Nyt soi kitarain (Nostalgiaa; ensisingle 2000)

Tehtyäni muusikon töitä päätoimisesti kuuden vuoden ajan, mielessä kypsyi viimein vuonna 2000 ajatus tehdä single omakustanteena. Halusin siis ottaa haltuun levyn tekemisen tuotantopuolen.

Vuonna 2000 laatimani kaavio levyprojektista.

Soittokokemusta studiotyöstä oli kertynyt jo hieman teini vuosina muutamia demoja tehdessä. Budjetti oli pieni, joten itse tuli tehdä mahdollisimman paljon.

Teini iässä olin vannoutunut rokkari, laulaen bändeissä raspi-nenääänellä kurkkuni aika huonoon kuntoon. Joten laulaminen jäi kokonaan useammaksi vuodeksi. Kun sitten asenteen kypsyttämisen jälkeen aloin soittaa humppabändissä iskelmää, niin pian kävi selväksi että iskelmämusiikin kentässä on hyvin- ja laadukkaasti tehtyä materiaalia. Ja sitten suuri osa huonosti kyhättyä epäuskottavaa huttua. Vähän kerrassaan aloin laulaa keikoilla stemmoja. Ja sittemmin sooloakin. Opetellen samalla iskelmätyyppistä laulua.

Innoittajana levyhankkeeseen oli kaksi tekijää. Ensimmäisenä Topi Sorsakoski & Agentsit. He tekivät iskelmää Rock-asenteella. Olin nähnyt heidät livenä Lapinlahden Honkaharjulla 1987. Ja meno oli kovaa.
Samoihin aikoihin he tekivät levyn Besame Mucho, jossa tunnelma on aivan taianomainen. Se on valtaosin äänitetty Kuopiossa legendaarisella Tegelmanin Mikon studiolla.

Halusin saada samaa ilmaa ensimmäiselle viralliselle tallenteelleni, joten studio oli sillä selvä. Samaan tapaan kuin monet käyvät pyhiinvaelluslevytyksellä Abbey Roadilla. Hehe.
Niin ikään halusin levyttää vähemmälle soitolle jääneen vanhan kappaleen, joka olisi sovitettavissa kitarabändille. Mutta jotenkin eri tavalla kuin rautalankabändit. Nuotteja selatessa vastaan tuli mainio Ludvig Schmidsederin sävellys Kari Tuomisaaren suomalaisin sanoin Nyt soi kitarain. Biisi tuntui kaikin puolin sopivalle, elämäntilanteeseen ym. Sain kappaleelle myös sovitus- sekä tallennusluvan. Lisäksi olin hankkinut kaikki tunnukset ja jäsenyydet mitä tuottajilta vaadittiin.

Topin ja Agentsien Besame Muchon lisäksi minua innosti hankkeeseen Arja Havakka. Ja hänen omakustantama Lokki-levynsä. Siinä tuntui olevan jotain kapinallista. Että tehdään levy, jos vaikka hieman nuhrisempikin. Niin että itse saa määrätä tekemisestä. Eikä muut tule sanomaan missä on kaupallista potentiaalia ja missä ei. Ja aikojen muuttuessa alkoi olla nyt myös taloudellisestikin mahdollista tehdä omakustanteita.

  

Niin ja olihan tiettävästi rekkakuski Elvis Aaron Presleynkin ensilevytys äidilleen syntymäpäivälahjaksi tekemä omakustanne! Haa. Näiden esimerkkien rohkaisemana varasin Mikko Tegelmanin studion ja rumpuihin tuli Hannu Nenonen Kuopiosta. Soitin itse bassot, kitarat ja laulut. Tein sovituksen sekä olin projektin tuottaja. Näin köyhä muusikko toteutti haavettaan ensi levystä.

Kaikkineen soitot sekä lauluosuudet olivat valmiita neljän tunnin kuluttua, eikä miksus kestänyt kauaakaan. Kuunneltuani vuosien tauon jälkeen levyn. Näin jälkeen päin ainoa seikka minkä, tänä päivänä muuttaisi tuotantoon. Ja hieman huvittikin esityksessä, on laulu. Teini aikojen raspisaundinen nenälaulu on vaihtunut tässä toiseen äärilaitaan. Mahdollisimman syvältä kurkusta tulevaan tummaan soundiin.

Kuvat otti Anneli Partanen ja kansien Ley Outin teki ideoitteni pohjalta Tiina Hursti. Levy on aikansa dokumentti ja sitä painettiin kokonaiset huikeat 50 kappaletta. Ja kaikki kappaleet ovat levinneet maailmalle.
Siis, jos jostain löytyy täydellinen hyväkuntoinen levy, olen valmis maksamaan siitä hyvin!
Kyllä, Nilsiän kirjastosta löytyy lainakappale.