Ulkorakennukset: sauna ja sen yhteydessä mallashuone tms. ”mältelefwa” yhteismitoiltaan 9 x 9 kyynärää, riihi 12 x12 kyynärää. Karjarakennukset: talli ja heinäparvi yhteensä 9 x 9 kyynärää, navetta siihen kuuluvine karsinoineen (lås) 12 x 12 kyynärää, lampola 6 x 6 kyynärää, sikala 4 x 4 kyynärää
Lasi-ikkunat ja savukorsteenit yleistyivät Kuopion itäpuolelle 1780-luvulla, kun siitä tehtiin kaupunkia. Iisalmi oli lähempänä merenrantakaupunkeja, joten kehitys siellä yleensä kulki hiukan edellä!
1700 – luvun jälkipuoliskolla edellä annettua rakennusohjetta käytettiin ”päätilojen” jonkinlaisena minivaatimuksena. Useimmiten asuintupa ja vierastupa sijoitettiin peräkkäin noin 3 – 4 metrin etäisyydelle. Niiden välille rakennettiin eteinen. Siten talon pituus saattoi olla 15 – 20 metriä tai enemmänkin.
Murtolahdessa isojaon maastomittauksia suoritettiin vuosina 1777 ja 1779. Tässä vaiheessa Murtolahdessa oli kolme tilaa, joiden yhteenlaskettu nautinta/pinta-ala oli 9656 tynnyrinalaa 128 (noin 4828 ha). Päärakennukset sijaitsivat muutamien satojen metrien päässä toisistaan vanhan, ennen isojakoa olleen ryhmäkyläasutuksen mukaisesti.
![]() |
Tilojen isännät vuoden 1742 henkikirjassa. |
Pentikäiset ja Hämäläiset saivat ostettua tilansa vapaaksi Strömsdahlin rautaruukin verolta vuonna 1780. (Järvimalmiruukista kartonkitehtaaksi. Juantehtaan historia 1746 - 1996 (s. 329 J. Forsberg - A. Kankkunen v. 1996 s.117). Hinta oli 50 tynnyriä ruista ja 50 tynnyriä ohraa 4 vuoden kuluessa ruukille toimitettuna ilmeisesti kumpaakin tilaa kohti erikseen. Tynnyrissä piti olla 32 kappaa.
![]() |
Murdolax 1,2 ja 3 talot. |
Sopimuksen päiväys oli 25.9.1779 Kuopiossa (mm. sk Kuopio 1780 §184). Hämäläisten velan mainitaan koskeneen luvattomasta kaskeamisesta määrättyjä sakkoja (sk 1786 Kuopio s.1244); siis vuonna 1776 ruukinkäräjillä! Kaupat saatiin päätökseen Kuopion syyskäräjillä vuonna 1780, Pentikäisten sukukirja 2).
Suurpalo Nilsiän Murtolahdessa vuonna 1781
Kuopion syyskäräjille tuotiin vuonna 1781 palovahinkoilmoitus Murtolahdesta. Inkerin Järvisaaren pogostan Oseren kylästä muuttaneen Sigfrid Pentikäisen perikunnan talossa oli syttynyt 8. elokuuta 1781 tulipalo. Palovahingot olivat käyneet tutkimassa kruununnimismies Henric Asteen, lautamies Olof Heikkinen Pelonnniemeltä ja naapuri Henric (Jöranin poika) Hämäläinen saman kuun 23. päivänä.
![]() |
Vastaavalta näyttävä Paavon pirtti Aholansaaressa. |
Ilmoituksen teki talonpoika (bonden) Påhl (Urbanin poika) Pentikäinen. Anottiin palotukea vahinkojen korvaamiseksi pitäjän rahastosta.
Kuinka tuli oli päässyt irti ei tiedetty. Lähimpien naapurien mukaan tulta oli pidetty talossa vain aamulla, jolloin heinätöissä niityllä olleelle talonväelle oli keitetty liedellä puuroa. Sen jälkeen heinäväki oli ruokalepojen jälkeen palannut niitylle ja taloon oli jäänyt vain emäntä parin pikkulapsen kanssa. Oli vallinnut kova tuuli ja sää oli kuiva. Muutaman tunnin kuluttua keskipäivän aikaan oli havaittu tulen olevan irti uuden navetan katolla. Se sijaitsi asuintuvan eteläpuolella. Vanha emäntä oli kiirehtinyt niitylle huutamaan apua. Kun heinäväki saapui taloon, mitään ei ollut tehtävissä. Koko talo oli ollut jo tulessa. Se oli palanut hiileksi tai tuhkaksi. Metalliesineet olivat sulaneet.
Tarkastusmiesten mukaan tuhkaksi oli palanut:
I Asuinrakennukset (mangården)
1. Savutupa eli pirtti, joka oli hyvin tehty honkapuusta 17 kyynärää mitoiltaan (10 m x 10 m) . Katto oli tuohesta kattopuut päällä hyvin tehty. Tuohien alla 12 kyynärän (7,2 m) pitkä ja leveä hyvä honkatukeista tehty alakatto. Tilan omista eikä naapurienkaan metsistä löytynyt vastaavia hirsiä ennen kuin peninkulman päästä. Sama koski kattotuohia. Siksi paloavustusta anottiin pirtistä 100 taalaria hopearahassa.
2. Toinen savutupa 11 kyynärää (7,1m) kanttiinsa. Tätä oli käytetty vierastupana (gästestuga). Tupien välille oli pystytetty 9 kyynärää (5,5 m) pitkä irtonaisista tukeista reunoilta tolppien ulkopuolelle ladotut eteinen (farstuga). Molemmat olivat olleet hyvässä kunnossa. Kaikki edellä mainitu kolme tupaa yhtenäisen hyvän tuohikaton alla. Jälkimmäisten rakennusten osalla palotukea anottiin 80 taalaria.
Talo oli siis ollut hyvin kookas eli noin 22,5 metriä pitkä! Tämän mukaan Pentikäiset näyttivät olleen varakasta väkeä. Ehkä kauppareissut toivat vaurautta.
3. Ruoka-aitta (wistehus eli matstuga) mitoiltaan 9 kyynäärää (5,5 m) hirsistä koottu ja tuohikattoinen. Tukianomus 2 taalaria.
4. Aita piharakennusten ympärillä varustettuna kolmella laudalla. Palotuki 5 taalaria.
II Ulkorakennukset (uthels)
1. Kaksi jauho ja vilja-aittaa , joiden yhteispituus oli 11,5 kyynärää ja leveys 5 kyynärää (6,8m x 3 m) tuohikatolla varustettu tukianomus 20 taalaria.
2. Varustehuone (redskaphus) 10 kyynärää pitkä ja 9 leveä ( 6 m x 5,4 m) kohtalaisen hyvistä hirsistä ja tuohikattoinen 10 taalaria.
III Karjarakennukset (ladugården)
1. Uusi hyvin rakennettu seinähirret veistetyt sisä- ja ulkosivuilta talli rehuvarastoineen. Katto oli tuohesta, joiden päällä oli kattopuut sisältä hyvässä kunnossa pilttuineen ja muine asiaankuuluvinen varusteineen. Korvaushakemus 30 taalaria hopeassa.
2. Uusi navetta 12 kyynärää (7,2 m ) mitoiltaan tuohikatolla. Sisävarustus pilttuineen oli hyvässä kunnossa. Ovissa rautasaranat. Hakemus 40 taalaria.
3. Lammashuone (fårhus) 9 kyynärää (5,5 m) mitoiltaan hyvässä kunnossa anomus 16 taalaria.
4. Sikala (svinhus) 6 kyynärää (3,6 m) kanttiinsa välttävässä kunnossa. Korvaushakemus 5 taalaria.
5. Uusi rehulato 12 kyynärää (7,2 m) mitoiltaan tuohikatto halkopäällysteillä ovi rautasaranoilla. Anomus 41 taalaria.
6. Liiteri tallin ja navetan välillä hyvin varustettu irtotukeista tolppien varassa, katto tuohesta, jonka päällä oli turvetta (kunttarne) kattopuita. Anomus 20 taalaria.
7. Uusi sauna (badstuga) 9 kyynärää (5,4 m) mitoiltaan. Tälle ei voitu anoa tukea.
IV Viljaa, rehua ja muita tavaroita.
8. Aittojen lisäksi oli palanut valmiiksi jauhettua
a) ruisjauhoa 4,5 tynnyria a 10 taalaria eli 45 taalaria.
b) ohrajauhoja 4,5 tynnyriä a 8 taalaria eli 36 taalaria.
9. 5 parmasta ruisolkea ladon ulkopuolella a 1 taalari yhteensä 5 taalaria.
10. 2 kuormaa heinää a 2 taalaria yhteensä 4 taalaria.
11. 250 kerppua (kärfer) lehtiä 12:16 taalaria.
12. 4 uutta lahnaverkkoa a 15 syltä (26 m) 15 taalaria.
13. aidastarvikkeita 100 kuormaa navetan luona 25 taalaria.
14. Pellosta oli palanut satoa olkineen 16 kappaa ruista 5 taalaria, 16 kappaa ohraa 4 taalaria, 1 parmas ruis ja ohraolkea yhteensä 1 taalari sekä 1 tynnyri akanoita a 1 taalari eli yhteensä 10 taalaria.
15. Lisäksi aidaksia ja pystypuita (stör) oli palanut 10 kuormaa yhteensä 1 taalari.
16. 19 nippua uutta tuohta 9 taalaria.
Palovahinkojen yhteisarvo oli 545 taalaria hopeassa, minkä nimismies Asteen vahvisti. Kuitenkin vielä piti tutkia, kuinka palo oli syttynyt. Vasta sitten voitiin jättää anomus pitäjän palotuesta. Edellä olevasta havaitaan, että Påhl Pentikänen osasi nähtävästi kaupunkimatkojen koulimana yksilöidä ja arvoida hyvin tarkasti kärsimänsä vahingot. Jauhot oli nähtävästi jauhettu kyläläisten yhteisessä Pieksänkosken myllyssä. Pentikäisen pirtti 10 m x 10 m oli suurin seudulla tavatuista taloista.
Palopaikalta on myöhemmin löydetty mm. sormuksen katkelma, metallinen kirjan kulmavahvike sekä riikintaaleri 1700-luvun alkupuolelta.
![]() |
Palopaikalta myöhemmin löy- tynyt 1700-luvun riikintaaleri. |
Murtolahdesta kotoisin olleet Hämäläiset ja Pentikäiset riitelivät talvella vuonna 1781 Kuopion käräjillä Tukholman matkan kustannuksista. Muiden ruukin kanssa käräjöineiden ohella myös he olivat vuoden 1780 vaiheilla käyneet kuninkaan (hovioikeuden) puheilla.
----------------------
Tulipalo vuonna 1782 Nilsiän Murtolahdessa
Parikymmentä vuotta myöhemmin talon isäntä Pietari mainittiin arvonimellä herastuomari ja valtiopäivämies. (Hän on Paavo Ruotsalaisen ohessa toinen Nilsiän suurmiehistä).
-----------------------
Tulipalo vuonna 1783 Nilsiän Murtolahdessa
Epäonni jatkui Murtolahdessa: Vuonna 1783 Murtolahden tilalla numero 2 asui vauras talonpoika Heikki Hämäläinen. Talossa kävi esimerkiksi vuonna 1778 Kuopion kappalainen kolmantena joulupäivänä pitämässä jumalanpalveluksen.
Talossa oli syttynyt tulipalo tammikuun 13. päivän yönä. Siinä oli tuhoutunut katto ja seinähirsien ylin ”varvi” eli kerros. Palovahingot oli käynyt arvioimassa tosin aika ylimalkaisesti Kuopion kruununnimismies Karl Procope. Palovahinkoluettelon Kuopion käräjille toi Heikin poika Juho Hämäläinen. Palossa oli tuhoutunut katto ja hirsien ylin kerros. Talven lumi lienee koituneen muiden rakennuksen osien pelastukseksi. Vahinkoluettelo oli seuraava:
•asuintupa, joka oli 13 x 13 kyynärää eli noin 8 x 8 metriä vahingon arvo 6 riikintaaleria
•vierastupa mitoiltaan 9 x 9 kyynärää vahingon arvo 2 riikintaaleria
•eteinen, jonka mittoja ei nimismies ollut kirjannut vahingon arvo 1:16 riikintaaleria
•tarvekaluhuone, jonka mittoja ei löytynyt vahingon arvo 1:32 riikintaaleria
Asiakirjasta ei selviä, oliko tarvekaluhuone sijoitettu tupien yhteyteen tai eteinen asuintuvan ja vierastuvan välille. Jälkimmäisessä tapauksessa rakennuksen kokonaispituus olisi noin 17 metriä.
--------------------------
Tulipalo ritari G. F. Tigerstedtin Engelnäsin kartanossa Joroisissa 1783
Tigrested erosi armeijasta vuonna 1783 ja meni Joroisiin. Samana vuonna paloi Nilsiäläisten ruukintilojen verotusoikeudet Stromsdalin ruukille haalineen ritari Georg Friedrich Tigerstedtin Joroisissa omistama Räisälänrannan rustholli Kotkalahti nro 4 eli Engelnäs. Palo syttyi 31. maaliskuuta 1783 ja palovahingot käsiteltiin Joroisten vuoden 1785 talvikäräjillä (§7).
Asiamiehen Abraham Wittingin mukaan vahingot oli käynyt tarkastamassa lautamies Påhl Tuovinen Katisenlahdesta apunaan talonpoika Erik Pärnänen Kotkatlahdesta. Katisenlahti sijaitsi Engelnäsin pohjoispuolella Varkaudesta etelään. Ilmoituksen mukaan oli palanut:
1. Asuintupa eli pirti hongasta 12 kyynärää kanttiinsa eli noin 7,2 m x 7,2 m. Talossa oli tuohikatto ja ovissa rautasaranat. Hirsiä ei löytyisi läheltä, joten vahinkojen arvo oli 160 taalaria. Tukihakemus oli 26:32 taalaria
2. Vierastupa mitoiltaan 10 kynäärää (5,4m x 5,4m). Tuvassa oli tuohikatto, ovissa rautasaranat, sisällä kaakeliuuni. Ikkunoita oli 3, joissa oli yhteensä 48 ruutua. Lattia oli lankuista. Vahinkoilmoitus 140 taalaria ja tukihakemus 56:32 taalaria.
3. Ruoka-aitta 4 kynärää x ) kyynärää (2,4 m x 5,4 m) hongasta täydellisessä kunnossa. Hinta-arvio 20 taalaria.
4. Kellari kivestä, jonka yhteydessä oli veistotupa (timrat hus) "täydellisesä kunnossa" mitoiltaan noin 5,3 m x 2 m. Vahinkoarvio 56 taalaria.
5. Varustehuone 3 m x 3 m "täydellisessä kunnossa" vahinkoarvio 20 taalaria.
6. Eteinen pirtin ja ruokahuoneen välillä hongasta 5,4 m x 5,4 m "täydellisessä kunnossa". Edellä mainituista Tigerstedt anoi palotukea noin 148 taalaria. Sitä ei siis saatu koko vahinkosumman verran.
Lisäksi ilmoitettiin palaneen viljaa, jauhoja, 2 piilukirvestä, 4 sirppiä, 3 kirvestä, 4 auraa, palokoukku, 4 turvehakkua, 8 ojalapioita, 54 syltä köyttä, jauhinkivet, maitopyttyjä, sänkyvaatteita, 2 rautapataa ym.
Samojen käräjien luvussa 17 lautamies Påhl Tuovinen ilmoitti, että herra ritarilta olikin vain palanut ei enempää kuin kaksi tupaa! Käräjät vaati Tigerstedtiltä selvitystä asiasta ja antoi pirtin (160 d) ja vierastuvan (140 d) vahingoista sekä 2 ruisleipätynnyrin osalta palotukea vain 57 taalaria eli reilun 1/3 anotusta...
Tigerstedt kosti asian lautamies Tuoviselle. Käräjien luvun 47 mukaan hän haastoi tämän yhdessä pikkutilallisten Utriaisten, Kolehmaisten ja Hynnisten kanssa käräjille luvattomasta kalastuksesta Kuvanssin kalastamossa. Se sijaitsi noin 8 km etäisyydellä Engelnäsistä pohjoiseen Siitiselän länsirannalla.
Muistettakoon, myös että Tigrestedtin Torstila Joroisissa oli palanut pääsiäisenä 1779.
Isojako saatiin päätökseen Murtolahdessa vuonna 1783
![]() |
Tilanne isonjaon jälkeen. |
Vuonna 1786 Tigersted käräjöi paljon Murtolahden asukkaiden kanssa. Pentikäisten tilan tultua autioksi sen oli ostanut lähinaapuri Anders Väänänen, joka myi tilan edelleen veljelleen Petter Väänäselle 5 500 taalarilla "Pentikäisen aution" (sk Kuopio 1795 §283). Täpä suurpalossa kadonnut "Vanhapaikka" sijaitsi 200 - 300 m etäisyydellä Väänästen talosta.
Nilsiän nimismies Procope vuonna 1786 hukkui heikkoihin jäihin.
Vuosien 1776 – 1786 välillä käydyn käjäjöinnin seurauksena Tigrerstedt kärsi tappion ruukin verotilojen asukkaille näiden puolustaessa tilojensa hallintaoikeutta.
----------------------------
Tigrerstedt kypsyi myymään Stromsdahlin ruukin ja siihen kuuluvan omaisuuden luutnantti Stephan Bennetille vuoden 1787 alussa.Tigrerstedt alkoi nyt operoida "liikemiehenä" ja sahayrittäjänä Enonkoskella toimittaen puutavaraa Venäjän puolelle.
Ruotsin ja Venäjän välille puhkesi Kustaa III:n sota vuonna 1788. Venäläisten aloitettua hyökkäyksen Savossa vuonna 1789 Georg Fredrik Tigerstedt ryhtyi vehkeilemään vihollisen kanssa. Arvoisa ritari petti kuninkaan ryhtymällä venäläisten vakoojaksi.
Venäläisten joutuessa perääntymään ja Tigerstedtin oli lähdettävä heidän mukaansa. Tigersted taisteli Parkumäen taistelun aikana 21. heinäkuuta 1789 venäläisten riveissä, jääden taistelun jälkeen rakuunan vangiksi Qvistilän maatilalla. Ritari oli kätkeytyneenä sianpahnoihin, mutta hänen kannuksensa näkyivät paikkaa tarkastamaan tulleelle rakuunalle.
Venäläisten jättämistä papereista selvisi myös Tigerstedtin aikaisempi yhteistyö venäläisten kanssa. Tigerstedtin toiminnan motiivit olivat taloudellisia (kuten olivat olleet koko uransa ajan). Hän oli sopinut venäläisten kanssa saavansa voitokkaan sodan jälkeen koko Rantasalmen pitäjän itselleen palkkioksi palveluksistaan.
Tigerstedt vietiin Vaasaan, jossa Vaasan hovioikeus tuomitsi hänet maanpetoksesta kuolemaan. Hänet mestattiin joulukuussa 1790 Rantasalmella.
Kuningas armahti Tigerstedtiä sen verran, että pyöveli ei katkaissut hänen oikeaa kättään ennen kaulan katkaisua. Myös Tigerstedtin omaisuus annettiin hänen leskelleen.
Savossa tunnetaan sanonta: Ahneella on paskainen loppu.