Vasenkätiset kitaristit

Tämä (ihmisen, ei tekoälyn kirjoittama) juttu kertoo ajasta jolloin musiikki oli vielä ihmisten soittamaa ja laulaminen oli muuta kuin rytmikästä puhetta. 

Kitaraa on soitettu niin kauan kuin kitaroita on ollut olemassa sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Yleisesti kielet järjestellään kitarassa niin, että paksuin kieli (eli matalimmat äänet) ovat yläpuolella ja kirkkaimman äänen tuottavat ohuimmat kielet laitetaan alapuolelle.

Ihmisistä vain noin 10% on vasenkätisiä, joten soittajina olemme myös selkeässä vähemmistössä. Näin ollen vasenkätisiä kitaroita on ollut takavuosina vähemmän saatavilla. Esimerkiksi Gibsonin tiedetään valmistaneen 1950-luvulla ainoastaan kolme vasuri Les Paulia! Paul McCartneyllä on niistä yksi (vuodelta 1957). 

On kohtalon ivaa että Gibsoneita alunperin valmistnut Orville Gibson oli vasurimuusikko ja soitinrakentaja. Hän valmisti tilauksesta erittäin arvostettuja sekä vasuri- että oikeakätisiä kitaroita vuosina 1894-1902 (ensimmäisen 1888). Gibson Mandolin and Guitar Company oli perustamisestaan 1902 alkaen bisnes-miesten omistama yhtiö. Orvelle kuoli vuonna 1918. Viisikymmentä-luvulla Gibson yhtiölle enää pelkkä nimi!

Vanhin tietämäni vasurikitaristi,
Orvelle H. Gibson 1856-1918.

Fender-kitaroita oli saatavilla vasurina niiden valmistamisen alusta saakka. Telejä vuodesta 1951 ja stratoja vuodesta 1954 alkaen, mutta erittäin suolaiseen hintaan. 

Halpismerkeillä oli sama kuvio. Edellä mainitusta johtuen usein vasenkätisen ensimmäiseksi soittimeksi valikoitui lähes aina oikeakätinen soitin. Luovuudestaan tunnettuina vasurit kehittelivät sitten tältä pohjalta mitä erilaisimpia tapoja tuottaa musiikkia.

Menneinä vuosikymmeninä puritaanisen konservatiivisissa vanhanaikaisissa maissa vasenkätisyyden sanottiin olevan kotoisin itseltään paholaiselta, joten siitä pyrittiin pääsemään eroon kaikin mahdollisin keinoin. Niin vasurit pakotettiin luontonsa vastaisesti opettelemaan kirjoittamaan ja soittamaan oikeakätisesti. 

Suomessakin vielä 60-luvulla saatettiin kirjoittamaan opettelevalta lapselta sitoa vasen käsi selän taakse! Näin monet vasureista opettelivat soittamaan oikeakätisen kitaroita oikealta. Ne onnelliset mihin joukkoon itsekin katson kuuluvani, saivat toteuttaa itseään vapaasti, (kunhan touhu pysyi laillisen puolella hehe). 

Niin me saimme opettella soittamaan oikeakätisen kitaraa vasemmalta puolelta. Vielä 1950-luvulla monet vasurit eivät kääntäneet kitarasta kieliä, jolloin paksuin kieli jäi alapuolelle. Monet vasurit, kuten minä taas tekivät käännökestä täydellisen peilikuvan eli käänsivät kitaran lisäksi myös kielet. Paksuin kieli tuli silloin yläpuolelle.

Yhteenvetona meitä vasenkätisiä kitaristeja on siis kolmea "eri lajia":

• Oikealta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittavat.
• Vasemmalta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittavat.
• Vasemmalta vasenkätisesti kielitettyä kitaraa soittavat.

Tämän lisäksi on soittajia, jotka osaa miksata näistä useampaa tyyliä keskenään ja variaatioiden määrä kasvaa. Esimerkkinä itse soitan (kuten Jiminkin kerrotaan soittaneen) vasemmalta puolen sekä vasen- että oikeakätisesti kielitettyjä kitaroita ja bassoja.

Oikeakätisesti veistetyt kitarat ovat vasureille ikäviä soittaa. Esimerkiksi stratossa säätimet ovat tiellä koko ajan. Plektrakäden heiluessa muuttuu myös säädöt tahtomatta. Kuitenkin jotkut vasurikitaristit, tunnetuimpana Jimi Hendrix halusivat pysyä oikeakätisesti muotoillussa lankuissa (epäkäytännöllisyydestään huolimatta esimerkiksi tyyliseikkojen takia).

Kun kauppoihin alkoi tulla 1970-1980 luvulla enenevissä määrin vasenkätisesti valmistettuja kitaroita, oli luontevaa siirtyä niihin.

Vasenkäteisyys oli takavuosina keikalla usein ihmettelyn aihe. Muistan kun yhdessäkin ryhmässä minä soitin alkuillan oikeakätistä bassoa vasemmalta ja bändin basisti samaa soitinta loppuillan oikealta, hehe. Ihmettelyä ei suinkaan vähentänyt se että vuosia myöhemmin bändissä jatkoi toinen vasuri kitaristi perinteitä vaalien oikeakätisen bassolla hahaa!

On olemassa myös ihmisiä, mitkä ovat kumpikinkätisiä kuten eräs opettaja. Hän kirjoitti liitutaululle aloittaen vasemmalla kädellä ja jatkoi siitä oikealla kädellä. Kätevää, ei tarvinnut liikutella yhtään jalkoja.

Se, että kuuluu kätisyytensä perusteella usein pilkattuun vähemmistöön, joille ei löydy helposti vasemman käden saksia eikä mitään muutakaan tavaroita, saattaa maailma välillä tuntua vasemmalla kädellä tehdyksi. Olisi kyllä helppo pahoittaa mielensä. Siksi vasureiden onkin vaan parempi paksuntaa nahkaansa ja sopeutua. Iän karttuessa ei muista enää koko juttua hehe.

Menneinä vuosikymmeninä tarvittiin moninkertaisesti enemmän botnea onnistua työllistymään soittamisella varsinkin silloin, jos oli vasurin lisäksi jonkin muun värinen kuin valkea. Tai sitten vaikka naispuolinen. Heille on kyllä nostettava hattua!

Ilman vasenkätisten soittajien panosta, maailma nykypäivänä olisi varmuudella paljon köyhempi. Luettelen seuraavassa itselleni merkittäviä muusikoita historiallisessa järjestyksessä.

Vasemmalta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittavat

Elizabeth Cotten

Elizabeth oli syntynyt vuonna 1893. Hän oli itse oppinut muusikko ja ensimmäiset kappaleensa hän soitti jo kahdeksan vuotiaana. Hänen ohjelmistoonsa kuului suuri määrä rag- ja aikakauden tanssilauluja kuten blues ja folk-numeroita. Vasemmalta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittanut Cotten kehitti omaperäisen finger pickin-tyylin, jota kutsutaan nimellä Cotten picking. Sormisoittotyylin lisäksi Cotten on myös vaikuttanut merkittävästi root-musiikin kehitykseen.

Cotten kirjoitti omia laulujaan jo varhaisteini-iässä. Niistä yksi, Freight Train (jonka on versioinut mm. Chet Atkins). Se nousi yhdeksi hänen tunnetuimmista kappaleista. Laulu oli kirjoitettu junaradan lähellä sijainneen lapsuudenkodin muistona. 

Cotten oli lopettanut soittamisen mentyään naimisiin 17-vuotiaana kodin ja kirkon takia. Hän musisoi silloin harvoin ja pienimuotoisesti. Varsinaisesti Elizabeth palasi musiikin pariin vasta vuosikymmeniä myöhemmin, 60-vuotiaana! Kansanlauluja harrastava Seegerin perhe löysi hänet, kun hän työskenteli heille taloudenhoitajana. 

Meidän iloksemme Mike Seeger alkoi tehdä Cottenin kappaleiden makuuhuoneen kelalevytyksiä kotonaan. Cottenin musiikit jäivät näin jälkipolville ihmeteltäväksi. Äänityksistä koostettiin myös albumi Folksongs and Instrumentals with Guitar.

Myöhemmin Isossa-Britanniassa Chas McDevittin ja Nancy Whiskeyn vuonna 1956 (rikollisesti omissa nimissään) levyttämänä kappaleesta tuli suuri hitti. Biisiä pidetään yhtenä tärkeimmistä skifflen nousuun vaikuttaneista kappaleista. Myös Eric Clapton on kertonut aloittaneensa soittamisensa Skifflestä.

Albert King

Albert on yksi kolmesta bluesin kuninkaasta, hän syntyi vuonna 1923.  Pitkän uran tehnyttä Albertia pidetään usein (ja syystä) yhtenä kaikkien aikojen suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista blueskitaristeista. Hänet tunnetaan luultavasti parhaiten vuonna 1967 julkaistusta ja lukemattomia jäljittelijöitä keränneestä albumistaan ja sen nimikkokappaleesta Born Under a Bad Sign. 

Lukuisat aikalaisis- sekä nuoremman polven kitaristit on nimenneet Albertin innoittajakseen. Stevie Ray Vaughan totesi usein Albertin olleen tärkein esikuva. Niin myös kaukana pohjolassa eräs kitaristi Pekka "Albert" Järvinen sai taitelijanimensä esikuva Albert Kingin mukaan. Järvisen uran huippuhetki on kun hän onnistui saamaan Kingin vierailemaan levyllään. Hurriganes taas on syy siihen, miksi minä halusin ryhtyä soittamaan kitaraa.

King tunnettiin pehmeän laulunsa ja suuren kokonsa vuoksi lempeän humoristisella lempinimellä Samettipuskutraktori. Albert oli iso, kaksimetrinen ja 110 kg mies. Ennen päätoimista muusikkoutta hän oli mm. ajanut puskutraktoria.

Instrumentti, johon Albert King yleensä yhdistetään, on oikeakätinen vuoden 1958 Gibson Flying V. Vasemmalta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittanut King soitti vuodesta 1974 eteenpäin uransa loppuajan (useamman eri) kitarasepän käsityönä rakentamaa vasenlankkuista Flying V-kitaraa. 

Albert käytti pudotettua avointa (ehkäpä useampia kuin yhtä) viritystä. On ehdotettu (C#-G#-BEG#-C#), avointa e-mollia (CBEGBE) ja/tai avointa F:ää (CFCFAD).  Kingin pitäaikainen komppikitaristi Steve Cropper on kertonut Kingin virittäneen kitaransa matalasta korkeaan (CBEF#BE). Monien blues kitaristien tapaa Albert suosi ohutta 0,009" alkavaa satsia. Ohuemmilla kielillä ja pudotetulla virityksellä saavutettava matalampi kielijännitys olivat merkittävät tekijät Kingin soundiin.

King nimitettiin Blues Hall of Fameen vuonna 1983. Hänet nimitettiin postuumisti Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2013. Vuonna 2023 hän oli sijalla 22 Rolling Stonen 250 kaikkien aikojen parhaan kitaristin listalla.

Dick Dale

Dick syntyi Quincyissa Massachusissa Yhdysvalloissa vuonna 1937. Dickin isä oli Libanonilainen ja äiti Puolalainen. Dale ryhtyi soittamaan eri soittimia jo lapsena, jolloin hän omaksui muusikkoisältään myöhemmin kuultavia itämaisia vaikutteita. Dick suosi soitossaan nopeaa treomoloa, jousikaiutettua märkää soundia ja äärimmilleen säädettyä vahvistinta.

Dick on 1950-luvun lopulla alkaneen instrumenttaali rockin pioneeri. Hänen ensimmäinen hittinsä  jykevästi kulkeva Misirloun (1962) soundi on kestänyt hyvin aikaa. Dalea sanotaan Surf-musiikin kuninkaaksi. Dick soitti järkyttävän paksulla, peräti 016-alkuisella satsilla!

Vasemmalta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittanut Dick harrasti intohimoisesti myös Surfausta. Surfauksen tunnelmia tavoitellen hän haki soittoonsa luonnonvoimien äärimmäisyyttä. Dick asui Kaliforniassa. Samassa kaupungissa asui myös Leo Fender, joka kanssa Dale teki yhteistyötä. Dick auttoi Fenderiä kehittämään uusia laitteita. Vastineeksi hän sai laitteet maksutta. Nykyään nämä endorsement sopimukset ovat musiikin alalla aika yleisiä. 

Leo Rakensi Dalelle kultaisen vasenkätisen Straton, monsterin sekä vahvistimia, jotka kykenivät tuottamaan paksuja ennen kuulumattomia äänenpaineita valmistaen tietä heavy-musiikille. Fender valmisti Dalelle kaikkien aikojen ensimmäisen 100 w (huom. putkiwatin) kitaravahvistimen. Dale oli edelläkävijä kannettavien jousikaikuefektien käytössä, josta tuli eräs surf-musiikin tunnusmerkki.

1990-luvulla Quentin Tarantinon elokuvaa Pulp Fiction seurasi Dalen uusi nousu suuren yleisön tietoisuuteen. Dick oli myös ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi parhaan rock-instrumentaaliesityksen kategoriassa kappaleella Pipeline yhdessä Stevie Ray Vaughanin kanssa. 

Rolling Stonen 100 Greatest Guitarists of All Time -listalla Dale sijoittui vuonna 2003 sijalle 31 ja vuonna 2011 uusitussa listassa sijalle 74. 

Otis Rush

Otis syntyi vuonna 1934. Muutettuan asumaan Chicagoon Otis loi uraa nousten julkisuuteen Chicago-blues artistina. Hänen läpimurtohitti oli vuonna 1956 levytetty  I Can't Quit You Baby.

Rushin tunnistettavalle kitaratyylille oli ominaista hitaasti sykkivä soundi ja pitkät, taivutetut nuotit. Vasemmalta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittanut Rush soitti uransa alkuaikoina oikeakätisen lankkuista, myöhemmin vasenkätisen lankkuista kitaraa mutta paksuin kieli oli aina alapuolella. 

Alkuun Otis soitti kautta aikain ensimmäistä julkaistua puoliakustista kitaraa. Epiphone Sheraton oli vielä 1950-luvulla arvostettu laatukitaramerkki. Sittemmin Rushin kitaraksi vaihtui (Epiphonen omistukseensa ostanut) Gibson. Gibson malli oli ES-335. Tämän mallin kitaroita on valmistettu vasurina yksittäiskappaleina mahdollisesti vuodesta 1958 alkaen.

Stetson-hatustaan tunnettu Otis Rush innoitti musiikillaan lukuisia kitaristeja, kuten esimerkiksi Carlos Santana ja Johnny Winter. Otis teki paluu suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvulla, jolloin uusi soittajapolvi oppi tuntemaan hänet.

Otis Rush valittiin Bluesin Hall of Fameen vuonna 1984. Vuonna 2015 Rolling Stone sijoitti hänet sijalle 53 100 parhaan kitaristin listallaan. Jazz Foundation of America myönsi Rushille elämäntyöpalkinnon 20. huhtikuuta 2018 elämäntyöstä ja pysyvän jäljen jättämisestä bluesin maailmaan ja musiikin universaaliin kieleen.

Vasemmalta vasenkätisesti kielitettyä kitaraa soittavat

Paul McCartney

Paul syntyi Liverpoolissa Englannissa vuonna 1942, juuri ennen suuria ikäluokkia. Vaikka Paulin lapsuutta varjosti toinen maailmansota, pula-aika ja äidin menetys nuorena, niin palkinto tuli täysi-ikäisyyden kynnyksellä Britti-invaasion sekä ennen kuulumattoman suurten ihailijamassojen myötä. 

Skifflessä aloittanut Paul innostui nuoruudessaa 1950-luvulla Amerikkalaisesta rhythm and bluesista ja rokkareista kuten Little Richard. Musiikki-innostukseen vaikutti myös isä, joka oli sivutoiminen Jazz-muusikko kannusten poikaansa harrastuksen pariin. 

14 vuotiaana McCartney hanki Framus Zenith (malli 17) akustisen kitaran. Vasenkätisenä Paulin oli vaikea opetella soittamaan oikeakätisen kitaraa. Nähtyään Slim Whitmanin keikkajulisteen Paul tajusi että vasemmalta soittava voi vaihtaa kielityksen peilikuvaksi. Opettelusta tuli helpompaa.

Vasemmalta vasenkätisesti kielitettyä kitaraa soittanut McCartney oli bändissä alkuun kitaristi mutta varsinaisesti hänet opittiin tuntemaan pinnalle noustuaan The Beatlesin laulavana basistina. Paul on multi-instrumentalisti ja muiden soittimien ohella hän soittaa kitaraa varsin mallikkaasti.

Paul McCartneyn monipuolinen sekä laadukas ura on inspiroinut ja innoittanut lukemattomanta määrää muusikoita sekä laulun kirjoittajia. McCartney on kirjoittanut tai ollut mukana kirjoittajana ennätyksellisessä kolmessakymmenessä kahdessa Billboard Hot 100-listan kärkeen nousseessa biisissä! 

McCartneyn kunnianosoituksiin kuuluvat mm. kaksi nimitystä Rock and Roll Hall of Fameen (Beatlesin jäsenenä vuonna 1988 sekä sooloartistina vuonna 1999), Oscar-palkinto, Primetime Emmy -palkinto, 19 Grammy-palkintoa, nimitys Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäseneksi vuonna 1965 ja nimitys Knight Bacheloriksi vuonna 1997 musiikkialan ansioista. 

Tekijänoikeustulojen myötä vuonna 2024 Paul oli myös yksi maailman rikkaimmista muusikoista. Hänen omaisuutensa arvioidaan olevan miljardi puntaa.

Jimi Hendrix

Jimi syntyi ja kasvoi nuoruutensa liberaalista sekä vapaasta ilmapiiristä tunnetussa Seattlessa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa vuonna 1942, hieman ennen suuria ikäluokkia. Vasemmalta vasenkätisesti kielitettyä kitaraa soittanut Hendrix sai aloittaa kitaran soiton opettelun 15-vuotiaana (vuosien haaveilun jälkeen). Soitosta tulikin hänelle sitten pakkomielle. Jimi käytti kitarassaan puoli sävelaskelta alennettua viritystä. 

Erittäin rikkinäisistä ja vaatimattomista kotioloista lähtenyt Jimi menetti äitinsä nuorena. Hendrix ei jaksanut keskittyä kouluopiskeluun. Lukio loppui kesken opintojen. 

Täysi-ikäiseksi tultuaan Hendrixiä oltiin panemassa (pikkurikollisena autovarkaana) vankilaan, mutta liittymällä armeijaan tuomio muutettiin ehdonalaiseksi. Jimi liittyi armeijaan kunniakkaisiin laskuvarjojoukkoihin kolmen vuoden sopimuksella 19 ikäisenä. Hän innostui sotilasurasta.

Hendrix muisteli armeija-aikaa myöhemmin ystävälleen -Ensimmäinen hyppy oli aivan näkymättömissä. Kuten monet laskuvarjohyppääjät, myös Jimi pelkäsi laskuvarjon pettävän. Hän kuitenkin teki vaaditut viisi hyppyä ja hyväksyttiin laskuvarjojääkäriksi. Jimi oli niin ylpeä Screaming Eagle hihamerkistä, että osti samanlaisen myös lähetettäväksi kotiinsa.

Hendrix kokosi armeijassa bändin. Keikkoja alkoi olla viikonloppulomilla ympäriinsä eri puolilla sijainneissa sotilastukikohdissa. Musiikki alkoi viedä häntä yhä enemmän. 

Jimi tiesi, ettei hän voinut noin vain erota armeijasta. Jos hän karkaisi, niin hänet voitaisiin tuomita sotaoikeudessa ja lähettää vankilaan. Niinpä huhtikuussa 1962 vain 10 kuukautta palvelusta suoritettuaan Hendrix hankkiutui armeijan psykiatrin juttusille Fort Campbellissä. 

Jimi kertoi tälle, että hänellä oli kehittynyt homoseksuaalisia taipumuksia ja hän oli alkanut fantasioida (miespuolisista) nukkumakavereistaan. Seuraavalla käynnillä Hendrix kertoi lääkärille olevansa rakastunut ryhmänsä miespuoliseen jäseneen.

Tuohon aikaan voimassa olleiden Yhdysvaltojen armeijan määräysten mukaan homoseksuaalit sotilaat erotettiin palveluksesta. Heidän läsnäolon katsottiin heikentävän armeijan moraalia ja kurinalaisuutta. Kuten tiedetään nämä olivat Hendrixin kohdalla keksittyjä syitä. Hän tunsi säännön riittävän hyvin ja tiesi mitä piti sanoa. Jimi vapautettiin palveluksesta kunniallisin ehdoin, koska viimeiseen palkkaan sisältyi bonus 21 päivästä käyttämätöntä lomaa.

Erottuaan palveluksesta Hendrix ei koskaan myöntänyt julkisesti, kuinka hän oli käyttänyt armeijan sääntöjen tuntemusta hyväkseen hankkiessaan ennenaikaisen vapautuksen palveluksesta ja palatessaann siviiliin. 

Jimi aloitti kiihkeän sekä levottoman uran muusikkona. Lopulta hän murtautui suuren yleisön tietoisuuteen Englannissa. Sieltä hän kohosi raketin tavalla kautta aikain ensimmäiseksi maailmalaajuiseksi kitarasankariksi. Musiikkinsa raaka-aineena hän käytti kaikkea siihen asti elämässä kokemaansa ja näkemäänsä. 

Vaikka holtiton huumeiden ja alkoholin sekoittaminen lopulta päätti Hendrixin elämän aivan liian aikaisin, vain 27 vuotiaana. Niin hänen tekemisiä musiikin parissa jäljitellään yhä, 60 vuotta myöhemmin! 

Itselläni oli neljän kympin korvilla todella kova Hendrix/Cream-vaihe. Nuorimmaisesta lapsestani tuli Jimin kaima. Hendrix jäi historiaan intohimoisena musiikin mestarina. Hän seurasi uskollisesti omaa näkemystään ja uudisti samalla populaari-musiikin kenttää peruuttamattomasti  

Jimi Hendrix Experience nimitettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1992 ja UK Music Hall of Fameen vuonna 2005. Rolling Stone on sijoittanut Hendrixin kaikkien aikojen suurimmaksi kitaristiksi ja kuudenneksi suurimmaksi artistiksi. 

Hendrix nimitettiin Native American Music Hall of Fameen sen perustamisen vuonna 1998. Vuonna 2005 Jimi debyyttialbumi lisättiin Yhdysvaltain kansalliseen ääniterekisteriin Kongressin kirjastossa säilytettäväksi ikuisesti osana kansakunnan ääniperintöä. Hendrixille on tämän lisäksi myönnetty useita arvostettuja rockmusiikkipalkintoja elinaikanaan sekä kuolemansa jälkeen.

Tony Iommi

Tony syntyi Birminghamissa, Englannissa vuonna 1948. Hänen vanhemmat olivat kotoisin Sisiliasta. Tony oli perheen ainoa lapsi. Isä oli puuseppä ja äiti pyöritti kauppaa. Kauppa oli lähiön suosittu kohtaamispaikka. 

Tony oli koulkiusattu poika. Alle 10-vuotiaana eräässä yhteenotossa hänen ylähuulensa halkesi. Siitä Tonylle jäi lopun-ikäinen näkyvä arpi. Iommia alettiin kiusata arpinaamaksi. Hän alkoi kohetaa fysiikkaansa. Ensin Tony harrasti judoa ja karatea. Sitten hän siirtyi nyrkkeilyyn. Nämä olivat keinot, jolla 50-luvun Englannissa saattoi puolustaa itseään.

Iommin isällä oli ratkaiseva vaikutus pojan musiikkiharrastukseen. Isä kuten myös kaikki hänen veljensä soittivat harmonikkaa ja opettivat myös poikiaan soittamaan. Tonyn perhe oli katolinen kyllä, mutta ei osallistunut kovinkaan paljoa kirkon menoihin.

Aluksi Tony haaveili rumpalin urasta, mutta ne vaihtuivat nopeasti hänen kuultua kahdentoista ikäisenä Hank Marvin soittamana vuoden 1960 hitin Apache. Instrumentaalimusiikki teki erityisen vahvan vaikutuksen. Kiinnostus vaihtui kitaraan. Iommin ensimmäinen kitara oli vasenkätisille tarkoitettu Watkins Rapier-malli. 

Vasemmalta vasenkätisesti kielitettyä kitaraa soittanut Tony sai siis musiikillisen herätyksensä The Shadowsilta ja eteenkin Hank Marvinilta. Tony kopioi nyt tyyliä ja harjoitteli jatkuvasti. Pian hän oli oppinut käytännössä kaiken Shadowsin musiikin. Seuraavaksi tulivat mm. Eric Clapton, Jimmy Hendrix, Wes Montgomery ja Joe Pass. Iommi liittyi ensimmäiseen bändiinsä vuonna 1965.

Koulut käytyään Tony meni monien ystäviensä tavoin tehtaaseen töihin. Hän oli metallilevytehtaalla prässikoneen käyttäjänä. Bändi jossa hän soitti tuohon aikaan sai sopimuksen useamman viikon kiinnityksestä Saksaan. 

Viimeisenä perjantaina ennen reisuun lähtöä Iommi joutui onnettomuuteen. Tonnien voimalla puristanut prässi iski hetkessä kuin giljotiini otelautakäden käden keskisormesta ja nimettömästä kärjet pois. Koskaan ei saada tietää oliko kyseessä sekunnin murto-osan huolimattomuus, hetken laiminlyönti vai kohtalo? 

Tony masentui. Hyvä ystävä toi hänelle jazzkitaristi Django Reinhardtin levytyksen. Hän kertoi että tulipalon jälkeen Reinhardtille oli jäänyt vain kaksi sormea otelautakäteensä. 

Alkuun Iommi oli sitä mieltä, tässä tilanteessa että kitaramusiikki oli viimeinen asia, mitä hänen tarvitsee kuunnella. Mutta sinnikäs ystävä sai Tonyn kuuntelemaan Djangoa. Kuunnellessaan Reinhardtin nerokkuutta Iommi alkoi uskoa, että ehkä peli ei ollut vielä menetetty. Kohta sen jälkeen hän alkoi soittaa kitaraa uudelleen. 

Iommi kokeili alkuun kaikenlaisia apukeinoja ja kehitteli itselleen myös proteesit sormenpäihin. Sitten hän sai oikeat proteesiteknikon valmistamat proteesit. Ne toimivat varsin hyvin. Siitä huolimatta hänen oli silti ryhdyttävä käyttämää erittäin ohuita kieliä. Ne oli myös säädettävä mahdollisimman alas paineen minimoimiseksi. 

Tämän lisäksi kitaran viritystä piti löysentää E:stä D#:ään (myöhemmin C#:ään). Tällä saatiin pienennettyä sormenpäiden painetta lisää. Koska sormenpäissä ei ollut tuntoa, niin Tonyn piti myös opetella uusia, erilaisia tekniikoita esimerkiksi venytyksiin ja vibratoihin. Muutoksien lopputuloksena kitarasta lähti omalaatuinen ja erityisen matala synkkä soundi. 

Tuosta käynnistyi heavy metal-musiikki. Keksittyään löytäneensä musiikista jotain hyvin uutta ja erilaista Tony alkoi käyttää erittäin kovaa äänenvoimakkuutta. Hän kehitteli uusia innovatiivisia ideoita. Niitä olivat high gain-teho, voimakkaasti särötetty ääni ja lopulta kitaravahvistimen kytkeminen bassotuloon. Soundista tuli uuden yhtyeen, Black Sabbathin oma, tunnistettava tavaramerkki.

Vuonna 2005 Metal Hammer-lehti sijoitti Tonyt ykköseksi Riffien Lordi-kyselyssä ja ylisti hänen  Vuonna 2007 Classic Rock-lehti sijoitti hänet sijalle 6 sadan coolimman kitarasankarin listalla.
Vuonna 2011 Rolling Stone-lehti sijoitti Tonyn sijalle 25 sadan kaikkien aikojen parhaan kitaristin listalla. Vuonna 2012 Guitar Worldin lukijat sijoittivat Iommin kaikkien aikojen seitsemänneksi parhaaksi rockkitaristiksi. 

Saman lehden toimittajat sijoittivat hänet kaikkien aikojen parhaaksi heavy metal -kitaristiksi.

Iommi on voittanut useita palkintoja. Näihin kuuluvat Q Awards, (Gibson Les Paul Award, 2015), National Guitar Museumin elämäntyöpalkinto, Kerrang! Awards (Icon, 2018) [ 85 ] sekä kolme Grammy-palkintoa.

Iommi sijoittui sijalle 13 Rolling Stonen vuoden 2023 250 kaikkien aikojen parhaan kitaristin listalla.

Black Sabbath nimitettiin UK Music Hall of Fameen vuonna 2005 ja vuotta myöhemmin USA Rock and Roll Hall of Fameen. 

Kurt Cobain

Kurt syntyi vuonna 1967 Aberdeenissa, lähellä Seattlea Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Seudut tunnetaan kauniista luonnostaan, liberaalin vapaasta ilmapiiristä ja yksityisyyden arvostamisesta. Ihmiset saattavat vaikuttaa jurolle, koska he eivät hankkiudu tuntemattomien kanssa jutulle.

Kurtin isä oli automekaanikko ja äiti tarjoilija. Suvussa oli musikantteja. Perheen ainoaa lasta on kuvailtu iloisen innokkaaksi pojaksi, jossa oli myös herkkyyttä. Kurt pakotettiin opettelemaan kirjoittamaan oikeakätisesti. Kun Cobain oli yhdeksänvuotias, hänen vanhempansa erosivat. 

Myöhemmin Kurt sanoi, että avioerolla oli iso vaikutus hänen elämäänsä. Hänen äitinsä on todennut  persoonallisuuden muuttuneen dramaattisesti. Cobainista tuli uhmakas ja vetäytyvä. Teini-iästä tuli myrskyisää. Äiti luopui huoltajuudesta. Lopulta Isänkin kanssa asuminen meni mahdottomaksi. Kurt sijoitettiin kristilliseen perheeseen. Lyhyen aikaa Cobain oli harras kristitty. 

Kurt alkoi juoda alkoholia ensimmäisen kerran seitsemännellä luokalla (noin 12-vuotiaana). Hänen ensimmäinen huumekokemuksensa kannabiksesta oli 13-vuotiaana. 

Teini-iässä Kurt tutustui saman ikäiseen laulaja-kitaristiin, josta tuli hänen ystävä. Samalla hän löysi punk-rockin ja hardcoreen. 14 vuotta täytettyään Cobain sai sedältä ensimmäisen (käytetyn) Sears-kitaransa. 

Lukio jäi kesken ja elämä oli levotonta. Bändiviritykset vaihtuivat ja Vasemmalta vasenkätisesti kielitettyä kitaraa soittanut Kurt purki tuskaansa kirjoittamissaan biiseissä. Nirvanan kanssa 1990-luvun alussa julkaisemalta albumilta nousi hitti Smells Like Teen Spirit. 

Siitä käynnistyi vaihtoehtorockin alalaji nimeltään grunge. Settlesta tuli hyvä paikka soittajille. Kaikki levy-yhtiöt halusivat saada kilvan tuota menestys-soundia listoileen. Cobain tuli tunnetuksi ennen kaikkea biiseistään sekä niiden luomasta tunnelmasta, joka resonoi X-sukupolven keskuudessa. Tätä porukkaa on kutsuttu myös MTV-sukupolveksi. 1990-luvulla elettiin länsimaisen yhtenäiskulttuurin viimeisiä aikoja. 

Cobainin joi usein ja lähes aina aina liikaa. Hän käytti huumetta säännöllisesti koko aikuisiän ajan. Turvajärjestelmää asentamaan tullut sähköasentaja löysi Cobainin ruumiin hänen kodistaan. Löydettiin myös itsemurhaviesti, joka oli osoitettu Cobainin lapsuuden mielikuvitusystävälle Boddahille. Viestissä todettiin, ettei Cobain -ollut tuntenut musiikin kuuntelun ja luomisen sekä todellisen kirjoittamisen jännitystä... liian moneen vuoteen. Löydettäessä Cobain oli ollut ruumiina jo useiden päivien ajan. Hän kuoli  27-vuotiaana vuonna 1994.

Serkku on myöhemmin tuonut esiin itsemurhien, mielenterveysongelmien ja alkoholismin esiintyvyyden suvussa huomautten myös kahden sedän päättäneen päivänsä omakätisesti aseilla. 

Nirvana nimitettiin Rock and Roll Hall of Fameen 2014, Vuonna 2003 Rolling Stonen David Fricke sijoitti Cobainin kaikkien aikojen 12. parhaaksi kitaristiksi. Myöhemmin sama lehti sijoitti hänet kaikkien aikojen 73. parhaaksi kitaristiksi ja 45. parhaaksi laulajaksi ja MTV sijoitti hänet seitsemänneksi 22 Greatest Voices in Music-listallaan. Cobainia on myös sanottu viimeiseksi oikeaksi rock-tädeksi.

Oikealta oikeakätisesti kielitettyä kitaraa soittavat vasurit

Todella monet kitaristeista ovat vasenkätisiä, mutta he ovat opetelleet kuka mistäkin syystä soittamaan oikeakätisesti. Tässä poukassa on myös niitä, jotka tekevät muutenkin asioita vaihtelevasti vasemmalla tai oikealla kädellä. 

Duane Allman oli syntynyt vuonna 1946. Hänet tunnettiin the Allman Brothers-bändin perustajana ja kitaristina, joka myös käytti taitavasti slideä.

Mark Knopfler on syntynyt vuonna 1949. Hän oli Dire Straitsin kitaristi, laulaja ja lauluntekijä vuosina 1977–1995 ja sen jälkeen Mark on ollut soolo-uralla. Knopfler tunnetaan virtuoosimaisesta sormisoittotyylistään. 

Joe Perry on syntynyt 1950. Hänet tunnetaan Aerosmithin perustajajäsenenä, kitaristina, taustalaulajana sekä satunnaisena laulusolistina.

Gary Moore oli syntynyt vuonna 1952. Hän tuli suurelle yleisölle tutuksi Thin Lizzyn kitaristina. Tämän jälkeen hän teki menestyksekkään soolouran.

2000-luvun vasurikitaristit

Nykypäivän kitaristit voivat kehittyä taitavammaksi kuin kenties koskaan. Ainakin heillä on parhaat mahdollisuudet. Saatavilla on soittimia, opetusta sekä teknisiä apuvälineitä lähes rajattomasti. 

Sanotaan että taiteilijoilta edellytetään ainoastaan kahta asiaa. Täytyy olla jotain sanottavaa. Ja täytyy olla kyky sanoa. 

Taitoa on. Huomaan kuitenkin, etten pysty saamaan heidän soittoon emotionaalista yhteyttä. Musiikkia mikä liikuttaisi, itkettäisi tai naurattaisi.

2000-luvulla on tulleet netti ja some, joka on pirstaloinut läntisen yhtenäiskulttuurin ihmiset omiin pieniin kupliinsa. Samalla muusikkoudesta ja soittamisesta on tullut epäsuosittua. Soittotaito ei ole enää kenenkään toivelistalla ykkösenä eikä kenelläkään ole mitään sanottavaa. 

Voi pyytää konetta tekemään musiikin, joka ei maistu eikä tuoksu millekkään. Eikä mikään tunnu missään. Voi olla että nurinkurisesti parhaiden resurssien aikana ei nouse enään yhtään nuorta muusikkoa, joka saisi maailman kansoja innostumaan soitostaan. Silti toivossa on parempi elää.

Tulipaloista 1780-luvulla

Tämä tekstinä on käytetty suoria lainauksia Pekka Pitkäsen ansiokkaista tutkimuksista seuraavassa lähteenä mm. Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat ja Pirinen Savon historia II:1.

Epäonnista elämää rajamailla Savossa.

Vuoden 1748 Kuopion syyskäräjillä annettiin ohjeita, mitä ja kuinka suuria rakennuksia tuli maatiloille rakentaa. Nämä ohjeet liittyivät tulipalojen sattuessa kihlakunnalta saatavien palotuen maksuperusteisiin. Suurimmille 2 - 4 veromarkan tai isommilla tiloilla tuli olla lailliset rakennukset (korvaukseen oikeutetut) "skal bestå till laga bygnad", joiden koot olivat määritellyt seuraavasti:

Isommat 2 veromarkan tai suuremmat tilat:

Asuinrakennukset: tupa 12 x 12 kyynärää. Vierastupa ”giäste stuga”,9 x 9 kyynärää , jonka takana olisi 6 kyynärää pitkä ja 9 kyynärää leveä kammari. Ruokahuone ”visthus” 6 x 6 kyynärää, vilja-aitta 9 x 9 kyynärää, jauhoaitta 5 x 5 kyynärää, ulkohuone "hemlig hus" 4 x 4 kyynärää.

Ulkorakennukset: sauna ja sen yhteydessä mallashuone tms. ”mältelefwa” yhteismitoiltaan 9 x 9 kyynärää, riihi 12 x12 kyynärää. Karjarakennukset: talli ja heinäparvi yhteensä 9 x 9 kyynärää, navetta siihen kuuluvine karsinoineen (lås) 12 x 12 kyynärää, lampola 6 x 6 kyynärää, sikala 4 x 4 kyynärää

rehulato 10 x 10 kyynärää.

Kyynärä vastasi noin 0,6 metriä. Mallashuoneessa lienee ollut jonkinlaiset laverit kaljamaltaiden valmistusta varten. Mallasohrat keitettiin ja sitten ne lienee kuivattu ennen varsinaista uunikuivatusta.

Pienemmät alle 2 veromarkan (1 3/4 - 1/2 - ) tilat:

Asuinrakennukset: tupa 9 x 9 kyynärää eli 5,2 x 5,2 m, vierastupa ilman kamaria 9 x 9 kyynärää

ruokahuone 5 x 5 kyynärää, vilja ja jauhoaitta yhdessä 9 x 9 kyynärää. "Huussi" noin 3 x 4 kyynärää.

Lasi-ikkunat ja savukorsteenit yleistyivät Kuopion itäpuolelle 1780-luvulla, kun siitä tehtiin kaupunkia. Iisalmi oli lähempänä merenrantakaupunkeja, joten kehitys siellä yleensä kulki hiukan edellä!

Ulkorakennukset: sauna ja ”mallashuone” yhdessä 7 x 7 kyynärää, riihi 8 x 8 kyynärää

Karjarakennukset: talli 6 x 6 kyynärää eli 3,6 x 3,6 m. Tähän mahtuisi 2 hevosta. Navetta 9 x 9 kyynärää eli 5,4 x 5,4 m. Tähän mahtuisi täyteen ahdettuna n. 8 lehmää! (Lehmät olivat silloin vain noin 150 kg painoisia). Lampola 4 x 4 kyynärää, sikala 3 x 3 kyynärää, rehulato 8 x 8 kyynärää.

Katto oli paikkakunnan tavan mukaan tuohesta ja turpeesta malkahirsin (takwed), mutta niitä nähtävästi palon sattuessa ei korvattu.

Palovahinkojen korvausohjeissa otettiin huomioon suuremmilla tiloilla rakennushirsien kuljetusmatka. Muutoin ne jaettiin pelkästään 3 luokkaan:  A) ei kunnollista omaa hirsimetsää (jolloin hirret jouduttiin ostamaan), B) keskinkertainen oma hirsimetsä ja C) hyvä oma hirsimetsä. Korvaukset ne muodostettiin hopeakaroliineissa (Cr) ja niiden osissa ilmoitettuina. Alle 2 veromarkan tiloille seuraavasti:

Vanhempien tai muiden rakennusten osalta ei ollut tiettyä korvaussummaa.

1700 – luvun jälkipuoliskolla edellä annettua rakennusohjetta käytettiin ”päätilojen” jonkinlaisena minivaatimuksena. Useimmiten asuintupa ja vierastupa sijoitettiin peräkkäin noin 3 – 4 metrin etäisyydelle. Niiden välille rakennettiin eteinen. Siten talon pituus saattoi olla 15 – 20 metriä tai enemmänkin.

-----------------------

Vuonna 1756 joutui Murdolax 1 isäntä Väänänen vaikeuksiin Murtolahden ja naapurikylien kruununtilallisten tavoin Juantehtaan ruukin omistajien kanssa. Kyseisen vuoden syyskäräjillä ruukin osakkaat ilmaisivat halunsa ostaa Nilsiän Murtolahden kruunutilan N:o 1 ruukin verolle ennen sen asukasta Pietari Väänästä. 

Kruunu suosi vuoriteollisuutta. Tämä johdosta kymmenen vyotta aiemmin vuonna 1746 perustettu Stromsadahl (yksi ensimmäisistä Suomessa) oli vuonna 1756 saanut etuosto-oikeuden niihin tiloihin, jotka sijaitsivat kahden peninkulman säteellä ruukista. 

Murtolahtelainen Pietari Väänänen huomasi kuitenkin vedota siihen, että teitä pitkin tilan etäisyys ruukista oli suurempi kuin kaksi peninkulmaa. Näin Väänäset saivat ostaa Murdolax 1-tilan itselleen verotilaksi elokuussa 1762.

Jatko ei kuitenkaan edennyt lopulta kovin hyvin Murtolahti n:o 1 tilalla. Kävi ilmi että Lars Mönkkösen leskellä ja perillisillä oli perintöoikeus 1/3 tilasta. Tilan Kamarikollegiolta saamaan perintökirjaan haettiin ilmeisesti Tigerstedtin myötävaikutuksella muutos, niin että tämä 1/3 jäi edellisen Kamarikollegion päätöksen ulkopuolelle. Se osa oli jäänyt Staphan Peckarisen nimiin. 

Tähän osaan iski Tigerstedt. Peckarinen sitoutui 12. 2. 1767 maksamaan luutnantti G. F. Tigerstedtille tästä osasta 1 000 talaria kuparirahassa. Tästä summasta hän oli maksanut vuosina 1773 ja 1774 summa 700 taalaria (tk 1781 Kuopio § 352. Pekkaristen tilan osa näyttää jääneen ruukin verolle.

Murtolahdessa isojaon maastomittauksia suoritettiin vuosina 1777 ja 1779. Tässä vaiheessa Murtolahdessa oli kolme tilaa, joiden yhteenlaskettu nautinta/pinta-ala oli 9656 tynnyrinalaa 128 (noin 4828 ha). Päärakennukset sijaitsivat muutamien satojen metrien päässä toisistaan vanhan, ennen isojakoa olleen ryhmäkyläasutuksen mukaisesti.

Tilojen isännät vuoden 1742 henkikirjassa.

Pentikäiset ja Hämäläiset saivat ostettua tilansa vapaaksi Strömsdahlin rautaruukin verolta vuonna 1780. (Järvimalmiruukista kartonkitehtaaksi. Juantehtaan historia 1746 - 1996 (s. 329 J. Forsberg - A. Kankkunen v. 1996 s.117). Hinta oli 50 tynnyriä ruista ja 50 tynnyriä ohraa 4 vuoden kuluessa ruukille toimitettuna ilmeisesti kumpaakin tilaa kohti erikseen. Tynnyrissä piti olla 32 kappaa. 

Murdolax 1,2 ja 3 talot.

Sopimuksen päiväys oli 25.9.1779 Kuopiossa (mm. sk Kuopio 1780 §184). Hämäläisten velan mainitaan koskeneen luvattomasta kaskeamisesta määrättyjä sakkoja (sk 1786 Kuopio s.1244); siis vuonna 1776 ruukinkäräjillä! Kaupat saatiin päätökseen Kuopion syyskäräjillä vuonna 1780, Pentikäisten sukukirja 2).

Suurpalo Nilsiän Murtolahdessa vuonna 1781

Kuopion syyskäräjille tuotiin vuonna 1781 palovahinkoilmoitus Murtolahdesta. Inkerin Järvisaaren pogostan Oseren kylästä muuttaneen Sigfrid Pentikäisen perikunnan talossa oli syttynyt 8. elokuuta 1781 tulipalo. Palovahingot olivat käyneet tutkimassa kruununnimismies Henric Asteen, lautamies Olof Heikkinen Pelonnniemeltä ja naapuri Henric (Jöranin poika) Hämäläinen saman kuun 23. päivänä. 

Vastaavalta näyttävä Paavon pirtti Aholansaaressa.

Ilmoituksen teki talonpoika (bonden) Påhl (Urbanin poika) Pentikäinen.  Anottiin palotukea vahinkojen korvaamiseksi pitäjän rahastosta.

Kuinka tuli oli päässyt irti ei tiedetty. Lähimpien naapurien mukaan tulta oli pidetty talossa vain aamulla, jolloin heinätöissä niityllä olleelle talonväelle oli keitetty liedellä puuroa. Sen jälkeen heinäväki oli ruokalepojen jälkeen palannut niitylle ja taloon oli jäänyt vain emäntä parin pikkulapsen kanssa. Oli vallinnut kova tuuli ja sää oli kuiva. Muutaman tunnin kuluttua keskipäivän aikaan oli havaittu tulen olevan irti uuden navetan katolla. Se sijaitsi asuintuvan eteläpuolella. Vanha emäntä oli kiirehtinyt niitylle huutamaan apua. Kun heinäväki saapui taloon, mitään ei ollut tehtävissä. Koko talo oli ollut jo tulessa. Se oli palanut hiileksi tai tuhkaksi. Metalliesineet olivat sulaneet.

Tarkastusmiesten mukaan tuhkaksi oli palanut:

I Asuinrakennukset (mangården)

1. Savutupa eli pirtti, joka oli hyvin tehty honkapuusta 17 kyynärää mitoiltaan (10 m x 10 m) . Katto oli tuohesta kattopuut päällä hyvin tehty. Tuohien alla 12 kyynärän (7,2 m) pitkä ja leveä hyvä honkatukeista tehty alakatto. Tilan omista eikä naapurienkaan metsistä löytynyt vastaavia hirsiä ennen kuin peninkulman päästä. Sama koski kattotuohia. Siksi paloavustusta anottiin pirtistä 100 taalaria hopearahassa.

2. Toinen savutupa 11 kyynärää (7,1m) kanttiinsa. Tätä oli käytetty vierastupana (gästestuga). Tupien välille oli pystytetty 9 kyynärää (5,5 m) pitkä irtonaisista tukeista reunoilta tolppien ulkopuolelle ladotut eteinen (farstuga). Molemmat olivat olleet hyvässä kunnossa. Kaikki edellä mainitu kolme tupaa yhtenäisen hyvän tuohikaton alla. Jälkimmäisten rakennusten osalla palotukea anottiin 80 taalaria.

Talo oli siis ollut hyvin kookas eli noin 22,5 metriä pitkä! Tämän mukaan Pentikäiset näyttivät olleen varakasta väkeä. Ehkä kauppareissut toivat vaurautta.

3. Ruoka-aitta (wistehus eli matstuga) mitoiltaan 9 kyynäärää (5,5 m) hirsistä koottu ja tuohikattoinen. Tukianomus 2 taalaria.

4. Aita piharakennusten ympärillä varustettuna kolmella laudalla. Palotuki 5 taalaria.

II Ulkorakennukset (uthels)

1. Kaksi jauho ja vilja-aittaa , joiden yhteispituus oli 11,5 kyynärää ja leveys 5 kyynärää (6,8m x 3 m) tuohikatolla varustettu tukianomus 20 taalaria.

2. Varustehuone (redskaphus) 10 kyynärää pitkä ja 9 leveä ( 6 m x 5,4 m) kohtalaisen hyvistä hirsistä ja tuohikattoinen 10 taalaria.

III Karjarakennukset (ladugården)

1. Uusi hyvin rakennettu seinähirret veistetyt sisä- ja ulkosivuilta talli rehuvarastoineen. Katto oli tuohesta, joiden päällä oli kattopuut sisältä hyvässä kunnossa pilttuineen ja muine asiaankuuluvinen varusteineen. Korvaushakemus 30 taalaria hopeassa.

2. Uusi navetta 12 kyynärää (7,2 m ) mitoiltaan tuohikatolla. Sisävarustus pilttuineen oli hyvässä kunnossa. Ovissa rautasaranat. Hakemus 40 taalaria.

3. Lammashuone (fårhus) 9 kyynärää (5,5 m) mitoiltaan hyvässä kunnossa anomus 16 taalaria.

4. Sikala (svinhus) 6 kyynärää (3,6 m) kanttiinsa välttävässä kunnossa. Korvaushakemus 5 taalaria.

5. Uusi rehulato 12 kyynärää (7,2 m) mitoiltaan tuohikatto halkopäällysteillä ovi rautasaranoilla. Anomus 41 taalaria.

6. Liiteri tallin ja navetan välillä hyvin varustettu irtotukeista tolppien varassa, katto tuohesta, jonka päällä oli turvetta (kunttarne) kattopuita. Anomus 20 taalaria.

7. Uusi sauna (badstuga) 9 kyynärää (5,4 m) mitoiltaan. Tälle ei voitu anoa tukea.

IV Viljaa, rehua ja muita tavaroita.

8. Aittojen lisäksi oli palanut valmiiksi jauhettua
a) ruisjauhoa 4,5 tynnyria a 10 taalaria eli 45 taalaria.
b) ohrajauhoja 4,5 tynnyriä a 8 taalaria eli 36 taalaria.

9. 5 parmasta ruisolkea ladon ulkopuolella a 1 taalari yhteensä 5 taalaria.

10. 2 kuormaa heinää a 2 taalaria yhteensä 4 taalaria.

11. 250 kerppua (kärfer) lehtiä 12:16 taalaria.

12. 4 uutta lahnaverkkoa a 15 syltä (26 m) 15 taalaria.

13. aidastarvikkeita 100 kuormaa navetan luona 25 taalaria.

14. Pellosta oli palanut satoa olkineen 16 kappaa ruista 5 taalaria, 16 kappaa ohraa 4 taalaria, 1 parmas ruis ja ohraolkea yhteensä 1 taalari sekä 1 tynnyri akanoita a 1 taalari eli yhteensä 10 taalaria.

15. Lisäksi aidaksia ja pystypuita (stör) oli palanut 10 kuormaa yhteensä 1 taalari.

16. 19 nippua uutta tuohta 9 taalaria.

Palovahinkojen yhteisarvo oli 545 taalaria hopeassa, minkä nimismies Asteen vahvisti. Kuitenkin vielä piti tutkia, kuinka palo oli syttynyt. Vasta sitten voitiin jättää anomus pitäjän palotuesta. Edellä olevasta havaitaan, että Påhl Pentikänen osasi nähtävästi kaupunkimatkojen koulimana yksilöidä ja arvoida hyvin tarkasti kärsimänsä vahingot. Jauhot oli nähtävästi jauhettu kyläläisten yhteisessä Pieksänkosken myllyssä. Pentikäisen pirtti 10 m x 10 m oli suurin seudulla tavatuista taloista. 

Palopaikalta on myöhemmin löydetty mm. sormuksen katkelma, metallinen kirjan kulmavahvike sekä riikintaaleri 1700-luvun alkupuolelta.

Palopaikalta myöhemmin löy-
tynyt 1700-luvun riikintaaleri.

Murtolahdesta kotoisin olleet Hämäläiset ja Pentikäiset riitelivät talvella vuonna 1781 Kuopion käräjillä Tukholman matkan kustannuksista. Muiden ruukin kanssa käräjöineiden ohella myös he olivat vuoden 1780 vaiheilla käyneet kuninkaan (hovioikeuden) puheilla.

----------------------

Tulipalo vuonna 1782 Nilsiän Murtolahdessa

Tulipalot riivasivat edelleen Murtolahtea. Käräjäpöytäkirjojen mukaan tuli oli tehnyt vuonna 1782 tuhojaan verotalonpoika Pietari Väänäsen omistamalla torpalla Murtolahden ”päivärannalla”. Palovahingot kävivät tarkastamassa lautamies Juho Pitkänen ja talonpoika naapurista Paavo Pentikäinen. Palossa oli tuhoutunut mm. mitoiltaan 9 kyynärää tuohikatolla varustettu asuintupa, pieni vanha tupa, riihi, talli ja peltoa 15 kuorman edestä. Niittyä oli kärynnyt neljän kuorman alalta. Kuorma heiniä vastasi noin 200 kiloa. Edellisten lisäksi oli palanut suota, jossa oli 200 sylen pituiset ojat. Tuli oli levinnyt myös Kylmäpuron suolle, joka oli ojitettu 500 sylen oljilla ja uudelle 15 kuorman niitylle. Vahingot olivat yhteensä 113 riikintaaleria. Torppa sijaitsi ”Murtoniemen” länsirannalla”.

Parikymmentä vuotta myöhemmin talon isäntä Pietari mainittiin arvonimellä herastuomari ja valtiopäivämies. (Hän on Paavo Ruotsalaisen ohessa toinen Nilsiän suurmiehistä).

-----------------------

Tulipalo vuonna 1783 Nilsiän Murtolahdessa

Epäonni jatkui Murtolahdessa: Vuonna 1783 Murtolahden tilalla numero 2 asui vauras talonpoika Heikki Hämäläinen. Talossa kävi esimerkiksi vuonna 1778 Kuopion kappalainen kolmantena joulupäivänä pitämässä jumalanpalveluksen. 

Talossa oli syttynyt tulipalo tammikuun 13. päivän yönä. Siinä oli tuhoutunut katto ja seinähirsien ylin ”varvi” eli kerros. Palovahingot oli käynyt arvioimassa tosin aika ylimalkaisesti Kuopion kruununnimismies Karl Procope. Palovahinkoluettelon Kuopion käräjille toi Heikin poika Juho Hämäläinen. Palossa oli tuhoutunut katto ja hirsien ylin kerros. Talven lumi lienee koituneen muiden rakennuksen osien pelastukseksi. Vahinkoluettelo oli seuraava:

•asuintupa, joka oli 13 x 13 kyynärää eli noin 8 x 8 metriä vahingon arvo 6 riikintaaleria
•vierastupa mitoiltaan 9 x 9 kyynärää vahingon arvo 2 riikintaaleria
•eteinen, jonka mittoja ei nimismies ollut kirjannut vahingon arvo 1:16 riikintaaleria
•tarvekaluhuone, jonka mittoja ei löytynyt vahingon arvo 1:32 riikintaaleria

Asiakirjasta ei selviä, oliko tarvekaluhuone sijoitettu tupien yhteyteen tai eteinen asuintuvan ja vierastuvan välille. Jälkimmäisessä tapauksessa rakennuksen kokonaispituus olisi noin 17 metriä.

--------------------------

Tulipalo ritari G. F. Tigerstedtin Engelnäsin kartanossa Joroisissa 1783

Tigrested erosi armeijasta vuonna 1783 ja meni Joroisiin. Samana vuonna paloi Nilsiäläisten ruukintilojen verotusoikeudet Stromsdalin ruukille haalineen ritari Georg Friedrich Tigerstedtin Joroisissa omistama Räisälänrannan rustholli Kotkalahti nro 4 eli Engelnäs. Palo syttyi 31. maaliskuuta 1783 ja palovahingot käsiteltiin Joroisten vuoden 1785 talvikäräjillä (§7).

Asiamiehen Abraham Wittingin mukaan vahingot oli käynyt tarkastamassa lautamies Påhl Tuovinen Katisenlahdesta apunaan talonpoika Erik Pärnänen Kotkatlahdesta. Katisenlahti sijaitsi Engelnäsin pohjoispuolella Varkaudesta etelään. Ilmoituksen mukaan oli palanut:

1. Asuintupa eli pirti hongasta 12 kyynärää kanttiinsa eli noin 7,2 m x 7,2 m. Talossa oli tuohikatto ja ovissa rautasaranat. Hirsiä ei löytyisi läheltä, joten vahinkojen arvo oli 160 taalaria. Tukihakemus oli 26:32 taalaria

2. Vierastupa mitoiltaan 10 kynäärää (5,4m x 5,4m). Tuvassa oli tuohikatto, ovissa rautasaranat, sisällä kaakeliuuni. Ikkunoita oli 3, joissa oli yhteensä 48 ruutua. Lattia oli lankuista. Vahinkoilmoitus 140 taalaria ja tukihakemus 56:32 taalaria.

3. Ruoka-aitta 4 kynärää x ) kyynärää (2,4 m x 5,4 m) hongasta täydellisessä kunnossa. Hinta-arvio 20 taalaria.

4. Kellari kivestä, jonka yhteydessä oli veistotupa (timrat hus) "täydellisesä kunnossa" mitoiltaan noin 5,3 m x 2 m. Vahinkoarvio 56 taalaria.

5. Varustehuone 3 m x 3 m "täydellisessä kunnossa" vahinkoarvio 20 taalaria.

6. Eteinen pirtin ja ruokahuoneen välillä hongasta 5,4 m x 5,4 m "täydellisessä kunnossa". Edellä mainituista Tigerstedt anoi palotukea noin 148 taalaria. Sitä ei siis saatu koko vahinkosumman verran.

Lisäksi ilmoitettiin palaneen viljaa, jauhoja, 2 piilukirvestä, 4 sirppiä, 3 kirvestä, 4 auraa, palokoukku, 4 turvehakkua, 8 ojalapioita, 54 syltä köyttä, jauhinkivet, maitopyttyjä, sänkyvaatteita, 2 rautapataa ym.

Samojen käräjien luvussa 17 lautamies Påhl Tuovinen ilmoitti, että herra ritarilta olikin vain palanut ei enempää kuin kaksi tupaa! Käräjät vaati Tigerstedtiltä selvitystä asiasta ja antoi pirtin (160 d) ja vierastuvan (140 d) vahingoista sekä 2 ruisleipätynnyrin osalta palotukea vain 57 taalaria eli reilun 1/3 anotusta...

Tigerstedt kosti asian lautamies Tuoviselle. Käräjien luvun 47 mukaan hän haastoi tämän yhdessä pikkutilallisten Utriaisten, Kolehmaisten ja Hynnisten kanssa käräjille luvattomasta kalastuksesta Kuvanssin kalastamossa. Se sijaitsi noin 8 km etäisyydellä Engelnäsistä pohjoiseen Siitiselän länsirannalla. 

Muistettakoon, myös että Tigrestedtin Torstila Joroisissa oli palanut pääsiäisenä 1779. 

Isojako saatiin päätökseen Murtolahdessa vuonna 1783

Tilanne isonjaon jälkeen.

Vuonna 1786 Tigersted käräjöi paljon Murtolahden asukkaiden kanssa. Pentikäisten tilan tultua autioksi sen oli ostanut lähinaapuri Anders Väänänen, joka myi tilan edelleen veljelleen Petter Väänäselle 5 500 taalarilla "Pentikäisen aution" (sk Kuopio 1795 §283). Täpä suurpalossa kadonnut "Vanhapaikka" sijaitsi 200 - 300 m etäisyydellä Väänästen talosta. 

Nilsiän nimismies Procope vuonna 1786 hukkui heikkoihin jäihin.

Vuosien 1776 – 1786 välillä käydyn käjäjöinnin seurauksena Tigrerstedt kärsi tappion ruukin verotilojen asukkaille näiden puolustaessa tilojensa hallintaoikeutta. 

----------------------------

Tigrerstedt kypsyi myymään Stromsdahlin ruukin ja siihen kuuluvan omaisuuden luutnantti Stephan Bennetille vuoden 1787 alussa.Tigrerstedt alkoi nyt operoida "liikemiehenä" ja sahayrittäjänä Enonkoskella toimittaen puutavaraa Venäjän puolelle.

Ruotsin ja Venäjän välille puhkesi Kustaa III:n sota vuonna 1788. Venäläisten aloitettua hyökkäyksen Savossa vuonna 1789 Georg Fredrik Tigerstedt ryhtyi vehkeilemään vihollisen kanssa. Arvoisa miekkaritari petti kuninkaan ryhtymällä venäläisten vakoojaksi.

Venäläisten joutuessa perääntymään ja Tigerstedtin oli lähdettävä heidän mukaansa. Tigersted taisteli Parkumäen taistelun aikana 21. heinäkuuta 1789 venäläisten riveissä, jääden taistelun jälkeen rakuunan vangiksi Qvistilän maatilalla. Ritari oli kätkeytyneenä sianpahnoihin, mutta hänen kannuksensa näkyivät paikkaa tarkastamaan tulleelle rakuunalle.

Venäläisten jättämistä papereista selvisi myös Tigerstedtin aikaisempi yhteistyö venäläisten kanssa. Tigerstedtin toiminnan motiivit olivat taloudellisia (kuten olivat olleet koko uransa ajan). Hän oli sopinut venäläisten kanssa saavansa voitokkaan sodan jälkeen koko Rantasalmen pitäjän itselleen palkkioksi palveluksistaan.

Tigerstedt vietiin Vaasaan, jossa Vaasan hovioikeus tuomitsi hänet maanpetoksesta kuolemaan. Hänet mestattiin joulukuussa 1790 Rantasalmella. 

Kuningas armahti Tigerstedtiä sen verran, että pyöveli ei katkaissut hänen oikeaa kättään ennen kaulan katkaisua. Myös Tigerstedtin omaisuus annettiin hänen leskelleen.

Savossa tunnetaan sanonta: Ahneella on paskainen loppu.

Sigfred ja Urban Pänttickäin

Sigfred Pänttickäin on tunnettu kirkon kirjoissa myös nimillä Sigfrid Pentikäin. Emme tiedä miten Sigfrediä, joka on Savon Pentikäisten vanhin tunnettu isän isä, on kutsuttu 1700-luvulla. Sigfred on alkuaan germaani-nimi tarkoittaen voittoisaa rauhaa.

Sukuseurassa hänestä on käytetty nimitystä Sippe, mutta tässä häntä kutsutaan nimellä Sipi. Nimitykselle on historiallista perustaa. Sipi-etunimeä on käytetty Suomalaisena Sigfred-johdannaisena jo vuosisatojen ajan. Ruotsi-Suomessa nimi liittyy vahvasti kristinuskoon. Ympäri Suomea löytyy myös Sipilä-nimisiä talonpoikaistaloja. Sieltä nimi on juontunut talojen asukkaiden sukunimeksi. Sippe tarkoittaa Saksan kielessä heimoa ja on etunimenä Suomessa tuntematon, joten mennään Sipillä.

Sawakot

Kautta aikain varhaisimmat merkinnät asiakirjoissa Pentikäisistä löytyvät (vanhimmista asiakirjoista) 1541 Savosta Juvalta, jossa on vaikuttanut Lau Bendiken. 

Kruunu myönsi Viipurin karjalassa kolmen vuoden verovapauden riitamaan uudisasukkaille. Vuonna 1544 Muolaassa Karjalan kannaksella tavattiinkin Bengt Bengttiken. Ihanus Bengtiken Uusikirkko Viipurin pitäjä, mainitaan myös. Vajaan kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1553 Mth Bentike mainitaan Viipurin pitäjässä jo kolmen talon muodostamassa Pentikkälän kylässä Kuolemanjärven pitäjässä. Se oli myös Ruotsin puolella Venäjän vastaisen rajan tuntumassa. 

Juva kuului 1500-luvulla Ruotsiin. Karjalan kannas sekä Viipuri kuuluivat myös Ruotsille, ne sijaitsivat valtakunnan itäisellä laidalla. Inkerinmaa taas oli vanhastaan Suomalais-sukukansojen Vatjalaiseten ja Inkerikkojen kotimaa. 

Vuodesta 1617 Stolbovan rauhasta alkaen Inkeri liitettiin Ruotsiin. Tuosta alkaen seudulle alkoi tulla väkeä muualta Suomesta ja eteenkin Savosta. Heitä kutsuttiin Sawakoiksi. Toinen muuttajaryhmä oli Äyrämöiset ja heidän tulosuunta Äyräpää kannaksen Karjalassa. Savakot olivat protestanttisia luterilaisia, Äyrämöläisissä oli sekä Luterilaisia että Kreikan uskoisia ordotokseja. 

Inkerikkojen, Savakkojen ja Äyrämöisten lisäksi Inkerissä oli pieni määrä Ruotsalaisia, Saksalaisia ja Virolaisia. Aluetta asuttanutta väkeä kutsuttiin yhteisesti Inkeriläisiksi. Meno oli siis varsin kansainvälistä. Sawakot ja Äyrämöiset tunnisti helposti muodikkaasta pukeutumisestaan. 

Sawakko-mies ja Äyrämöläisiä naisia.

Alueet kuuluivat (aina vuoteen 1634 saakka) Viipurin linnalääniin. Viipurin linnaläänissä oli Viipurin linnan linnoituksen lisäksi Pähkinälinna, Nevalinna sekä Käkisalmenlinna. Sitten (vuodesta 1634 eteenpäin läänijaossa tästä tuli) Viipurin ja Savonlinnan lääni.

Inkeri, Järvisaarren Pogosta Oseran kylä

Kirkonkirjoissa mainitaan Sipin olleen syntynyt vuonna 1655 Järvisaaresa, Inkerissä "Jerwisäriska Pågost" . Se on hyvinkin mahdollista. Järvisaaresta löytyy Pentikäisen järvi ja ensimmäinen Pentikäinenkin, Lauri etunimeltään, oli muuttanut Järvisaaren Oseraan Uudenkirkon Tommilassa jo vuonna 1619, heti ensimmäisten siirtolaisten joukossa alueen siirryttyä Ruotsille. Hänet on mainittu myös talvikäräjillä vuonna 1626. Muuttojen ja väestökasvun seurauksena asukasluku tässä rajamaakunnassa lähti ripeään kasvuun. Vuonna 1655 syntynyt Sipi (Germaani-nimi voittoisa rauha) oli siten toisen tai kolmannen polven Inkeriläinen.  

Järvisaaren epätäydellisistä ja puutteellisista asiakirjoista Sipiä ei olla yrityksistä huolimatta onnistuttu löytämään sen enempää kuin hänen perhettäkään. On tietysti mahdollista että lapsuuden aikana Sipin perhe oli joutunut vaihtelemaan asuinpaikkaa vuosina 1656–1658 Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn Ruptuurisodan takia. 

Tuo sota oli tyhjentänyt rajaseudun nopeasti ja varsin autioksi. Luterilaiset siviilit väistivät pohjoiseen ja Ordotoksit Venäjälle. Rauhan palattua autiot kuitenkin täyttyivät pian, myös uusia siirtolaisia saapui. Heidän joukossaan tavataan taas useita Pentikäisiä. Syynä Inkeriin muutton olivat mm. kruunun myöntämät verovapausvuodet, katovuodet Savossa ja/tai sotaväenoton- sekä oikeuslaitoksen pakoilu. Uudisasutusseudulla virallinen väestökirjanpito ei ollut täsmällistä.

Vuonna 1674 Järvisaaren pogostan "Jerwisäriska Pågost" Åseran "Åsere" (Järven) kylässä verotettiin Siman Pentikäistä, joka oli samalla ainoa tämän sukuinen henkilö koko pogostassa. Ei ole tietoa onko Siman sama kuin Sipi? 

Joka tapauksessa Sipi kasvoi tällaisessa yhteisössä päästen lopulta varsin hyvän aseman. Sipi meni naimisiin Maria Lempisen (Lembiäinen) kanssa. He alkoivat saada lapsia kun Sipi oli jo aikamies eli 35-vuotias. Risto syntyi vuonna 1690, (tosin hänestä en ole löytänyt mainintoja). Anna syntyi vuonna 1695. 

Anna Pentikäinen (k.28.9.1760)

Lapsista kolmas eli Urbanus syntyi vuotta myöhemmin eli vuonna 1696. Urbanus tarkoittaa "kaupunkilainen" tai "hienosti sivistynyt".  Urbanuksella on vahva kristillinen yhteys, nimi on ollut kahdeksalla Paavilla. 

Urbanuksesta käytetään myös lyhennettyä versiota Urban ja Suomessa nimi on lyhennetty usein muotoon Urpo. Lähivuosikymmenien slangissa nimestä on tullut haukkumasana tarkoittaen tyhmää, joten käytän vähemmän värittynyttä Urban-muotoa. Urbanuksen syntymän aikoihin vaivasi koko Pohjois-Eurooppaa Suuret kuolonvuodet. 

Suuri Pohjan sota

Vuonna 1700 alkoivat Inkerissä tsaarin Venäjän hillittömät väkivaltaisuudet siviilejä kohtaan. Käynnistyi Suuri Pohjan sota. Talonpojat ryhmittyivät puolustamaan perheitään ja taistelemaan olemassa olonsa puolesta. Heitä ryhdyttiin kutsumaan Kiwekkäiksi. Suuren Pohjan sodan alkaessa Sipi oli 45 ikäinen.

Sipin onnistui saada perheensä, eli vaimonsa ja pienet lapsensa turvaan. Ehkäpä he pääsivät sukulaisten luo Sawoon? Tai sitten tai pakolaiseksi Ruotsiin?  On esitetty että Sipi olisi tuonut sodan jatkuessa perheensä Murtolahteen Nilsiään vuonna1710.

Vuonna 1711 kun taistelua oltiin käyty jo alun toistakymmentä vuotta, niin Kiwekkäät liitettiin kruunun joukkoihin. Sipi (Sigfred Pänttickäin) kuului Taneli Luukoisen johtamiin jalkarakuunoihin, josta hänet löydetään Tukholman kuninkaallisesen arkiston muonitusrullista. Lisäksi rullissa mainitaan myös Knut Pentikäinen (Cnuth Pänttickäin). Silloin Sipi oli viidenkymmenen kuuden ikäinen. 

Kun peräti 21 vuotta kestänyt Suuri Pohjan sota ja sitä kymmenen vuotta kestänyt Venäläläisen miehitysvallan Isoviha viimein päättyivät vuonna 1721, niin Sipi oli jo kuudenkymmenen kuuden vanha mies! Sota-aika kesti siis koko hänen aikuis-ikänsä keski-iästä vanhuuteen saakka. Sodan ja miehityksen vuosina myös Sipin lapset ehtivä kasvaa aikuisiksi!

Murdolax 3, (Nilsiä) Kuopio

Rauhan tultua Kruunu korvasi Inkerissä omaisuutensa menettäneille heidän menetyksensä vastaavalla omaisuuserällä. Se antoi menetysten tilalle esimerkiksi autioksi joutuneita rälssitiloja. 

Rantasalmelais-lähtöinen Olof Sianjalkainen oli asuttanut uudistilaa yhtenä ensimmäisistä seutukunnan asukkaista Kuopion (Nilsiän) Murtolahdessa vuodesta 1546 alkaen. Hänen sukulaisensa Paavo Sianjalkanen on Nilsiän ensimmäinen tunnettu asukas, Hän asui vuonna 1541 Savisalonsaarella tai Tihvonniemellä. 

Tuohon aikaan asutus Savossa oli oli harvassa, mutta tilat olivat vastaavasti usein isoja ja vauraita. Ne tuottivat paljon viljaa ja voita. Kasvatettavia viljalajeja olivat ruis, ohra, kaura ja vehnä (Pirinen Savon historia II:1 s. 372). Lisäksi viljeltiin herneitä, papuja, pellavaa, hamppua, humalaa sekä tietenkin naurista. Tärkeimmät kotieläimet olivat hevonen, lehmä, lammas, vuohi, sika ja kana. Mtesästys ja eteenkin kalatus olivat tuokataloudessa merkittävässä asemassa.

Murdolax oli ollut Jalkasten suvun hallussa peräti 150 vuoden ajan. 1700-luvulle tultaessa tila oli jakaantunut veromaksusaatavien seurauksena kolmeen osaan. 1 tila oli Pekkarisen hallussa, 2 tilaa isännöi Hämäläiset ja 3 tilan isäntä oli Carl Jallkain.

Kuopio maakirja vuonna 1722.

Pian sodan päättymisen 1721 jälkeen Murdolax 3 tila ajautui verosaatavien vuoksi lopulta autioksi ja Jalkaset siirtyivät Liminkaan. Tilan uudeksi omistajaksi nyt viimeistään tuli Sipi perheineen. Talo oli kumpareella rannan läheisyydessä. Tosin vuodesta 1725 aina vuoteen 1727 asti henkikirjoissa Murtolahti 3:n isännäksi mainittiin talollinen Påhl Bengdtinen vaimoineen..

Murdolax 3.

(Savon tuomiokirjakanta Rulla ES 2012 | Nide a:26 [oo.29] | Kuopio 27.1.1726 | Kuva n:o 36 löytyy myös talollinen Bonden Påhl Bengtikein). 

Paavo (Bonden Påhl Bengtikein) löytyy myös (Savon tuomiokirjakanta Rulla ES 2012 | Nide a:26 [oo.29] | Kuopio 27.1.1726 | Kuva n:o 36. Suvun perimätarinassa kerrottu nimen vaihtaminen meni siis niin, että talon isäntä Sipi esiintyi alkuvuosien ajan Paavo-nimellä!!

Kuopion henkikirjassa vuonna 1727.

Kiwekkäät olivat olleet venäläisten silmissä henkipattoja, joten oli järkevää pitää matalaa profiilia pitkään pitkään vielä myös rauhan tulon jälkeen.

Sipin ja Marian lapsista Risto oli jo aikuinen mies eli 31 ikäinen, Anna 26 vuotta ja Urbanuskin 25 vuoden vanha. 

(Pentikäisten sukutaulun mukaan Risto olisi saanut Walborg-nimisen lapsen noin vuonna 1720. Walborg oli aikuiseksi tultuaan mennyt naimisiin Staffan Leskisen kanssa ja saanut Liisa-nimisen lapsen vuonna 1745 Kuopio msrk).

Urbanuksen perhe

Urban meni naimisiin Tervasniemestä (Kuopio msrk) kotoisin olleen Margareta Mikontytär Taskisen (s. 4.7.1693) kanssa. He saivat lapsia. Sigfrid syntyi 6.2.1723. 

Seuraavana Urbanille ja Margaretalle syntyi Påhl (Paavo) 24.1.1726, (k. 30.11.1774). Kummiksi tuli Sipi-ukki. Paavosta tuli aikanaan tilan seuraava isäntä. Paavo-nimi yhdistyy vahvasti kristilliseen ja kulttuurisen perintöön ja tunnistetaan hyvin myös ympäri maailmaa. Paavo on lyhentymä Paavalista, joka taas pohjautuu latinan Paulus-nimeen. Paulus tarkoittaa pientä ja vaatimatonta/nöyrää. 

Vuosien 1727-1734 välisen rippikirjan mukaan Murtolahdessa samaa taloa asutti kaksi Pentikäis-pariskuntaa. Vanha pari eli Sipi Marian kanssa sekä nuori pari eli Urban Margaretan kanssa. 

Urbanille ja Margaretalle syntyi poika, 24.2.1728 hänet kastettiin nimellä Urbanus.

Urbanille ja Margetalle syntyi sitten Maria 1.6.1730.

Lauri, Lars meni naimisiin Inga Pursiattaren kanssa ja Niemisjärvellä heille syntyi Elias 18.1.1731. Ennen tätä ja tämän jälkeen näistä henkilöistä ei löydy mainintoja.

Vanha isäntä Sipi Pentikäinen kuoli Murdolax 3-tilalla 28.4.1733 seitsämänkymmenen kahdeksan ikäisenä.

Kuopio kuolleet maaseurakunta 1733.

Vuoden 1734 henkikirjassa talon isännäksi ilmoitettiin Urban Bengtikain. Mönkkösen yhtiökumppani Taskinen oli poistunut 1 tilalta.

Vuoden 1734 henkikirja.

Urbanille ja Margetalle syntyi Johannes 17.3.1733. (Tosin isäksi on virheellisesti merkitty talon isäntä aiemman"Paavo"-nimen mukaan, Johannekselta ei olla tavattu jälkipolvia.

Urbanille ja Margetalle syntyi Petter 5.5.1734

Urbanille (41 v) ja Margetalle syntyi Anna 8.5.1737. 

Urbanille ja Margetalle syntyi Margetta 8.1.1740. 

Urbanin ja Margetan ensimmäinen lapsi Sigfrid kuoli nuorena, vain viidentoista ikäisenä 6.6.1741

Urbanille ja Margetalle syntyi viimeinen lapsi Kaisa eli Carin 23.9.1742 ja tuossa vaiheessa Urban oli 46 ikäinen. Kaisa oli lapsista viimeisin eli yhdeksäs.

Sipin vaimo, leski Maria Lembinen kuoli vuonna1739. Vuoden 1742 henkikirjassa Murdolax 3 isäntänä oli Urban. Mönkkösen 1 tilaa oli vaihtunut isännöimään Väänänen.

Vuoden 1742 henkikirjasta.

Talon isäntä Urbanus Bentikäin kuoli 11.7.1758 haudattu 23.7.1758 Murdolax

Urbanin Vaimo Margareta Mikontytär Taskinen kuoli 20.12.1761 Murtolahti 3.