 |
| Savon asutus 1562 j.a.a. (Savon historia I Pirkko Lehtosalo-Hilander, Kauko Pirinen) |
Vuonna 1595 solmitussa Täyssinän rauhassa (eli nyt on 420 juhlavuosi!) Ruotsi ja Venäjä laativat rajansa Savon ja Karelian heimojen vanhastaan tuntemalle eränkäynnin nautintarajalle päättyen pohjoisessa Pohjaan eli (Bothnia). Raja ei ole ollut siis suljettu vaan saaliin pyynnin heimoraja. Raja ollaan tunnettu ikivanhoista pyhistä paikoistaan joilla liikuneet eränkävijät olivat uhranneet metsästysonnen takaamiseksi.
 |
| Rajasopimuksessa alamaisia kehotetaan molemmin puolin rajaa: "kertomaan totuus siitä miten rajan laita vanhastaan on ollut" |
420 vuotta sitten käydyn rajankäynnin toinen Ruotsalaiskomissio koostuu aikansa Suomalaisista merkkihenkilöistä. Liekö Suomen ja Viron hallinnasta vastannut Klaus Fleming haaveillut asiassa suurempiakin, kun on muista kahdesta ryhmästä poiketen halunnut ikuistaa johtamansa ryhmän nimikirjaimet rajapaikoille? Mukana seuranneesta sotilasosastosta vahvuuksineen ei ole olemassa tietoja.
 |
| Kruunun Rautamarsalkka, Suomen ja Viron käskynhaltijaC.F. Klaus Fleming - Clas Eriksson Fleming. |
 |
| Viipurinlinnan päällikkö Arvid Henrikinpoika Tavastin - A.T. Arvid Henrikson Tawast sukuvaakuna. |
 |
| Savonlinnan päällikkö Gödik Fincken - G.F. Gödik Gustafsson Fincke sukuvaakuna. |
 |
| Turunlinnan päällikön Yrjänä Henrikinpoika Hornin -I.H. Göran Henriksson Horn af Kankas (Kanckas - Vuorentaka) sukuvaakuna. |
Ruotsalaiskomissio aloittaa osuutensa Varpavuoresta ja päättää sen Pisalle.
 |
| Varpavuori Parikkala. |
Varpavuoressa josta kakkos ryhmä siis aloittaa rajankäynnin merkinnät kestävät ajan hammmasta seuraavat 400 vuotta. Sen jälkeen ne kärsivät kovasti "tietämättömän" eränkävijän nuotion alla. Myöhemmissä merkkipaikoissa tutuksi tuleva merkitsemistapa on tässä nimimerkkijärjestyksineen vielä jotakuinkin hahmotettavissa. Seuraavana merkkipaikkana on mainittu Haukkavuori.
 |
| Kaatamon rajakivi lännestä katsottuna järvien välisellä kannaksella. Nuolimainen muoto osoittaa rajan suunnan. |
Kaatamon rajakivi sijaitsee Liperissä ja voi olla lievästi magneettinen. Kivestä on tehty hyvänä ideana huono replica Pohjois-Karjalan museoon. Kaatamolla komissioilla on maakannas ylitettävänä. Kiven merkinnöissä Clas on erillään ja sivussa linjasta, joten halkeama on ajalta ennen merkintää.
 |
| Kaatamon kivi osoittaa ylhäältä länteen. |
Aihetta hieman sivuten minusta merkinnöissä käytetyt kruunut muistuttavat näöltään enemmänkin viikinkivenettä. Sekin mietityttää onkohan rajalinjan merkinnässä käytetty aikanaan merkkitulia apuna? Kainuussa ja Karjalassa suurien mäkien nimitys on muuten vaara. Paikka jossa on poltettu "vaara" tulia vihollisen lähestyessä. Savossa vastaavia on sanottu "vuoriksi" ja sanamerkityksen muututtua pelkästään "mäeksi".
 |
| Ohtaansalmen kalliorannat. |
Ohtaansalmen rajakalliolla ovat jyrkät kalliorannat jotka lienevät kuuluneet osana ikiaikaiseen peuran metsästykseen. Sama paikka on Savolaisten ja Karelialaisten heimojen pyhä metsästyksen nautintaraja. Tähän sopi laittaa rajankävijöiden myöhemmin vuonna 1595 merkkinsä. Rajasopimuksessa määrättyinä "paikkoihin jossa ne ovat olleet vanhastaan".
 |
| Ohtaansalmen kalliomerkinnät. |
Muutaman kilometrin päässä Ohtaansalmelta on kaivettu jo tuhansia vuosia sitten asbestia jota muinaissuomalaiset ovat käyttäneent saviastioissaan (Pöljän keramiikka). Kuumuutta hyvin kestävänä ne ovat olleet esimerkiksi hyödyksi paikallisessa järviraudan sulatusprosessissa. Nykyään tiedetään asbestipölyn olevan terveydelle vaarallista ja kaivoksen toiminta on päättynyt vuonna 1975.
Kaavilla rajamerkinnät ovat siirtolohkareen kyljessä. Alkuperäiset ovat aikojen kuluessa hävinneet tai hävitetty ja tilalla onkin 400-vuotis muistolaatta parinkymmenen vuoden takaa. Siirtolohkareen kylkeen laitettuun laattaan on valittu huonosti replica-merkinnät. Ne ovat alkuaan Pisalle 70-luvulla pystytetystä ja osin väärillä tiedoilla varustetusta opastaulusta. Vuoden 1595 rajalinjalla on ollut nykypäiviin saakka monenlaista kallioperän hyötykäyttöä.
 |
| Kaavin siirtolohkare. |
Savolaistuneella Kaavilla väitetty myöhemmin että oikea rajakivi olisi aivan muualla ja räjäytetty aikanaan ilmaan. Minä uskon tämän kyllä olevan oikea. Nykyisen muistolaatan kohdalla huomaa kivestä lohjenneen suuren palan jossain vaiheessa voisiko olla tuo väitetty entisajan merkkikiven räjäytys? Niin tai näin seitakivi tämä on ainakin.
 |
| Suunnon kompassissa etelä ja pohjoinen vaihtavat kiven läheisyydessä mystisesti paikkaansa. |
Tämä valtava jääkauden muisto eli ikiaikainen seita- eli hiidenkivi seisoo yksin suurella tasamaalla. Pakana-aikana heimojen rajamaille kasvaneesta kylästä tulee vuoden 1595 rajanvedon jälkeen pariksikymmeneksi vuodeksi virallisestikin rajakylä. Kivi on kovin rautapitoinen ja jossain vaiheessa se on magnetisoitunut voimakkaasti. Magnetisoitumisen on voinut saada aikaan salamanisku. Eli täällä voit sotkea kompassisi täysin. Pakanauskon aikaan harvinaisella kivellä voitiin magnetisoida lusikka tai rintaneula (ja hankkia näin salainen suunnistamisen taito kuten vaikkapa viikingeillä oli). Edellä mainitun lisäksi kiven laelta löytyy vielä muinainen "kuppi". Epäselvää on kuinka, missä vaiheessa ja miksi se on sinne syntynyt? Kaavilta linja jatkaa maita ja pikku järviä seuraten Pisalle.
 |
| Nämä merkinnät löytyvät Pisan laelta, jossa nuoli osoittaa rajalinjaa pohjoiseen. |
Pisa on vuoden 1595 rajapisteistä varmaankin tunnetuin. Viimeisen jääkauden loputtua 8000 vuotta sitten vuori oli kulunut jääden vielä 270 metriä korkeaksi ja jyrkkäseinäiseksi mäeksi, joka hohti alkuun vaikuttavan valkoisena kauas. Pian se peittyi kasvavan kasvillisuuden alle. Pisa säilyi heimoille tuhansia vuosia pyhänä, kunnes kahtia jakaantunut ja sotiva kristinusko saapui. Sitten seurasivat rajalinja sekä merkit. Mäen vanhin merkitys unohtui muutamassa sukupolvessa.
 |
| Tutun näköiset nimikirjaimet kalliossa. Kolon takia Claes on joutunut tai päässyt nimikoimaan taas linjasta sivuun.. |
Pisan merkeissä tavataan ensikertaa SRS kirjaimet tutun kolmen kruunun lisäksi. Ne tarkoittavat (vielä hetken) vallassa olevaa ja kaukaa Puolasta asti valtiota hallitsevaa kuningas "Sigismund Rex Svecia". Merkinnän on tehnyt kolmas ruotsalaiskomissio joka aloitti merkintänsä Pisalta vuonna 1596.
 |
| SRS merkinnät ilmestyvät ensi kertaa, huomaa että kruunut ovat siinä "normaalista" poikkeavassa yksi ylhäällä, kaksi alhaalla järjestyksessä. |
Uskontotieteen emiritusprofessori Pentikäisen mukaan Pisa (muinaissuomea tarkoittaen pyhä s.327) on vanha pakanakulttuurin pyhä paikka, jossa on suoritettu aikuistumisen initaatioriittejä (Pitäjäläinen 2.8.2007). Kuinka ollakaan myöhemmin liikkuneet rajankävijät jättivät merkkinsä samoille paikoille. Ehkäpä niiden uskottiin myös pysyvän näin parhaiten tallessa. Pisalla sijaitsee edellisten lisäksi vanha initaatioriitteihin liittynyt pakanakultturin aikainen ja myöhemmin pirunkellariksi nimetty luola. Luolassa on myös ulostuloaukko josta on saattanut pujottautua juuri ja juuri ulos. Luolan lähistöllä on "käräjäkivet" josta peuran metsästys aloitettiin kohti eteläpään jyrkänteitä. Edellisten lisäksi on mainittava vielä Pisalta löytyvä ns. "kämmenkivi" jossa nuorukaisten oli mieheksi tullakseen ryömittävä paaden ali. Viimeisenä Pikku-Pisan lampi joka on pyhä 30 metriä syvä kaksipohjainen silmäkelampi joka johtaa manalan maille saivoon.
 |
| "Pirun kellari" Pisalla. |
Vuori tai paremminkin nykyaikana mäki on suureksi osaksi Pisalla valkeaa maito- eli lumikvartsikiveä joka näyttäytyy useassa paikkaa. Kivellä on esimerkiksi pietsosähköisiä ja pyrosähköisiä ominaisuuksia. Pakana-aikoina niistä ei tiedetty mitään, mutta kiveä on käytetty sieltä lähtien amulettina sekä korukivinä. Ehkä tärkein käyttötarve "ukonkivellä" on kuitenkin ollut tuluskivinä tulusraudan kanssa. Luolan arvellaan syntyneen kivikaudella. On erikoista että suomalaisissa arkeologeissa ja historioitsioissa maailman menosta poiketen luola ei ole aiheuttanut tuon suuremmin mielenkiintoa. Arvatenkin on houkuttelevampaa tutkia kohteita vaikkapa Kreikassa.
 |
| Muinais-suomalaisten erikoinen kallio: fallossymboli vierellään vulva. Sekin on erikoista ettei tästä ole tiedossa aiempia mainintoja. |
Rajan kävijoiden jälkeen reilu sata vuotta myöhemmin Gabriel Maximus kerää näillä main Suomessa kautta aikain ensimmäistä kertaa kansan vielä sitkeästi käyttämiä loitsuja. Elias Lönrot tulevine Kalevaloineen tulee paljon myöhemmin. Käännytystyö on Gabrielin jälkeen tehonnut niin hyvin ettei 1800-luvun alussa Elias kostu Pisalta enää juurikaan. Nykyään Pisa on onnekseen kokonaan rauhoitettu sekä luonnopuistoa joten minkäälaisiin kaivutöihin ei parane ryhtyä.
Vuonna 1595 päättyy toisen komission työ Pisalle. Herrojen täytyy ehtiä Klaus johdollaan taltuttamaan syntynyttä talonpoikien kapinaa eli nuijasotaa. Sen kukistaminen tapahtuu kovalla kädellä eikä armoa tunneta.
Lähellä Pisaa sijaitsee muuten Tahkomäki josta on saatu ikiajoista lähtien työkalujen ja aseiden teroituksessa tarvittavia hioinkiviä eli tahkokiviä sekä pienempiä kovasimia. Unohtamatta viljan jauhamisessa vuosituhansien ajan elintärkeitä hierrinkiviä, jauhinkiviä, käsikiviä eli myllynkiviä.
Parinkymmennen kilometrin päässä Pisalta muinaisuomalaisten nimeämässä Kinahmissa sijaitsee nykyään kvartsihiekkakaivos.
Seuraavava vuonna 1596 Pisalta aloittaa työnsä kolmas komissio. Rajalinja jatkuu jokea seuraten seuraavaksi Rautavaaralle. (Linkki latautuu hitaasti)
Keyrittyjärvi on pienen ja mutkikkaan jokireitin päässä Pisalta tultaessa. Rajan merkinnän aikoihin järven rannan tuntumaan Karjalan puolelle alkoi muodostua kylä joka tunnetaan Rautavaarana. Nimi tulee täällä tuolloin yleisestä järvimalmin hyödyntämisestä talonpoikien rautahyteissä. Rajan kävijät vuonna 1596 ovat ilmeisesti merkinneet keyrittyjärven pohjoisosaan rajakiven? Kiparin laelta tulet saattavat näkyä läpi korven Tiilikalle, joka on seuraava rajapiste.
Tiilikkajärven rajakivelle rajakomissio on tullut salomaalle hakattua linjaa pitkin. Tiilikkajärven kivi lienee mitoiltaan koko sarjan pienin mutta kaikessa muussa se on sitten suurin. Ympäristö, retkeilijän tarpeet ja puiston markkoinointi ovat täällä reitin kohteista parhaiten hoidettu. Ihmekkös tuo kun Tiilikka sijaitsee Suomen valtion omistamassa kansallispuistossa.
 |
| Tiilikkajärven rajamerkki. |
Tiilikkajärven kivi täytyy löytää hajallaan olevan seitsemän muun vastaavan näköisen kiven joukosta joten haasteita on matkamiehelle tarjolla. Tiilikalta eteenpäin täytyy liikkua erämaissa.
 |
| Tutut merkit 96, kruunu, SRS ja risti Tiilikalla. Tästä eteenpäin komissiot saavat seurata korpeen valmisteltua uraa. |
Maanselän rajakivi sijaitsee latvavesillä nimensä mukaisesti vesistöjä jakavalla maakannaksella. Maanselän siirtolohkareeseen on mainittu merkityiksi Ruotsin kruunut sekä Venäjän vinoristi ja siksipä sitä pidetään Täyssinän rajan (1595) ja ehkä jopa Pähkinäsaaren rajan (1323) rajakivenä.
 |
| Kolme kruunua ketun poskessa, missähän täällä lienee muut komissioiden käyttämät ja mainitut merkinnät? |
Kesällä veneet vedettiin vesistöstä toiseen parin sadan metrin pituista ojaa pitkin ketun päätä muistutavan hiidenkiven valvoessa rajalla toimitusta. Tässä kulkee siis "Karjalaisten suuri Pohjantie eli Suontaipale”. Reittiä on pidetty suositumpana talviaikana rekikelien aikaan ja sitä pitkin kulkenut kauppa- sekä verotusliikenne on päässyt jatkamaan Ruotsin puolta pohjoiseen aina Pohjanlahdelle Ouluun tai etelässä Novgorodiin asti.
 |
| Merkinnät siirtolohkareen kovin röpelöpintaiseksi tulleessa poskessa. Yksi ylhäällä kaksi alhaalla. |
Tässä pisteessä tuon aikainen Savo päätty. Alkaa Ruotsin niin ikään hallitsema Pohja rajallaan Karjala. Linja jatkaa ketun hännän ja Repolan (sijaitsee Venäjällä) suuntaamana itään.
 |
| Paasintaipalella sijaitsee kivi jota on arveltu rajakiveksi. |
 |
| Jonkerin kivi on seuraava, mutta varmuudella vasta Stolbovan rauhan vuoden 1617 rajakiveksi tiedetty. |
Suolammen kivi eli Korpilammen rajakivi on Maanselältä jatkettaessa seuraava. Ruotsalaisten toisen komission olisi pitänyt alunperin edetä tänne saakka. Tuo Pisalta metsävaltaiseksi ja työlääksi muuttunut tehtävä jäi kuitenkin kolmannen tehtäväksi vuonna 1596. Kivi on selostettu "Rajasuon" sopimuksessa joka on päivätty Venäjällä Repolassa sijaitsevalla Rajasuolla.
 |
| Suolammen - Korpilammen vuoden 1596 rajakiven maisemaa. |
 |
| Suolammen - Korpilammen kivessä näkyvät kruunut "Sigismund- asettelussa" vuonna 1596,sekä venäläisten risti. Yksinäinen kruunu on Stolbovan 1617 merkki. |
Rajakankaan rajakivi sijaitsee Saunajärven tien päässä Kuhmossa. Paikalla sijaitsee valtakunnan nykyinenkin raja rajavyöhykkeineen joten pääsy ilman rajavartioston kirjallista lupaa ja opastusta on kielletty.
 |
| Rajakankaan kiven merkinnät IHS jesus, GHS kristus |
Rajakankaan kivi on selostettu vuoden 1596 Rajasuon pöytäkirjassa. Valtakunnan raja on siitä lähtien pysynyt (viimeiset 420 vuotta) tästä pohjoiseen iivaaraan saakka mentäessä muuttumattomana! Kyseessä sanotaan olevan Euroopan vanhin valtioiden välinen rajaosuus! Rajakankaan kivessä huomataan SRS merkin kruunujen palautuneen Pisalla nähtyyn järjestykseen. Tästä pohjoiseen jatkettaessa kivien merkinnät pysyvät vastaavina.
Miinoan rajakivi sijaitsee edellisen kiven tavoin valtakunnan rajalla, sinne pääsy ilman rajavartioston kirjallista lupaa ja opastusta on kielletty. Miinoan rajakivi on jäjestyksessään Maanselän jälkeen toinen vuonna 1595 vedenjakajalla sijanneista rajapaikoista. Se on Suomen ja Vienan Karjalan ikivanhalla kulkureitin varrella, entisellä Vienan valtatiellä. Kesällä veneet vedettiin kapean vedenjakajan yli vesistöstä toiseen, jonka jälkeen oli reitti auki joko Pohjanlahdelle tai Vienanmerelle. Myös talvella käytetty reitti kulki tätä kautta. Ruotsin ja Venäjän raja kirjattiin kulkemaan Miinoan kiven kautta Täyssinän rauhassa solmitussa Rajasuon sopimuksessa vuonna 1596. Raja on siitä lähtien säilynyt tällä seudulla muuttumattomana. Kivessä on Täyssinän rauhan rajamerkkien tapaan Ruotsin tunnuksena kolme kruunua ja Venäjän tunnuksena venäläinen risti.
 |
| Miinoan kivi. |
Sarvikivi sijaitsee Suomussalmella. Se on määritelty Ruotsin ja Venäjän väliseksi rajapyykiksi Täyssinän rauhassa solmitussa Rajasuon sopimuksessa. Kivi on Miinoankiven tapaan kooltaan vaatimaton. Sen länsisivulla on Täyssinän rauhan rajamerkeissä tavalliset kolme kruunua ja itäsivulla venäläinen risti. Kolmen kruunun alla oleva S-kirjain viittaa Ruotsin kuningas Sigismundiin. Sarvikivi sijaitsee valtakunnan rajalla Kainuun ja Kuusamon rajan kohdalla. Se on pohjoisin tunnettu Täyssinän rauhan rajapyykki. Rajan kulku on kuvattu Rajasuon sopimuksessa suhteellisen tarkasti Iivaaralle Sarvikiveltä 35 päähän pohjoiseen. Siitä eteenpäin Jäämerelle asti rajan kulku jäi tuolloin epämääräiseksi. Sarvikivi sijaitsee rajavyöhykkeen ympäröimällä valtakunnanrajalla. Kivelle pääsy edellyttää rajavartioston kirjallista lupaa ja rajavartioston opasta. Sarvikivelle ei tiettävästi järjestetä yleisölle tutustumisretkiä Rajakankaan ja Miinoan kivien tapaan.
 |
| Suomusssalmen sarvikivi. |
Kautta aikain ensimmäisen eli Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen ruotsalaisilla on kulunut peräti 272 vuotta saada savolaiset kokonaisuudessaan vallan alle. Sen jälkeen solmittu ja tässä blogissa käyty vuoden 1595 Täyssinän rauhan raja savolaisten ja karjalaisten välillä ei kestä kuin 22 vuotta. Seuranneessa Stolbovan rauhassa Karjalan heimo liitetään Savon heimoveljen kanssa samaan valtakuntaan, Ruotsi kasvaa tuolloin kautta aikain laajimmilleen.
Stolbovan rauhassa 1617 rajalinjan muutokset tapahtuvat edellä mainitun rajakankaan kivestä etelään ja kestävät seuraavat 104 vuotta.
Huomion arvoista on että pohjoisesta Iivaaralta Ilomantsin hattuvaaraan asti Suomen itäraja on pysynyt pian (Stolbovan rauhasta lähtien) samana kokonaiset 400 vuotta!
