Tästä eteenpäin Blue Moon Boys-bändin jäsenet olivat rivimuusikoita. Esiintymisin tulivat mukaan ennätys-suuret yleisöt, televisiokeikat ja sivuosat elovissa. Elvis maksoi palkat kuukausittain. Bändin tarina päättyi Elviksen mentyä armeijaan vuonna 1958. Scotty ja D.J. Fontana musisoivat Elviksen kanssa viimeistä kertaa vuonna 1968. Se tapahtui ironisesti tämän "come back" televisio-ohjelmassa.
Vuosi 1955 Elokuu
Scotty ja Bill eivät kertoneet D.J:lle uudesta sopimuksestaan. Rumpalin myötä bändillä oli yksi kuski lisää keikkamatkoilla. Kaikki meni yleensä hyvin paitsi jos Elvis ajoi. Hän oli ihan hyvä ratissa mutta ei keskittynyt siihen mihin mentiin. Joitain kertoja yöllä he saattoivat mennä 160 km ohi risteyksestä ja piti tehdä U-käännös. Siksi hän saikin ajaa päivällä ja jos oli suora reitti ilman käännöksiä. D.J:n alkuaikoina he olivat keikalla St. Louisissa ja hän aiheutti isot naurut.
 |
| Scotty, Bill ja D.J. |
 |
| Elvis ja The Blue Moon Boys. |
Perjantaina 2 syyskuuta heidän ollessa matkalla Texarkana, AR Arkansas Municipal Auditoriumiin Scotty oli Cadillacin ratissa. He joutuivat onnettomuuteen. Scotty muisteli myöhemmin tapahtunutta "Lain mukaan vasemmalle kääntyvä väistää muuta liikennettä. Tämä kaveri tuli vastaan, näytti vilkkua vasemmalle ja kääntyi samantien eteen". He pääsivät keikalle myöhässä ja Cadillaciin tuli $1000 remontti. Jutusta kirjoitettiin paikallislehteen ja Scotty sai ylinopeussakot.
Syyskuussa keikkoja oli kaikkiaan 25 kappaletta. Lokakuussa esityksiä oli 29. Samaan aikaan Sam sopi business-kumppanuudesta Kemmons Wilsonin kanssa Holiday Inn-hotelliketjussa.
Marraskuussa keikkoja oli 17 ja Sam perusti maailman ensimmäisen naisten radioaseman WHER, johon tulivat aluksi Dotty Abbott, vaimonsa Becky Phillips ja sitten Marion Keisker. Bob Neal luopui Elviksen levyosuuksista. Hän vain väistyi sivuun. Pakerista tästä lähtien tuli kukko tunkiolle. Neal aloitti sitten Johnny Cashin managerina.
Marraskuun 21 päivä Sam ilmoitti Elviksen sopimuksen siirrosta RCA:lle. Sam kertoi paikallislehdessä että nyt Elvis sai mahdollisuuden päästä etenemään urallaan maailman suurimmassa levy-yhtiössä. Tämän myötä Elvis saisi täydet mahdollisuudet kehittyä pahaimpaansa. Sopimus sinetöitiin juhlallisin menoin.
Bill ja Scotty olivat järkyttyneitä vaikka tiesivät Samin olleen taloudellisesti tiukilla. D.J. ei uutena tiennyt mitä sanoa. Marion oli poissa. Samin oikea käsi oli nyt Jack Cement. Johnny Cash oli julkaissut juuri "Cry Cry Cry" ja Carl Perkins pari kuukautta aiemmin "Blue Suede Shoes". Sun Records oli rikkonut Top 10 poplistalla. Sam kuittasi RCA kaupasta ennätykselliset $35000 ja Elvis $5000 bonuksen. Bändin pojilla ei toisaalta ollut muuta menetettävää kuin kotoisaksi käynyt Sun Recordsin pikkustudio. Joulukuussa Blue Moon Boyseillä oli 13 keikkaa.
Scottyn tulot vuonna 1955 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $8052, yhteensä musiikista $8052, kaikki bruttotulot yhteensä $11265
Vuosi 1956
Tammikuun alussa he äänittivät RCA:lle Nahvillessä. Tuottaja Steve Sholes buukkasi paikalle pianisti Marvin Hughesin ja kitaristi Chet Atkinsin. Chet oli tuossa vaiheessa jo legenda hittilevytyksineen. Ja hän oli ollut myös rakentamassa studiota esiintyjärostereineen. Atkinsin kysyessä taustalaulajista Elvis sanoi "Jordainers". Hän oli nähnyt gospel-laulubändin usein Ellis Auditoriumilla keikalla. Atkins kuitenkin muokkasi taustalaulubändin: kaksi laulajaa yhtiön listoilla olevan Speer Familystä ja Gordon Stokerin Jordainersistä.
 |
| Bill, Chet, Scotty, DJ, Elvis, Ben Speer ja Steve Sholes - 14. huhtikuuta 1956 |
Atkins ei ollut varauksettomasti vakuuttunut nuoren laulajan kyvyistä. Blue moon Boysin pojat eivät tajunneet kuinka merkittävä panostus oli levy-yhtiölle ollut ja kuinka kovat odotukset olivat. Työskentelytapa uudessa yhtiössä oli aivan toisenlainen kuin ennen. Scotty otti paineita esikuvansa olemisesta mukana samoissa sessioissa vaikka tiesi tämä olevan mukana auttamassa. Muutaman päivän aikana he äänittivät "I've Got A Woman","I Was The One", "I'm Counting on you", "Heartbreak Hotel"ja"Money Honey"-kapaleen. Scottyä huvitti katsoa Ferrisin ja Atkinsin yritykset kopioida Samin echo efektiä -tuloksetta!
Tammikuussa keikkoja oli TV-esiintymisen kanssa kaikkiaan 16 kappaletta. Kolme päivää ennen tv-keikkaa Scotty hankki smokin. Blue Moon Boysit olivat tulleet lyhyessä ajassa pitkän matkan alkuaikojen western-asuista. Mitä tahansa oli tulossa he olivat valmiit hyväksymään sen. Tammikuun 27 päivä RCA julkaisi Heartbreak Hotell / I Was The One-sinkun. Billjin basso oli mikitetty Ampeg-mikillä ja vahvistimena Fender Bassman Amp.
Seuraavana päivänä olivat TV-ääniraidan nauhoitukset CBS: n Stage Show CBS Studio 50:stä 53rd ja 54th kadun risteyksestä, teatterirakennuksessa New Yorkissa. Ohjelmaan pääsy oli tuohon aikaan kenen tahansa muusikon unelma. D.J Fontana tapasi talon bändissä soittaneen rumpli-esikuvansa Louis Bellsomin. Heidän soitto piiskasi pojat yrittämään parhaansa. Heille maksettiin siitä. Blue Moon Boys it uskalsivat hengittää vasta kotona Memphisissä.
Viikon päästä TV-esiintymisestä he kokoontuivat RCA:n studiolle Itäisellä 24th kadulla. Tuottaja Steve Holes oli palkannut honky tonk-pianisti Shorty Longin mutta ei vieläkään Jordainersseja. Elvis oli kohtelias mutta etäinen. He äänittivät Carl Perkinsin hitin "Blue Suede Shoes". Elvis halusi myös biisin "My Baby Left Me", "So Glad Your Mine" ja "One Sided Love". Kaikki kävi vaivattomasti koska musiikki oli selkeää ja mukana Fontana joka soitti tarkasti kuin klikki. Sholesin virhe oli ollut se että hän "ajatteli" musiikkia kun se olisi pitänyt "tuntea". Etelän pojat eivät osanneet kopioida he tekivät jutun omalla tavallaan. Sholes lupasi että jos teette yhden hänelle niin toisen itselle. Äänitysten jälkeen Elvis meni tutustumaan paikkoihin. Bändi jäi Warwick-hotellille ja he painuivat kadun toisella puolella sijainneeseen Jerryn baariin pitämään hauskaa.
Helmikuussa pojilla oli 22 keikkaa. Kun pojat olivat tien päällä, TV-ääniraidan tallennuksista CBS: n Stage Show CBS Studiosilla esitettiin telkkarissa "Heartbreak Hotel". Suomalainen toimittaja Paavo Noponen oli tuolloin Yhdysvalloissa ja muisteli hetkiä myöhemmin.
12. päivä helmikuuta he esiintyivät Norfolk, VA Municipal Auditoriumissa missä keikkaa oli katsomassa Vincent Eugene Craddockt, joka tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Gene Vincent. Gene voitti paikalliset laulukisat. Hänelle koottiin bändi Blue Caps ja soolokitaraan tuli Cliff Gallup. Toukokuussa he äänittivät RCA:n kilpailijalle Capitol Recordsille 35 biisiä joukossa hitti Be-Bop-A-lula, joka julkaistiin kesäkuussa.
Maaliskuussa Elvis ja The Blue Moon Boysit soittivat 14 keikkaa sisältäen TV-ääniraidan nauhoitukset CBS: n Stage Show CBS Studiosille, New Yorkissa. Alkuperäiset neljä esitystä ohjelmassa laajenivat kuuteen keikkaan. Maaliskuussa he soittivat myös Hayridestä lähetetystä ensimmäisessä televisiokonsertissa.
Elvis nousi "Heartbreak Hotel"-biisillä pop-listalla ensimmäisen kerran 20 joukkoon sijalle 14. Edellä sijalla numero 13 oli Carl Perkins biisillään "Blue Suede Shoes". Matkalla New Yorkkiin Carl joutui bändinsä kanssa pahaan auto-onnettomuuteen Delawaressa ja TV-keikka peruuntui. Scotty, Bill ja D.J. kävivät matkalla New Yorkiin vierailulla sairaalassa. Elvis laittoi sähkeen.
Maaliskuun 16 päivä julkaistiin Elviksen ensimmäinen LP, jossa oli 7 New Yorkin tammikuussa äänitettyä ja 5 Nashvillessä tehtyä tallennetta. Levystä oli 362000 ennakkotilausta.
Kohtalon ironiaa oli että Carlin ollessa sairaalassa "Heartbreak Hotel" nousi 1 ja hän jäi sijalle 3. Perkinsin ura ei toipunut tämän jälkeen koskaan täysin ja joskus hän miettikin miten asiat olisivat kehittyneet jos esiintyminen "Perry Como Showssa" olisi tuolloin toteutunut.
 |
| Ensimmäisen kultalevyn ihmettelyä. |
Elvis & Blue Moon Boysit matkustivat maaliskuun alussa San Diegoon muutama päivä ennen TV-keikkaa. Elvis oli elokuvatuottaja Hall Wallisin koekuvauksissa. Hall innostui mutta Parker ei hyväksynyt roolia ja pyysi etsimään toisen. 3 päivä huhtikuuta oli TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Milton Berle Show:ssa lentotukialus USS Hancockin kannella, Naval Stationissa - San Diegossa. He soittivat biisit "Shake, Rattle and Roll ", " Heartbreak Hotel " ja " Blue Suede Shoes ". Scotty oli ainut joka oli palvellut laivalla ja tämä oli ensi kerta laivalla palvelusvuosien jälkeen. He yöpyivät Scottyn armeijakaverin kotona.
Tässä esityksessä nähtiin Billin unohtumaton pystybassolla ratsastus hänen "unohtaessaan" Parkerin määräykset pidättyä show-tempuista.
Kahden illan päästä he esiintyivät San Diego-areenalla 11250 kirkuvalle fanille. Viikon päästä Elvis kirjoitti 7 vuoden 3 elokuvan sopimuksen Paramountille.
Huhtikuussa keikkoja oli 16 yhteensä kappaletta. He kävivät studiossa, jossa oli sama taustalauluporukka ja pianossa Marvin Hughes. He tallensivat biisin "I Want You, I Need You, I love You" musiikissa ei ollut Elvikselle oikea soundi ja Sholes päätti sessiot. Hän ei tajunnut että etelän poikien olisi vain tarvinnut päästää tekemään sitä mitä he haluavat. Session jälkeen he palasivat kotiin samana päivänä, tällä kertaa vuorolennolla.
Heillä olivat seuraavan kahden viikon kiinnitys Vegasin New Frontier Hotelliin. Nevadassa olleiden atomikokeiden innoittamana Elvistä mainostettiin "Atomic Powered Singer". Presley kuittasi kahden koomikon välissä olleesta 12 minuutin esityksistään $15000. Koska yleisö oli varttunutta tarjonta ja kysyntä ei kohdannut. Minuuttikin olisi riittänyt esitykseen ja kiinnitys jäi viikkoon. Manageri Parker keskittyi hotellilla pelaamiseen.
Bändille päivät olivat pitkiä. Eräänä iltana he menivät katsomaan Sands Casinon Silver Queen-baarissa esiintynyttä Freddie Bell & Bellboysejä. He olivat tehneet oman versionsa Big Mama Thortonin pari vuotta vanhasta hitistä "Hound Dog". Pianisti soitti seisaaltaan ja heiluessaan edestakaisin hän näytti kuin jalkansa olisivat olleet kumia. Blue Moon Boysit olivat myytyjä tähän hauskaan vastaversioon. Elvis halusi treenata juuri tämän version ohjelmistoonsa.
Parin viikon loman jälkeen toukokuussa keikkoja oli 16 kappaletta Mucipal Auditurium Areenalla Kansas Cityssä Missourissa heidän esityksessä oli poliisien muodostama barrikadi lavan edessä. Järjestäjän edustajien tarttuessa kitaroihin ja vahvistimiin bändi luuli että he aikovat varastaa laitteet, mutta henkilökunta päin vastoin halusi auttaa roudauksessa. Tällaista bändi ei ollut aiemmin nähnyt.
Kesäkuussa he soittivat 15 keikkaa. Kolmena keikkapäivänä oli 3 tai 4 esitystä sekä TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Milton Berle Showhun Hollywoodissa. Tuossa ohjelmassa Elvis shokeerasi kansallisen kanavan "Houn Dog" versiollaan. Askelluksessa saattoi oli vaikutteita muutama viikko aiemmin nähdyistä Berlesin patenttimuuveista. Tämä oli Elviksen vastaus säädyttömäksi ja mauttomaksi haukutusta esiintymisestään, kysyjille hän vastasi "halusitte showta, tässäpä teille lisää puhumisen aihetta".
Heinäkuussa he menivät RCA:n studiolle New Yorkissa ja äänittivät "Houd Dog" levylle. Vaikka biisi oli treenattu ja varsin yksinkertainen rakenteeltaan tällä kertaa siitä tarvittiin monta ottoa. Numero 26 otto kelpasi Sholesille. Elvis sanoi että he kyllä pysyvät parempaan. 41 otto oli vasta hänelle mieleinen versio.
Scotty käytti "Houd Dogin" kompissa voimasointua. He äänittivät vielä "Don't Be Cruel". Gordon Stoker oli palkattu pianoon ja The Jordainers viimein säestyslauluun. Scotty soitti tähän biisiin ainoastaan ikoniseksi tulleen intron sekä lopusoinnun. Kun he palasivat kotiin Memphisiin junalla he eivät vain läheneet sinkun äänituksistä vaan lähtivät tietoisena siitä kuinka sessiot tulevaisuudessa järjestetään.
Heinäkuussa keikkoja oli 2 kpl ja se tarkoitti soittajille $100 viikkoja $200 sijasta. Sheriffi tuli Scottyn kotiin 1716 Tutwiler ja vei hänet putkaan. Scottyn ensimmäisen vaimon uusi mies Vernon Cortes syytti Scottyä ettei tämä ole maksanut elareita kahdesta lapsestaan. He olivat nähneet Scottyn televisiossa ja lukeneet suosituista konserteista ja ajattelivat että hän on rikas. Heinäkuun 15 Scotty meni O.K. Houk Piano Co:n ja pyysi jälleenrahoittamaan soittimiaan sekä pienentämään kuukausimaksua. Tämä sopi ja näin Scotty sai hoidettua elatusmaksut.
Heillä oli TV-ääniraidan nauhoitukset NBC: n Steve Allen Show'lle The Hudson-teatterissa New Yorkissa, jossa Elvis esitti komedialähetyksessä " Hound Dog""-biisin oikealle ajokoiralle.
Tuolloin Elviksen "kapinallinen" ja "paheellinen" lavaliikkehdintä oli saanut aikaan yhä äänekkäämpää arvostelua konservatiivisissa teinien vanhemmissa ja "Elvis The Pelvis" haukkumasanaa käytettiin lehdistössä laajasti. Elokuussa oli 9 keikkaa (7 esitystä kahdessa päivässä). "Hound Dog/Don't Be Cuel" oli valtakunnan listaykkösenä! Bändistä kirjoitetussa lehtiartikkelissa pojat kertoivat kohteliaaseen sävyyn kokemuksistaan.
Muutaman lepopäivän jälkeen he tapasivat Hollywoodissa, jossa Elviksellä alkoivat "Love Me Tender"-elokuvan kuvaukset. Samalla Steve Sholes vaati täyttämään sopimusvelvoitteet RCA:lle ja heillä oli kiirettä harjoitella materiaalia. Bändiä ei kelpuutettu elokuvaan mukaan. Tuottajan Ken Darbyn mukaan he eivät osanneet soittaa Hillbilly tai country musiikkia western-elokuvassa, vaikka Scottyllä ja Billillä oli kantribändi ennen Blue Moon Boysejä?!
Sholes varasi bändille Radio Recordsin studion, jossa he tallensivat "Love Me", "Old Shep", "Too Much", ja Anyplace is Paradice". "Too Much" biisin soolossa Scotty eksyi atoonaalisen musiikin puolelle joka oli Elviksestä hauskaa ja sai jäädä levylle. Sholes korvamerkitsi "Love Me Tender"-biisin RCA:lle.
Syyskuussa oli 2 keikkaa eli TV-ääniraidan tallennukset Ed Sullivan Showssa CBS Studiosille Hollywoodissa. Elvis kuittasi kolmesta biisistä $50000 pojat saivat $78.23 mieheen. Ensiesityksessä oli "Don't Be Cruel" ja sitten "Love Me Tender".
Kuvausten jatkuessa Scotty liittyi Jerry Lee Lewiksen kahden viikon kiertueelle Arkansasissa ja Texasissa. Hänen uransa oli vahvassa nousussa mutta hänellä ei ollut levytyssopimusta. Kaikki meni hienosti viimeiseen iltaan saakka, jolloin he ottivat kiertueen päätökseksi New Orleansissa kuppia Scottyn hotellihuoneessa. Yht'äkkiä Lewis pomppasi ylös ja "alkoi kirkua kuin helverin tulessa. Sitä jatkui ja jatkui kunnes hänen appi-ukko tuli ja hiljensi hänet".
Lokakuussa Elvis meni uudella Mark II Continentaliaan huoltoasemalle Mempisissä. Hän pyysi kohteliaasti voisiko johtaja Hopper tarkistaa auton hajua antaneen polttoainejärjestelmän. Kun huolto oli valmis Elvis jäi vielä kirjoittamaan nimikirjoituksia ihailijoille. Hopper pyysi heitä poistumaan sillä he tukkivat kadun muilta asiakkailta. Elvis sanoi pystyvänsä mutta jatkoi silti nimmareiden kirjoittelua.
Hopper läppäsi Elvistä takaraivolle "menkää". Elvis nousi autosta ja iski nyrkillä. Vasempaan silmäkulmaan tuli puolen tuuman haava. Hopperin roteva työntekijä tuli hätiin ja taskuveitsikin nähtiin. Tilanne päättyi poliisien ja paikallaolijoiden väliintuloon. Kaikki kolme joutuivat kuulusteluihin. Elvikseltä nimeä kysyttäessä tämä vastasi "Ehkä siihen on paras laittaa Carl Perkins".
 |
| Mark II Continental |
Lokakuussa oli yhteensä 5 keikkaa. Ne sisälsivät TV-kuvaukset Ed Sullivan Showhun CBS Studiossa New Yorkissa, jonne he matkustivat junalla. yli 10 miljoonaa sinkkua myynyt ja $500000 niistä tienannut Elvis allekirjoitti samalla matkalla RCA:n kanssa pitkän ajan sopimuksen.
Marraskuussa he soittivat 4 keikkaa. Ollessaan neljän päivän matkalla he menivät Toledoon Ohiossa jossa oli kaksi keikkaa urheiluareenalla. He majoittuivat Commodore Perry Hotelliin. Elviksen jutellessa bändin ja Oscar Daviksen kanssa paikalle ryntäsi 19-vuotias vihainen nuorimies. Hän oli vihainen siitä että vaimonsa piti hänen sijasta Elviksen kuvaa lompakossa.
Scotty: "Hän kierähti ympäri iskekseen mutta tartuin häneen takaapäin. Siinä oli kaide. Hän otti askeleen sivulle yrittäen kierräyttää minut yli kaiteen. Hän onnistui siinä. Samalla Elvis tuli ja oli tosi nopea liikkeissään. Hän olisi ollut tosi hyvä tappelijana, mutta sellainen pilaa naaman".
Heillä oli lauantaina 15 päivä joulukuuta viimeinen keikka Louisiana Hayride Showssa. Presleystä oli tullut niin suosittu, että Horace Logan ilmoitti kirkuvalle väkijoukolle rauhoittaakseen tätä myöhemmin legendaariseksi tulevan kuulutuksensa: "Elvis has left the building". Koska bändillä oli vähän keikkoja Scotty alkoi velkaantua nopeaan tahtiin.
Scottyn tulot vuonna 1956 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $8194, yhteensä musiikista $9001, kaikki bruttotulot $9167
Vuosi 1957
Tammikuun 4 Elvis kävi armeijan kutsunnoissa ja siihen kuuluvassa lääkärintarkastuksessa. Lääkärintarkastus oli samassa veteraanisairaalassa missä hän oli esiintynyt aivan uransa alussa. Sitten he matkustivat junalla New Yorkiin, jossa oli Macine Elliot teatterissa CBS:n TV-kuvaukset 'Ed Sullivan Showssa kahtena päivänä. Tuossa vaiheessa Elviksen muuvit olivat jo niin arka aihe että kameramies rajasi alavartalon pois kuvatessaan esitystä.
Heidän palattuaan Memphisiin Scotty otti yhteyttä CMI:lle Chicagossa ja teki sopi järjestelyistä vaihtaa Gibson L5:n blondiin Gibsonin lippulaiva-malliin Super 400. Kitara ja laukku lähetettiin O.K. Houck Piano Co:n Memphisissä ja myytiin $734 (kitara $675 ja laukku $60).
 |
| Gibson Super 400 blondi. |
Viikon päästä Elvis terveystarkastuksen sai tulokset. Hänen kuntoisuusluokka oli 1A.
Tammikuun puolessa välissä he palasivat Hollywoodiin RCA:n äänityksiin Radio Recordsin studiolle. He tallensivat Sholesille 1. nousevan singlen "All Shook Up" ja "Teddy Bear" sekä lisämaterialia tulevalle levylle.
Elviksen seuraavaan elokuvaan "Loving You" oli palkattu mukaan myös Scotty, Bill ja D.J. Kuvausten välillä he olivat studiossa. Hollywoodiin tuli vierailemaan Veron ja Glady Presley sekä Bobbie Moore joka halusi nähdä välähdyksen filmiglamourista. Elviksen pyysi Scottyä käyttämään vieraita Burbankissa uudella Cadillacillaan Tennessee Ernie Fordin esityksessä sekä bäkkärillä.
Maaliskuussa he soittivat 4 keikkaa. "All Shook Up" oli ollut listalla 8 viikkoa putkeen nro yksi. Maaliskuun 13 päivä he jatkoivat uuden elokuvan "Jaihouse Rock" kuvauksia sekä RCA-äänityksiä Hollywoodissa ja tuolloin Scotty huomasi ensimmäisen kerran ettei Elvis ollut musiikissa mukana täydestä sydämestään. Saadakseen sopivan flown-mielentilan hän saattoi studiossa uppoutua tunneiksi laulamaan Jordainersien kanssa ennen kuin pääsivät kiinni varsinaiseen työhön.
Maaliskuun 19 päivä Elvis osti Gracelandin 102 500 dollarilla. Scotty ja Bobbie asuivat 1716 Tutwilerissä Bobbien kolmen sisaren kanssa.
Huhtikuun alussa he soittivat Phidadelphian urheiluareenalla. Elvis oli palkannut mukaansa viisi henkivartijaa (samalla tavalla $100 viikkopalkalla kuin bändin jäsenet) ja tuosta alkaen häntä seurasi tämä "Memphisin mafiaksi"-nimitetty ryhmä. He esiintyivät myös Kanadassa. Rajasopimuksen mukaan rajan pääsi ylittämään ilman passia ja se sopi Parkerille. Nämä olivat Elviksen ainoat ulkomaan keikat.
Ensimmäisellä keikalla Spokanessa oli 12500 kirkuvaa teiniä ja 100 poliisia. Toisella keikalla oli 26500 kirkuvaa fania ja tämä oli isoin yleisö mitä heillä oli tähän mennessä ollut. Esityksen päätyttyä Elvis oli häipynyt jo ennen kuin pöly ehti laskeutua. Keikkoja huhtikuussa oli yhteensä 4 kappaletta.
Keskiviikkona 8. toukokuuta olleet levytys-sessioissa he äänittivät "(You Are Square) Baby I Don't Care". Bill soitti muutama vuosi aiemmin myyntiin tullutta ensimmäistä Fender-lankkubassoaan.
Myöhäisempinä vuosina legendaksi kavaneen sepitteen mukaan Bill ei saanut soitettua bassolinjaa ja heitti bassokitaran lattialle kävellen ulos. Sitten Elvis otti sen ja soitti osan itse. Tämäkin on osa Blue Moon Boyseihin kohdistunutta (Parkerista lähtenyttä) maineen pilauskanpanjaa. Todellisuudessa pystybasson viritys poikkeaa lankkubassossa täysin ja kaikki, jotka ovat kokeilleet soittaa samaa biisiä näillä soittimella tietävät että niissä täytyy käyttää täysin eri otteita. Bill vain sanoi tuolloin"nyt ei lähde" ja laittoi bassokitaran telineeseen.
 |
| Radio Recordsin studiolla Hollywoodissa. |
Buddy Hollyn sopimuksen päätyttyä Decca recordsille hänelle julkaistiin 27. toukokuuta 1957 "That'll Be the Day" jonka myötä Buddyn ja Cricetsien ura lähti valtavaan nousuun.
Elokuussa oli 2 keikkaa. Syyskuun 3 keikan jälkeen he jatkoivat Hollywoodin. Sholes vaati taas uutta singleä. mutta eritysesti häntä kiinnosti aloittaa joululevyn työstäminen. Scotty ja Bill olivat innoissaan Elviksen esitettyä instrumentaali-levyä, jossa hän soittaisi pianot.
Chryslersiltä myös ehdotettiin endocementtiä, jolloin bändin pojat olisivat saaneet uudet autot ja Elvis olisi ainoastaan sanonut "Minun bändin jäsenet ajaa Chryslersillä". Suunnitelmat kuitenkin kuihtuivat kokoon kun Parkerin ampui ne alas "Ei käy". Bill oli tästä erityisen raivoissaan. Näiden viikkojen aikana elokuva "Jailhouse Rock" oli ensiesityksessä sekä RCA julkaisi helmikuussa äänitetyn "I Beg of You".
Heidän palattua Memphisiin Bill ja Scotty päättivät että näin ei voida jatkaa. He kirjoittivat Elvikselle kirjeen. Elvis sai kirjeen syyskuun 7 päivä ja järkyttyi sen saatuaan. Hän esitteli kirjettä kaikille. Syyskuun 11 päivä hänen palattuaan Memphisiin juttu oli paikallisissa uutisissa. Bill Black sanoi The Commercial Appealin etusivulla "I'm still living day to day". Scotty sanoi jutussa Elviksen luvanneen enemmän mutta mitään ei ole tapahtunut. Bill sanoi aloittaneensa työt Ace Appliance Co:ssa.
Elvis vastasi muutaman päivän päästä Press Scimitarissa "Scotty, toivotan sinulle hyvää matkaa". 18 päivä syyskuuta Scotty sai Vernonilta postissa lopputilin. Parker oli päässyt tavoitteeseensa.
Eräänä vapaapäivänä Elvis ajoi uudella moottoripyörällää Sunin studion ohi ja pysähtyi kadun laitaan. Sam ja Marion eivät nähneet riitelyltään paikalle tullutta tähteä. Elvis ihmetteli mikä kaikille on tullut.
Työttömäksi jäätyään Scotty ei hukannut aikaa vaan buukkasi itsensä ja Billin samantien 16 päivän kiertueelle. He saivat tuplasti paremman korvauksen kuin Elviksen keikoilta sekä lisäetuna hotellimajoitus.
Elvis palkkasi seuraavalle Tupelon keikalleen Nashvillen sessiomuusikot Hank Garlandin, (myös yksi Scottyn esikuvista) kitaraan ja Chuck Wigintonin bassoon. Chuck oli Scottyn ja D.J, hyvä ystävä. Keikan jälkeen Elvis sanoi ettei tämä ollut samanlaista kuin Scottyn ja Billin kanssa.
Tom Diskin soitti Scottylle joka oli buukkaamallaan kiertueella. Lokakuussa olisi 3 keikkaa 26 ja 29 päivän välillä. Elvis on valmis maksamaan $1000 tai $250 /esitys. Scotty ja Bill hyväksyivät tarjouksen. Keikalla 9000 ja toisena iltana 10000 kirkuvan fanin edessä kaikki kävi kuin ennenkin ja kuin heillä ei olisi koskaan ollutkaan mitään.
Marraskuu keikkoja oli 2 kappaletta joista toinen Honolulussa palkatta. Jordainers oli täällä mukana. Bill soitti keikan Fenderin Precicion bassolla ja tämä oli The Blue Moon Boysien viimeinen keikka yhdessä.
Scottyn tulot vuonna 1957 olivat:
Keikkaliksat Elvikseltä $6657, yhteensä musiikista $10252, kaikki bruttotulot $10252
Vuosi 1958
The Blue Moon Boys-jäsenet bändin jälkeen
Vuosi 1959
Vuosi 1960
Vuosi 1961
Scottyllä oli keikat Elviksen kanssa 25. helmikuuta Memphis, TN Ellis Auditorium (1 matinea ja 1 ilta) ja 25. maaliskuuta Honolulu, HI Pearl Harbor Bloch Arenalla. Maaliskuussa Scotty ja D.J. oli palkattu Elviksen elokuvaan "G.I. Blues". He tallensivat Nashvillessä RCA:lle biisit "It's Now Or Never" ja Are You Lonesome Tonight", jotka nousivat hiteiksi.
Sam avasi uuden studion Nashvilleen Cumberland Lodge rakennukseen ja Scottyn tehtäviin tuli valvoa molempien toimintaa. 25. maaliskuuta Honolulussa, HI Pearl Harbor Bloch Arenalla oli Elviksen ja Scottyn viimeinen live-keikka yli seitsemään vuoteen. D.J. muutti Nashvilleen missä työllisti itsensä tästä lähtien sessio- sekä keikkamuusikkona.
Lokakuun 3 päivä kuultiin järkyttäviä uutisia Englannista, jossa kiertueella ollut ja nopeasti sosituksi tullut rock and roll muusikko Eddie Cohchranin kuultiin kuolleen liikenneonnettomuudessa.
Vuosi 1963
Scottyn isä kuoli leukemiaan ja Scotty vaihtoi Endocement-kitaransa Gibson yhtiön Super 400 sunburst-malliin. Siinä oli Florentine cutaways (terävä sarvi) kuten Blue Moon Boysien alkuaikoina olleessa ES 295:ssä. Super 400 on kokonaan veistetty toisin kuin ES295 runko on muotoon prässättyä vaneria.
 |
| Gibson Super 400 Sunburst |
Scotty osti Bobbien kanssa omakotitalon Raleghin lähiöstä mutta uusi koti ei ollut onnellinen, he vain riitelivät. Sam ei ilmaissut mitään kiinnostusta Scottyn levyttämiseen. Hänen uusi Sun-kiinnitys Roy Orbison sentään pääsi listoille Nahvillen studiolla äänitetyllä "Mean Woman Blues"-biisillään.
Scotty vietti aikaa enemmän ja enemmän Nashvillen studiolla. Siellä hän tuli hyvin juttuun äänitarkkailijana studio-kaupan mukana tulleen Billy Sherrillin kanssa. Billy arvosti suuresti Scottyn ansioita musiikki-tyylin uranuurtajana ja ehdotti levyä.
Vuosi 1964
Billyn aloitteesta Scotty rohkastui hankkeeseen tehdä kokonainen instrumentaali-levy. Äänitykset olivat helmi-maaliskuun taitteessa. Scotty maksoi studioajasta. Billy halusi tuottajana nimetä levyn "The Guitar That Changed The World".
Kun Scotty palasi Memphisiin hän kertoi innoissaan Samille, mutta tämä vain nyökkäsi ja mutisi jotain. Muutaman päivän päästä Scotty sai kirjeen jossa: "Luulen, että kaikissa olosuhteissa, sekä sinulle että minulle olisi paras palvelus alkaessasi etsiä uutta paikkaa".
Kirjeestä kävi ilmi että (Nashvillen) toiminta ei ollut kannattavaa ja Scottyn työsuhteen päättäminen kuului yhtenä osana kannattavuuden parantamistoimiin. Sam myi studion. Billy siirtyi Epic Recordsille tuottajaksi. Muutaman vuoden päästä hänen ura lähti nousuun kiinnittettyään artistiksi Tammy Wynetten.
Työttömäksi jouduttuaan Scotty ja Bobbie laittoivat myyntiin puoli vuotta aiemmin ostamansa talon jossa he eivät koskaan viihtyneet. He erosivat, Bobbie jäi kolme-vuotiaan Andean kanssa Memphisiin ja Scotty muutti Nashvilleen. Scotty pääsi Columbia Recordsin äänittäjä Mort Thomassonin suositeltua häntä Bill Connerille äänittäjäksi Music City Recordsille, joka sijaitsi 19 kadulla Music Row-korttelissa ja oli ollut entisen omistajan aikaan Roi Studiot. Mort oli äänittänyt takavuosina legendaarisen Be-Bop-A-Lula biisin. Scotty hommasi kämpän Bellevuen-lähiöstä Nashvillestä ja liittyi osakkaaksi Music City Recordsiin.
Vuosi 1965
Bill Blackin Combo oli menestynyt jo kolmen vuoden ajan. Bill oli tuolloin 39-vuoden ikäinen. Hän alkoi valittaa yhä useammin päänsärkyä. Huhtikuussa Evelyn toimitti hänet lääkäriin. Billiltä löydettiin aivoista kasvain ja hänet leikattiin. Billillä ja Evelynillä oli kolma lasta. Teini-ikäiset Nancy ja Louis sekä vähän yli vuoden vanha Ann. Muutaman viikon päästä hän pääsi kotiin mutta oli muuttunut mies. Hänestä oli tullut arvaamaton ja kerrankin yöllä karksi kadulle, josta tavoitettiin yövaatteissaan etsimässä vuosia sitten kuollutta isäänsä.
Kun Elvis kuuli sairastumisesta hän meni käymään Billin kotona. Scotty ja D.J. kävivät myös. Bill joutui uudestaan sairaalaan. Hän hymyili Evelynille ja piti tätä kädestä. Bill vaipui koomaan. Kahdeksan päivää myöhemmin Bill kuoli.
Hautajaisiin tulivat Scotty, Bobbie, D.J sekä vaimonsa Barbara. Elvis ja Picella kävivät hautajaisten jälkeen. Vuonna 1966 Bobbie muutti Andrean kanssa Nashvilleen Scottyn luo, mutta palasivat takaisin Memphisiin jo vuoden päästä. Elvis meni naimisiin Pricillan kanssa huhtikuun 1 päivä vuonna 1967 ja vuoden päästä heille syntyi Lisa Marie.
Vuosi 1968
Keväällä 37-vuotias Scotty alkoi tapailla 25-vuotiasta kampaajaa Emily Hastingsia. Emily oli myös Memphisistä ja muisti kuivapesulan, jossa hän oli nuorena koulutyttönä kuunnellut Scottyn soittoa. Kolme kuukautta myöhemmin Scottyllä soi puhelin.
Soittaja oli Elvis ja hän kysyi voisiko tämä tulla lavalle hänen kanssa. Scotty sanoi kyllä. Moore ei ollut esiintynyt livenä yli seitsämään vuoteen. Scotty ja Emily saapuivat pari päivää ennen keikkaa. Heillä oli yhteinen päivällinen D.J.:n, Barbaran ja Elviksen seurueen kanssa. Kesken kaiken Elvis pyysi Scottyn ja D.J.:n sivuhuoneeseen jossa kysyi olisivatko nämä valmiita Euroopan kiertueelle? He vastasivat kyllä. Parin päivän päästä27 päivä kesäkuuta äänitettiin Elviksen comeback Burbank Kalifornian NBC Color City Studio 4 (18 ja 20).
Elviksen kitara oli Gibson blondi J200. Scottyn Super 400 näytti kameran valoissa paremmalle, se oli isompi ja parempi soundinen kuin Elviksen Gibson. Kolmen biisin jälkeen Elvis haluasi vaihtaa kitaroita. Fontana muisteli myöhemmin: "joten hän meni ja tarttui Scottyn kitaraan".
D.J. oli kauhuissaan mitä tapahtuu. Hän tiesi miten erityisen tärkeä kitara oli Scottylle eikä pitänyt edes siitä jos toiset koskivat soittimeen. Scottystä ei näkynyt ulospäin mitään. Hän jatkoi Elviksen kitaralla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ottamalla Scottyn kitaran keskellä lavaa Elvis testasi heidän ystävyyttään.
Tämä oli viimeinen kerta kun Scotty ja Elvis näkivät toisiaan koskaan. Scotty ja Emily, jotka joutuivat siirtämään hääpäiväänsä konsertin takia menivät vihille 28 päivä elokuuta. He ostivat pienen kodikkaan ja maanläheisen piparkakkutalon yhdeltä korkeimmista Nahvillen kukkuloista ja Scotty painoi 14-16 tuntista päivää studiolla vuositulojen ollessa $12000. Elviksen Euroopan kiertueen tuloista olisi olltu apua menojen rahoittamiseen.
Tapahtumia 68-Comebackin jälkeen
Seuraavana vuonna 1969 Elvis äänitti levyä Memphisissä The 827 Thomas Street Bandin kanssa tuottajana Chips Moman. Samantien Elvis alkoi suunnitella suurempaa suurempaa showta Los Angelsiin. Scotty, D.J. ja Jordainers oli kutsuttu paikalle mutta kokoontuminen heidän saavuttuaan paikalle peruutettiin.
Aikaa ja tuloja uhranneet muusikot pitivät palaverin ja päättivät että tämä sai olla tässä. Scotty: "Vegasin juttu oli viimeinen puhallus". Hän lopetti live-esiintymiset (seuraavaksi 24) vuodeksi keskittyen samalla insentiteetillä äänittämiseen mitä aiemmin soittamiseen.
Scottylle maistui koko ajan paremmin Johnny Walker (Punainen). 19 päivä heinäkuuta vuonna 1973 Robbie Dawsonille syntyi Tasha-tyttö ja isä oli Scotty. Robbie ja Tasha muuttivat Mississippiin. Emily ei tiennyt asiasta mitään. Elviksen vuotta aiemmin alkanut asumusero Pricellasta johti avioeroon lokakuussa vuonna 1973.
Näihin aikoihin Scotty tuli eräänä yönä pikkutunneilla kotiin. Kun hän ei löytänyt avainta tyhjänä olleen kotiinsa, hän särki oven lekalla ja meni yläkertaan nukkumaan. Tämä oli viimeinen niitti Emilylle, hän erosi Scottystä "Juominen tappaa ystävyyden eikä tähän ole sen enempää lisättävää". Moore myi osuutensa Music City Recordsista ja ryhtyi työskentelemään Freelancena.
Moore teki töitä esimerkiksi Monument Studioille. Siellä työskenteli Gail Pollock josta tyli työtoveri. Hän ei tienny mitään Scottyn muusikko-taustasta kunnes kuuli asiasta muilta myöhemmin. Erottuaan Emilystä Scotty tapaili vuonna 1975 Mary Ann Coscarellia joka oli opettaja. Tuolloin kuoli Scottyn äiti.
Carl Perkins sai suostuteltua Scottyn studioon "EP Express/Big Bad Blues" äänityksiin. Vuonna 1976 hänestä tuli yrittäjä ostettuaan Monument Studion. Hän nimesi yrityksen uudestaan Independent Producters Co:ksi (IPC). Yritys valmisti kasettikopioita. Toimitusjohtaja Scotty itse jatkoi samalla freelancena.
Vuonna 1977 Elokuun 16 Scotty sai puhelun Emilyltä, hän kertoi Elviksen kuolemasta. Scotty järkyttyi uutisesta ja tämän jälkeen tulleisiin haastattelupyyntöihin hän vastasi ettei hänellä ole mitään kerrottavaa "Elvis on kuollut". Scotty oli noihin aikoihin usean vuoden ajan äänittäjänä Hugh Hickersonin Opryland Productionsin televisio-showssa. Muita olivat esimerkiksi "Nashville on the road".
Vuonna 1981 6 päivä heinäkuuta kuoli uraa uurtava rock and roll-muusikko ja The Blue Moon Boysienkin innoittaja Bill Haley.
Vuonna 1987 Scotty osti Allan Carteeltä $1500 blondin Gibson Super 400 kitaran sijoitusmielessä. Se oli samanlaisen mitä hänellä oli ollut takavuosina. Uuden vastaavan hinta oli tuolloin $5000.
Eräänä päivänä Chet Atkins toi Mark Knoflerin vierailemaan Scottyn luona. Toimistossa oli vanha RCA 77DX mikki paperinpainona. Chet kysyi "toimiiko se?". Scotty vastasi "luultavasti siinä on jokin johto irti". Scotty antoi mikin Chetille.
Joidenkin viikojen kuluttua Chet ilmestyi toimistolle ja antoi Scottylle vastalahjaksi uuden Gibson Chet Atkinson "Country Gentleman"-kitaran prototyypin. Soitin oli varusteltu nimenomaan Scottyn tapaan ilman Bigsbyä. Tästä eteenpäin kitara oli Scottyn ykkössoitin.
 |
| Scottyn Gibson Chet Atkins Country Gentleman. huomaa kielten vaimennin tallan takana sekä Scottyn käyttämä peukaloplektra. |
1989 Carl Perkins kysyi Scottyä äänityksiin. Perkinsillä oli todettu kurkkusyöpä ja hän ei pystyisi laulamaan välttämättä kovin pitkään. Scotty epäili osaisiko hän edes pidellä kitaraa oikein käsissään kun oli mennyt 24 vuotta viime keikasta. Carl sanoi "se on kuin pyörällä ajo, et unohda sitä koskaan". Vuonna 1992 Carlilla oli hyvä vaihe menossa ja he päättivät kokoontua äänityksiin vanhaan Sunin studioon. He äänittivät "706 ReUnion: A Sentimental Journey".
Scottyn ollessa tuolloin 61-ikäinen pari viikkoa äänitysten jälkeen hänen firmansa joutui konkurssiin. Moore vei laitteet pitkien puiden katveessa sijaitsevaan kotiinsa ruralissa Nahvillessä. Moore rakensi studion alakerran keittiöön.
Moorelle tehtiin kolmenkertainen sydämen ohitusleikkaus jota seurasi anemia, munuaisten vajaatoiminta ja vasemman korvan kuulon menetys. Tämän jälkeen hän esiintyi lukuisien muusikoiden kanssa kuten esimerkiksi Jordainers, D.J., Ronnie McDowell, James Burton, Stray Cats, Paul McCartney, Jerry Reed, Bonnie Rait. Alvin Lee, Eric Clapton ja Keith Richards. Hän kävi D.J.:n kanssa kiertueella Euroopassa: Englanti, Ranska, Belgia, Hollanti, Suomi, Tanska, Ruotsi, Sveitsi ja Saksa.
1996 alkuvuodesta Scotty kutsuttiin nuoruuden esikuvansa Les Paulin 81-vuotis syntymäpäiväjuhliin New Yorkiin. Les esiintyi Irdium Jazz-klubilla Eteläisellä 63 kadulla, hän pyysi Scottyn lavalle parin biisin ajaksi. Scotty ja D.J. vierailivat Suomessa uudestaan vuonna 1999.
Vuonna 2003 Scottyltä leikattiin aivokasvain. Seuraavana vuonna hän oli taas kiertueella Euroopassa. Ystävyys Gail Pollockin kanssa jatkui loppuun asti. Gail kuoli Marraskuun 15 päivä vuonna 2015 ja 28 päivä kesäkuuta 2016 Scotty. Kaden vuoden päästä kuoli D.J. Fontana ja ympyrä oli sulkeutunut.
 |
| Scotty Moore ja Gibson L-5 CES. |
Linkkien lisäksi lähde: That's Algiht Elvis, Scotty Moore as told to James L. Dickerson 1997, ISBN: 978-1-941644-52-2
