1893-1895 Köyhyyttä ja seurakunnan jakosuunnitelmia Nilsiässä

  

Vuoden 1893 Savo-Karjalan tammikuun numerossa 4 kerrotaan seuraavaa: 



Hätäapujauhoja on Nilsiään keskustoimikunnan huolenpiteistä saapunut tämän vuoden alusta jaettavaksi sata säkkiä. Nämät jauhot ovat jaetut paikallishätäaputoimikunnan kautta asianomaisesta käskystä kunnan pohjoisiin 14 kinkeriin, joissa nälänhätä alkaa olla suuri. Nämä kinkerikunnat olivat jaetut tämän avun saannin suhteen siten että 1:sen luokan 6 kinkeriä on saanut 9 säkkiä, 2:sen luokan 6 kinkeriä 6 säkkiä ja 3:nen luokan 2 kinkeriä 5 säkkiä. Myös on Nilsiään saapunut Rouvasväenyhttöltä Kuopiosta 1


säkki vaatteita, jonka sisältö myös on jaettu suurimpiin kinkereihin alastomuuden verhoksi.

Samassa lehdessä kerrotaan emäpitäjä Nilsiän ja siihen kuuluneen Juan tehdasseurakunnan tilastoja:

Ju'an tehdas-seurakunnassa on viime kuluneella vuodella tapahtunut seuraavat muutokset: syntynyt: mp (miespuolista) 9, wp (waimopuolista) 13, yhteensä 22, joista ei yhtään lehtolasta. Kuollut  mp. 7 wp. 5 yhteensä 12; syntyneitä siis 10 enemmän kuin kuolleita. Seurakuntaan muuttanut mp. 13 wp. 19 yhteensä 32. Seurakunnasta muuttasnut mp. 10, wp. 13 yhteensä 23. Seurakuntaan muuttaneita 9 henkeä enemmän kuin seurakunnasta muuttaneita. Seurakunnan henkiluku on nykyään 652 henkeä, joista 303 mp. ja 349 wp., jota paitsi seurakuntaan kuuluu joukko Nilsiän emäseurakunnassa kirjoilla olevia työmiesperheitä - Kreikkalais-katoliseen uskontoon kuuluvia asuu täällä alun toistakymmentä henkeä.
Nilsiässä vuonna 1892 Syntyneitä: 263 mp., 253 wp., joista äpärälapsia 18 mp. ja 25 wp., siis joka kahdestoista syntyneistä; kuolleita: 167 mp., 164 wp; avioliittoja purkaantunut 48 miehen ja 37 vaimon kuoleman kautta; seurakuntaan muuttaneita 71 mp. ja 35 wp sekä poismuuttaneita 86 mp., 101 wp.; seurakunnan väkiluku oli lisääntynyt 81 mp. ja 85 wp. eli yhteensä 166 hengellä. Avioliittoon vihittyjä: 70 pariskuntaa eli noin puolta vähemmän kuin viime vuonna. Nilsiän koko väkiluku on yli 17000 henkeä.

Kahden vuoden päästä 1895 saman lehden numerossa 9 kerrotaan päätetystä seurakuntajaosta:

Nilsiän pitäjän jakoasia. Kirkkokokouksessa kuluvan tammikuun 12 päivänä päätti Nilsiän seurakunta, että sanottu avara ja väkirikas pitäjä on jaettava kolmeen kirkkoherrakuntaan. Tulevien seurakuntien rajat määrättiin seuraavaisesti:
Wanhan eli keskus Nilsiän muodostavat seuraavat kylät: Haluna, Hipanlahti n:o 1 puolet 2:sta sekä n:o 4, Jumis n:o 3,4,5 sekä osa n:o 10 Kaaraslahti, Koivumäki, Konttimäki, Kuuslahti, Lukkarila, Lukkarilansaari, Niinimäki, Nilsiä, Onkivesi, Pajujärvi, Palois 9,10,11 ja 12 Pieksä n:rot 1,2,3, Heikki Heikkisen tila n:rot 4,5,6,7,11 Heikki Savolaisen tila 12 ja 13, Reittio, Ruokonen, Sänkimäki, Sydänmaa n:rot 1,2,3 (paisti Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tila n:rot 4,5,6,8 ja 9), Urimolahti, Vuotjärvi paitsi n:rot 8 ja 9 eli noin 37 manttaalia joissa on noin 9000 asukasta
Pohjoisseurakuntaan, jonka kirkko määrättiin rakennettavaksi Kangaslahden kylään, tulisi kuulumaan Jumis n:rot 1,2,6,7,8,9 ja 10 Samuli Rönkön perillisten tila sekä 11, Keyritty, Korpijärvi, Kärsämäki, Palois n:rot 1,2,3,4,5,6,7 ja 8, Palonurmi, Siikajärvi, Suojärvi, Syvärilä sekä Vuotjärvi n:rot 8 ja 9 jossa on noin 19 manttaalia ja noin 4500 asukasta.

Eteläseurakuntaan, jonka kirkko on sijoitettava Muuruveden kylään kansakoulun tienoille, määrättiin: Akonpohja, Akonvesi, Hipanlahti n:o 2:sta puolet ja n:o 3, Murtolahti, Muuruvesi, Pelonniemi, Pieksä n:o 3 Lassi Heikkisen tila, 8,9,10 Pekka Heikkisen tila 14 ja 15 Sydänmaa n:o 3 Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tilat sekä n:o 7, Vehkalahti, Vehkasaari ja Västinniemi. Näissä kylissä on asukkaita noin 4700 henkeä ja 18 manttaalia.
Wanhaan eli keskus Nilsiään esiteltiin Lapinlahden pitäjästä Alapitkän ja Aittajärven kylien alueista ne n:rot jotka ovat Nilsiän rajojen sisäpuolella.
Etelä eli Muuruveden pitäjääsen ehdotettiin Kuopion pitäjästä Pelonniemen, Ryönän ja Kotasalmen kylien alueista ne osat, jotka ovat Nilsiän pitäjän rajojen sisäpuolella sekä Lohilahden Honkatalo ja Rissalanrannan kalliotalo.
Kokouksessa esiintyi tuomiokapitulin määräämänä puheenjohtajana pastori J. Holström Ju'antehtaalta sekä läänin kuvernöörin asiamiehenä Nilsiän piirin ruununnimismies, kuvernementin sihteeri  J.V. Walldén.

1904 - Kolme kirkkoa Nilsiään, kirjoittanut Josef Stenbäck

Etsiessäni tietoja kirkosta johon alkuperäisen puusisustuksen urakoi isoukkini veli, puuseppämestari Paavo Pentikäinen. Bongasin tämän seuraavan artikkelin. Tässä yli sata vuotta sitten julkaistussa, eli 2.7.1904 Mikkelin Sanomien lauantain numerossa 72 sivulla kolme lainataan arkkitehti Josef Stenbäckin Zenifer lehteen kirjoittamaa artikkelia:

 

Kolme kirkkoa Nilsiään

"Zenifern" lehdessä kirjoittaa arkkitehti J. Stenbäck:
"Kuopion takana" on  paljonpuhutusta Juantehtaastaan, Helsingiuksen perustamasta veistokoulustaan ja suuresta köyhyydestään tunnettu Nilsiä.

Nilsiän pitäjä on useata ruhtinaskuntaa laveampi. Sen kirkko on tosin "keskellä kylää", mutta jos köyhä salomaan torppari pitäjän pohjoisimmasta kärjestä, mistä se koskettelee Kajaanin kihlakunnan etelärajaa, tahtoo tehdä kirkkomatkan, niin lähtee hän kotoa torstaina, vaeltaa pitkin nevasiltoja ja joutaa vastassa olevien järvien yli koko perjantain ja puolen lauantaita, jolloin hän vihdoin saapuu perille, kirkonkylään missä kauppapuodit, pappilat, nimismies,



 "afronohvit" sekä kaikki muut korkeat herrat ja virkamiehet asuvat. Kun matkamies on toimittanut asiansa näiden luona ja sekä omaan lukuunsa että naapurien ja tuttavien puolesta tehnyt kauppiaissa pikku ostoksensa, ja kun hän pitäjän vanhasta rappeutuneessa puukirkossa on sunnuntaina kuullut saarnaa ja vahvistanut sieluaan, lähtee hän maanantai-aamuna kotimatkalle, polkee soita koko tiistain ja saapuu lopulta kotiin keskiviikkona, mukanaan kotiväelle ja naapureille kirkonkylän tuomisia ja ison maailman kuulumisia - torstaina kenties lähteäkseen uudelle kirkkomatkalle, jos tarvis tulee. Ja pitäjän vastaisesta päästä, missä on kunnollisisa maanteitä ja säännöllinen höyrylaivayhteys läänin pääkaupungin kanssa, on vanhastaan tapana, että palkolliset pidättävät rahapalkan ja parsselien lisäksi itselleen yhden kirkkomatkan vuodessa talon hevosella ja ajopeleillä.








  
Tämän suhdattoman suuren seurakunnan jakaminen oli suotava muistakin syistä kuin kirkkomatkojen hankaluuden vuoksi. Olivathan kaikki kunnalliset ja seurakunnalliset asiat järjestettävät yksinomaan muutamien kirkonkyläläisten huostaan, mutta jakamisen kautta uudet kirkonkylät muodostuvat uusiksi henkisiksi ja taloudellisisksi keskuksiksi.
Ei siis ole Nilsiän suurelle yhteiskunnalle mikään pieni edistysaskel, että se pian jakautuu kolmeksi uudeksi seurakunnaksi - Nilsiäksi, Muuruvedeksi (sisältäen Juantehtaan alueet), ja Varpaisjärveksi - jotapaitsi muutamat tilat tulevat liittymään siihen osaan Kuopion pitäjää, jota vastaisuudessa on kutsuttava Kasurilan (tahi Siilinjärven) seurakunnaksi, ja muutamat kyläkunnat yhtyvät Rautavaaraan. Mutta saattaahan jakaantuminen viipyäkin: se nimittäin riippuu nykyisen kunnioitetun kirkkoherran, rovasti Dahlströmin kuolemasta. Mutta rovasti on sitkeä vanhus ja tulee vielä kauvankin kajahuttelemaan valtavata ään-

tänsä Nilsiän kirkkomäen yli, vaikka on jo 70-vuotias. Mutta jotta kuiteniin kaikki olisi valmista pesäeroa varten, ovat muuruveteläiset ja varpaisjärveläiset kiiruhtaneet rakentamaan kumpikin oman kirkkonsa ja pappilansa. Eivätkä emänilsiäläisetkään ole tahtoneet olla huonommat, vaan ovat hekin teettäneet piirustukset uutta kirkkoa varten ja äskettäin alkaneet sitä rakentaa.
Wanha kysymys: rakennetaanko kirkko puusta vai kivestä? ei merkillistä kyllä tullut köyhästä Nilsiästä puheeksi muualla kuin Varpaisjärvellä, uusien seurakuntien köyhimmästä. Muuruvedellä oli kysymys vain tiilen ja harmaakiven välillä; valituksi tuli v. 1901, minun tarkastettuani olosuhteita, mitä kaunein vaaleanharmaa harmaakivi, jota oli helppo louhia kaikkiin suuntiin. Varpaisjärvellä, seuraavana vuonna, oltiin alussa melkein järkiään puun puolella, vaan siellä käytyäni oltiin yksimielisiä siitä, että kirkko oli sentäänkin kivestä rakennettava.

Seudun kivisuhteita lähemmin tutkittaessa huomattiin kuitenkin monien koeporaustenkin jälkeen vaikeaksi löytää soveliasta kivilajia, kunnes oli tyytyminen noin 5 kilometrin päässä kirkolta olevaan välttävästi käyttökelpoiseen tummaan harmaakiveen.
Sain toimekseni rakentaa molemmat kirkot. Urakkasumma Muuruveden kirkosta, 1200 istumapaikkaa varten, on 106500 mk ja Varpaisjärven kirkosta, noin 900 istumasijaa varten, 89100 mk., mihin urakkaan eivät kuulu kellot, urut ja kynttiläruunut. Kirkot ovat nyt jokseenkin valmiita.
Nilsiän emäseurakunnalle oli vuosia takaperin tehty Kiseleffin arkkitehtuuritoimistossa piirustukset 2500 istumasijan tiilikirkkoa varten. Seurakunnan jakaannuttua useampiin pienempiin ei enää niin suurta kirkkoa tarvittu, eivätkä seurakuntalaiset olleet olleetkaan kiireissään, kun toivottiin vanhan puukirkon kestävän vielä muutamia vuosia. Mutta helluntaina v. 1902

sattui ukkosilma rankkasateineen, ja keskellä saarnan alkoi toinen raskas vesipisara toisensa perästä pärskyä rovastin paljaalle päälaelle ja hänen levitetyille papereilleen. Rovasti kokosi muistiinpanonsa, astui alas saarnastuolista ja pitkitti esitelmäänsä alttarilta. Seurakunta otti tapahtuman taivaanmerkiksi siitä, että oli aika rakentaa uusi kirkko. Minä sain toimittaakseni piirrokset ja sitte rakentaakseni kirkon urakalla rakennusmestari Birlingin kanssa, Kurikasta. Nilsiässä tarjoutui rakennusaine, jota ei ole vielä milloinkaan käytetty Suomessa: melkein puhdas, valkea kvartsiitti-hietakivi. Noin 8 kilometrin päässä kirkolta alkaa nimittäin vuoristo, jonka muodostaa tämä yhtä kaunis kuin kova ja

kestävä kivilaji. Tavattomasta kovuudestaan huolimatta on sitä saatu louhituksi yhteen suuntaan. Permantoja on eräästä saman kivilajin muunnoksesta laitettu naapurikirkkoihin, ohuina levyinä; liuskat ovat hyvin miellyttävän näköisiä. Kulkuneuvojen parannuttua - kun Lastukosken kanava valmistuu - saadaan Tarpisenmäen kiveä vielä nähdä loitommallakin.
Nilsiän kirkkoon tulee 1200 istumapaikkaa. Urakkasumma on 115000 mk.

Nilsiän kunta (1869-2012)

Nilsiän kunnan vaakuna vuodelta 1953.

Kirjoitettu 31.12.2012
Tänään on 143 vuotisen Nilsiän kunnan historian vihon viimeinen päivä. Siksi tämä kirjoitus.

Varhaiskantasuomalaisten asuttaessa Nilsiän seutuja 3000 tuhatta vuotta sitten alue oli vielä riista- ja kalarikasta eränkäynti-tienoota. Tuolta ajalta on nimi Pisa, Bassi eli pësee joka on kantasaamea tarkoittaen 'pyhä'. Niin pyhittivät asukkaat mäen pelkästään shamanistiseen toimintaan. Pisa mainitaan myös Kalevalassa kun nuori Joukahainen rehvastelee tiedoillaan Väinämöiselle:

Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: 
pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla. 
(Kalevala)

Nilsiä nimen syntyhistoriasta ei ole mitään täsmällistä tietoa ja sen puutteessa onkin esitetty mitä mielikuvituksellisimpia arvauksia. Naapurikunnista 1000 eaa. palautuvia nimiä ovat Siilinjärvi joka on tullut Seitajärvestä, Kaavi-nimeä pidetään myös saamelaisperäisenä. Pohjoissaamen gávva, inarinsaamen kaavâ ja koltansaamen kaavv tarkoittavat 'poukamaa' tai 'pientä lahdeketta'. Kuopio on alkuaan Kue'pp, joka on tarkoittanut hiihtotaipaleen osaa (Huurre, Matti; 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, Viides uudistettu painos, Otava, Keuruu 1995 s.188). Todennäköisimmin Nilsiä on niin ikään saamelaisalkuperää.

Paikka on kolmen maisematyypin risteysalueella. Etelästä tultaessa rehevä Savolainen lehtipuuvaltaisuus päättyy ja Pisalta jatkettaessa koilliseen alkaa (Pohjois-) Karjalainen mäkiseutu. Pisalta luoteeseen taas jatkettaessa seudut muutuvat Kainuulaiseksi vaaramaisemaksi. Ollaan lisäksi kasvillisuusvyöhykkeen rajalla.
Vain vähän matkan päässä pohjoiseen on maanselkä, joka jakaa vesistöt valumaan itämereen ja jäämereen.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Novogord ja Ruotsi sopivat rajan, joka Nilsiän seudulla kulki mainittuina läheisellä Karjalankoskella. Tämä oli yli 250 vuoden ajan kahden valtakunnan sekä samalla idän ja lännen rajamaata. Ja mikä uskomattominta rajan vaikutukset näkyvät monissa asioissa vielä tänä päivänä! Musiikissa ollaan slaavilaisen mollin ja länsimaisen duurin rajaseudulla. Tai vaikkapa nykypäivän sydänsairauksien rajalla.

Tällä ei niinkään tehokkaasti valvotun rajan vastapuolilla elivät siis luterilaiset Ruotsalaiset ja ordotoksit Novogotdit. Käytännössä molemmilla puolin Suomea puhuvia Suomalaisia, jotka olivat alistettu joko Ruotsin tai Venäjän alle. Ruotsin kuninkaan edistämän muuttoliikkeen tuodessa lisääntyvässä määrin uudisasukkaita Savoon (ns. Savolaiskiila) vihanpito lisääntyi tällä rajaseudulla vähän kerrassaan idän kanssa.

1400-luvun vaihtuessa Kruunun valloitustyö oli laajennut koilliseen niin että Hämeen linnalääni tuli jo jaettavaksi kolmeen kihlakuntaan. Alaltaan suurin, eli ylinen oli Hollolan kihlakunta. Perustettavan kihlakunnan ensimmäiseksi tuomariksi tuli Hämäläistynyt rälssimies Nils Olofsson Tawast. "Turun maanoikeudessa hän oli 1415 asiantuntijana käsiteltäessä hänen kihlakuntansa kannalta tärkeätä Hämeen ja Savon rajariitaa. Hän oli edellisenä talvena ollut mukana rajankäynnissä, jonka tulokset maanoikeus vahvisti saamatta asiaa silti lopulliseen ratkaisuun.136 Marriagebef 14067 ChildrenElin Nilsdotter (-<1468)". Voisi kuvitella että tuohon aikaan kruunun ulointa kauppa-asemaa koillisessa Kainuun rajalla Venäjää vasten oltaisiin alettu kutsua Nilsiin kauppa-asemaksi. Nilsin veli oli muuten Turun piispa Magnus Olai. 1500-luvulle tultaessa riistakannat olivat ryöstöpyydetyt.

Vihanpito Kruunun ja Venäjän välillä kiihtyi suomalaisten heimojen ollessa osa toimintaa. Huippunsa se saavutti vuonna 1570 kun Iivana Julma aloitti viisikolmatta eli 25-vuotisen Venäjän-sodan, jota myös kutsutaan Rappasota tai pitkäviha nimellä. Se oli sissisotaa, jossa osapuolet vuoron perään polttivat, ryöväsivät ja raiskasivat toistensa kyliä. Vihollisuudet päättyivät aikanaan Täyssinän rauhaan.

Ikivanhasta Savo-Karjala-Kainuulaisten heimojen eränautinta-
rajapisteistä (jotka olivat olleet heille pyhiä, kunnioitettavia paikkoja)
muodosti Kruunu ja Venäjä vuonna 1595 oman rajansa.

Venäjän ja Ruotsin solmiessa Täyssinän rauhan vuonna 1595 Lastukosken koilliset osat luettiin kuuluvaksi osaksi Venäjää ja lounaiset puolestaan Ruotsia. Rajalinja kulki Pisan, Alakeyrityn ja Tiilikan kautta. Tässä siis vahvistettiin käytännössä pitkään ollut heimojen eränautintaalueiden "raja" nyt miehittäjien rajaksi.

Raja oli valtakuntien rajana seuraavan 22 vuoden ajan, mutta jo neljäntoista vuoden päästä alkoi vihollisuudet uudestaan.

Ne kestivät seuraavat 8 vuotta kunnes Stolbovan rauhassa 1617 valtakuntien raja siirtyi Pisalta paljon idemmäksi Kruunun laajetessa kautta aikain suurimmilleen. Karjalainen heimo tuli siinä jaetuksi Kruunun ja Venäjän toimesta seuraavaksi kahdeksi sadaksi vuodeksi. Olojen rauhoituttua Stolbovan rauhan myötä asutustoiminta Nilsiässä viimein pääsi vähän kerrassaan vakiintumaan ja vahvistumaan.

Ote kartasta vuodelta 1666

Vuonna 1775 hetken aikaa (mutta huom! ensimmäisenä) Nilsiä oli nykyisen Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueen käsittäneen Savon ja Karjalan läänin pääkaupunki. Kuningas Kustaa III päätti kuitenkin siirtää residenssin vielä saman vuoden marraskuussa Kuopionniemelle perustettavaan kaupunkiin.

1843 rakennettu puutapuli. Nilsiään perustettiin rukoushuonekunta vuonna 1738,
 joka  muuttui kappeliseurakunnaksi 1769 ja seurakunta oli itsenäinen
 vuodesta 1816-2012 jolloin se sulautui  Järvi-Kuopion seurakuntaan.

Nilsiäby 1748 Pohjois-Savon vesistöt kartasta

Seutukunnan kirkot 1700-luvun kartassa.

Vasemmalla vaimon, oikealla Paavon makuukamari
Aholansaaressa.

Nilsiän Aholansaareeen muutti asumaan 1830 alkaen paikallisesti ja sittemmin myös valtakunnallisesti huomiota herättänyt Lapinlahtelais-lähtöinen herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen (1777-1852) 53 vuoden ikäisenä. 

Herännäisyys oli saanut alkunsa Lapinlahdelta vuonna 1796 Telppäsen niityn ihmeestä. Ihmettä seuranneet "horrostilasaarnat" on myöhemmin yhdistetty torajyvään. Joka tapauksessa körttiläisyyden vaikutus on noista ajoista lähtien ollut huomattavissa Nilsiässä monella tasolla. Körttiläisyyteen on yhdistetty myös ääriajattelua.

Paavon kamari Aholansaaressa.

Autonomian ajoista Suomen itsenäistymisen alkuvuosiin asti Nilsiässä, nykyisen Tahkon alueella vaikutti maakunnallisesti tunnettu rosvopäällikkö Punka-Heikki Kuosmanen (1861-1924) joukkoineen. Joltisenkin samoihin aikoihin perimätiedon mukaan joukkio hevosrosvoja asutti "Nilsiän Nipasenmäkeä". Tämä paikka muuttui myöhemmin ensin osaksi Muuruvettä ja sitten Juankoskea. Tähän levottomaan "villin lännen" aikaan ei syrjäseuduilla virallisen järjestyksen pito ollut kovinkaan vahvaa.

1869 perustetussa Nilsiän emäpitäjässä asui 18000 asukasta. Asukasmäärän alati kasvaessa auttamattomasti jälkeen jääneet kunnallispalvelut sekä pitkät kirkkomatkat edustivat mennyttä aikaa. Paine kirkkojen ja sittemmin kuntien perustamiseen kasvoi. Niinpä kolme vuosikymmentä myöhemmin tästä suurkunnasta erotettiin Varpaisjärvi sekä Muuruvesi johon sisältyi Juankoski.

Ote Savo-Karjala lehdestä 1893

Vuonna 1907 Nilsiästä lohkaistiin merkittäviä alueita Rautavaaralle sekä vielä myöhemmin 1925 perustettavaan Siilinjärven kuntaan. Yksikään noiden vuosikymmenien lohkomisista ei onnistunut kivuitta. Puolin ja toisin kipuilua on nähtävissä jopa vielä nykyaikana!

Ilmoitus 1910 ilmestyneestä Savo lehdestä 

Tämän jälkeen olikin kunnallisrintamalla hiljaisempaa. Vuonna 1967 Kemiran tehtaiden sijoituspaikaksi oli ehdolla Nilsiä. Tehdas sijoittui sitten lopulta Siilinjärven puolelle.

Nilsiässä samaan aikaan aloitettiin käynnistellä laskettelumatkailua, kun huomattin metsäpalon jäljiltä tarkoitukseen hienosti sopiva rinne. Toimintaa kehitettiin paikkakunnan nimistöstä napatulla Nipanen-nimellä. Yhtiön taustalla toimivat tunnetut liikemiehet Jörn Donner, Kalevi Keihänen ja Urpo Lahtinen. Laskettelu ja lomamatkailun alkuvuosikymmenet olivat volyymiltaan vaatimatonta aikaa.

Vuosina 1978 ja 1979 Nipasella järjestettiin kuplettilaulun suomenmestaruuskisat. Molemman vuoden mestaruuden vei Jaakko Teppo, ja tämä tuli olemaan ponnahduslauta hänen uralleen.

Vuonna 1986 Nilsiästä nousi Hannu Karpon myötävaikutuksesta valtakunnalliseen julkisuuteen Vesilahtelais-lähtöinen kyläoriginelli Tauno Kuosmanen (1928-2008), tutummin Nilsiän öljysheikki. Hänen Man-Oil yrityksensä oli hetken aikaa turistien kansoittama vierailukohde. Myös hänen esiitymisensä eri tapahtumissa oli suuri vetonaula. Osoituksena siitä että kyllä suomalaiset aina yhden kyläoriginellin tarvitsevat.

Vajaan seitsemän tuhannen asukkaan kyläksi kutistunut Nilsiä muuttui kaupungiksi 1998.

Erkki J. Pentin suurien investointien jälkeen vuosituhannen vaiheessa Tahko alkoi kehittyä myöhemmin tunnettuun, menestyksekkääseen muotoonsa. Näin Tahko tunnetaan yleisesti nykyään Nilsiää paljon paremmin.

2000-luvun alkupuolella Nilsiä teki ensimmäisen liitosselvityksen Kuopion kanssa. Ajatus ei saanut tuolloin riittävää kannatusta. Kunnan päättäjien investoinnit 2003 myöhemmin tyhjäkäynnille jääneeseen louhos-areenaan tulivat kuntalaisille kalliiksi. Paljon kunnan varoja meni myös Tahko spahan. Viimeinen sysäys tuli 2010 alkaneesta ja kalliiksi käyneestä Siiliset-kokeilusta.

Nilsiän kunnallispolitikot tulivat yksissä tuumin tulokseen, että tarvitaan isompia hartioita mm. kehittämään Tahkoa. Neuvottelujen jälkeen sulautuminen Kuopioon toteutuu vuoden 2013 alusta. Nähtäväksi jää, miten yksimielisesti Kuopiosta ollaan halukkaita pitämään Tahko valtakunnan matkailun kärkijoukoissa.

Samalla tilanne palautuu 143 vuoden takaiseen. Eli Nilsiä on jälleen osa Kuopiota.

Tällaiset kyltit jäivät historiaan.