ilmaston lämmetessä nykyisen Suomen alueella oli Boreaalinen ja ilmasto kuivaa sekä lämmintä. Mäntymetsät valtasivat maiseman.

Hirvi (pixabay, tpsdave)

Vuosina 6900-4200 eaa. tänne tuli atlanttinen merellinen kostea ja lämmin ilmasto sekä Suomusjärven kulttuuri. Metsittymisen myötä tarvittiin esimerkiksi kirveitä. Niiden valmistamisessa parasta raaka-ainetta oli tuontitavarana tuleva piikivi, josta sai myös keihäänkärkiä. Piikiveä tänne tuli muuttoaaltojen mukana aina muutaman sukupolven ajan kerrallaan. Sen sijaan kvartsi oli koko kivikauden ajan tärkeä paikallinen raaka-aine esineistön valmistuksessa. Nilsiässä Pisan vuorella on muuten tällainen kivikautinen kvartsikaivosluola. 

Pisavuoren kvartsikiviluola eli nykyään pirunluolaksi kutsuttu kikvikauden rakennelma.

Tämän ilmastollisesti suotuisan jakson aikana eteläisen Suomen alueella kasvoi jaloja lehtipuita  esimerkiksi jalavaa ja pähkinäpensasta. Ihmiset levittivät tietoisesti vesipähkinää myös humalaa kasvatettiin. Lämpötila oli samaa luokkaa kuin nykyisin Keski-Euroopassa. Tältä ajalta on joitain suuria riistaeläimiä kuten hirviä ja karhuja esittäviä veistoksia. Veistotaidetta harjoitettiin Itäsuomessa ja Aunuksessa.

Suo. (Pixabay, Skitterphoto)

Maa kohosi voimakkaammin Pohjanlahdella (jonne suuntaan vedet tuolloin pääasiassa laskivat), kuin matalan kohoamisen alueella järvisuomessa. Tämä puolestaan hidasti veden virtausta aiheuttaen runsaasti soistumista ja vielä nykyisin Suomi on maailman soisimpia maita. Liekö suomalaiset silloin alkaneet kutsua kotimaataan suom'maaksi? Tosin kielitieteilijät ovat päätelleet Suomen nimityksen muovautuneen useiden lainausten jälkeen Saamesta (2). 

Suossa on nykypäivänä ajateltuna hyvä puoli se että tässä maailman kolkassa se on ainoa paikka, josta on löydettävissä muinaisten ihmisten orgaanisia jälkiä kuten luuainesta. Tietenkin paikoista joita ei vielä ole kuivatettu pilalle.

Jousella metsästäjä. (Pixabay, Claus_indesign)

Noin 5000 eaa. jälkeen maahan saapui uutuustaito eli saviastioiden valmistus. Käyttötarkoitus niillä on säilynyt noista ajoista näihin päiviin asti täsmälleen samana. Nykyään vain puhutaan keramiikka-ruokailuasiastoista. Tuon aikaista valmistustyyliä, jota on tavattu esimerkiksi kivikauden liikenteen solmukohdassa Sotkamon Kiikarusniemessä lähellä Vuokattia  tai Outokummusta kutsutaan kampakeraamiseksi. Aikakautta sanotaankin kampakeraamiseksi kaudeksi. Veitset eli puukot olivat arkiesineitä. Aikakausi oli väkivaltainen ja yhtä miestä kohti väitetään olleen 17 naista.

Kampakeramiikka on usein liitetty varhaiskantasuomen kieleen(2) joskin viimeisimmän käsityksen mukaan suomenkieli on paljon myöhempää perua.  Astiat olivat usein suippoja joten ne pysyivät hyvin pystyssä liesikiveyksen välissä ruokaa kypsennäessä. Näiltä ajoilta täällä on myös ensimmäiset merkit lampaista. Kotieläiminä ja metsästyskaverina pidettiin koiria (1).

Koiria on voitu käyttää myös rekikoirina jolloin hyvissä olosuhteissa järvien jääkansia pitkin on voitu liikkua pitkiäkin taipaleita. Pohjois-Siperiasta tiedetään koiravaljakoilla kuljettavan jopa 2000 km matkoja 280kg:n kuormalla hyvissä oloissa 15 peninkulmaa (90km) päivässä! Joten välimatkat eivät olleet este vaikutteiden leviämiselle. (1)

Käytössä olivat ansat, kuopat ja loukut. Riistaa oli hirvet, metsäpeurat, majavat ja karhut. Turkisten takia pyydettiin mm. susia kettuja sekä näätiä. Kalastus oli tärkeässä asemassa ja vesillä liikuttiin esimerkiksi haapiolla jota sanotaan myös ruuheksi.

Vainajat haudattiin punamultahautoihin. Punamulta, joka oli tuon ajan ihmisille tärkeä aine valmistettiin rautapitoisesta savimaasta liettäen, sekoitetaen ja polttaen. Savossa sopivaa raaka-ainetta saatiin esim. Kiuruveden Remeskylän Tapanahosta. 

Kalliomaalaus. (Pixabay, Winsker)

4200-2000 eaa. Kampakeraamisen kulttuurin aikana ilmasto muuttui boreaaliseksi eli kuivaksi ja edellistä viileämmäksi. Se oli kuitenkin Suomen nykyistä ilmastoa lämpimämpi ja kuivempi. Osoituksena kaukokaupasta eli vaihtotaloudesta ihmisillä Itäsuomessa oli käytössään itäpreussilaisia alueen meripihka- ja liuskekoruja. 

Noin 3500 eaa. nykyisen Suomen alueelta on löytöjä, esimerkiksi Savonlinnan Pääskylahden kivikautiselta asuinpaikalta on löydety saviruukku sekä savi-idoli. Idoli on samannäköinen kun Pihtiputaan Madenevalta löytynyt. 

Ukrainan suunnasta eurooppaan levittäytyi hevoset käyttöönsä kesyttänyttä väkeä. Toistaiseksi vanhin löydetty kenkä on tuolta ajalta nykyajan Armeniasta Tuon ajan hyvin pelkistettyä ja abstraktia kuvallista ilmaisua on nähtävissä kalliomaalauksissa. Ne sijoittuvat lähes kokonaan sisämaan järvialueelle. Maalaukset tehtiin punamulta (rasvaseos) maalilla. 

Koko kivikauden runsaslöytöisin aika maalauksissa on 3000 eaa jolloin asutus tihentyi sisämaan järvialueelle. Kesällä matkustusvälineenä oli nahkapohjaiset veneet jossa oli suksimainen köli suojaamassa pohjaa. Tuolta ajalta esimerkiksi nykyisen Humppilan seudulta on löydetty toistaiseksi Suomen vanhin mela sekä muita kalastusvälineitä.

(Samoihin aikoihin oli nykyisen Irakin alueella Urukin kaupunki, jossa maksettiin työmiehelle palkka oluena ja palkat kuitattiin savitauluun. Nykyisen Ruosin alueella viikinkien esi-isät harjoittivat viljelyä kesyttämiensä sikojen avulla. Käyttöön heille tuli myös ihmisuhrit. Tapa säilyi tuhansien vuosien ajan aina historiallisen ajan kynnykselle saakka. Ahvenanmaan alueella otettiiin viljelyssä ensiaskeleita.)

Kampakeraamisen kulttuurin jatkumona käyttöön tuli Pöljän asbestikeramiikka. Asbestin avulla astiat kyettiin tekemään huomattavasti ohuempiseinäiseksi. Astioiden kuumuuden kesto oli myös huomattavasti parempi samaten kestävyys jopa 20 kertainen! Astian voi pudottaa kalliolle sata kertaa sen rikkoontumatta. (Savon historia I 1988) Asbesti oli kotoisin Paakkilasta Tuusniemeltä. Asbestin terveyshaitat on tajuttu vasta viime vuosina.

Vaakasalvettu hirsitalo. (Pixabay, jackmac34)

Nykyisen suomen alueella on arvioitu asuneen tuolloin muutamasta tuhannesta reiluun kymmeneetuhanteen keräilijä-metsästäjäkulttuurin ihmistä. Heidän kielenään on voinut olla kantasaame mutta todennäköisimmin sitä edeltänyt nykyään tuntematon kieli. Koko maapallolla ihmisiä on on arvioitu olleen tuolloin reilu 2 miljoonaa henkeä. (2, 183)

Talvella liikuttiin (karvapohja)suksilla ja naiset osallistuvat ruoan hankintaan tasa-arvoisesti. Asumuksina oli nykypäivinä pitkäikäisimpänä hirrestä tunnettu rakennustapa eli pystysalvettu tai sitten paalutettu talo 8m x12m joka laitettiin hiekkamaalle päivänpuoleiselle loivalle rinteelle suojaisaan poukamaan, kapeikon rantaan, joen suulle tai niskalle. Talon katto tehtiin tuohilevyistä. Tulisija oli ulkona talon läheisyydessä. Eräpaikoilla käydessä asumuksena oli kota. Luonnon antimia keräiltiin talveksi tuohi-, nahka- tai saviastioihin. Survomalla säilyi niin puolukat, karpalot kuin lakat. Puvut olivat vielä pelkästään nahkaa.

3000 eaa. aikoihin Perämeren tuntumassa rakennettiiin isoja kivirakennelmia, jota kutsutaan nykyään jätinkirkoiksi eli metelinkirkoksi. Yksi löydös on myös idästä Lieksasta. Rakennelmat rakensi Pöljän keramiikkaa käyttänyt väestö. Rakennelmien käyttötarkoitusta ei ole osattu nykypäivänä selittää kiistattomasti ja siksi ne herättävät yhä keskustelua. Rakentaminen lopetettiin n. 2000-1500 eaa. jolloin olemassa olleet rakennelmat hylättiin myös.

Auringonlasku. (Pixabay, konkarikin)

2500-2000 eaa. tuli muutaman vuoden sisällä luultavasti pohjoissaksan-balttian suunnasta maahanmuuttajien kansanjoukkoa. Samaa väkeä saapui koko Skandinaviaan. Heistä käytetään nimitystä vasarakirves- ja nuorakeraaminen kansa. Täällä väki valtasi asuinpaikoikseen maanviljelyyn edullisimman länsirannikon linjalla Kokkola-Tampere-Virolahti harjoitaen luultavasti paikallaan pysyvää maanviljelyä. Näihin aikoihin suomen varhaiskantasuomeen ilmestyviä lainoja pidetään joko esibalttialaisina tai esigermaanisina (2). Liittyykö nuorakeraamisen väen muuttoliike Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolisilta aroilta lähteneeseen ja keskieurooppaan suuntauneeseen ekspansioon?

Oliko tulijat Arjalaisia ja pilkattiinko heitä nimellä nimellä (maan)-orja? Toimeentulon lisänä heillä oli pienkarjanhoito ja keräily sekä metsästys. Vuohien maitoa käyttävinä heillä oli geeneissä mutaatio jonka ansiosta he aikuisenakin sietivät maitoa. He tekivät talonsa kampakeraamiikan väestä poiketen alaville maille jokien varsille rantojen tuntumassa olleiden niittyjen laitaan. Tästä lähtien Suomessa tunnetaan läntinen ja itäinen kulttuuri sekä geeniperimä. 

Suolaa. (Pixabay, LoggaWiggler)

Hunajaa. (Pixabay, PollyDot)

2000-800 eaa. Suomessa harjoitettiin entisen pyynti- ja keräilyelinkeinon lisäksi peltoviljelyä sekä pienimuotoista kaskiviljelyä viljellen ohraa ja mahdollisesti vehnää. Maanviljelyn myötä opittiin viimeistään suolankäyttö, koska viljatuotteissa ei ole luontaisesti suolaa toisin kuin lihassa. Suolansaanti oli hankalaa. Sitä tuli ehkä nykyisen Itävallan alueelta jossa oli esihistoriallisia suolakaivoksia tai merivedestä sekä suolajärvistä haihduttamalla. Kaikki makea tuli pelkästään hunajasta. Näihin  aikoihin nykyisen Suomen alueella siirryttiin pronssikauteen.

Läntinen vasarakirvaskulttuuri jatkui kiukaistenkulttuurina jossa oli runsaasti kampakeraamista ainesta. 1000 eaa. alettiin valmistaa Itäsuomalaista Luukonsaaren keramiikkaa, joka jatkoi asbestikeramiikan perinnettä. Liikkumiseen kesällä käytettiin limisaumaisia soutuveneitä, jotka koottiin "ompelemalla". Soutuveneet ovat olleet periaatteeltaan samanlaisia noista ajoista lähtien. Kesällä se oli ainoa tapa liikkua pitempiä matkoja ja vieläkin Suomessa on veneitä eniten asukasta kohti.

Tuolle ajalle palautuvia paikannimiä ovat esimerkiksi alkuaan hiihtotaipaleen osaa tarkoittanut Kue'pp (s.188) nykyään Kuopio. Talvileiripaikkaa tarkoittanut Siida järvi jalostui muotoon Siitinjärvi ja tunnetaan nykyään nimellä Siilinjärvi  Pyhää tai rajaa tarkoittava Bassi nykyään on nykyään Pisa. Pientä lahdeketta tarkoittanut Gávva tunnetaan nimellä Kaavi.

Ajalta ovat Suomen ensimmäiset pronssiesineet. Pronssiesineinä maahan alkoi tulla mm. partaveitsiä, pinsettejä. Kaupankäynti perustui vaihtokauppaan ja sana "raha" tarkoittikin alunperin oravannahkaa. Ostokset maksettiin turkiksilla, joiden arvo vertautui oravan-nahka kiihtelykseen.

Lappologit uskovat varhaiskantasuomen alkaneen tuolloin eritytyä kantasaameksi sekä pronssin ja kantauralilaisen kielen mukanaan tuoneiden tulijoiden myöhäiskantasuomeksi (2). Samoihin aikoihin kauden loppupuolella idästä levisi tekstiilikeramiikkaa. Sitä sanotaan myös sarsan-tomitsan keramiikaksi. Keramiikan kuviot tulivat tekstiileistä. Eli vaatemateriaalina käytetty nahka oli saanut täydentäjän viimeistään nyt.

Saviruukkuja. (Pixabay, thomaspedrazzoli)

Viljelyä oli Varsinais-Suomessa, Satakunnassa Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa, joten vaikutteet tulivat niin idästä kuin lännestä. Vakka on vanha viljamitan nimi. Pysyviä viljelypesäkkeitä tunnettiin sisämaassakin mm. Siilinjärvellä mutta järvi-Suomessa viljatuotteet muodostivat nykyistä paljon pienemmän osan päivittäisestä ruoka-aineista. Pääosa tuli kalasta, riistasta metsän antimista sekä kotieläimistä. Tuvassa oli maalattia jonka keskellä tulisija saviarinalla. Rakennuksessa oma tila karjalle. Kotieläiminä tunnettiin lehmä, sika, lammas, vuohi ja taloissa oli kissojakin. Samoihin aikoihin saapuivat ensimmäiset hevoset, joilla matkustettiin reen kanssa järvien jääkansia pitkin.

Suomi. (Pixabay, MarreKrisu)

800 eaa Ilmasto kylmeni Suomessa ja Euroopassa voimakkaasti. Lisäksi oli sateista ja kosteaa. Asumuksina tuolloin käytettiin savutupia ja rakennustapa säilyi tuolta ajalta lähelle nykyaikaa eli 1800-luvun loppuun asti.  Grölannin hylkeet pyydettiin itämerellä sukupuuttoon. Nyös norppaa pyydettiin edelleen. Osa porukasta lähti Viroon.

Luukonsaaren keramiikka liittyy Suomen varhaiseen raudanvalmistukseen. Aikakausi tunnetaan rautakautena. Suomen ensimmäiset rautaesineet ovat itäsuomesta Savukoskelta jossa opittiin jalostamaan rautaa järvimalmista pienissä harkkohyteissä. Taito sinne saapui idästä jokitietä pitkin tarunhohtoisen rikkaan Bjarmian suunnasta. Bjarmian tarkka sijainti on vielä nykyään epäselvä. Länsisuomessa oltiin pitkään tiiviiden yhteyksien johdosta tai ansiosta tuontitavaran varassa. Rautaa käytettiin esimerkiksi keihäissä.

Noista ajoista lähtien tuotettiin sisämaan järvialueilla järvimalmia eli "ruskeaa kultaa" pienissä harkkohyteissä omaksi tarpeeksi ja myyntiinkin esimerkiksi taloudessa erittäin tarpeellisina kirveinä, puukkoina ja sirppeinä. Sepät olivat yhteisön arvostetuimpia henkilöitä.

Tarunhohtoinen Biarmia sekä taipaleentakaisia Tšuudeja veneineen
(Olaus Magnus Roma 1572)

Sirnihtankeramiikan levinnän painopiste on samoilla alueilla alueella.  Liekö noilta ajoilta alkuaan kertomukset Väinämöisestä ja seppä-Ilmarisesta? Asuinpaikkojen läheisyydestä on löytynyt hyötykasvien kuten mausteiden ja lääkkeiksi sopivien yrttien jäännöksiä. Lääkkeenä tiedetään käytetyn suopursua tai myrkyllistä hullukaalia hammassäryn ja reumaattisten oireiden hoidossa. Tuo hallusinaatioita aiheuttava aine on ollut niin ikään käytössä taikureilla eli tietomiehillä kärpässienen ohella.

Ajanlaskun alun aikoihin tuli maahan muuttovirtaa runsaasti balttian-germanian suunnalta. Tämän jälkeen myöhäiskantasuomen uskotaan nykytietämyksen mukaan alkaneen erityä eteläkantasuomen, itäkantasuomen päämurteeksi pohjoiskantasuomen jatkaessa omaa kehittymistään saamena.

Vanhimmat metalleihin ja metallin käsittelyyn liittyvät lainat on esigermaaneilta ja kokonaisuutena vanhoja germaanilainoja on enemmän kuin balttilaisia eli yli puoli tuhatta erityisesti alkaen varsinaissuomen rannikolta. Germaaneilta on lainattu esimerkiksi kalpa, kehto, mallas ja ruhtinas.

Arkipäivän substantiivejä Gooteilta ovat esimerkkinä häpeä, kansa, kuva, lupa ja äiti. Laina-adjektiivejä puolestaan ovat esimerkkinä arka, harras, kiivas, köyhä, raaka, rakas, rikas, upea ja viisas. terveyttä ja tunnetilaa kuvaavia lainoja ovat haava, sairas, tauti, vaiva, vamma, arpi, rupi, vainaja. Kehoon kuuluvina ovat esimerkiksi kuve, lantio, maha, otsa ja parta. Lainaverbejä ovat haluta, hukata, levätä, pyrkiä, ruokkia ja tavata.

Kulttuurisanastona on yhteiskunnan hierarkisuutta kuvaavia armahtaa, hallita, lunastaa, kuningas, ruhtinas, valta ja vartija. Aseisiin viittaa esimerkiksi keihäs, miekka, tuppi ja nuija. Rikoksien sanastoa ovat esimerkkinä varas, tuomita, sakko, murha. Kaupankäynnissä tarvittavia lainoja ovat kappa, kauppa, laina mitta, puntari ja raha. Vaatetukseen kuuluvia lainoja ovat vaate, hame, huopa, paita, lakki, sukka, liina, neula ja lanka. Useat lainasanoista ovat jääneet täällä käyttöön samalla kun ne ovat alkuperäisillä puhuma-alueillaan  myöhemmin muuttuneet toisiin muotoihin.

Kotiin kuuluvia lainoja ovat kattila, kello, malja, pöytä, lukko, naula, rengas, vanne, saha, varsi ja vipu. Rakennuksiin kuuluu tupa, lato, kartano, lattia, liesi, pankko ja laipio. Metallin käsittelyyn liittyvät ahjo, palje, rauta, ruoste, tina ja kulta ovat lainasanoja kuten kalastuksessa käytetty verkko. Itse verkkokalastustahan täällä vuosituhansia vanha pyyntitapa. Viljelysanastoa ovat pelto, aura, kaura, ruis, ruko, kuhilas, akana, taikina vierre ja leipä. Kotieläimiin liittyviä esimerkiksi ratas, ohja, satula, kana, lammas, nauta, juusto, teuras, kinkku, ihra, silava, lanta ja tunkio. (2, 160-161)

Maanviljelyn ansiosta maapallon väkiluku oli kasvanut 31 miljoonaan (2, 183)

Tuon ajan esibalttialaista lainaa oleva sanaston perusteella täällä kehittyi tulijoiden vaikutuksesta rakennustaito. Lainoja ovat esimerkiksi hirsi,lauta,seiväs aitta,lava,orsi seinä ja silta. Niin ikään kulkemiseen liittyvä sanasto kuten esimerkiksi ratas, aisa ja kaplas. Myös hihna,rihma, terva ja vaha ovat balttialaista alkuperää kuten myös maatalouteen liittyvää sanastoa kuten esimerkkinä hanhi, juhta, härkä, vuohi, paimen, tuohi torvi ja kasveihin heinä, halme, herne, ohra tai sää kuten esimerkiksi halla, helle, härmä ja routa.

Sosiaalisista suhteista kertovia lainoja ovat esimerkiksi heimo, kaima, morsian, sisar, tytär tai talkoot. Kosketuksen uskotaan olleen rauhanomaista siitä esimerkkinä ruumiinosien sanat hammas (aiemmin pii), kaula (aiemmin sepä), napa ja reisi. Uskomussanastostaesimerkiksi aave, peto ja perkele ovat esibalttian lainaa. (2,153-158). Lainasanojen ansiosta myös tiedetään että Suomen kieli on eräs maailman vanhimmista edelleen käytössä olevista kielistä.

100-luvulta on tavattu ensimmäiset maahan saapuneet Roomalaiset rahat joita vaihdettiin turkiksiin.

300 jaa. lämpimän ilmaston raja kohentui välimereltä nykyisen Pohjois Saksan leveysasteille. Samalla sisämaassa alkoi pysyvän asutuksen suhteen arkeologisesti niukkalöytöisempi jakso. Asutus ei kuitenkaan hävinnyt täysin. Sisämaan väki väheni samaan aikaan kun käyttöön tulivat uhrihaudat läntisen, itäisen ja pohjoisen kulttuurin tuolloisella rajalla? Vaikuttiko Euroopan levottomuudet välillisesti tänne?

Germaniassa ja Skandinaviassa käytettiin riimukirjoitusta. Riimulla tehtyjä tekstejä on tavattu täällä ainakin Vöyrin kivilöydössä, miekoissa, Tuukkalan löydössä vielä myöhään historiallisella ajalla. On myös esitetty ruotsalainen Ove Bergin kirjassa Runsvenska, svenska finska, että joitain Ruotsissa olevia riimukivien kirjoituksia pystyttäisiin tulkitsemaan Suomeksi. Tulevat kauppa-ajankohdat saatettiin sopia kauppiaiden käyttämään riimukirjoitukseen perustuvan kalenterin, riimusauvan (pirkka) perusteella. Nykyisen Suomen alueella Pohjanmaalta on löydetty 400-500 luvun Roomalaisia kultarahoja Soliduksia. Nykyään tiedetään että myös tuohon aikaan oli mahdollista elää sopivissa olosuhteissa 70-vuotiaaksi. Suomalais-Ugrilaiset heimot asuttivat tuohon aikaan valtavan laajoja alueita nykyisen Venäjän alueella. 

Kielitieteilijät uskovat Slaavien, jotka asuivat Veikselin suunnalla balttien eteläpuolella alkaneen ekpansion levittäytyen balttien ohi koilliseen. Tämän myötä heidän itäinen- eli venäläinen haara tuli säännölliseen kosketukseen Suomensukuisten kansojen kanssa tällä havumetsävyöhykkeen rajalla Väinäjoen, Lovattijoen ja Okan latvoilla alkaen noin 600-700 jaa. Noihin aikoihin oli pohjolassa ilmastollisesti hankala kausi.

Muinaisvenäläistä lainaa 600-700-luvulta ovat esimerkiksi saapas, viitta, paltina ja värttinä kuten ruokasanaston lusikka, ravita, kiisseli ja piirakka. Kotiin liittyvät pirtti, pätsi sekä veräjä. Kulttuurisanaston lainoja ovat uskontoon liittyvät pappi, raamattu, risti ja pakana sekä (alunperin tuomaria tarkoittanut) suntio. Aseita ja työvälineitä ovat esimerkiksi taltta, sirppi, katiska, atrain, tappara ja ruoska. Muusta kanssakäymisestä tulleet lainat ovat esimerkiksi määrä, raja, tavara ja (kauppapaikkaa tarkoittavana) turku. (2, 164-165)

Itämerensuomalaisilla on olemassa myös yhteisiä sanoja, mille ei tunneta toistaiseksi minkäänlaista kunollista etymologiaa, kuten suo, saari, mäki, musta ja jänis.

700-luvun (merovingiajalla) tehtyjen arkeologisten löytöjen määrä alkaa vähitellen kasvaa myös Etelä-Savossa. Löydöt osoittavat myös yhteyksistä Pirkkalaisten Hämeeseen. Idän suunnassa Karjaa toimeentulonaan pitänyttä väkeä kutsutaan karjalaisiksi. Se on koillisin naudankasvatuksen kulma Euroopassa. Myös nykyisen Suomussalmen seudulla ja Kainuussa oli asutusta.

Merovingi- ja ristiretkiaikaisia kalmistoja (3)

Viikinkiaikana 800 jaa. Suomen asutus keskittyi Etelä-Suomeen ja Etelä-Savo-Karjalaan. Paalulinnoituksia joita käytettiin lähinnä pakopaikkana tunnetaan mm. Mikkelin - Savonlinnan alueelta useita. Viikingit valloittivat Eurooppaa. Nykyisen Ruotsin alueella Sigtuna oli eräs keskuspaikka. Suomen alueella viikingit tyytyivät kaupankäyntiin ja ehkä verotukseen. Heidän idän reittinsä kulki Ahvenanmaan kautta, josta on dirhem-rahalöytöjä. Nuoremmalla rautakaudelta Suomessa on löydetty Keski-Eurooppalaisia sekä kotimaisia miekkoja, joissa teksti oli riimua.

Suomen viikinkiaikaisia linnoituksia (3)

Tuohon aikakauteen on myös yhdistetty miekanhiontakivet, joita Suomessa on löydetty kantahämeestä sekä yksi pohjois-savosta Muuruvedeltä. Aikakauteen niin ikään liitettyjä kuppikiviä on löydetty satoja. Eräs tällainen on Kaavilla. Kuppikivet kuuluivat muinaisuskon elämäntapaan.

Nestorin kronikan mukaan oli Novgorodin alueella oli 800-luvulla riiteleviä heimoja, joihin kuuluvat yhtenä ryhmänä Suomalais-Ugrilaiset Tšuudit, Tarunhohtoisista Tšuudeista on olemassa paljon slaavitarinoita. He esimerkiksi mieluummin hukuttautuvat kuin alistuvat itäisen valloittajan valtaan. Rostovjärven rannoilla oli elivät Merjalaiset sekä Valkeajärven rannoilla Vepsäläiset. Volgan ja Okan yhtymäkohdassa asuivat Muromalaiset. 

Toisessa ryhmässä oli alueelle saapuneita slaaveja. Heihin kuuluivat kiovalaiset slaavit eli Krivitšit ja slaavilaisten Sloveenien heimo. Tarun mukaan ryhmät ensin kieltäytyvät veronmaksusta varjaageille mutta ajauduttuaan keskinäisiin riitoihin he kutsuvatkin päällikökseen Rurikin. Hänen on sanotaan olleen N1c1 -happloryhmää joka on Suomessakin yleinen. Aihe on herättänyt paljon keskustelua.

Häkkinen Kaisa; Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa, 190.

Turkisten kysyntä kasvoi tuoden alueelle vaurautta. Tuhatluvulle tultaessa täällä saatiin nykytietämyksen mukaan ensikosketuksia kristinuskoon, joka oli Euroopasta leviävä uskonto. Toki tätä ennenkin ihmisillä oli ollut uskomuksia ja jumalia.

Ajanjakson runsaimmat arkeologiset löydöt tunnetaan nykyisen Mikkelin alueelta jatkuen aina 1150 jaa. asti. Tuolloin nykyisen Juvan alueella liikkui Saamelaisten joukossa savo-karjalaista väkeä. Saksalaisten ja balttien kauppayhteyksien mukaana rannikolle saapui näihin aikoihin kivirakentamiseen liittyvä laastin valmistustaito. Pariisissa aloitettiin Notre Damen rakentamista.

Tavastia ja Suomenlahden yli hiitäjiä sekä ratsastajia (1500-luvun kartassa).

Viikinkien kauden jälkeen kauppa elpyi Euroopassa ja rikkaimmille tuli 1100 jaa. aikoihin saataville mm. sokeriruo'osta valkoiseksi kiteiksi kuivattua sokeria. Suomeen tämä herkku saapui paljon myöhemmin. Tähän vaiheessa historiaa merkittävin laina Suomen kieleen oli karttunut Germaniasta ja Baltiasta.

Viljelyn yleistyttyä rannikolla ruoka muuttui hiilihydraattipitoisemmaksi. Tämän on arveltu väestön lisääntymisen ohella lisänneen ihmisten hammassairauksia. Näihin aikoihin saapui tänne myös ensimmäiset vesimyllyt. Sisämaassa ihmiset elivät tuolloin rannikon väkeä vanhemmiksi. Heidän ruokavalion pääpaino oli vielä kalastuksessa, metsästyksessä ja keräilyssä.

Järvi. (Pixabay, tpsdave)

Viikinki-ajan päättymisen jälkeen noin 1100 jaa. aloitettiin Länsi-Suomessa Alalänsisaksin ja Englannin suunnalta toteutettu lähetystyö. Lähetystyöntekijöillä eli papeilla oli epäilemättä kirjallista aineistoa mukanaan. Lähetystyön vaihe kesti yli sata vuotta kirjakieli tuolloin oli ainoastaan latina ja näin harvojen sekä valittujen hallussa. Latina sälytti valta-asemansa kirjakielenä 1350 asti. Kauppiaat käyttivät saksaa esim kauppakirjeissään Lyypekkiin. Lukemaan opettelun lisäksi tarvittu uuden kielen, Latinan opetteleminen hidastutti Ruotsin ja eteenkin Suomen väestön kirjakielistymistä muista phjoismaista poiketen. (4)

Nykytietämyksen mukaan kautta aikain ensimmäinen Itämerensuomeksi kirjoitettu teksti on suolöydöksestä paljastunut kyyrillisillä kirjaimilla ja aunuksen karjalaksi kirjoitetussa tuohikirjeessä vuodelta 1250. Tuolloin Novgorodissa käytettiin tuohikirjeitä samaan tapaan kuin nykypäivinä post-it lappuja. Samalta ajalta on ensimmäiset tiedot tiilirakennuksesta Suomessa Koroisilla. Vielä sadan vuoden ajan tiilirakentaminen oli maassa harvinaista.

Pohja, Savo, Karjala sekä Viipuri 1500-luvun esityksessä.

1300 jaa. asti Savossa oli karjalaisvaikutuksen aikaa. Turkiskaupalla vaurastunut Novgorod oli läheisessä yhteistyössä Karjalaisten kanssa ja Ruotsit verottivat Länsi-Suomalaisia. Ja molemmat edellä mainitut Lappilaisia. Verotus tuolloin tarkoitti tavaroiden ja tuotteiden keräämistsä vastiikkeetta vahvemman oikeudella.

Nykypäiviin säilyneissä kirjallisissa lähteissä Savo mainitaan ensimmäistä kertaa Novgorodin ja Ruotsin tekemässä Pähkinäsaaren rauhassa 1323 jaa. Siinä Novgorod luovuttaa Jääsken ja Äyräpään ohella Savilaksen, Savolaksen verotusoikeuden Ruotseille. Oliko Savilaksen väki saanut nimensä savesta, joka on ollut alueella keraamisten astioiden raaka-aine ja vientituote vuosituhansien ajan? Toiseksi vaihtoehdoksi on esitetty savu, joka oli elimellinen osa kaskiviljeyä.

Lännen kirkon eteneminen kahden sadan vuoden aikana! (4)

Valtiot eivät vielä tuossa vaiheessa olleet valtioita siinä mielessä niin kuin ne nykyään ymmärretään ja ns. verotusmaiden rajaakin käytiin vain alkumatka. Ruotsien ja Novgorodin kaupunkivaltion toimittama verotus ei ollut täsmällistä eikä tarkkaa, joten sisämaata tehokaskeamalla uudestaan vakituiseen asutukseen ottanut uudisraivaajajaväki eli vielä vuosisatoja enemmän ja vähemmän omillaan. Parhaansa mukaan verottajiaan edellä.

Olavinlinna. (Pixabay, Hietaparta)

Yksi kiinnostava kysymys on milloin, mistä ja miten savolaiset -nen ja -tar päätteiset sukuimet tulivat käyttöön? (Esimerkiksi Länsi-Suomessa sukunimet tulivat yleisesti käyttöön vasta paljon myöhemmin 1850 jaa). Asiasta kerrotaan mm "se tavallinen Virtanen" väitöskirjassa ja HS:n artikkelissa.

Juttu jatkuu "Tapahtumia Inkerinmaalta Savoon vuosisadoilta 800-1900" 

Lähde:
(1) Huurre, Matti; 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, Viides uudistettu painos, Otava, Keuruu 1995
(2) Häkkinen Kaisa; Suomalainen esihistoria kielitieteen valossa, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996
Kuvat muokattu lähteestä: Gordin, Isak, toim: Vanhoja Suomen karttoja, II uudistettu painos, Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, Helsinki 1973
(3) Suomalainen sotilas muinaisurhosta Nihtiin, Kariston kirjapaino, Hämeenlinna 2010
(4) Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa, Vammalan kirjapaino,  Sastamala 2010

Surf Rock, Instrumental Rock i.e. Rautalanka Album: 60's Spy

Uusi albumi 60's Spy.

Sain juuri julkaistua uuden instrumentaali levyn, jonka valmistelua ja taustatyötä on tullut tehtyä viimeisen parin vuoden aikana. Tätä rajoitettua CD painosta on saatavissa allekirjoittaneelta ja musiikkialustoilta. Lisäksi jutun lopussa on kuunteluversiot biiseistä.

Uutis-Jousessa oli aiheesta juttu torstain 17.9.2015 numerossa.

60-luvun alussa juuri ennen Brittien invaasiota oli maailmanlaajuisen muodin aallonharjalla muutamien vuosien ajan erityislaatuinen nuorisokulttuuri. Nimittäin siinä ei laulettu lainkaan, vaan kappaleet olivat pelkkää (usein kitaravetoista) instrumentaalia! Tärkeitä tekijöitä oli kaiutettu (yksikelainen ja usein Fender) kitarasoundi sekä vibaton käyttö. Tämäkös perin kapinallinen meno aiheutti suuresti paheksuntaa eteenkin vanhemmassa sukupolvessa! Tärkeintä hommassa tuntui olevan valtavan innostunut asenne, tekemisen meininki sekä soundi. Tekninen taituruus oli sivuseikka, tärkeintä siis fiilis. (Yhteistä rajapintaa on näin Garage Rock ja jopa punk suuntaan).

Jukka Ruuskanen.

Arvatenkin pelkkä instrumentaali musiikki ei kestänyt huippusuosiossa maailmalla kuin muutaman vuoden (aika hyvin sekin), mutta sai aikaan sen, että sähkökitarayhtyeitä ja tekemisen meininkiä alkoi syntyä kuin sieniä sateella. Myöhemmin tämän runsaan bändikulttuurin myötä uudet musiikkigenret pääsivät alulle.

Aitoa märkää Surf Rock jousikaikua saadaan
ammennettua Fender G 15 jousikaikutankista.

Erikoista on se että samalta kuulostavaa musiikkia kutsutaan eripuolella maailmaa vieläkin eri nimillä. Amerikassa tyyliä kutsutaan nimellä Surf Rock ja se sai uudelleen nostetta esim. 90-luvulla Pulp Fiction elokuvan myötä. (Tuolloin muotiin tullut Grunge oli myös saanut vaikutteita Surfista).

Jari Mäkinotko

Briteissä tyyli tunnetaan Instrumental Rock nimellä johtotähtenään The Shadows. Bändin musiikista ovat kertoneet saaneensa vaikutteita esimerkiksi Richie Blackmore ja Mark Knofler. Shadows oli tunnettu Burns kitaroista ja Hank Marvinin (usein echo) kitarasoundeistaan.

Echolette E51 antaa aidon echo-kaiun mm.
Emma ja Telstar kappaleisiin.

60-luvun alussa tyyli rantautui myös Ruotsiin, jossa se sai nimen Stålrådmusik. Suomeen tullessaan nimi käännettiin "Rautalanka" musiikiksi. Suomessa "rautalankaan" sulautui Suomalaisten rakastamat kaihoisat slaavilaiset sävelet.

Myöhemmin 80-luvulla Agents yhtye Esa Pulliaisen johdolla sai Suomessa aikaan kaiutetun kitarasoundin uuden tulemisen. Japanissa aikanaan heikoista osista kootulle Echo Orbitin  nauhakaiulle kehkeytyi Suomessa hillitön kysyntä, kun kaikki muutkin halusivat samanlaisen. Soundista tuli Suomessa "se ainoa oikea".

Fender Stratocaster 1973

"Huippu suosion mentyä Instrumentaali musiikki ei koskaan ole hävinnyt kokonaan, vaan on jäänyt marginaaliin kehittyen siellä eteenpäin ja antaen maailmalla yhä vaikutteita ties mihin musiikkilajeihin. Bändeistä mm. The Ventures Mosrite kitaroineen jatkoi konsertoiden säännöllisesti 2000 luvulle kuten myös The Shadows".

Echolette nauhapyörineen ja moottori.

Olen tuntenut aina hengen heimolaisuutta tuohon 60-luvun alun innostuneeseen ilmapiiriin, joka liittyy rautalankamusiikkiin ja siksi olen aina haaveillutkin vielä tekeväni albumin omilla versioilla arvostuksena tyyliä kohtaan. Hankkeen toteuttamiseksi on kyllä täytynyt haalia (osin lainaan) kaikkea vanhaa tekniikkaa ja toimintakuntoiseksi huollettuna. Kysymyksessä on esimerkiksi alkuperäisten kaikulaitteiden kohdalla sähkömekaaniset laitteet!

Oikeat Wonderfull Land echo-rytmit 
tarjoaa Meazzi Echomatic!

Suomalainen rautalanka slaavilaisine sävelineen voi hyvin. Tutut laulut on levytetty moneen kertaan. Ulkomaiset vanhat sävelet ovat sen sijaan jääneet paitsioon. Tällä levyllä haluan palauttaa ne takaisin mieliin. Sessioissa oli Jarin ja Jukan kanssa tosi hauskaa ja mielestäni onnistumme pääsemään maaliin! Kiitokset pojat vielä kerran.

Levyn takakansi.

Nyt julkaistulle albumille tulivat kappaleet jotka on listattu tähän ensijulkaisujärjestyksessä:

1959 Peter Gunn teeman kirjoitti Henry Mancini 1959 samannimiseen TV-sarjan tunnusmusiikiksi.

1960 Walk, Don't Run (The Ventures) säveltäjä Johnny Smith 1954
1962 Wonderful Land (The Shadows) sävellys Jerry Lordan, 

1962 Misirlou (Dick Dale) Trad,

1962 Telstar sävellys Joe Meek 1962, 

1962 Pipeline (The Chantays) kirjoitti Brian Carman ja Bob Spickard 1962
1963 Emma (The Sounds) Trad., 

1963 Foot Tapper (The Shadows) säveltäjät Hank Marvin ja Bruce Welch 1963, 

1963 Surf Rider  (The Lively Ones) säveltäjä Nokie Edwards, 

1963 Shindig (The Shadows 1963) kirjoitti Bruce Welch ja Hank Marvin, 

1963 Wipe Out (Surfaris) säveltäjät Berryhill, Connolly, Fuller & Wilson

1964 In the Mood (The Shadows) kirjoitti Joe Garland, Andy Razaf (ja Wingy Manone) 1939, 

1964 El Presidente (Herb Alpert's Tijuana Brass) sävellys Sol Lake 1964

1966 The Good, The Bad and The Ugly säveltäjä Ennio Morricone 1966

Fender Tremolux

Minulla oli pieni harjoitusvahvistin Fenderin Super Champ. Siinä oli putkipääte ja sitten ties mitä mallinnuksia. Soitin vahvistimella vuosia Tweed asennossa ja laittimeen alkoi tulla pikkuhiljaa jos jonkinlaista pikkuvikaa. Tuli puhetta Vepsäläisen Karin kanssa asiasta että olisikohan vahvistimessa jotain käyttökelpoista osaa jos rakentaisi uusiksi sen?

Fender Tremolux DIY

Kari tutki tilanteen ja hyödynnettäviksi entisestä tulivat muuntaja, vahvistinkotelo, chassis sekä pääteputket. Toivoin laitteeseen Fender Tweed tyylistä kytkentää, mutta tremololla jos vaan mahdollista? No silloin selvisi että lähes vastaava kytkentä on mallinimellä Tremolux.

Vahvistin takaa suojakansi poistettuna.

Tremolux kytkennöissä paras-soundisena ja näin halutuimpana on pidetty nimenomaan ensimmäistä vuonna 1955 käyttöön otettua kytkentää eli 5E9. Se on kautta aikain ensimmäinen tremololla varustettu Fender. Nimi tuli siitä kun yhdistettiin Tremolo ja Deluxe eli Tremolux. Kytkentää variantilla tehtiin vuoteen 1960 asti ja Tremolux mallia valmistettiin kesään 1966 asti. Tuotannossa jatkoi tästä eteenpäin rinnakkaismalli Vibrolux

 Point-to-point kytkentärima, putkenkannat ja muut
mahtuivat sopuisasti chassikseen.

Sisääntulot 5E9 kytkennässä ovat identtiset mutta tähän kytkentään toisesta tehtiin hieman modattu. Samoin tremolo on Karin oma patentti! Enpä voi sanoa kuulleeni yhtä miellyttävää pehmeän paksua ja syvää tremoloa. Käyttöä saa ohjattua polkimella

GT6V6C pääteputken vieressä 2X 12AX7 ja 12AY7

Etupaneliin siis tulivat / In1 / Vol.1 / In2 / Vol.2 / Tone / Tremolo Speed / Tremolo Depht. Sekä etu- että takapaneelin reiät laitoin piiloon Pelle Peloton hengessä mustalla jesarilla eli ilmastointiteipillä. Potikan nupiksi tuntui klassikkopyörylät sopivalle tässä projektissa. 

Alkuperäisissä vahvistimissa käytettiin Jensenin 12" kajareita mutta tähän paikalle tuli 10" 8 ohm Celestion G10 Gold. Tehoa vahvistimessa on ehkä n. 15w joka riittää mainiosti pienille klubikeikoille tuottamaan lavalle riittäväsi mellakkaa. 

Jokainen kitaristi tietää vuosien kantokokemuksen jälkeen mitä tarkoittaa VOX AC 30 tai Marshalleilla resuaminen maailmalla. Tämän vahvistimen paino sekä ulkomitat ovat todella muusikkoystävälliset! Sitäpaitsi PA hoitaa musiikin ulospäin, joten mielestäni isot vahvarit ovat vähän sama asia kuin autoissa pitkä konepelti.

Vuonna 1956 Fender Tweed Deluxen sai hintaan 129,50$. Samaan vahvistimeen saatettiin kytkeä klubikeikalla laulu, sähkökitara, steelkitara ja ehkä vielä huuliharppu. Vuonna 1958 Fender Tremolux vahvistimen sai 70$ lisähinnasta, siis saman vahvistimen tremololla varustettuna. Listahinnaksi tällöin tuli 199,50$. Vuonna 2011 aloitettua uusintapainosta markkinoidaan käsinkytkettynä jo ihan muuhun hintaan.

Täytyy kyllä todeta että vahvistin täytti odotukset täysin. Se on sopivan pieni ja kevyt harjotuksiin sekä pikkukeikoille. Eikä yhdellä potikalla hoidettavaa sävyn säätöä tarvii olla ruuvaamassa alvariinsa, hehe.

Vahvistin toimii niin klassikkomallin- kuin budjettikitaroiden kanssa tosi hyvin. Se tuottaa haluttua "vanhaa" soundia johon korva on nykyään kallellaan. Tämä on uskomaton 10 tuumainen, laulaa hyvin ja on ehdoton ykkönen pikkuvahvistimissa. Kiitoksia kovasti Karille vieläkin kytkennästä!

Niemi sukua koolla

Sunnuntai 19 Heinäkuuta järjestettiin laatuaan ensimmäinen Josias ja Selma Niemen jälkipolvien tapaaminen. Järjestelyryhmässä olivat Toini Heikkinen, Pentti Niemi, Ilpo Niemi ja allekirjoittanut. Kokoontumispaikaksi valittiin sama maisema johon Niemen pariskunta asettui Savoon tullessaan vuonna 1899. Paikka on Palonurmen kyläläisten kokoontumispaikka eli Nuorisoseurantalo Poukama. Seuralla oli äskettäin ollut satavuotis-juhlat. Seuran nykyinen talo on rakennettu kylän ytimeen samalle tontille kuin alkuperäinen.

Syvärinlahti nykypäivinä, Poukama rajautuu juuri oikealle.

Silloin 1900-luvun taitteeseen tultaessa elettiin voimakkaan rakentamisen ja kansakunnaksi heräämisen aikaa. Suomalaiset olivat toimeliaita joka elämän alueella kuin vaikkapa taiteissa tai urheilussa kun Suomea juostiin maailman kartalle. Silloin Suomen maaseutu eli ainutlaatuista kukoistuskauttaan, väestö lisääntyi voimakkaasti ja joka puolella korpia raivattiin pelloiksi. Oltiin toimeliaita kun Suomalaiset halusivat näyttää maailmalle että olemme kansakunta jolla on muutakin kuin kieli.

Hannes Kolehmainen Kuopiosta.

Näin Palonurmessakin jossa rakenettiin ensimmäinen kansakoulu. Kylän raitti alkoi Syvärinlahden sisävesi laivasatamasta josta liikennöi höyryvenhe "Nilsiä" aikataulun mukaan. Siinä oli yhteys maailmalle. Kylän raitilla oli kauppakartano josta sai kaikenmoista tarviketta. Lisäksi kylällä aloitteli toimintaansa meijeri. Toisella puolen järveä oli laajan emäkunnan Nilsiän kirkonkylä. Se oli jakaantumassa kolmeksi kunnaksi ja yksi ehdokas uudeksi kirkon paikaksi keskusteluissa oli myös Palonurmi.

Savo-lehden ilmoitus vuodelta 1910

Kylän raitilla oli tuolloin myös nahkurinliike jossa Josias sitten aloitti. Lisäksi Josias ehätti olemaan kylän osuuskassan perustajajäsen ja pitkäaikainen aktiivi. Kuten myös kylän osuuskaupan perustajajäsen. Kymmenen vuoden päästä pariskunta sai huudettua huutokaupasta hyvän kokoisen maatilan. Josias hoiti nahkurin tointaan viljelyn ohella ja perhe kasvoi. Lapsia tuli kaikkiaan kymmenen joista yksi kuoli pienenä ja toinen 19 vuotiaana. Kaksi pojista menehtyi sodassa. Josias ja Selma asuivat Savossa ja Palonurmessa koko loppuikänsä, Josiaskin yli 50 vuotta.

Pariskunnalle on tullut reilussa sadassa vuodessa aika tavalla jälipolvia ympäri maan. Järjestettyyn sukutapaamiseen saapui paikalle väkeä varsin runsaasti. Vajaat sata henkeä! Ensimmäisiä serkkujakin oli vielä hyvissä voimissa ja mukana.

Poukama.

Iltapäivä vierähti vanhoja sekä uusia tuttuja tavatessa ja kuulumisia vaihtaessa! Päätettiin perustaa johtoryhmä valmistelemaan seuraavaa, parin vuoden päästä pidettävää tapaamista. Siihen kuuluvat Toini Heikkinen, Pentti Niemi, Ilpo Niemi, Anna Luttinen, Virpi Koistinen, Marko Niemi ja Merja Niemi. Eipä tiedä jos suvun piiristä löytyy innostusta historian tutkimukseen ja seuraavaan tapaamiseen saataisiin uutta vanhaa tietoa arkistoista ja muista? Ja tietysti nykypäivän kuulumisten vaihtaminen on aina muuten mukavaa.

Paikalla otettiin ryhmäkuvia (joita voi kysellä Marko Niemeltä). Lopuksi Marko vielä johdatti kiinnostuneita Sammalniemen tilalle tutustumaan paikkaan.

Oli kyllä erikoisen mukavaa tavata vanhat ja uudet tutut!

Fender Stratocasterin nauhanvaihto

Tuossa kesällä päätin toteuttaa suunnitelman Straton nauhojen uusimisesta. Itse nauhat olivat vielä toimivat mutta niissä oli käytön kannalta ongelma. Nimittäin ne oltiin jo hiottu niin matalaksi että venytyksiä tehdessä kieli upposi  kynnen alle. Keikalla tästä seurasi se että veret tirsui kynnen alta. En uskonut seikkaa vaivan aiheuttajaksi ennen kuin vasta toisella kerralla.

Vanhat nauhat lähtivät pois siististi.

Aikanaan kun hankin soittopelin kitarapajalta, siellä sanottiin ettei tämän ikäiseen (1973) soittimeen kannata alkaa vaihdattamaan nauhoja, kun entiset ovat kuitenkin vielä kunnossa. Itse aloin kuitenkin miettiä että soitin kyllä jää tässä kunnossa vähälle käytölle näillä nauhoilla joten käytettävyys on ykkösasia. Ei muuta kun homma työn alle.

Vaahterakaulan hionnan alussa.

Kun Martinin nauhojen hionta kerran onnistui päätin suorittaa nauhanvaihtotyön itse. Ensin kitaran lukitseminen pöydän kanteen niin, että kaula lepää nollamomentissa muototukeen. Sitten kielet pois ja kaularaudan löysytys puolikierrosta. Vanhat nauhat pois ja nehän lähtivätkin siististi kolvilla sekä muotoilluilla pihdeillä. Kaula on vaahteraa joka on lakattu. Joten se on nauhojen poistamisen jälkeen jo siksikin hiottava (tässä tapauksessa) 7.25 radius sand blockilla (jonka tein valmisteluvaiheessa).

Vaahterakaulasta tuli oikein hyvä.

Tämän jälkeen nauhaurien puhdistus ja syvyyden tarkistaminen sekä korjaus. Uudet nauhat tuli valittua vintage profiililla olevaksi. Sitten uusien nauhojen katkominen työstövaralla lisättyyn määrämittaan ja paikalleen asentaminen puristimella, jossa 7.25 profiililla oleva painin. Nauhan kruunupäiden tasaushionta ja lakkaus. Halusin kaulaan kaksikomponentti lakan ja koska minulla ei ole maaliruiskua enempää kuin maalamoakaan pyysi Aaro Leinolta apua. Merkiltään polyesteri 2-komponenttilakka oli Hempel Diamond (sekoitussuhde 1:2) ja sitä on saatavilla hyvinvarustetuissa maalaustarvikeliikkeissä kuten vaikkapa Puijon väri.

Kaula on valmisteltu kruunupäiden muotoiluviilaukseen.

Sitten lakan viimeistelyhionta 800 ja 1200, nauhojen kevyt tasaus sand blockilla ja nauhojen päiden muotoiluviilaus. Lopuksi vielä koko otelaudan käsittely teräsvillalla, karhunkielellä ja hiomatahnalla. Tämän jälkeen puhdistus, kaularaudan säätö ja kielet paikalleen ja testailemaan ja loppusäätöön.

Kruunupäistä tuli oikein hyvät.

Testailujen ja säätöjen jälkeen täytyy sanoa että hanke onnistui oikein hyvin. Kaulasta tuli hyväsoittoinen kielet alhaalla eikä särinää ilmene missään kohtaa. Kaula on hyvä ja venytellä voi ihan vapaasti missä vaan asemissa. Tosin nyt jos saisin päättää valitsisin ehkä mieluummin nykypäivän tehdasmalleissa käytetyn nauhaprofiilin.

Jos haluaa tietää aiheesta lisää niin seuraava You Tubesta löytyvä videosarja on mielestäni varsin havainnollinen. Part 3 näytetään nauhojen irroittaminen, Part 7 sandblock hionta, Part 10 nauhojen asennus ja niin edelleen.

Teleen Twisted kaulamikki

Tuossa muutama kuukausi sitten tuli tilaisuus päivittää Telen etumikki vähän käytettyyn Twisted-malliin joita on käytetty mm. Fender Custom Shop Teleissä suunnittelijana Alan Hamel. Ideana mikissä on tuottaa tuttu Telecaster soundi sillä erotuksella ettei se olekkaan enää mutainen vaan raikas ja ryhdikäs. Tekniseen toteutukseen löytyy runsaasti taustatietoa kiinnostuneille. Alussa mikkejä ei ollut erikseen myynissä, mutta nykyään niitä on helposti saatavilla.

Seikka on tuntunut jakavan Telen soittajien leiriä niin, että jotkut ovat vielä kallellaan entiseen menoon. Löysinkin mikin siksi käytettynä varsin käypään hintaan testattavaksi. Monet ovat kokeiltuaan ottaneet twisted soundin omakseen ja niin huomasin liittyväni tähän joukkoon. Kytkin mikin käytetyn neliasentokytkennän sijasta kylläkin perinteiseen kolmiasentokytkentään. Tallassa soi Seymour Dunchanin Hot joka soi selkeästi kovemmin jo standardin kaulamikin aikaan. On hyvä että vaihtoehtoja löytyy joka makuun ja mahdollisimman moni saa soittimistaan fiiliksiä jotka vievät touhua eteenpäin!

Suutarilta apua Gibson laukun kantokahvaan

Tuossa muutama päivä taakse päin Les Paulin kotelo yllätti kantokahvan hajoamisella kesken kävelyn?! Kotelo tietenkin tipahti maahan ja minä jäin ällistyneenä ihmettelemään tapausta. Onnekseen soittimelle ei käynyt kuinkaan. Tässä nähdään Amerikkalaisen laatutuotteen viimeistelyaste. Case tehdään jonkun sanoiksi vasemmalla kädellä. (Minusta on kyllä parempi sanoa huonommalla kädellä). No joka tapauksessa ei kyllä olisi odottanut moista tapahtuvaksi. Eipä siinä sitten kuin alkaa miettimään ratkaisua tapahtuneeseen.

Suutarinliike Kuopion Prismalla.

Kantokahvahan on nahkaa, joten onnistuisikohan saada suutarilta apua asiassa? Se selviää kysymällä, joten marssin lähiseudun Prisman suutarinliikkeeseen. Suutari otti työn vastaan ja totesi kahvan olevan oikeasti muovia, joka jäljittelee nahkaa ja vieläpä huonolaatuisesti?! Voihan Gibson minkä teit!

Parempi kuin aito Les Paul Case!

Viikon päästä tuli puhelimeen viestiä suutarilta että työ olisi noudettavissa. Hieman jännäsin kuinka homman on käynyt. Yllätys oli suuri kun sain kuulla että tilalla oli oikean sävyisestä oikeasta nahkasta tehty uusi kahva! Hee, tämähän on siis parempi kuin alkuperäinen! Toinen positiivinen asia oli se, että hinta oli kohtuullinen. Työ ei kustantanut kuin muutaman kympin.

Kuin alkuperäinen, vain sillä erotuksella että on parempi.

Juteltiin siinä sitten vähän ohi asian. Mieleeni tuli että minullahan on ollut jo vuodesta 1986 (hui!) lähtien käytössä suutarilla aikoinaan teettämäni hihna. Hän teki sen silloin toimittamastani mallista. Päällimmäiseksi laitettiin pehmeä miellyttäväkäyttöinen nahka ja siinäpä yksi syy että hihna on minulle edelleen ylivoimainen ykkönen!

Harvoin tulee ajatelleeksi kuinka hyvin toimiva,
tuttu kitarahihna onkaan tärkeä pointsi.

Kysyin suutarilta tehdäänkö siellä kitarahihnatilaustöitä? Hän sanoi että kyllä tilauksia otetaan vastaan (sen puitteissa mitkä vain ovat toteutettavissa).

Käsityönä tehty kitarahihna on 100% uniikki eikä samanlaista vastaan tule! Samalla tulee kannattaneeksi paikallista käsityöläistä. Eikä rahat mene monikansallisten brändien taskuun. Albert Järvinen muuten suunnitteli ja valmisti aikoinaan kitarahihnoja itselleen ja joitain myyntiinkin pienessä verstaassaan ennen kuin se iso paha rok tuli ja vei!

Mihinkäs ne minun vanhat kitarahihna-ideat on tullutkaan laitettua talteen...

Mystinen kantele

Kirjoitin noin vuosi sitten kanteleesta yleisesti instrumenttina. Selostin siinä löytöäni joka oli erikoinen tepahtumaketju sekin.

Nimittäin lainasin kirjastosta kirjan "Hiljainen haltioituminen". Kirjan on toimittanut Erkki Pekkilä. Kirjan sisältö on varsinaisesti tutkija professori A.O. Väisäsen aineistoa. A.O. Väisänen kommentoi seikkaperäisesti artikkelia, jonka on kirjoittanut Ruotsalainen tutkija Tobias Norlind vuonna 1923 sekä artikkeliin liittyvästä erikoisesta kantelelöydöstä. Lähes sata vuotta sitten kirjoitetussa artikkelissa kanteleen sanotaan sijaitsevan Härnösandin museossa.

Mieleeni jäi kaivamaan tuo mystinen kantele mitä sille nyt kuuluu? Olisipa unelma saada siitä vähän uudempia ja parempia kuvia kuin tuo lähes 100 vuotta vanha otos kirjan sivulla. Niinpä aloin etsiä ihan testillä museota, joka ilokseni sitten löytyikin! Lähetin heille kyselyn kanteleesta ja ihmetykseni oli suuri, kun museosta vastattiin kyseisen instrumentin edelleen löytyvän ja olevan heillä tallessa!

Mystisen kanteleen pohja.

Sain vuosi sitten museolta kuvia sekä luvan käyttää niitä blogauksessa jonka sitten väsäsinkin silloin. Viikko sitten sain yllätyksekseni uudestaan postia Murbergetistä. Sieltä kirjoitti kuraattori Inger Stenman. Hän pahoitteli sitä että museolta oltiin luvattu toimittaa myöhemmin parempia kuvia ja asia oli sitten jäänyt kunnes oli noussut vasta nyt uudelleen esille. Olin kyllä ehtinyt unohtaa koko jo jutun, ja tyytynyt saatuihin kuviin joten yllätykseni oli varsin iloinen!

Inger lupasi toimittaa viikon aikana parempia kuvia sekä taustatietoja josta postista tänään sitten tulikin loput.
Instrumentti on
Pituus: alle 44 cm
Korkeus: noin 16 cm
Syvyys: kapeassa päässä 8 cm ja leveässä päässä hieman yli 8 cm
Muoto kaareva ja pyöreä kuin vene.
Kansi puuttuu
Museon kotisivuilla on ollut aiemmin 3D kuva instrumentista ja se pyritään palauttamaan myöhemmin.

Historia kertoo että soitin on löydetty vuonna 1920 Sälsten Härnösandin rannalta lähellä Tobacco Monopolya. Sitten se jäi Murbergettiin luettelointinumerolla M7573.

On esitetty useita spekulaatioita tästä soittimesta: Paikallisessa tupakkatehtaassa on työskennellyt useita Suomesta tulleita naisia. On ajateltu että lapset olisivat voineet löytää soittimen kotinsa varastosta ja käyttäneet sitä leluna. On myös esitetty että alunperin soitin olisi saattanut tulla Härnösandiin Venäjän sodan tuhojen seurauksena vuonna 1600 (kaiverrukset, värit, jne viittaavat aikakauteen). Onko tässä yhteyksiä keskiajan laadukkaisiin veistoksiin? Vai olisiko tämä voinut olla hääsoitin ja lähtöisin Vatjan viidenneksestä,Votskaja zemlja? Tai Virosta?

Pohjassa näkyy rauhallisesti ja suunnitelmallisesti tehtyjä raitoja sekä hienosti tehtyjä sileitä uria. Soittimen valmistaneen käsityöläisen käyttämä muotokieli on aiheuttanut paljon keskustelua ja pohdiskelua. Kaikki on tehty hyvin selkeästi ja houkuttelevasti. Linjoissa ei ole kiirettä ja ne tihentyvät kapeassa päässä sijaitsevaan tallaan.

Väri: Kannen sisustaa lukuunottamatta koko soitin on ilmeisesti ollut alunperin keltainen. Kaikki kohoavat osat ovat sitten päälle maalattu sinisen sävyllä. Jossain osissa on punaisia jälkiä, esimerkiksi leveän rautasatulan päädyssä.

Kapeamman pään puisessa "laiturissa" on linjassa seitsemän pientä koriste "leimaa". Myös tämä on aiheuttanut paljon keskustelua. On mahdollista että nämä ovat puutappien jälkiä, jonka jälkiä on löytynyt myös instrumentin pohjalla sekä ulkopuolella. Se muistuttaa keskiaikanakin käytettyä menetelmää.

Välineestä saa vaikutelman, että se on hyvin vanha ja on ajalta ennen teräskieliä ja rautaruuveja. Murbergetsin sivuilla on Karin Helsingin artikkeli aiheesta, jossa viitataan Tobias Norlindin vuoden 1923 ja Rauno Niemisen tietoihin.

Sisällä näyttää olevan jonkinlaiset resonaatio kielet? Leveämmässä päädyssä on kuusi kielitapin reikää reunalla.

Nykyisessä kunnossa soittimeen näyttää äskettäin (1800-luvulla?) asennetut rautaruuvit, talla, satularakennelmat sekä kielet.

Museon väelle itselleen tämä kokoelmista löytyvä kantele on myös edelleen suuri mysteeri.

Kuvat on ottanut Samir Hussein, Murberget Länsmuseet Västernorrland, Härnösand, Sweden.

Soittimen kaareva muoto antaa ymmärtää että se on oikeakätinen mutta viritystappien pää on suomalaisiin kanteleisiin verrattuna peilikuva?! Vai onko soitin sittenkin vasenkätinen? Lyhyin kielihän on kanteleissa lähinnä soittajaa. Mitoiltaan tämä on myös pienehkö yleisesti viisikielisiin kanteleisiin verrarruna. En myöskään tiedä Suomesta yhtään noin taitavasti (puu) koristeleikattua ja muotoiltua vanhaa kanteletta.

Museon inventointikortti.

Sitten tulee sellainenkin mieleen onko soittimessa ollut jalat joista yhden kanta on viisi sakarainen? Toinen kuusi sakarainen sekä kolmas kaksi tappinen ja H muotoinen?! Onko kuudes viritystapinreikä olkahihnaa varten? Sekä pohjassa oleva kolo solmupäistä narua varten? Äh. Niin mutta eihän näitä tosiaan ole kannettu kaulassa kuin kitaroita nykyään. Vai onko tämä 1800-luvulla eläneen koristeleikkausta harrastaneen puusepän kiero vedätys? On kyllä sellainen soitin tämä että mitä enemmän katsoo ja pohdiskelee sitä enemmän kysymyksiä mieleen putkahtaa? Ja sehän on aina hyvän soittimen merkki.
Joka tapauksessa erikoisen ainutlaatuinen soitin. Jos käytte museolla viekää terveisiä!

Kiitokset Inger Stenman ja Samir Hussein