ES-335 nauhojen hionta

 Gibsoneissa käytetään lujaa nauhamateriaalia, mutta kyllä nekin saa kulumaan kun musisoi paljon. Nauhaprofiili on korkea ja tästä johtuen nauhat ovat hiottavissa helposti pari kolme kertaa ennen kuin tarvitsee ryhtyä nauhanvaihtotyöhön!

Gibson ja Gretsch-kitaroiden nauhanvaihto on kalliimpaa kuin esimerkiksi Fendereissä johtuen otelaudan reunalistasta. Uudet nauhat on katkaistava määrämittaan ja muotoiltava ainakin osittain ennen vaihtamista kitaraan. Nauhojen hionta sen sijaan jää kohtuullisen hintaiseksi vaikka sen teettäisi kitarasepällä. 

Halusin tehdä hionnan tähänkin kitaraan itse, koska näitä on tullut tehtyä jo niin paljon. Ensin poistin kielet ja löysytin kaulaa 1/4 kierrosta. Nauhat ovat kuluneet kolmen ohuimman kielen alla. Soitosta kuluneet urat vaikuttavat jo soiton hienoviereeseen viritysmittarilla katsottuna noin 10 centin verran.

Nauha 1.

Nauha 2.

Nauha 3.

Seuraavaksi suojasin nauhavälit. Se voi tehdä esimerkiksi maalarinteipillä ja tussataan nauhat. Tussaamalla nauhat voidaan seurata työn edistymistä hallitusti. Gibson ES-335 kitaroiden radius on yleensä 12" mutta tämä on syytä varmistaa ennen hionnan aloittamista. 

Työhön sopii hyvin hiomapalkki (12" sanding block), joita on myynnissä muutamalla kympillä, tai sen voi myös valmistaa itse. Silloin se on tehtävä alle 1/10 mm tarkkuudella. Hiomanauhaksi sopii esimerkiksi tarralla varustettu K320 paperi. Kiellän käyttämästä ollenkaan takavuosina Suomalaisten kitaraseppien suosimaa lattaviilaa!

Usein nauhat jo kitaratehtailla asennettaessa jäävät aavistuksen, ehkä 1/10 mm loivemmiksi kuin kaulaprofiilin kaarevuus, eli kaulan radius. Siitä johtuen ensihionta itseasiassa parantaa kitaran soitettavuutta.

Kitara valmiina hiontaa varten.

Nauhat ensimmäisen pyyhkäisyn jälkeen.

Uustitaan tussaus hionnan edistyessä riittävän usein ja seurataan urien tasoittumista. Hiontaa tehdän tasaisilla työnnöillä koko oteladan matkalle. Paino on pidettävä tasaisena ja kohtuullisena. On myös tärkeää huomioida, että hiontapalkki kulkee otelaudalla suoraan.

Hiomapalkilla tehty hionta
alkaa valmistua.

Kun urat tasoittuvat, seuraavaksi tehdään hionta kostutetulla teräsvillalla (pata pata) yksitellen jokainen nauha läpikäyden. Tällä hionnalla pyöristetään nauhoihin tullutta kulmikkuutta. Teräsvillan jälkeen tehdään hionta ja syväpuhdistuskäsittely kostutetulla karhunkielellä.

Teräsvillakäsittely.

Loppuhionta tehdään kostutetulla hiomatahnalla ja puuvillarätillä nauhat yksitellen läpi käyden. Tällä käsittelyllä poistetaan viimeiset naarmut ja samalla nauhat puhdistuvat. Nauhoihin saadaan tehtyä näin lopullinen, haluttu kiilto. Lopuksi kaula öljytään ja kaularauta kiristetään takaisin alkuperäiseen tilaansa 1/4 kierrosta kireämmälle.

Hiomanauhakäsittelyn jälkeen.

Nauhat valmiina ja kaula öljyttynä

Urat ovat häpyneet.

Tämän jälkeen puhdistetaan kitaran kaula sekä lankku. Olen kiinnittänyt Bigsbyn niin ettei ylimääräisiä reikiä ole tehty lankkuun vaan kitara on helposti palautettavissa alkuperäiseen asuunsa. Kiinnittämisen apuna on alumiininen adapteri.

Lopuksi kielet paikalleen ja soittamaan. Taas soitto maistuu tällä soittimella erittäin hyvin. Hienovire ja soitettavuus on huippuluokkaa kuten ennenkin.

Vasenkätinen kontrabasso - Double Bass - Upright Bass - Rockabilly Slap bass

Kontrabasso on vanha soitin. Alkuaan arvellaan soittimen juurien juontavan 1500-luvun Eurooppaan. Nykyään "täysikokoinen" eniten käytetty koko soittimessa on nimenomaan 3/4 koko, kielen soiva pituus on 100–110 senttimetriä. Kontrabasson kielet viritetään yleensä kvarteittain E1-A1-D-G. Soitinta voi soittaa joko jousella tai näppäillen. 

Double Bassit toimitetaan lavarahtina.

Jazzin ja Rockabillyn parissa näppäily, släppääminen sekä otelautalyönnit ovat yleinen soittotapa. Soittotekniikassa käytetään paljon walk bass-tyyppistä kuljetusta. Tunnetuimmat Jazz- ja rockabilly-basistit ovat kehittäneet soittonsa virtuoosimaisia (pizzicato-)tekniikoita, joiden avulla he pystyvät soittamaan huikean nopeita sooloja. Soolot voivat sisältää nopeasti liikkuvia tripletti- ja kuudestoista-osa nuottikuvioita. 

Soitin oli pakattu huolellisesti.

Parhaimpien ammatti jazz-muusikoiden esittämät Pizzicato-bassolinjat ovat paljon vaikeampia kuin klassisen basistin tavallisessa orkesterikirjallisuudessa kohtaamat pizzicato-bassolinjat, jotka ovat tyypillisesti kokonaisia ​​säveliä, puolinuotteja, neljäsosia ja satunnaisia ​​kahdeksasosia! 

Kielten irroitus ja kääntäminen
peilikuvaksi.

Jazzissa ja siihen liittyvissä tyyleissä basistit lisäävät soittonsa usein lisäksi semi-perkussiivia "ghost notes" haamu-nuotteja bassolinjoihinsa. Niillä saa lisättyä rytmistä tunnelmaa sekä täytettyä bassolinjaa.

Uusi Slap Bass kielisatsi.

Suomessa Rockabilly-soitossa käytettävästä kontrasta saatetaan käyttää nimitystä pystybasso tai läskibasso. Englanninkielisessä kulttuureissa vastaavasti Upright Bass tai Slap-Bass.

Jalkatuen päähän vulkaniteippiä.

Kateellisimmat kanssamuusikot kansanmusiikissa, bluegrassissa tai jazzissa saattavat käyttää Suomessa soittimesta nimitystä jousibasso, akustinen basso, höyrybasso, bassoviulu, isoviulu, sonniviulu tai koirankoppi.  Englanninkielisissä maissa vastaavasti doghouse bass, dog-house ja bull fiddle. 

Pahvimalli ja alumiinipeltiä.

Edellä mainittu on osoitus siitä että iso koko ja fyysinen olemus yhdistettynä taitavaan soittoon herättävät soittokumppaneissa pelonsekaista kunnioitusta pilkkanimitysten muodossa. Osaavat pystybasistit nimittäin tietävät että se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa, eivätkä ole nimityksistä milläsäkään.

Leikkaus ja taivutus oikeaan muotoon.

Olen ollut sivutoimi-basisti vuodesta 1990 lähtien. Liityin silloin Niiras Maken tanssibändiin. Keikoista sai työuran alkuun mukavasti lisätuloja. Tuolloin hankkimani Aria Pro II lankkubasso on pysynyt mukana sieltä tänne asti. Bassoa tarvitaan aina ja minulta jos kysytään, niin jokaisen kitaristin pitäisi opetella soittamaan bassoa. Tulisi musikaalista ymmärrystä ja soittimen arvotustakin ihan eri tavalla kun nykyään.

Kiinnitys paikalleen.

Olen usein miettinyt että olisi kiva omistaa kontra. Soittimella pystyy tekemään Rockabilly-kuvioiden lisäksi, bluegrassia, kansanmusiikkia, lattari-,tai Jazz-tyyppistä fiilistelyä tai sitten vaikka vanhaa 50's tanssimusiikkia oikealla, autenttisella soundilla. Hankaluus on siinä että isokokoinen soitin on hankala säilytettävä (pienessä soittokämpässä) mutta eteenkin vasenkätisten kontrabassojen hinnat ovat aivan liian kalliita tavalliselle harrastelijalle. 

Tuki paikallaan.

Historian saatossa kontrabassoja kehitettiin sähköisenä samaan aikaan kuin sähkökitaroita kuten Jennings Electro-Bass 1956. Fenderin kitarabassot veivät silloin voiton ja sähköisistä kontrista tuli harvinaisuuksia.

Aloin pohtia sähkökontraa. Ne ovat vasenkätisenä suorastaan tähtieteelisen arvokkaita, yli 2000 euroa Thomannilla. 

Entäs jos tekisi muutoksen oikeakätiseen kuten kitaroissa, jotka on käännetty oikeakätisestä vasuriksi? Haa, löytyi hinnaltaan ja muodoiltaan sopiva soitin. Harley Benton DB02-BK Electric Double Bass. Soitin on tullut myyntiin maaliskuussa 2019, joten ei ollut vielä paljon käyttäjäarvioita. Ne vähät arviot tuntuivat pitävän hinta-laatusuhdetta kohdallaan. 

Vaikuttaa siltä että soitin on tullut samasta paikasta (Made in China) kuin nyttemmin valmistuksesta lopetettu Stagg edb 3/4. Stagg on saanut valmistusaikanaan myös paljon hinta -laatuarvostusta. Päätin pelata upporikasta -rutiköyhää ja tilasin soittimen. 

Kielten kääntämisen yhteydessä käänsin tallan ja vaihdoin släppäämiseen sopivan kielisarjan. Satulan uritukseen tuli pieni kohennus. Lisäsin otelaudan alle släppimikin. 

Jalkatuki on jotain puujäljitelmää. Soitettaessa sen pää resonoi ikävästi runkoon. Lisäksi löysäämällä lukitusruuvia koko höskä irtosi paikaltaan. Alkuperäisellä tukijalalla soitettaessa slap bass soitto on lähes mahdotonta, koska soitettaessa puujäljitelmatuki saa koko soittimen värisemään. Niinpä vaihdoin tikun 10 mm rautatankoon. Lisäsin päähän pari kierrosta vulkaaniteippiä. Tuki ei tipahda kiinnitysruuvia löysytettäessä sekä tangon pää ei resosoni enää basson runkoon.

Oikeakätisillä tulee soittimen mukana kiinnitettävä tuki, jolla soittimen saa oikealle etäisyydelle kehosta ja oikean soittoasennon. Käytin samoja ruuvin paikkoja hyödyksi ja tein itse vasenkätisen soittajan tuen 3 mm alumiinipellistä. Kokeilu toimi hienosti! Tästä tuli ehdottomasti onnistunut muokkaus. Soitettaessa jalkatuki on hyvä työntää esimerkiksi jalkalistaa vasten. Saa soittotatsin kohdalleen.

Sitten ei muuta kuin opiskelemaan släppäämistä!

Koulu Kosulaan 26.4.1900 Karjalatar

Takamailla sijaitsevissa Tuusniemen Kosulan ja Kartasalon kylissä vietettiin vielä 1900-luvulle tullessa muinaisten aikojen perinteenä huonoa elämää. Lain koura ei yltänyt seudulle ja meno oli kuin villissä lännessä. Salakapakat, pontikan keitto ja humalassa rähinöinti olivat arkipäivää. Aikaa vietettiin mieluummin korttirigeissä ryypiskellessä kuin muissa töissä. Sivistyksen ja ensimmäisen koulun saaminen kylälle vaati kovasti työtä kaupungista paikkakunnalle saapuneelta kauppiaalta.

Tuusniemen Kosulan ja Kartasalon kylät olivat kymmenen vuotta takaperin tunnetut yli koko ympäristön siveellisestä rappiotilastaan. Juominen, riidat ja korttipeli olivat yleisiä. Salakapakoita oli useammassa paikassa. 

Kapakoihin kuletettiin wiinaa kaupungeista ja kotoisia polttajia oli tiheässä, ja kaikesta tästä eivät silloiset viranomaiset paljoa piitanneet, vaan antoivat paheiden olla kaikessa rauhassa, työläisten turmioksi. 

Ja jos milloin viranomaiset olisivat tahtoneetkin syyllisiä rangaistukseen, niin oli vaikea saada vierasmiehiä eli todistajoita, kun rikoksissa oli yhteinen halu peittää, lain säälimättömältä kouralta. - Niin elettiin siihen aikaan Kosulassa ja Kartaslossa. 

Mutta vihdoin koitti kyläläisille uusi, parempi aika; koitti vapauden hetki. Koitti hetki, että orjuuden kahleet katkaistiin; kahleet, jotka kyläläisiä pitivät kiinni hämärästä muinaisuudesta, eli siitä ajasta asti kun kyläläiset asettuivat asumaan sille paikalle taivasta. - Vai lienee raakalaistavat seuranneet mukana. - Paremmin luultavaa!

Kylään saapui vapauttajaksi herra kauppias Kalle Hultin Kuopiosta. Heti tultuansa alkoi herra Hultin puhua inholla työläisten huonoista, turmiollisista elämän tavoista. Tuo herra Hultinin puhe ei tietysti ollut työläisten mieleen. 

Karsaita silmäyksia ja karkeita sanoja sai herra Hultin palkaksi. Mutta herra Hultin ajatteli: Joka kaikki koettaa se kaikki voittaa. Niin tapahtuikin. 

Pajon puhuttuaan sivistyksen hyödyistä sai herra Hultin ukkoset kansakoulun perustuspuuhaan. Tuo homma sai kuitenkin herra Hulinille monta katkeraa vihamiestä. Uuden uran kyntäjästä puhuttiin suurella innolla. Koulu hommaa vastustettiin ankarasti siltä puolelta, joka sydämestään, sielustaan oli kiintynyt wanhoillisuuden ikeeseen. 

Mutta huolimatta kaikesta vastustuksesta, alkoi muutamana herran päivänä kuulua ryskettä saloilta, ja hirsiä ajettiin isolla hevosjoukolla Kotajärven kunnaalle ihan Palokin sahan ja Tuusniemen välisen maantien varteen. 

Ja mitä kummallisinta, niin oli se, että ankarimmatkin vastustajat olivat mukana. Kirouksia kyllä kuului vastustajilta moisesta tyhjän työn teosta ja kalliista kuluista, mutta minkäs teet, kun olivat vähemmistönä, ja enemmistön päätöksiä oli pakko seurata. 

Kun hirret saatiin kokoon, alkoi pian kohota koulurakennus, kohottaen vaaleat seinänsä todisteeksi, että sivistys saa tästä yhden lietsomis-ahjon. - Nyt kävi siis kaikki kuin tahdissa. Kosulan kansakoulu avattiin juhlallisesti toimintaansa. 

Ja miten ollakkaan, niin ensimmäisenä syyslukukautena sai jo Kosulan kansakoulu useampia kymmeniä oppilaia. Avajaisjuhlan ohjelma taisi puhaltaa lukuisaan joukkoon uutta henkeä, uutta käsitystä ihmisvelvollisuuksista itseään ja tulevasiaan kohtaan. 

Sekin, joka alussa ankarasti koulun perustamista vastustivat, lähettivät lapsensa kouluun; tietysti kokeeksi vain. Mutta koulun hyöty tunnustettiin jo ensi talvena. Kinkereillä ei pappi enää lyöttänyt kyläläisillä senlaista nuhdesaarnaa huonosta lasten lukutaidosta, kuten ennen oli tavallista. 

Ne, joiden lapset olivat vielä poissa koulusta, saivat kyllä vielä nuhteita, mutta he panivatkin tämän päihinsä ja seuraavana syksynä oli uusi liuta lapsia kouluun tarjolla. Näin sitä on menty eteenpäin vuosi vuodelta. Useat oppilaat ovat saaneet päästötodistuksen vanhempiensa iloksi ja omaksi hyödykseen. 

Mikäli koulu jaksoi vaikuttaa, sikäli väheni wanhat raakalaistavat, ja nyt on ehditty niin pitkälle, että wiina, kortit ja riidat ovat harvinaisia. Salakapakoita ruvettiin katsomaan kylien häväistykseksi. Ne hävitettiin. Ja jos ken nyt on yrittänyt harjoittaa salaista wiinan kauppaa, hänet armotta on saatettu lain käsiin, saamaan ansaittu rangaistus. 

Tuo alussa vihattu kouluhomman alkuunpanija on työläisten mielestä kelpo mies, joka poisti häpeän leiman ihmisistä. Herra kauppian Kalle Hultin saa nyt kiitosta osakseen ja tulee mjistona pysymään polvesta polveen Kosulan ja Kartasalon kylien asujaimissa. 

Herra Hultiinin tahdon lujuus tulee vieläkin saamaan suuria mullistuksia aikaan mainituissa kylissä. - Se on warmaa! Kiitos herra Hultiinille vaivoistaan sivistyksen wainiolla työskennellessä!

Ruusteri välipala

Blogin kymmenvuotis-juhlat alkavat pikkuhiljaa lähestyä ja on lähes yhtä pitkä aika edellisestä ruoka-aiheisesta blogauksesta, joten on korkea aika raapustaa sellainen välipalajuttu, hehe. 

Kuten sanottua laadin tämän blogin alunperin lähinnä itselleni muistin virkistämispaikaksi, josta voi tarvittaessa palauttaa mieleen harvemmin tarvittavia asioita. Vähän niin kuin muistivihko. Sivusta tuli sitten tehtyä julkinen, kun ajattelin ettei siitä haittakaan liene että on yleisemmin tavoitettavissa. 

Saadun palautteen mukaan kirjoituksista on ollut hyötyä monille blogin löytäneille. Kuten vaikkapa ideoita kitaran korjailuun, linkkilähde historiaan tai mielenkiintoisiin henkilöihin. Ja sehän on pelkästään mukavaa. Toisinaan erityisen mielenkiintoisesta aiheesta on jatkettu keskusteua vielä yksityisesti. Mutta nyt tämän kertaiseen! 

Seuraavassa on esittelyssä tuhansien vuosien ajan toimivaksi todettua ja käytössä aina vaan hyväksi havaittua tekniikaa. Vähän kuten esimerkiksi vaikkapa saviastiat, jotka on pysyneet ihmisten käytössä jo tuhansia vuosia. 

Kun vielä 70 vuotta sitten ei ollut olemassa jääkaappeja eikä pakastimia, ihmiset säilöivät ruokansa muulla tavoin. Eräs paljon käytetty tapa oli laittaa osa saadusta liha-, tai kalasaaliista sivuun ja kuivattaa se evääksi pahan päivän varalle. 

Retkellä, kuva Pixabay.

Kypsytetty ja kuivattu muona toimi sitten helppona ja kätevänä välipalana retkellä marjassa, metsällä, töissä tai vaelluksella. Tärkeä ominaisuus oli että evään tuli mahtua pieneen tilaan, kuten taskuun ja siitä piti saada nopeasti energiaa. 

Oikeissa olosuhteissa säilytetty kuivaliha oli käyttökelpoista vielä pitkienkin aikojen kuluttua. Kuvattu liha oli syötävää kuukausien tai jopa muutaman vuoden kuluttua sen valmistamisesta! 

Lihan säilyttämiseksi eräpaikoilla saattoi olla nili tai useamman tolpan varaan rakennettu ruoka-aitta. Kotipihassa oli savutupien aikaan erillinen ruoka-aitta ja myöhemmin taloon rakennettuna erillinen "ruokahuone".

Nili, nöll eli ruokaaitta.
Kuva museovirasto

Jääkaappien ja pakastimien yleistyttyä todella nopeasti 50-luvun lopussa vanhojen talojen ruokahuoneet valjastettiin ripeästi muuhun käyttöön. Silloin asuttiin ahtaasti ja lisäneliöille oli tarvetta. Vanhat ruokien säilömistekniikat kuivaamisineen haluttiin unohtaa vanhanaikaisena. Niin ne myös unohdettiin ja yhdessä sukupolvessa!

----------------------

Minua alkoi kiinnostaa kuivalihan valmistaminen vuonna 2019, jolloin etsin tietoa aiheesta, tein erilaisia kokeiluja ja laadin lopulta seuraavan reseptin. Tällä reseptillä tekemääni ruusteria on ollut kaapissa sitten siitä saakka. Erona kaupassa myytäviin välipala-, proteiini-, tai kuivalihaan itsetehdyssä kuivalihassa on myös se hyvä puoli että tietää tarkkaan sen mitä pistää suuhunsa.

Kanan rintafileet, kuva Pixabay.

Perusperiaatteena on huolellinen puhtaus, esimureentaminen marinaadilla ja lihan kypsentäminen hitaasti miedossa lämmössä.

Marinaadi:
Soijakastike 0,7l
Tumma siirappi, 1 dl
Siipiveikot, mediun kastike 2,50 dl
Valkosipuli, 2 kynttä silputtuna.
Mustapippuri 1 tl (voi jättää myös pois).

Kädet pestään huolellisesti. Suosittelen käyttämään tehtävälle marinaadille kannellista astiaa. Kaadetaan astiaan ensin soija, sitten siirappi ja siipiveikot kastike sekä valkosipulisilppu. Aineet sekoitetaan astiassa käsin. Tällöin voi todeta parhaiten siirapin liukenemisen liuokseen.

Tarpeita kuivalihan valmistukseen.

Seuraavaksi valmistellaan lihat. Jos saatavilla on kananpojan rintafilettä niin suosin sitä. Myös kanan sisäfile toimii näissä hyvin. Yhteen valmistuserään varaan maustamatonta lihaa yhteensä kaksi kiloa. Jaan sen kahteen valmistuserään.  Ensin poistetaan kalvot ja jos haluaa niin läskit. Sitten huuhdellaan kevyesti. 

Läskin ja kalvojen poistoa.

Rintafileet fileoidaan maksimissaan noin sentin paksuisiksi suikaleiksi kuvien 1. ja 2. mukaisesti. On hyvä käyttää terävää (kaloille tarkoitettua) fielointiveistä ja tehdä leikkaukset hallitusti. Leikkaaminen tapahtuu aina itsestä pois päin! 

Rintafileen paloittelua. Vaihe 1.

Rintafileen paloittelua vaihe 2.

Filointiveitsen terään kuivahtaa helposti kalvoa, jolloin leikkaaminen alkaa tökkiä ja lihat alkavat repeillä ikävästi. Sen ehkäisemiseksi voi välillä huuhdella veistä pyyhkäisten samalla aineet pois terästä hallitusti. Jos käyttää sisäfileitä, niin ne ovat usein valmiiksi sopivan kokoisia suikaleita.

Fileet, slaissit eli suikaleet valmiina.

Suikale painellaan kevyesti lusikalla upoksiin.

Suikaleet laitetaan marinaadiin riviin ja painellaan varovasti lusikalla upoksiin. Päälle ladotaan seuraava kerros ristiin ja taputellaan taas marinaadiin. Jatketaan seuraava kerros kuten alussa, upotetaan suikaleet marinaadiin ja jatketaan samalla tavalla kunnes koko kilon erä on upoksissa marinaadissa.

Astian kansi laitetaan kiinni. Marinaadi lihoineen pannaan jääkaappiin vähintään 12 tunniksi. Parasta tulee kun lihat ovat vuorokauden muhimassa. Maustamisen lisäksi marinaadi esimureuttaa lihoja.

Suikaleet marinaadiin upotettuna.

Lihojen marinoiduttua valmistellaan seuraavaksi paikat suikaleiden ripustamiseen ja uuniin laittamiseen. Mainoslehdistä saa tehtyä helposti suojaa, johon marinaaditipat voivat tipahdella ja paikat säilyvät siistinä. Suikaleet asetellaan ritilälle grillaustikkujen avulla. 

Paikkoijen suojaaminen.

Pujotetaan ensin suikale ritilästä. Tikku pannaan läpi lihan paksummasta päästä. Työnnetään tikkua ja lisätään seuraava suikale. Jatketaan seuraava tikku päinvastaisesta suunnasta. Tavoitellussa lopputuloksessa suikaleiden on parhainta olla mahdollisimman ilmavasti ritilällä. 

Sukkaleet ritilällä.

Nostetaan ritilä lihoineen uuniin. Paras lämpö kiertoilmauunissa on 60 astetta. Ylägrilliä ei tarvita. Lämpöä ei saa laittaa missään uunissa isommalle kuin 75 astetta. Annetaan lihojen olla lempeässä lämmössä kiertoilmauunissa 6-8 tuntia. Seurataan valmistumista. 

Usein hyvää tulee 8 tunnissa. Sienikuivuria käyttävän täytyy varautua 12-18 tunnin kuivatusaikaan. Tuntien kuluessa lihoista alkaa tulla kypsyessään mehevän keltaisenruskeita. 

Suikaleet uunissa.

Valmistetaan toinen erä jääkaappiin eli loput lihat marinoitumaan samalla tavoin kuin ensimmäinen erä. Marinaadia voi tässä vaiheessa terästää tujauksella siipivekot maustetta ja lisäkynnellä valkosipulia.

Vuorokauden jääkaappi kypsytyksen jälkeen toisen erän lihat laitetaan ensimmäisen erän lihojen tapaan ritilälle uuniin kahdeksaksi tunniksi. 

Lihojen uunin laittamisen jälkeen siivotaan taas paikat. Marinaadi-liemi vanhettuu valmistusprosessissa. Yhdestä liemestä saa valmistettua terästämällä kaksi erää lihaa. Kahteen erään käytetyn marinaadiliemen voi laittaa talousratin avulla tyhjään tölkkiin sekä sekajätteeseen. Kiinteän tavaran voi laittaa biojätteeseen.

Sitten loppusiivous.

Heti tuoreeltaan ritilä on
helppo puhdistaa.

Kuivaessaan lihojen painosta lähtee pois liki kaksi kolmasosaa. Kilosta lihaa saa valmista ruusterilihaa noin 365-395 grammaa. Riittävä kuivumisaste ja puhtaus prosessissa on pitkään säilymisen edellytys. 

Uunista ruusterisuikaleet pakataan ilmavasti pahvilaatikkoon, jonka pohjalla on voipaperi. Suikaleet asetellaan laatikkoon samaan tapaan kerrokset ristikkäin kuin maridaadiinkin laitettaessa. Valmiit ruusterisuikaleet säilytetään pimeässä mutta ilmavassa kaapissa. Lihat säilyvät huoneenlämmössä pahvilaatikkoon pakattuna todella pitkään.

Ruusterisuikaleet pahvilaatikossa.

Yksi suikale painaa 10-20 g joka vastaa 30-60 g käsittelemätöntä lihaa. Maustamaton liha sisältää rasvaa 56% ja proteiinia 44%, valmiissa marinaadin osuus eri paljoa paina. Ruusteri onkin todellinen jyty välipala. 100 g annos lihaa eli 30 grammaa kuivalihaa (kaksi ruusterisuikaletta) sisältää energiaa 788 kJ (188 kcal), joka on 9,4 % laskennallisesta päivän tarpeesta. 

Putinin dämithinta aineille elokuussa 2022, jolloin tein 2 kilon annoksen (eli valmista noin 700 g) ruusteria, tuli tasan 40 euroa. Valmiin kuivalihan kilohinnaksi tulee näin 52,63 €. Valmiita suikaleta tuli yhteensä 50 kappaletta, jolloin yhden suikaleen hinnaksi 0,80 €.

Hinnan laskemiseen käytettyjä lukuja.

Evästä on hyvä ottaa taskuun marjametsään, kalaan, metsälle tai vaikka töihin. Iltapäivällä tunti pari ennen ruokailua otettuna välipalalastu auttaa veren sokeritasapainon tasaisena pysymisessä. Lihaa voi käyttää murenneltuna myös eväskeitossa. Huono puoli näissä ruustereissa vain on että laatikollinen tulee syödyksi paljon ennen säilytysajan päättymistä hehe.

Kuivalihaa murenneltuna kermasienikeittoon.

Kesäinen metsä

 Julkaisin toukokuussa 2022 seitsemän vuoden tauon jälkeen uuden albumin "Kesäinen metsä". Levyn musiikin ilmaisu on tehty hyvin ytimekkäästi yhdellä kerralla äänitetyllä kitaralla sekä laululla. 

Musiikki on saatavilla kaikissa suurimissa musiikki alustoilla, kuten esimerkiksi Deezer, Spotify, iTunes, Amazon tai YouTube. Äänitykset kestivät kevättalven 2022. Fingerstyle-sormisoitto sovituksia levyn kappaleille aloin työstää jo 2019, jolloin myös aloin kokoamaan materiaalia sekä harjoittaa biisejä soittokuntoon. 

Kesäinen metsä

Pikkaustyylisesti peukaloplektralla soitettuihin sovituksiin olen saanut vaikutteita Amerikkalaisilta esikuvilta, kuten Merle Travis, Chet Atkins, Doc Watson, Willie Nelson ja Maybelle Carter. Tämän projektin myötä tuli esimerkiksi Tähti ja meripoika, Extrapallo ja Nousevan auringon talo-biisissä perhdyttyä myös itselleni uuteen Carter scratch-soittotekniikkaan, joka on suotta jäänyt Thumb Picking, Travis Picking tai Atkins Pickingin näppäilytyylien varjoon. 

Amerikkalaisten kitaristien sormisoitto-soittotekniikan idea on pyrkiä tuottaa koko musiikki kerralla yhdellä kitaralla sekä laululla. Aivan kuin kitara olisi koko bändi. 

Tämä tarkoittaa säestyssoinnutusta, bassolinjaa, melodialinjaa sekä rytmitystä. Täytyy sanoa että oli hauskaa miettiä edellisten lisäksi sävellajeja, tempoja sekä esityksen tyyliä. Tarkoitus oli tavoitella klassikkosävelmien, joita on versioineet useat artistit, alkuperäistä henkeä. Samalla kuitenkin oma sormenjälki esitykseen laittaen. 

Valitsin soittimeksi tällä kertaa nailonkielisen akustisen. Esikuvistani Willie Nelson, Jerry Reed ja myös Chet Atkins suosivat näitä kitaroita ja soundi on pehmeämpi kuin teräskielisissä. Samalla ajoittain tuskaa aiheuttava nivelrikko pysyy tällä tavalla paremmin hallinnassa.

Äänitykset on toteutettu kotiin rakentamassani äänitysstudiossa itse itseäni tuottaen. Pidän itsenäisestä työskentelystä Merle Traviksen ja Chet Atkinsin tapaan. Itse äänitysvaihe kävi ripeästi. Olen sen tyylin kannattajia, jolle matriaali pitää olla äänitysten alkaessa valmiiksi harjoiteltu. 

Äänityksissä soitot ja laulut tulee tehdä kertaottona, eikä sävelkorkeuksiin tai ajoituksiin saa tehdä jälkikäteisiä korjauksia. Toisin sanoen kaikki luomua. Eikä sitä ole haittaa jos mikistä tulee pientä kohinaa, klikki kilahtaa tai tuoli narahaa. 

Vaikka biisit oli hyvin harjoiteltu äänityksiin sisältyi muutama yllätys. Esimerkiksi paperilla helppo biisi Ruotsalais-standardi "tähti ja meripoika" osoittautui näennäisestä helppoudestaan huolimatta lauluosuudeltaan haastavaksi palaksi. Hyväksyttävä lopputulos löytyi sävellajia muuttamalla sekä lähetymiskulmaa uudistamalla.

Biisit tuli tehtyä suomen kielellä, esimerkiksi suuresti arvostamieni Johnny Cashin ensihitti I Walk the Line on Tapsa Rautavaaran Suomiteksi-yölinjalla. Ja kuten kaikki tietää -Oon tiellä taas on alunperin tervaskanto Willie Nelsonin hieno On the Road Again ja niin edelleen.

Omia sävellyksiä mukaan tuli kolme. Aiemmin julkaisematon Marika Pentikäisen sanoittama "kesäinen metsä" on sävelletty seitsemän vuotta sitten omiin pikku juhliin. Kaksi muuta omaa biisiä on ensimmäiseltä pitkäsoitolta vuodelta 2003. Kokonaisuudessaan projekti oli erittäin mukava kokemus. Seuraava työ on jo suunittelussa.

Stratocaster huolto

 Välillä on tehtävä myös Stratocasterille huoltoa. Kuten tiedetään yksikelaisilla mikeillä varustetut Stratot ovat alttiita hurisemaan. Porukat ovat kehitellee vaivan eliminoimiseksi monenlaisia virityksiä käyttämällä esimerkiksi minihubcker mikkejä. Tämän soittimen kohdalla haluan mennä alkuperäisillä 57/62 mikeillä. 

Hurinoita on mahdollista hillitä laittamalla elektroniikka Faradayn häkkiin. Sen saa tehtyä pleksillä missä on valmiiksi folio sekä vuoraamalla jyrsinkolot joko kuparimaalilla tai kupariteipillä. Minä tein jälkimmäisellä tavalla koska hyllyssä oli aiemmista projekteista ylijäänyttä teippiä.

Pleksiä vaihdettaessa saattaa olla pieniä mittaheittoja kuten minun tapauksessa tallan ympäristössä oli liikaa materiaalia. Pleksin irtiollessa hiominen onnistuu kätevästi dremmelillä tai vastaavalla laitteella.

Vintagemallin tallapalojen ruuvit ovat herkkiä löystymään ja jopa katoamaan. Tämän voi eliminoida laittamalla ruuvilukitetta tippa ruuviliitokseen. Jos ruuvia tarvitsee säätää myöhemmin se onnistuu niin että ensin ruuvia lämmitetään tinakolvilla ja annetaan jäähtyä.

Ruusupuuotelauta on hyvä puhdistaa miedolla kodin yleispuhhdistusaineella, jota levitetään otelautaan. Annetaan vaikuttaa minuutti ja pyyhitään talouspaperilla tai puuvillakankaalla. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa kun likaa ei enää jää pyyhkeeseen.

Tämän jälkeen ruusupuinen lakkamaton otelauta öljytään. Ensin levitetään öljyä tippa / nauhaväli. Sitten öljy levitetään koko nauhavälin alueelle. Annetaan vetäytyä minuutti ja pyyhitään liiat pois.

Straton satulan kieliurat puristavat helposti kieliä, jolloin kampea käytettäessä soitin menee helposti epävireeseen. Ilmiön huomaa varsinkin g-kielellä. Ennen vanhaan satulan kieliuraan hangattiin lyijykynään lyijyä, joka liukasti uran. 

Nykyään on saatavilla Tusq-satula, joka on valmistettu valmiiksi liukkaasta materiaalista. Ehdottoman hyvä ratkaisu ja stratoihin saatavilla valmiiksi mitoilla. 

Jos vanha satula on tiukasti kiinni sen saa irti laittamalla tasapääruuvarin kyljelleen jompaan kumpaan päähän satulaa ja kopauttamalla ruuvarin kylkeen kevyesti vasaralla. 

Jos satulan ura kaulassa on uutta asennettaessa väljä, niin että satula pääsee liikkumaan helpisti sivusuunnassa, pidon voi varmistaa laitamalla HUOM! yhden tipan pikaliimaa satulan päähän.

Tämän jälkeen kielet paikalleen. Vintage mallisissa virittimissä ei ole mitään erillisiä lukitusjuttuja, jolla kielen saisi lukittua virittimeen. Idioottivarma ja helposti tehtävä kielen lukitseminen onnistuu pujottamalla kieli tietyllä tavalla. Seuraavassa pujottelu esitetään vasenkätisesti. Ensi läpi tapista. Sitten vastapäivään ja kielen ali.

Kienen taivutus, vaihe 1.

Sitten taivutus kielen yli palaten tulosuuntaan. Kieli lukittuu ympärille kiertyvän kielen takia. Mitä tiukemmin kieltä repii sitä tiukemmalle lukitus menee, kätevää!

Kielen taivutus, vaihe 2.

Tämän jälkeen kieli kiristetään lähelle soittovirettä. Katkaistaan sivuleikkurilla liika pois 5-10 mm päästä viritystappia.

Taivutetaan kielenpää kärkipihdeillä 90 astetta alaspäin, niin ei tule vahingossa tökittyä itseänsä teräviin kielen päihin!

Kun kielet ovat paikoillaan venytetään niitä kirjaimellisesti repimällä niitä irti kitarasta yksitellen samalla, kun otelautakädellä vaihdetaan asemia otelaudalla.

Soitinta kokeillessa Wilkisonin kampi tuntui pyörivän liian herkästi. Säädön tekemiseksi kielet piti vielä löysyttää mutta viritinpäästä kieliä ei enää tarvinnut irroittaa. Jouset irroitetaan lankun takapuolelta irti. Talla irti ja säätö samalla kuusiokoloavaimella millä säädetään satula-paloja.

Lopuksi talla paikoilleen, viritys ja soittamaan.