Mies rumpukaiun takana
50-luvulla suosioon tullut Italo-buumi oli kautta aikain ensimmäinen maiden rajat ylittänyt ja lopulta koko Euroopan vallannut, mutta nykyään täysin unohtunut musiikkivillitys. Sen vaikutukset ulottuivat laajasti myös Euroopan ulkopuolelle. Italo-iskelmää kuunneltiin niin Israelissa, Japanissa, Kolumbiassa, Etelä-Afrikassa kuin Kanadassa.
Musiikki kelpasi myös Yhdysvaltoihin ja Itä-blogin maihin. Ilmiön merkittävyyttä lisää se ettei se saanut vetoapua (kymmenen vuotta myöhemmin yleistyneiltä) satelliiteitelta, maailman yleiskielisyydestä, eikä yhtenäiskulttuurista.
60-luvulla alkanut Brittimusiikin-invaasio tukahdutti nopeasti kaiken muun monimuotoisen musiikin alleen. Kuitenkin jotkin Marino Marinin kvartetin Eurooppalaisille tutuksi tuomista hedelmistä jäivät elämään pysyvästi.
Marinon bändin tunnetuksi tekemät rumpukaiut adoptoitiin pysyvästi Britti-instrumentaali-skeneen! Monet lauluista taas sulautuivat osaksi kansallista musiikkikirjastoa. Esimerkkinä Suomessa Laila Kinnunen (mm. Lazzarella, Marina) ja Olavi Virta (Hopeinen kuu) ovat menestyksestään suuren kiitoksen velkaa Italo-buumille ja Marinon bändin tunnetuksi tekemille kappaleille.
Marino Marini oli Italialainen bändin johtaja, sovittaja, pianisti laulaja, säveltäjä sekä levytuottaja. Hän oli Monteceliosta lähtöisin olleen muusikkoperheen kolmas lapsi. Marino syntyi Seggianossa Toscanassa lähellä Roomaa 11. toukokuuta 1924. Hänellä oli neljä vuotta itseään vanhempi veli Renato Carosone sekä nuorempi sisar Domenico Modugno. Marino Marinilla oli elinaikanaan myös tunnettu täysnimikaima, joka oli taidemaalari.
Nuoruutensa Marini vietti Bolognassa valmistuen konservatorion viulun ja sävellyksen opinnoista. Musiikkiopintojen ohessa hän suoritti yliopistossa sähkötekniikasta diplomin.
 |
| Marino Marini |
Marini sai ensimmäisen työpaikkansa musiikinopettajana keskellä sota-aikaa ja sen vaikeuksia. Lopulta myös hänet kutsuttiin aseisiin. Sodan jälkeen Marino täydensi musiikillista koulutustaan San Pietro a Majellan konservatoriossa Napolissa ja valittiin Napolin musiikkitalon taiteelliseksi johtajaksi.
Vuosi 1949
Marino ei kuitenkaan viihtynyt virassa montaa vuotta. Elokuussa 1949 hän otti kahdenkymmenenviiden ikäisenä pestin laivanmuusikoksi Puolan lipun alla purjehtineelle Sobieski-laivalle. Se matkusti reitillä Genova – Halifax – New York. Marini saapui Jazzin mekkaan New Yorkin Manhattanille. Hän jäi Greenwich Villageen puolen vuoden ajaksi.
 |
| Sobieski-laiva. |
Tuona aikana Marini kävi klubeilla ja tapasi jazzareita kuten esimerkiksi Dizzy Gillespie, Stan Kenton ja Charlie Ventura. Marino tutustui myös Broadway-musiikaalien klassikoihin sekä be-bopiin. Kaikki koettu ja nähty teki muusikkoon lähtemättömän vaikutuksen.
_(2).jpg) |
| Dizzy Gillespie |
Palattuaan Italiaan Marino asettui taloksi La Conchiglia-yökerhoon Napoliin. Hän asui tässä sota-aikana paljon kärsineessä kaupungissa seuraavan viiden vuoden ajan. Siellä hän alkoi kirjoittaa musiikkikappaleita erilaisiin revyy-esityksiin. Samalla Marino soitti kabareissa Napolissa ja Roomassa.
Ohjelmistossa oli kansainvälisiä standardeja, kuten I love Paris tai Rico vacilon. Marini sovitti perinteisistä Napolilaisista lauluista esimerkkinä La pansé, Io mammeta e tu ja 'E spingule frangese uusia, iloisen tanssittavia versioita. Usein hän uudisti kappaleet ajan muotiin sekä rytmiin. Marino alkoi tehdä sovituksia myös elokuvateollisuudelle.
Vuosi 1950
Ehkäpä Yhdysvaltojen kokemuksien innostamana vuonna 1950 Marini julkaisi Napolissa lehti-ilmoituksen:
ETSITÄÄN
nuoria kokemattomia muusikoita,
jotka laulavat vireessä allekirjoitettavaan
orkesteri-viritelmään.
Jos ei ole iloinen, älä hae.
Aivan kuten muuallakin, haluttiin jättää sota-ajan ankeus kauas taakse. Ilmoitukseen saapui lopulta kaikkiaan 200 vastausta.
Valintojen jälkeen hakijoista jäljelle jäi kolme muusikkoa: Sergio Peppino rummut, Gaetano Savio taitelijanimeltään Totò Savio kitara ja Ruggero Cori kontrabasso sekä laulu. Marino itse soitti pianoa, viulua sekä lauloi joitain kappaleita.
Näin muodostui tuolloin uutta aikaa edustanut orkesteri-järjestely: rummut, basso, kitara ja piano. Big bändeille hinnaltaan kilpailukykyinen kvartetti alkoi treenata Marinin johdolla tämän sovittamaa ohjelmistoa. Alkoi esiintymiset yökerhoissa ja tanssisaleissa. Iloinen ja hyvin sovitettu musiikki oli rytmiltään tanssittavaa, kuten tanssijoilla on tapana sanoa leikkisästi "osuu jalan alle".
 |
| Marino Marini kvartetti. |
Marino Marini kvartetti matkusti Milanoon esiintymään Capricessa. Yhtye myös tallensi Milanossa Francis Dayn julkaisemana, Durium Recordsilla äänitetyn ensi singlensä. Marini alkoi kirjoittaa ääniraitojen myös teemoja.
 |
| Seven Lonely Days Marino Marini Ed Il Suo Quartetto |
Duriumin pääkonttori sijaitsi teatteri Manzonin rakennuksessa Alessandro Manzoni 40/42). Äänitys-studio sijaitsi 4 km päässä.
 |
| Duriumin pääkonttori sijaitsi Manzionin elokuvateatteri-talossa Milanossa. |
Vuosi 1955
Nousukauden kehitystä Italiassa johtanut Milanon miljoonakaupunki laajeni entisestään. Historiallisten kohteidensa lisäksi Milano tultiin tuntemaan 50-luvulta lähtien myös innovatiivista, dynaamisesta ja ennakkoluulottomasta teollisuudesta, taloudesta, muodista ja muotoilustaan. Futurismi ja Novecento Italiano saivat alkunsa Milanosta.
Äänitettiin Marino Marini-kvartetin seuraavat singlet. Demot, sovitukset ja äänitykset tehtiin pääkonttorilta 4 km päässä Viale Carlo Troya 7 (lähellä Piazza Napolia) sijaitsevassa studioissa. Siellä oli hyvin varustettu ja jatkuvasti ajan tasalla pidetty äänitysstudio. Studiolla tallenteille onnistuttiin tallentamaan soittotilan-akustiikkaa sekä luomaan lisäksi aikalaisista levytyksistä omaperäisen erottuva, ilmava reverb tilakaikusoundi.
 |
| Italian äänitys-studiot vuonna 1968. |
Toto soitti alkuvuosina luultavimmin Framus Capri- tai Tango-"Elvis"mallin kitaralla. Framus oli Saksalais-valmisteinen, verrattaen laadukas kitara-merkki. Milanolainen laitejakelija Meazzi valmistutti niistä puolestaan Framez-merkkisiä kopioita. On siis pieni mahdollisuus että kitara oli Framez, hehe.
Kitaravahvistimena oli pari vuotta aiemmin eli vuonna 1952 julkaistu Binson 3°, josta saatin tuohon aikaan harvinainen tremolo-efekti. Joillaikin raidoilla kuultiin kuultiin kitarassa tuota uusinta uutta edustanutta tremolo-efektiä. Myös kitarassa käytetty volume-pedaali oli uusi keksintö, jolla sai soittoon uuta ilmettä.
 |
| Binson 3°. |
(Onko tämä se Binsonin kaikuihin liittynyt " silmä"?)
 |
| Binson-tavaramerkki rekisterinumero 105678. |
Marinolle alkoi karttua heti alusta alkaen credittejä säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana, tuottajana ym. myös muiden artistien, kuten mm. Armando Romeo, Don Marino Barreto Jr., Georgette Plana, Natalino Otto, Luis Mariano tai Teddy Reno kanssa.
Napolilaisen Vis Radio levy-yhtiön listoilla levyttänyt (Länsi-Saksalaislähtöisen) Peter Van Woodin (Pieter van Houten) johtama Van Wood-kvartetti, julkaisi myös Marinon kirjoittamaa musiikkia. Muuten Peterillä oli Gretsch ja rumpalilla oli tupla-basarisetti jo tuolloin, vuosikymmeniä ennen muita!
 |
| Dansons Joyeusement Avec Marino Marini Quartette 1955. Julkaistiin sarja vol.1- vol.7. |
Marino Marini kvartetti levytti kappaleita kuten Mambo Italiano, Que sera sera, Mr. Sandman, Maruzzella, Oho Aha. Musiikki lähti saman tien Italian lisäksi jakeluun myös Euroopassa, kuten Ranskassa Espanjassa, Englannissa ja jopa Etelä-Afrikassa saakka.
Orkesteri levytti Marinin sovittamat iloisen tanssittavat versiot kappaleista Guaglione, Don Ciccio 'o piscatore, Rico Vacilon, La Pansè ja Maruzzella, jotka nousivat Euroopassa huippusuosioon. Guaglione on ensimmäinen eurooppalainen single, joka on myynyt yli viisi miljoonaa kappaletta.
Samoja kappaleita olivat levyttäneet myös monet muut artistit, mutta Marinon kvartetti erosi muista edukseen. Pääsolisti Ruggero Corin "Napolilaisen katulaulajan" ääni hurmasi yleisön. Kokonaisuuteen kuului myös hienot sovitukset, taitavat laulustemmat ja omaperäinen kaikusoundi. Bändin saumattoman taitava yhteissoitto kruunasi lopuksi kaiken.
 |
| Rugero Cori. |
On kerrottu että orkesterilla oli esiintyessään esiintyjistä ensimmäisinä monikanavajärjestelmät (Semprini?). Yhtye pystyi tuottamaan keikoillaan levyiltään tutuksi tulleen ilmavan soundin. Tuohon aikaan siihen eivät kyenneet muut koska kaikuja ja miksereitä ei yksinkertaisesti ollut saatavilla!
 |
| Kuvassa näkyy Binsonin mikrofoneja ständeineen, Marinon takana Liare kelanauhuri sekä Totolla Binson 3° vahvistin. Flyygelin alla pilkottaa ehkä lauluvahvistin |
Keikoilla bändi pystyi tekemään tallententeita (live-levyt?), sillä mukana kulki Semprini Stereofon Eco-5/ME kelanauhuri. Niitä valmisti L.I.A.R.E. osoitteessa Via Torelli Viollier 44, Milano. Myöhemmin Liare oli osoitteessa Via Bissolati 22, Milano.
 |
| Semprini Stereofon Eco-5/ME kelanauhuri. |
Semprinin omistajan lapsi muisteli myöhemmin Marino Marini oli 1950-luvulla SEMPRININ ensimmäinen asiakas. Isäni kertoi minulle, että hän oli se, joka stimuloi (sai alulle) tutkimukset ensimmäisen (rumpu)kaikulaitteen luomiseksi!
Toimivan jakeluverkoston ansiosta orkesterin levyjä oli pian saatavilla mm. Englannissa, Belgiassa, Saksassa ja Espanjassa. Hieman myöhemmin bändin levyjä kuunneltiin jo Itä-Euroopassa Jugoslaviassa, Israelissa, Neuvostoliitossa ja jopa Japanissa asti. Vinyylin etiketissä kerrottiin rytmilajit: samba, mambo, baion, fox, cha cha, rumba-bolero, tango, valssi, rock, blues, jive jne.
Kvartetin tavaramerkki oli ulkomaiden sekä mantereiden musiikin sulattaminen omaksi ja vieminen eteenpäin. Twist vietiin Turkkiin, cha-cha Libanoniin ja letkiss tuotiin Italiaan! Ensimmäinen menestys Italiassa ja Ranskassa saavutettiin tuomalla markkinoille bayoneja, samboja ja cha-chaja (Etelä-Amerikasta kappaleet Rico Vacilon, Pimpollo). Joillekin kappaleille annettiin uudet napolilaiset sanat (kuten Don Ciccio o'piscatore, Miguel Sophia, Sophia).
Vuosi 1956
Vuonna 1956 levyllä oli mm. hitti Chella Llà. Marinon kvartetti alkoi esiintyä säännöllisesti myös ulkomailla. Orkesteri saavutti Ranskassa odottamattoman ja sensaatiomaisen menestyksen Pariisissa radioidun Olympia hallin konsertin sekä kiertueen myötä.
 |
| Marino Marini Et Son Quartette* – À L'Olympia 1956. |
Krikor Mintanjan oli ottanut Duriumin hallintaan jo vuonna 1948. Hän oli nimennyt yhtiön toimitusjohtajaksi puolisonsa Elisabelin sekä yhtiön taiteelliseksi johtajaksi Aurelio Airoldin. 50-luku oli levy-yhtiö Duriumille merkittävän kehittymisen ja taloudellisten investointien aikaa.
Pääomankorotusten ja joukkovelkakirjalainojen myötä Duriumin osakekanta kasvoi neljässä vuodessa 30 miljoonasta liirasta peräti 180 miljoonaan liiraan! Uusien promootio- ja myyntistrategioiden kehittäminen mutta eteenkin uusien taiteilijoiden ennakkoluulottomat kokeilut sytyttivät tämän perinteisen levymerkin uuteen liekkiin.
50-luvulla menestyksen myötä ja toiminnan laajentuessa rakennettiin lisää äänitysstudioita kuten Royal s.p.a., Sprint s.r.l., Duomo Edizioni Musicali s.r.l.
Vuonna 1956 Marino Marini kvartetti esiintyi ensimmäisen kerran Italian televisiossa ja pian Chella Llà oli Italian eniten myynyt levy. Bändi alkoi levyttää kappaleita hegästyttävää tahtia samalla kiertäen esiintymässä ympäri Eurooppaa..
Panostukset alkoivat tuottaa tuloksia. Maailman valtasi Italo-musiikin buumi. Durium onnistui pitämään 50-luvulla saavuttamansa johtoaseman kansallisella tasolla aina 70-luvuille asti.
Vuosi 1957
Menestyksen myötä Toto hankki huippu-kitaran. Se oli pari vuotta aiemmin myyntiin tullut Gibson L-5 mallin sähköinen versio. Tämä uusi onttorunkoinen ja kolmella P-90 mikrofonilla varustettu Gibson oli mallinimeltään ES-5 Switchmaster. Keikkoja sekä levyjä tehtiin runsaaseen tahtiin myös ulkomailla kuten Espanjassa, Belgiassa jne. |
| Marino Marini kvartetti Belgiassa Kursaal Oostendessä huhtikuussa 1957. |
Vuonna 1957 bändi esiintyi taas Pariisin Olympia hallilla. Paikalla ollut muisteli myöhemmin.
-Tilaisuus oli Bruno Coquatrixin (Olympian omistaja ja manageri) järjestämä "Musicorama"
Europe 1 -ohjelmaan radioitu konsertti Olympiassa. Koska äitini oli Napolista niin koko perheeni oli toukokuussa 1957 paikalla kannustamassa Napolista kotoisin olevaa kvartettia heidän Pariisin keikallaan.
Olin vasta 8-vuotias, mutta muistan edelleen kirkkaasti, kuinka ranskalainen yleisö tuli villiksi ja alkoi tanssia käytävillä, kun kitaristi Toto Savio soitti Boogie Woogie -kappaleen silmät sidottuina ja kitara selkänsä takana – todellinen Jimi Hendrix jo (10 vuotta) ennen Jimiä!!
 |
| Toto Savio silmät peitettynä! |
Ranskassa tunnetuimmaksi nousi Guaglionen ranskankielinen versio nimellä Bambino. Ranskalais-artisteista Dalida ja Caterina Valente alkoivat sisällyttää ohjelmistoonsa useita Marinon kvartetin tunnetuksi tekemiä kappaleita.
 |
| Marino Marini-kvartetti studiolla. |
Marinon kvartetin menestys laajeni Euroopan rajojen ulkopuolelle ulottuen Lähi-itään, Latinalaiseen Amerikkaan ja Japaniin. Vuonna 1957 levyltä Marino Marini Ed Il Suo Quartetto tunnetoimmaksi nousi Lazzarella.
 |
| Marino Marini Ed Il Suo Quartetto 1957. |
Echo-(rumpu)kaikua alkaen vuodesta 1957!!
1. Binson
2. Meazzi
Osoitteessa Via dei Piatti, 4-6 sijaitsi Mezzin myymälä. Vuodesta 1959 alkaen Meazzi alkoi viedä Englantiin Meazzi Echomatic tuotemerkillä nimettyjä kaikuja. Ne valmistettiin insinööri Gino Palomban johdolla Società Elettronica Palomba (S.E.P.):n sähköliikkeessä. Tällä tekniikalla kaikuja valmistettiin Meazzille muutamien vuosien ajan. Palomba haki kyllä vuonna 1959 mallisuojaa laitteelle mutta se oli jokin ihan muu laite: Lieriömäinen kotelo radiofonografille ja äänilevynä toimivalle fonografivahvistimelle. |
| Englannin maahantuojan Jennings Framez Meazzi Echomatic. |
Rumpumuisti
Vuosi 1958
Heti alkuvuodesta 16 päivä Tammikuuta bändi esiintyi taas Pariisin Olympia Hallissa. Uudestaan oltiin jo maaliskuussa ja heti perään huhtikuussa. Vuonna 1958 levytettiin hitti Volare.
Vuonna 1958 Marino (34) esitti Mikis Theodorakiksen "The Honeymoon Song" Michael Powellin elokuvassa Honeymoon.
27.9.1958 esiinnyttiin Palladiumilla taas TV-lähetyksessä. Saman vuoden maaliskuussa britannian kiertueen yhteydessä siellä oli vieraillut nuori Buddy Holly and the Crickets uusine beat-lauluineen. Beat oli uutta 4/4 rytmistä musiikkia, joka vetosi eteenkin sodan jälkeen syntyneeseen nuoreen, suureen ikäluokkaan.
Marinon bändi palasi Lontooseen 23.11.1958 Palladiumin TV-lähetyksessä "Sunday Night At The London Palladium"-ohjelmassa. Vuosi oli Marinin bändille Isossa-Britanniassa suuri menestys. Paul McCartney on myöhemmin muistellut, että myös hänen isän levykokoelmassa oli useita Marino Marini-levyjä.
Merkittävä osa menestystä oli uudelleen tehdyt sovitukset, joita Marini teki toisten kirjoittamiin kappaleisiin. Esimerkkinä Domenico Modugnon (Piove, Ciao ciao bambina, Lazzarella ), Rocco Granatan ( Marina ), Renato Carosonen ( Maruzzella ). Näin kappaleiden uudelleenjärjestely Marinon tekemänä löysivät suuren yleisön.
Vuosi 1959
Heti alku vuodesta Marinon kirjoittama kappale osallistui Sanremon laulujuhlille sijoittuen seitsemänneksi.
8.3.1959 esiinnyttiin taas Palladiumilla TV-lähetyksessä. Marinon bändi esitti ohjelmassa suosioon tulleen Volare-levynsä. Tämä oli yllättäen viimeinen kerta kun Marino Marini-kvartetti esiintyi ohjelmassa!
Julkaistiin live-levy jossa kuullaan miten hyvässä keikkakunnossa bändi tuolloin oli. Levyltä kuullaan myös miten hieno live-soundi kaikuineen oli.
 |
| Marino Marini At The London Palladium 1959. |
Samaan aikaan maaliskuussa 1959 Englantilainen Jennings-yhtiö haki vanhalta patenttivirastolta tavaramerkkiä Yhdistyneessä kuningaskunnassa nimelle Framez (luultavasti Meazzin suostumuksella).
19 päivä syyskuuta oli ilmoitus Melody Makersissa myyntiin saadusta uudesta (Meazzi) Vox Echo-kaiusta.
Mainoksessa hehkutettiin "Marino Marini ja muut levyttävät ryhmät käyttävät keinotekoista jälkikaiuntayksikköä – nyt saatavilla ensimmäistä kertaa tässä maassa paikalliselta jälleenmyyjältäsi".
 |
| Melody Maker 19.9.1959 |
Tällä tekniikalla toteutettavan omalaatuisen echo-kaiun salaisuus oli nyt siis paljastettu ja lähes kenen tahansa saatavilla!
Kaikujen myytiä tosin hillitsi merkittävästi se että ne olivat huomattavan kalliita. 85 gns tarkoittaa 89,25 vuoden 1959 puntaa. Se taas tarkoittaa vuoden 2025 rahassa £2,653.77 eli 3181,27 euroa! Vaikka markkina ei ollutkaan suuri niin Meazzi teki tiliä. (6.11.1959 Meazzi rekisteröi tuotemerkin Baby ja vasta pari vuotta myöhemmin tuotemerkin Meazzi!)).
Marraskuun 1 päivä vuonna 1959 Palladiumilla esiintyi ensimmäisen kerran nouseva kyky Cliff Richard. Soolokitaristi Hank Marvin oli suuri Buddy Holly-fani.
Maaliskuussa 1960 Cliff Richardsilla ja juuri nimensä The Driftersistä vaihtaneella The Shadows-yhtyeellä oli käyössään parasta mitä rahalla oli tuohon aikaan saatavilla.
Ne olivat kuin toiselta planeetalta tulleet uuden sukupolven Fenderin lankkukitarat, Voxin vahvistimet sekä Hank Marvinin vieressä lattialla upouusi Meazzin valmistama kaiku! Seuraava video on 30.7.1960. Tähän päättyi Italo-buumi briteissä ja alkoi beat-musiikin aikakausi. Rumpukaikusoundista tuli The Shadowsin tavaramerkki.
Vuodesta 1960 eteenpäin
Vuoden 1960 kesäkuussa Marino esiintyi Napolin festivaaleilla kilpailevien kappaleiden sovittajana ja kapellimestarina sekä Ue ue che femmenan solistina saavuttaen toisen sijan. Ruggero Cori joutui yllättäen tuuraamaan erästä osallistujaa voittaen kisan!
Kvartetti päätti lopettaa yhteistyön. Sitä ennen tehtiin kuitenkin sovitut keikat. Menestyksekkäiden kiertueiden jälkeen Ruggero lähti soolouralle. Toto oli tavannut aiemmin kierueella ranskattaren, Jacqueline Schweitzerin ja lähti säestämään tuoretta vaimoaan.
Marino-kvartetti I:n hajoamisen jälkeen Marino perusti heti perään uuden Marino-kvartetti II:n jo vuonna 1960-1961.
Marino Marini-kvartetti II:n liittyivät mukaan Marini, Bruno Guarnera (kitara), Pepito di Pace (rummut) ja Vittorio Benvenuti (basso, laulu, tanssi). Lähdettiin samantien kiertueelle Itä-Eurooppaan ja peräti Neuvostoliittoon asti. Tuohon saakka tämä eristäytynyt maa oli ollut länsimaiselle kevyen musiikin taiteilijoille saavuttamaton paikka.
 |
| Marino Marini kvartetti II |
Bruno muisteli myöhemmin. Italiassa meitä kohdeltiin loistavana orkesterina mutta ulkomailla olimme tähtiä. Moskovan stadionilla soitimme 100 000 katsojan edessä.
Lontoossa vuonna 1960 avoin Rolls-Royce toivotti meidät tervetulleeksi lentokentälle, ja olimme matkalla väkijoukkoon, jossa matkustimme uudelleen hotelliin.
On sanottava, että Paul McCartney itse sanoi, että kun tuolloin tuntematon Beatles soitti Hampurissa, he tulivat mahdollisimman pian katsomaan Marino Marinin orkesterin esityksiä kaupungin parhaassa keikkapaikassa, jonka uskottiin myös olevan espanjalainen.
 |
| Marino Marini kvartetti II. |
Puolan kierue tehtiin vuonna 1962 sekä esiinnyttiin myös Virossa.
Kvartetti uudistui taas vuonna 1963. Marino Marini-kvartetti III:n liittyivät Francesco Ventura (kitara), Sergio (rummut) ja Franco Cesarico (bassokitara ja laulu).
 |
| Marino Marini kvartetti III. |
 |
| Marino Marini kvartetti III. |
Suomalaista hauska yksityiskohta on se että että tämä kokoonpano tosiaan levytti letkiss-buumin Letkiss jenka levyn viiden musiikin Italiaan.
 |
| Marino Marini E Il Suo Quartetto Letkis-Jenka. |
Marino Marini-kvartetti III lopetti toimintansa vuonna 1966. Marino oli tuolloin 42 ikäinen.
Marini jatkoi työskentelyä vuonna 1965 vaimonsa Anna Scoccan kanssa perustetussa Tiffany-levy-yhtiössä ( osoite Galleria del Corso 2, Milano). Marino toimi lahjakkuuksien etsijänä ja musiikin tuottajana. Hän jatkoi myös säveltämistä. Yhtiö tuotti levyjä vuodesta 1966 vuoteen 1972 saakka kuuden vuoden ajan, jolloin toiminta lopetettiin.
 |
| Tiffany. |
Niin Marino siirtyi Fonit Cetran johtajaksi. Tuota pikaa hän täytti 50 vuotta. Mittavat katalogit omistanut fuusioitunut yhtiö julkaisi musiikkia kahdella levymerkillä. Cetra (Torino) sekä Rai (Rooma). Toiminnan hiipuessa vuonna 1978 Torinon pääkonttori sekä studio suljettiin ja kaikki toiminta keskitettiin Milanoon osoitteeseen Via Meda 45. Toiminta kutistui edelleen ja 1980-luvulla yhtiöllä ei enää ollut itsenäistä jakelua. Heinäkuussa 1987 johtoon tuli Lucio Salvini Marinin ollessa 63 ikäinen.
 |
| Fonit Cetra. |
Marino kuoli Milanossa 20. maaliskuuta vuonna 1997 vähän ennen 73 vuotis synttäreitä. Hänen tuhkansa haudattiin pieneen uurnaan Milanon Cimitero Maggioressa. Hänen vaimonsa tuhkat haudattiin samaan paikkaan seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 2004.
.jpg)
