Suomi-kitara

Silloin tällöin minulta kysellään Suomi-kitaran ideaa. Että mikäs juttu se oikein on? No se menee niin, että vuonna 1982 Juice Leskinen julkaisi sivilisaatio levyn. Levyltä ei noussut suurempia hittejä, mutta kansi oli vaikuttava. Näihin aikoihin aloin päästä vanhempieni luottamusta nauttineen täysi-ikäisen kaverini mukana lähiseudun menomestoihin. Eli nuorten kansoittamiin live rock paikkoihin Huvikumpuun Siilinjärvelle, sekä Kaavin Iloharjulle. Näissä paikoissa tulin nähneeksi lukemattomia kertoja Eput, Popedat Ja Juicet Suomi-kitaroineen.

Neljäntoista vanhana olin soittanut kitaraa pari vuotta. Sivilisaatio levynkantta herkeämättä tuijottaessani mietin, että tuollaisen minäkin haluaisin vielä jonain päivänä. Vasenkätisenä kitara olisi mielestäni vielä näyttävämmän näköinenkin! 

Käsitöistä kiinnostuneena tein kitaran rakentamiseksi jotain innostuneen haparoivia yrityksiä piirustuksineen ja suunnitelmineen. Lopulta projekti tuntui kuitenkin ylivoimaisen vaikealle toteuttaa. 

Ja niin hanke jäi häipyen jonnekin muistin syövereihin vuosiksi.

Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin muuttaessani Juankoskelle palasi mieleen tuo nuoruuden haave. Aloin tutkailla hankkeen totauttamismahdollisuuksia ihan tosissaan. Lisämotivaattoriksi keksin itselleni, että nyt olisi oikea aika, koskapa asuin Juankoskella, Suomi-kitaran ideoineen Juicen kotikylässä.Toisekseen omat 40- vuotispäivät olivat lähestymässä vuoden päästä. Niin mikäpä olisi mieleisempi syntymäpäivälahja!

Hyvä ystäväni Kari Vepsäläinen oli säilönyt kitaran bodypuuksi oksattomia läppälankkuja jo pitkän aikaa.  Luonnonmukaisesti kuivaten niistä tulee oikein hyviä instrumenttipuita. Sopivia lankkuja valitessa niitä voi kopsuttaa yhteen, kuin kuivia saunapuita ikään. Ja suorittaa valintaa ulkonäön lisäksi myös soinnin perusteella. Mieleiset lankut löytyivät.

 

Keskelle tuli laitettavaksi sydänpuusta leikattu lankku. Ajattelin senkin, jos ei parantavan sointia lisää, niin ainakin tekevän visuaalisesti kauniimman lopputuloksen. Koskapa pinta oli tulossa naturaaliksi. Ja kauniit puut siis pelkästään lakattavaksi. Ei maalattavaksi. 

Näin huomasin yht'äkkiä olevani suunittelemassa ja rakentamassa täydellä tohinalla haaveilemaani instrumenttia!

Hankkiuduin Juankosken kansalaisopiston Jaakko Seppäsen vetämään puutyöpiiriin. Siellä oli pelit ja laitteet puun työstämiseen. Jaakolta sainkin seuraavan talven aikana paljon hyödyllisiä vinkkejä.
Samalla alkoi kannen suunnittelu. Aioin aluperin laittaa kartan ja akryylipleksin päälle esikuvansa mukaan, mutta joku piirissä ehdotti mainosteippausta!

Heureka! Niinpä yhteyksiä karttakeskukseen ja sieltä Suomen kartta sähköisenä mainostoimistoon. Josta ennakkoon ilmoittamani kokoinen mainosteippauskartta minulle! Tekniikaksi kitaraan valitsin hienon kitaratyypin, Fender Telecasterin, Suomi-kitara esikuvansa mukaan.

Sirkkelöin pölkyt siis lankuiksi, jotka liimasin levyksi. Sitten oli vuorossa oikaisuhöyläys, ja kaulataskun jyrsintä. Tämä jyrsintä on ehkäpä eniten tarkkuutta vaativa työvaihe. Sovitus onnistui hyvin. Seuraavaksi seurasi vannesahaus kitaran, eli tässä tapauksessa Suomen, muotoon. Sitten mikrofoni- sekä kytkinaukkojen jyrsintä. Lisäksi lankkuun tuli tarpeellisten ruuvien ym. reikien poraus. Lopuksi tein lankulle hionnan sekä lakkauksen.

Kaulan hankin puolivalmiina, koskapa se on varsin työläs valmistaa kaularautoineen kaikkineen. Halusin myös pelata varman päälle ensimmäisen kitaran kohdalla. Se oli Hoscon laatuvalmiste Japanista ja tuli minulle Milbrooksista. Kaulassa oli  tehdaspökkelö profiili, jonka hioin sitten 90-luvun Jenkki Telen kaulan mittoihin. Talla, virittimet ja kaikki kikkareet hankin SP-elektroniikasta Oulusta. Mikeiksi tuli tallaan Jenkkitelen standari mikki. Ja kaulaan budjetti puikko. (Mikä on odottanut päivittämistä parempaan sieltä saakka).

Seuraavaksi karttatarran liimaus bodyyn ja taas lakkausta. Lakaksi tuli nitroselluloosa-lakka 50-luvun keräily-fendereiden esikuvan mukaan.

Soittimesta tuli erittäin kevyt (erona esikuvastaan) ja varsin kelpo instrumentti. Kitaraan tuli toiveiden mukaisesti pitkä sustain ja painokin jäi alle normi-telecasterista! Onnekseni jätin haaveen toteutuksen näihin päiviin, koska tekniikan ala on kehittynyt huikeasti. Kitarasta tehtiin juttu myös karttakeskuksen asiakaslehteen 2/2008.

  

Kaulan kiinnityslevyyn teetin kaiverrukset kultasepällä syntymäpäivästä. Ja voin kertoa, että tuli mieleinen syntymäpäivälahja! Kitara sai lempinimen Neiti.

Myöhemmin kitara pääsi vielä tositoimiin soittaessani Juankoskelaisessa Band 3.30:ssä, joka soitti pelkästään Juicen biisejä.

Runko: Leppä
Kaula: Vaahtera (Hosco)
Virittimet, talla: Gotoh
Mikrofonit: Kaula Gotoh, talla U.S.A Fender
Potikat: CTS

Band 3.30 konsertista 22.4.2010 Suomi-kitaran soolo-soundia kuunneltavissa kohdassa4:20

Rock'n Roll

Juu, bändin tämän vuoden eka keikalla kuultiin myöskin allekirjoittaneen 2012 säveltämä ja sanoittama biisi. Tekstin tunnelmakuvat ovat Juankoskella asumiseni ajoilta. Siinä oli silloin jotain maalis-huhtikuista pakastuvan illan huuruista ja innostunutta kevättalven ilmaa, kun kurvailtiin jollain ryhmällä joraamaan paikalliseen. Biisi on bändin sovittama ja tunnetaan nimellä  Rock'n Roll. Ja se menee näin:

Rockn'n Roll

Valot menee kuin filminauha
nopee kelataan
Mieleen todellakaan rauha
silloin kun pelataan
Usvaan läpi tähtisumun
taksi kiiruhtaa
Kaukaa aistia voi kumun
Jossakin juhlitaan!

Valutaan, keinumaan, kuulemaan
soinnut rock'n rollin! Jee!
Huojuu seinät vavahtaa maa
saa tädit kavahtamaan!
Lisää lasiin kaada juomaa
oon kievarilla, huomaan!

Mä kaiken tahdon saada
ja kaiken myöskin jakaa!
Ollaan samaa maata
saman puskan takaa


Valutaan, keinumaan, kuulemaan
soinnut rock'n rollin! Jee!
Huojuu seinät vavahtaa maa
saa tädit kavahtamaan!
Lisää lasiin kaada juomaa
oon kievarilla, huomaan!

RockRock

26.1.2013 On merkittävä päivä monellakin tapaa. Saunabandille se merkitsi osuuskunnaksi järjestäytymistä vuoden ensimmäisen keikan yhteydessä!

Esitimme uutta tuotantoa mm. kappaleen Purista Lujaa Syliin. Tein kappaleen vuosi sitten koettuani taas kerran suunnatonta ahdistusta katsoessani dokumentti ohjelmaa. Jossa ympäri maailmaa näytettiin luomakunnan kruunun käden jälkeä.

Kuinka surutta tehtaat, liikenne ja ihminen toimillaan pilaa kaikkien yhteistä ilmaa, ikään kuin sitä riittäisi rajattomasti? Toisella kädellä tuhoten maailman keuhoja, sademetsiä.
Ilmasto lämpenee ja napa-alueet sulaa. Jäätiköillä jääkarhut alennustilassaan syövät levää nälkäänsä, kuollen viimein kylkiluut törröttäen. Yksi toisensa jälkeen. Viimeiseen karhuun.

On odottamattomia rankkasateita, tulvia, tsunameja. Ääri-ilmiöitä säätiloissa. Ja kaiken keskellä ihminen kuvittelee hallitsevansa ja mestaroivansa luontoa?!
Mieleen herää kysymys. Minkä perinnön ihminen näin toimien jättää omille rakkaille lapsilleen?? Ja onko meillä vielä aikaa kääntää kehityksen kelkka? Ja onko halua?

Vai montako sukupolvea jälkipolvet ehtivät vielä näkemään ja kokemaan edes osan siitä hyvästä mitä me ollaan saatu?

Purista lujaa syliin

Asutuksen yllä vaan sakenee
-kodeistansa ihmiset pakenee
Hengitys on vaikeaa
mistä nyt ilmaa saa?
Tehtaan piiput lisää tupruttaa

Kauniisti nyt jäätiköillä paistaa
seudun kuningas jotain -se haistaa
Haju ei oo hylkeen
saanut on levää kylkeen
Yksinänsä mouruaa.

Purista lujaa syliin
kun liekit nuolee
Tuhotun maailman kyliin
viimein kuolee
siis purista lujaa tässä
syliini jää
Voisipa elämässä ~

Vesimassat kaupungin peittää
taivas herkeemättä lisää heittää
Tukehtuuko veteen?
Vai ilman saasteeseen?
Johtaa samaan tulokseen

Purista lujaa..
...Voisipa elämässä tää
mennä niin
et lapsillekin
jäisi jotain 
parempaa
ja eheempää
eikä kaikki se oo
tuhottu.

Suku on

Olen harrastanut suvun vaiheiden tutkailua vaihtelevalla innolla jo vuosien ajan. Välillä touhu on ollut enemmän pinnassa, välillä vähemmän. Mielestäni sukututkimus ei ole vain vanhojen etuoikeus. Myös nuorempien täytyy saada päästä tietoon kiinni.

Lähimmät esi-isäni ja -äitini

Se miksi sukuasiat minua niin kiinnostavat, ovat osaltaan varsin itsekkäät syyt.
Minua kiinnostaa tietää ja saada vastauksia. Kuka olen ja mistä olen tullut? Sillä sanotaanhan että ken ei tunne eikä tunnusta juuriaan, on juureton. Haluan tietää miksi toimin eri tilanteissa niin kuin toimin? Tai ylipäätään mitkä ovat olleet elämäni valinnat? Mikä on ympäristön vaikutusta? Mikä esi-isiltä ja äideiltä tullutta? Mistä on tullut asennoitumiseni esimerkiksi opiskeluun, työhön, perheeseen, lastenhoitoon, harrastuksiin, elämänarvoihin, alkoholiin, paheisiin, asuinpaikkaan, politiikkaan, uskontoon tai juhlapäivien viettoon?

Mistä minun geenit muodostuvat? Mitä perinnöllisiä alttiuksia tai sairauksia on suvussa ollut? Onko esi-isät ja äidit olleet pitkä ikäisiä? Millasisia mielenkiintoisia tarinoita ja vaiheita esi-isiin ja äiteihin liittyy?

Usein sukututkimuksissa tutkitaan isälinja. Ja sitten ollaan niin perusteellisesti Huttusia, Miettisiä tai Pentikäisiä. Toki isälinjakin on erittäin tärkeä noin jälkeläisten arvojen ja periaatteiden viestinviejänä seuraaville sukupolville. Tai sitten kuten minun isälinja. Joka on asunut 50 km säteellä viimeiset kolmesataa vuotta. Niin onko sääli, jos katkaisenkin perinteen?

On myös tosiasia että ihmisen geeneistä puolet tulee isältä. Ja toinen puoli äidiltä. Siksi minun tutkailussa keskitytäänkin molempiin vanhempiini, heidän vanhempiinsa ja heidän vanhempiinsa. Niin pitkälle kuin pääsee. Olen rajannut tiukasti muut lapset ja puolisot pois. Koska he eivät ole vaikuttaneet minun geeneihini.

Tuonkin sarjan täydellisessä keräämisessä riittää kyllä puuhaa ihan riittävästi. Kun tuleehan esi-isiä ja äitejä kaksinkertaisesti joka sukupolvi taaksepäin mentäessä! Eli itseni mukaanluksien kymmenen polvea taakse päin yhteensä 1023 henkilöä! Tuolla päästään juuri 1500-luvun puolelle. Ja siitä taakse päin homma yleensä tyssää. Koska täytyisi olla jo sitten korkeampiarvoisia juuria. Toisaalta 10 polvessa on jo 512 henkilöä niin ei sekään mahdottomuus ole. Hehe. Niin jos salapoliisityössä ei ole toistaiseksi tullut aatelisia vastaan, niin ei murhamiehiäkään. Mielenkiintoisia historiallisia juttuja sekä yhteyksiä kylläkin.

Kuten esimerkiksi se, että isänisänisä Sippe 1655-1733 kymmenen polven takaa oli perimätiedon mukaan silkkipukuinen emigrantti, evakko tai kuten on mainittu kivekkään sissien henkipatto. Jolle oli annettu uusi nimi Kuopiossa? Pitikö hänen salailla taustojaan ja piilotella?  Tsaari Pietari Suuri valloitti 1702-1703 Inkerinmaan suuressa Pohjan sodassa  alkaen rakentaa samoille sijoille tulevaa pääkaupunkiaan Pietaria. Niin joutui esi-isä lähtemään. Asettuen viimein Murtolahti 3 tilalle. Venäjä miehitti suomea kovalla otteella vuosina 1714-1721 isovihana tunnetuna aikana.

On kiinnostavaa että hänen poikansa Urpon poika Paavo, edelleen suora esi-isiä. Vaihtoi yhdessä veljineen omistamansa nykyisen Siikajärven maat (liitettäväksi ruukkiin) majuri ja ritari Georg Friedrich Tigerstedin kanssa. Hän siis vaihtoi Murtolahti 3 tilaan! Hetkinen, siis paikkaan jossa ukkinsa Sippe oli kuollut ja isänsä Urpo sekä hän itse on merkitty syntyneiksi ja myöhemmin kuolleiksi?!? Hämärää. Vaatisi sevityksen.

Tigested oli muuten mennyt vihille ensimmäistä kertaa 1758 Nilsiässä. Pataljoonan papin tyttären kanssa?! Miksi Nilsiässä jossa kumpikaan ei tiettävästi asunut? Herää kysymys miten Murtolahti 3 on joutunut Tigerstedin omistukseen? Ja miten iso tuo Murtolahti 3 tila on ollut Sipen aikaan? Ja kuinka hän on saanut sen?

Uskon että Sippen esivanhemmat ovat Joroisten-Juvan maisemista 1500-luvulta Inkeriin muuttaneita Pentikäisiä.

Muita mielenkiintoisia hahmoja ovat isäni isä Puuseppä Riko Pentikäisen elämäntarinan selvittäminen. Kuten myös äitini ukin Nahkuri Josias Niemen elämän kaaren sevittäminen! Ja monet muut. Sukutaulustakin puuttuu vielä paljon tietoa. Kuten ensimmäiseksi Maija Stina Poutiaisen, Selma Kansannivan ja Emilia Kauppisen vanhemmat. Jos siis löytyy mitään tiedonmuruja niin saa lähettää allekirjoittaneelle.

Jos joku kuvittelee, että olen opetellut vanhaa Ruotsia tai että majailen kirjaston tutkijanhuoneessa hämähäkinseitissä mikrofilmejä selaten, tulee pettymään. Toki myönnän mikrofilmejäkin tutkailleeni. Mutta suuria löytöjä on tullut Hiski hakupalvelusta. Jonka tiedot täytyisi aina varmistaa (ja minulla tietojen varmennus on vielä vaiheessa, hehe). Sitten useat suvut ovat tehneet sukututkimuksia ja painaneet ne kirjoiksi. Ja löytyy sukuseuratoimintaa netistäkin. Myös kylähistoriikit ovat mainioita. Ja seurakunnista voi hankkia virkatodistuksia sukututkimusta varten. Homma vaatii vain penkomista, yhteyksien etsimistä ja ennen kaikkea aikaa, jota ei koskaan tunnu olevan riittävästi.

Nyt soi kitarain (Nostalgiaa; ensisingle 2000)

Tehtyäni muusikon töitä päätoimisesti kuuden vuoden ajan, mielessä kypsyi viimein vuonna 2000 ajatus tehdä single omakustanteena. Halusin siis ottaa haltuun levyn tekemisen tuotantopuolen.

Vuonna 2000 laatimani kaavio levyprojektista.

Soittokokemusta studiotyöstä oli kertynyt jo hieman teini vuosina muutamia demoja tehdessä. Budjetti oli pieni, joten itse tuli tehdä mahdollisimman paljon.

Teini iässä olin vannoutunut rokkari, laulaen bändeissä raspi-nenääänellä kurkkuni aika huonoon kuntoon. Joten laulaminen jäi kokonaan useammaksi vuodeksi. Kun sitten asenteen kypsyttämisen jälkeen aloin soittaa humppabändissä iskelmää, niin pian kävi selväksi että iskelmämusiikin kentässä on hyvin- ja laadukkaasti tehtyä materiaalia. Ja sitten suuri osa huonosti kyhättyä epäuskottavaa huttua. Vähän kerrassaan aloin laulaa keikoilla stemmoja. Ja sittemmin sooloakin. Opetellen samalla iskelmätyyppistä laulua.

Innoittajana levyhankkeeseen oli kaksi tekijää. Ensimmäisenä Topi Sorsakoski & Agentsit. He tekivät iskelmää Rock-asenteella. Olin nähnyt heidät livenä Lapinlahden Honkaharjulla 1987. Ja meno oli kovaa.
Samoihin aikoihin he tekivät levyn Besame Mucho, jossa tunnelma on aivan taianomainen. Se on valtaosin äänitetty Kuopiossa legendaarisella Tegelmanin Mikon studiolla.

Halusin saada samaa ilmaa ensimmäiselle viralliselle tallenteelleni, joten studio oli sillä selvä. Samaan tapaan kuin monet käyvät pyhiinvaelluslevytyksellä Abbey Roadilla. Hehe.
Niin ikään halusin levyttää vähemmälle soitolle jääneen vanhan kappaleen, joka olisi sovitettavissa kitarabändille. Mutta jotenkin eri tavalla kuin rautalankabändit. Nuotteja selatessa vastaan tuli mainio Ludvig Schmidsederin sävellys Kari Tuomisaaren suomalaisin sanoin Nyt soi kitarain. Biisi tuntui kaikin puolin sopivalle, elämäntilanteeseen ym. Sain kappaleelle myös sovitus- sekä tallennusluvan. Lisäksi olin hankkinut kaikki tunnukset ja jäsenyydet mitä tuottajilta vaadittiin.

Topin ja Agentsien Besame Muchon lisäksi minua innosti hankkeeseen Arja Havakka. Ja hänen omakustantama Lokki-levynsä. Siinä tuntui olevan jotain kapinallista. Että tehdään levy, jos vaikka hieman nuhrisempikin. Niin että itse saa määrätä tekemisestä. Eikä muut tule sanomaan missä on kaupallista potentiaalia ja missä ei. Ja aikojen muuttuessa alkoi olla nyt myös taloudellisestikin mahdollista tehdä omakustanteita.

  

Niin ja olihan tiettävästi rekkakuski Elvis Aaron Presleynkin ensilevytys äidilleen syntymäpäivälahjaksi tekemä omakustanne! Haa. Näiden esimerkkien rohkaisemana varasin Mikko Tegelmanin studion ja rumpuihin tuli Hannu Nenonen Kuopiosta. Soitin itse bassot, kitarat ja laulut. Tein sovituksen sekä olin projektin tuottaja. Näin köyhä muusikko toteutti haavettaan ensi levystä.

Kaikkineen soitot sekä lauluosuudet olivat valmiita neljän tunnin kuluttua, eikä miksus kestänyt kauaakaan. Kuunneltuani vuosien tauon jälkeen levyn. Näin jälkeen päin ainoa seikka minkä, tänä päivänä muuttaisi tuotantoon. Ja hieman huvittikin esityksessä, on laulu. Teini aikojen raspisaundinen nenälaulu on vaihtunut tässä toiseen äärilaitaan. Mahdollisimman syvältä kurkusta tulevaan tummaan soundiin.

Kuvat otti Anneli Partanen ja kansien Ley Outin teki ideoitteni pohjalta Tiina Hursti. Levy on aikansa dokumentti ja sitä painettiin kokonaiset huikeat 50 kappaletta. Ja kaikki kappaleet ovat levinneet maailmalle.
Siis, jos jostain löytyy täydellinen hyväkuntoinen levy, olen valmis maksamaan siitä hyvin!
Kyllä, Nilsiän kirjastosta löytyy lainakappale.

Nilsiän kunta (1869-2012)

Nilsiän kunnan vaakuna vuodelta 1953.

Kirjoitettu 31.12.2012
Tänään on 143 vuotisen Nilsiän kunnan historian vihon viimeinen päivä. Siksi tämä kirjoitus.

Varhaiskantasuomalaisten asuttaessa Nilsiän seutuja 3000 tuhatta vuotta sitten alue oli vielä riista- ja kalarikasta eränkäynti-tienoota. Tuolta ajalta on nimi Pisa, Bassi eli pësee joka on kantasaamea tarkoittaen 'pyhä'. Niin pyhittivät asukkaat mäen pelkästään shamanistiseen toimintaan. Pisa mainitaan myös Kalevalassa kun nuori Joukahainen rehvastelee tiedoillaan Väinämöiselle:

Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: 
pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla. 
(Kalevala)

Nilsiä nimen syntyhistoriasta ei ole mitään täsmällistä tietoa ja sen puutteessa onkin esitetty mitä mielikuvituksellisimpia arvauksia. Naapurikunnista 1000 eaa. palautuvia nimiä ovat Siilinjärvi joka on tullut Seitajärvestä, Kaavi-nimeä pidetään myös saamelaisperäisenä. Pohjoissaamen gávva, inarinsaamen kaavâ ja koltansaamen kaavv tarkoittavat 'poukamaa' tai 'pientä lahdeketta'. Kuopio on alkuaan Kue'pp, joka on tarkoittanut hiihtotaipaleen osaa (Huurre, Matti; 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, Viides uudistettu painos, Otava, Keuruu 1995 s.188). Todennäköisimmin Nilsiä on niin ikään saamelaisalkuperää.

Paikka on kolmen maisematyypin risteysalueella. Etelästä tultaessa rehevä Savolainen lehtipuuvaltaisuus päättyy ja Pisalta jatkettaessa koilliseen alkaa (Pohjois-) Karjalainen mäkiseutu. Pisalta luoteeseen taas jatkettaessa seudut muutuvat Kainuulaiseksi vaaramaisemaksi. Ollaan lisäksi kasvillisuusvyöhykkeen rajalla.
Vain vähän matkan päässä pohjoiseen on maanselkä, joka jakaa vesistöt valumaan itämereen ja jäämereen.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Novogord ja Ruotsi sopivat rajan, joka Nilsiän seudulla kulki mainittuina läheisellä Karjalankoskella. Tämä oli yli 250 vuoden ajan kahden valtakunnan sekä samalla idän ja lännen rajamaata. Ja mikä uskomattominta rajan vaikutukset näkyvät monissa asioissa vielä tänä päivänä! Musiikissa ollaan slaavilaisen mollin ja länsimaisen duurin rajaseudulla. Tai vaikkapa nykypäivän sydänsairauksien rajalla.

Tällä ei niinkään tehokkaasti valvotun rajan vastapuolilla elivät siis luterilaiset Ruotsalaiset ja ordotoksit Novogotdit. Käytännössä molemmilla puolin Suomea puhuvia Suomalaisia, jotka olivat alistettu joko Ruotsin tai Venäjän alle. Ruotsin kuninkaan edistämän muuttoliikkeen tuodessa lisääntyvässä määrin uudisasukkaita Savoon (ns. Savolaiskiila) vihanpito lisääntyi tällä rajaseudulla vähän kerrassaan idän kanssa.

1400-luvun vaihtuessa Kruunun valloitustyö oli laajennut koilliseen niin että Hämeen linnalääni tuli jo jaettavaksi kolmeen kihlakuntaan. Alaltaan suurin, eli ylinen oli Hollolan kihlakunta. Perustettavan kihlakunnan ensimmäiseksi tuomariksi tuli Hämäläistynyt rälssimies Nils Olofsson Tawast. "Turun maanoikeudessa hän oli 1415 asiantuntijana käsiteltäessä hänen kihlakuntansa kannalta tärkeätä Hämeen ja Savon rajariitaa. Hän oli edellisenä talvena ollut mukana rajankäynnissä, jonka tulokset maanoikeus vahvisti saamatta asiaa silti lopulliseen ratkaisuun.136 Marriagebef 14067 ChildrenElin Nilsdotter (-<1468)". Voisi kuvitella että tuohon aikaan kruunun ulointa kauppa-asemaa koillisessa Kainuun rajalla Venäjää vasten oltaisiin alettu kutsua Nilsiin kauppa-asemaksi. Nilsin veli oli muuten Turun piispa Magnus Olai. 1500-luvulle tultaessa riistakannat olivat ryöstöpyydetyt.

Vihanpito Kruunun ja Venäjän välillä kiihtyi suomalaisten heimojen ollessa osa toimintaa. Huippunsa se saavutti vuonna 1570 kun Iivana Julma aloitti viisikolmatta eli 25-vuotisen Venäjän-sodan, jota myös kutsutaan Rappasota tai pitkäviha nimellä. Se oli sissisotaa, jossa osapuolet vuoron perään polttivat, ryöväsivät ja raiskasivat toistensa kyliä. Vihollisuudet päättyivät aikanaan Täyssinän rauhaan.

Ikivanhasta Savo-Karjala-Kainuulaisten heimojen eränautinta-
rajapisteistä (jotka olivat olleet heille pyhiä, kunnioitettavia paikkoja)
muodosti Kruunu ja Venäjä vuonna 1595 oman rajansa.

Venäjän ja Ruotsin solmiessa Täyssinän rauhan vuonna 1595 Lastukosken koilliset osat luettiin kuuluvaksi osaksi Venäjää ja lounaiset puolestaan Ruotsia. Rajalinja kulki Pisan, Alakeyrityn ja Tiilikan kautta. Tässä siis vahvistettiin käytännössä pitkään ollut heimojen eränautintaalueiden "raja" nyt miehittäjien rajaksi.

Raja oli valtakuntien rajana seuraavan 22 vuoden ajan, mutta jo neljäntoista vuoden päästä alkoi vihollisuudet uudestaan.

Ne kestivät seuraavat 8 vuotta kunnes Stolbovan rauhassa 1617 valtakuntien raja siirtyi Pisalta paljon idemmäksi Kruunun laajetessa kautta aikain suurimmilleen. Karjalainen heimo tuli siinä jaetuksi Kruunun ja Venäjän toimesta seuraavaksi kahdeksi sadaksi vuodeksi. Olojen rauhoituttua Stolbovan rauhan myötä asutustoiminta Nilsiässä viimein pääsi vähän kerrassaan vakiintumaan ja vahvistumaan.

Ote kartasta vuodelta 1666

Vuonna 1775 hetken aikaa (mutta huom! ensimmäisenä) Nilsiä oli nykyisen Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueen käsittäneen Savon ja Karjalan läänin pääkaupunki. Kuningas Kustaa III päätti kuitenkin siirtää residenssin vielä saman vuoden marraskuussa Kuopionniemelle perustettavaan kaupunkiin.

1843 rakennettu puutapuli. Nilsiään perustettiin rukoushuonekunta vuonna 1738,
 joka  muuttui kappeliseurakunnaksi 1769 ja seurakunta oli itsenäinen
 vuodesta 1816-2012 jolloin se sulautui  Järvi-Kuopion seurakuntaan.

Nilsiäby 1748 Pohjois-Savon vesistöt kartasta

Seutukunnan kirkot 1700-luvun kartassa.

Vasemmalla vaimon, oikealla Paavon makuukamari
Aholansaaressa.

Nilsiän Aholansaareeen muutti asumaan 1830 alkaen paikallisesti ja sittemmin myös valtakunnallisesti huomiota herättänyt Lapinlahtelais-lähtöinen herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen (1777-1852) 53 vuoden ikäisenä. 

Herännäisyys oli saanut alkunsa Lapinlahdelta vuonna 1796 Telppäsen niityn ihmeestä. Ihmettä seuranneet "horrostilasaarnat" on myöhemmin yhdistetty torajyvään. Joka tapauksessa körttiläisyyden vaikutus on noista ajoista lähtien ollut huomattavissa Nilsiässä monella tasolla. Körttiläisyyteen on yhdistetty myös ääriajattelua.

Paavon kamari Aholansaaressa.

Autonomian ajoista Suomen itsenäistymisen alkuvuosiin asti Nilsiässä, nykyisen Tahkon alueella vaikutti maakunnallisesti tunnettu rosvopäällikkö Punka-Heikki Kuosmanen (1861-1924) joukkoineen. Joltisenkin samoihin aikoihin perimätiedon mukaan joukkio hevosrosvoja asutti "Nilsiän Nipasenmäkeä". Tämä paikka muuttui myöhemmin ensin osaksi Muuruvettä ja sitten Juankoskea. Tähän levottomaan "villin lännen" aikaan ei syrjäseuduilla virallisen järjestyksen pito ollut kovinkaan vahvaa.

1869 perustetussa Nilsiän emäpitäjässä asui 18000 asukasta. Asukasmäärän alati kasvaessa auttamattomasti jälkeen jääneet kunnallispalvelut sekä pitkät kirkkomatkat edustivat mennyttä aikaa. Paine kirkkojen ja sittemmin kuntien perustamiseen kasvoi. Niinpä kolme vuosikymmentä myöhemmin tästä suurkunnasta erotettiin Varpaisjärvi sekä Muuruvesi johon sisältyi Juankoski.

Ote Savo-Karjala lehdestä 1893

Vuonna 1907 Nilsiästä lohkaistiin merkittäviä alueita Rautavaaralle sekä vielä myöhemmin 1925 perustettavaan Siilinjärven kuntaan. Yksikään noiden vuosikymmenien lohkomisista ei onnistunut kivuitta. Puolin ja toisin kipuilua on nähtävissä jopa vielä nykyaikana!

Ilmoitus 1910 ilmestyneestä Savo lehdestä 

Tämän jälkeen olikin kunnallisrintamalla hiljaisempaa. Vuonna 1967 Kemiran tehtaiden sijoituspaikaksi oli ehdolla Nilsiä. Tehdas sijoittui sitten lopulta Siilinjärven puolelle.

Nilsiässä samaan aikaan aloitettiin käynnistellä laskettelumatkailua, kun huomattin metsäpalon jäljiltä tarkoitukseen hienosti sopiva rinne. Toimintaa kehitettiin paikkakunnan nimistöstä napatulla Nipanen-nimellä. Yhtiön taustalla toimivat tunnetut liikemiehet Jörn Donner, Kalevi Keihänen ja Urpo Lahtinen. Laskettelu ja lomamatkailun alkuvuosikymmenet olivat volyymiltaan vaatimatonta aikaa.

Vuosina 1978 ja 1979 Nipasella järjestettiin kuplettilaulun suomenmestaruuskisat. Molemman vuoden mestaruuden vei Jaakko Teppo, ja tämä tuli olemaan ponnahduslauta hänen uralleen.

Vuonna 1986 Nilsiästä nousi Hannu Karpon myötävaikutuksesta valtakunnalliseen julkisuuteen Vesilahtelais-lähtöinen kyläoriginelli Tauno Kuosmanen (1928-2008), tutummin Nilsiän öljysheikki. Hänen Man-Oil yrityksensä oli hetken aikaa turistien kansoittama vierailukohde. Myös hänen esiitymisensä eri tapahtumissa oli suuri vetonaula. Osoituksena siitä että kyllä suomalaiset aina yhden kyläoriginellin tarvitsevat.

Vajaan seitsemän tuhannen asukkaan kyläksi kutistunut Nilsiä muuttui kaupungiksi 1998.

Erkki J. Pentin suurien investointien jälkeen vuosituhannen vaiheessa Tahko alkoi kehittyä myöhemmin tunnettuun, menestyksekkääseen muotoonsa. Näin Tahko tunnetaan yleisesti nykyään Nilsiää paljon paremmin.

2000-luvun alkupuolella Nilsiä teki ensimmäisen liitosselvityksen Kuopion kanssa. Ajatus ei saanut tuolloin riittävää kannatusta. Kunnan päättäjien investoinnit 2003 myöhemmin tyhjäkäynnille jääneeseen louhos-areenaan tulivat kuntalaisille kalliiksi. Paljon kunnan varoja meni myös Tahko spahan. Viimeinen sysäys tuli 2010 alkaneesta ja kalliiksi käyneestä Siiliset-kokeilusta.

Nilsiän kunnallispolitikot tulivat yksissä tuumin tulokseen, että tarvitaan isompia hartioita mm. kehittämään Tahkoa. Neuvottelujen jälkeen sulautuminen Kuopioon toteutuu vuoden 2013 alusta. Nähtäväksi jää, miten yksimielisesti Kuopiosta ollaan halukkaita pitämään Tahko valtakunnan matkailun kärkijoukoissa.

Samalla tilanne palautuu 143 vuoden takaiseen. Eli Nilsiä on jälleen osa Kuopiota.

Tällaiset kyltit jäivät historiaan.

Ismon papupata

Vahva ja pehmeä - Ismo papupata.

Inspiraatio tulee kysymättä. Joskus seurauksena biisi. Toisella kertaa uusi ruoka. Tällä kertaa jälkimmäinen. Eikä se nyt liity näihin musiikkisivuihin muutoin kuin että soittajaystävällisestä sapuskasta on kyse.

Ensinnäkin se on todella maittavaa. Toisekseen valmistaminen on naurettavan helppoa. Ja kolmanneksi sapuska valmistuu verraten nopeasti. Niin, neljänneksi siirtää nälkää kauas isomaltakin porukalta.

Eikä ainekset ei maksa maltaita. Lisättäköön vielä että onnistuu takuuvarmasti.

Reseptin laatijan lisäksi makua arvioi arvosteluraati, joka koostui yhdestä neljä vuotiaasta kriittisestä tuomarista.

Eväs on mitä mainioin joulun välipäivien mahantäytyke. Näet kun kinkku alkaa maistua turhankin tutulle, piirakat ovat pehmenneet. Tai porkkana lootaa on tullut mussutettua naaman väriksi asti.

Niin väkinäiseksi käyneen päiväkausien jutustelun ja 1000 palan palapelien teon jälkeen seuraan tuo eloa Ismon papupata! Eikä sekään haittaa vaikka kaupat olisvat kiinni. Kun ruoka-ainekset ovat kertyneet kodin pakastimeen ja kaappeihin ajan myötä. Ja onhan hyvä kierrättää aika ajoin varmuusvarastoja.

Papupata porisee iloisesti ja antaa kepeää jutustelun aihetta toviksikin pitkien pyhien lamaannuttamalle seurueelle. 

ISMON PAPUPATA  4 annosta:

6 dl vettä

3 dl riisiä

1 lihaliemikuutio

400 g jauheliha

1 rkl voita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 ps Taco-mausteseos

200g herne-maissi-paprika sekoitus

420g valkoisia papuja tomaattikastikkeessa

180g herkkusieniä viipaleina mausteliemessä

140 g tomaattimurska

Sulata pakastetut jauheliha sekä herne-maissi-paprika sekoitus. 

Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa. Lisää lihaliemikuutio sekä riisit. Anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä 30 min. 

Sulata voi pannulla. Ruskista rasvassa jauheliha sekä hienonnetut sipuli sekä valkosipulin kynnet. Lisää joukkon 1dl vettä sekä taco-mausteseos. Sekoita ja kypsennä n. 5 min. Lisää joukkoon valkoiset pavut sekä herkkusienet. (Sienet voi jättää pois, jos ei pidä sienistä. Kuten makutuomarimme halusi).

Anna lämmetä ja sekoita. Lisää seos keitinvedestään imeytyneisiin riiseihin. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 10 min silloin tällöin sekoitellen. Jos tarvitsee notkistaa, lisää tarvittaessa tomaattimurskaa joukkoon. Ota pois pois levyltä ja anna vetäytyä hetki kannen alla. Tarjoa salaatin kera.

Mobiilitesti

Täytyy nyt sitten tätäkin testata. Saunaband-mökki ennen ja jälkeen leirin  2-4.11.2012