Soittouran alku, Nightmare ja Bengal (vuodet 1980-1994)

On kyllä ollut hauskaa koota oman musiikkiuran alkutaipaletta seuraavaan tekstiin.

En tosiaan tiedä yhtään mikä ainainen polte tässä on ollut musiikkiin. Meillä ei harrastettu musiikkia kotona, eikä ollut soittimia kuten ei naapureissakaan. Ainoa mistä musiikkia tuli oli radio, joka soikin sitten aamusta iltaan. Äidilläni tyyli on muuten jatkunut tänne asti. 70-luvun alkuvuosina siellä soitettiin päivän iskelmiä ja rokkia. Radion lisäksi väylänä maailmaan oli  mustavalkotelevisio josta näkyi tasan yksi kanava. Asuttiin kaukana maalla ja uudet ilmiöt ja asiat juurtuivat sinne hitaasti. Keljutti kyllä kun naapurin pojilla näkyi juuri aloittanut kakkoskanava pikkukakkosineen.

Alaluokilla koulussa oli musiikkiin erikoistunut opettaja joka rohkaisi aiheeseen. Kolmannella tai nelosluokalla tapahtui ensimmäinen solistinen esiintyminen koulun pikkujoulussa. Ennen joulua harjoiteltiin kahdestaan minulle tyystin uusi biisi "Varpunen Jouluaamuna".

Kuusijuhlaan tultiin perheittäin ja lauloin vapisevalla äänellä opettajan säestäessä urkuharmoonilla. Kuulin myöhemmin että esitys oli liikuttanut väkeä. Vielä myöhemmin tajusin että liikutus johtui jostain muusta kuin esityksen tasosta.

Kävin tuolloin nuorisoseuran talolla peli-illoissa ja siellä kuulin ensimmäisen kerran vinyyli-levarista Hurriganesien muutama vuosi aiemmin julkaisemaa Roadrunner-levyä. Soundin tiukkuus teki lähtemättömän vaikutuksen. Alkoi rumpalihaaveet kumisevine öljytynnyrirumpuineen mutta ne vaihtuivat pian kitaraan. Samalla alkoi maanitteluvaihe saada ihan oikea sähkökitara. Purkaakseni toimintatarmoa väsäsin kitaraksi ensimmäisen DIY-soittimeni.

Vitosluokalla ollessa levisi nuorisoon Rockabilly-buumi ja minäkin sain loihdittua luokkakuvaan myöhemmille ajoille muisteltavaksi vesikampauksella toteutetun kunnon elvis-tötterön. Oli kova juttu että Suosikin äänestyksessä Teddy the Tigers pesi musiikillisen herättäjäni Hurriganesin.  

Ismo 11 vuotta vuonna 1979.

Sitten tuli ensimmäinen koulu-soitin nokkahuilu, jota kaikkien piti kiltista alkaa opetella soittamaan koulussa kuten aikakauden eläneet muistavat. Seuraavaksi jouluksi tilattiin kitara Anttilan postimyynnistä, mutta suuren suosion takia ne olivat loppuneet. Mikä pettymys. Lopulta äitini suostui soittimen hankintaan musiikkiliikkeestä. Tämä olikin hyvä päätös. Sieltä löytyi halpa mutta hyvin soiva Stagg "SG" kopio. Kaksi vuotta kestänyt kitaran ruinaaminen päättyi seiskaluokan kevättalvella.

Aukeama  omalaatimasta"kitarakirjasta".

Alkoi innokas soiton harjoittelu, paino sanalla innokas! Olin soittimesta niin onnellinen että nukuinkin kitara vieressäni. Maailmalla levisi noihin aikoihin aivan uusi punk-aate, jonka tee-se-itse ja kuvien kumartelemattomuuden henki tuntui puhuttelevan. Viehätti ajatus että kaikilla on oikeus ilmaista itseään musiikilla riippumatta siitä miten taitava olet. Tötterö leikattiin pystytukaksi.

Punkkia seurannut uusi aalto oli aloittelevalle soittajalle mitä sopivinta perässä harjoiteltavaa tuona lyhyyenä mutta intensiivisenä ajanjaksona. Bändejä oli Sex Pistols, Pelle Miljoona - Väkivalta ja päihdeongelma, Eppu Normaali - poliisi pamputtaa, Sleepy Sleepers Takaisin Karjalaan, Ratsia, Problems ym. Kotiin saatu c-kasettisoitin oli tärkeääkin tärkeäämpi väline tuossa vaiheessa. Sliippareiden huumori nauratti kovasti, muut bändit olivat totisempia.

Ismo kevättalvella 1982.

Toki mukaan mahtui instrumental-rock standardeja 60-luvulta. Saman tien perustettiin bändi UD-80 (United Devils 1980) toteuttamaan omia biisi-ideoita. Ehkä se oli kuitenkin enimmäkseen haave bändistä, koskapa soittimena oli sähkökitara, akustinenkitara ja urut. Vahvistimena minulla oli transistori ELK. Samalla kun harjoittelin tein itselleni kitaransoiton oppikirjaa, johon merkkasin kaikki tärkeät asiat.

Suunnittelin bändille heti logon.

Syksyllä alkoi ylä-aste ja saatiin koottua jo oikea rokkibändi. Alkuun treenattiin Taskisen aitan yläkerrassa soiteltiin vaikka mitä esim. Rainbow - Vielleicht Das Nachste Mal (Maybe Next Time). Syksyn tullen treenipaikaksi vaihtui paikallinen Nuorisoseuran talo. Samalla alkoi soiton opiskelu kansalaisopistossa. Opettajana oli Pekka Nyyssönen joka oli sähkökitaran soiton opettaja. 

Tutustuin kasiluokan syksyllä työhön tutustumisjaksolla Jorma Laitisen kanssa. Hän oli minua useamman vuoden vanhempi ja hänellä oli vinyylisoitin ja kaikkia niitä hyviä levyjä! Tästä aukeni suora väylä musiikin maailmaan! Jorkin kanssaan kuunneltiin sunnuntait levyjä kuten Eric Clapton, Cream, Thin Lizzy, Black Sabbath, Jimi Hendrix, Deep Purple, Led Zeppelin, Ted Nugent, Molly Hatcet, Blackfoot, tai Frank Marino. 

Oli mahtavaa että Jorkki äänitti ystävällisesti kasetille parhaat palat! Van Halenin 1-levy kolahti täysillä. Vaikka 1:s levyn julkaisusta oli kulunut tuolloin jo muutama vuosi, niin yleisesti Suomessa ei tiedetty bändistä vielä mitään. Jorkilla oli Van Halen college-paita, joka oli hänelle pieni kokoinen. Ostin sen mielellään. Paita oli elvistelyn aihe pitkään ja tuli pidettyä kyllä loppun asti.

Eddien Frankenstrato (Kramer)
Amsterdamissa.

Tuolloin pinnalla oli myös JJ Cale ja ZZ Top joita tuli kuunneltua hartaasti. Lynyrd Skynyrd oli bändi josta kehittyi seuraava pitkäaikaisin suosikkini (vuosikymmeniksi). Jorkin vinkistä keksin Soundi-lehden joka oli enemmän rock kun vaikka Suosikki. Soundi-lehdessä oli vuonna 1982 mielettömän hyvä jatkokertomus, jolla pääsi Skynyrdien touhuun mukaan. Jotenkin Van Zantin ja kumppaneiden touhu tuntui eniten omalle.

Rippikoulun jälkeen vanhempani luottivat minut Jorman mukana Iloharjulle ja Huvikumpuun aikakauden ykkösbändejä tsekkaamaan. Seuraavana kesänä mentiin jo festareille maailmanluokan staroja kuten esimerkiksi Frank Marinoa, Twisted Sister, Black Sabbath, ZZ Top ym. ihmettelemään.

Hienoja bänditarroja painettiin tottakai.

Tekemäni biisi "Kauniit unelmat".

Nightmare eli lyhyen mutta kiihkeän luomisen kauden. Ohjelmistossa oli peräti parikymmentä sävellystäni sekä muutamia lainakappaleita. Ensimmäiseen kokoonpanoon kuului Jari Taskinen kitara, Hannu Keinänen basso, Helena Taskinen rummut sekä minä kitara ja laulu. Sitten Helena jäi pois ja Väinö Oinonen tuli rumpuihin ja Marco Tammes urkuihin. Syksyllä hankittiin laulukamat ja kitaraksi oli vaihtunut Washburn A-5.

Lehtileike paikallislehti Pitäjäläisestä vuonna 1984.

Alkoi esiintymiset diskoissa, jossa soitettiin lopussa bändin kanssa. Ne olivat todella jännittävä hetki. Tuolta bändiltä ei valitettavasti jäänyt yhtään tallennetta mutta sanavihko kuitenkin. Opiston kevätjuhlassa esitin Juan Antonio Muron etydi e-minor. Lisäksi oli koulubändissä solistina ja kevätjuhlassa jännitti hirveästi esiintyä koko koululle. Tein vielä Nuoren voiman liittoon äänitteen lauluntekijänä. Sieltä Pekka Nissinen lähetti kehittävää palautetta.

Pekka sai innostettua hakeutumaan konservatorioon jonne pääsin. Koska tuohon aikaan ei ollut tarjolla kuin pelkkää klasariopetusta seurasi akustisen kitaran hankinta, joten vähät säästöt ei siis mennytkään levariin ja levyihin. Jatkoin ysiluokasta opistossa samalla opettajalla ja klassisen kitaran linjalla.

Nightmare huhtikuussa 1984 kuvassa myös Reijo Oinonen.
Miksaaja Markku Niiranen.

Lisäoppia tuli Nilsiän musiikkileireiltä jossa toisena kesänä tulin valituksi oikein leiripojaksi. Keväällä soitin konsan kevätkevätjuhlassa J.A. Muron Studyn. Viimeisen tunnin jälkeen totesin peruskoulun ja klassisen opiskelun loppuvan tähän. Opettaja taisi hämmentyessään vastata hieman harkitsemattomasti. Klasarin hyödyllisyys selvisi minulle vasta myöhemmin.

Nightmaren ensimmäinen keikkailmoitus.

Nightmaren toiminta päättyi keväällä 1984 yllättäen saman tien kun oli päässyt hyvään lentoon. Reilun puoli vuotta soitimme Hannun kanssa hard rock bändissä Bonfire. Sen muut jäsenet olivat Harri Saastamoinen kitarassa sekä Jape Ahonen rummuissa. Syksyllä soittelimme lisäksi Jarin ja Hannun kanssa mm. Sököpiuha tai The Burns nimellä Mirja-Liisa Oinosen ollessa rummuissa. Treenikämpäksi vakiintui Nuorisoseuran talon yläkerrassa sijainnut huoneisto. Olin saanut hankituksi Vox-vahvistimen.

Ryhdyimme sitten keväällä 1985 säestämään vanhempaa kaveriamme lauluntekijä Reijo Oinosta. Bändin nimeksi tuli Reijo Oinonen & Lovers. Osallistuimme bändileirille, jossa oli soittajia seutukunnasta. Reijolla oli kyllä hyviä juttuja. Minua hän tuki soittajana ja kannusti omien laulujen tekemisessä.

Syksyllä 1985 aloin soitella Hannun kanssa ja rumpuihin tuli pikkuveljeni Heikki. Olin 17 vuotias, Hannu 16 ikäinen Heikki 13 vuotta ja kaikki iloisessa Sherwoodin metsässä. Bändin nimeksi laitettiin Bengal. Kaveripiirissä hauskutettiiin itseämme mustanaamio-kerholla jonka sarjakuvahahmon kotipaikka on siis Bengalsissa. Toisekseen bändin nimi oli kuin tyhjä taulu jolle alettiin luoda sisältöä.

Taitelemani logo.

Harrastin kovasti piirtämistä tuohon aikaan joten aloin tietenkin suunnitella bändin visuaalista puolta samalla.

Ensiesiintyminen oli jo muutaman
kuukauden päästä Kaavin Iloharjulla

Bändin ohjelmisto oli osittain omaa osittain lainakappaleita. Lauloin säröäänellä josta hyvästä ääneni meni jatkuvine angiinoineen huonoon kuntoon vuosiksi. Hyvä ettei lopullisesti. Mutta hauskaa oli.  Tiirinlahdessa yhden tutun soittokaverin kodin yläkerrassa äänitettiin demo 4-raita Tascamilla. "Säkkijärvi" instrumentaali oli omaa tuotantoa.

Lainoja oli esim. Ted Nugent - Cat Crash Feaver, Rolling Stonens - Honky Tonk Woman, Thin Lizzy - I'm Rocker.

Sarkastisia osattiin olla jo silloin. Kuva: Ismo Pentikäinen

Kokoonpanoksi tuli trio Hurriganesien, Peer Guntin tai Creamin tapaan. Se vaatii soittajilta enemmän kuin iso kokoonpano mutta on notkeampi toimintaan. Musiikillisea viitekehyksenä oli  ZZ Top-Southern rytmiblues Lynyrd Skynyrd-meininki. Lyriikat liikkuivat nuorille poikamiehille kautta aikain tärkeissä asioissa, kuten usein tupakka-viina-naiset akselilla ja hauskan pidossa.

Biisilista keikalta.

Bändin kanssa keikkailu laajeni kauemmas kun sain ajokortin. Soittamassa kierrettiin Pohjois-Savon alueella ja Pohjois-Karjalassa. Arto Kallio-Kokko oli suureksi avuksi keikkojen järjestymisessä. Kerran meni Heikillä tarkalle kun kävi rippikoululeiriä ja ehti keikalta pystybaarista juuri konfirmaatioon. Hyvin muistaa kuinka yöllä kotiin tultua Hannun luona tehtiin aina tuhdit valkosipulileivät.

Keikkajuliste.

Keikkoja sekä harjoituksia taltioitiin ja live-nauhoja tehtiin. Kuten kellariravintolassa Nurmeksessa tai Lieksan Puustellissa vuonna 1987. Käytiin myös äänittämässä demo Suonenjoella oikein studiossa. Rumbassa tuli pyyhkeitä joka laski liidon maan pinnalle. Sen lopuksi bändi arvioitiin kehitykelpoiseksi joten toimintaa kehitettiin! Nuorisosihteeri Jouko Lehtolainen jaksoi kannustaa nuoria urhoja. Kitaraksi vaihtui Ibanez.

Hyviä tuttja tuolta ajalta (1987) on mm. Keijo Korhonen.

Nuorison taidetapahtuma 1988

Osallistuimme taidetapahtumaan josta pääsimme jatkokisoihin Leppävirralle vuonna 1988. Pääsin armeijasta lomille keikalle ja vaikka putosimme jatkosta Bengalin laulajana saatu kunniakirja lohdutti. Tämän intensiivisen kolmen vuoden jakson (1985-1988) jälkeen bändi meni tauolle jäsenten muuttaessa eripuolille Suomea.

Liityin hard rock bändiiin Bonfire Jape Ahosen (rummut) sekä Ari Ärmänen (basso ja laulu). Heidän kanssa soitin puolisen vuotta. Sitten kokeilin kaikenlaista, kuten basson soittoa Markku Niirasen tanssibändissä. Muutaman vuoden jälkeen Ari Vyörykän tultua bassoon teimme taas jonkun Bengal-keikan sekä äänitimme demon vuonna 1992.

Rumba 2/1992

Vuonna 1992 asuin Joensuussa, jossa aloin perehtyä rytmibluesista kiinnostuneena vanhaan bluesiin. Tämän aksustisen kitaramusiikin löytämiseen oli Jukka Savolaisella paljon osuutta. Innostuin musiikista niin että hankin Hannu Ohtosen kanssa katusoittoluvan jota sitten tuli käytettyä.

Bengal vuonna 2017

Palasimme jälleennäkemisen merkeissä Hannun ja Heikin kanssa Bengal-keikioille vuosina 2017 sekä 2019. Seuraavan kerran palaamme yhteen taas kun aikataulut antaa myöten. Seuraavassa lyhyt klippi Texas blues biisistä.

Kauppis Heikki - Savolainen soittaja sekä kirjalle aiheen antanut "Roaska" (Raaska)

Savolainen soittaja

Heikki Kauppinen (1862-1920) oli lähtöisin avioton lapsi Iisalmessa. Lapsuusaikaa leimasi vaatimattomat olot. Työikään tultuaan hän oli Juhani ja Pekka Ahon isällä renkinä rovastilassa, jossa aloitteli kirjoittelua. Talon nuoret veljekset ystävystyivät Heikin kanssa tukien tämän kirjoitustyötä. Taiteilijanimeksi tuli Kauppis Heikki. Näin luotiin kuvaa helpommin lähestyttävästä kansankirjailijasta. Suomessa oli kansallinen "kultakausi" jossa oltiin heräämässä omaksi kansaksi. Savolaiset taiteilijat tieteilijät ja urheilijat toivat tähän kehitykseen suuren panoksen. Suomen kansanriveistä nousevalle, Suomeksi tehdylle ns. laatukirjallisuudelle oli huutava tarve. Sivistyneistöllä oli huoli kansan sivistymisestä eli kansan kehittymisestä "oikealle" uralle. Niinpä heidän johdollaan vakavia hankkeita suosittiin kun taas kevyttä viihdettä painettiin. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat.

Heikki Kauppinen.

Leppävirran yksityisen seminaarin käytyään Heikki toimi Iisalmen seurakunnan kiertokoulun opettajana. Oli sitten pariin otteeseen toimittajana kuten Ahon veljesten Juhanin ja Pekan Savo-lehdessä Kuopiossa vuonna 1887. Hän avioitui Vuonna 1890 Lapinlahden Nerkoolta kotoisin olevan Hanna Korhosen kanssa. Oli myöhemmin Minna Cantin liikkeessä myyjänä kunnes palasi Iisalmeen kiertokoulun opettajaksi.

Vuosina 1893-1908 hän johti Kehvolla Pulloniemessä sijainnutta kasvatuslaitosta. 1800-luvun puolenvälin jälkeen oli ollut katovuosien seurauksena oli tullut paljon orpoja. Kymmenen vuotta myöhemmin orpopojille oli perustettu ympäri maan kasvatuslaitoksia, joista Kuopion maakunnan poikien koulussa Heikki toimi opettajana. Lapset olivat haastavia opetettavia eikä kielteisesti asennoituvan naapuruston kanssa toimiminen ollut sen helpompaa.

Alkuvuosien kysyntä ja suosio kirjailijana oli laantunut ja Heikillä oli pitkä tauko luovassa työssä. Hänestä tuntui kansankirjailijan maineen muuttuneen enemmänkin taakaksi. Aika oli muuttunut. Heikillä oli puuhaa koulun toimivaksi saattamisessa.

Myöhemmin kirjailijatyö taas jatkui ja Kehvolla vieraili mm. Minna Cant, Juhani Aho ja J.H. Erkko. Siellä valmistui mm. toinen uran pääteoksista "Aliina". Täällä Heikki alkoi myös koota aineksia myöhemmin tunnetuimpaan teokseensa "Savolainen soittaja". Suorittaen samalla opintoja saaden virallisen kansakoulunopettajan pätevyyden. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta joista seitsemän jäi elolle.

Heikki suunnitteli hakevansa Nilsiään mutta tuli valituksi Ulmalan kansakoulun opettajaksi Iisalmeen. Jossa virassa oli kuolemaansa asti. Siellä myös valmistui hänen elämänsä viimeinen loppuun tehty romaanihankkeensa "Savolainen soittaja". Teoksessa mm. pohditaan hyvän ja pahan eroa. Samoin körttiläisten näkäkulmasta hyväksyttävän ja kielletyn musiikin eroa. Kuten myös hyväksyttyjen soittimien eli kanteleen ja jopa vielä yksinkertaisemman virsikanteleen eroa paheksuttuun pelimannikultturin edustajaan viuluun.

Savolainen soittaja romaanin teksti ilmestyi ensin jatkotarinana Pirtti lehdessä 1913-1914 Nimellä "kannot ja vesat". Siinä eletään Heinäjärven kylän maisemissa Pohjois-Savossa 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä. Tarina esitetään Villen kokemana kasvutarinana, jossa on paljon kirjailija Heikkiä itseään. Kirjan toisessa pääosassa on Villen kasvinkumppani Veerti. Hän on puolestaan saanut paljon aineksia paikallisesta pelimannista nimeltään Eero Tuovinen. (Riitta Kasurinen, Jukka Kasurinen: Siilinjärvi)

Kirjassa Veerti palaa maailmalta taitavaksi kehittyneenä ja varakkaana soittajana ahtaasta alusta huolimatta. Körttiläisten arvomitassa "suruttomiin" lukeutuvana hän yllätyksellisenä luovuttaa omistamansa tilan perustettavaksi köyhien lasten kouluksi ja Ville laitetaan hallinnoimaan sitä. Soittaja menehtyy äkillisesti ja alussaan oleva hanke vesittyy koska se on tehty "vain" suusanallisena. Tosielämässä kirjailija Heikki oli tutustunut ikäiseensä musikanttiin, "Roaskaan" (Raaska) viimeistään Kehvolla ollessaan ja saman tyylisistä taustoistaan johtuen tusivat varmaankin sammuutta.

Tähän voi lisätä että Savolainen soittaja-kirja näyttää saaneen jotain vaikutteita myös toiselta lähellä sijainneesta aikalaiselta henkilöltä eli Heikki Halosesta ja hänen äidistään. Tästä on laajempi, A.O Väisäsen tutkielma (Erkki Pekkilän toim. kirja -Hiljainen haltioituminen s.175 alkaen). Erikoista muuten että samaa asenteiden kumua löytyy vielä tänä päivänä, sata vuotta myöhemmin entisiltä herännäisyyden ydin alueilla.

Eero "Roaska" (Raaska) Tuovinen

Eero "Roaska" Tuovinen syntyi 3.10.1862 Käärmelahdessa Pistekankaalla. Hänestä on olemassa varsin rajallisesti tietoja. Vanhemmat olivat Pekka Tuovinen ja Stina Kaisa os. Eskelinen lähtöisin Koivusaaresta. Kyläläiset on tienneet kertoa että siinä suvussa oli velhoja ja tietäjiä.

30.03.1906 Pohjois-Savo

Äidin kuolemaan saakka elettiin tämän sukulaisissa. Sen jälkeen Eeron isä toimi Ranta-Toivalan-Kelloniemen lossilla. Eero lähti ensin puusepän oppiin jota tietoa jaettiin kiertokurssilla. Musiikista kiinnostuneena hän hankkiutui sen jälkeen Kuopion pataljoonan soittokuntaan jossa annettiin soitto-oppia. Venäläisillä jotka olivat tuolloin Suomen siirtomaa-isäntiä oli Kuopion kaupungissa varuskunta.

22.12.1906 Salmetar

 Konserttimatkalla Savonlinnassa 1880-luvulla sotilaskuntasoittaja Tuovinen piti muutaman palvelustoverinsa kanssa yksityiskonsertin. Tämän johdosta tuli erotetuksi armeijasta. Niin ryhmä lähti kotimatkalle Kehvolle ja matkan aikana syntyi "Riähkä-Jussin Polkka".

Koivusaaren jota Savonkyläksikin kutsuttiin Höntän talon Karoliina oli Roaskan mielitty mutta tyttöä ei kelpuutettu pelimannelle. Karoliinan sisko Selma on muuten maalattu Juho Rissasen taulussa "Tyttö". Seuraavassa soittoversio "Riähkä-Jussin Polkka". Sitä luultavasti kuultiin Siilinjärvellä Myllyn Maneesilla joka oli juhlapaikka ennen Manttua. Lyyli Pajakkalalta on saatu mukava aikalais-muistelu (Karppinen Pertti, Kauppinen Eila: Entistä Siilinjärveä)

On kerrottu että komeaksikin sanottu kookas mies antoi kasvaa partansa yli kahdeksankymmentäsenttiseksi. Kookas, armeijan vanhassa sinellissä liikkunut soittaja herätti huomiota liikkuessaan. Ja soittomatkoillaan hän oli tietenkin paljon. Näin hänet saattoi tavata uusilla kulkumuodoilla sisävesilaivalla, junassa tai asemalla junaa odottamassa viulunsa kanssa.

Myöhemmin vuonna 1900 hän asui Pyylammella loisena eli vuokralla. Soiton lisäksi Eero nikkaroi paljon ja hänen puutyönsä voittivat palkintoja. Eerolla ei tiedetä olleen perhettä jos hän olikin tapaillut naisia. Eero sairastui nelänkymmenenkahdeksan iässä vatsahaavaan jonka heikentämänä teki testamentin. Mies oli tunnettu nuukana ja varakkaana. Niin hän oletti testamentin mukaan itsekin olevansa.

Eero Tuovinen kuoli 24.10.1910 Jostain syystä varoja oli kuitenkin oletettua vähemmän ja perustettu rahasto ei jakanut yhtään apurahaa eikä "Roaskan elämänkertaa" ole kirjoitettu toisin kuin hän toivoi. Olisipa mukava saada tietää miksi? "Roaska" on haudattu Siilinjärvelle. Hänen viulua säilytettiin 60-luvulta alkaen Pöljän kotiseutumuseossa, jossa se oli merkitty poistettujen esineiden luetteloon vuonna 2002.

Korkea kivi pääkäytävän varrella Siilinjärven hautausmaalla.

Siilinjärvi

Vuoden havaintoja. Paikka sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla  harju- ja pohjavesialueella sekä liikenteellisessä risteyksessä. Tämä nuori kunta on kasvnut voimakkaasti koko olemassaoloaikansa. Kunnan hyväksi sieltä on noussut vuosikymmenien varrella myös useita valtakunnallisesti merkittäviä päättäjiä. Kuopion läheisyys on tärkeä.

Ensimmäiset merkit ihmisistä on kivikaudelta, jolloin täällä olleessa saaristossa asuttiin väistyvän jäätikön tuntumassa. Siltä ajalta tavataan Suomen pioneeriasutuksen merkkejä muutamasta kohtaa, kuten Siilinjärven Limalahdesta. Ajasta on tehty myös hauskaa populaariviihdettä kuten "Ice Ace" elokuva. Muutaman kymmenen kilometrin päästä Tahkolta on lisäksi löydetty mammutin hammas.

Yoldia meri.

Seutu on suolaisen Yoldian meren rantaa kymmenen tuhatta vuotta sitten, jolloin se muuttui makeaksi nimeltään Ancylus järveksi. Nuorempia jälkiä on Pöljän ja Jysmän keramiikka, jota on käytetty on vielä neljä tuhatta vuotta sitten. Sieltä on löytynyt myös asuinpaikkoja. Arvokkaita kivikautisia jälkiä on Siilinjärvellä osin tuhoutunut viimevuosikymmenien voimakkaassa maankäytössä.

Itämeren historialliset vaiheet.

Seuraavat tiedot ovat seudulta useita tuhansia vuosia myöhemmin. Eli nykypäivänä katsoen paljon lähempää. Noin kolme tuhatta vuotta sitten Siilinjärvi kuului vielä  myöhäiskantasuomalaisten asumaalueeseen ollen heidän "siihti" tai "siidhi", joka tarkoittaa talvikylää. Siihti on paikka johon suurimman osan vuodesta hajallaan eläneet perheet kerääntyivät talveksi. Tästä tuli myös alku kunnan nykyisin käytössä olevan nimeen.

1200-luvulla viikinkien rannikkoretkien jälkeen eurooppaan alkoi muodostua valtioita. Aika uusi valtio eli kristillistynyt Ruotsi alkoi sotaretkensä jälkeen verottaa länsiosaa Suomesta pitäen aluetta myöhemmin alustamaanaan. Novgorod oli ulottanut verotuspiiriinsä puolestaan nykyisen Karjalan seudulle, jossa se aikaa myöden alkoi pitää aluetta alustamaanaan. Niin ikään vanhimmat suomenkieliset kirjalliset merkinnät on tehty Nogorodin tuohikirjeelle. Tuohikirjeet ovat olleet aikansa post-it lappuja ja harvoja nykypäiviin säilyneitä kirjallisia esityksiä Novgorodista ylipäätään.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Ruotsi ja Novgorod jakoivat Suomea puhuvan kansan sopimuksella verotusmaikseen kahtia. Summittaisesti mainitulla "rajalla" Siilinjärvi-Oulu linja jäi Novgorodin tasavallan vaikutuspiiriin.

Joidenkin arvioiden mukaan vanhan luonnonkansan Saamelaisen verotuksen toteuttivat lounaasta Kruunun katoliseksi käännyttämät Hämäläiset. Ja kaakosta Novogordin käännytystyössä ordotoksesiksi tulleet Karjalaiset. Osa Saamelaisista sulautui tulijoihin, osan siirtyessä pohjoisempaan. Rikas erämaa houkutteli vaarallisuudestaan huolimatta alati. Hämäläiset joista tuli sukupolvien myötä Etelä-Savolaistuneita metsästäjiä, kävivät satojen hehtaarien "ulkopalstoillaan" eränpyynnissä. Kruunun verohelpotuksien innostamina seikkailijat jäivät uudisasukkaiksi kaskilleen. Kruunun vaikutuspiiri onnistui näin laajentumaan koilliseseen. Novogordin verottamalla puolella erämaiden Suomalais-asuttaminen ei ollut yhtä voimakasta. Yleisesti ottaen vallanpitäjien ote ei ollut näillä seuduin kovin vahvaa joten, uudisasukkaiksi hakeuduttiin myös siksi.

Iivana Julman isoisä Iivana suuri onnistuu Moskovan joukkoineen voittamaan Novgorodin tasavallan vuonna 1471. Maa sulautettiin verisesti tataarien opein Moskovan ruhtinaskuntaan hävittämällä kaikki entiset rakenteet kirjastoineen kaikkineen. Samalla paine Savolais-Karjalaisella alkoi kasvaa ja väki alkoi kääntyä vähän kerrassaa kruunun alamaiseksi verovapausvuosien kannustamana.

Toistaiseksi ensimmäiset tiedossa olevat kirjalliset jäljet Siilinjärveltä ovat vuodelta 1541 jolloin merkkinä pysyvästä kruunun verottamasta asutuksesta alueella merkittiin veroasiakirjoissa neljä arviokuntaa. Toisin sanoen Savolaiset näillä seuduin menettivät tässä vaiheessa todistettavasti itsemääräämisoikeutensa. Parin vuoden päästä rakennettiin läheiselle Tavinsalmelle  kuninkaankartano osoituksena itäänpäin täällä vakiintuneesta Kruunun otteesta. Siihen kuuluva kirkko rakennettiin Turun kirkkoherra Knuut Juhonpojan ja Mikael Agricolan ehdotuksesta strategisesti turvallisemmalle Kuopionniemelle. Kirkon ja kartanon väliä pääsi kulkemaan vesitien lisäksi kärrytietä.

Kruunu oli kahakoinut Novgorodin kanssa verotusmaistaan jo 1300-luvulta lähtien. Moskovan ruhtinaskunnan lyötyä Novgorodin tasavalta sodassa vuonna 1471 se hävitti Novgorodin täysin kirjastoineen kaikkineen.

Iivana Julman valtaan tulon jälkeen vuonna 1555 seurasi parivuotinen Suuri Venäjän sota sekä peräti kaksikymmentäviisi vuotta kestänyt Pitkä viha, joka viimein johti Täyssinän rauhaan vuonna 1593. Täällä rajalinjan merkit hakattiin läheiselle Pisan laelle. Muutaman vuoden päästä Kruunu aloitti Kajaanissa linnan rakennustyöt.

Ote 1700- luvun kartasta.

Reilut kolmesataa (!) vuotta kestänyt Suomen kahtiajako päättyi viimein vuonna 1617 solmitussa Stolbovan rauhassa. Siinä rajalinja siirtyi Pisalta paljon idemmäksi ja olot Siilinjärvelläkin alkoivat viimeistään vakiintua. Nykyisen Suomen alueen alueella elävät itäiset ja läntiset heimot olivat taas samassa valtiossa, vaikkakin luterilaistuneen ja yksiuskoisen Ruotsin Kruunun alusmaana. Kolmesataa vuotta kestäneen jaon muistona Suomeen jäi vielä nykypäivinä monin paikoin näkyvät itä-länsi jäljet! Venäjällä vakiintui käyttöön maaorjuus.

Jos olot Savossa rauhoittuivatkin niin oli seuraava rasite oli Suomen poikien joutuminen sotiin ulkomaille, kuten kolmekymmentävuotiseen sotaan. Kuopiosta johti pohjoiseen Kajaaniin Savon päätie, eli säännöllinen postitie 1600-luvulta lähtien. Sen varrella sijaitsee Siilinjärven keskustaajama.

Nykypäivän karoliinejä. Uudenmaan karoliinit.

Vuonna 1700 syttyneessä Suuressa Pohjan sodassa Kruunun karoliiniarmeija tarvitsi jo ns. kaksinnusmiehiä. Sotaa seurasi isovihana myöhemmin tunnettu ankara venäläisten miehityskausi. Silloin valtakunnan pääväylän varrella asuminen oli pahin mahdollinen vaihtoehto. Ensin liikkuivat väistyvät kruunun sotajoukot, karoliinit jotka piti ruokkia. Sitten tulivat vihollisen marssirivistöt kaikkine rasituksineen. Jonka jälkeen vielä vuosien venäläismiehitys kurimuksineen. Maaorjuuteen Venäjälle joutui moni häviten niille tielleen. Juuri perustetun Pietarin rakentamisessa käytettiin myös Suomalaisia. Miehityksen päätyttyä Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721 Siilinjärvelläkin alkoivat ihmiset palata piilopirteistään taloihinsa. Lyöty Kruunu oli nyt entinen suurvalta ja arvovallan menettämisen lisäksi Suomalaisissa oli alkanut itää oikeus omaan maahansa!

Kievarissa matkamies sai levättyä.

Uusi raja sulki elintärkeän vesitien eli kauppatien etelään seuraavaksi 60 vuodeksi, joten suunta Raaheen ja Ouluun tuli tärkeäksi. Kievareita oli mm. Kuninkaan kartanolle mennessä Koivusaaren Pitkänjärven ja Lyhyen järven välisellä kannaksella (viimeisin kievaritalo Antikkala). Kuopiosta pohjoiseen oli kievari Kasurilan Siilinlahdessa (viimeisin kievaritalo Julkunen) sekä Pöljällä.

Parin vuosikymmenen päästä seurasi revanssi, Hattujen sota. Miehityskurimus kesti tällä kertaa "vain" pari vuotta. Kruunun surkea yritys johti lisäaluemenetyksiin kaakossa.  Rasituksia päätien varressa olevilla riitti sekä karoliinien että venäläisten sotilaiden majoittamisesta, kuljettamisesta ja ruokkimisesta.

Kuopion kihlakunnan ensimmäisen tehtaan, Juankosken ruukin perustajaosakkaan Brunoun valitus Juhani Forsberg, Stromsdalin historia.

Tuohon aikaan kärryteitä oli vain tärkeimpien paikkakuntien välillä. Kuopioon pääsi pohjoisesta vain Kallavesi ylittämällä. Sulan veden aikaan se saattoi kestää useamman päivän. Kuten yllä olevassa nuori lukenut tehtaanperustajaosakas Brynolf Brunou valitti vuonna 1748. Ranta-Toivalasta Kelloniemen kärkeen on matkaa noin 4 km ja se kuljettiin soutaen.

Kasurila by 1788

Kuopiosta pohjoiseen johtavan tien lisäksi meni kärrytie itään, molemmat Siilinjärven kautta. Uusia seurakuntia, emäkuntia muodostui kun Kuopio ei kyennyt kunnolla vastaamaan lisääntyvän väestön tarpeisiin mm. virastoasioissa. Näissä tunnelmissa tehtiin ensimmäinen Kasurilan seurakunnan perustamisesitys 1780. Liekö sitten säikähdetty papin palkkauskustannuksia kun kannatus hankkeeseen raukesi?
Vuonna 1788-90 Ruotsi halusi taas sotaa. Niinpä Suomen alueella käytiin Kustaa III:n sota, joka entisestään vähensi  Kruunun suosiota täällä. Siilinjärven alueella saatiin onneksi olla suhteellisen rauhassa.

Viimeisen kahdensadan vuoden aikana Stolbovasta lähtien oltiin koettu kaksi miehitystä, iso- ja pikkuviha. Paikalliset joutuivat kärsimään niissä liikkuvista marssiosastoista ja miehitysajan kauheuksista. Vuonna 1808-1809 koettavaksi tuli vielä viimeisin. Eli kokea kirjaimellisesti se kun kotikylällä käytiin Suomen sotaa. Siitä muistona on muistomerkki Vuorelassa. Kruunun hävittyä se ei voinut enää sotia siirtomaillaan, joten sotahalutkin loppuivat tyystin.

Sodan tuloksena Suomi ei ollut enää Ruotsin alustamaa vaan isännäksi tuli Venäjän Tsaari. Erona entiseen Suomi oli nyt autonominen eli itsehallinnollinen Suomen Suuriruhtinaskunta. Vanhempi väki sympatisoi vuosisataisesta tottumuksesta entistä siirtomaaisäntää Kruunua, mutta ei vastustellut saavutettua itsemääräystä. Tuotto meni hallitsijalle entiseen tapaan mutta erona entiseen suurempi osa jäi kotimaahan. Suomeen ei tullut Venäläisten käyttämää maaorjuutta mutta esimerkiksi muuttaminen ja matkustelu oli säädeltyä. Näin täällä alkoi yli sata vuotta kestänyt sodaton vahvan kehityksen jakso. Tsaarin joukkoihin sai kyllä liittyä vapaaehtoiset seikkailunhaluiset nuoret miehet.

Suomen sodan muistomerkki kunnonpaikan edustalla.

Vesiliikenne siirtyi uudelle tasolle vuonna 1856 kun Saimaan kanava valmistui. Samoina vuosikymmeninä laivateollisuudessa oltiin siirrytty rautalaivoihin. Höyryvoimalla toimivat moottorit oli keksitty ja syrjäyttivät pian purjeella liikkumisen kokonaan. Tuulettomilla sisävesillä tämä oli valtava edistysaskel liikenteen lisääjänä. Soutaminen ei ollut enää lähes ainoa kesämatkustamistapa itäsuomessa.

Erotukseksi merilaivoista sisämaassa liikkuvia aluksia kutsuttiin höyryvenheiksi, syväväyliä pääsi suurkaupunkiin Viipuriin ja pääkaupunkiin Pietariin asti. Vilkas matkustaja- sekä kaupankäynti liikenne tavaran toimittajineen elävoitti Kuopion seudun oloja huimasti. Esimerkiksi Stromsdahlin ruukilta Juankoskelta lähti järvimalmirautaa Pietariin. Josta puolestaan tuotiin kaikenlaisia elintarpeita takaisin päin.

Vesillä liikkui siis henkilöliikenteen lisäksi tavaraliikenteessä runsaasti proomuja sekä lotjia. Venäjällä päättyi maaorjuus joka osaltaan edisti kehitystä myös Suomessa. Amerikassa  vuonna 1865 päättyneen sisällissodan jälkeen siellä päätettiin orjuus lopullisesti. Suomen tavoin siellä harvaan asutussa nuoressa maassa otettiin sisävesille rakennetut höyrylaivat ilolla vastaan.

29.05.1878   Tapio no 43

 Lehti-ilmoitus: 08.10.1880   Savo no 79

Siilinjärvellä oli sanonta: "Ilmassa" mentiin, "Tähessä" tultiin. "Neiti" kun jätti niin hypättiin "Koskeen". Laivoissa kulki paljon matkustajia ja kaikkea mahdollista rahtitavaraa lampaista juustoon. Kuopioon suuntautuvia vuoroja oli seudulla runsaasti sekä uusia yrityksiä syntyi.

Kehitystä ei estänyt edes kiristyvä Venäjän ote. Vuonna 1881 tuli voimaan yleinen asevelvollisuus. Tämä tarkoitti sitä että lääkärin tarkastuksessa hyväksytyiksi tulleista, joita oli alle puolet 21-vuotiaista! Joutuivat siis kutsuntoihin. Jokainen nosti arvan ja joka viides arpa "voitti" kolmen vuoden palvelukseen tsaarin armeijassa. Lähin varuskunta oli Kuopiossa.

"Tähti" satamassa.

Siilinjärven lahdella oli laituri ja kylän asutus alkoi tiivistyä aikaisemmalta Kasurilan kylältä laivalaiturin ympärille. Talot satamasta alkaen olivat myllylä eli rantamakasiini puoti, nahkurin talo, valtiopäivämies Paavo Kasurisen talo ja Julkulan kievari.

Höyryvenhe "Koski" matkalla.

Paljosta matkustajista sekä kilpailusta johtuen matkalipun sai  halpaan hintaan. Ranta-Toivalasta pääsi kaupunkiin parhaillaan jopa 7 eri laivayhteyden kyydissä. Lisää matkustajia tuli kaupungin virkamiehistä, joilla oli kesäasuntoja Toivalassa Kallaveden rannassa.

Kuopion satamassa.

Maailmalla suurimmat valtamerialukset toimivat tuohon aikaan myös höyryvoimalla. Tämän rauhallisen, elegantin matkustustavan kulta-aikaa kesti Siilinjärvellä 1900-luvun alkuun ja muualla esimerkiksi Nilsiän reitille vielä neljäkymmentä luvun seudulle.

Savon rata Kuopio-Helsinki väli avattiin 1889. Rata erkani Helsinki-Viipuri reitiltä. Se alkoi Kouvolan asemalta jatkaen Mikkeliin ja sieltä Kuopioon. Vuonna 1899 aloitettiin rakentaa Junayhteyttä Iisalmeen. Suuritöistä pengerrystä tehtiin Kallaveden ylittämiseksi 2,5 km matkalle. Siilinjärvellä on muisteltu kuinka yksi soraharju ajettiin järveen. Lisäksi työtä antoi silta työmaa, johon kuului kääntösilta laivaliikennettä varten. Taajamassa linjaus kulki siilinlahden rantaa ja risuharju antoi santansa työmaalle. Kuopio-Iisalmi väli valmistui 1903.

Veturi 472  alkumatkassa Kuopiosta etelään.

Rautatien valmistuttua asutus keskittyi asemalle ja siitä Kuopioon vievän päätien (myöh. asematie) varteen. Viinamäen rinteille rakentui asutus samaan tapaan kuin Pispalassa piirrustukset klubi-askin kannessa. (Täällä tuo rakennuskanta on sittemmin purettu). Kyläpahanen heräsi kuin ruususen unesta. Rata toi mukanaan aivan uuden toimeliaisuuden aikakauden. Väkeä asemalle saapui idästä ja lännestä pitkienkin matkojen takaa hevoskärreillään. Höyryveturin puuskutus nopeutti elämänrytmin aikaisemmasta uudelle tasoille. Aseman seinässä luki komeasti Siilinjärvi. Se oli nimetty läheisen järven mukaan. Paikkakuntalaisista tuli pian halvan Kuopio-välin suurkuluttajia. Matka ei kestänyt kuin murto-osan entisestä. Nopeasti unohtui että aiemmin ainoa keino kaupunkiin pääsemiseksi oli ollut vaivalloinen 4 km soutulossimatka tai rauhallinen sisävesilaivakyyti.

Siilinjärven asema.

Nyt oltiin vesiväylän, Savon radan ja Kuopion pohjoistien varressa, ja kaikki vieri vieressä! Lisäksi kärrytiet veivät koilliseen Nurmekseen ja lännessä Vaasaan. Asemalla kävi aina kuhina junan aikaan. Niitä "passattiin" eli kylän väkeä kokoontui postireissullaan kuulemaan uusia juorua ja vaikka kahville aseman ravintolaan. Juna pysähtyi näet sen verran, että kahvilassa saattoi nähdä vaikkapa kuuluisia Ahon veljeksiä kuten Juhani Aho. Halosen taiteilijasukua Pekka Halonen tai Juha Rissanen tauolla virkistymässä. Muuten Lapinlahden naapurikylästä nouseva Suomen kansakunta sai erikoisen suuren määrän taiteilijoita näinä "kultakauden" vuosina.

05.11.1901   Uusi Savo no 128

Alkuvuosina Toivalan aseman lisäksi rakennettiin pysäkki Pöljälle, sekä 12 seisahduspaikkaa. Osaltaan  kehitystä saattoivat tukea seudun edustajat valtiopäivillä. Myöhempinä vuosina liikennöi kesäisin erikoisvuoro jota kutsuttiin kansan suussa herrainjunaksi. Se lähti Toivalan asemalta aamulla Kuopioon ja palasi iltapäivällä 15 jälkeen takaisin. Kaupungin virkamiehillä oli kesäasuntoja Ranta-Toivalassa ja vuoro sai tästä nimensä.

Uusi keksintö, polkupyörä yleistyi äkkiä vuosisadan alussa.
Liikkumisen helppous innosti tietysti lyseolaiset heti kilpailuihin.

1906 oli Roaska usein yleistyvissä iltamailmoituksissa.

Siilinjärven aseman ympäristössä ja laajemminkin tunnettiin noihin aikoihin Koivusaaresta lähtöisin ollut kansantaiteilija "Roaska" (Raaska) Eero Tuovinen (1862-1910) Paikallinen pelimannikuuluisuus oli saanut puusepän opin, hakeutunut sitten Kuopioon pataljoonan soittokuntaan jossa oli soittanut vuoteen 1880. Kotipaikkakunnalleen palattuaan hän teki palkintojakin voittaneita puutöitä.

Roaskan sävellys: Riähkä-Jussin Polkka.

Roaska esiintyi Siilinjärvellä Myllyn maneesilla, sisävesilaivamatkojen aikana, kylillä iltamissa, häissä ja missä nyt musiikkia vaan tarvittiin. Kirjailija Kauppis-Heikki joka oli tutustunut Roaskaan jo kiertokoulun opettajana ollessaan, käytti viimeisessä kirjassaan Savolainen soittaja (1915) aineksia Roaskan vaiheista.Riähkä-Jussin polkka:

Kookas, komea armeijan sinellissä liikkunut mies pitkän liehuvan partansa kanssa herätti huomiota kulkiessaan. 

Tsaarin armeijan sotilas "sinelli" yllään.

Roaska kuoli neljänkymmenen kahdeksan vuoden iässä vatsahaavan seurauksiin. Komea muistokivi löytyy viinamäen hautausmaalta.

Eero Tuovisen eli Roaskan hautakivi
Viinamäen hautausmaalla.

Aikanaan seudulla hyvin tunnettu kyläpelimanni tuntuu nykypäivänä jääneen täysin unholaan, mikä kyllä ihmetyttää. Varsinkin kun Siilinjärvi profiloituu kansanmusiikkipitäjäksi. Roaskan vanhaa viulua säilytettiin hänen kuolemansa jälkeen Pöljän kotiseutumuseossa. Sieltä se oli myöhemmin kirjattu poistettuihin soittimen tuhouduttua??!

Nuori taitelija Juho Rissanen oli maalannut 1899 kesän paikkakunnalla.  Koivusaaren kievarissa (myös Savonkyläksi kutsuttu) hän teki koko uransa kuuluisimmat työnsä "Sokea" ja "Povarissa" tai "tyttö" joka on maalattu Väänälänrannalla. Kaikki mallit olivat paikallisisa asukkaita. (Myöhemmin oli Siilinjärvellä saatavilla matkamuistoksi "povari" huivia). Nilsiään Juho maalasi alttaritaulun.

Juho Rissanen: "Povarissa"

Junaliinkenteen virkistämällä kylällä oli yksi ongelma. Se että muutaman kilometrin matkalla kuuluttiin kolmeen kuntaan. Taajama kuului Kuopion maalaiskuntaan, vähän matkan päässä itään oltiin Nilsiäläisiä ja länteen taas Maaninkalaisia, jonne oli mentävä toimittamaan virastoasiat. Uusia seurakuntia oli muodostettu juuri Nilsiästäkin, kun pinta-alaltaan laaja emäkunta ei kyennyt enää kunnolla vastaamaan lisääntyvän väestön tarpeisiin mm. virastoasioissa. Seudulla alkoi nousta ajatuksia omasta kunnasta. Ja sitä varten tarvitsi perustaa oma seurakunta.

Kuopiossa saattoi nähdä automobiilin
joka antoi kyytiä maksua vastaan vuonna 1910.

Oman seurakunnan perustamishankkeet olivat olleet esillä  tuon tuostakin viimeisen sadan vuoden aikana. Ne olivat kuitenkin aina rauenneet alkuinnostuksen jälkeen perumiseen tai sitten vaikutusvaltaisten talonpoikien riitelyyn. Tai tonttikeinotteluun. Yhdet rakennuspiirrustukset ehdittiin tilata itseltään Lars Sonckilta. Mutta siinäkin asiassa kävi kuin Savolaisessa projektissa. -Aloittamista vaille valmis. Eino Laitinen oli uupumaton innostaja itsenäisyysasiassa toimien lähes kaikissa paikkakunnan toimikunnissa. Tarinaharjun keuhkoparantola aloitti vuosikymmeniä kestäneen toimintansa paikkakunnalla.

Itsenäisen kansan oma lippu.

Suomeen isäntävaltiossa Venäjällä tapahtui vallankumous ja sen seurauksena julistettiin itsenäisyys 6.12.1917. Seitsämänsataa vuotta Suomalaiset olivat kestäneet siirtomaaisäntiään.
Tohtori, tuomiorovasti Ingmanin testamentin lahjoitusrahaston turvin oltiin järjestetty vuosisadan alussa seutukunnan miehille ja naisille kiertäviä käsityökouluja. Alkuun nämä koulut oli pelkästään omille kasvateille sitten vähävaraisille nuorille. Suomen itsenäistymisvuonna oppilaitos pääsi aloittamaan Toivalasta hankitussa rakennuksessa.

Seuraavan vuoden alussa juuri itsenäistynyneessä Suomessa alkoi sisällissota! Onneksi väkivaltaisuudet eivät kestäneet kuin muutaman kuukauden mutta kokemus oli sitäkin traumaattisempi. Siilinjärvellä selvittiin pahemmilta. Sitten koitti kieltolain aika, vuosi ennen Amerikkaa. Takamailla kuten esimerkiksi Kolmisopella harjoitettiin salapolttoa josta tavara tuotiin kulkuyhteyksille.

Vuonna 1921 saatiin Siilinjärvellä viimein oman kirkon työt alulle aikaisempia edullisemmilla suunnitelmilla. Samaan aikaan valmistui Siilinjrven edistyseurojentalo, Seurala eli myöhemmin Mantuksi kutsuttu. Kahden vuoden päästä valmistui kansakoulurakennus "bunkkeri" sekä pitkään puuhattu kirkko viimeinkin. Urkujen hankinta jäi tosin viimetippaan, joten avajaisiin hankittiin urkuharmooni. Näin pärjättiin jonkin aikaa. Alttaritaulua saatiin odottaa yli kymmenen vuotta.

Vuonna 1925 ajettiin säännöllistä vuoroa lähi-kuntiin.
 (Kasurinen Siilinjärvi 1925-1975)

Siilinjärven kunta aloitti toimintansa vuonna 1925.  Edellisvuonna käydyt kunnallisvaalit eivät olleet hyvin suosittuja äänestysprosentin jäädessä vaivaiseen 19 prosenttiin. Sosialistit eivät osallistuneet vaaleihin ollenkaan. Kolmesta kunnasta lohkominen uudeksi ei onnistunut täysin ilman kipuja ja asenteita saattaa tulla yllättäen vastaan vielä tänä päivänä! Myöskään maakuntalehti ei kyennyt tehtäväänsä, maakunnallisesti objektiin tiedottamiseen. Vastoinkäymisiä täynnä ollut ja monta mutkaa sisältänyt hanke oli viimein toteutunut. Paikkakunnan asukkaat saivat päättää asioistaan.

Alkoi toimelias kunnallisrakenteiden luomisvaihe.Kunnantaloksi tuli Siilinpään tila eli Julkula, jossa oli ollut pitkäaikainen kievari. ( Kievarin pito siirtyi radan ja nykyisen Nilsiäntien ja risteyksessä sijaitsevaa n. 1860-rakennettuun Lepolaan kievari-järjestelmän loppuajaksi) Ilmoituksia varten tilatiin Puuseppä Pentikäiseltä kunnantalon seinälle ilmoitustaulu, sekä kuusi kappaletta jakkaratuoleja. Taloon hankittiin sähkövalo ja puhelin.

Viljo Tuhkasen linja-auto lähdössä käyttämään harrastajateatteria
Nilsiässä vuonna 1926. (Kasurinen Siilinjärvi 1925-1975)

Juna-asemalta kulki säännölliset autovuorot naapurikuntiin. Omia autoja ei ollut oikein kellään ja vaivattominta oli kulkea autovuorossa. Kaupunkimatkan teko Nilsiästä nopeutui auto-juna yhdistelmäkyydillä murto-osaan entisestä.
Samana vuonna aloitettiin piirimielisairaalan rakentaminen  Harjamäen tilalle. Valtavaa urakkaa valittiin totuttamaan rakennusmestari Kalle Albert Kaarlonpoika Honkavaara. Hän asui valtiopäivämies Juho Zittingin vävynä Muuruvedellä. Sinne hän oli urakoinut kirkon ennen Nilsiää. Lisäksi esim. Joensuuhun yhteiskoulun.

Sukunimen Suomentaminen oli yleistä
vuosisadan alussa.

Ensimmäisen auton saapumista paikkakunnalle lienee ihmetelty vuosisadan alussa kovin, kuten muuallakin Suomessa tehtiin. Täällä erikoisuutena oli että ainoa järven ylitysmahdollisuus oli käyttää rautatiesiltaa. Niinpä autot lastattiin Toivalan asemalla kyytiin ja Valkeisen seisakilla pois. Henkilöautoja kuljetettiin avovaunussa kerran aamupäivällä ja kerran iltapäivällä. Mukaan mahtui kerrallaan neljä autoa. Auton omistaminen oli Suomessa harvinaista ja yleinen tapa liikkua oli maksua vastaan tehty automatka. Vähitellen liikenne lisääntyi ja käyttöön otettujen puomien avulla pystyttiin käyttämään samaa siltaa junan kanssa.  Ohi kiitävää junaa saatettiin sanoa humoristisesti lentäväksi kalakukoksi. Kiertelevä Joensuulais-muusikko nappasi aiheen, joka päätyi myöhemmin elokuvaan asti.

Kallan juna-autosilta ennen vuotta 1932.

Kieltoajan viimeisinä vuosina Siilinjärven aseman seutukunta oli muotoutunut ranta-, radanvarsi- ja tienvarsikyläksi. Takamailla suoritettu viinanpoltto sekä salakuljetus ulkomailta aiheutti kuohuntaa suuntaan jos toiseen. Kaksinaismoralismi asian ympärillä oli yleistä. 30-luvun laman ja työttömyyden nujertamiseksi aloitettiin valtiollisia hankkeita, kuten kallan autotien rakentaminen. Kieltolaki päättyi ja silta valmistui.
Nurkkatansseiksi kutsutut tilaisuudet yleistyivät suuresti kulkupaikoilla. Tien ja sillan valmistuttua pelättiin kaupungissa sekä maalla turmiollisien vaikutteiden leviämistä sekä liikkuvia rosvoja. Siilinjärvellä oltiin asiassa edistyksellisiä. Suosituksi tulleille ja paheellisena pidetyille nurkkatansseille annettiin yksimielinen "kielto sakonuhalla" vuonna 1936.

Kallantien silta vuonna 1932 valmistumisen jälkeen.

Venäjä oli kokenut arvovaltatappion I Maailmansodassa. Sen seuraaja Neuvostoliitto halusi palauttaa suurvaltaasemansa liittämällä entiset siirtomaat Viro ja Suomi hallintaansa. Alkoi yllätyshyökkäys Suomeen josta seurasi Talvisota kun Suomalaiset eivät halunneet enää alistua hallittaviksi. Rissalassa aloitettiin lentokentän rakennustyöt. Välirauhan aikaan kentälle laskeutui ensimmäinen kone, Fokker CX tunnukseltaan FK-109

Fokker CX

Jatkosodan syttymisen jälkeen kenttä oli Saksalaisten Luftloffe 5:n halinnassa seuraavat pari vuotta. Kentän laajennustöissä oli parhaillaan noin 700 miestä, joista reilut parisataa Suomalaista. Saksalaisten siirrettyä pääjoukkonsa Rovaniemelle Rissalaan siirtyi osasto Jauri. Se toimi Karjalan ja Aunuksen kaukopartioiden kuljetus- sekä huoltotehtävissä. Ensimmäisenä Rissalaan laskeutunut kone FK-109 toimi samoissa tehtävissä, kunnes se putosi. Pommitukseen Rissalassa jouduttiin sodassa sen loppuaikana ainoastaan kerran Suomalaisen koneen erehtyessä maalista. Juhlaperinteitä on vaalittu nykypäivään. Äänekäs läsnäolo on tilanhallintaa, joka on ihmisen alkukantaisin viestinnän muoto.

Sodan jaloista Karjalasta pakeni väkeä. Siilinjärvelle evakoiden pääosa saapui kolmessa junassa. He olivat kotoisin enimmäkseen Salmista ja Ilomantsin Sonkajasta. Salmin kunnan asoiita hoiti erillinen hoitokunta. Sen kotipaikaksi ja Salmilaisten asutuspaikaksi oli alunperin määrätty Nilsiä. Mutta hoitokunta sijoittuikin Siilinjärvelle ja asuinpaikaksi tuli Kuopion ympäristökunnat.

Sodan jälkeen Rissalassa alkoi siviililikenne ja alkuun Aeron kotimaan reitillä lennettiin Junkers JU-52 ja Douglas DC-2 koneilla. Kenttää alettiin kutsua Kuopion lentoasemaksi, mikä seikka vaivasi juuri itsenäistyneitä titteleistä tarkkoja Siilinjärveläisiä siitä alkaen. (Vantaalaiset saivat kuntansa nimen sentään 70-luvulla nimetylle kentälle. Maailmalla nimeämiskäytäntöjä on monia)

Sodan jälkeisen jälleenrakennuksen aikana vuonna 1951 Jännevirralla saatiin silta valmiiksi ja virtauksen vuoksi vaarallinen lossiyhteys päättyi. Parin vuoden päästä liikemies Felix Isotalo perusti paikkakunnan ensimmäinen varsinainen tehtaan, sementtivalimon jonka nimeksi tuli lujabetoni. Hiekkaa löytyi yllin kyllin ja hyvät liikenneyhteydet. Toimija ei ollut ainoa. Seutukunnalla ajettiin soraharjuja suurella vimmalla jälleenrakennusajan tie- maa- ja rakennushankkeisiin seuraavat vuosikymmenet.

Vuonna 1963 valmistunut kunnatalo pulpettikattoineen.
(Kasurinen 1925-1975)

Puolustusvoimat palasivat Rissalaan ja koneina olivat Mig-hävittäjät. Lähelle kirkkoa valtatie 5:n varteen rakennettiin uusi kunnantalo vuonna 1963. Sen ja kolme vuotta aiemmin valmistuneen elokuvateatterin arkkitehtuuri modernine pulpettikattoineen tuli olemaan esimerkkinä myöhemmälle taajamarakentamiselle. Samana vuonna aloitti metsäkoulu Toivalassa. Vuonna 1965 alkoi Vuorelan rakentaminen.

Kuopion kasvaessa siltä alkoi loppua tonttimaa joten Kuopion maalaiskunta sulautui kaupunkiin. Maalaiskaupungin alueista Kehvo ja Väänälänranta päättivät liittyä äänestyksen jälkeen Siilinjärveen. Nyt kunta oli eteläosastaan vesien rajaama. Muutos tuli voimaan vuonna 1969. Se on aiheuttanut parran pärinää Kuopion ja Siilinjärven välillä nykypäiviin asti. Samana vuonna aloitti valtion omistaman Rikkihappo Oy:n ensimmäisen tehdas Siilinjärvellä. Edullinen sijainti ja hyvät liikenneyhteydet koituivat Siilinjärven eduksi suurtyöllistäjän paikan valinnassa. Valkoisen kauas näkyvän jätekipsikasan ja suurten maa-alueiden valjastamisen tehdaskäyttöön kääntöpuolena tehdas vilkastutti kuntaa kuin rautatien tulo aikanaan. Yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi oli jalot suunnitelmat mutta sen enempää kunnan päättäjät kuin virkamiehetkään eivät pysyneet tehtäviensä tasalla nopean kehityksen edessä.

Lain tulkintaa ruutukaava-alueella.
Bussipysäkki-lastauslaituri yhdistelmä, joka ei liene
kaikkein turvallisin yhdistelmä. Kuva ruokatauolta.

Siilinjärvellä ei olla unohdettu ministeri ja kansanedustajana toiminutta Katri-Helena Eskelistä. Hänkään ei unohtanut kotiseutuansa valtakunnan huipulla ollessaan. Vuonna 1975 hän oli yhdessä presidentti Urho Kekkosen kanssa vihkimässä Kunnonpaikkaa käyttöön.  Vuonna 1986 aloitettiin laskettelu Kasurilanmäessä, kahden vuoden päästä avasi Tarina Golf.

Keskustaajaman paikkaa on säädellyt voimakkaasti 5-tien linjaukset.
Kylän ydin on muuttunut kolme kertaa tien perässä.

Vuosikymmeniä kestänyt säälitön soraharjujen hyödyntäminen teollisuuden- rakentamisen- ja maarakentamisen tarpeisiin huipentui siihen että viimein mentiin jo pohjavesipinnan alapuolelle! Montun viereen rakentui moottoritie ja tasaiseksi kaivetulle soraharjun jälkeiselle kentälle alkoi rakentua viimeisin kyläkeskus. Samalla annettiin rapistua kylän vanhimmat 1800-luvulta olevat puurakenteiset rakennukset, jotka ovat sitten joutaneet purkaa korjauskelvottamana. Esimerkkinä mainittakoon vanha Kasurilankoulu joka oli Ahti Sonnisen lapsuuskoti ja sittemmin "vanha" Pappila. Toinen esimerkki on Julkulan kievari, jossa myöhemmin toimi järjestyksessään ensimmäinen kunnantalo.

VT 5 prosenttitaide-patsaan kilvet ovat lähteneet
jonkun kotilukemiseksi.

80-luvulla nuoriso ihmetteli hiekkatyömaakenttää laajalta alueelta  paikalle saapuneena. Huvikumpu oli maan ykköspaikkoja, jossa esiintyivät sen ajan Suomen huippubändit. Vuonna 1990 Helsingin Sanomien kyselyssä Siilinjärvelle tuli ylivoimainen voitto "Suomen rumin kunta" äänestyksessä. Vaikka sijoitus on kohonnut noista ajoista toiseen ääripäähän eri kyselyissä on ensikyselyn tulos vielä yleisesti muistoissa.

Kulttuurin arvostusta kunnassa vuonna 2014.

Vuonna 1992 valmistui Fontanella sekä moottoritie. Kaikkineen tiehanke oli kestänyt kaksikymmentä vuotta. Kaikki linjaussuunnitelmavaihtoehdot olivat aiheuttanut suuria tunteita upeista pelloistaan ja hyvästä itsetunnostaan tunnetuissa talonpojissa. Tien valmistuttua maantieliikenne helpottui ja matka-aika lyheni murto-osaan edellisestä. Liikkumisen helppous ja kaupungin läheisyys on houkutellut asukkaita ja kunta on ollut vuodesta toiseen muuttovoittokunta. Siilinjärvi toimi vähän aikaa isäntäkuntana Maaningan ja Nilsiän kanssa yritetyssä "siiliset" terveyspalveluhankkeessa. Taitamattoman hallinnan sekä historiasta kumpuavien asenteiden johdosta hanke ei onnistunut.

Harvassa paikkassa pääsee bulevardia
pitkin suoraan ostoskärrykatokseen.

Asukkaiden keski-ikä on valtakunnan vartailussa nuoremmassa päässä. Nopea kasvu ja voimakas muutos on ollut Siilinjärvellä pysyvää lajia. Niin hyvässä kuin huonossa. Kuin myös maalaiskuntalaisuudessa sen edut ja haitat. Ulos lähtevä saa illalla etsiä ruokapaikkaa tai elokuvateatteria. Jalkaisin paikkakunnalla kyllä saa liikkua rauhassa. Samat vastaantulevat eivät ole tuntevinaan kymmenenkään vuoden paikkakunnalla asumisen jälkeen. 

Vaikka halukkuutta on profiloitua kulttuuripitäjänä, niin kulttuurin arvostuksesta jotain kertoo se, että maakunnan suurimpana mainostetut kansamusiikkifestivaalit pidetään edelleen asfalttikentälle rakennetussa muoviteltassa. Ei raha riitä kulttuuritilaan ei. 

Ulkoilmassa olevat taideteokset ovat lähinnä ilkivallan kohteina. Suuresta maailmasta otetaan mallia. Halutaan pysyä muodin harjalla. Tehdään "grafitteja". Niissä saattaa sitten lukea esimerkiksi mehu tai mehy sata kertaa peräkkäin. Metsänhoitoyhdistys? Huipputoimivasta kirjastosta kyllä saa olla iloinen.  

Siilinjärveläisiä löytyy niin valtakunnallisesti menestyneissä yrittäjissä kuin urheilijoissakin. Anu Pentik ja Topi Pentikäinen aloittivat yhteiselonsa aikanaan Siilinjärvellä ja Saku Kuosmanen on viihtynyt paikkakunnalla edelleen. Viimeisin tunnettu Siilinjärveläis-lähtöinen politikko on Vuorelasta maailmalle ponnistanut expääministeri Jyrki Katainen.