Kautta aikain ensimmäinen kitarani 80-luvun alussa oli erikoinen käytetty Japanilainen SG-tyylinen kopiosoitin. Näin yllättäen myyntipalstalla täsmälleen samanlaisen soittimen kuin se oli aikoinaan. Hankin kitaran itselleni kiireesti muistoesineeksi.
 |
| Vuosina 1972-1976 Japanissa OEM-valmistaja Matsumokun alihankkijan Fujigenin toteuttama "Ninja"-kitara. |
Aloin selvitellä soittimen mallin taustaa ja selvisi että niitä valmistettiin Japanissa Matsumoton kaupungissa vuosien 1972-1976 aikana lukuisilla eri nimillä. Soittimen purettuani siitä ei löytynyt mitäään muita merkintöjä kuin kitaran merkki "Stagg", kaulalevyssä lukenut "made in Japan" sekä pleksin takapuolelle kirjoitettu "NINJA", heh. Kokoonpanija tai tarkastaja oli ollut oikein sotajalalla.
 |
| Pleksin takana teksti "ninja". |
60-kymmentä luvun alussa alkoi The Beatlesien johdolla nuorison vapautuminen. Sen myötä kitaramarkkinoilla alkoi valtava kysyntäpiikki jolloin bändejä ja niille soittimia valmistaneita pajoja syntyi kuin sieniä sateella. Japanin vienti muuttui vuosikymmenen aikana alijäämäisestä ylijäämäiseksi.
Vuosikymmenen lopulle tultaessa kysyntä alkoi tasoittua. Nixon laski dollarin kellumaan ja jenin arvostus nousi suhteessa dollariin. Tämä heikensi Japanilaisten yritysten kannattavuutta huimasti. Niinpä siellä kohtasi kitaroiden valmistajia konkurssiaalto. Samassa rytäkässä loppuivat esimerkiksi perinteikkäitten Teisco ja Guyatone-soittimien valmistus. Matsumoton kaupungissa olleesta 50 valmistajasta jatkoon selvisi ainoastaan muutama yhtiö.
Jatkamaan jääneitä olivat Fuji Stringed Musical Instruments ja alunperin tälle alihankintaa tehnyt ja sen jälkeen suureksi kasvanut Matsumoku Mokko. Näilläkin yhtiöillä näyttivät tilikirjat punaista mutta ne onnistuivat voittamaan haasteen terävöittämällä toimintaansa.
60-luvulla Japanilaiset yritykset olivat aloittaneet sähkökitaratuotantonsa ottamalla vahvoja vaikutteita Eurooppalaisista ja Amerikkalaisista soittimista. Kilpailun kiristyessä toiminnan jatkamiseksi ryhdyttiin 70-luvun alussa kopioimaan malleja entistä suoraviivaisemmin keskittyen muutamaan kuluttajien piirissä halutuimpana pidettyyn soitinmalliin.
Matsumokulla oli kansainvälisten kauppayhtiöiden kanssa kattava jakeluverkosto. Vuonna 1969 tehtaan ykköslinja varattiin Epiphonen OEM-valmistukseen. Tilaaja CMI/Norlin siirsi lopunkin Epiphone-tuotannon Amerikasta Matsumokulle vuonna 1971 ja kielsi tekemästä enää Gibsonin kopioita, joten niiden valmistus lopetettiin. Toisella linjalla tehtiin folk-buumiia vastaamaan teräskielisiä akustisia OEM-kitaroita ja kolmannella valmistuivat OEM-Fender-kopiot.
 |
| Grecon OEM-kauppayhtiöiden tilauskuponki 70-luvun alusta |
Fuji puolestaan osana tehostamis-strategiaansa lopetti suorakaupan. Se keskittyi jatkossa pelkästään muutamaan merkkiin. Ulkomaille valmistettiin OEM-kitaroita Ibanez ja Yamaha. Koska patentit eivät päteneet Japanissa, kotimaan markkinoille OEM-valmistettiin Greco-merkille tilattuja suoria kopioita Fender- ja Gibson kitaroista.
 |
| OEM-kauppayhtiö tilauskuponki |
------------------------------------
Ninja-kitaran syntyvaiheesta ei ole sen tarkempia tietoja, mutta se saattaisi mennä seuraavalla tavalla: Matsumokulla pohdittiin lisäkeinoja saada kauppaa piristymään markkinoiden kuoltua ja mietittiin mikä on se kohderyhmä, jotka ovat ensimmäisen kitaransa ostajia.
Tietenkin opiskelijat! Kun teini-ikäinen meni musiikkiliikkeeseen mikä on se soitin, johon katse hakeutui? Tietenkin ajan suosikki-malliin. Vuonna 1972 Carlos Santana ja Tommi Iommi olivat jo luoneet kysyntää SG:n näköisille kitaroille.
Seuraavaksi katse hakeutui hintalappuun. Tätä varten markkinoille täytyikin luoda uusi kuluttajaystävällinen kansankitaroiden luokka. Opiskelijamme muisteli aitojen SG-kitaroiden hintoja. Mietti sitten mihin rahat riittää. Oli selvää että tätä soitinta pitää ainakin kokeilla.
Seuraavaksi tuli soittotuntuma kokeiltaessa kitaraa ilman vahvistinta. Opiskelijamme ei ollut vielä aikuisen mittainen joten hei, tämä soitinhan sopii paremmin käteen aidot! Se on kevyt ja pienempikokoisempi. Kaula oli suora, intonaatio hyvä ja matala action, jolloin soitin oli helppo ja nopeasoittoinen.
Enää on jäljellä yksi haastava vaihe ennen kauppoja eli soundi vahvistimen kanssa. Mutta tässähän olikin mukavan tasapainoinen soundi ja mikit vastasivat herkästi käskyyn! Niinpä opiskelijamme päätyi kauppoihin. Myyjä lupasi vielä maksaa ostoksen osissa joten tämä oli selvä homma! Vuonna 1975 nousi suosioon vielä uusi esikuva AC/DC!
Matsumokun suunnittelija Toshio Yamato laitettiin toimeen suunnitelemaan edellä luetellut ominaisuudet täyttävä protomalli. Määräys oli hyödyntää osia, joita oli jäänyt suuret määrät hyllyyn 60-luvun malleista niiden mentyä pois muodista. Vanhoja osia hyödyntäen saataisiin hilattua hintaa edelleen alaspäin. Koska kyseessä oli Gibsonin mallia muistuttava kopiokitara, työ piti teettää alihankintana Fujilla.
 |
| "Ninja"-kitaran kokoonpanon osat vuosina 1972-1976. |
Puoliakustisten mallien mentyä pois muodista oli Matsumokun varastoon jäänyt runsaasti Yuta Hikitan, joka oli entinen Aoi Sonicikin (Tesco) ja myöhemmin Gotoh-insinööri suunnittelemia hyviä Keiyo-mikkejä. Vaikka ne olivat periaatteessa liian hyviä tähän budjetti-mallin kitaraan, muodista mentyään ne sai ottaa käyttöön. Mikit olivat kopio Höfnerin "Staple" Nova-Soniceista, jotka oli suunnitellut Franz Pix model-511 ja jotka olivat tulleet kuuluisaksi Beatlesien myötä.
 |
| Nova-Sonic mikkien esittely Bellin kuvastossa. |
 |
| 60-luvun Conrad Bison mainoksessa esitellään "deluxe"-mikit. |
Shinetsu Tack Screw-yrityksen valmistamia ja edellisellä vuosikymmenellä käytettyjä metalliosia kuten Fender Jaguar-tyyppisiä tremoloja oli hyllyt täynnä niin ikään. Siitä soittimeen tremolo, talla, avovirittimet ja ruuvit.
 |
| Jakeluhimmeli vuosina 1972-1976. |
Vuonna 1972 Fuji aloitti valmistuksen tilauksesta. Se valmisti Matsumokulle "ninja"-kitarat alihankintana. Kaulat Fujille toimitti alihankintana puolestaan Iguchi Woodworking. Kaikkiaan ninja-kitaroita tehtiin vähintään 10 eri merkillä.
 |
| Stagg SG |
Fuji toimi tuolloin nousevan merkin Ibanezin ainoana OEM-valmistajana ja merkin omistanut Hoshino Gakki päätti vuonna 1975 liittyä edullisten opiskelijakitaroiden markkinoille luomalla Ibanezille edullisen Cimar-alamerkin. Vuonna 1976 muutamaa merkkiä lukuunottamatta kauppayhtiöt lopettivat "ninja" OEM-tilaukset. Vuonna 1977 Gibsonin omistanut Norlin sitten haastoi Ibanezin Amerikan jakeluyhtiön Elgerin "lawsuit"-käräjille lavan kopioinnista.
Asia sovittiin käräjien ulkopuolella. "Ninja"-mallin tuotanto siirtyi tästä eteenpäin edullisemman työn Koreaan. "Ninja"-kitaroita tuotettiin siellä lapa muutettuna vuoteen 1981 asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti