Lavatanssin hurma

Vastaani tuli vuonna 2020 julkaistu kirja Lavatanssien hurma. Se on kovakantinen ja paljon näyttäviä värikuvia sisältävä Henna Karppinen-Kummunmäen toimittama teos.

Kirjan sujuvasti soljuva teksti on helposti omaksuttavaa ja sen lukaisee illassa. Ehkäpä aiheeseen tutustuminen on haluttu tehdä kynnys matalalla mahdollisimman helpoksi. Hyvä tunnelma ja kepeä ote säilyvät alusta loppuun saakka. 

Lavatanssin hurma.

Ymmärtääkseni kirjan pääasiallinen viesti onkin tutustuttaa aiemmasta harrastuneisuudesta riippumatta kaikki kiinnostuneet lavatanssikultturin pariin. Edellisen kerran tästä aiheesta on Suomeksi toimitettu kirjallisuutta jo useampi vuosikymmen sitten, joten tietojen päivittäminen on enemmän kuin paikallaan. 

Tanssimiseksi sanotaan rytmillisesti jaksotettuja järjestäytyneitä liikekuviota. Ihmiskunta on harrastanut tanssimista koko olemassa olonsa ajan. Heimokulttuureista alkaen on voitu tanssia joko yksin tai ryhmissä. Tanssimista on voitu harjoittaa jossain tietyssä paikassa ja joskus tanssilla on myös haluttu aiheuttaa vaikutusta katsojiin. Tanssimista on jatkettu esihistoriasta antiinkin ajoille ja sieltä uuteen aikaan saakka. 

------------------

Länsimaisen paritanssin varhaisimmat kirjalliset merkinnät kirjattiin muistiin Tegernseen luostarissa vuonna 1030. Beijerisen munkin kirjoituksessa kylätanssin kerrottiin sisältävän hyppyjä sekä käsieleitä. Tanssimaniasta on tosin erinäisiä mainintoja ympäri Eurooppaa jo 700-luvulta alkaen. Tanssiaskeleita ryhdyttiin merkitsemään muistiin 1400-luvulla. Pohjoismaissa kuten Ruotsi-Suomessa tanssittiin 1500-luvun lopussa masurkkaa ja polskaa.

Paritanssia on harrastettu vuosisatojen ajan. Esimerkiksi Valssia on tanssittu nykymuotoisena 1700-luvulta alkaen! Kerrotaan että 1800-luvulla eräs Böömiläinen tyttö keksi tanssin, joka nimettiin polkaksi. Polkan suosion myötä muotiin tuli myös muita asioita, kuten kaikkien nykyään tuntema pallokuvio(kuosi) eli polka dot. Niin ikään naisten (aikanaan kapinallinen) lyhyt tukkamalli on nimeltään polkkatukka. 

Paritanssikultturi oli rikasta vielä 1900-luvun alussa. Mainittakoon että Ranskassa ja Italiassa soi vielä tuohon aikaan mitä moninaisin paritanssittava musiikki. Yhdysvalloissa soitettiin ja tanssittiin Jazzin ja Bluesin lisäksi suuressa osassa maata kaiken kansan tansseja, kuten neliötansseja (Traditional square dance). Sitten suosioon tulivat palloilusalitanssit (Ballroom dance).

Yhdysvalloissa sekä Euroopassa paritanssikultturin kulta-aikaa elettin 1900-luvun alusta aina 1950-luvulle saakka. Suomessa puolestaan vallitsi toisen maailmansodan aikana vuodesta 1939 alkaen erikoinen lain määräämä tassikielto! 

Poliisit myös vahtivat että kansa noudatti tanssikieltoa. Kiellosta huolimatta järjestettiin laittomia nurkkatansseja. Nurkkatanssit olivat nopeasti kokoon kutsuttu tilaisuus, jotka järjestettiin lavalla, riihessä tai vaikkapa jonkun osallistujan kotona. Matot vain potkaistiin nurkkaan ja kyläpelimanni soittamaan. 

Nurkkatanssit

Tämä vaihe olikin kyläpelimannien kulta-aikaa. Säestäjäksi riitti pelkkä haitari. Muistan lapsena kerrotun että nurkkatanssien soittimeksi saattoi riittää vähimmillään pelkkä kampa! Ajatus oli minusta niin hauskan kapinallinen että oli suorastaan pakko soittaa mainitulla soittimella My Fingerstyle Guitar-levyn extraraidalle Jätten Jorm sång.

Tanssikielto Suomessa päättyi lopullisesti vasta vuonna 1948 ja alkoi suoranainen tanssibuumi. Joka niemen notkoon ja vaaran laelle nousi paikallinen (kuusikulmainen) mutterilava. 

1960-luvulla länsimaita järisytti musiikillinen Britti-invaasio. Beat ja rock-musiikin myötä suuren kansanryhmien harrastama paritanssikulttuuri haihtui Euroopasta ja Yhdysvalloista nopeasti kokonaan. Tanssiminen jäi siellä harvojen hallitsemaksi vakavaksi kilpailutoiminnaksi. Ruotsissa sentään keksittiin bugg.

Suomalaiset jatkoivat tanssimista luvan kerran saatuaan. Tanssimusiikki oli maassa eri tyylilajeja vertailtaessa kaikista suosituinta. Kuusikymmentäluvun uudet ulkomaiset ainekset sulautettiin sulavasti osaksi lavatanssikulttuuria. Rautalanka ja beat soivat valssien ja tangojen väissä. Vuosikymmenien kuluessa lavoilla on nähty vaikutteita erilaisista tanssilajeista, kuten vaikkapa latinalaisia rytmejä. 

Tanssimista Suomessa harrastetaan edelleen laajasti ja kulttuuri elää vahvasti ajassa. Parasta Suomalaisessa lavatanssikultturissa on se, että kaikki askelkuviot ovat oikeita. Tanssietiketissä on olemassa ainoastaan yksi sääntö: - ota toiset huomioon. Video: Ismo & Pelipojat

Ainutlaatuinen Suomalainen tanssilavakulttuuri on itseasiassa listattu myös Unscon Kansallisen elävän kulttuuriperinnön sopimuksen luetteloon! Listalle nimettynä tanssilavakultturin on mahdollista hakea pääsyä kunnioittavalle Unescon kansainväliselle listalle. Mainittakoon että vuonna 2020 sinne hyväksyttiin Suomalainen sauna. Toivotaan että seuraavaksi olisi lavatanssien vuoro!

Tanssimisen terveysvaikutuksia on tutkittu paljon viime vuosina. Niiden mukaan tanssiharrastuksella voi saavuttaa monipuolisesti terveyshyötyjä. Tanssinharrastajat ovat kyllä tienneet sen jo aikoja sitten. 

Olen sitä mieltä että jokaisen itseään Suomalaisena pitävän tulisi yleissivistyksen takia käydä ainakin kerran elämässään Suomalaisella kesätanssilavalla. Lavatanssit on Suomalaisuutta aidoimmillaan. Tanssimuusikoista taas on sanottu että jos soittaja ei osaa tanssia yhtään, se on kuin kokilla ei olisi makuaistia.

Toivottavasti myös matkailupalveluiden tarjoajat huomaisivat tanssilavakulttuurissa piilevän potentiaalin. Mikäpä olisi sen eksoottisempaa 2020-luvulla kuin viedä ulkomaalainen turisti ihka aidolle supisuomalaiselle kesälavalle!

Kesällä 2023 läpi Suomen kiersi vaihtoaskel kansalaistaidoksi-hanke. Allekirjoittanutkin sitten osallistui erinäisiin kesälavojen tilaisuuksiin. Voin kyllä kertoa että hauskaa oli. Hankkeen innostamana tuli hakeuduttua oikein tanssikurssille, ainakin syksyn ajaksi. Nauru pidentää ikää, eikun joraamaan!