Stratocaster huolto

 Välillä on tehtävä myös Stratocasterille huoltoa. Kuten tiedetään yksikelaisilla mikeillä varustetut Stratot ovat alttiita hurisemaan. Porukat ovat kehitellee vaivan eliminoimiseksi monenlaisia virityksiä käyttämällä esimerkiksi minihubcker mikkejä. Tämän soittimen kohdalla haluan mennä alkuperäisillä 57/62 mikeillä. 

Hurinoita on mahdollista hillitä laittamalla elektroniikka Faradayn häkkiin. Sen saa tehtyä pleksillä missä on valmiiksi folio sekä vuoraamalla jyrsinkolot joko kuparimaalilla tai kupariteipillä. Minä tein jälkimmäisellä tavalla koska hyllyssä oli aiemmista projekteista ylijäänyttä teippiä.

Pleksiä vaihdettaessa saattaa olla pieniä mittaheittoja kuten minun tapauksessa tallan ympäristössä oli liikaa materiaalia. Pleksin irtiollessa hiominen onnistuu kätevästi dremmelillä tai vastaavalla laitteella.

Vintagemallin tallapalojen ruuvit ovat herkkiä löystymään ja jopa katoamaan. Tämän voi eliminoida laittamalla ruuvilukitetta tippa ruuviliitokseen. Jos ruuvia tarvitsee säätää myöhemmin se onnistuu niin että ensin ruuvia lämmitetään tinakolvilla ja annetaan jäähtyä.

Ruusupuuotelauta on hyvä puhdistaa miedolla kodin yleispuhhdistusaineella, jota levitetään otelautaan. Annetaan vaikuttaa minuutti ja pyyhitään talouspaperilla tai puuvillakankaalla. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa kun likaa ei enää jää pyyhkeeseen.

Tämän jälkeen ruusupuinen lakkamaton otelauta öljytään. Ensin levitetään öljyä tippa / nauhaväli. Sitten öljy levitetään koko nauhavälin alueelle. Annetaan vetäytyä minuutti ja pyyhitään liiat pois.

Straton satulan kieliurat puristavat helposti kieliä, jolloin kampea käytettäessä soitin menee helposti epävireeseen. Ilmiön huomaa varsinkin g-kielellä. Ennen vanhaan satulan kieliuraan hangattiin lyijykynään lyijyä, joka liukasti uran. 

Nykyään on saatavilla Tusq-satula, joka on valmistettu valmiiksi liukkaasta materiaalista. Ehdottoman hyvä ratkaisu ja stratoihin saatavilla valmiiksi mitoilla. 

Jos vanha satula on tiukasti kiinni sen saa irti laittamalla tasapääruuvarin kyljelleen jompaan kumpaan päähän satulaa ja kopauttamalla ruuvarin kylkeen kevyesti vasaralla. 

Jos satulan ura kaulassa on uutta asennettaessa väljä, niin että satula pääsee liikkumaan helpisti sivusuunnassa, pidon voi varmistaa laitamalla HUOM! yhden tipan pikaliimaa satulan päähän.

Tämän jälkeen kielet paikalleen. Vintage mallisissa virittimissä ei ole mitään erillisiä lukitusjuttuja, jolla kielen saisi lukittua virittimeen. Idioottivarma ja helposti tehtävä kielen lukitseminen onnistuu pujottamalla kieli tietyllä tavalla. Seuraavassa pujottelu esitetään vasenkätisesti. Ensi läpi tapista. Sitten vastapäivään ja kielen ali.

Kienen taivutus, vaihe 1.

Sitten taivutus kielen yli palaten tulosuuntaan. Kieli lukittuu ympärille kiertyvän kielen takia. Mitä tiukemmin kieltä repii sitä tiukemmalle lukitus menee, kätevää!

Kielen taivutus, vaihe 2.

Tämän jälkeen kieli kiristetään lähelle soittovirettä. Katkaistaan sivuleikkurilla liika pois 5-10 mm päästä viritystappia.

Taivutetaan kielenpää kärkipihdeillä 90 astetta alaspäin, niin ei tule vahingossa tökittyä itseänsä teräviin kielen päihin!

Kun kielet ovat paikoillaan venytetään niitä kirjaimellisesti repimällä niitä irti kitarasta yksitellen samalla, kun otelautakädellä vaihdetaan asemia otelaudalla.

Soitinta kokeillessa Wilkisonin kampi tuntui pyörivän liian herkästi. Säädön tekemiseksi kielet piti vielä löysyttää mutta viritinpäästä kieliä ei enää tarvinnut irroittaa. Jouset irroitetaan lankun takapuolelta irti. Talla irti ja säätö samalla kuusiokoloavaimella millä säädetään satula-paloja.

Lopuksi talla paikoilleen, viritys ja soittamaan.