Varaston laatikoita penkoessa vastaan tuli vuosikymmeniä sitten sinne tallentamani keraaminen soitin eli savipilli. Näitä tyypillisesti lasten käyttöön tai koristeeksi osoitettuja soittimia on Suomessa kutsuttu perinteisesti kukkopilliksi.
En kylläkään käytä tässä blogissa viimeksi mainittua nimitystä koska heh, pervoille enlanninkielisille nimi käännöksenä tarkoittaa ihan jotain muuta. Noh, olipa tuo nyt sitten savipilli, keraaminen pilli, kukkopilli tai ihan mikä tahansa, niin alkoi kiinnostaa se että mistä nämä soittimet ovat oikein saaneet alkunsa.
Ylipäätään huilu- tai pilllisoittimia ihmiskunnalla on ollut käytössään jo todella pitkän aikaa. Ensimmäiset huilut oli tehty onttoihin luihin reikiä kovertamalla. Luultavimmin jo muinaiset Neanderilaiset soittivat huilulla Euroopassa noin 50 000 vuotta sitten. Nykyihmiset soittivat huilulla Euroopassa myöhemmin, noin 40 000 vuotta sitten.
Nykyisten ihmisten esi-isien levitessä Afrikasta mammuttien perässä heillä oli luultavimmin huilut mukanaan. Jääkauden loppuvaiheissa oltiin edettty Aasiaan ja sieltä soittimet siirtyivät todennäköisesti ihmisten mukana Beringin salmen jääkantta tai maasiltaa pitkin uudelle mantereelle noin 16000 vuotta sitten.
Aasiassa alkoi neoliittinen aika noin 6000 eaa. Neoliittiseen kauteen liittyy vahvasti maatalouden vakiintuminen. Maanviljelyksen ja karjan kasvatukseen lisäksi käyttöön tuli uusi mullistava materiaali, keramiikka- eli saviesineet.
Keraamisten esineiden tuotantotavan edut tuntien voidaan hyvällä syyllä arvioida noihin aikoihin alkaneen ensimmäistä kertaa soittimien massatuotanto. Euroopassa vanhimmat neoliittisen ajan keraamiset puhallinsoittimet on ajoitettu 5650 eaa. Yksi varhaisia löytöjä on myös Runikista Kosovosta tavattu soitin. Kyseinen yksilö on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle eaa.
Aasiassa vanhimpia nykyään tiedossa oleva savesta poltettuja keraamisia puhallinsoittimia, ns. astiahuiluja on Kiinalainen Xun noin ajalta 4800–4200 eaa.
Onkohan jo tuolloin ollut kauppaverkostoja olemassa? Jos on ollut niin onko idea mennyt Euroopasta itään vai päin vastoin? Vai onko soittimia vain keksitty saman aikakauden aikana useammassa paikassa itsenäisesti?
Euroopassa on neoliittiselta aikakaudelta tavattu myös toisennäköisiä puhaltamalla soitettavia keraamisia soittimia. Eteläisestä Puolasta Kiełczewosta on löydetty keraaminen huilu. Soitin on hämmästyttävän yhdennäköinen myöhemmin ympäri Eurooppaa esiintyneiden ja esimerkiksi Suomessa tunnettujen savipillien kanssa.
Suomeen soittopelit ovat kulkeutuneet Karjalan kautta. Muolaassa sijaiteva Kyyrölä on kauan ollut tunnettu keramiikastaan. Muolaa on vanhaa Suomalais-Ugrien asuma-aluetta. Venäläiset ovat tulleet alueelle vasta joskus 800 jaa.
Oman savikukkoni tosiaan sain vuonna 1982. Olin neljätoista ikäinen ja osallistuin Nilsiän legendaariselle musiikkileirille. Leirillä valittiin hymypoika sekä -tyttö. Kukot jaettiin valituille muistoksi leiristä. Tässä soittopelissä on kolme ääniaukkoa mutta ne ovat vain koristeena eli feikkejä. Tällä koriste-esineellä voi siis "soittaa" vain yhtä nuottia hehee. Suomalaisten kotien kirjahyllyt lienevät täynnä samannäköisiä savikukkoja, eli tutusta esineestä on kyse.
Savikukko.
Luultavasti näitä lasten leluja on valmistettu läpi historian massatuotantona, mutta arvottomina niitä ei ole säilytelty jälkipolvien ihmeteltäväksi. Euroopasta on näin ollen olemassa vain hajanaisiahavaintoja löydetyistä soittimista rauta-ajan alusta aina 1800-luvulle asti.
-----------------------
Kerrotaan että paljon myöhemmin vuonna 1853 eräs 17-vuotias Giuseppe Donati Budriosta lähellä Bolognaa työskenteli tiilentekijänä. Tuohon aikaan Euroopassa olivat lintujen muotoiset savifissiohuilut suosittuja lasten leluja. Niitä myytiin joka kylän markkinoilla. Huiluissa oli yksi tai kaksi sormen reikää. Unkari oli (cserépsíp, savipiippu) lelujen tuotannon suurmaa.
Donati alkoi kehitellä muutaman nuotin lelusta vakavasti otettavan instrumenttia ja nimesi lopputuloksen Ocarinaksi (kutsutaan nykyään "klassinen" ocarina). Ocarina (suomeksi Okariina) tulee sanasta ucaréṅna, joka Bolognesilan murteessa se tarkoittaa "pientä hanhea".
Donatin valmistamalla 10-reikäisellä okariinalla pystyttiin tuottamaan diatoninen asteikko. Giuseppe kehitteli sitten erikokoisia soittimia eri sävellajien toteuttamiseksi. Materiaalina hänellä oli poltettu lasittamaton savi eli terrakotta.
Donatin aloitettua soitintuotantonsa Budriossa perustettiin nopeasti okariinaorkesteri. Orkesterin eriskummallinen, ainutlaatuinen sointi kiinnosti yleisöä kovasti ja pian yhtye jo teki kiertueita Euroopassa. Okariinon suosio kasvoi, ja monet muutkin soitinrakentajat ryhtyivät valmistamaan soittimia. Budriosta kehittyi okariinakulttuurin keskus.
1900-luvun alussa alkoi Okariinojen Amerikan postimyynti. Suosittu soitin sai ulkomuotoon viittaavan humoristisen lempinimen "suloinen peruna" (sweet potato flute). Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain maavoimat otti okariinan käyttöön kohottaakseen miehistön moraalia. Soittimet oli valmistettu joko bakeliitista tai metallista.
1950-luvulla amerikkalaisissa kouluissa Okariina otettiin laajasti opetuskäyttöön. Muovisia soittimia kutsuttiin toneteiksi. Tiedä vaikka Elvis on opetellut musiikin perusteita tonetilla. Suomessa vastaavassa käyttötarkoituksessa olivat nokkahuilut.
Vuonna 1964 englantilainen matemaatikko John Taylor kehitti sormitusjärjestelmän, jonka avulla okarinalla pystyy soittamaan täyden kromaattisen oktaavin ainoastaan neljää reikää käyttämällä. Erikokoisten aukkojen ansiosta soittimella voi tuottaa eri yhdistelmiä 13 eri säveltä.
Lisäämällä 1 tai 2 pohjareikää saavutetaan lähes puolitoista oktaavia. Tämä nykyään yleistä sormitusta kutsutaan Englantilaiseksi järjestelmäksi. Sormitusta käytetään myös yleisesti riipusokarinoissa sekä monikammioisissa okariinoissa.
Latviassa soitin tunnetaan nimellä Molinukai. Saksassa soittimia sanotaan Gefäßflöte. Ruotsiin Okariinat (Lergök) ovat tulleet vasta 1700-luvulla Saksasta.
Tämä soititn on todellinen DIY-soitin. Sellaisen voi valmistaa joko perinteisellä mallilla tai uudemmalla tyylillä.
Ismo tarinoita-blogi täytti juuri kymmenen vuotta. On ollut mukava tehdä tätä blogia. Asioita tutkimalla on tullut opittua uutta ja samalla on saanut laitettua asioita muistiin vastaisen varalle. Blogi on ollut myös erittäin tärkeä väline 2.3.2014 sattuneenaivoinfarktin kuntoutuksessa.
Tämän blogin kanssa tuli harjoiteltua esimerkiksi tekstinkäsittelyä. Se oli taas ehdoton edellytys uuteen ammattiin opiskelemisessa ja pärjäämisessä siellä. Valmistuessani täytin viisikymmentä vuotta, voin kertoa että oli pajon hommaa.
Kiitos kaikille blogin lukijoille! Tallensin pikaotolla muutaman joulun klassikko-kappaleen Chet Atkins-tyylisesti soitellen. Toivotan sävelien myötä Hyvää Joulua ja onnellisempaa uutta vuotta 2023 kaikille maailman ihmisille!
Kontrabasso on vanha soitin. Alkuaan arvellaan soittimen juurien juontavan 1500-luvun Eurooppaan. Nykyään "täysikokoinen" eniten käytetty koko soittimessa on nimenomaan 3/4 koko, kielen soiva pituus on 100–110 senttimetriä. Kontrabasson kielet viritetään yleensä kvarteittain E1-A1-D-G. Soitinta voi soittaa joko jousella tai näppäillen.
Jazzin ja Rockabillyn parissa näppäily, släppääminen sekä otelautalyönnit ovat yleinen soittotapa. Soittotekniikassa käytetään paljon walk bass-tyyppistä kuljetusta. Tunnetuimmat Jazz- ja rockabilly-basistit ovat kehittäneet soittonsa virtuoosimaisia (pizzicato-)tekniikoita, joiden avulla he pystyvät soittamaan huikean nopeita sooloja. Soolot voivat sisältää nopeasti liikkuvia tripletti- ja kuudestoista-osa nuottikuvioita.
Soitin oli pakattu huolellisesti.
Parhaimpien ammatti jazz-muusikoiden esittämät Pizzicato-bassolinjat ovat paljon vaikeampia kuin klassisen basistin tavallisessa orkesterikirjallisuudessa kohtaamat pizzicato-bassolinjat, jotka ovat tyypillisesti kokonaisia säveliä, puolinuotteja, neljäsosia ja satunnaisia kahdeksasosia!
Kielten irroitus ja kääntäminen peilikuvaksi.
Jazzissa ja siihen liittyvissä tyyleissä basistit lisäävät soittonsa usein lisäksi semi-perkussiivia "ghost notes" haamu-nuotteja bassolinjoihinsa. Niillä saa lisättyä rytmistä tunnelmaa sekä täytettyä bassolinjaa.
Uusi Slap Bass kielisatsi.
Suomessa Rockabilly-soitossa käytettävästä kontrasta saatetaan käyttää nimitystä pystybasso tai läskibasso. Englanninkielisessä kulttuureissa vastaavasti Upright Bass tai Slap-Bass.
Jalkatuen päähän vulkaniteippiä.
Kateellisimmat kanssamuusikot kansanmusiikissa, bluegrassissa tai jazzissa saattavat käyttää Suomessa soittimesta nimitystä jousibasso, akustinen basso, höyrybasso, bassoviulu, isoviulu, sonniviulu tai koirankoppi. Englanninkielisissä maissa vastaavasti doghouse bass, dog-house ja bull fiddle.
Pahvimalli ja alumiinipeltiä.
Edellä mainittu on osoitus siitä että iso koko ja fyysinen olemus yhdistettynä taitavaan soittoon herättävät soittokumppaneissa pelonsekaista kunnioitusta pilkkanimitysten muodossa. Osaavat pystybasistit nimittäin tietävät että se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa, eivätkä ole nimityksistä milläsäkään.
Leikkaus ja taivutus oikeaan muotoon.
Olen ollut sivutoimi-basisti vuodesta 1990 lähtien. Liityin silloin Niiras Maken tanssibändiin. Keikoista sai työuran alkuun mukavasti lisätuloja. Tuolloin hankkimani Aria Pro II lankkubasso on pysynyt mukana sieltä tänne asti. Bassoa tarvitaan aina ja minulta jos kysytään, niin jokaisen kitaristin pitäisi opetella soittamaan bassoa. Tulisi musikaalista ymmärrystä ja soittimen arvotustakin ihan eri tavalla kun nykyään.
Kiinnitys paikalleen.
Olen usein miettinyt että olisi kiva omistaa kontra. Soittimella pystyy tekemään Rockabilly-kuvioiden lisäksi, bluegrassia, kansanmusiikkia, lattari-,tai Jazz-tyyppistä fiilistelyä tai sitten vaikka vanhaa 50's tanssimusiikkia oikealla, autenttisella soundilla. Hankaluus on siinä että isokokoinen soitin on hankala säilytettävä (pienessä soittokämpässä) mutta eteenkin vasenkätisten kontrabassojen hinnat ovat aivan liian kalliita tavalliselle harrastelijalle.
Tuki paikallaan.
Historian saatossa kontrabassoja kehitettiin sähköisenä samaan aikaan kuin sähkökitaroita kuten Jennings Electro-Bass 1956. Fenderin kitarabassot veivät silloin voiton ja sähköisistä kontrista tuli harvinaisuuksia.
Aloin pohtia sähkökontraa. Ne ovat vasenkätisenä suorastaan tähtieteelisen arvokkaita, yli 2000 euroa Thomannilla.
Entäs jos tekisi muutoksen oikeakätiseen kuten kitaroissa, jotka on käännetty oikeakätisestä vasuriksi? Haa, löytyi hinnaltaan ja muodoiltaan sopiva soitin. Harley Benton DB02-BK Electric Double Bass. Soitin on tullut myyntiin maaliskuussa 2019, joten ei ollut vielä paljon käyttäjäarvioita. Ne vähät arviot tuntuivat pitävän hinta-laatusuhdetta kohdallaan.
Vaikuttaa siltä että soitin on tullut samasta paikasta (Made in China) kuin nyttemmin valmistuksesta lopetettu Stagg edb 3/4. Stagg on saanut valmistusaikanaan myös paljon hinta -laatuarvostusta. Päätin pelata upporikasta -rutiköyhää ja tilasin soittimen.
Kielten kääntämisen yhteydessä käänsin tallan ja vaihdoin släppäämiseen sopivan kielisarjan. Satulan uritukseen tuli pieni kohennus. Lisäsin otelaudan alle släppimikin.
Jalkatuki on jotain puujäljitelmää. Soitettaessa sen pää resonoi ikävästi runkoon. Lisäksi löysäämällä lukitusruuvia koko höskä irtosi paikaltaan. Alkuperäisellä tukijalalla soitettaessa slap bass soitto on lähes mahdotonta, koska soitettaessa puujäljitelmatuki saa koko soittimen värisemään. Niinpä vaihdoin tikun 10 mm rautatankoon. Lisäsin päähän pari kierrosta vulkaaniteippiä. Tuki ei tipahda kiinnitysruuvia löysytettäessä sekä tangon pää ei resosoni enää basson runkoon.
Oikeakätisillä tulee soittimen mukana kiinnitettävä tuki, jolla soittimen saa oikealle etäisyydelle kehosta ja oikean soittoasennon. Käytin samoja ruuvin paikkoja hyödyksi ja tein itse vasenkätisen soittajan tuen 3 mm alumiinipellistä. Kokeilu toimi hienosti! Tästä tuli ehdottomasti onnistunut muokkaus. Soitettaessa jalkatuki on hyvä työntää esimerkiksi jalkalistaa vasten. Saa soittotatsin kohdalleen.
Kitaroiden huolto-, säätö- ja korjausblogaukset ovat osoittautuneet suosituksi, niin laitetaan nyt sitten tämäkin tänne.
Nailonkielisen akustisen kitaran kieltenvaihdossa on hyvä olla sorminäppäryyttä ja lehmän hermot. Perinteisesti kielien päissä ei ole mitään erillisiä solmuja tai palloja. Kielien asetuksen suunta on hahmotettavissa niin, että punotuissa hieman harvempaan punottu pää tai nailonkielissä värjätty pää tulee laitettavaksi virityspäähän.
Ensin vanhat kielet poistetaan alkaen ohuimmasta kielestä ja jatkaen paksuimpaan. Sitten tarvittaessa puhdistetaan ja öljytään kaula sekä pyyhitään pölyt kitaran kannesta ainakin uusien kielien-, sekä tallan alueelta.
Uusien kielien kiinnittäminen aloitetaan paksumman E-kielen tallan puoleisesta päästä. On hyvä huomioida että seuraavassa homma tehdään vasenkätisesti. Oikeakätiset tekee tallaan sidonnan peilikuvana. Ensin pujotetaan kieli tallasta läpi.
Seuraavaksi kuljetetaan kielen pää ensin ali ja sitten uudestaan ali.
Lisätään vielä toinen kierros vastapäivään.
Lopuksi kiristetään kieli paikalleen. Solmun jälkeen kieleen on hyvä jäädä reilu sentti tallan kylkeen sijoittuvaa kieltä.
Virittimen päässä kieli pujotetaan ensin reijästä läpi reilun sentin verran. Tuodaan sitten yläkautta takaisin ja taivutetaan viritintapin suuntaisesti virittimen suuntaan.
Kiristetään virityskammella niin, että taivutettu kielenpää jää puristuksiin tapin ympärille kiertyvän kielen alle. Kiristyvää kieltä on hyvä pitää kiristyksen ajan kireällä niin, että se kiertyy siistille kierroksille viritystapin ympärille.
Sidotaan A-kieli tallaan samalla tavalla kuin edellinen E-kieli. Huomaa että E-kielen pää jää A-kielen solmun sisään. Jatketaan työtä muiden kielten osalta samaan tapaan huomioiden se, että kahteen ohuimpaan kieleen tulee kahden vastapäivään tehdyn kierroksen sijasta kolme kierrosta.
Viritinpään sidonnassa E-kielille tehdään taivutus ulospäin virittimien suuntaan ja muille kielille sisäänpäin kaulan keskustaa kohti.
Lopputulos on jota kuinkin seuraavan näköinen. Nailonkielisen kitaran kielten vaihto on sikäli kiitollista puuhaa että mikäli lopputulos ei tyydytä, voi aina ottaa uudestaan ja uudestaan, niin monesti kuin on tarpeen.
Kitaristi Herbert Katz soitti 1940-1990 luvuilla eli yhteensä viidellä vuosikymmenellä. Siitä huolimatta hän tuntuu jääneen tuntemattomaksi nykyajan muusikoille. Häkällä on myös titteli joka suodaan vain yhden kerran. Hän on soittaa kitaraa kautta aikojen ensimmäisellä Suomalaisella Rock-levyllä! Katz oli aikalaisten jazz-muusikoiden tapaan monipuolinen muusikko joka hallitsi jazzin lisäksi monta muuta musiikkigenreä. Seuraava tarina on netin tiedonmuruista sekä pojalta Harryltä saaduista tiedoista yhteen koottu juttu.
Herbert Abraham "Häkä"Katz syntyi 10. joulukuuta 1926 Turussa. Hänen vanhempansa olivat Jack "Jakku" ja Rosa Katz. Häkällä oli myös veli. Elieser Wolf Leiser Katzia kutsuttiin nimellä "Wille". Ruotsinkielisen juutalaisperheen isä oli vaatturimestari. Häkän ollessa kolmivuotias perhe muutti Helsinkiin.
Myöhemmin Katzin muistellessa nuoruusaikoja hän sanoi että perheessä ei ollut varsinaisesti musiikinharrastusta, mutta levysoittimen lisäksi perheen ilmapiiri suosi musiikin harrastamista. Häkä alkoi soittaa rumpuja kolmentoista ikäisenä vuonna 1939. Talvisota alkoi samana vuonna 30 päivä marraskuuta. Kotona rumpujen soittoa harjoiteltaessa oli varottava hermostuttamasta naapureita.
Samoilla kulmilla vaikutti aloitteleva bändi, jossa soittivat Börje Sundgren, Erik Lindström ja Gustaf Lackman (tb) sekä Pauli Hill (rummut). Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. Yhtyeeseen kaivattiin kitaristia, joten Katz myi rumpunsa. Saamillaan rahoilla hän osti käytetyn kitaran Uuno Arpiaisen Soitinkaupasta liittyen bändiin.
Bändi harjoitteli Helsingin tanssikoulun salissa ja ohjelmistossa oli paljon jazz-numeroita. Katz myöhemmin: "Kuunneltiin radion lyhytaaltolähetyksiä, jossa soitettiin paljon perinteistä jazzia". Erik Lindström: "Boris Levasti oli postissa yösähköttäjänä. Tätä kautta hän löysi kaikki eurooppalaiset radio-asemat, joita yhdessä kuunneltiin yökaudet. Juuri näiltä asemilta tulvi siihen aikaan paljon traditionaalista jazzia".
Jatkosota syttyi 25. kesäkuuta 1941. Tuossa vaiheessa ei kitarakouluja tai kitaransoiton opiskelumateriaaleja ollut saatavilla. Alussa musiikin perusteita, kuten nuottien asemia kitarassa sekä perus duuri/mollisointuja Häkälle neuvoi piano-opettaja Sundgren. Katz sai vinkkejä muutamaan otteeseen myös itseään vanhemmaltakitaristiIngmar Englundinlta. Suurin kitaransoiton innoittaja sekä esikuva oli Charlie Christian, jonka soittoa Häkä kuunteli tarkkaan.
Jatkosodan aikana maahan tuli pakolaisena Virolais-muusikkoja. Vuonna 1942-43 Häkä muistelee tehneensä ensimmäisen tallenteen Virolais-muusikko Boris Skoon? (viulu) asetaattilevylle. Pikalevyjä tuotettiin tuolloin U. Arpiaisen Soitinkaupan äänistudiossa. Tallenteella soitti Jaakko Luoman bändi, mukana mm. Eki Lindström.
Häkä soitti Eki Lindströmin suositussa HOT-triossa: Eki soitti haitaria ja vibrafonia. Häkä oli kitarassa ja Olle Lindström (Ekin veli) tai Onni Gideon bassossa. Ryhmän ohjelmassa oli swingiä, eikä tanssimusaa koska oli tanssikielto. Jatkosota päättyi 19. syyskuuta 1944.
Häkä, Onni Gideon ja Erik Lindström alkuajoilta. Häkällä on mahdollisesti Höfner-kitara. Vahvistimesta ei ole myöskään tarkempaa tietoa.
Sodan jälkeen alettiin pikkuhiljaa saada Ruotsista Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien bebop-levyjä joita kuunneltiin. Tietenkin Suomessa vierraileiden muusikoiden soitosta otettiin vaikutteita.
Peanuts Holland ympärillään Häkä, Eki ja muita Suomalaismuusikoita.
Häkä soitti noihin aikoihin parikymppisenä mm. "Jaakko Vuormaan" (Jacob Furman) kanssa. Furmanin muisteli myöhemmin Häkän olleen oli niin hyvä kitaristi, että monet ensimmäistä kertaa kuullessaan soittoa luulivat häntä amerikkalaiseksi.
Vuonna 1948 Katz liittyiOnni Gideonin (Onni Gideon Tervonen) bändiin. Onni Gideon Kvintettiin kuuluivat: Onni Gideon – kontrabasso ja havaijinkitara, Herbert Katz – sähkökitara, (Häkän veli) Ville Katz – rummut, Teuvo Suojärvi – piano, harmonikka ja sähköurut sekä Ossi Malinen – tenorisaksofoni ja huilu. Saman vuoden Rytmi-lehden äänestyksessä Katz valittiin Suomen parhaaksi lajissaan. Solistina heillä oli usein Wiola Talvikki.
Onni Gideonin bändi osasi myös hauskanpidon. Kuvassa Häkän "nuottiavain"kitara.
Viikonloppuisin käytiin keikoilla yleensä "maaseudulla" eli tanssilavoilla ja viikolla oltiin usein Espilässä. Joskus käytiin keikalla Ruotsissa. Tuohon aikaan tanssittiin Jazz-kappaleidenkin (foxtrot) tahdissa, jota ohjelmistossa oli mukana. Joskus Onnin kanssa esiinnyttiin nimellä Onni Gideon ja hänen Aloha-Hawaiji yhtye.
Noihin aikoihin Katz alkoi hoitaa päivätöinään levykauppaa "Levybaari - Skivbaren" osoitteessa Uudenmaankatu 17, Helsinki. Sittemmin kaupassa alettiin myydä myös kitaroita.
Levybaarissa kuunnellaan musiikkia iloisissa tunnelmissa.
Häkällä riitti kiirettä monessa suunnaassa. Hänellä oli puoliso Alice "Assi". Vuonna 1949 perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi Harry ja vuotta myöhemmin tytär.
Vuonna 1953 kahdenkymmenenkuuden ikäinen Katz perusti yhdessä Paavo Einiön ja Johan ”Mosse” Vikstedtin kanssa "Suomen ensimmäisen modernin indie-levy-yhtiön" Scandia-Musiikin. Se toi monopolin lailla musiikkikenttää tuolloin hallinnen Fazerin oheen vaihtoehtoisia julkaisuja. Työt laajenivat tämän jälkeen studiomuusikon tehtäviin erilaisissa äänitys-sessioissa. Vikstedt ja Katz jäivät pian pois Scandia-Musiikista ja tilalle tuli Harry Orvomaa, joka johti Einiön kanssa Scandiaa sen yhtiön myyntiin saakka.
Häkällä oli lisäksi muutamia oppilaita mm. Pekka Stelander, joka soitti tuolloin bassoa (myöhemmin kitara) mutta aikaa ei tuolloin ollut sen enempää opettamiseen. Häkä julkaisi sen sijaan oman "kitaran soitto-opettajansa" Ingmar Englundin kanssa duettona sinkun Istanbul.
Herbert Katz soitti lempimusiikin jazzin lisäksi paljon muutakin. Monipuolisista taitavista jazz-muusikoista koottu Gideonin ryhmä toimi house-bändinä uuden musiikkivillityksen rock'n'roll-tanssikilpailuissa Helsingin Natsalla 10 päivä syyskuuta 1956. Häkä esiintyi myös juuri ennen kolmekymmentävuotis-synttäreitään Suomen ensimmäisessä rock-konsertissaTurussa lokakuussa vuonna 1956 Erik Lindströmin All Star -kokoonpanossa.
Loppuvuodesta 1956 Häkä soitti kitaraosuudet Gideonin singlellä Scandia, KS 271, jossa A-puolella oli Onni Gideonin Havaiji-Yhtyeen esittämä kappale Aloha Oe ja B-puolella kautta aikain ensimmäinen Suomalainen rock-tallenne, Onni Gideon ja hänen Yhtyeensä esittämä Hawaian Rock! Sinkku julkaistiin alkuvuodesta vuonna 1957. Levyllä käytettiin plate-kaikua, koska täällä ei tunnettu Sam Philipsin Sun Recordsilla käyttämää slapback-echoa. Häpeä ei ole kovin suuri, sillä uutta tekniikkaa ei tunnettu sen enempää muuallakaan. Kuten RCA:lla, jonne Elvis siirtyi noihin aikoihin.
Tuolloin julkaisu ei herättänyt suurta suosiota. Gideon teki tallenteita myös muiden, kuten lyhyen hula-hula innostuksen inspiroimana. Gideon on myöemmin muistellut että heidän ajellessaan yöllä keikoilta kotiin he aina kuuntelivat autossa olleesta valtavastaautoradiosta, ajan tuoreimpia musiikki-ilmiöitä ulkomaalaisilta lyhytaaltokanavilta.
Herbertin perheeseen tuli kolmas lapsi. Jonina Katz syntyi 30. elokuuta vuonna 1957.
Vuonna 1959 Katz teki ensimmäisenoman tallenteen, EP-levyn "Plays Jazz". A-puolella kappaleet Cherokee (Ray Noble) ja Out Of Nowhere (Johnny Green) B-puolella Guitar Blues (Herbert Katz) ja What's New (Bob Haggart). Levyn kannessa Häkä soittaa Malmström-kitaraansa. Itse Guitar Blues- biisissä alkuosa on soitettu orkesterikitaralla ja loppu sähkökitaralla. Lieneekö kyseessä Herbertillä myöhemmin tavattu Gibson Les Paul?
Katz tallenteet Out of Nowhere ja What's New julkaistiin vuonna 1959 myös Jazz Party levyllä. Kitaran soundi on levyllä aikalaisista Suomalais-tallenteista poiketen kansainvälistä tasoa.
Katzin tekemä tallenne Cherokee löytyy Suomalaista Jazzia 1958-1968 levyltä.
Plays Jazz sinkku on näkyvillä myös elokuvassa iskelmäketju vuonna 1959 sihteerin takana toimiston seinällä. Viisikymmentä-luvun lopussa saatiin ideoita Amerikkalaisilta. Esimerkiksi kitaravirtuoosi Chet Atkins esitti harvinaisen slaavinumeron sovituksen mustat silmät.
Häkä soitti elokuvassa, jossa nähdään hulvaton Suomalainen Grazy" Gideon & his Gipsy Rockers Mustat silmät ohjelmanumero. Esityksessä vitsaillaan mm. slaavilaista kaihoa, tuoreita Bill Haley & Comets rock'n roll maneereita, jazz-tykitystä sekä iätöntä muusikoiden "kanttori piiparis"-arkkityyppiä. Häkä soittaa esityksessä akustista- sekä sähkökitaraa. Kappale on myös tallennettu Parlophone PAR 904,1959, jossa B-puolella on Grazy" Gideon & his Stupid Dixie-Rockers: When The Saints Go Marchin' In.
Tämän jälkeen Onni Gideonin alkoi tehdä televioon lasten ohjelmaaSirkus Papukaija. Hän esiintyi valtavissa pellen housuissa sekä maskissa. Herbert osallistui tuolloin mm. Rock Jerryn levytykseen.
Katz perusti oman orkesterin, jonka kanssa keikkaili vuodesta 1960 alkaen. Erityisesti 1960-luvun kokoonpano on maineikas. Siinä soittivat Katzin lisäksi Teuvo Suojärvi, piano, Heikki Annala, basso, ja Jaakko Furman, rummut. Omien keikkojensa ohella bändi säesti Suomessa vierraileita ulkomaalaisartisteja. Tanssikeikoilla laulusolistina toimi Rauni Pekkala useiden vuosien ajan.
Vuonna 1961 tehtiin vanhassa puutalossa Albertinkatu 20 Helsingissä sijainnessa Old House Jazz Clublta (tutummin mäyrän kololta) ohjelma, jossa ajan jazz ryhmiä esiintyy Jaakko Salo Modern Group, Pekka Myllymäki Dixieland Band, solisteina Laila Kinnunen ja Brita Koivunen. Tallenteella Häkällä nähdään käytössä yhdeksän vuotta aiemmin julkaistu Gibson Les Paul-mallinen kitara (luultavasti vuosimallia 1957), Tämä soitin-malli nähtiin kautta aikojen ensimmäistä kertaa Suomessa! Katz soitti tätä vuosi aiemmin tuotannosta lopetettua Gold Top-mallia sekä plektralla että sormin. Les Paul-malli oli tuotannosta poissa vuosina 1960-1974.
Myöhemmin Teuvo Suojärvi jäi Katzin bändistä pois ja Lasse Mårtenson tuli pianoon. Alkuun Lasse soitti pelkästään pianoa. Hän alkoi sitten laulaa ravintolakeikoilla sekä konserteissa, koska ei voinut koko iltaa soittaa pelkkiä instrumentaaleja ja tarvittiin laulajaa. Laulaminen alkoi saada pikku hiljaa enemmän sijaa Lassen uralla ja hän siirtyi sitten kokonaanlaulusolistiksi.
Häkän Les Paulissa on erikoisesti kaularaudan suojus "väärin" päin.
Herbert muiden vanhan polven jazzareitten tavoin laajensi osaamistaan uusiin elantoa tuoviin musikkityyleihin. Täytyy muistaa että tähän aikaan pienellä Suomen markkinalla ei jatsin soitolla elänyt eikä apurahamuusikkoutta tunnettu. Ja tuskin vanhan polven jatsarit olisivat sille tielle lähteneetkään.
Vuosina 1962-63 Häkällä oli oma bändi ja solistina olivat Pikko Mannola ja Rauni Pekkala. Seppo Rannikko oli bädissä pitkään. Suojärven ja Heikki Lauri ”Heepe” Annalan lisäksi oli Oiling Boiling. "Noihin aikoihin tämä oli yksi Suomen parhaimmista jazz-bändeistä. Tanssikeikkojenkin alkuun soitettiin aina joitain jazz kappaleita.
Myöhemmin Häkä muisteli kun kerran Oulussa joskus neljänkymmenen korvilla ollessaan vuonna 1965 "yleisö vain kuunteli ja taputti eikä tanssinut. Kuului vaan että lisää kun kysyttiin välillä joko soitetaan jotain tanssimusiikkia. Mutta ei, koko ilta vaan soitettiin jazzia".
Kuusikymmentä-luvun edetessä rautalankabuumin myötä vanhan polven tapiorautavaarat joutuivat tekemään lavoilla vuosi vuodelta enemmän tilaa suosioon tulleille "rautalanka"-bändille ja vanhan liiton Jazzarit nähtiin jo nostalgisena muistona vuoden 1970 lasten piirroselokuvassa .
Katz oli Pori Jazzissa 16. – 18.7. 1971Hacke Björksten – Herbert Katz Sextetissä. Häkän Jonina tytär kuoli onnettomuudessa 30. elokuuta 1971 neljäntoista ikäisenä.
Vuotta myöhemmin eli vuonna 1972 Hacke levytti ystävälleen Häkälle tervehdyskappaleen A pint for Herbie. Häkällä oli käytössä lyhyen aikaa Epiphonen kitara. Tarinan mukaan soitin oli ainut laatuaan Suomessa mutta se varastettiin. Paljastumista pelätessään varkaat upottivat sen Suomenlahteen.
Häkä ja Epiphone. (Kuva: Harry Katz).
Vuoden päästä Häkä soitti sessiomuusikkona Suomalainen jazzmuusikko ja pasuunansoittaja Acre Karin nostalgisessa 30 -vuotisjuhlakonsertissa Break Big Bandin kanssa Sampolassa Tampereella.
Vuonna 1979 viidenkymmenen kahden vanhana ja maailmalla matkaillut Herbert laittoi kitaran koteloon pitemmäksi aikaa. Hän muutti Lontooseen "maailman suurimman musiikkilehden" palvelukseen markkinointipäälikön tehtäviin. Siellä hän aloitti uudestaan musisoinnin paikallisesti tunnetussa jazz-bändissä esiintyen satunnaisesti.
Sitten Herbert muutti lyhyeksi aikaa Müncheniin perustamaan maahan lehden saksankielistä versiota. Sivutoimi-musisointia oli edellistä enemmän. Münchenin jakson jälkeen Häkä palasi Lontooseen. Musiikilehtiyhtiöllä oli tarkoitus vakiinnuttaa toimintansa Saksassa. Saksankielistä versiota ajettiin vuosina 1979-1984, jolloin se lopetettiin.
Syksyllä 1984 Herbert muutti Ruotsiin, Göteborgiin. Hän aloitti siellä Englantilaisen musikkialan yhtiön Scandinavian (sisältäen Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja) edustuksen. Göteborgissa ovat kaikkien keskeisten musiikkialan maahantuojien ja toimijoiden Svandinavian konttorit. Tämän jälkeen Ruotsalainen yhtiö tarjosi töitä hoitamaan heidän musiikkiosastoaan ja Herbert siirtyi yhtiön palvelukseen.
Göteborgissa Häkä oli kiinnitetty viiteen bändiin. Keikoilla käytiin Tanskassa ja Saksassa monesti: -Four Swingers Could kaikalla esimerkiksi Baltic Jazzissa Taalintehtaalla. -Sving Bolaget, kuusimiehinen bändi keikalla myös Taalintehtaalla sekä Storyvillessä. -Yhdeksänmiehinen bändi solistinaanGunnar Nilsson (teki Häkän kanssa yhdessä levyn). Tämän ryhmän kanssa Häkä kävi keikalla myös Storyvillessä. -Kaksi big bandiä, josta toisen kanssa levytys.
Niin ikään vuonna 1987 Kompass Records julkaisi Häkän kahdenksan kappaleen soolo-levyn Keep Swingin', jossa Katz antaa kypsän näytteen kitarankäsittelytaidoistaan.
Häkä jäi Ruotsissa eläkkeelle virallisesti kuudenkymmenviiden iässä vuonna 1992. Hänellä oli edelleen oma pieni markkinointifirma, jonka edustajana kiersi maailmalla sekä tietenkin Suomessa.
Suomessa Häkä kävi keikoilla satunnaisesti esimerkiksi Helsinki Jazzissa Hesperiassa UMO:n solistina 1990-luvulla. Soittouran loppuajat Häkällä oli käytössään Hagströmin puoliakustinen orkesterikitara.
Herber Katz kuoli muutama päivä ennen 81-vuotis synttäreitään ensimmäinen joulukuuta vuonna 2007 Göteborgissa. Uurnalehto on Maunulan hautausmaalla Helsingissä.
Juhan kanssa on ollut puheissa muutaman vuoden ajan vasurimiitin järjestäminen. Edellinen miitti oli vuonna 2017, joten soittokalusto on päivittynyt tuon jälkeen. Olikin mielenkiintoista testailla soittimia jota ei usein näy liikkeissä oikeakätisenä ja vasurina osaa malleista ei ole edes koskaan tehty! Vahvistimena testissä olivat Fenderin Tremolux sekä Vox MV50 AC.
PRS, ES-295, Gretsch, ES-355 ja Tele La Cabronita
Kun aloitetaan esittely oikealta alkaen niin ensimmäisenä on saarni-lankkuinen Telecaster. Juha rakensi kitaraan Fenderin 2003 tuotantoon tulleen “La Cabronita”-mallin kostruktion. Nimi tulee espanjan kielen cabron-sanasta joka -ita päätteellä tarkoittaa jotakuinkin "huonon naisen isätön poju". Tämän soittimen perusajatuksena on laittaa Gretschin Filtron-mikit Telen runkoon. Kammellisessa versioissa on käytetty Bigsby B5:sta. Kitaraa rakennellessaan Juha oli kampi-ratkaisussa päätynyt käytettävyydeltään käytännölliseen ja luotettavaan Duesenbergiin. Fender ei valmistanut La Cabronitaa koskaan vasurina. Mikit ovat Roswell FLT-NI AlNiCo humpparit, jotka olivat päivän kirkkaimmat tronit. Fender skaala, kuten tiedetään on pitkäsormisille ja päivän pisin eli 647.7 mm (25.5 in)
Seuraavana on semi-hollow-runkoinen eli Les Paulin ideoima kiinteän palkin ja onton bodyn yhdistelmä. Tämä rockabilly-kitaraksi muokattu Antique Natural Gibson ES-355 on ollut minulla vuosia. Alkuun minulla oli tässä Duesenbergin kampi, mutta päivin soittimeen myöhemmin Bigsby B7:n sekä Lollarin FilterTronikit. Mikkien soundi oli päivän tron-soundeista tummin ja vanhimman kuuloinen. Kielet olivat samalla porukan vanhimmat siitä vanha soundi hehe. Minulle selvisi aikoinaan Chris Cornell-mallista että kyseisiä mikkejä oli tosiaan saatavissa humpparimitoituksella, kiitos Lollarille tästä. Soittimen runkoon ei ole tehty kampi ym. muutostöissä ylimääräisiä reikiä, joten joskus jos alkaisi jostain syystä tehdä mieli taas kiinteää tallaa, soitin on palautettavissa alkuperäiseksi. Skaala 629 mm (24,75 tuumaa)
Gretsch G5622-malli on edellisen tapaan semi-hollow body-runkoinen ja väriltään Georgia Green. Se on harvinaisempi kolmi-mikkinen malli ja mikit ovat Super Hilo'Tron humbuckerit. Ne soivat kirkkaammin kuin edellisessä. Kitara on valmistettu Koreassa. Kampi on Bigsbyn B7. Soittotuntuma oli miellyttävä ja soundi tasapainoinen. Skaala 624,8 mm (24,6 tuumaa), joka päivän lyhin.
Tämän jälkeen täksi kesäksi valmistunut itse tehty 22 nauhainen ES-295 konstruktio. Soitin on porukan ainut täysin onttokoppainen kitara ja siinä Bigsbyn B6 sekä Fralin P-90 mikit. Mallia valmistettiin vuosina 1952-1959 ja sen jälkeen pari lyhttä sarjaa. Tämän mallisia Scotty Mooren tunnetuksi tekemiä Gibsoneita ei ole valmistettu koskaan vasenkätisenä. Niinpä silloin jos haluaa tällaisen kitaran (vasurina) on tilanne sama kuin 50's autojen kanssa. Ei voi kävellä kauppaan setelitukun kanssa ja sanoa "haluan tuon" hehe. Tarvii nähdä vähän enenmmän vaivaa. Julkaisen soittimesta myöhemmin erillisen jutun tänne. Skaala 629 mm (24,75 tuumaa).
Äärimmäisenä vasemmalla Juhan Tramps Green PRS SE 24. Tämän PRS-kitaran idea on yhdistää Telen ja Les Paulin saundi samaan kitaraan. Vaihdon saa tehtyä lennosta nostettavalla potikalla joka puolittaa mikit. Soitin on laadukkaasti valmistettu ja soi tasapainoisesti. Skaala 635 mm (25 tuumaa).
Tästä eteenpäin Blue Moon Boys-bändin jäsenet olivat rivimuusikoita. Esiintymisin tulivat mukaan ennätys-suuret yleisöt, televisiokeikat ja sivuosat elovissa. Elvis maksoi palkat kuukausittain. Bändin tarina päättyi Elviksen mentyä armeijaan vuonna 1958. Scotty ja D.J. Fontana musisoivat Elviksen kanssa viimeistä kertaa vuonna 1968. Se tapahtui ironisesti tämän "come back" televisio-ohjelmassa.
Vuosi 1955 Elokuu
Scotty ja Bill eivät kertoneet D.J:lle uudesta sopimuksestaan. Rumpalin myötä bändillä oli yksi kuski lisää keikkamatkoilla. Kaikki meni yleensä hyvin paitsi jos Elvis ajoi. Hän oli ihan hyvä ratissa mutta ei keskittynyt siihen mihin mentiin. Joitain kertoja yöllä he saattoivat mennä 160 km ohi risteyksestä ja piti tehdä U-käännös. Siksi hän saikin ajaa päivällä ja jos oli suora reitti ilman käännöksiä. D.J:n alkuaikoina he olivat keikalla St. Louisissa ja hän aiheutti isot naurut.
Scotty, Bill ja D.J.
Kotimatkalla D.J. oli koko yön ratissa. Hänen kyyti olikin oikein tasaista. Auringon noustessa Scotty alkoi heräillä ja katsoi ympärilleen kysyen "missä me ollaan?". "Helvetti, me ollaan yhä St. Louisissa. Eksyin!" D.J oli ajanut tunteja kaupungin ympäri yrittäessään löytää tietä ulos kaupungista. "En raaskinnut herättää teitä". Scotty nauroi ei se mitään ja ajoi heidät kaupungista ulos seuraavalle taukopaikalle.
Elvis ja The Blue Moon Boys.
Perjantaina 2 syyskuuta heidän ollessa matkalla Texarkana, AR Arkansas Municipal Auditoriumiin Scotty oli Cadillacin ratissa. He joutuivat onnettomuuteen. Scotty muisteli myöhemmin tapahtunutta "Lain mukaan vasemmalle kääntyvä väistää muuta liikennettä. Tämä kaveri tuli vastaan, näytti vilkkua vasemmalle ja kääntyi samantien eteen". He pääsivät keikalle myöhässä ja Cadillaciin tuli $1000 remontti. Jutusta kirjoitettiin paikallislehteen ja Scotty sai ylinopeussakot.
Syyskuussa keikkoja oli kaikkiaan 25 kappaletta. Lokakuussa esityksiä oli 29. Samaan aikaan Sam sopi business-kumppanuudesta Kemmons Wilsonin kanssa Holiday Inn-hotelliketjussa.
Marraskuussa keikkoja oli 17 ja Sam perusti maailman ensimmäisen naisten radioaseman WHER, johon tulivat aluksi Dotty Abbott, vaimonsa Becky Phillips ja sitten Marion Keisker. Bob Neal luopui Elviksen levyosuuksista. Hän vain väistyi sivuun. Pakerista tästä lähtien tuli kukko tunkiolle. Neal aloitti sitten Johnny Cashin managerina.
Marraskuun 21 päivä Sam ilmoitti Elviksen sopimuksen siirrosta RCA:lle. Sam kertoi paikallislehdessä että nyt Elvis sai mahdollisuuden päästä etenemään urallaan maailman suurimmassa levy-yhtiössä. Tämän myötä Elvis saisi täydet mahdollisuudet kehittyä pahaimpaansa. Sopimus sinetöitiin juhlallisin menoin.
Bill ja Scotty olivat järkyttyneitä vaikka tiesivät Samin olleen taloudellisesti tiukilla. D.J. ei uutena tiennyt mitä sanoa. Marion oli poissa. Samin oikea käsi oli nyt Jack Cement. Johnny Cash oli julkaissut juuri "Cry Cry Cry" ja Carl Perkins pari kuukautta aiemmin "Blue Suede Shoes". Sun Records oli rikkonut Top 10 poplistalla. Sam kuittasi RCA kaupasta ennätykselliset $35000 ja Elvis $5000 bonuksen. Bändin pojilla ei toisaalta ollut muuta menetettävää kuin kotoisaksi käynyt Sun Recordsin pikkustudio. Joulukuussa Blue Moon Boyseillä oli 13 keikkaa.
Scottyn tulot vuonna 1955 olivat: Keikkaliksat Elvikseltä $8052, yhteensä musiikista $8052, kaikki bruttotulot yhteensä $11265
Vuosi 1956
Tammikuun alussa he äänittivät RCA:lle Nahvillessä. Tuottaja Steve Sholes buukkasi paikalle pianisti Marvin Hughesin ja kitaristi Chet Atkinsin. Chet oli tuossa vaiheessa jo legenda hittilevytyksineen. Ja hän oli ollut myös rakentamassa studiota esiintyjärostereineen. Atkinsin kysyessä taustalaulajista Elvis sanoi "Jordainers". Hän oli nähnyt gospel-laulubändin usein Ellis Auditoriumilla keikalla. Atkins kuitenkin muokkasi taustalaulubändin: kaksi laulajaa yhtiön listoilla olevan Speer Familystä ja Gordon Stokerin Jordainersistä.
Bill, Chet, Scotty, DJ, Elvis, Ben Speer ja Steve Sholes - 14. huhtikuuta 1956
Atkins ei ollut varauksettomasti vakuuttunut nuoren laulajan kyvyistä. Blue moon Boysin pojat eivät tajunneet kuinka merkittävä panostus oli levy-yhtiölle ollut ja kuinka kovat odotukset olivat. Työskentelytapa uudessa yhtiössä oli aivan toisenlainen kuin ennen. Scotty otti paineita esikuvansa olemisesta mukana samoissa sessioissa vaikka tiesi tämä olevan mukana auttamassa. Muutaman päivän aikana he äänittivät "I've Got A Woman","I Was The One", "I'm Counting on you", "Heartbreak Hotel"ja"Money Honey"-kapaleen. Scottyä huvitti katsoa Ferrisin ja Atkinsin yritykset kopioida Samin echo efektiä -tuloksetta!
Tammikuussa keikkoja oli TV-esiintymisen kanssa kaikkiaan 16 kappaletta. Kolme päivää ennen tv-keikkaa Scotty hankki smokin. Blue Moon Boysit olivat tulleet lyhyessä ajassa pitkän matkan alkuaikojen western-asuista. Mitä tahansa oli tulossa he olivat valmiit hyväksymään sen. Tammikuun 27 päivä RCA julkaisi Heartbreak Hotell / I Was The One-sinkun. Billjin basso oli mikitetty Ampeg-mikillä ja vahvistimena Fender Bassman Amp.
Seuraavana päivänä olivat TV-ääniraidan nauhoitukset CBS: n Stage Show CBS Studio 50:stä 53rd ja 54th kadun risteyksestä, teatterirakennuksessa New Yorkissa. Ohjelmaan pääsy oli tuohon aikaan kenen tahansa muusikon unelma. D.J Fontana tapasi talon bändissä soittaneen rumpli-esikuvansa Louis Bellsomin. Heidän soitto piiskasi pojat yrittämään parhaansa. Heille maksettiin siitä. Blue Moon Boys it uskalsivat hengittää vasta kotona Memphisissä.
Viikon päästä TV-esiintymisestä he kokoontuivat RCA:n studiolle Itäisellä 24th kadulla. Tuottaja Steve Holes oli palkannut honky tonk-pianisti Shorty Longin mutta ei vieläkään Jordainersseja. Elvis oli kohtelias mutta etäinen. He äänittivät Carl Perkinsin hitin "Blue Suede Shoes". Elvis halusi myös biisin "My Baby Left Me", "So Glad Your Mine" ja "One Sided Love". Kaikki kävi vaivattomasti koska musiikki oli selkeää ja mukana Fontana joka soitti tarkasti kuin klikki. Sholesin virhe oli ollut se että hän "ajatteli" musiikkia kun se olisi pitänyt "tuntea". Etelän pojat eivät osanneet kopioida he tekivät jutun omalla tavallaan. Sholes lupasi että jos teette yhden hänelle niin toisen itselle. Äänitysten jälkeen Elvis meni tutustumaan paikkoihin. Bändi jäi Warwick-hotellille ja he painuivat kadun toisella puolella sijainneeseen Jerryn baariin pitämään hauskaa.
Helmikuussa pojilla oli 22 keikkaa. Kun pojat olivat tien päällä, TV-ääniraidan tallennuksista CBS: n Stage Show CBS Studiosilla esitettiin telkkarissa "Heartbreak Hotel". Suomalainen toimittaja Paavo Noponen oli tuolloin Yhdysvalloissa ja muisteli hetkiä myöhemmin.
12. päivä helmikuuta he esiintyivät Norfolk, VA Municipal Auditoriumissa missä keikkaa oli katsomassa Vincent Eugene Craddockt, joka tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Gene Vincent. Gene voitti paikalliset laulukisat. Hänelle koottiin bändi Blue Caps ja soolokitaraan tuli Cliff Gallup. Toukokuussa he äänittivät RCA:n kilpailijalle Capitol Recordsille 35 biisiä joukossa hitti Be-Bop-A-lula, joka julkaistiin kesäkuussa.
Maaliskuussa Elvis ja The Blue Moon Boysit soittivat 14 keikkaa sisältäen TV-ääniraidan nauhoitukset CBS: n Stage Show CBS Studiosille, New Yorkissa. Alkuperäiset neljä esitystä ohjelmassa laajenivat kuuteen keikkaan. Maaliskuussa he soittivat myös Hayridestä lähetetystä ensimmäisessä televisiokonsertissa.
Elvis nousi "Heartbreak Hotel"-biisillä pop-listalla ensimmäisen kerran 20 joukkoon sijalle 14. Edellä sijalla numero 13 oli Carl Perkins biisillään "Blue Suede Shoes". Matkalla New Yorkkiin Carl joutui bändinsä kanssa pahaan auto-onnettomuuteen Delawaressa ja TV-keikka peruuntui. Scotty, Bill ja D.J. kävivät matkalla New Yorkiin vierailulla sairaalassa. Elvis laittoi sähkeen.
Maaliskuun 16 päivä julkaistiin Elviksen ensimmäinen LP, jossa oli 7 New Yorkin tammikuussa äänitettyä ja 5 Nashvillessä tehtyä tallennetta. Levystä oli 362000 ennakkotilausta.
Kohtalon ironiaa oli että Carlin ollessa sairaalassa "Heartbreak Hotel" nousi 1 ja hän jäi sijalle 3. Perkinsin ura ei toipunut tämän jälkeen koskaan täysin ja joskus hän miettikin miten asiat olisivat kehittyneet jos esiintyminen "Perry Como Showssa" olisi tuolloin toteutunut.
Elvis & Blue Moon Boysit matkustivat maaliskuun alussa San Diegoon muutama päivä ennen TV-keikkaa. Elvis oli elokuvatuottaja Hall Wallisin koekuvauksissa. Hall innostui mutta Parker ei hyväksynyt roolia ja pyysi etsimään toisen. 3 päivä huhtikuuta oli TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Milton Berle Show:ssa lentotukialus USS Hancockin kannella, Naval Stationissa - San Diegossa. He soittivat biisit "Shake, Rattle and Roll ", " Heartbreak Hotel " ja " Blue Suede Shoes ". Scotty oli ainut joka oli palvellut laivalla ja tämä oli ensi kerta laivalla palvelusvuosien jälkeen. He yöpyivät Scottyn armeijakaverin kotona.
Tässä esityksessä nähtiin Billin unohtumaton pystybassolla ratsastus hänen "unohtaessaan" Parkerin määräykset pidättyä show-tempuista.
Kahden illan päästä he esiintyivät San Diego-areenalla 11250 kirkuvalle fanille. Viikon päästä Elvis kirjoitti 7 vuoden 3 elokuvan sopimuksen Paramountille.
Huhtikuussa keikkoja oli 16 yhteensä kappaletta. He kävivät studiossa, jossa oli sama taustalauluporukka ja pianossa Marvin Hughes. He tallensivat biisin "I Want You, I Need You, I love You" musiikissa ei ollut Elvikselle oikea soundi ja Sholes päätti sessiot. Hän ei tajunnut että etelän poikien olisi vain tarvinnut päästää tekemään sitä mitä he haluavat. Session jälkeen he palasivat kotiin samana päivänä, tällä kertaa vuorolennolla.
Heillä olivat seuraavan kahden viikon kiinnitys Vegasin New Frontier Hotelliin. Nevadassa olleiden atomikokeiden innoittamana Elvistä mainostettiin "Atomic Powered Singer". Presley kuittasi kahden koomikon välissä olleesta 12 minuutin esityksistään $15000. Koska yleisö oli varttunutta tarjonta ja kysyntä ei kohdannut. Minuuttikin olisi riittänyt esitykseen ja kiinnitys jäi viikkoon. Manageri Parker keskittyi hotellilla pelaamiseen.
Bändille päivät olivat pitkiä. Eräänä iltana he menivät katsomaan Sands Casinon Silver Queen-baarissa esiintynyttä Freddie Bell & Bellboysejä. He olivat tehneet oman versionsa Big Mama Thortonin pari vuotta vanhasta hitistä "Hound Dog". Pianisti soitti seisaaltaan ja heiluessaan edestakaisin hän näytti kuin jalkansa olisivat olleet kumia. Blue Moon Boysit olivat myytyjä tähän hauskaan vastaversioon. Elvis halusi treenata juuri tämän version ohjelmistoonsa.
Parin viikon loman jälkeen toukokuussa keikkoja oli 16 kappaletta Mucipal Auditurium Areenalla Kansas Cityssä Missourissa heidän esityksessä oli poliisien muodostama barrikadi lavan edessä. Järjestäjän edustajien tarttuessa kitaroihin ja vahvistimiin bändi luuli että he aikovat varastaa laitteet, mutta henkilökunta päin vastoin halusi auttaa roudauksessa. Tällaista bändi ei ollut aiemmin nähnyt.
Kesäkuussa he soittivat 15 keikkaa. Kolmena keikkapäivänä oli 3 tai 4 esitystä sekä TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Milton Berle Showhun Hollywoodissa. Tuossa ohjelmassa Elvis shokeerasi kansallisen kanavan "Houn Dog" versiollaan. Askelluksessa saattoi oli vaikutteita muutama viikko aiemmin nähdyistä Berlesin patenttimuuveista. Tämä oli Elviksen vastaus säädyttömäksi ja mauttomaksi haukutusta esiintymisestään, kysyjille hän vastasi "halusitte showta, tässäpä teille lisää puhumisen aihetta".
Heinäkuussa he menivät RCA:n studiolle New Yorkissa ja äänittivät "Houd Dog" levylle. Vaikka biisi oli treenattu ja varsin yksinkertainen rakenteeltaan tällä kertaa siitä tarvittiin monta ottoa. Numero 26 otto kelpasi Sholesille. Elvis sanoi että he kyllä pysyvät parempaan. 41 otto oli vasta hänelle mieleinen versio.
Scotty käytti "Houd Dogin" kompissa voimasointua. He äänittivät vielä "Don't Be Cruel". Gordon Stoker oli palkattu pianoon ja The Jordainers viimein säestyslauluun. Scotty soitti tähän biisiin ainoastaan ikoniseksi tulleen intron sekä lopusoinnun. Kun he palasivat kotiin Memphisiin junalla he eivät vain läheneet sinkun äänituksistä vaan lähtivät tietoisena siitä kuinka sessiot tulevaisuudessa järjestetään.
Heinäkuussa keikkoja oli 2 kpl ja se tarkoitti soittajille $100 viikkoja $200 sijasta. Sheriffi tuli Scottyn kotiin 1716 Tutwiler ja vei hänet putkaan. Scottyn ensimmäisen vaimon uusi mies Vernon Cortes syytti Scottyä ettei tämä ole maksanut elareita kahdesta lapsestaan. He olivat nähneet Scottyn televisiossa ja lukeneet suosituista konserteista ja ajattelivat että hän on rikas. Heinäkuun 15 Scotty meni O.K. Houk Piano Co:n ja pyysi jälleenrahoittamaan soittimiaan sekä pienentämään kuukausimaksua. Tämä sopi ja näin Scotty sai hoidettua elatusmaksut.
Heillä oli TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Steve Allen Show'lle The Hudson-teatterissa New Yorkissa, jossa Elvis esitti komedialähetyksessä " Hound Dog""-biisin oikealle ajokoiralle.
Tuolloin Elviksen "kapinallinen" ja "paheellinen" lavaliikkehdintä oli saanut aikaan yhä äänekkäämpää arvostelua konservatiivisissa teinien vanhemmissa ja "Elvis The Pelvis" haukkumasanaa käytettiin lehdistössä laajasti. Elokuussa oli 9 keikkaa (7 esitystä kahdessa päivässä). "Hound Dog/Don't Be Cuel" oli valtakunnan listaykkösenä! Bändistä kirjoitetussa lehtiartikkelissa pojat kertoivat kohteliaaseen sävyyn kokemuksistaan.
Muutaman lepopäivän jälkeen he tapasivat Hollywoodissa, jossa Elviksellä alkoivat "Love Me Tender"-elokuvan kuvaukset. Samalla Steve Sholes vaati täyttämään sopimusvelvoitteet RCA:lle ja heillä oli kiirettä harjoitella materiaalia. Bändiä ei kelpuutettu elokuvaan mukaan. Tuottajan Ken Darbyn mukaan he eivät osanneet soittaa Hillbilly tai country musiikkia western-elokuvassa, vaikka Scottyllä ja Billillä oli kantribändi ennen Blue Moon Boysejä?!
Syyskuussa oli 2 keikkaa eli TV-ääniraidan tallennukset Ed Sullivan Showssa CBS Studiosille Hollywoodissa. Elvis kuittasi kolmesta biisistä $50000 pojat saivat $78.23 mieheen. Ensiesityksessä oli "Don't Be Cruel" ja sitten "Love Me Tender".
Kuvausten jatkuessa Scotty liittyi Jerry Lee Lewiksen kahden viikon kiertueelle Arkansasissa ja Texasissa. Hänen uransa oli vahvassa nousussa mutta hänellä ei ollut levytyssopimusta. Kaikki meni hienosti viimeiseen iltaan saakka, jolloin he ottivat kiertueen päätökseksi New Orleansissa kuppia Scottyn hotellihuoneessa. Yht'äkkiä Lewis pomppasi ylös ja "alkoi kirkua kuin helverin tulessa. Sitä jatkui ja jatkui kunnes hänen appi-ukko tuli ja hiljensi hänet".
Lokakuussa Elvis meni uudella Mark II Continentaliaan huoltoasemalle Mempisissä. Hän pyysi kohteliaasti voisiko johtaja Hopper tarkistaa auton hajua antaneen polttoainejärjestelmän. Kun huolto oli valmis Elvis jäi vielä kirjoittamaan nimikirjoituksia ihailijoille. Hopper pyysi heitä poistumaan sillä he tukkivat kadun muilta asiakkailta. Elvis sanoi pystyvänsä mutta jatkoi silti nimmareiden kirjoittelua.
Hopper läppäsi Elvistä takaraivolle "menkää". Elvis nousi autosta ja iski nyrkillä. Vasempaan silmäkulmaan tuli puolen tuuman haava. Hopperin roteva työntekijä tuli hätiin ja taskuveitsikin nähtiin. Tilanne päättyi poliisien ja paikallaolijoiden väliintuloon. Kaikki kolme joutuivat kuulusteluihin. Elvikseltä nimeä kysyttäessä tämä vastasi "Ehkä siihen on paras laittaa Carl Perkins".
Mark II Continental
Lokakuussa oli yhteensä 5 keikkaa. Ne sisälsivät TV-kuvaukset Ed Sullivan Showhun CBS Studiossa New Yorkissa, jonne he matkustivat junalla. yli 10 miljoonaa sinkkua myynyt ja $500000 niistä tienannut Elvis allekirjoitti samalla matkalla RCA:n kanssa pitkän ajan sopimuksen.
Marraskuussa he soittivat 4 keikkaa. Ollessaan neljän päivän matkalla he menivät Toledoon Ohiossa jossa oli kaksi keikkaa urheiluareenalla. He majoittuivat Commodore Perry Hotelliin. Elviksen jutellessa bändin ja Oscar Daviksen kanssa paikalle ryntäsi 19-vuotias vihainen nuorimies. Hän oli vihainen siitä että vaimonsa piti hänen sijasta Elviksen kuvaa lompakossa.
Scotty: "Hän kierähti ympäri iskekseen mutta tartuin häneen takaapäin. Siinä oli kaide. Hän otti askeleen sivulle yrittäen kierräyttää minut yli kaiteen. Hän onnistui siinä. Samalla Elvis tuli ja oli tosi nopea liikkeissään. Hän olisi ollut tosi hyvä tappelijana, mutta sellainen pilaa naaman".
Heillä oli lauantaina 15 päivä joulukuuta viimeinen keikka Louisiana Hayride Showssa. Presleystä oli tullut niin suosittu, että Horace Logan ilmoitti kirkuvalle väkijoukolle rauhoittaakseen tätä myöhemmin legendaariseksi tulevan kuulutuksensa: "Elvis has left the building". Koska bändillä oli vähän keikkoja Scotty alkoi velkaantua nopeaan tahtiin.
Scottyn tulot vuonna 1956 olivat: Keikkaliksat Elvikseltä $8194, yhteensä musiikista $9001, kaikki bruttotulot $9167
Vuosi 1957
Tammikuun 4 Elvis kävi armeijan kutsunnoissa ja siihen kuuluvassa lääkärintarkastuksessa. Lääkärintarkastus oli samassa veteraanisairaalassa missä hän oli esiintynyt aivan uransa alussa. Sitten he matkustivat junalla New Yorkiin, jossa oli Macine Elliot teatterissa CBS:n TV-kuvaukset 'Ed Sullivan Showssa kahtena päivänä. Tuossa vaiheessa Elviksen muuvit olivat jo niin arka aihe että kameramies rajasi alavartalon pois kuvatessaan esitystä.
Heidän palattuaan Memphisiin Scotty otti yhteyttä CMI:lle Chicagossa ja teki sopi järjestelyistä vaihtaa Gibson L5:n blondiin Gibsonin lippulaiva-malliin Super 400. Kitara ja laukku lähetettiin O.K. Houck Piano Co:n Memphisissä ja myytiin $734 (kitara $675 ja laukku $60).
Gibson Super 400 blondi.
Viikon päästä Elvis terveystarkastuksen sai tulokset. Hänen kuntoisuusluokka oli 1A.
Tammikuun puolessa välissä he palasivat Hollywoodiin RCA:n äänityksiin Radio Recordsin studiolle. He tallensivat Sholesille 1. nousevan singlen "All Shook Up" ja "Teddy Bear" sekä lisämaterialia tulevalle levylle.
Elviksen seuraavaan elokuvaan "Loving You" oli palkattu mukaan myös Scotty, Bill ja D.J. Kuvausten välillä he olivat studiossa. Hollywoodiin tuli vierailemaan Veron ja Glady Presley sekä Bobbie Moore joka halusi nähdä välähdyksen filmiglamourista. Elviksen pyysi Scottyä käyttämään vieraita Burbankissa uudella Cadillacillaan Tennessee Ernie Fordin esityksessä sekä bäkkärillä.
Maaliskuussa he soittivat 4 keikkaa. "All Shook Up" oli ollut listalla 8 viikkoa putkeen nro yksi. Maaliskuun 13 päivä he jatkoivat uuden elokuvan "Jaihouse Rock" kuvauksia sekä RCA-äänityksiä Hollywoodissa ja tuolloin Scotty huomasi ensimmäisen kerran ettei Elvis ollut musiikissa mukana täydestä sydämestään. Saadakseen sopivan flown-mielentilan hän saattoi studiossa uppoutua tunneiksi laulamaan Jordainersien kanssa ennen kuin pääsivät kiinni varsinaiseen työhön.
Maaliskuun 19 päivä Elvis osti Gracelandin 102 500 dollarilla. Scotty ja Bobbie asuivat 1716 Tutwilerissä Bobbien kolmen sisaren kanssa.
Huhtikuun alussa he soittivat Phidadelphian urheiluareenalla. Elvis oli palkannut mukaansa viisi henkivartijaa (samalla tavalla $100 viikkopalkalla kuin bändin jäsenet) ja tuosta alkaen häntä seurasi tämä "Memphisin mafiaksi"-nimitetty ryhmä. He esiintyivät myös Kanadassa. Rajasopimuksen mukaan rajan pääsi ylittämään ilman passia ja se sopi Parkerille. Nämä olivat Elviksen ainoat ulkomaan keikat.
Ensimmäisellä keikalla Spokanessa oli 12500 kirkuvaa teiniä ja 100 poliisia. Toisella keikalla oli 26500 kirkuvaa fania ja tämä oli isoin yleisö mitä heillä oli tähän mennessä ollut. Esityksen päätyttyä Elvis oli häipynyt jo ennen kuin pöly ehti laskeutua. Keikkoja huhtikuussa oli yhteensä 4 kappaletta.
Keskiviikkona 8. toukokuuta olleet levytys-sessioissa he äänittivät "(You Are Square) Baby I Don't Care". Bill soitti muutama vuosi aiemmin myyntiin tullutta ensimmäistä Fender-lankkubassoaan.
Myöhäisempinä vuosina legendaksi kavaneen sepitteen mukaan Bill ei saanut soitettua bassolinjaa ja heitti bassokitaran lattialle kävellen ulos. Sitten Elvis otti sen ja soitti osan itse. Tämäkin on osa Blue Moon Boyseihin kohdistunutta (Parkerista lähtenyttä) maineen pilauskanpanjaa. Todellisuudessa pystybasson viritys poikkeaa lankkubassossa täysin ja kaikki, jotka ovat kokeilleet soittaa samaa biisiä näillä soittimella tietävät että niissä täytyy käyttää täysin eri otteita. Bill vain sanoi tuolloin"nyt ei lähde" ja laittoi bassokitaran telineeseen.
Radio Recordsin studiolla Hollywoodissa.
Buddy Hollyn sopimuksen päätyttyä Decca recordsille hänelle julkaistiin 27. toukokuuta 1957 "That'll Be the Day" jonka myötä Buddyn ja Cricetsien ura lähti valtavaan nousuun.
Elokuussa oli 2 keikkaa. Syyskuun 3 keikan jälkeen he jatkoivat Hollywoodin. Sholes vaati taas uutta singleä. mutta eritysesti häntä kiinnosti aloittaa joululevyn työstäminen. Scotty ja Bill olivat innoissaan Elviksen esitettyä instrumentaali-levyä, jossa hän soittaisi pianot.
Chryslersiltä myös ehdotettiin endocementtiä, jolloin bändin pojat olisivat saaneet uudet autot ja Elvis olisi ainoastaan sanonut "Minun bändin jäsenet ajaa Chryslersillä". Suunnitelmat kuitenkin kuihtuivat kokoon kun Parkerin ampui ne alas "Ei käy". Bill oli tästä erityisen raivoissaan. Näiden viikkojen aikana elokuva "Jailhouse Rock" oli ensiesityksessä sekä RCA julkaisi helmikuussa äänitetyn "I Beg of You".
Heidän palattua Memphisiin Bill ja Scotty päättivät että näin ei voida jatkaa. He kirjoittivat Elvikselle kirjeen. Elvis sai kirjeen syyskuun 7 päivä ja järkyttyi sen saatuaan. Hän esitteli kirjettä kaikille. Syyskuun 11 päivä hänen palattuaan Memphisiin juttu oli paikallisissa uutisissa. Bill Black sanoi The Commercial Appealin etusivulla "I'm still living day to day". Scotty sanoi jutussa Elviksen luvanneen enemmän mutta mitään ei ole tapahtunut. Bill sanoi aloittaneensa työtAce Appliance Co:ssa.
Elvis vastasi muutaman päivän päästä Press Scimitarissa "Scotty, toivotan sinulle hyvää matkaa". 18 päivä syyskuuta Scotty sai Vernonilta postissa lopputilin. Parker oli päässyt tavoitteeseensa.
Eräänä vapaapäivänä Elvis ajoi uudella moottoripyörällää Sunin studion ohi ja pysähtyi kadun laitaan. Sam ja Marion eivät nähneet riitelyltään paikalle tullutta tähteä. Elvis ihmetteli mikä kaikille on tullut.
Työttömäksi jäätyään Scotty ei hukannut aikaa vaan buukkasi itsensä ja Billin samantien 16 päivän kiertueelle. He saivat tuplasti paremman korvauksen kuin Elviksen keikoilta sekä lisäetuna hotellimajoitus.
Elvis palkkasi seuraavalle Tupelon keikalleen Nashvillen sessiomuusikot Hank Garlandin, (myös yksi Scottyn esikuvista) kitaraan ja Chuck Wigintonin bassoon. Chuck oli Scottyn ja D.J, hyvä ystävä. Keikan jälkeen Elvis sanoi ettei tämä ollut samanlaista kuin Scottyn ja Billin kanssa.
Tom Diskin soitti Scottylle joka oli buukkaamallaan kiertueella. Lokakuussa olisi 3 keikkaa 26 ja 29 päivän välillä. Elvis on valmis maksamaan $1000 tai $250 /esitys. Scotty ja Bill hyväksyivät tarjouksen. Keikalla 9000 ja toisena iltana 10000 kirkuvan fanin edessä kaikki kävi kuin ennenkin ja kuin heillä ei olisi koskaan ollutkaan mitään.
Marraskuu keikkoja oli 2 kappaletta joista toinen Honolulussa palkatta. Jordainers oli täällä mukana. Bill soitti keikan Fenderin Precicion bassolla ja tämä oli The Blue Moon Boysien viimeinen keikka yhdessä.
Scottyn tulot vuonna 1957 olivat: Keikkaliksat Elvikseltä $6657, yhteensä musiikista $10252, kaikki bruttotulot $10252
Vuosi 1958
Tammikuun 10 päivä Scotty ja bändi kirjautuivat Hollywoodiin Knickerbocker-hotelliin. He tallensivat Radio Recordsin studiolla Jerry Lieberin ja Mike Stollerin biisit seuraavaan elokuvaan. Biisejä oli "King Creole", "Crawfish" ja "Trouble". Elvis sen enempää kuin Scottykään ei pitäneet Paramountin sessiomuusikoilla teettämistä ison kokoonpanon Dixieland fiiliksen sovituksista ja äänityskultuurista: "Ok, pyörii otto numero x". Kaksi minuttia juttelua jokaista ottoa ennen. Scotty, Bill ja D.J. soittivat elokuvassa. Elvis näytteli elokuvassa soolon, jonka oikeasti soitti Scotty.
Scotty pitää "King Creole"-sooloa parhaimmin onnistuneena hatun-nostona (olemassa myös mainio otto nro 8) Rock Around The Clock-soololle, jonka soitti Danny Cedrone. Hitti-biisi toimi innoittajana Blue Moon Boysille ensimmäisen That's All Right -sinkun aikaan!
Elvis, Scotty, Bill ja D.J. tallensivat tammikuun sessiossa myös biisit, joka julkaistiin myöhemmin samana vuonna. "Wear My Ring Around Your Neck", joka nousi sijalle nro 2. toukokuussa ja "Hard Headed Woman" nousi nro 1 heinäkuussa. Sunnuntaina 1. helmikuuta 1958, he soittivat "My Wish Came True", "Doncha, think It's Time","Your Cheatin 'Heart". Nämä olivat Elvis & The Blue Moon Boys kokoonpanon viimeiset yhdessä tehdyt tallenteet.
The Blue Moon Boys-jäsenet bändin jälkeen
Maaliskuussa viikko ennen lähtöä Elvis vastasi kaikille kysymykseen mitäs bändi hänen poissaollessaan, heidän on helpoin antaa mennä. Scottylle ja Billille hän sanoi "So long, nähdään kun palaan". 24 päivä Elvis lähti ilmoittautumaan palvelukseen ja hän nousi junaan. Hänen kova klpailija Jerry Lee Lewis nousi listalla 20 joukkoon kappaleellaan "Breathless".
Heinäkuussa Elvis lomilla käydessään kävi Nashvillessä äänityssessioissa Hank Garland kitarassa Bob Moore bassossa ja D.J. rummut (ei päärumpali). Sessioissa he äänittivät "I Got Stung" ja "A Fool Such As I".
Bill jouduttuaan työttömäksi alkoi viettää aikaansa Hi Records levymerkin Royal Recording-studiolla. Hänen bändin Bill Black Combon single "Smokie (osa 1 & 2)" nousi listalla 20 joukkoon. Bändi levytti pelkkiä instrumentaaleja mutta heidän tanssittava Honky Tonk Boogie-groove osui jive-yleisön makuun.
Scotty aloitti yhteistyön Roland "Slim" Wallacen kanssa Fernwood-nimisessä autotallistudiossa. Kalustoa oli alkuun vain pari - kolme mikkiä sekä pieni mononauhuri. Rahaa tämä ei juurikaan tuottanut mutta piti liikkeellä. Scottyn ensimmäinen tuotanto äänitettiin Hi Recordin studiolla. Thomas Waynen lisäksi taustoja lauloi hänen vaimonsa kahden lukio-kaverinsa kanssa. Session ainot muusikot olivat Scotty ja Bill.
Elokuussa Elvis kävi lomilla kotonaan ja palasi palvelukseen Fort Hoodiin. Seuraavanä päivänä hänen äitinsä Gladys Presley joutui sairaalaan hepatiitin takia ja Elvis lensi takaisin pikalomalle. Gladys kuoli 14. elokuuta sydämen vajaatoiminnon vuoksi 46-vuotiaana.
Lokakuussa Elvis siirtyi kuudentoista kuukauden komennukselle Fieldbergiin Saksaan kuljettamaan Jeeppiä. Marraskuussa hän tapasi armeijan juhlissa ilmavoimien kapteenin 14-vuotiaan tytön Pricilla Beaulieun alken tapailla tätä ja joitain nuorempiakin saksalaistyttöjä isälleen ja mummolleen vuokraamassaan talossa.
Scottyn tulot vuonna 1958 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $0, yhteensä musiikista $2322, kaikki bruttotulot $2322
Vuosi 1959
Scottyn Fernwoodilla edellisen vuonna tuottaman sinkun B-puolen "Tragedy" nousi hitiksi ja nousi valtakunnan listalla sijalle 8. Tätä paremmin Memphisin levytyksistä oli tähän mennessä menestyneet ainoastaan Sunin julkaisemat Jerry Lee Lewiksen "Great Balls of Fire" ja "Whole Lot of Shaking' Going On" sekä Carl Perkinsin "Blue Suede Shoes". Uudelle kuulostava (vaikkakin vanhoja ideoita hyödyntävä) Bill Blackin Combo sai nostetta. Samin yhtiö oli ollut tähän asti viimeiset kaksi vuotta koko ajan top 20:ssä mutta nyt ajat olivat muuttuneet.
Jerry Lee Lewis sotki henkilökohtaisen elämänsä, Carl Perkins oli mennyt muodista ja Johnny Cash vaihtoi toiseen yhtiöön. 3 päivä helmikuuta 1959 kello 12.55 jälkeen uutisoitiin järkyttävä uutinen "päivä jolloin musiikki kuoli" kun Buddy Holly, Ritchie Valens, "The Big Bopper" sekä JP Richardson kuolivat pienkoneen törmätessä maahan viiden lähellä Mason Cityä, Iowan lentokentältä luoteeseen pian lentoonlähdön jälkeen.
Scotty ohjasi suuren osan hitistä saamistaan tuloista Fernwood-studion kehittämiseen ja kirjasi tämän lisäksi paremman palkan kuin koskaan tähän mennessä:
Keikkaliksat Elvikseltä $0, yhteensä musiikista $13548, kaikki bruttotulot $13548
Vuosi 1960
Vuonna 1960 26. päivä maaliskuuta Scotty osallistui Elviksen TV-ääniraidan nauhoituksiin ABC:n "Frank Sinatra-Timex Show" Fontainebleau -hotellilla, Miami, FL. Bill Blackin Combo oli nousussa, joten hän kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta. Hänen bändinsä levytti myös "Don't Be Cruel" biisin, joka sai hyvän vastaanoton.
Kesäkuussa Scotty aloitti työt Sam C Phillipsin yhtiössä ja hän lopetti Fernwoodin. Mooresta tuli uuden juuri valmistuneen studion päällikkö. Se sijaitsi osoitteessa 639 Madison. Asiasta oli paikallislehdessä Press-Scimitarissa uutinen.
Pian Scottylle soitettiin ja myös hän sai kuulla uutisen. Vanha ystävä Frakie soitti että heidän tavattuaan etelä-Memphisissä vuonna 1953 tapaamista seurasi Vicki-tyttö, joka oli nyt kuusivuotias. Marraskuun 25 päivä Scotty ja Bobbie saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa Andrean.
Scotty kysyi Samilta voisiko hänkin levyttää jotain instrumentaaleja. Sam vastasi että "katsotaan". Kului viikkoja ja kuukausia mutta mitään ei kuulunut. Scotty toimi aktiiviesti muusikkojen liiton uudistamiseksi. "Sinne ei haluttu mustia eikä Hillbillyjä"
Vuosi 1961
Scottyllä oli keikat Elviksen kanssa 25. helmikuuta Memphis, TN Ellis Auditorium (1 matinea ja 1 ilta) ja 25. maaliskuuta Honolulu, HI Pearl Harbor Bloch Arenalla. Maaliskuussa Scotty ja D.J. oli palkattu Elviksen elokuvaan "G.I. Blues". He tallensivat Nashvillessä RCA:lle biisit "It's Now Or Never" ja Are You Lonesome Tonight", jotka nousivat hiteiksi.
Sam avasi uuden studion Nashvilleen Cumberland Lodge rakennukseen ja Scottyn tehtäviin tuli valvoa molempien toimintaa. 25. maaliskuuta Honolulussa, HI Pearl Harbor Bloch Arenalla oli Elviksen ja Scottyn viimeinen live-keikka yli seitsemään vuoteen. D.J. muutti Nashvilleen missä työllisti itsensä tästä lähtien sessio- sekä keikkamuusikkona.
Lokakuun 3 päivä kuultiin järkyttäviä uutisia Englannista, jossa kiertueella ollut ja nopeasti sosituksi tullut rock and roll muusikko Eddie Cohchranin kuultiin kuolleen liikenneonnettomuudessa.
Vuosi 1963
Scottyn isä kuoli leukemiaan ja Scotty vaihtoi Endocement-kitaransa Gibson yhtiön Super 400 sunburst-malliin. Siinä oli Florentine cutaways (terävä sarvi) kuten Blue Moon Boysien alkuaikoina olleessa ES 295:ssä. Super 400 on kokonaan veistetty toisin kuin ES295 runko on muotoon prässättyä vaneria.
Gibson Super 400 Sunburst
Scotty osti Bobbien kanssa omakotitalon Raleghin lähiöstä mutta uusi koti ei ollut onnellinen, he vain riitelivät. Sam ei ilmaissut mitään kiinnostusta Scottyn levyttämiseen. Hänen uusi Sun-kiinnitys Roy Orbison sentään pääsi listoille Nahvillen studiolla äänitetyllä "Mean Woman Blues"-biisillään.
Scotty vietti aikaa enemmän ja enemmän Nashvillen studiolla. Siellä hän tuli hyvin juttuun äänitarkkailijana studio-kaupan mukana tulleen Billy Sherrillin kanssa. Billy arvosti suuresti Scottyn ansioita musiikki-tyylin uranuurtajana ja ehdotti levyä.
Vuosi 1964
Billyn aloitteesta Scotty rohkastui hankkeeseen tehdä kokonainen instrumentaali-levy. Äänitykset olivat helmi-maaliskuun taitteessa. Scotty maksoi studioajasta. Billy halusi tuottajana nimetä levyn "The Guitar That Changed The World".
Kun Scotty palasi Memphisiin hän kertoi innoissaan Samille, mutta tämä vain nyökkäsi ja mutisi jotain. Muutaman päivän päästä Scotty sai kirjeen jossa: "Luulen, että kaikissa olosuhteissa, sekä sinulle että minulle olisi paras palvelus alkaessasi etsiä uutta paikkaa".
Kirjeestä kävi ilmi että (Nashvillen) toiminta ei ollut kannattavaa ja Scottyn työsuhteen päättäminen kuului yhtenä osana kannattavuuden parantamistoimiin. Sam myi studion. Billy siirtyi Epic Recordsille tuottajaksi. Muutaman vuoden päästä hänen ura lähti nousuun kiinnittettyään artistiksi Tammy Wynetten.
Työttömäksi jouduttuaan Scotty ja Bobbie laittoivat myyntiin puoli vuotta aiemmin ostamansa talon jossa he eivät koskaan viihtyneet. He erosivat, Bobbie jäi kolme-vuotiaan Andean kanssa Memphisiin ja Scotty muutti Nashvilleen. Scotty pääsi Columbia Recordsin äänittäjä Mort Thomassonin suositeltua häntä Bill Connerille äänittäjäksi Music City Recordsille, joka sijaitsi 19 kadulla Music Row-korttelissa ja oli ollut entisen omistajan aikaan Roi Studiot. Mort oli äänittänyt takavuosina legendaarisen Be-Bop-A-Lula biisin. Scotty hommasi kämpän Bellevuen-lähiöstä Nashvillestä ja liittyi osakkaaksi Music City Recordsiin.
Vuosi 1965
Bill Blackin Combo oli menestynyt jo kolmen vuoden ajan. Bill oli tuolloin 39-vuoden ikäinen. Hän alkoi valittaa yhä useammin päänsärkyä. Huhtikuussa Evelyn toimitti hänet lääkäriin. Billiltä löydettiin aivoista kasvain ja hänet leikattiin. Billillä ja Evelynillä oli kolma lasta. Teini-ikäiset Nancy ja Louis sekä vähän yli vuoden vanha Ann. Muutaman viikon päästä hän pääsi kotiin mutta oli muuttunut mies. Hänestä oli tullut arvaamaton ja kerrankin yöllä karksi kadulle, josta tavoitettiin yövaatteissaan etsimässä vuosia sitten kuollutta isäänsä.
Kun Elvis kuuli sairastumisesta hän meni käymään Billin kotona. Scotty ja D.J. kävivät myös. Bill joutui uudestaan sairaalaan. Hän hymyili Evelynille ja piti tätä kädestä. Bill vaipui koomaan. Kahdeksan päivää myöhemmin Bill kuoli.
Hautajaisiin tulivat Scotty, Bobbie, D.J sekä vaimonsa Barbara. Elvis ja Picella kävivät hautajaisten jälkeen. Vuonna 1966 Bobbie muutti Andrean kanssa Nashvilleen Scottyn luo, mutta palasivat takaisin Memphisiin jo vuoden päästä. Elvis meni naimisiin Pricillan kanssa huhtikuun 1 päivä vuonna 1967 ja vuoden päästä heille syntyi Lisa Marie.
Vuosi 1968
Keväällä 37-vuotias Scotty alkoi tapailla 25-vuotiasta kampaajaa Emily Hastingsia. Emily oli myös Memphisistä ja muisti kuivapesulan, jossa hän oli nuorena koulutyttönä kuunnellut Scottyn soittoa. Kolme kuukautta myöhemmin Scottyllä soi puhelin.
Soittaja oli Elvis ja hän kysyi voisiko tämä tulla lavalle hänen kanssa. Scotty sanoi kyllä. Moore ei ollut esiintynyt livenä yli seitsämään vuoteen. Scotty ja Emily saapuivat pari päivää ennen keikkaa. Heillä oli yhteinen päivällinen D.J.:n, Barbaran ja Elviksen seurueen kanssa. Kesken kaiken Elvis pyysi Scottyn ja D.J.:n sivuhuoneeseen jossa kysyi olisivatko nämä valmiita Euroopan kiertueelle? He vastasivat kyllä. Parin päivän päästä27 päivä kesäkuuta äänitettiin Elviksen comeback Burbank Kalifornian NBC Color City Studio 4 (18 ja 20).
Elviksen kitara oli Gibson blondi J200. Scottyn Super 400 näytti kameran valoissa paremmalle, se oli isompi ja parempi soundinen kuin Elviksen Gibson. Kolmen biisin jälkeen Elvis haluasi vaihtaa kitaroita. Fontana muisteli myöhemmin: "joten hän meni ja tarttui Scottyn kitaraan".
D.J. oli kauhuissaan mitä tapahtuu. Hän tiesi miten erityisen tärkeä kitara oli Scottylle eikä pitänyt edes siitä jos toiset koskivat soittimeen. Scottystä ei näkynyt ulospäin mitään. Hän jatkoi Elviksen kitaralla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ottamalla Scottyn kitaran keskellä lavaa Elvis testasi heidän ystävyyttään.
Tämä oli viimeinen kerta kun Scotty ja Elvis näkivät toisiaan koskaan. Scotty ja Emily, jotka joutuivat siirtämään hääpäiväänsä konsertin takia menivät vihille 28 päivä elokuuta. He ostivat pienen kodikkaan ja maanläheisen piparkakkutalon yhdeltä korkeimmista Nahvillen kukkuloista ja Scotty painoi 14-16 tuntista päivää studiolla vuositulojen ollessa $12000. Elviksen Euroopan kiertueen tuloista olisi olltu apua menojen rahoittamiseen.
Tapahtumia 68-Comebackin jälkeen
Seuraavana vuonna 1969 Elvis äänitti levyä Memphisissä The 827 Thomas Street Bandin kanssa tuottajana Chips Moman. Samantien Elvis alkoi suunnitella suurempaa suurempaa showta Los Angelsiin. Scotty, D.J. ja Jordainers oli kutsuttu paikalle mutta kokoontuminen heidän saavuttuaan paikalle peruutettiin.
Aikaa ja tuloja uhranneet muusikot pitivät palaverin ja päättivät että tämä sai olla tässä. Scotty: "Vegasin juttu oli viimeinen puhallus". Hän lopetti live-esiintymiset (seuraavaksi 24) vuodeksi keskittyen samalla insentiteetillä äänittämiseen mitä aiemmin soittamiseen.
Scottylle maistui koko ajan paremmin Johnny Walker (Punainen). 19 päivä heinäkuuta vuonna 1973 Robbie Dawsonille syntyi Tasha-tyttö ja isä oli Scotty. Robbie ja Tasha muuttivat Mississippiin. Emily ei tiennyt asiasta mitään. Elviksen vuotta aiemmin alkanut asumusero Pricellasta johti avioeroon lokakuussa vuonna 1973.
Näihin aikoihin Scotty tuli eräänä yönä pikkutunneilla kotiin. Kun hän ei löytänyt avainta tyhjänä olleen kotiinsa, hän särki oven lekalla ja meni yläkertaan nukkumaan. Tämä oli viimeinen niitti Emilylle, hän erosi Scottystä "Juominen tappaa ystävyyden eikä tähän ole sen enempää lisättävää". Moore myi osuutensa Music City Recordsista ja ryhtyi työskentelemään Freelancena.
Moore teki töitä esimerkiksi Monument Studioille. Siellä työskenteli Gail Pollock josta tyli työtoveri. Hän ei tienny mitään Scottyn muusikko-taustasta kunnes kuuli asiasta muilta myöhemmin. Erottuaan Emilystä Scotty tapaili vuonna 1975 Mary Ann Coscarellia joka oli opettaja. Tuolloin kuoli Scottyn äiti.
Carl Perkins sai suostuteltua Scottyn studioon "EP Express/Big Bad Blues" äänityksiin. Vuonna 1976 hänestä tuli yrittäjä ostettuaan Monument Studion. Hän nimesi yrityksen uudestaan Independent Producters Co:ksi (IPC). Yritys valmisti kasettikopioita. Toimitusjohtaja Scotty itse jatkoi samalla freelancena.
Vuonna 1977 Elokuun 16 Scotty sai puhelun Emilyltä, hän kertoi Elviksen kuolemasta. Scotty järkyttyi uutisesta ja tämän jälkeen tulleisiin haastattelupyyntöihin hän vastasi ettei hänellä ole mitään kerrottavaa "Elvis on kuollut". Scotty oli noihin aikoihin usean vuoden ajan äänittäjänä Hugh Hickersonin Opryland Productionsin televisio-showssa. Muita olivat esimerkiksi "Nashville on the road".
Vuonna 1987 Scotty osti Allan Carteeltä $1500 blondin Gibson Super 400 kitaran sijoitusmielessä. Se oli samanlaisen mitä hänellä oli ollut takavuosina. Uuden vastaavan hinta oli tuolloin $5000.
Eräänä päivänä Chet Atkins toi Mark Knoflerin vierailemaan Scottyn luona. Toimistossa oli vanha RCA 77DX mikki paperinpainona. Chet kysyi "toimiiko se?". Scotty vastasi "luultavasti siinä on jokin johto irti". Scotty antoi mikin Chetille.
Joidenkin viikojen kuluttua Chet ilmestyi toimistolle ja antoi Scottylle vastalahjaksi uuden Gibson Chet Atkinson "Country Gentleman"-kitaran prototyypin. Soitin oli varusteltu nimenomaan Scottyn tapaan ilman Bigsbyä. Tästä eteenpäin kitara oli Scottyn ykkössoitin.
Scottyn Gibson Chet Atkins Country Gentleman. huomaa kielten vaimennin tallan takana sekä Scottyn käyttämä peukaloplektra.
1989 Carl Perkins kysyi Scottyä äänityksiin. Perkinsillä oli todettu kurkkusyöpä ja hän ei pystyisi laulamaan välttämättä kovin pitkään. Scotty epäili osaisiko hän edes pidellä kitaraa oikein käsissään kun oli mennyt 24 vuotta viime keikasta. Carl sanoi "se on kuin pyörällä ajo, et unohda sitä koskaan". Vuonna 1992 Carlilla oli hyvä vaihe menossa ja he päättivät kokoontua äänityksiin vanhaan Sunin studioon. He äänittivät "706 ReUnion: A Sentimental Journey".
Scottyn ollessa tuolloin 61-ikäinen pari viikkoa äänitysten jälkeen hänen firmansa joutui konkurssiin. Moore vei laitteet pitkien puiden katveessa sijaitsevaan kotiinsa ruralissa Nahvillessä. Moore rakensi studion alakerran keittiöön.
Moorelle tehtiin kolmenkertainen sydämen ohitusleikkaus jota seurasi anemia, munuaisten vajaatoiminta ja vasemman korvan kuulon menetys. Tämän jälkeen hän esiintyi lukuisien muusikoiden kanssa kuten esimerkiksi Jordainers, D.J., Ronnie McDowell, James Burton, Stray Cats, Paul McCartney, Jerry Reed, Bonnie Rait. Alvin Lee, Eric Clapton ja Keith Richards. Hän kävi D.J.:n kanssa kiertueella Euroopassa: Englanti, Ranska, Belgia, Hollanti, Suomi, Tanska, Ruotsi, Sveitsi ja Saksa.
1996 alkuvuodesta Scotty kutsuttiin nuoruuden esikuvansa Les Paulin 81-vuotis syntymäpäiväjuhliin New Yorkiin. Les esiintyi Irdium Jazz-klubilla Eteläisellä 63 kadulla, hän pyysi Scottyn lavalle parin biisin ajaksi. Scotty ja D.J. vierailivat Suomessa uudestaan vuonna 1999.
Vuonna 2003 Scottyltä leikattiin aivokasvain. Seuraavana vuonna hän oli taas kiertueella Euroopassa. Ystävyys Gail Pollockin kanssa jatkui loppuun asti. Gail kuoli Marraskuun 15 päivä vuonna 2015 ja 28 päivä kesäkuuta 2016 Scotty. Kaden vuoden päästä kuoli D.J. Fontana ja ympyrä oli sulkeutunut.