Muuruveden kirkko

Muuruveden kirkossa vietetään vuonna 2024 jo peräti 120-vuotisjuhlia! Kirjoitin blogin myös kymmenen vuotta sitten kirkon 110-vuotisjuhlista. 

Kirkon täyttäessä 100-vuotta parikymmentä vuotta sitten tapahtumia oli koko juhlavuoden ajan. Oli kirkkovenesoutua, perinnekinkereitä ja perinnejumalanpalvelusta. 

Paikallislehden artikkeli

100 v Juhlavuoden kunniaksi painettiin 18.9.2004 juhlajulkaisu, jossa oli kattavasti artikkeleita ja eri ikäisten seurakuntalaisten ajatuksia seurakunnastaan. Helena Riekki oli kirjoittanut myös hyvän koosteen kirkon alkuvaiheista. 

Muuruveden kirkon satavuotisjuhlaan oltiin valmistauduttu harvinaislaatuisen hyvin. Vuonna 1999 oli valmistunut kolme vuotta kestänyt arkkitehtitoimisto Klemolan suunnittelema ennaltamiskorjaustyö. 

Ennaltamisessa oltiin käytetty apuna esimerkiksi vanhoja valokuvia ja tekstikatkelmia. Voi sanoa että kirkko oli juhlapäivänä 18.9.2004 kaikin puolin juhlavassa kunnossa! Kiitokset tuolloiselle Juankosken seurakunnalle ja Muuruveden papille Mikko Huhtalalle. Mikko oli monitaitoinen, hänellä pysyi käsissä myös kivimiehen leka.

Juhlajulkaisun kannessa Stenbäckin laatima

Tuolloin pidettyyn juhlamessuun osallistui piispa Ville Riekkinen. Emirituspiispa Matti Sihvonen saarnasi. Juhlakonsertissa esiintyi Cantores Miminores sekä Kuopion kaupungiorkesteri. Solisteina Vuokko Kekäläinen, Satu Vihavainen, Eija Puukko ja Heikki Rainio. Musiikin johti professori Christian Hauschild. 

Seurakuntatalolla oli esillä Kuopion museon ansiokkaan indententin Helena Riekin kokoama mielenkiintoinen näyttely Stenbäckin kirkoista. Näyttely oli esillä Helsingissä rakennustaiteen museossa, mistä se saapui Muuruvedelle. Näyttelyä oltiin täydennetty erikoistiedoin Muuruveden kirkosta. 

Seuraavassa kokoamiani rakennuspiirrustuksia Helsingin rakennusarkkitehtuurin museosta, Kuopion museosta sekä omia filmivalokuvia vuodelta 2000. Kirjoitin blogin puuseppä Paavo Pentikäisestä, joka urakoi kirkon puurakenteet, kuten saarnastuolin, kaiteet, virsitaulut, penkkien päädyt sekä alttarin. 

Saarnastuoli työpiirrustustuksessa.

Saarnastuoli valmistumisen jälkeen.

Saarnasuoli ennaltamisremontin
jälkeen vuonna 2000.

Kirkon suunnittelu sai alkunsa 26.8.1900 pidetyssä seurakuntalaisille järjestetyssä kokouksessa. Silloin toimeen valittiin 10 henkinen toimikunta. Oltiin saatu Senaatin päätös 25.1.1899 Muuruveden erottamiseksi Nilsiästä omaksi kirkkoherrakunnaksi. Rakennuspaikka valitessa kirjattiin pöytäkirjoihin: Mäki on kaikille puolille somasti viettävä kumpu, josta on laaja näköala kaikille suunnille.

Vuoden 1999 värien palautus

Alkuperäinen virsitaulu.

Rakennustoimikunnan lähetystö vieraili Helsingissä arkkitehti Stenbäckin toimistolla ja kesän 1901 aikana syntyivät ensimmäiset luonnospiirrustukset. Elokuussa Stenbäck esitteli laveerattuja luonnospiirrustuksia seurakunnalle kirkonkokouksessa Muuruveden kansakoululla. Päätösten jälkeen piirrustusten valmistuttua puusepät alkoivat työstää kirkon rakenteita verstaassaan.

Parvi ja kaiteet työpiirrustuksessa.

Parvi ja kaiteet valmistumisen aikoihin.

Parvi ja kaiteet ennaltamisremontin
värienpalautuksen jälkeen vuonna 2000.

Josef Stenbäck toimi itse kirkon pääurakoitsijana. Hän teki pitkän päivätyön suunnittelun ja rakentamisen rinnalla Teollisuuskoulun opettajana, ensin Helsingissä ja myöhemmin Tampereella. Stenbäck oli Suomen Teollisuuslehden perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja. Teollisuuskoulun pitkä kesäloma tarjosi mahdollisuuden rakennustöiden urakoimiseen. Vuonna 1903 Stenbäck vietti  Muuruveden rauhallisessa maalaisympäristössä perheineen koko kesän. Perheen nuorin lapsi Lauri syntyi Muuruvedellä.

Rakennusmestarina oli Kaarlo Albert Hall (myöh. Honkavaara). Hall oli Helsingin teollisuuskoulusta valmistuttuaan siirtynyt Stenbäckin kirkkotyömaille. Hall oli ensin oli apulaistyönjohtajana Kuolemajärvellä. Seuraavaksi hän tuli varsinaiseksi työnjohtajaksi ensin Muuruvedelle ja sitten Nilsiään. 

Sonkajärven kirkon rakentamisesta lähtien Hall toimi yksityisenä urakoitsijana. Töihin lukeutuvat esimerkiksi Kallaveden lukio sekä Tarinan- ja Harjamäen sairaalat. Honkavaaraksi sukunimensä suomalaistettuaan hän asui loppuikänsä Muuruvedellä. Honkavaara suunnitteli myös Muuruveden seurakuntaan pappilan.

Penkit työpiirrustuksissa.

Penkit värien ennaltamisremontin jälkeen
vuonna 2000.

Rakentaminen alkoi kesällä 1902. Jo kevään aikana työmaalle koottiin rakennustarpeita kuten puutavaraa. Kesäkuun neljäs päivä rakennustoimikunta tarkisti perusuomat. Kaivettiin valtavan suuri pohja, johon noin tonnin painoiset kivet laskettiin yksi kerrallaan. 

Harmaagraniittiset kivet louhittiin lähistöltä useammastakin paikkaa Zittingien ja Kalle Paldaniuksen mailta. Ensin ammuttiin kallioon poski, josta kivimiehet alkoivat irrottaa kiviä. Harmaagraniitti lukeutuu parhaiden rakennuskivien joukkoon. 

Kiven lohkomiseen liittyy maallikoiden silmissä myös mystiikkaa. Vain kivimies tiesi kiven ominaisuudet, mihin suuntaan ja miten se halkeaisi. Löttömäelle kivet kuljetettiin hevosten vetämillä vaunuilla. Rakennusmiesten raskasta työtä siivitti hyvät jutut ja laulut jota asioillaan liikkuneet kyläläiset seurasivat. Perustukset valmistuivat heinäkuun lopulla.

Vuoden 1903 lopulle tultaessa olivat seinät, holvit sekä vesikatto olivat jo pystyssä. Työmaalla oli tuossa vaiheessa 60 miestä. Kivimiehet saivat kiitosta kauniisti asetelluista kivistä.

Alttari valmistumisen jälkeen.

Alttari jäi ennaltamisremontissa
vuosien varrella muokattuun muotoonsa.

Alttari ja taustan suuri ikkuna.

Toukokuussa rakentainen oli niin pitkällä että rakennustoimikunta valitsi suunnittelijan ehdotuksista kirkon värit. Pääväriksi tuli vaaleanvihreä jonka kanssa sopusuhtaisesti yhteensulavaksi on sovitettava muut sen ohella käytettävät värit. Kaikki puuosat maalattiin vihreällä öljymaalilla, peilipinnat himmeällä muut osat kiiltävällä maalilla. Rapatut pinnat kalkkimaalilla, seinät vaalean harmaalla, holvit valkoiseksi.

Saarnastuoli ja alttarin sorvaukset ja leikkaukset klassisen käytännön mukaisesti kullalla (tässä kultapronssilla) niiden keskeisen aseman korostamiseksi. Saarnastuolin peilipintojen koristeet ovat myöhemmältä ajalta mahdollisesti 30-luvulta Iisalmelaisyntyisen Heikki Hämeen (Hämäläinen) toteuttamana.

Stenbäckin suunittelutyön hallitseva piirre oli gotiikka. Kivikirkoissa mukaan tuli jugendin sekä kansallisromantiikan aiheita, joka palautuvat maamme keskiaikaisiin kirkkoihin. Keskiajan kirkoista tulivat myös alttarikaiteen kulmiin tehtyjen kynttelikköjen esikuvat. Puiset pylväät muistuttavat keskiaikaisten kirkkojen soihtusauvoista. Nilsiän myötä ne poistettiin myös Muuruvedellä. Katkaistut osat kuitenkin säilytettiin niin, että ne voitiin palauttaa vuoden 1999 ennaltamisessa.

Muuruveden kirkon kanssa samaan aikaan rakennettua Koiviston kirkkoa pidetään Muuruveden kirkon sisarkirkkona. Töitä sarjoitettiin. Muuruvedeltä esimerkiksi vietiin Koivistoon koristeaiheeksi harmaagraniittisia rakennuskiviä sekä puusepän työt. Saarnastuoli, alttari kaiderakenteet, penkkien päädyt. Niin ikään Koiviston kirkon holvin tiilet lyötiin Muuruvedellä. Kivet ja tiilet rahdattiin talvella laivarantaan, josta ne kuljetettiin Koivistoon avoveden aikaan sisävesilaivan vetämässä rahtilotjassa. 

20-luvulla Koiviston kirkon alttari-ikkunaan valmistui Lennart Segerstålen suuri lasimaalaus. Myös Muuruvedelle Stenbäck ehdotti lasimaalausta: Alttarikoristeeksi ehdotetaan hankittavaksi sinkistä valettu ja kullattu ristiinnaulitun Wapahtajan kuva. Tuonnempana hankitaan alttaritaulu, joka lasimaalauksena täyttää kuorin perällä olevan ison ikkunan. Lasimaalauksesta on käyty vuosien aikana keskusteluja mutta aika ei ole ollut sille suotuisa.

Koiviston kirkon alttari.

Muuruveden kirkko

Muuruveden kirkossa vietettiin eilen sen 110-vuotis juhlia. Kansaa oli saapunut paikalle sankoin joukoin kautta Järvi-Kuopion seurakuntaa.

Muuruveden kirkko pappilan suunnasta tultaessa.

Kristinusko tuli Savossa vallitsevaksi Ruotsalaisen myötä heidän ottaessa maata verotuksensa piiriin idän suunnassa pala kerrallaan. Vuonna 1442 perustettiin Juvan valtavan suuri kirkkopitäjä. Muuruveden seudut on sanottu kuuluneen siihen vuoteen 1552 asti jolloin Kustaa Fincke ilmoitti Ruotsin kuninkaalle Coopion niemeen valmistuneen kautta aikain ensimmäisen kirkon. Vuonna 1738 kirkkomatkat suuntautuvat Nilsiään perustettuun rukoushuonekuntaan. Nyt ei ollut kelirikko enää este kirkkoon tulemiselle vaan kirkonmenoihin pääsi kärrypolkuja pitkin jäiden tulon ja lähdön aikaankin.

Peruskooltaan kivet ovat olleet 50x200x40cm eli tonnin painoisia?!

Kunnallinen sekä kirkollinen hallinta ei pystynyt vastaamaan kasvavaan tarpeeseen enää 1900-luvun alkuun tultaessa ja niin seurakunta jaettiin kolmeksi uudeksi seurakunnaksi. Itäisimmän nimeksi tuli Muuruvesi. Samalla perustettiin Muuruveden kunta. Uuden kunnan taajama sijaitsi otollisella kohtaa laivaväylän varrella. Sisävesilaivat olivat tulleet muutama vuosikymmen aiemmin vilkastuttamaan liikenteen määrät entisestä aivan uudelle tasolle.

1900-luvun alussa Kuopiosta tuleva sisälaivaliikenne jatkoi Muuruveden laivalaiturista edelleen ruukkiyhdyskuntaan joka kuului myös perustettuun kuntaan. Juantehtaalla (jossa siis oltiin siirrytty juuri raudan tuottamisesta rohkeasti ja menestyksellisesti kartonkiin), kulkijat siirtyivät ns. pässin kyytiin. Se oli kapearatajuna joka liikennöi parin kilometrin matkaa Karjalankoskelta ohi tehtaan ja ohi padotun kosken palatakseen takaisin. Sieltä matkalaiset jatkoivat sitten Nilsiän entiseen emäkuntaan, Palonurmeen tai Rautavaaran takamaille asti.

Suureksi avuksi kunnan perustamisasiassa Muuruvedellä oli paikkakuntalainen talollinen, valtiopäivämies Juho (Johan Henrik) Zitting kansanedustajaveljiensä Olli Pekan sekä Emil Fredrik (suomalaistettuna Rautaharju) kanssa. Uusi kunta uusine seurakuntineen tarvitsi tietenkin kirkon. Kirkon rakentamistoimikunta lähti Helsinkiin tapaamaan arkkitehtiä, joka oli uransa alussa piirtänyt esimerkiksi Kuopion kaupungintalon. Josef Stenbäckin arkkitehtitoimistossa vierailtuaan toimikunta päätti valita tämän kirkkorakennusehdotuksen.

Kirkon rakennustoimikuntaan kuuluivat Antti Martikainen Vehkalahdesta, pastori Josef Holmström Juankoskelta sekä talolliset Olli Heikkinen Västinniemen Lautalasta, Juho Heikkinen Pieksältä ja Juho Zitting Muuruvedeltä. Varajäseniä olivat vuori-insinööri, ruukinhoitaja Ludvig Matias Ottelin Juankoskelta, kansakoulunopettaja K.R. Manninen Vuotjärveltä sekä talolliset Aaro Lappalainen Kallinsalosta, Taavetti Lappalainen Murtolahdesta ja Janne Miettinen Virroilta. Eli asemaltaan kaikki olivat vähintään talollisia.

Naapurikunnan Nilsiän isäntämiehet päätyivät omalla rakennustyömaallaan pian samaan arkkitehtiin saatuaan ehdotukset edellisen lisäksi Eliel Saariselta ja Lars Soncilta.

Suomessa elettiin kansallisen heräämisen, suuren kasvun ja tieteen/taiteen/urheilun kulta-aikaa. Rahvaan sivistäminen kansakunnaksi oli ns. paremman väen suuri missio. Uusia seurakuntia kirkkoineen perustettiin taajaan. Oli kansallisen innostuneisuuden aikakausi. Stenback avustajineen on laatinut piirrustukset suurimpaan osaan tuon aikakauden kirkoista maassamme. Lisäksi hänen toimisto toimi monissa hankkeissa pääurakoitsijana. Sen ohella tehtiin lukuisasti korjausrakentamista vanhempiin kirkkoihin. (Kuriositeettina mainittakoon noita tilattuja goottilaisvaikutteisia korjauksia sittemmin myös ennallistetun).

Paljon hienoja yksityskohtia sisältävä
numerotaulu.

Vuosisadan vaihteessa Stenbeck suosi kansallisromantiikan ja gootiikan keskiaikaisten kivikirkkojen hengessä pintamateriaalina kiveä "ikuisena materiaalina" ja Muuruveden kirkon ohella muita hänen arkkitehtitoimiston töitä ovat Helsingissä mm. kansallisteatteri, Aleksanterin kadun varressa sijaitseva Pohjan talo sekä taidemuseo ja esimerkiksi Tampereen tuomiokirkko. Muuruveden kirkko edustaa tätä goottilaista muotokieltä jossa on aikalaisia Jugend elementtejä.

Muuruveden kirkkotyössä Stenbäck toimi itse pääurakoitsijana. Hän asui perheineen Zittingeillä kesän 1903 jolloin rakennustyö oli vilkkaimmillaan. Rakennusmestarina hänellä oli nuori Kalle, (Kaarle Albert Kaarlonpoika) Hall joka oli taannoin teollisuuskoulun opiskelujensa ohessa työskennellyt kansallisteatterin työmaalla. Ristiinasta lähtöisin ollut Kaarlo nai Zittingien tytön Anna Britan ja muutti asumaan pysyvästi Muuruvedelle suomalaistaen nimensä Honkavaaraksi. Sittemmin K.A. Honkavaara toimi itsenäisenä urakoitsijana. Hänen myöhempiä hankkeitaan ovat esimerkiksi Siilinjärveläiset Tarinan- ja aikalaisten mittapuussa kooltaan valtava Harjamäen sairaalarakennukset. Kuten myös Joensuun lyseon rakennus ja Muuruveden pappila piirrustuksineen.

Puuseppämestari Paavo Pentikäinen
perheineen tässä visiittikortissa.

Kirkon puusepän työt kuten alttaripöydän, numerotaulut, penkkien päät, kaiteet ja saarnastuolin urakoi käsityöläisenä paikallinen puuseppämestari Paavo Pentikäinen. Hänellä oli toisena puuseppänä veljensä poika (blogikirjoittajan ukki) Heikki Rikhard tai kuten häntä arkisesti kutsuivat Riko tai Riku. Kirkon sisustuksen pääväriksi tuli vaaleanvihreä "jonka kanssa sopusuhtaisesti yhteensulavaksi on sovitettava muut sen ohella käytettävät värit."

27.09.1904 Karjala no 224

Samaan aikaan Koivistolla oli kirkon rakennushanke. Hyväksi onneksi työ oli "sisarkirkko" Muuruveden kirkolle niinpä joitain töitä saatiin sarjoitettua. Esimerkiksi harmaata graniittikiveä rahdattiin Muuruvedeltä valmiiksi työstettynä vesiteitse höyryvenheellä M/S Kuopio perässään tavaralotja. Puusepän työt kulkivat niin ikään valmiiksi tehtyinä osina.

12.01.1904 Uusi Suometar no 8

Puusepän verstas oli vesitien varrella Muuruveden Matkussaaressa. Puusepät kokosivat osat sitten perillä. Perimätieto kertoo että lähetyksessä kastui osa tavaroista vääntyillen joten perillä täytyi työstää uudet osat. Muuruveden läheiseltä Juantehtaalta oli säännöllinen yhteys Viipuriin ja Zitting osakkaana laivayhtiössä, joten kuljetusinfra oli olemassa valmiina.

Puuseppämestarin huvila Honkasalon saaressa Muuruvedellä

Kirkon vihkijäiset olivat 18.9.1904 josta Otava uutisoi sivuillaan. "Täynensä olivat saaneet höyryveneet S/S Koski, S/S Lempi ja pieni Veikko, joka myös hinasi täynnä juhlayleisöä olevaa suurta proomua perässään. Paljolta näytti tulijat maanteilläkin, jota todisti kirkon ympäristölle sankaksi parveksi muodostuva väkijoukko. Kirkkoon tiedettiin sopineen yli 2000 henkeä joten vähäinen määrä jäi kirkosta pois paikalle tulleesta yleisöstä. Kirkossa on 1200 istumasijaa ja tekee urakkasumma 106 500 markkaa"

Kellotornin kelloista pienempi halkaisijaltaan noin 74 cm. Se on valmistettu Saksassa Apoldan kellovalimossa (Omistaja Franz Schilling). Vaskesta valettu kello painaa 250 kg ja sen sävelkorkeus on a.92 Kylkeen on valettu:
”MUURUEEN SEURAKUNNAN KIRKKOA VARTEN VALETTU V.1903.”,
”OSVITA MINULLE, HERRA, SINUN TIESI, VAELTAAKSENI SINUN TOTUUDESSASI! PS.86:11. FRANZ SCHILLING IN APOLDA GOSS MICH 1903”.

Suureman kellon halkaisijaltaan noin 94 cm:n suuruinen. Se on valettu samassa paikassa kuin edellinen. Vaskinen kello painaa 530 kg ja sen sävelkorkeus on As.93 Kello halkesi ja valettiin uudelleen Saksassa vuonna 1908. Kylkeen on valettu:
”MUURUEN SEURAKUNNAN KIRKKOA VARTEN VALETTU V.1908.”,
”VEISATKAAT HERRALLE, KIITTÄKÄÄT HÄNEN NIMEÄNSÄ: JULISTAKAAT PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ HÄNEN AUTTUUTTANSA! PS.96:2.
FRANZ SCHILLING IN APOLDA GOSS MICH.”.

Kellot hankittiin arkkitehti Stenbäckin suosituksen mukaan ja hänen välityksellään. Hinnaksi tuli rahti mukaan lukien 3124 markkaa ja 9 penniä. Lisäksi seurakunta maksoi rahtia kellon Kuopiosta Muuruvedelle kuljettaneelle Koski-laivalle 35 markkaa ja 60 penniä.

Alunperin alttari-ikkunaan oli suunniteltu laitettavaksi lasimaalaus. Muuruvedellä tämä jäi tekemättä. Sen sijaan Koivistolle tilattiin 20-luvulla taiteilija Lennart Segerstolen suuri, erikoisen näyttävä lasimaalaus. Vuonna 1925 Muuruveden kunnasta jakautui Juankoski omaksi kunnakseen. Alkuvuosikymmeninä kirkon hoitamisessa Muuruvedellä oli kyllä ongelmia. Kirkkoa näet raaskittiin lämmittää vain kirkonmenojen aikana muun aikaa sen ollessa kylmillään. Suurten lämmönvaihteluiden johdosta kosteutta tiivistyi kivirakennuksen sisäseiniin pilaten maalauksia ja irrottaen rappauksia. Sunnuntaisin suoritettu äkkilämmitys puolestaan laittoi lämmityskaluston viimeisilleen. Oli tapauksia kun kirkkokansa sai nokea ja savua silmät suut täyteen.

Kyllä on ollut apumiehillä hikinen homma polkea
sorvia puuseppien sorvatessa esimerkiksi
kaidepuita vuosisadan alussa.

Niin ikään Stenbackin työt ovat joutuneet myöhemmin korjausrakentamisen kohteeksi. Kuten esimerkiksi Nilsiässä 30-luvulla, jolloin lämmitysremontin ohella kirkkosalia muokattiin kovalla kädellä. Muuruvedellä muotivirtaukset eivät onnekseen olleet niin radikaaleja. Sotavuosia seuranneen jälleenrakennuksen ajan jälkeen kehityksen suunta kääntyi maalaistaajamissa taantuvaksi. Laivaliikenne oli loppunut. Seurasi rahtiliikennettä kehittyvältä Juantehtaalta Siilinjärven asemalle. Sekin loppui rautatien valmistumiseen 60-luvulla. Jäätiin kulkureiteiltä sivuun. Muuruveden kunta seurakuntineen liittyi osaksi Juankoskea vuonna 1971.

Muuruveden kirkon satavuotisjuhlissa vuonna 2004 saatiin nähdä ennallistettu kirkko! Tuon jälkeen siitä onkin tullut oikein suosittu, tunnelmaltaan lempeä hääkirkko. Siitä on tullut myös suosittu konserttien pitopaikka vahvan tunnelmansa ja hienon akustiikansa ansiosta. Seurakunta liittyi osaksi Järvi-Kuopion seurakuntaa vuonna 2011. On erikoista kulkea Savolaisessa vähäväkisessä ja hiljalleen taantuvassa maalaismaisemassa kun pusikoiden keskeltä yht'äkkiä esiin putkahtaa tuollainen kansallisromantiikan ajan rakennushelmi.
21.9.2014 oli kirkossa 110-vuotis juhla. Juhlapuhujana tilaisuudessa oli intendentti Helena Riekki. Yhtenä Juankosken kolmesta taajamasta Muuruvesi liittyy osaksi Kuopiota vuonna 2017. 

Lähteet:
-Muuruveden kirkon 100-vuotis juhlajulkaisu.
-Omat arkistot

1893-1895 Köyhyyttä ja seurakunnan jakosuunnitelmia Nilsiässä

  

Vuoden 1893 Savo-Karjalan tammikuun numerossa 4 kerrotaan seuraavaa: 



Hätäapujauhoja on Nilsiään keskustoimikunnan huolenpiteistä saapunut tämän vuoden alusta jaettavaksi sata säkkiä. Nämät jauhot ovat jaetut paikallishätäaputoimikunnan kautta asianomaisesta käskystä kunnan pohjoisiin 14 kinkeriin, joissa nälänhätä alkaa olla suuri. Nämä kinkerikunnat olivat jaetut tämän avun saannin suhteen siten että 1:sen luokan 6 kinkeriä on saanut 9 säkkiä, 2:sen luokan 6 kinkeriä 6 säkkiä ja 3:nen luokan 2 kinkeriä 5 säkkiä. Myös on Nilsiään saapunut Rouvasväenyhttöltä Kuopiosta 1


säkki vaatteita, jonka sisältö myös on jaettu suurimpiin kinkereihin alastomuuden verhoksi.

Samassa lehdessä kerrotaan emäpitäjä Nilsiän ja siihen kuuluneen Juan tehdasseurakunnan tilastoja:

Ju'an tehdas-seurakunnassa on viime kuluneella vuodella tapahtunut seuraavat muutokset: syntynyt: mp (miespuolista) 9, wp (waimopuolista) 13, yhteensä 22, joista ei yhtään lehtolasta. Kuollut  mp. 7 wp. 5 yhteensä 12; syntyneitä siis 10 enemmän kuin kuolleita. Seurakuntaan muuttanut mp. 13 wp. 19 yhteensä 32. Seurakunnasta muuttasnut mp. 10, wp. 13 yhteensä 23. Seurakuntaan muuttaneita 9 henkeä enemmän kuin seurakunnasta muuttaneita. Seurakunnan henkiluku on nykyään 652 henkeä, joista 303 mp. ja 349 wp., jota paitsi seurakuntaan kuuluu joukko Nilsiän emäseurakunnassa kirjoilla olevia työmiesperheitä - Kreikkalais-katoliseen uskontoon kuuluvia asuu täällä alun toistakymmentä henkeä.
Nilsiässä vuonna 1892 Syntyneitä: 263 mp., 253 wp., joista äpärälapsia 18 mp. ja 25 wp., siis joka kahdestoista syntyneistä; kuolleita: 167 mp., 164 wp; avioliittoja purkaantunut 48 miehen ja 37 vaimon kuoleman kautta; seurakuntaan muuttaneita 71 mp. ja 35 wp sekä poismuuttaneita 86 mp., 101 wp.; seurakunnan väkiluku oli lisääntynyt 81 mp. ja 85 wp. eli yhteensä 166 hengellä. Avioliittoon vihittyjä: 70 pariskuntaa eli noin puolta vähemmän kuin viime vuonna. Nilsiän koko väkiluku on yli 17000 henkeä.

Kahden vuoden päästä 1895 saman lehden numerossa 9 kerrotaan päätetystä seurakuntajaosta:

Nilsiän pitäjän jakoasia. Kirkkokokouksessa kuluvan tammikuun 12 päivänä päätti Nilsiän seurakunta, että sanottu avara ja väkirikas pitäjä on jaettava kolmeen kirkkoherrakuntaan. Tulevien seurakuntien rajat määrättiin seuraavaisesti:
Wanhan eli keskus Nilsiän muodostavat seuraavat kylät: Haluna, Hipanlahti n:o 1 puolet 2:sta sekä n:o 4, Jumis n:o 3,4,5 sekä osa n:o 10 Kaaraslahti, Koivumäki, Konttimäki, Kuuslahti, Lukkarila, Lukkarilansaari, Niinimäki, Nilsiä, Onkivesi, Pajujärvi, Palois 9,10,11 ja 12 Pieksä n:rot 1,2,3, Heikki Heikkisen tila n:rot 4,5,6,7,11 Heikki Savolaisen tila 12 ja 13, Reittio, Ruokonen, Sänkimäki, Sydänmaa n:rot 1,2,3 (paisti Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tila n:rot 4,5,6,8 ja 9), Urimolahti, Vuotjärvi paitsi n:rot 8 ja 9 eli noin 37 manttaalia joissa on noin 9000 asukasta
Pohjoisseurakuntaan, jonka kirkko määrättiin rakennettavaksi Kangaslahden kylään, tulisi kuulumaan Jumis n:rot 1,2,6,7,8,9 ja 10 Samuli Rönkön perillisten tila sekä 11, Keyritty, Korpijärvi, Kärsämäki, Palois n:rot 1,2,3,4,5,6,7 ja 8, Palonurmi, Siikajärvi, Suojärvi, Syvärilä sekä Vuotjärvi n:rot 8 ja 9 jossa on noin 19 manttaalia ja noin 4500 asukasta.

Eteläseurakuntaan, jonka kirkko on sijoitettava Muuruveden kylään kansakoulun tienoille, määrättiin: Akonpohja, Akonvesi, Hipanlahti n:o 2:sta puolet ja n:o 3, Murtolahti, Muuruvesi, Pelonniemi, Pieksä n:o 3 Lassi Heikkisen tila, 8,9,10 Pekka Heikkisen tila 14 ja 15 Sydänmaa n:o 3 Juho Savolaisen ja Olli Heiskasen perillisten tilat sekä n:o 7, Vehkalahti, Vehkasaari ja Västinniemi. Näissä kylissä on asukkaita noin 4700 henkeä ja 18 manttaalia.
Wanhaan eli keskus Nilsiään esiteltiin Lapinlahden pitäjästä Alapitkän ja Aittajärven kylien alueista ne n:rot jotka ovat Nilsiän rajojen sisäpuolella.
Etelä eli Muuruveden pitäjääsen ehdotettiin Kuopion pitäjästä Pelonniemen, Ryönän ja Kotasalmen kylien alueista ne osat, jotka ovat Nilsiän pitäjän rajojen sisäpuolella sekä Lohilahden Honkatalo ja Rissalanrannan kalliotalo.
Kokouksessa esiintyi tuomiokapitulin määräämänä puheenjohtajana pastori J. Holström Ju'antehtaalta sekä läänin kuvernöörin asiamiehenä Nilsiän piirin ruununnimismies, kuvernementin sihteeri  J.V. Walldén.

1904 - Kolme kirkkoa Nilsiään, kirjoittanut Josef Stenbäck

Etsiessäni tietoja kirkosta johon alkuperäisen puusisustuksen urakoi isoukkini veli, puuseppämestari Paavo Pentikäinen. Bongasin tämän seuraavan artikkelin. Tässä yli sata vuotta sitten julkaistussa, eli 2.7.1904 Mikkelin Sanomien lauantain numerossa 72 sivulla kolme lainataan arkkitehti Josef Stenbäckin Zenifer lehteen kirjoittamaa artikkelia:

 

Kolme kirkkoa Nilsiään

"Zenifern" lehdessä kirjoittaa arkkitehti J. Stenbäck:
"Kuopion takana" on  paljonpuhutusta Juantehtaastaan, Helsingiuksen perustamasta veistokoulustaan ja suuresta köyhyydestään tunnettu Nilsiä.

Nilsiän pitäjä on useata ruhtinaskuntaa laveampi. Sen kirkko on tosin "keskellä kylää", mutta jos köyhä salomaan torppari pitäjän pohjoisimmasta kärjestä, mistä se koskettelee Kajaanin kihlakunnan etelärajaa, tahtoo tehdä kirkkomatkan, niin lähtee hän kotoa torstaina, vaeltaa pitkin nevasiltoja ja joutaa vastassa olevien järvien yli koko perjantain ja puolen lauantaita, jolloin hän vihdoin saapuu perille, kirkonkylään missä kauppapuodit, pappilat, nimismies,



 "afronohvit" sekä kaikki muut korkeat herrat ja virkamiehet asuvat. Kun matkamies on toimittanut asiansa näiden luona ja sekä omaan lukuunsa että naapurien ja tuttavien puolesta tehnyt kauppiaissa pikku ostoksensa, ja kun hän pitäjän vanhasta rappeutuneessa puukirkossa on sunnuntaina kuullut saarnaa ja vahvistanut sieluaan, lähtee hän maanantai-aamuna kotimatkalle, polkee soita koko tiistain ja saapuu lopulta kotiin keskiviikkona, mukanaan kotiväelle ja naapureille kirkonkylän tuomisia ja ison maailman kuulumisia - torstaina kenties lähteäkseen uudelle kirkkomatkalle, jos tarvis tulee. Ja pitäjän vastaisesta päästä, missä on kunnollisisa maanteitä ja säännöllinen höyrylaivayhteys läänin pääkaupungin kanssa, on vanhastaan tapana, että palkolliset pidättävät rahapalkan ja parsselien lisäksi itselleen yhden kirkkomatkan vuodessa talon hevosella ja ajopeleillä.








  
Tämän suhdattoman suuren seurakunnan jakaminen oli suotava muistakin syistä kuin kirkkomatkojen hankaluuden vuoksi. Olivathan kaikki kunnalliset ja seurakunnalliset asiat järjestettävät yksinomaan muutamien kirkonkyläläisten huostaan, mutta jakamisen kautta uudet kirkonkylät muodostuvat uusiksi henkisiksi ja taloudellisisksi keskuksiksi.
Ei siis ole Nilsiän suurelle yhteiskunnalle mikään pieni edistysaskel, että se pian jakautuu kolmeksi uudeksi seurakunnaksi - Nilsiäksi, Muuruvedeksi (sisältäen Juantehtaan alueet), ja Varpaisjärveksi - jotapaitsi muutamat tilat tulevat liittymään siihen osaan Kuopion pitäjää, jota vastaisuudessa on kutsuttava Kasurilan (tahi Siilinjärven) seurakunnaksi, ja muutamat kyläkunnat yhtyvät Rautavaaraan. Mutta saattaahan jakaantuminen viipyäkin: se nimittäin riippuu nykyisen kunnioitetun kirkkoherran, rovasti Dahlströmin kuolemasta. Mutta rovasti on sitkeä vanhus ja tulee vielä kauvankin kajahuttelemaan valtavata ään-

tänsä Nilsiän kirkkomäen yli, vaikka on jo 70-vuotias. Mutta jotta kuiteniin kaikki olisi valmista pesäeroa varten, ovat muuruveteläiset ja varpaisjärveläiset kiiruhtaneet rakentamaan kumpikin oman kirkkonsa ja pappilansa. Eivätkä emänilsiäläisetkään ole tahtoneet olla huonommat, vaan ovat hekin teettäneet piirustukset uutta kirkkoa varten ja äskettäin alkaneet sitä rakentaa.
Wanha kysymys: rakennetaanko kirkko puusta vai kivestä? ei merkillistä kyllä tullut köyhästä Nilsiästä puheeksi muualla kuin Varpaisjärvellä, uusien seurakuntien köyhimmästä. Muuruvedellä oli kysymys vain tiilen ja harmaakiven välillä; valituksi tuli v. 1901, minun tarkastettuani olosuhteita, mitä kaunein vaaleanharmaa harmaakivi, jota oli helppo louhia kaikkiin suuntiin. Varpaisjärvellä, seuraavana vuonna, oltiin alussa melkein järkiään puun puolella, vaan siellä käytyäni oltiin yksimielisiä siitä, että kirkko oli sentäänkin kivestä rakennettava.

Seudun kivisuhteita lähemmin tutkittaessa huomattiin kuitenkin monien koeporaustenkin jälkeen vaikeaksi löytää soveliasta kivilajia, kunnes oli tyytyminen noin 5 kilometrin päässä kirkolta olevaan välttävästi käyttökelpoiseen tummaan harmaakiveen.
Sain toimekseni rakentaa molemmat kirkot. Urakkasumma Muuruveden kirkosta, 1200 istumapaikkaa varten, on 106500 mk ja Varpaisjärven kirkosta, noin 900 istumasijaa varten, 89100 mk., mihin urakkaan eivät kuulu kellot, urut ja kynttiläruunut. Kirkot ovat nyt jokseenkin valmiita.
Nilsiän emäseurakunnalle oli vuosia takaperin tehty Kiseleffin arkkitehtuuritoimistossa piirustukset 2500 istumasijan tiilikirkkoa varten. Seurakunnan jakaannuttua useampiin pienempiin ei enää niin suurta kirkkoa tarvittu, eivätkä seurakuntalaiset olleet olleetkaan kiireissään, kun toivottiin vanhan puukirkon kestävän vielä muutamia vuosia. Mutta helluntaina v. 1902

sattui ukkosilma rankkasateineen, ja keskellä saarnan alkoi toinen raskas vesipisara toisensa perästä pärskyä rovastin paljaalle päälaelle ja hänen levitetyille papereilleen. Rovasti kokosi muistiinpanonsa, astui alas saarnastuolista ja pitkitti esitelmäänsä alttarilta. Seurakunta otti tapahtuman taivaanmerkiksi siitä, että oli aika rakentaa uusi kirkko. Minä sain toimittaakseni piirrokset ja sitte rakentaakseni kirkon urakalla rakennusmestari Birlingin kanssa, Kurikasta. Nilsiässä tarjoutui rakennusaine, jota ei ole vielä milloinkaan käytetty Suomessa: melkein puhdas, valkea kvartsiitti-hietakivi. Noin 8 kilometrin päässä kirkolta alkaa nimittäin vuoristo, jonka muodostaa tämä yhtä kaunis kuin kova ja

kestävä kivilaji. Tavattomasta kovuudestaan huolimatta on sitä saatu louhituksi yhteen suuntaan. Permantoja on eräästä saman kivilajin muunnoksesta laitettu naapurikirkkoihin, ohuina levyinä; liuskat ovat hyvin miellyttävän näköisiä. Kulkuneuvojen parannuttua - kun Lastukosken kanava valmistuu - saadaan Tarpisenmäen kiveä vielä nähdä loitommallakin.
Nilsiän kirkkoon tulee 1200 istumapaikkaa. Urakkasumma on 115000 mk.